Typerissä ihmisissä ei ole rasittavaa niinkään heidän tietämättömyytensä kuin se, että he eivät näytä olevan tietoisia edes omasta tietämättömyydestään.

Joidenkin taitojen osalta välitön palaute estää ihmisiä ylläpitämästä illuusioita omasta erinomaisuudestaan - on harvinaista, että joku joka ei puhu juuri lainkaan ruotsia kuvittelisi selviytyvänsä nopeatempoisesta ruotsinkielisestä keskustelusta. Vähän paremmin kieltä puhuva saattaa jo onnistua tässä itsepetoksessa.

Mutta tietämisen kohdalla on usein päinvastoin. Mitä vähemmän jostakin asiasta tietää, sitä todennäköisempää on, ettei edes ymmärrä, ettei tiedä asiasta mitään. Ilmiön tuntee jokainen, joka on tavannut ilmastonmuutoksen kyseenalaistavan taksikuskin, mutta sille on hienompikin nimi. Kyse on Dunning-Kruger-efektistä.

Dunningia ja Krugeria on myös kritisoitu - ilmeisesti olemme ylipäätään huonoja metakognitiossa eli oman tietotason arvioinnissa, siis riippumatta siitä millä tasolla kognitiomme on. Kokeellinen tutkimus näyttää keskittyvän paljolti suhteelliseen taitoon. Kaikkihan ovat kuulleet, että ylivoimainen enemmistö ajokortinhaltijoista pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Mielenkiintoisempaa olisi testata, missä määrin ihmiset ovat kykeneviä arvioimaan omat objektiiviset taitonsa. Tietävätkö ihmiset, milloin he todella tietävät jonkin asian ja milloin vain arvailevat?

Luin Dunning-Kruger-efektistä Tommi Uschanovin mainiosta uutuuskirjasta Suuri kaalihuijaus. Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. (kirja-arvioni Tiede 11/2010, ei vielä verkossa). Kaalihuijaus on vanha urbaani legenda, joka ilmeisesti kustantajan mielestä oli seksikkäämpi kuin kirjan työnimi Asiantuntijuuden ylistys.

Uschanovin kirja aukeaa moneen suuntaan, joista en kirja-arviossani päässyt käsittelemään kuin paria. Yksi Uschanovin kriittisyyden hauskimpia puolia on, että hän ei tavanomaisten kulttuuripessimistien tapaan sittenkään povaa kulttuurin romahtamista. Yhteiskuntamme tuntuu kestävän melkoisen, suorastaan yllättävän paljon yhteiskunnallista tietämättömyyttä. Oma veikkaukseni on, että tällainen "vikasietoisuus" on nimenomaan edustuksellisen demokratian piirre. Suora demokratia saattaa toimia, mutta se vaatii kansalaisiltaan paljon enemmän.

Kirjan ehkä keskeinen kriittinen sanoma on, että länsimainen kulttuuri on alkanut ihannoida aivan liikaa "itsenäistä ajattelua", "omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä" ja "kriittisyyttä." Nämähän ovat periaatteessa mitä hienoimpia valistusarvoja. Mutta kun näihin ihanteisiin ei liitetä mitään varauksia ja ehtoja, ruokimme vain Dunning-Kruger-ilmiötä. Ihmiset ovat mielellään "kriittisiä", vaikka tietävät puheena olevasta asiasta niin vähän, etteivät edes tiedä, mikä kanta on valtavirtaa ja mikä jollakin tavalla "kriittinen" näkemys. Auktoriteettiuskosta on siirrytty asiantuntijavihaan.

Tieteen suurimmat sankaritarinat ovat näitä kopernikuksia, galileoita ja darwineja, jotka uskalsivat asettua aikansa auktoriteetteja vastaan. Mutta mitä tarkemmin perehtyy tieteen suurien vallankumouksellisten elämäkertoihin, sitä selvemmäksi käy, ettei useimmilla heistä ollut lainkaan vallankumouksellista mielenlaatua. He halusivat tietää, eivät kumota. Kumouksellisuus tuli sivutuotteena tieteellisen menetelmän noudattamisesta.

Vastakkaiseksi, mutta samaa väitettä vahvistavaksi esimerkiksi voi nostaa Freudin. Psykoanalyysi on länsimaisen tieteen hulluimpia harharetkiä. Freud ei kuitenkaan päätynyt siihen tieteellisen menetelmän vaan messiaanisen kunnianhimon kautta. Freud halusi nähdä itsensä kuvainkaatajana, tabujenrikkojana ja kopernikaanisena vallankumouksellisena. Lopputuloksena oli järkyttävän auktoriteettiuskoinen instituutio.

Miten peruskoulun tai lukion opettaja, tiedetoimittaja tai yliopiston professori voisi kannustaa ihmisiä luopumaan auktoriteettiuskosta ilman että se johtaa Uschanovin kuvaamaan asiantuntijavihaan? En tiedä hyvää vastusta tähän kysymykseen. (Mutta sentään tiedän, etten tiedä.)

Kommentit (49)

Tiedemies

Erinomainen kirjoitus. Kiitos tästä.
Suosittele muuten lehden webbisuunnittelijoille, jos heitä tunnet, että laittavat sen Facebooking jakamisnapin tänne alareunaan.

Shriek

Mikäpä olisi Markolle parempi tapa aloittaa joulun vietto kuin syyllistämällä Freudia maailman vääryyksistä. Kenties joulupukkiinkin uskominen on pohjimmiltaan psykoanalyysin syytä? Jotkut itkevät kreationisteista, jotkut Hitleristä tai salaliitoista, mutta Markolla se on aina rakas Freud. Itseasiassa kaikki nuo negatiiviset asiat ihmisten ajattelussa, jotka nostat kirjoituksessasi esille, pätevät sinun suhteesi psykoanalyysiin. Se käy myös ilmi sinun itse toimittamastasi kirjasta, jossa kaikki muut tekevät sen työn, mikä sinun pitäisi kritiikkiä tarjotessa tehdä. Haluat kritisoida, mutta oma asiantuntijuutesi loistaa poissaolollaan, eikä yhteistyökumppaneittesi kritiikki asiallisuudessa kovin korkeammalle kohonnut. Kenties sinä halusitkin käyttää itseäsi sopivana esimerkkinä. Ainakin kirjoituksesi pointti meni tällä tavalla paremmin perille.

Pekka Pa

Miksi lukiolaisten tai muidenkaan ylipäätään pitäisi luopua auktoriteettiuskostaan? Lahjakas ihminen voi kapealla sektorilla päästä niin pitkälle, että kykenee rationaalisesti kyseenalaistamaan alansa auktoriteetit. Ylivoimainen enemmistö väestöstä joutuu lähes joka asiassa turvautumaan auktoriteetteihin jouduttuaan oman tieto-taito alueensa ulkopuolelle. Itse en osaa korjata tietokonettani.

Olen itse havainnut ilmiön, josta kirjoitit. "Itsensä kanssa väitelleet kaikkien alojen asiantuntijat" esittävät hämmästyttäviä tieteellisiä teorioita tai osoittavat vanhoja vääriksi pelkällä maalaisjärjellä. Toinen suuntaus on se, että "henkisesti valistuneet" ihmiset tietävät syvällisesti asioita, joita materialistinen tiede ei voi mitenkään ymmärtää.

Miten saisi lukiolaisille ja peruskoululaisille kerrotuksi, ettei kaikki mitä netistä löytyy ole totta. Miksi kouluissamme ei ennen yliopistotasoa opeteta alkeellisintakaan lähdekritiikkiä?
Asiantuntijan sijaan astuu Guru tai pelkkiin uskomuksiin perustuva ismi. "Länsimaista tiedettä" kohtaan ollaan hyvinkin kriittisiä samalla kun niellään kaikki Gurun tai lahkon päättömimmätkin opetukset nahkoineen ja karvoineen.

Sori. Tuli turhaakin paatosta. Mutta keskustelusivustoja lukiessa sortuu välillä suoranaiseen epätoivoon. Tällaistako porukkaa Pisan ylistämä koulutusjärjestelmämme tuottaa? Edustuksellisesta demokratiasta olen kanssasi tasan samaa mieltä.

az

Ilmastopsykoanalyytikot ovat nykyaikamme freudeja. Heitä on kokoontunut Cancuniin epätoivoiseen yritykseensä vaikuttaa päättäjiä mielettömyyksistään (Popper: asiat ovat tosia, epätosia tai mielettömyyksiä). Ilmastokatastrofiteoria on vastaava mielettömyys kuin masennuksen selittäminen omaa äitiä tai isää kohtaan lapsena tunnettujen seksuaalisten halujen tukahduttamisella. Tiedelukutaidottomat mielettömyyksien seuraajat, jotka eivät erota asiantuntijiavallan poseerausta asiantuntemuksesta, ovat otollista kohderyhmää näille tieteen lokaajille. Ilmastokatastrofimielettömyys on oman aikamme psykonanalyysi ja suurin tieteellinen skandaali.

Tommi Uschanov

Suuret kiitokset arviostasi, se hiveli kyllä.

