"On niillä ainakin parhaimman näköiset pelaajat", sanoi naispuolinen kollegani, kun kyselin hänen arviotaan Brasilian mahdollisuuksista jalkapallon MM-kisoissa.

En seuraa lajia niin innokkaasti, että osaisin analysoida eri maajoukkueiden tämänvuotista tasoa. Yksi vinkki kuitenkin niille, jotka ovat lyömässä kaveriporukalla vetoa mestarista tai finalisteista. Muistakaa kotimanneretu!

Tein neljä vuotta sitten Hesarin tiedesivuille jutun kotikenttäedusta urheilusta yleensä ja isäntä edusta jalkapalloilun MM-kisoissa erityisesti. Kotikenttäetuhan on kiinnostava ilmiö, koska siihen vaikuttavia tekijöitä ei oikein tunneta, ja niitä on usein vaikea eristää toisistaan millään helposti toteutettavalla menetelmällä. Onko kyse matkojen rasituksista, kotikentän nurmen tuntemisesta, kannustajien vaikutuksesta pelaajiin, kannustajien vaikutuksesta tuomariin vai mistä.

Ilmiö sen sijaan on erittäin kauniisti toistuva: miehillä ja naisilla, eri lajeissa, sekä sarjoissa että kisoissa, ammattilaisilla ja harrastajilla. Ilmiö on tunnettu 1800-luvulta alkaen ja se ilmenee tilastoissa yhä.

Jalkapallon MM-kisoissa isännyys on tuonut merkittävän edun (en ole varma onko tilastollisesti merkitsevä 0.95 tai kenties jollakin kovemmallakin luottamustasolla, ehkä joku voisi laskeakin), mittasi menestystä miten tahansa. Jos katsotaan vaikka pelkästään niitä maita, jotka ovat mestaruuteen yltäneet, isäntänä ne ovat yltäneet mestaruuteen paljon paremmalla prosentilla kuin muissa kisoissa - lukuunottamatta Brasiliaa, jonka tappio Riossa 1950 Uruguaylle loppuottelua vastaavassa pelissä on maalle kansallinen häpeä yhä. Esimerkiksi Englanti on voittanut vain isäntänä. Olisin tietysti ollut tyytyväisempi jos Saksa olisi pärjännyt vielä paremmin kotonaan 2006, mutta monet pitivät pronssiakin hyvänä saavutukselta silloiselta Saksan joukkueelta.

Katsokaa itse taulukosta.

Myös isännistä, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta, useimmat ovat päässeet kaikkien aikojen parhaaseen tulokseen isäntänä. Nekin jotka eivät ole näin hyvin pärjänneet, ovat sentään isäntänä ylisuoriutuneet suhteessa keskimääräiseen menestykseensä.

Eikä tässä vielä kaikki. Eurooppalainen joukkue ei ole koskaan voittanut Euroopan ulkopuolella. Ei-eurooppalainen joukkue on voittanut Euroopassa vain kerran (Brasilia Tukholmassa 1958).

Esimerkiksi pelkästään omana elinikänäni on pelattu 10 kertaa, joista 5 kertaa Euroopassa ja 5 kertaa muualla. Eurooppalaiset joukkueet voittivat joka kerta Euroopassa eivätkä kertaakaan Euroopan ulkopuolella. Todennäköisyys että tämä olisi sattumaa, jää alle promillen.

Näihin tilastoihin pohjautuen uskaltauduin itse lyömään tuopista vetoa, että kaksi eurooppalaista maata ei kohtaa finaalissa Johannesburgissa 11. heinäkuuta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, finaaliin mahdollisesti pääsevä eurooppalainen maa häviää (mutta siitä en sentään uskaltanut lyödä vetoa).

Kommentit (19)

tiedemies

Toisaalta, kisoja ei ole kertaakaan järjestetty Afrikassa, ja vain kerran Aasiassa. Se, että Brasilia voitti Aasiassa järjestetyt kisat, on vain yksi datapiste Euroopan ja Amerikkojen ulkopuolelta.

Lisäksi, loppuotteluissa on ollut "sekatilanne" so. molemmat joukkueet eri mantereilta puolet tapauksista: Tämä on tarkalleen niin usein kuin voisi fifty-fifty- todennäköisyyksillä odottaakin. Kertaakaan ei ole loppuotteluissa ollut tilannetta, jossa molemmat maat olisivat vieraalta mantereelta, paitsi juuri Aasian kisoissa.

