Huhtikuun alussa ilmestyneessä nelosnumerossamme virallinen terveysvalistaja Mikael Fogelholm väittää haastattelussa, että "liikunta ei laihduta". Ikään kuin olisin kuullut tämän väitteen joskus aikaisemminkin. Kuinka helposti yhdestä hillomunkista (tms.) saa kalorit, joiden kuluttaminen vaatisi tunnin (tms.) hikiliikuntaa.

Hiilarit vs. rasvat, liikunta vai ruokavalio. Huoh.

Painonhallinnasta ei käydä kovin älyllistä keskustelua. Tutkittu tieto on kerrattu nopeasti: kalori on samanarvoinen, sai sen hiilarista, rasvasta tai proteiinista. Se on myös samanarvoinen, kulutti sen hikiliikunnalla tai hitaammalla "rasvanpolttoliikunnalla".

Mikä sitten pitää nälkää paremmin, pasta vai pihvi, on jo paljon yksilöllisempää. Samoin kuin se, onko helpompi laihduttaa kuluttamalla 2000 kilokaloria ja syömällä 1800 vai kuluttamalla 4000 ja syömällä 3800. Tässä on niitä henkilökohtaisia eroja sitten. Minusta lenkin jälkeen syö ehkä vähän enemmän kuin muuten, mutta ei kuitenkaan kokonaan lenkin kuluttamaa kalorimäärää. Lenkin jälkeen on endorfiinien vaikutuksesta rento ja hyvä olo, eikä ainakaan tee mieli mitään "lohturuokaa".

Laihduttamisesta ja painonhallinnasta saa kuitenkin loputtomasti lehtijuttuja sotkemalla näitä melko subjektiivisia ilmiöitä ja makuasioita tuohon pohjimmiltaan yksinkertaiseen, lähes kaikille suolistoltaan terveille ihmisille yhteiseen matematiikkaan.

Erityisen hauska oli väite, jonka mukaan ruokavalio laihduttaa kolme kertaa enemmän kuin liikunta. Väite on tietysti tautologisesti tosi. Sellainen ruokavalio, jossa kaloreita vähennetään kolme kertaa enemmän kuin lisäämällä liikunnan avulla kaloreiden kulutusta määrän X, tietysti laihduttaa kolme kertaa enemmän kuin liikunnan lisäys X.

Esimerkkinä liikunnasta oli 3h reipasta kävelyä viikossa. Siis 25 minuuttia kävelyä päivässä! Eikö sohvaperunakin nyt sen verran liiku parkkipaikan ja työpaikan, parkkipaikan ja kodin sekä parkkipaikan ja kaupan välissä?

Huomasin vajaassa kuukaudessa vyössä kahden sentin muutoksen talviankeuteen pelkästään siksi, että noin kuukauden ajan on ollut taas mahdollista pyöräillä töihin. Omasta mielestäni en ole kevään aikana vielä "liikkunut" kuin kaksi kertaa (tunnin juoksulenkki molemmilla kerroilla), mutta Fogelholmille olen ilmeisesti himoliikkuja.

Jos 25 minuuttia kävelyä - siis esimerkiksi 10 minuuttia aamulla, 5 lounasaikaan ja 10 illalla - on keskivertosuomalaisen mielestä "liikuntaa", niin ei ihme, jos diabetes yleistyy.

Kommentit (46)

Valto Ensio

Ollessani rakennuksilla töissä kirvesmiehenä, ei tarvinnut juuri koskaan miettiä, mitä syö tai juo, kaikki kului eikä kertynyt vyötärölle kuin ehkä sisustustyövaiheen aikana. Nyt, tapaturmaeläkkeellä olen yrittänyt pitää itseni edes jonkinlaisessa kunnossa esimerkiksi pyöräilemällä, mutta taitaa olla niin, että pitäisi ajaa päivässä vähintään 150 km:ä että pääsisi samaan tulokseen töissäoloon verrattuna. Ruokahalu, saakeli, on pysynyt samana ja kun nyt kokkailen lapsilleni ja itselleni, niin eväät ovat koko ajan nenän alla houkuttamassa. Ymmärrän kyllä monipuolisen ja kasvispainotteisen ruuan merkityksen ihmisen hyvinvoinnille, mutta muuten paskat nakkaan kaikenmaailman dieeteille joita tulee ja menee kuin tähdenlentoja joutavien lehtien palstantäytteinä.