Olin taannoin kutsuvieraana puhumassa Hippifyysikot ry:n kokouksessa Otaniemessä - uudehko teekkarien järjestö, jonka tavoitteena on etsiä tapoja luonnontieteilijyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tuomiseksi entistä tiiviimmin kauppoihin keskenään. Siellä keskustellessani sain sellaisen itsellenikin uuden ajatuksen, joka liittyy tähän lopussa esiin nostamaasi ongelmaan.

Tieteen kouluopetuksessa ei mitata käytännössä lainkaan tieteen luonteen ymmärtämistä: sen ymmärtämistä, että tiede on itseään korjaava, aina epätäydellinen, approksimaatioihin nojaava ja uusien käänteiden mahdollisuudelle avoin tietämisen tapa, jossa argumenttien hyvyyden ja huonouden ratkaisee tämä-ja-tämä eikä se-ja-se - ja että tämä tekee tieteellisestä tiedosta kvalitatiivisesti erilaista kaikkiin muihin inhimillisen kognition muotoihin verrattuna. Hyvien arvosanojen saamiseksi esimerkiksi fysiikasta, biologiasta tai kemiasta riittää puhdas tieteellisten oppisisältöjen osaaminen.

Entä jos kuvittelemme maailman, jossa heti peruskoulusta pitäen mitataan oppilaiden tieteen luonteeseen kohdistuvaa ymmärrystä, ihan suoraan kylmästi tavanomaisten tehtävänratkaisukysymysten ohessa esitettävillä ikään kuin tieteenfilosofisilla koekysymyksillä - ja nostetaan tämä niin tärkeäksi osaamisen mittapuuksi muiden rinnalle, että mistään tiedeaineesta ei ole mahdollista saada keskinkertaista parempaa arvosanaa, ellei ole osoittanut tätä ymmärrystä?

Denialistisia taksikuskeja tuntuisi syntyvän juuri siten, että tieteen nauttima kulttuurinen arvovalta saksitaan irti tieteen valtavirrasta ja ikään kuin psyykkisesti lahjoitetaan se ei-valtavirtaisille näkemyksille, ikään kuin näin voisi noin vain tehdä ja ikään kuin siinä ei olisi tieteen itsensä mittapuulla mitään omituista.

Toisin kuin usein tunnutaan esitettävän, varsinainen obskurantistinen tiedeviha on suhteellisen harvinaista. Kaikki tapetilla nykyään olevat denialistiset ilmiöt kreationismista rokotevastaisuuteen esiintyvät päinvastoin tieteen nimissä, tieteen puolustajina ja lipunkantajina. Äärimmäisessä tapauksessa jopa esimerkiksi sellaista asiaa kuin lentomatkailun ilmastovaikutuksista puhumista ollaan helposti leimaamassa nimenomaan tiedevastaisuudeksi ja tiedevihaksi, vaikka ilman sitä täsmälleen samaa tiedettä, jonka mukaan lentomatkailulla on sellaisia-ja-sellaisia ilmastovaikutuksia - ja tämän tieteen likimääräistä paikkansapitävyyttä - ei olisi ylipäänsä kyetty edes rakentamaan niitä lentokoneita, joilla tämä matkailu tapahtuu!

Arvostusta tiedettä kohtaan kyllä löytyy, mutta puuttuu taju siitä, miksi tieteessä on valtavirtaa se mikä on eikä se mikä ei ole - ja koko tuosta itse käsittelemästäsi "kopernikukset vastaan freudit" -asetelmasta. Jos jo niin varhaisessa ikävaiheessa kuin tiedettä ylipäänsä aletaan opettaa - eli alkaen jo jostain 13-vuotiaista yläkoululaisista - ruvettaisiin vaatimaan asteittain kurssi kurssilta ja vuosi vuodelta paranevaa kykyä selittää kysyttäessä paitsi se, mitä tiede sanoo sisällöllisestä asiasta X, myös kykyä selittää se, miksi tieteessä on valtavirtaa se mikä on eikä se mikä ei ole, asiat saattaisivat olla toisin.

Mutta valitettavasti niiden tulisi olla jo valmiiksi sillä-ja-sillä tavalla toisin poliittisesti ja kulttuurisesti, jotta tällaiseen järjestelmään voitaisiin siirtyä.

Tommi Uschanov

PS: Se, miksei kirjan nimeksi tullut Asiantuntijuuden ylistys - molemmat nimet olivat itse keksimiäni ja sain kustantajan pakottamatta itse valita niiden väliltä - johtui loppujen lopuksi siitä, että käsittelen kirjassa yhtä laajasti myös sellaisia elämänalueita, joilla ei voida näkemykseni mukan puhua mistään asiantuntijuudesta käsitteellisesti mielekkäästi.

On asioita, jotka ovat aivan aidosti niin kutsuttuja mielipidekysymyksiä; asioita, joita ei voida redusoida tai olla paljastavinaan piilevästi empiirisiksi kysymyksiksi kuin korkeintaan väkinäisesti ja epäuskottavasti. Tällaisia ovat esimerkiksi suuret elämänkatsomukselliset ja moraalifilosofiset peruskysymykset, joiden käsittelyä esimerkiksi politiikassa ei voida lopulta koskaan täysin välttää, vaikka se olisi kuinka teknokraattista ja asiantuntijavaltaista hyvänsä. Esimerkiksi lääketiede voi kertoa, mitä kannattaa tehdä jos haluaa elää vanhaksi, mutta se sen enempää kuin mikään muukaan tiede ei voi kertoa, pitäisikö haluta elää vanhaksi vai ei. Humen giljotiini ja sitä rataa.

Ja tässä tulevat vastaan asiantuntijuuden ylistystä ansaitsevuuden rajat. Vaikka en sanonut tätä kirjassani, eräs merkittävä ja huomiota ansaitseva syy nykyisenlaiseen asiantuntijavihaan on mielestäni muiden joukossa myös se, että kulttuurimme on viime aikoina suosinut asiantuntijatiedon onttojen ulkoisten muotojen väkinäistä tuomista myös elämänalueille - esimerkiksi juuri niille elämänkatsomuksellisille - joilla ei voida puhua mistään asiantuntijuudesta tai asiantuntemattomuudesta.

Erilaisia esimerkkejä tästä ovat vaikkapa psykokulttuuri, filosofiassa niin kutsuttu soveltava etiikka, yhteiskuntatieteissä sosiobiologian hurmahenkisimmät äärimuodot tai taloustieteessä vastaavasti public choice -teorian hurmahenkisimmät äärimuodot. Tämä on johtanut ylilyövään backlash-ilmiöön vastakkaiseen suuntaan: sellaisten kysymysten, joiden suhteen on aidosti mahdollista olla asiantuntija tai olla olematta, väittämiseen enenevässä määrin pelkiksi mielipidekysymyksiksi ja alati kiihtyviin vaatimuksiin, että niihin suhtaudutaan julkisessa keskustelussa vain mielipidekysymyksinä, samoin kuin kaikkiin muihinkin kysymyksiin. Täten denialismi ja muu puppuhöhä.

MrrKAT

Tuntuu että tuo D-K-ilmiö, eritoten asiantuntijaviha, on pahentunut viime vuosina vaiko onko se sitten tullut selvemmin näkyviin.

Näen 4 mahdollista syytä:
1 - Internet a) tekee kaikista muka tietäviä ja b) rohkaisee toisinajattelun jengiin ja levittää järjestelmällistä toisinajattelua,
2 - Yhden lapsen ilmiö, lellityt ei saa kielteistä palautetta,
3 - Vanha valistava lääkärit,tieteet-jalustalla ilmiö on alkanut häippäistä mediasta (vrt. joku 40-80-luvun kotiliesi tai semmonen),
4 - Mediakin kilpailee tieteenkin kanssa, pitää olla viisaampia kuin muut ? Kyseenalaistajalle on itseään ravitsevat markkinat.

SamBody

"Miten saisi lukiolaisille ja peruskoululaisille kerrotuksi, ettei kaikki mitä netistä löytyy ole totta. "

Paljastan järkyttävän tosiasian: kaikki mitä oppikirjoissakaan kerrotaan ei ole totta! Vain harvat opetettavat asiat perustuvat oikeisiin "koviin" tieteellisiin faktoihin, joita ei voi kyseenlaistaa samalla kyseenalaistamatta loogisen päättelyn perusteita. Useimmat meille kerrottavat asiat perustuvat enemmän tai vähemmän mielipiteisiin - tämän "tiedon" kyseenalaistaminen taas on kaiken edistyksen ehto. Markon mainitsemat ilmastonmuutosteoriat kuuluvat tähän kategoriaan - niin kipeältä kuin kuulostaakin.
Juicen viisautta toistaen: "epäile vain!".

kse

Ilmeisesti Dunningin ja Krugerin seuraajille on jo selkeä työkenttä lähteä tutkimaan uutta ilmiötä siitä, miten D-K-effektiä käytetään keskustelun tappamiseksi ja auktoriteettiuskon uudelleenpystyttämiseksi myös luonnontieteen puolella. Tunnettuahan on, että tietyt pseudotieteelliset piirit, kuten freudilaiset ja naistutkimuksen harjoittajat, ovat pyrkineet kieltämään oman piirinsä ulkopuolelta tulevan arvostelun. Uutta tässä ilmiössä on se, että "et vain voi ymmärtää, jos et ole..." -perusteluja halutaan lähteä käyttämään myös luonnontieteisiin perinteisesti luettujen alojen - kuten ilmastotutkimuksen - puolustelussa.