Kumpikin vedonlyönti näyttää siis tarkalleen yhtä kannattavalta!

tiedemies

(Eli siis: kumpaankin on todennäköisyys tällä tiedolla tarkalleen fifty fifty, jos muuta tietoa ei ole, ja a priori todennäköisyydet ovat tasaiset tarkastelussa Eurooppa contra Amerikat.

Marsu

En ihan osta tuota "alle promillea". Väitettä "Eurooppalaiset joukkueet voittavat joka kerta Euroopassa eivätkä koskaan Euroopan ulkopuolella" voitaisiin kai mallintaa binomitodennäköisyytenä. Tällöin kymmenellä onnistumisella ja nollalla epäonnistumisella saadaan väitteen todennäköisyydeksi osapuilleen 0,70 - 1 (95% luottamusväli),

Enemmän kuin 0,5, mutta kaukana todennäköisyydestä 0,999. Mutta tuoppi kannattaa laittaa likoon joka tapauksessa!

Matemaattinen liite:
Bayesilaisesti ajatellen binomitodennäköisyyden konjugaatti- eli liittopriori on beta-jakauma. Käytetään priori-todennäköisyytenä tasajakaumaa a=1, b=1. Tekninen toteutus R:llä on qbeta(c(.05/2,1-.05/2),0+10,0+1). Melkein sama tulos saadaan myös frekventiläisesti käyttäen Agrestin ja Coullin (1998) kaavaa. Hei, taisin osata tämän! Ehkä.

Alan Dorkin

Marko kirjoitti:
"Kotikenttäetuhan on kiinnostava ilmiö, koska siihen vaikuttavia tekijöitä ei oikein tunneta, ja niitä on usein vaikea eristää toisistaan millään helposti toteutettavalla menetelmällä."

Suurkisoissa (olympialalaiset ja/tai eri lajien MM-kisat) lähtötilanne on poikkeavan selkeä, koska kisojen pitopaikka on valittu jo useita vuosia ennen itse tapahtumaa. Toisin sanoen järjestävä kansakunta satsaa kaikki henkiset ja taloudelliset (valmennukselliset) voimavaransa itse tapahtumaan, koska sitä seurataan maailmanlaajuisesti; on siis "kunniakysymys" menestyä mahdollisimman hyvin sekä eri lajeissa, että myös kisojen järjestäjänä. Näin voimakasta "satsausta" ei mikään toinen maa koskaan tee.

Mitä tulee käsitteeseen "kotikenttäetu", kysymys lienee lähinnä ihmisen psykologiasta; on ihan eri asia (pelaajan kannalta) kuulla kentän laidalta huutoja "hyvä Marko", kuin "haista ***** Marko!" Ja poikkeuksiakin tästä asiasta löytyy paljon: esim. Suomen futisliigassa tällä hetkellä JJK on heikoin kotijoukkue (0p.), mutta paras vierasjoukkue (10p.).

Marko Hamilo

Minä en yrittänyt väittää mitään kvantitatiivista siitä todennäköisyydestä että eurooppalaiset eivät voita tälläkään kertaa, vaan ainoastaan tähdensin että kisojen määrä riittää sen osoittamiseen, että "kotimanneretu" on tilastollisesti merkitsevä. Löin vetoa nimittäin Tilastokeskuksen työntekijän kanssa, joka tietysti ammatillisella selkäytimellään ensimmäiseksi ajattelee, että kun kisoja on kuitenkin ollut vain muutama, niin yhteys ei vielä tällä vuosituhannella olisi merkitsevä vaan tarvittaisiin paljon ja taas paljon kisoja ennen kuin nollahypoteesistä voi luopua.

Tietysti jälkikäteen on helppo löytää erilaisia yhteyksiä valikoimalla sopivasti määritelmiä. Nyt näytti siis siltä että eurooppalainen joukkue ei pärjää Euroopan ulkopuolella. On totta että voittaja on ollut sitten aina amerikkalainen joukkue ja Amerikkojen ulkopuolella on pelattu vain kerran. Toisaalta ARG ja BRA ovat voittaneet näistä viidestä kerrastaan kuitenkin Etelä-Amerikan ulkopuolella neljä kertaa, omalla kotimantereellaan voitti 1978 isäntä Argentiina.