Pari vuotta sitten tein pidemmän pyörälenkin kerralla (2198 km) muutamassa viikossa, niin paino putosi 12 kiloa ja oli tosi mahtava olo sen jälkeen. Voi, kun olisi jokai-ikinen kesä mahdollisuus samaan....

lektu-elli

En ymmärrä että miksei tapaturma-eläkkeellä olevalla rakennusmiehellä olisi joka kesä mahdollisuus pyöräillä. Onhan ihminen päässyt Kuuhunkin.

Valto Ensio

lektu-ellille: En voi tuosta vain lähteä kuin P.Haanpää pyöräretkilleen koska minulla on alle kouluikäisiä lapsia huollettavanani ja vaimo on töissä, enkä periaatteesta vie lapsia kuin pakosta päivähoitoon jos kerran jompikumpi vanhemmista on kotona. Sitäpaitsi rahanpuute on suurin syy, ettei edes tilapäistä hoitoapua voi lapsille hankkia. Kun tein edellisen pitkän pyöräretkeni (2008), siihen oli syy ja sain jopa ketjurasvarahatkin Kaltio-lehdeltä kun kirjoitin sinne matkastani pienen jatkiksen.

Pyöräilen silti, mutta en niin pitkiä matkoja kuin mieleni halajaisi.

Itsekurillinen

Juu, tuo 25min 'liikuntaa' päivässä on kyseenalaista, varsinkin ihmisille jotka vetää aamiaisen, lounaan, illallisen ja mahdollisesti välipaloja. Olen sitä mieltä, että useimmille ongelma on psykologinen: ei kerta kaikkiaan saa itsestään irti 1) vähemmän syömistä 2) enemmän liikkumista ja 3) ruoan laadun tarkkailua (monipuolista, omalle itselle sopivaa). Pysyvästi.
On myös kauheaa, etteivät lääkärit sano potilailleen, että ovat liian lihavia - eri sanakääntein ehkä, mutta kumminkin. Hoidetaan nilkkakipuja ja ihmisellä 40 kg ylipainoa! Ja kun on lihava, ei voi liikkua...kierteessä ollaan.
Aloitin pari viikkoa sitten töihin fillaroinnin, 8km suunta. Aamulla olen kyllä tankannut vähän enemmän kuin entisen kahvin ja viilin, ja lihaksissa tuntuu nyt. Katsotaan alkaako jotain tapahtumaan vyötäröllä...

PeterH

Itselläni vähähiilihydraattinen, rasvapitoinen ruoka vie nälän pois paljon pidemmäksi aikaa kuin hiilihydraatipitoinen ruoka, vaikka kalorimäärä olisi sama. Teen istumatyötä, ja ns. ketogeeninen ruokavalio pitää minut paljon paremmin virkeänä koska se pitää verensokerin tasaisena.

Kalorikeskustelussa yleensä unohdetaan se että keho itse muuttaa levossakin kalorinkulutustaan aika paljon tilanteen mukaan. Paikoillaan ollessaankin voi joko olla korkea ruumiinlämpö ja mieli vireänä, tai sitten kylmissään ja väsyneenä. Ensin mainittu tila kuluttaa tietenkin enemmän energiaa.

Voimakkaasti koholla oleva insuliini vie kehon väkisin "säästöliekille" vaikka kalorinsaanti olisi runsastakin. Siksi kalorit eivät ole niin täysin samanarvoisia kuin meille usein opetetaan.

ano

Eihän pseudotieteen (mekanistinen kalorikäsitys) puolustaminen ole kriittisyyttä vaan tietämättömyyttä?