Tosiaankin - joku sosiologi, käyttäytymistieteilijä tms. saisi tästä vallan hyvän gradun ellei jopa väikkärin aiheen.

Minua itseäni kuitenkin harmittaa se, että kuinka usein keskustelu latistetaan leimaamalla "väärin uskovat" milloin kouluttamattomiksi taksikuskeiksi, milloin keskilännen raamattuvyöhykkeen kreationisteiksi ja milloin internetin kautta asiantuntijaksi itseään luulevaksi lellityksi perheen ainoaksi lapseksi. Aiemmin tämä jopa jaksoi raivostuttaa, mutta nyt tällainen asiaton heittely on helppo nähdä pelkäksi kyvyttömyydeksi keskustella mistään vähänkään vaativammasta aiheesta.

Käytännössä minua onkin alkanut kummastuttamaan, että minkä verran nämä "tieteellinen konsensus" auktoriteetteihin vetoavat mielestään ilmeisen fiksut keskustelija oikeasti ymmärtävät auktoriteettiensa väitteistä - tai tieteestä yleensäkin. Yhä useammin nimittäin tuntuu paljastuvan, etteivät nämä "besserwisserit" ole itse ikinä lukeneet yhtään aiheeseen liittyvää tieteellistä artikkelia tai edes IPCCn raportteja. Yleisimmin näkemykset tuntuvat perustuvan sanomalehtien ja "julistuskäskyn omaksuneiden" pop-tiedelehtien löysästi kirjoitettuihin artikkeleihin.

Tietysti joku pieni osa ylimielisistä alarmisteista on varmaankin kyennyt lukemaan alan tieteellistä kirjallisuutta - tällöin kyllä herää kysymys, että eikö heillä ole kykyä kyseenalaistaa mitään lukemaansa ilmeisista ristiriidoista tai ontuvista perusteluista huolimatta - kykyä kysyä: "ihanko tosi? millä perusteella?"

No, jokaisen alarmistin ja kannassaan epäileväisen, joka ei ole huolellisesti tutustunut mm. IPCCn proseduureihin, kannattaisi lukea vaikkapa:

Schwartz et. al. Why Hasn’t Earth Warmed as Much as Expected? Journal of Climate 23: 2453-2464 (2010) http://www.ecd.bnl.gov/pubs/BNL-90903-2010-JA.pdf

ja pohtia tuon perusteella sitä, että kuinka kiistämätön tieteellinen fakta on kysessä, kun IPCC sanoo jonkun asian olevan jotain 95% varmuudella - ja mistä tuo varmuusarvio on kaivettu...

Neonomide

Haastava ja hyvä kirjoitus.

Krishnamurtilla oli kaikessa näennäisnihilismissään hyviä argumentteja ihmisten auktoriteettiuskon rajojen pohdintaan - hänestähän sisäinen auktoriteetti oli yhtä suuri ongelma kuin ulkoinenkin ja siten 'väkivaltaa'.

Taannoin palkintojakin voittanut lontoonkielinen kirja Mistakes Were Made käsittelee sosiaalipsykologian ja poikittaisalojen kautta ihmisten taipumuksia tulkita, ei vain leimata, oma näkökulmansa ainoaksi oikeaksi. Pitäisi lukea kirja loppuun että voisi valistaa tietävänsä asiasta jotain. ^^

Mietin näitä asioita omakohtaisestikin kiivaana nettitroll... keskustelijana ja olen tullut tulokseen että diskurssianalyyttinen metatasojen ymmärtäminen on usein yhtä välttämätöntä netissä kuin livenä väittelyissä, joissa on panoksena muutakin kuin kasvot. Erityyppiset valtakehikot vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset missäkin tilanteessa kokevat voivansa reagoida. Näistä reaktioista sitten jalostuu sosiaalipsykologisin mekanismein erilaisia kaavoja, joita toistetaan silloinkin kun tiedetään ettei siitä hyvää seuraa. Pahimmillaan (ehkä) näistä kaavoista kehittyy jopa oman persoonallisuuden tulkintaa.

pase

Sokea usko on pahinta, oli se tiedeuskoa tai mitä tahansa. Kyseenalaistaminen on vain hyvästä. Ihmisillä on kumma maalaisjärkeen perustuva intuitio haistaa oikea suunta, vaikka todennäköisyyskvanttiuskovat muuta väittävätkin vielä.

Pekka Pa

"Paljastan järkyttävän tosiasian: kaikki mitä oppikirjoissakaan kerrotaan ei ole totta! Vain harvat opetettavat asiat perustuvat oikeisiin “koviin” tieteellisiin faktoihin,..."

Eiköhän vielä lukiotason fysiikka, kemia, matematiikka ja jopa biologia perustu melkoisen koviin faktoihin. Yksinkertaistuksia toki tehdään, mutta oppiaineiden väittämiä tuskin voi asettaa kyseenalaiseksi.
Löysin tosin tyttäreni pitkän fyssan kurssikirjasta virheen, jolle olisivat nauraneet naurismaan aidatkin. Ohmin laki oli mainittu likiarvoksi ja ihan kokeella todistettu. Ei ollut kirjan kirjoittaja kuullut PTC vastuksesta. Virheitä varmasti pääsee kirjoihin, mutta väite, että harvat asiat perustuisivat tieteellisiin faktoihin on mielestäni yliammuttu.
Netistä taas löytyy pari uutta ikiliikkujaa viikossa ja valonnopeus ylitetään mennen tullen.

Onhan toki aineita, joiden oppikirjamateriaalia voi kyseenalaistaa laajemminkin. Esimerkkinä historia ja yleensäkin humanistiset aineet jotka ovat ainakin jossain määrin tulkinnan varaisia.

Tietämätön

"Arvostusta tiedettä kohtaan kyllä löytyy, mutta puuttuu taju siitä, miksi tieteessä on valtavirtaa se mikä on eikä se mikä ei ole."

En tiedä onko välttämättä huono asia, että ihmiset alkavat kyseenalaistaa tieteen valtavirtaa joissakin asioissa. Hyvänä esimerkkinä tämä parin viime vuoden aikana esiin noussut ravintokeskustelu. Minusta ravintosuosituksissa on nimenomaan kysymys uskosta tieteen kaikkivoipaisuuteen jonka seurauksena kauppojen ja ruokakaappien hyllyt notkuvat "tieteellisesti todistettuja ruokia" joita sitten suositellaan ihmisille lukemattomien tutkimusten perusteella. Jos terveys ei sitten paranekkaan niin syyksi tarjotaan vaikkapa geenejä ja uudeksi patenttiratkaisuksi lääkkeitä, koska on tieteellistä näyttöä niiden tehokkuudesta. Jos joku sitten tekee jotain ominpäin ja tervehtyy niin asia kuitataan sillä, että sitä ei ole tieteellisesti todistettu ja ohjeistetaan palaamaan entiseen.

Marko Hamilo

Jotenkin tämä tieteellisten auktoriteettien kyseenalaistaminen tuntuu liittyvän siihen yleisempään massaindividualismiksi kutsuttiin ilmiöön, jossa ihmiset yhdenmukaisella tavalla vastustavat tai ovat vastustavinaan joitakin julkilausuttuja normeja, joita ei tosiasiassa ole otettu vakavasti aikoihin. Ilmiö on vanhempi kuin ensin luulisi. Jos terveysvalistajien olisi pitänyt rationaalisesti perustella 20-luvun naisille, miksi heidän tulisi aloittaa tupakointi, markkinointikampanjasta tuskin olisi tullut mitään. Sen sijaan yhtiöt tekivät tupakasta vapautuneen, itsenäisen naisen symbolin. 1970-luvulla suomalaiset uskoivat, kun Pekka Puska kertoi televisiossa että rasva on pahasta. Pitäisikö nyt suomalaisiin käyttää viisivuotiaiden kanssa hyvin toimivaa menetelmää eli julistaa voi suomalaiseksi kansallisruoaksi, jotta kansa kapinoisi sitä vastaan?

Toinen, selvästikin uudempi sukulaisilmiö on vähemmistöksi julistautuminen ja uhriutuminen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei kannata olla valkoinen keski-ikäinen heteromies, koska tällä ei ole mahdollista uhriutua eli käyttää uhrivaltaa http://www.jylkkari.fi/tag/uhrivalta/. Tämä yhteiskunnallisen keskustelun piirre tuntuu hiipivän myös tieteelliseen ja tiedolliseen keskusteluun. Paras positio on tietysti sillä, joka on tosiasiassa hegemonisessa asemassa mutta pystyy esiintymään altavastaajana. Feministinen naistutkimus on ollut tässä asemassa jo jonkin aikaa.

Naistutkijat ovat ovelampia kuin ilmastotutkijat. Vaikka tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksesta olisi oikeasti aivan järkevä argumentti ilmastopolitiikassa, se ei kaikille ole kovin myyvä mainospuhe.

SamBody

Sinänsä mielenkiintoinen termi tuo "asiantuntijaviha". Jos jätetään pois laskuista löysät taksikuskiheitot, missä tuollaiseen oikein törmääkään - löytyykö vaikkapa nettiviittauksia? Vai olisiko niin että kirjoittaja harjoittaa sitä itsekin mainitsemaansa uhriutumista, joka todellakin on jonkinlainen pop-ilmiö nykyään: yhteiskunnalliseen eliittiin kuuluvatkin itkevät kovasta kohtalostaan hirveän kiusaamisen kohteina.