Alan Dorkin

Marko kirjoitti:
"Löin vetoa nimittäin Tilastokeskuksen työntekijän kanssa, joka tietysti ammatillisella selkäytimellään ensimmäiseksi ajattelee, että kun kisoja on kuitenkin ollut vain muutama, niin yhteys ei vielä tällä vuosituhannella olisi merkitsevä vaan tarvittaisiin paljon ja taas paljon kisoja ennen kuin nollahypoteesistä voi luopua."

Olen samaa mieltä "Tilastokeskuksen työntekijän" kanssa. Lyön (vaikkapa yksipuolisesti) Markon kanssa oluttuopillisen vetoa sen puolesta, että tällä kertaa eurooppalainen joukkue voittaa maailmanmestaruuden. Jos käytännössä ei ole mahdollista juoda tuopillista yhdessä, lähetän tuoppieurot sähköisesti.

Parhain terveisin Alan Dorkin

Marsu

Jos väität jotain tilastollisesti merkitseväksi, niin sehän on kvantitatiivinen väite, n'est ce pas? (Kuten Poirot sanoisi.) Mutta turha vängätä. Totuushan löytyy täältä: http://www.oddschecker.com/football/internationals/world-cup/ Pienen askartelun jälkeen saamme todennäköisyydeksi, että finaalissa on kaksi eurooppalaista noin 0,3 ja jonkun eurooppalaisen voiton todennäköisyydeksi noin 0,6. Ne lienevät parhaat (bayesilaiset) todennäköisyydet joka ovat tarjolla. (Paitsi jos vedonlyöjissä on liikaa englantilaisia, jotka lyövät vetoa sydämellä, eivätkä lompakolla. Näin on voinut käydä. Tai sitten minä tein ohjelmointi- tai ajatusvirheen. Näinkin on voinut käydä.)

Marko Hamilo

Marsu: "Jos väität jotain tilastollisesti merkitseväksi, niin sehän on kvantitatiivinen väite, n’est ce pas?"

Tietysti, kuka muuta väittääkään. Sanoin että minä en yrittänyt väittää mitään kvantitatiivista siitä todennäköisyydestä että eurooppalaiset eivät voita tälläkään kertaa. Kvantitatiivinen väitteeni koski menneitä kisoja. En esittänyt kertoimia sille, pääseekö ei-eurooppalaisia maita finaaliin, siitä löin vain vetoa.

Teemu

Ainakin Saksan kisoissa 2006 tuomari "auttoi" huomattavasti Saksaa puolivälieräottelussa Argentiina vastaan. Ehkä tätä tapahtuu enemmänkin? Tosin myös Argentiinan kisoissa 78 on ollut syytöksiä siitä että sotilashallitus olisi "ostanut kisat".

Xyzzy

Joitain kotikenttäedun tekijöitä tunnetaan ja voidaan jopa erotella. Selkeästi todistettavissa on esimerkiksi yleisön paine tuomareille. Yhdysvalloissa kun otettiin jenkkifutiksessa videotuomiot käyttöön putosi kotikenttäedun merkitys. Ja koska samaan aikaan ei muita aisoita muutettu on se melko selkeä todiste sille että tuomarit ovat painostukselle alttiita.

Taivaantallaaja

Jalkapalloa ei pelata tilastollisesti... Ja Brasilia ja Argentiinahan ovat aina finaaliturnauksen viiden kestosuosikin joukossa. Muut ovat Saksa sekä Englanti ja Espanja. Kaksi viimeistä tuskin kuitenkaan voittavat tälläkään kertaa, vaikka Espanja onkin hallitseva Euroopan mestari. Vaikka vaihtelu virkistäisikin, kieltämättä.

Itse lyön vetoa Italian puolesta, taas. Ranskaakin kannattanee veikata..? Kivinen tie eteläameriikan pojilla kuitenkin on.

Alan Dorkin

Kyllä tuomareiden merkitys ratkaisuotteluissa on suuri edelleenkin. Keltainen tai punainen kortti nousee joskus herkästi, joskus ei; rankkareita puhalletaan joskus herkästi, joskus ei. Kotijoukkueelle ei mielellään vihelletä rangaistuksia, kun katsomossa huutaa 100.000 fanaatikkoa.
Iäkkäämmät futiksen ystävät muistavat legendaarisen välieräkamppailun Argentiina-Englanti v. 1986 (Chilessä, siis Etelä-Amerikassa kuitenkin) jonka Argentiina voitti Maradonan käsimaalilla 2-1. Jostain syystä tuomari ei ”nähnyt” käsimaalia, vaikka Englannin maalivahti Shilton protestoi niin, että oli joutua ulosajetuksi kentältä.