Kehon toiminta unohdetaan aina. Metabolia ja sisäeritys vuorovaikuttavat joka ikisen solun ja molekyylin kohtaloon; keho ei ole stabiili missään tilanteessa. Ei tässä mitään koneita olla.

Metaboliaan puolestaan vaikuttaa kaikki toimintamme, myös mikä tahansa liikunta, varsinkin siinä vaiheessa kun olematon liikunta vaihtuu kohtalaiseksi. Sen takia kalorieritmetiikka on vain suuntaa-antavaa painonhallinnassa.

MrrKAT

Eikö suoliston tila ja bakteerikanta tee eroja ? Joillain juoksee niin nopeasti elimistön läpi että pysyy laihana.. eli kalori ei olekaan sama kalori kaikilla ?

Makee C6H12O6

Ehkä tuo 25 minuuttia liikuntaa päivässä tarkoittaa tehostettua lisäliikuntaa tavanomaisten tai jokapäiväisten suoritteiden päälle. Muuten se kuulostaa tosiaan aika vähäiseltä. Voisiko kakkostyypin diabeteksen lisääntyminen johtua elintapamuutosten lisäksi osittain myös testauksen parantumisesta tai lääketieteellisen munkkilatinan korvautumisesta rajoittuneemmilla määrityksillä?

Ravintoainetaulukoista saa yleensä sen käsityksen, että syöty ruoka imeytyisi kokonaisuudessaan kehon käyttöön ja että ravintoaineiden prosessointiin ei kuluisi keholta yhtään energiaa. Epäilen, että todellisuudessa harva pureksii kaiken ruokansa niin sulavaan muotoon, että kaikki hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista irtoava energia tulee kehon käyttöön. Miten suuri osuus painon lisäyksestä oikeasti johtuu pelkästä sokerista, proteiinista ja rasvasta ja mikä osuus lisäyksestä aiheutuu kehon prosessien käyttämistä (ja 'energiavarastojen' sitomasta) vedestä, hapesta ja kivennäisaineista?

Yhteiskunta on saanut sisäistettyä tehokkuus-, nopeus- ja mukavuusajattelun kaikkien mieliin niin tehokkaasti, että rajahyöty ajan 'säästön' ja 'hyötyliikunnan' vähentymisen välillä on muuttunut negatiiviseksi. Liiallinen yksityisautoilun tukeminen ja kannustaminen on vähentänyt työ- ja harrastematkaliikuntaa. Kuulostaa aika järjettömältä, jos joutuu autoilemaan päästäkseen harrastamaan liikuntaa.

Valtion verotieteilijät voisivat ensi töikseen rajata työpaikkojen tarjoaman autoedun pois kaikilta, joilla ei ole yksityisautoilulle lääketieteellista perustetta, joiden työmatka on alle kymmenen kilometriä ja jotka asuvat hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella. Autoedulla hyvänkin työntekijän saa passivoitua. Jos työnantajat haluavat kuitenkin palkita työntekijöitään, niin parempi vaihtoehto on antaa palkankorotus autoedun sijasta. Autoetu ei oikeasti lopulta hyödytä muita kuin liisinautoyrityksiä. Lisäksi se sotii työntekijöiden tasavertaisen kohtelun periaatetta vastaan, koska kaikilla ei ole ajokorttia, ajotaidosta puhumattakaan.

Verorahoja voitaisiin suunnatta moottoriteiden rakentelun sijasta kunnollisten pyöräteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Työnantajat taas voisivat palkita hyötyliikuntaa harrastavat työmatkailijansa ja korvata lihottavat palaveripullat porkkanoilla ja omenilla tai vaikka keitetyillä munilla. Miksi rappeuttaa yritysten arvokkainta pääomaa sokerilla ja rasvalla ja samalla ennenaikaistaa eläkkeitä?