JP

Tämähän viritti yllin kyllin keskustelua! Minusta vastakohta-asettelu auktoriteettiusko-asiantuntijaviha on harhaanjohtava. Uschanovin oma kirjoitus osoittaa sen kauniisti. Kyse ei ole uudesta asiantuntijavihasta vaan "asiantuntijuuden" uudenlaisesta ymmärtämisestä, mistä Uschganov on minusta aika hyvä esimerkki. Hänhän on aika pitkälle tällainen ongelmallinen asiantuntija joka uskoo asiantuntijuuden luovaan (konstruktionistiseen) voimaan. Ei hän oikeasti usko tieteen itsekorjaavuuteen tai kasautuvuuteen. Ja hänellä on omat irrationaaliset keppihevosensa, jotka tulevat heti esiin kun vähän rapsuttaa. Aina kun nykyään joku mainitsee Humen giljotiinin niin siitä tietää että ollaan heikoilla jäillä....

El Duderino

Tuo termi asiantuntijaviha kirvoitti kyllä herkullisia sketsi-ideoita. "Kyynelkaasuttivat Heurekassa ja heittivät palopommeja tähtitorneihin, natsit." Entä koska syntyvät ensimmäiset anti-paleontologiset jengit? "Hakkasivat minut ja hajottivat fossiilikokoelmani - viharikos!"

Shriek

"Uutta tässä ilmiössä on se, että “et vain voi ymmärtää, jos et ole…” -perusteluja halutaan lähteä käyttämään myös luonnontieteisiin perinteisesti luettujen alojen - kuten ilmastotutkimuksen - puolustelussa."

Kuulehan kse, jos asia ei olisi noin, niin mitään asiantuntijoita ei tarvittaisi. Minä en ota mitään kantaa ilmastomussutukseen, mutta koita ymmärtää se, että ongelma on pikemminkin siinä, että jotkut eivät pysty myöntämään, että eivät omaa lahjoja. Se, että joku uskaltaa tunnustaa esim. ruotsin kielen tai matematiikan kohdalla, että ei vain osaa, tulisi osata tehdä myös muiden aineiden kohdalla. Jostakin kumman syystä näin ei vaan käy, vaan jostakin syystä ajatellaan, että lukion yleissivistyksellä voidaan päteä minkä tahansa aihealueen kohdalla.

Pergolaattori

"Paras positio on tietysti sillä, joka on tosiasiassa hegemonisessa asemassa mutta pystyy esiintymään altavastaajana."

"while the highly skilled underrate their abilities, suffering from illusory inferiority. This leads to the situation in which less competent people rate their own ability higher than more competent people. It also explains why actual competence may weaken self-confidence. Competent individuals falsely assume that others have an equivalent understanding. "Thus, the miscalibration of the incompetent stems from an error about the self, whereas the miscalibration of the highly competent stems from an error about others."

Lohdullista. Vaikka tuntuu saavan -vaikkapa ilmastonmuutokseen liittyvässä- keskustelussa selkäänsä 100-0, sen voi selittää pois Dunning-Kruger-efektillä. 'Minun kuuluukin tässä kokea itseni altavastaajaksi sillä tuo toinen arvioi oman asiantuntemuksensa väärin ja vain esiintyy kaikkitietävänä'. Itsensä Dunning-Kruger-efektin perusteella asiantuntijaksi havainnut voi vielä päälle päätteeksi päätellä että pitää muita liian korkeassa arvossa ja korjata asennettaan sen mukaan. ˈnīssss

Ongelma on siinä että itsensä joko suoraan tai implisiittisesti asiantuntijoiksi julistajia on yleisesti äänessä liikaa jotta asiantuntijat pääsisivät parrasvaloihin.

-

R.N.

Tieteessäkin, varsinkin ihmistieteissä, voi olla painotuksista, arvoista jne. johtuvia erilaisia näkökulmia - ja siihen liittyen osittain erilaisia tuloksiakin - vaikka tutkittava kohde olisikin periaatteessa sama ja yhteinen. Aina ei ole kyse siitä, että vain yksi näkökulma ja ratkaisu voi olla 100% oikea, ja kaikki muut 100% vääriä. Matematiikassa voi niin ehkä olla, mutta mitä mutkikkaammista ja moniulotteisemmista asiakokonaisuuksista puhutaan, sitä useammasta näkökulmasta niitä voi katsoa.

Tieteen kumouksissa ei ole ehkä kyse niinkään jonkin teorian kumouksellisuudesta sinänsä vaan tutkimusta hallitsevien näkökulmien vaihtumisesta, mikä on usein yhteydessä kulttuurin ja yhteiskunnan laajempiin murroksiin. Tietyt tutkimussuunnat voivat esim. muuttua (tietyssä kontekstissa) poliittisesti epäkorrekteiksi, jos ne yhdistyvät liikaa joihinkin epätoivotuksi muuttuneisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Yhteiskunnalliset, ekologiset ja taloudelliset murrokset muuttavat myös tieteen painotuksia jne.

Moniarvoisessa postmodernissa kulttuurissa on vain realismia myöntää vaihtelevien näkökulmien olemassaolo myös tieteissä. Tässä suhteessa esim. kollektiivisesti ylläpidetty ja erilaisten näkökulmien esillä pitämistä luonnostaan tukeva Wikipedia toimii usein paljon realistisemmin tiedon moniulotteisuuden kuvaajana kuin jotkut rajatun toimittajakunnan laatimat perinteiset ensyklopediat, joissa hyväksytty tieto on kuljetettu ensin tarkan, mutta melko ahtaan sihdin läpi.

Minusta maallikoillakin on oikeus kyseenalaistaa tieteellistä tutkimusta ja sen esittämiä väitteitä, siis esittää kysymyksiä. Niin tekevä maallikko ei välttämättä ole vastaanhangoitteleva typerä jääräpää, vaan voi vain haluta ymmärtää asioista enemmän. Hän voi esittää typerältäkin tuntuvia kysymyksiä ja kyseenalaistuksia oman rajallisen esiymmärryksensä pohjalta, mutta se on vain luonnollista. Tutkimusalan asiantuntijoille voi olla turhauttavaa vastailla jatkuvasti samoihin kysymyksiin yhä uudelleen, mutta se on kuitenkin osa asiantuntijalle kuuluvaa työtä. Lisäksi maallikko - joka voi myös olla jonkun toisen alan tutkija - lähestyessään tutkimuskohdetta usein ihan uudenlaisesta näkökulmasta voi tuoda keskusteluun joskus ihan hyviäkin näkökulmia, jotka voivat tiettyyn rajattuun näkökulmaan juurtuneilta alan omilta tutkijoilta ehkä joskus unohtuakin.

Freudin psykoanalyysi on hyvä esimerkki erityisesti ihmistieteiden moniulotteisuudesta. Sekä psykoanalyysin vastustajien että tukijoiden keskuudessa on voinut esiintyä liian yksipuolisia ylitulkintoja. Psykoanalyysi on osa psykologian ja psykiatrian historiaa, jonka monet käsitteet ovat jääneet lähtemättömästi osaksi ko. tieteenaloja, vaikkakin niiden tulkinta on voinut muuttua ja laajentua. Psykoanalyysi edisti aikoinaan ihmismielen tutkimusta, ja osa sen esille ottamista näkökulmista on edelleen ihan valideja. Mutta psykoanalyysia ei kannata nostaa sen enempää jumalan kuin demoninkaan osaan.

Epäilevä Tuomas

Tämä on mielenkiintoinen, ajatuksia ja tunteita herättävä blogi. Tätäkin Markon kirjoitusta lukiessani tunneskaalani vaihteli paljon enemmän kuin monia muita blogeja lukiessani. Kirjoitus melkeimpä pakotti pohdiskelemaan syvällisesti monia asioita. Meinasin kysyä aikaisemman kirjoituksen kommenttiosuudessa, että vieläkö Marko popsit statiineja, mutta tämän kirjoituksen luettuani kysymys tuntuu turhalta.

Minä en näe asiantuntijavihan kasvamista netissä. Päinvastoin, nähdäkseni ihmiset ovat siirtyneet autoriteettiuskosta asiantuntijauskoon. Syynä on tiedon huima lisääntyminen netin ansiosta ja samasta syystä aiheutunut pettymys auktoriteetteihin. Auktoriteettiuskon menetys on täytynyt kuitenkin jollain paikata.
Ihminen tarvitsee jonkun ylemmän voiman, joka tuo turvallisuuden- ja elämänhallinnantunteen.

En ole lukenut kirjoituksen pohjana ollutta kirjaa, mutta kirjan
esittely ei kyllä innosta lukemaankaan kyseistä kirjaa. Miksi kansalaisen pitäisi tietää tarkan kunnallisen tulove
roprosenttinsa ollakseen riittävän pätevä arvostelemaan verotusta? Kirjan esittelystä jäi minulle sellainen kuva, että kirjoittaja ylentää itsensä ja halveksii rahvasta. Esittelystä ei henkinyt sellaista viisautta, että ylenkatsominen olisi perusteltua. Voi olla että sain täysin virheellisen kuvan kirjasta ja kirjailijasta, mutta kirjan myyntipuhe ei toiminut minun kohdallani. Mutta ehkäpä en ole ylipäätään kirjan kohderyhmää, vaan kirja on tarkoitettu minua sivistyneemmille ja älykkäämille.