Taivaantallaaja

Vaikka EM-2004 -turnauksessa kotijoukkue Portugali pääsi loppuotteluun, se hävisi sen silti. Ja niinkin 'yllättävälle' vastustajalle kuin Kreikka. Tuomarit olivat tuossa pelissä aika räikeästi kotijoukkueen puolella, vaan se ei riittänyt. Toisaalta EM-tasolla erot ovat vielä pienempiä kuin MM-tasolla, varsinkin huippujen kesken, jos mahdollista.

Maradona oli vuonna -86 (kisat olivat Meksikossa..) muuten Latinalaisessa Amerikassa Jumalasta seuraavan asemassa, en ole varma oliko ylös- vai alaspäin. Siihen nähden tuomari teki niinkuin normaali ihminen tekisi halutessaan kävellä julkisilla paikoilla rauhassa vielä seuraavanakin päivänä. Siinä ei ollut kyse niinkään 'kotijoukkueen' suosimisesta, pelasihan Meksikokin siellä. Maradonan toinen maali oli hieno.

Marko Hamilo

Vaikka Portugali hävisi isäntänä EM-finaalin, kyse kai oli silti heidän kaikkien aikojen parhaasta suorituksesta, vai muistanko väärin? Ylisuoriutuminen keskivertoon nähden ainakin.

Alan Dorkin

Portugali voitti MM-pronssia 1966, jolloin heidän tähtenään oli "Musta helmi" Eusebio (Eusébio da Silva Ferreira), jota pidettiin 1960-luvulla maailman toiseksi parhaana futarina heti kuningas Pelen jälkeen. Portugali on toki jalkapallokulttuurimaa vaikkapa Suomeen verrattuna, ja maan seurat (esim. Benfica) on voittanut m.m. Euroopan Cupin useita kertoja.
Tämän käsitteen "ylisuoriutuminen" sijoittaminen oikeisiin puitteisiinsa on vaikeaa, koska silloinhan pitäisi vertailla tasapuolisesti myös "alisuoriutumisia", joita tilastoista myös toki löytyy. Lisäksi väestön koko (portugalilaisia on 2 x enemmän kuin suomalaisia), maantieteellinen sijainti jne. ovat tärkeitä muuttujia. Itse en ole jalkapalloilun erityistuntija, joten tämän enempää minun tiedoillani ei kannata tästä aiheesta puhua.

Jälkiviisas

3.7.2010 18:40
Poikkeus vahvistaa säännön. Uruguaylla ja Paraguayllakin on toki vielä mahdollisuuksia mestaruuteen.
Tämän päivän perusteella voisi epäillä, että aikaerolla ja aikaerorasituksella on suurempi vaikutus pelin voittoon kuin isäntämaanosalla. Vai suosiiko ilmasto enemmän eurooppalaisia?

tiedemies

Nyt oli pakko palata ihan vähäsen ilkkumaan, kun varmistui että kaksi Euroopan maata on loppuottelussa. Oma veikkaukseni Uruguay kylläkin jäi finaalista ulos.

Alan Dorkin

Marko kirjoitti blogissaan 7.6:
"Näihin tilastoihin pohjautuen uskaltauduin itse lyömään tuopista vetoa, että kaksi eurooppalaista maata ei kohtaa finaalissa Johannesburgissa 11. heinäkuuta."
Itse kirjoitin 7.6:
`Olen samaa mieltä “Tilastokeskuksen työntekijän” kanssa. Lyön (vaikkapa yksipuolisesti) Markon kanssa oluttuopillisen vetoa sen puolesta, että tällä kertaa eurooppalainen joukkue voittaa maailmanmestaruuden. Jos käytännössä ei ole mahdollista juoda tuopillista yhdessä, lähetän tuoppieurot sähköisesti.`

Marko siis hävisi vetonsa tällä kertaa. Minunkaan ei tarvinnut lähettää tuoppirahoja. Elämä ylipäänsä ei suju samalla tavoin, kuin kaavat matematiikan tai tilastotieteen oppikirjoissa.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009