Sama ylimielinen asenne välittyy minulle myös tästä blogikirjoituksesta. Entäpä jos näiden "taksikuskien" viisaudet ovat jotain sellaista, jota on erittäin vaikea selittää kirjanoppineille niin, että he ymmärtäisivät asian? Eikö olisi aika ironista? Tosin voi olla, että tämäkin kirjoitus meni minulta yli hilseen ja ymmärsin väärin Markon ajatukset.

Yllättävän usein nuo "taksikuskien" naiveihin perusteluihin perustuvat maalaisjärkeilyt osuvat oikeaan. Kirjanoppinut voi selitellä sitä itselleen sattumalla ja sillä että vaikka loppupäätelmä osui oikeaan, niin perustelut olivat väärät. Fiksumpi oppii iän myötä vähän nöyryyttä vähemmän koulutettuja kohtaan. Hyvä esimerkki on ylemmissä kommenteissa mainittu ravitsemuskeskustelu. Voi vaihdettiin margariineihin 70-luvulla sen vuoksi, että saataisiin lakettua sv-tautikuolleisuutta. Maalaisjuntit vastustivat sitä koska voi on perinteinen yksinkertainen luonnontuote ja margariini ei. Se oli lapsellinen ja epätieteellinen perustelu. Tänä päivänä edelleen moni itseään fiksuna pitävä akateemisen koulutuksen omaava henkilö pitää tuota 70-luvulla tehtyä vaihtoa todistetusti viisaana ja oikeana ratkaisuna, vaikka aiheesta tehtyjen vertailevien tutkimusten mukaan 70- ja 80-luvuilla valmistettu margariini lisäsi odotusten vastaisesti sv-kuolleisuutta, mutta voi ei. Perusteena tuolle hullulta vaikuttavalle päätelmälle 70-luvun margariinin paremmuudesta ei ole muuta kuin auktoriteettien vakuuttelut.

En oikein ymmärrä tämän blogin nimeä. Mitä skeptistä on auktoriteettiuskossa ja valtavirran mukana uimisessa? Skeptinen kyseenalaistajia kohtaan? Historiassa auktoriteetit ovat olleet väärässä merkittävissä asioissa koko tunnetun historian läpi. Suuri osa historian suurista tieteilijöistä on ollut aluksi halveksittu ja naurunalainen näkemyksistään. Monia on aikalaiset pitäneet sivistymättömänä ja tyhmänä. Yhdistävä tekijä näiden suurten tieteilijöiden keskuudessa on ollut auktoriteettien esittämien heikkoon tai olemattomaan näyttöön perustuvien totuuksien kyseenalaistaminen.

Minä näen pelkästään positiivisena asiana ihmisten itsenäisen ajattelun ja auktoriteettien haastamisen, vaikka tietopohja olisikin hataraa ja älykkyysosamaarä vain hieman kengännumeroa suurempi. Monet historian hirvittävimmistä asioista ovat olleet mahdollisia vain sen vuoksi, että ihmisten valtavirta on sokeasti luottanut auktoriteetteihin. Puhtain paperein ei näytä selviävän monet nykyisistäkään auktoriteeteistä ja täysin aukottomasti todistetuista totuuksista.

kse

"Kuulehan kse, jos asia ei olisi noin, niin mitään asiantuntijoita ei tarvittaisi. Minä en ota mitään kantaa ilmastomussutukseen, mutta koita ymmärtää se, että ongelma on pikemminkin siinä, että jotkut eivät pysty myöntämään, että eivät omaa lahjoja. Se, että joku uskaltaa tunnustaa esim. ruotsin kielen tai matematiikan kohdalla, että ei vain osaa, tulisi osata tehdä myös muiden aineiden kohdalla. Jostakin kumman syystä näin ei vaan käy, vaan jostakin syystä ajatellaan, että lukion yleissivistyksellä voidaan päteä minkä tahansa aihealueen kohdalla."

Kriikuna hyvä - kritiikkisi persoonani kohtaan voisi olla jossain rajoitetussa mielessä ymmärrettävää, jos tietopohjani todellakin rajoittuisi korkeintaan lukiokurssien tasolle. Valitettavasti vain minulla sattuu olemaan korkeakoulutasoinen tutkijakoulutus ja useiden vuosien työura juuri sellaisilta aloilta, jotka auttavat ymmärtämään kompleksisten järjestelmien mallintamista, tilastotieteitä ja matematiikkaa. Joku voisi ehkä mennä väittämään, että minä olisin jopa asiantuntija ainakin omalla allallani.

Toisaalta en kyllä tiedä, että onko ilmastotieteen "matematiikka", "fysiikka" yms. jotain niin esoteerista, ettei niitä voi alan ulkopuolelta ymmärtää - tai että onko päässyt käymään niin, että kaikesta koulutuksesta ja urakierrosta huolimatta olen niin lahjaton, etten edes ymmärrä oman alani asioita kompleksisesta ilmastonmuutostieteilystä puhumattakaan...

Tietysti on toki olemassa sellainen häviävän pieni todennäköisyys, että todellakin omasin riittävän tieto- ja ymmäryspohjan ilmastostieteen väitteiden ja niiden perusteluiden ymmärtämiseksi - mutta se on taidettu jo moneen kertaan todeta, että tällainen mahdollisuus on niin olematon, ettei siitä tämän enempää kannata keskustella.

...täytyykin tässä varmaan lähteä kysymään isännältä, että olisiko huomiseksi ajoja vai voiko jäädä sohvalle katsomaan töllöä ja kaivelemaan kassejaan...

hybrid

Epäilevä Tuomas kirjoittaa:
"Miksi kansalaisen pitäisi tietää tarkan kunnallisen tuloveroprosenttinsa ollakseen riittävän pätevä arvostelemaan verotusta?"

Mitä jää jäljelle kritiikistä jos ei tiedä edes sen kohdetta. Jos ei tiedä kunnalisveroprosenttiaan ei osaa sitä myöskään mihinkään suhteuttaa. Silloin verojen korkeudesta(tai mataluudesta) valittaminen on tyhjän huutamista. Tälläiselle tampiollehan voisi viisas politiikko luvata että hän lupaa asettaa verot 20% ja tampio voisi olla kiitollinen vaikka prosentti olisi nykyiselläänkin se sama 20%. Vai miksi sinä näet tälläisen käytöksen hyväksi?

SamBody

"En oikein ymmärrä tämän blogin nimeä. Mitä skeptistä on auktoriteettiuskossa ja valtavirran mukana uimisessa? Skeptinen kyseenalaistajia kohtaan?"

Auch! Tämä todella osui.

Marko Hamilo

"Mitä skeptistä on auktoriteettiuskossa ja valtavirran mukana uimisessa?"

Mitä skeptistä on auktoriteettiuskossa? Ei mitään, ja siksi tämän blogin kirjoittaja kannustaa ja on koko blogin olemassaolon ajan kannustanut auktoriteettien al(t)istamista rationaaliselle kritiikille. (Kirjoittaja toivoo lisäksi, että se ei johtaisi asiantuntijavihaksi kutsuttuun ilmiöön.)

Mitä skeptistä on valtavirran mukana uimisessa? Jos on skeptinen eli noudattaa tieteellistä menetelmää, saattaa huomata uivansa samaan suuntaan useimpien muiden skeptikkojen kanssa. Kutsutaan sitä sitten vaikkapa valtavirran tieteellisyydeksi.

Tieteellisessä keskustelussa valtavirta kulkee melko usein eri suuntaan kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tässä blogissa olen pyrkinyt käsittelemään tällaisia kiistanalaisia aiheita tiedemyönteiseen, mutta media- ja yhteiskuntakriittiseen sävyyn.

tiina

Taksikuskinhan lienee lähes jokainen aamuyön puolustuskyvyttöminä tunteina tavannut eikä voi kuin nyökkäillä (ei silti joskus taksikuskikin umpimähkään muurahaispesään sohastessaan löytää sieltä mehevän toukan).
Ammattini (joka ei liity psykologiaan) vuoks pidän psykoanalyysia varsinaisena aarreaittana ja joltinenkin nuorna virinnyt kiinnostus freudin persoonaan on saanut mut lukeen paljon herran mietteistä ja edesottamuksista, siks käsitys Freudista tabujenrikkojana ja kuvainkaatajana tuntuukin kerrassaan virkistävän oudolta, luulen että mies ite ja ympäristönsä muutenkin olisivat pikemminkin luonnehtineet tyyppiä tantumukselliseks konservatiiviks.

Epäilevä Tuomas

No onhan verotus paljon laajempi kokonaisuus kuin pelkkä veroprosentti. Jos mattimeikäläinen ei tiedä kunnallista tuloveroprosenttiaan, niin mielestäni on silti täysin hyväksyttävää, jos hän esimerkiksi paheksuu sitä, että oopperan tukemiseen käytetään valtavia summia verorahaa. En todellakaan ymmärrä miksi täytyisi tuntea verotuksen teknisiä yksityiskohtia, että olisi oikeutettu arvostelemaan verotusta miltään osin.

Tieteen valtavirrassa uiminen tuo sitä ihmisen kaipaamaa turvallisuuden- ja yhteenkuuluvuudentunnetta. Jos kaikki uisivat valtavirrassa, niin tieteen kehitys pysähtyisi. Onneksi sellaista ei koskaan tule tapahtumaan. Eikä minula ole mitään sitä vastaan, että joku on valinnut turvallisen tien ja toistelee enemmistön valmiiksi pureskeltuja mantroja. Ikäväksi asia muuttuu vasta sitten kun valtavirrassa uiva alkaa halveksua ja dissata toisinajattelijoita. Toki asiallisesti perusteltu kritiikki on hyvästä, mutta esimerkiksi asiantuntijoiden yksimielisyyteen vetoaminen osoittaa mielestäni tieteen halveksuntaa.

Shriek

Kse "Kriikuna hyvä - kritiikkisi persoonani kohtaan voisi olla jossain rajoitetussa mielessä ymmärrettävää, jos tietopohjani todellakin rajoittuisi korkeintaan lukiokurssien tasolle. Valitettavasti vain minulla sattuu olemaan korkeakoulutasoinen tutkijakoulutus ja useiden vuosien työura juuri sellaisilta aloilta, jotka auttavat ymmärtämään kompleksisten järjestelmien mallintamista, tilastotieteitä ja matematiikkaa. Joku voisi ehkä mennä väittämään, että minä olisin jopa asiantuntija ainakin omalla allallani."

Ei ollut kysymys sinun asiantuntijuuden kyseenalaistamisesta, vaan siitä, että auktoriteettiusko sellaisenaan ei ole mikään haitallinen psykologinen ilmiö, niin kuin Marko sen käsittää. Ihmisillä on aivan yhtälainen oikeus luottaa muihin ihmisiin kuin olla luottamatta. Tällaisen luonnontieteellisen ilmiön kiistäminen tai kokeminen haitalliseksi, on ainoastaan poliittinen tai moraalinen kannanotto.

kse

Tietysti voisi laajentaa keskustelua siihen suuntaan, että mikä on tiedetoimittajien ja tiedeuutisoinnin rooli tieteen auktoriteetin rapautumisessa.

Tämän päivän tiedeuutisointi kun näyttää olevan lähinnä sitä, että kopstaan/käännetään Reutersin tai APn sähke lähes sinällään "uutiseksi" ja että nämä sähkeet taas perustuvat täysin tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen tiedotusosastojen laatimiin lehtistötiedotteisiin. Ilmeisesti yksikään toimittaja ei vaivaudu selvittämään minkälainen tutkimus noiden tiedotteiden takana oikeastaan onkaan ja vastaako sen sisältö läheskään sitä mitä tiedote väittää. Keskiverto toimittaja vaivautuu korkeitaan otsikoimaan jutun myyvemmin ja korostamaan omasta mielestään kaikkein raflaavimpia väitteitä.

Tässä suhteessa kiinostaisi oikeastaan tietää, että miten hyvin toimittajat ymmärtävät, ettei tutkimuslaitosten viestinnässä ole kyse mistään yleisön palvelemisesta tiedeuutisin vaan etupäässä mainonnasta. Koska kaikki rahoitus on nykyään riippuvaista poliittisesta päätöksen teosta ja viimekädessä yleisestä mielipiteestä, niin totta kai jokainen laitos haluaa saada nimensä otsikoihin ja vielä niin, että se jää mieleen positiivisessa mielessä "Hei, huomatkaa meidät! Me teemme erittäin tärkeää työtä!" Jos tässä vain onnistuu, niin sitten on hyvä teettää mielipidetidusteluita, joilla osoittaa kuinka oma tutkimuslaitos on sen-ja-sen ryhmän sisällä 2. tunnetuin ja kaikkein arvostetuin.

Sama pätee myös nykyään käytännössä aina tutkijoiden "hyvää hyvyyttään" tarjoamiin yleistajuisiin artikkeleihin, joita erillaiset ammattilehdet kuin myös Tieteen ja Scientific Americanin kaltaiset lehdet julkaisevat. Joka ikinen noista jutuista on taatusti mankelointu ja kaulittu laitoksen tiedotusosastolla ja monasti aivan johtotasolla, että se varmasti viestii selkeästi laitoksen käsitykset asiasta - ja yleensä nuo käsitykset ovat sellaisia, jotka vaativat ehdottomasti tutkimusrahoituksen kasvattamista ko. aiheessa.

Ja mitä tekevät tiedetoimittajat? SIis muutakin kuin kiittävät ja kumartavat syvään - "hei, me saatiin ihan oikean tutkijan kirjoittama juttu!"

Ai, mistäkö tiedän? No, meitä tutkijoita kun jatkuvasti kurssitetaan ja ohjeistetaan asiassa. Viimeisimmällä kurssilla esim. opetettiin kädestä pitäen miten haastattelutilanteissa toimittajia voi useimmiten helposti ohjailla haluamaansa suuntaan ja siten saada julkisuutta omalle asialleen...

kse

(..kas, edellinen kirjoitushan jäi aivan kesken, kun ajatukset lähtivät harhailemaan...)

Edellisestä kommentista jäi näemmä varsinainen asia vielä uupumaan:

Kärjistäen tiedeuutisointia ja tutkimuslaitoslähtöisiä yleistajuisia juttuja vaivaa siis kaksi ongelma - ensinnäkin ne ovat osa laitosten viestintää ja huomion hakua ja toisekseen toimittajat käsittelevät (ja muokkaavat) niitä muun, tavallisen uutistoiminnan kriteereillä - eli uutisen täytyy olla myyvä tai ei ole uutinen.

Tämä taas johtaa siihen, että me saamme jakuvasti lukea ja kuulla uutisia siitä miten yksi ruokalaji tapaa, toinen takaa ikuisen elämän, lumiset talvet ovat historiaa, meret nousevat 10m, Golf-virta on jo pysähtynyt, on kylmää koska ilmasto lämpenee, kännykkä aiheuttaa syöpää, kännykä ei aiheuta syöpää, homokemikaalia löytyy joka kodista jne. jne.

Ei kait siten olekaan mikään ihme, että ihmiset alkavat aika yleisesti suhtautumaan tiedeuutisointiin ja sitä kautta myös pikku hiljaa tieteenseen asenteella "just joo, mitähän ne seuraavaksi keksii väittää..."

Ehkä viihteellistyminen ja lööppijournalimi eivät sittenkään ole hyvästä tiedeuutisoinnille?

M

Uschanov kirjoitti: "Ja tässä tulevat vastaan asiantuntijuuden ylistystä ansaitsevuuden rajat. Vaikka en sanonut tätä kirjassani, eräs merkittävä ja huomiota ansaitseva syy nykyisenlaiseen asiantuntijavihaan on mielestäni muiden joukossa myös se, että kulttuurimme on viime aikoina suosinut asiantuntijatiedon onttojen ulkoisten muotojen väkinäistä tuomista myös elämänalueille - esimerkiksi juuri niille elämänkatsomuksellisille - joilla ei voida puhua mistään asiantuntijuudesta tai asiantuntemattomuudesta."

Hamilon huomiot kriittisyydestä ja näennäiskriittisyydestä ovat oikein hyviä, mutta villakoiran ydin on mielestäni tässä Uschanovin kommentissa.

Itse huomaan säännöllisesti polttavani päreeni sanomalehtiä lukiessa, kun milloin kukakin puolivillainen yhteiskuntatieteilijä julistaa asiantuntijan auktoriteetilla (ja asiantuntijaksi hänet lopulta tekee toimittaja, itse ei asiantuntija) miten koko valtakunnan asiat olisi järjestettävä. Heppoista asiantuntemusta käytetään politiikanteon välineenä mielestäni nykyään aivan tolkuttoman usein. En sano suurimpia syyllisiä tässä nyt ääneen, kun ei kerran Hamilokaan yhtään maininnut, vaikka vähän vihjaisi kyllä. Tapaavat johtaa loputtomiin riitoihin nuo nimeltä mainitsemiset.

Oma tulkintani ainakin suvussani olevista ilmastodenialisteista onkin sellainen, että he syystä tai toisesta tulkitsevat tämän ilmastokysymyksen poliittisia tarpeita varten luoduksi vedätykseksi. En ole asiasta aivan kauhean vakuuttunut, mutta ainakin heidän motiivinsa ovat minulle ymmärrettäviä, ja olenkin ihmetellyt miksi "median" edustajien on niitä niin vaikea käsittää. Eivätkö he todellisuudessa edes halua ymmärtää?

Yleinen kantani kaikenlaiseen vaihtoehtoväkeen, ilmastodenialisteihin, wtc-teoreetikkoihin, vähemmistötaloustieteilijöihin ja holokaustin kieltäjiin on aina sama: En voi omistaa elämääni maailman jokaisen villin teorian perustusten tutkimiseen, ymmärtämiseen ja punnitsemiseen. Niissä asioissa joissa en ole itse asiantuntija, luotan asiantuntijoihin.

Jos asfalttikartelli on todella olemassa, ilmestyy aina joku pilliin puhaltaja joka vasikoi koko sakista. Jos ilmastonmuutostutkimus on vedätys, kuten esimerkiksi appiukkoni uskoo, eiköhän se whistleblower pian sinnekin ilmesty. Ensimmäinen lavertelija ja syntiensä katuja saa kuitenkin aina sankarin viitan kuten kuuluukin.

Niin ja omasta kriittisyysopetuksestani lukiossa (synnyin 80-luvun alussa) muistan lähinnä seuraavat asiat: tehokkuus paha, kilpailu paha, markkinatalous paha, kuluttaminen paha. Näitä toistelemallahan tosin saattaa päästä merkittäväksi kulttuurikriitikoksi Hesariin, joten kai se oli hyvää opetusta.

kse

M kirjoitti: "Jos asfalttikartelli on todella olemassa, ilmestyy aina joku pilliin puhaltaja joka vasikoi koko sakista. Jos ilmastonmuutostutkimus on vedätys, kuten esimerkiksi appiukkoni uskoo, eiköhän se whistleblower pian sinnekin ilmesty. Ensimmäinen lavertelija ja syntiensä katuja saa kuitenkin aina sankarin viitan kuten kuuluukin."

Mihin ihmeeseen sitä pilliin puhaltajaa tarvitaan ilmastonmuutostutkimuksessa? Ei nimittäin tarvitse kovinkaan syvällisesti tutustua aihepiirin tutkimukseen - oikeastaan pelkkä IPCCn AR4 WG1:n raportin lueskelu riittää - huomatakseen kuinka epävarmalla pohjalla kaikki ilmastonmuutoksesta annetut "varmat" ennusteet ovat. Kyse ei ole missään tapauksessa pelkästään siitä, ettei "tieteessä ole tapana esittää varmoja totuuksia", kuten usein nykyään selitetään, vaan, että aivan perustavaa laatua olevat kysymyksetkin ovat auki ja niistä esitetyt väitteet lähinnä spekuloinnin varassa.

Vaikka tässä tapauksessa pitäisikin todennäköisenä, että teorian puutteista huolimatta asiantuntijoiden mielipide olisi ainakin sen verran oikeassa, että kyseessä on todellinen uhka, niin luulisi tilanteen kuitenkin häiritsevän. Nythän tilanteesta on kuintekin viljelty julkisuudessa kuvaa, että "science has settled", "tieteellinen fakta", "asiasta ei ole enää mitään keskusteltavaa" - ja epäilijöitä on lytätty mm. sillä, että ilmiön kiistäminen vaatisi "fysiikan peruslakien kumoamista".

Asiantuntijoiden mielipiteille on siis pyritty antamaan tieteellisen totuuden asema ja siten estämään kaikki keskustelu asiasta. Eikö tämä siis muka mätä?

Niin - mitä tulee niihin "pilliin viheltäjiin", niin kyllähän niitä löytyy tutkijoiden joukosta runsain mitoin, kun vähän jaksaa pöyhiä tieteellisiä julkaisuja, esim,: Lindzen, Christy, Pielke Sr. & Jr., Douglass, Spencer jne. Kaikki "vääräuskoiset" kuitenkin näytetään leimaavan "öljy-yhtiöiden huoriksi" ja/tai kreationisteiksi, heidän tulokset "debunkataan" tieteellisten forumien sijaan aktivistiblogeissa ja heitä mustamaalataan jopa Wikipediassa.

Mie

"Mihin ihmeeseen sitä pilliin puhaltajaa tarvitaan ilmastonmuutostutkimuksessa? Ei nimittäin tarvitse kovinkaan syvällisesti tutustua aihepiirin tutkimukseen - oikeastaan pelkkä IPCCn AR4 WG1:n raportin lueskelu riittää - huomatakseen kuinka epävarmalla pohjalla kaikki ilmastonmuutoksesta annetut “varmat” ennusteet ovat. Kyse ei ole missään tapauksessa pelkästään siitä, ettei “tieteessä ole tapana esittää varmoja totuuksia”, kuten usein nykyään selitetään, vaan, että aivan perustavaa laatua olevat kysymyksetkin ovat auki ja niistä esitetyt väitteet lähinnä spekuloinnin varassa."

Oliko se, että (luonnon)tieteeseen kuuluu olennaisena osana epävarmuus muka olevinaan jokin uutinen? Tarvitseeko perustavaa laatua olevaa seikkaa jonka jokainen peruskoulua/lukiota edes hivenen pidemmälle opiskellut toitottaa aina erikseen?

"Asiantuntijoiden mielipiteille on siis pyritty antamaan tieteellisen totuuden asema ja siten estämään kaikki keskustelu asiasta. Eikö tämä siis muka mätä?"

Ei, sikäli kun esittämäsi väite on olkiukko. Mikään asia ei koskaan ole "100% settled", vaan aina löytyy eriäviä mielipiteitä. Kyse on vain ja ainoastaan siitä onko niillä perusteltua impaktia alalla vaiko ei.

"Kaikki “vääräuskoiset” kuitenkin näytetään leimaavan “öljy-yhtiöiden huoriksi” ja/tai kreationisteiksi, heidän tulokset “debunkataan” tieteellisten forumien sijaan aktivistiblogeissa ja heitä mustamaalataan jopa Wikipediassa."

Tämähän on aivan prikuulleen maaliin osuva kuvaus ilmastonmuutosdenialistien toiminnasta.

Asiattomuustuntija

Paljon tiedetty tuo: Muuta en tiedä, mutta sen minä tiedän, että muuta en tiedä.

kse

"Oliko se, että (luonnon)tieteeseen kuuluu olennaisena osana epävarmuus muka olevinaan jokin uutinen? Tarvitseeko perustavaa laatua olevaa seikkaa jonka jokainen peruskoulua/lukiota edes hivenen pidemmälle opiskellut toitottaa aina erikseen?"

Mie länkyttää jälleen kerran samaa vanhaa tuubaa, jota on kuultu jo kyllästymiseen saakka. Tätä taustaa vasten voisi jopa kuvitella, ettei kyseinen nimimerkki ole koskaan tieteentekoa nähnytkään ja siten ainoa keino yrittää osallistua keskusteluun olisi "Alarmistien pieni käsikirja denialistien nujetamiseksi" -opuksen lapsellisuuksien hokeminen papukaijan lailla.

Se, että tietty epävarmuus kuuluu aina tietellisen tiedon luonteeseen, ei missään nimessä tee kaikesta tiedosta tasavertaista - siis muualla kuin pahimpien postmodernien relativistien mielissä. Ja ilmeisesti nyt Mien kaltaisten alarmistien uskonkappaleissa - mikä ilmeisesti esti käsittämästä vaikkapa mitä minä olisin mahtanut tarkoittaa toteamalla: "Kyse ei ole missään tapauksessa pelkästään siitä, ettei “tieteessä ole tapana esittää varmoja totuuksia”, kuten usein nykyään selitetään, vaan, että aivan perustavaa laatua olevat kysymyksetkin ovat auki ja niistä esitetyt väitteet lähinnä spekuloinnin varassa."

Sinänsä aika hauska, että alarmistit alkavat valua yhä enemmän samojen taktiikoiden käyttöön kuin perinteiset pseudotieteilyn harrastajat - mm. Galileo argumentti näyttää olevan ahkerassa käytössä kumpaisessakin leirissä - samoin kuin tuo "kaikki tieteellinen tieto on epävarmaa". No, samanlaista psedotieteilyähän alarmismi muutenkin on, joten rinnastus lienee enemmän kuin perusteltu.

Jari Lehtinen

Muistikuva.

Kirjoitin ylioppilaaksi Orwellin vuonna. Kyllä, siitä on aika kauan aikaa. Tuolloin 1980-luvun alun suomalaisessa lukiossa en kuullut kertaakaan yhdelläkään oppitunnilla tieteen määritelmää. Vasta yliopistossa sain kuulla, että tieteellinen tieto on "todeksi havaittu perusteltu uskomus". Sana "uskomus" vaikutti kuin sähköisku. Tätä juuri olin ehtinyt omassa epäasiantuntijakaalissani epäillä, mutta milloinkaan ei ollut tullut tilannetta, jossa olisin voinut ottaa asian puheeksi.

Se tiede, jota 1980-luvun alun koulussa mainostettiin, tuntui olevan vastaansanomatonta, itse itsensä selittävää, opinkappale jonka joko uskot tai sitten itket tai uskot. Siinä tieteessä ei ollut yhtäkään avointa kohtaa, ei mitään kyseenalaistettavaa, saati että siinä olisi ollut (kauhistus) paikoin korjaamisen varaa.

Selittäköön tämä jotakin, jos siitä siihen on.

kielipoliisi

Tuota Uschanovin kirjaa on viime päivinä mainostettu melko monessa blogissa. Onko tämä nyt sitä sissimarkkinointia?

Mie

"Mie länkyttää jälleen kerran samaa vanhaa tuubaa, jota on kuultu jo kyllästymiseen saakka. Tätä taustaa vasten voisi jopa kuvitella, ettei kyseinen nimimerkki ole koskaan tieteentekoa nähnytkään ja siten ainoa keino yrittää osallistua keskusteluun olisi “Alarmistien pieni käsikirja denialistien nujetamiseksi” -opuksen lapsellisuuksien hokeminen papukaijan lailla."

Teikäläinen siis älähti kun kalikka kalahti ...

""Kyse ei ole missään tapauksessa pelkästään siitä, ettei “tieteessä ole tapana esittää varmoja totuuksia”, kuten usein nykyään selitetään, vaan, että aivan perustavaa laatua olevat kysymyksetkin ovat auki ja niistä esitetyt väitteet lähinnä spekuloinnin varassa.”"

Tämä ei vain tarkalleen ottaen pidä paikkaansa esim. ilmastotieteessä. Esim. denialistien höpinät siitä että CO2 ei ole kasvihuonekaasu, että sen pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti lähivuosisatoina jne. jne. ovat silkkaa tuubaa. Puhumattakaan sitten siitä, että ilmastodenialismia ilmiönä määrittävät "cherry picking", maalinsiirtely sekä todistustaakan väistely.

kse

Mie - kukahan herroista Lindzen, Christy, Pielke Sr. & Jr., Douglass, Spencer mielestäsi kieltää CO2:n olevan kasvihuonekaasu?

Mitä tulee todistustaakan väistelyyn ja maalinsiirtelyyn, niin siltä osin roolit näissä keskusteluissa ovat kovasti näyttäneet vaihtuneen - alarmistien vakiohokemiksi ovat viimeiaikoina vakiintuneet sellaiset väitteet kuin "et voi todistaa, etteikö voisi lämmetä", "ei voida aukottomasti osoittaa, etteikö CO2 olisi aiheuttanut lämpenemistä", "ei voida täysin sulkea pois", "jo varovaisuusperiaatteen mukaan" jne.

Nyt siis ilmeisesti riittääkin, että voi ainakin periaatteessa olla mahdollista, että maapallo jollain aikaskaalalla lämpenisi ihmiskunnan CO2-päästöjen vuoksi. Aika kauaksi sitä ollaan tultu niistä päivistä, jolloin päiti vielä "science is settled", "asiasta ei ole enää mitään keskusteltavaa" tai "AGW on tieteellinen fakta"...

No, kaikki valheet kaatuvat ajallaan.

Mie

"Mie - kukahan herroista Lindzen, Christy, Pielke Sr. & Jr., Douglass, Spencer mielestäsi kieltää CO2:n olevan kasvihuonekaasu?"

Mistä kohtaa luit minun viitanneen tuolla huomautuksellani yhteenkään heistä? Kuusi henkeä ei ole kovin edustava otos denialistiyhteisöstä, nämä kys. herrat edustavat sitä tieteellisesti meritoitunutta kaartia ja siten valitettavasti vähemmistöä tuolta puolelta. He kuitenkin edes yrittävät.

"Mitä tulee todistustaakan väistelyyn ja maalinsiirtelyyn, niin siltä osin roolit näissä keskusteluissa ovat kovasti näyttäneet vaihtuneen - alarmistien vakiohokemiksi ovat viimeiaikoina vakiintuneet sellaiset väitteet kuin “et voi todistaa, etteikö voisi lämmetä”, “ei voida aukottomasti osoittaa, etteikö CO2 olisi aiheuttanut lämpenemistä”, “ei voida täysin sulkea pois”, “jo varovaisuusperiaatteen mukaan” jne."

Mutta ainakin sinulla "argumentaatio" nojaa puhtaasti olkiukkoihin, kuten yllä.

"Nyt siis ilmeisesti riittääkin, että voi ainakin periaatteessa olla mahdollista, että maapallo jollain aikaskaalalla lämpenisi ihmiskunnan CO2-päästöjen vuoksi."

Ehkäpä joillekin. Alan vallitseva käsitys ei kuitenkaan ole tuo, vaan (edelleen) se että ilmasto muuttuu etupäässä ihmisen toiminnan ansiosta.

Kaukokatse

Olipa outo vuodatus. Miten lienee lapäissyt Tiede-lehden laatusysteemin, vai onko lehdellä ylipäänäsä ,mitäöän menttelyä laadunvarmistukseen?

Catilina

Joskus vaan kannattaa tsekata, mutta _kaiken_ rutiininomainen tsekkaaminen on tietysti tuhoisaa. Perusskeptisyys on kuitenkin jo käytännössä minulle osoittautunut hyödyllisimmäksi tähän asti käytännön koulussa oppimistani menettelytavoista. Siinä säästää aivan hirveästi omaa vaivaa lopulta kuitenkin.

http://totaaliblokki.blogspot.com/2010_05_01_archive.html

Lähdekritiikin eräs osa-alue on selvien mokien havaitseminen. Valitettavasti vaan mokien _tunnistaminenkaan_ ei aina ole helppoa. Pitää mokata tosi paljon, että ne kaikki tärkeimmät tavat, joista jopa auktoriteettejakin vaan voi ja kannattaa tarvittaessa epäillä ovat jääneet mieleen, ja tavat, jolla nuo mokat nopeasti ja helposti huomataan, ovat joillekin vaikeita oppia. Kilteille varmanpäällepelaajatytöille varsinkin.

Voisikohan tätä kehittää?

Arpajaislain ja verolakien kanssa kai ehtii selvittää asiat myöhemmin, ja formaatin saa vapaasti omia ja kehittää. Mahdollisuus voittaa rahaa (palautetaan ehkä 70%) on tehokkain.

Vakioveikkausmuoto. Kolmetoista kohdetta. kolmetoista lyhyttä ja rajattua ratkaisua konkreettisissa ongelmissa. Kaikissa on mahdollisuus perustellusti epäillä mokaa. Kaikissa sitä ei kuitenkaan välttämättä ole, ja emme tiedä, monessako?

Rivi maksaa 25c. 1=väite kestää kritiikin. x=undecided. More reseach is/is not needed. 2=väite on Scheissea koska...

Raati, josta ei voi valittaa, julistaa rivin perusteluineen. Aletaanko?

Marko Hamilo

Kaukokatse,

Tiede-lehden blogit eivät käy läpi samanlaista journalistista vertaisarviota kuin paperilehden jutut.

Kun otit asian puheeksi, niin kerro toki, mitä olisit editoivana toimitussihteerinä tästä postauksesta halunnut muuttaa tai poistaa.

Nimetön pelkuri

Tartuin kirjaan tämän blogin innoittamana, ja täytyy todeta: se on aivan loistava! Uschanovin käsittely on myös paljon laajempaa ja toisaalta antoisampaa kuin ehkä voisi tämän kirjoituksen perusteella kuvitella. Esipuhetta lukiessani hieman pelkäsin, josko kirjassa jäätäisiin aiheen käsittelyssä filosofiselle tasolle, mutta teksti muuttuikin pian mukaansatempaavaksi. Nautin erityisesti kirjan nettikeskustelua analysoivasta osiosta ja siitä, miten keskustelu asetetaan siinä jonkinlaiseen järjelliseen viitekehykseen.

Catilina

Eräs, joskaan ei ainoa tai ensimmäinen, tämän suhteen valaistuttavia elämyksiäni, oli holokaustiskeptisyys. Muistan ihmetelleeni, miten muuten aivan täysipäiset ihmiset saattoivat pokkana esittää potaskaa, jonka "kaikki tiesivät" vääräksi. Sitten vaan laukesi:l Entäpä jos itse katsoisin, mitä aiheesta todella tiedetään, ja millä perustein?
Sitten olikin pitkän aikaa suurimpia huvejani esittää aivan ortodoksisinta historiaa suoraan alan "virallisista" klassikoista ja saada kauhistuneita katseita ja primitiivireaktioita ihmisiltä, jotka eivät tienneet asiasta senkään vertaa.

Mirza

Äänestää tulevaisuudessa. Omia eri-ikäisiä lapsiani ja heidän koulutovereitaan jututettuani väittäisin, että tällä hetkellä 20-30-vuotiaista monet olivat jo kouluaikoina maahanmuuttajavastaisia, vieroksuivat ulkomaanjuttuja ja ympäristöasioita yms. ja heistä hyvin moni on nyt äänestänyt perussuomalaisia ehdokkaita. Sen sijaan tällä hetkellä meillä päin esim yläasteella olevista kuulemma kaikki ovat aivan järkyttyneitä Perussuomalaisten vaalivoitosta. He eivät halua mitään suljettua, sisäänpäinlämpiävää Suomea. Heille kansainvälisyys ja "vihreys" on jo itsestäänselvyys, mikä vielä kymmenenvuotta vanhemmille monille tuntui uhkaavalta. Toivoa on siis tulevaisuudessa. Seuraava jytky on Perussuomalaisten tippuminen jälleen pienpuolueeksi.

Jon

Usein on kyllä niin, että asiantuntijaviha on tullut auktoriteettiuskon rinnalle, ei sen paikalle. Ihmiset nimittäin suhtautuvat auktoriteettiin vaihtelevasti, riippuen siitä, miten auktoriteetti sopii heidän omiin suunnitelmiinsa. Kun poliisi jää kiinni etälamauttimen huvittelukäytöstä, auktoriteettia tuetaan ja melkeinpä kiitellään uskollisen alamaisen elkein, varsinkin jos uhri sattui olemaan joku syrjäytynyt, ja kriittisiä käsketään olemaan hiljaa asioista, joita eivät ymmärrä. Mutta jos lääkäri ei suostukaan antamaan netistä löytynyttä muotidiagnoosia, niin johan alkaa "itsenäinen ajattelu" ja auktoriteetin kyseenalaistaminen.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009