JuSa

Liikunnan vähättelyssä lähes aina unohdetaan suorituksen jälkivaikutus. Aineenvaihdunta pysyy kauan, jopa tunteja korkeammalla varsinaisen liikkumisen jälkeen levossakin. Selviää ilman paitaa, vaikka muuten tarvii T-paidan päälle collagenkin tarjetakseen (talvella viileissä sisätiloissa, esim töissä, (joissa en kyllä ole työpöydän ääressä työmatkapyöräilyn jälkeen ilman paitaa, vaikka huvittaisikin)).
Samoin oman kokemukseni mukaan 1000kcal:n liikuntarupeama ei sykemittarilla mitattuna ole mikään supersuoritus vaan normaaali nautinnollinen lenkki. Ja minulle se on n. 40-50% siitä, mitä päivässä syön.

cleora

Pääsääntöisesti liikunta yksinään saattaa alentaa painoa hieman (ja väliaikaisesti?), jos sitä edeltää riittävän pitkä vaihe, jolloin liikuntaa ei ole harrastettu tai on harrastettu selkeästi vähemmän. Tietenkin kaikki on yksilöllistä, mutta pääpiirteissään: Mitä surkeampi kunto, sitä enemmän äkillinen liikunnan lisääminen vaikuttaa. Elimistö tottuu nopeasti uuteen kulutustilaan ja pyrkii säilyttämään tietyn painon, joten ruokahalu kasvaa nopeasti ylläpitämään tasapainoista tilaa. Jos Hamilokin pyöräilisi töihin kesät talvet, ei ensi keväänä tarvitse kiristää vyötä. Se ei väljene, vaikka silloin Hamilo olisikin himoliikkujampi kuin nyt.

Ehkä normaalipainoiselle kesätyöpaikkapyöräilyn aloittaminen karistaa mukavasti talven aikana kertyneen pienen ylimääräisen, mutta keskiverto ylipainoisella on pudotettavana sellaisia kilomääriä, ettei muutama kilo ole kuin jäävuoren huippu. Onko joku pudottanut 20 kg vain liikuntaa lisäämällä ilman pienintäkään kontrollia siitä, mitä suuhunsa laittaa? (Tarkoitan nyky-yhteiskunnassa nykytilanteessa enkä suolakaivoksessa työskentelyn aloittamista pula-aikana ;).)

Fagerholm on täysin oikeassa, ettei liikunta laihduta. Kunhan asiaa pystyy tarkastelemaan vähän laajemmin kuin oman navan ympäriltä eli ei puhuta lyhyestä aikavälistä, äkillisestä liikunnan lisäämisestä ja parista kilosta. Liikunnasta on kuitenkin suuri apu laihdutukseen ruokavalion tukena. Liikuntaa kannattaa harrastaa, vaikka paino ei putoaisi tai sitä ei pudottaisi. Eikös jutussa jopa todettu, että sairastuvuusriski pienenee enemmän liikkumalla kuin laihtumalla? Mutta ei liikunta yksinään laihduta sellaisia määriä, että laihtumisesta voisi puhua sanan varsinaisessa merkityksessä.

Olbe

"Painonhallinnasta ei käydä kovin älyllistä keskustelua. Tutkittu tieto on kerrattu nopeasti: kalori on samanarvoinen, sai sen hiilarista, rasvasta tai proteiinista."

Virheellinen tieto ei todeksi muutu, vaikka se kuinka monasti kerrattaisiin.

Kalorit kun eivät todellakaan ole samanarvoisia:

1. Rasva & hiilarit pystyvät hyödyntämään energiana (=lihottamaan) n. 90 % siitä energiamäärästä, mitä elintarvikepaketin kyljessä lukee, kun taas proteiini vain noin 70 %. Proteiinikalori lihottaa siis vähemmän.

2. Rasvan, proden ja hiilareiden kalorit käyttäytyvät elimistössä täysin erilailla, riippuen siitä minkälaisia kombinaatioita niistä on tarjolla. Ilman hiilareita (johon siis ihminen on evolutiivisesti kehittynyt) keho menee ketoosiin, jolloin osa rasvan+proteiinin energiamäärästä kuluu fruktoosin tuottamiseen - ei lihottamiseen. Esim. tässä tilanteessa "kalori ei ole kalori".

3. Aspartaamissa sun muissa makeutusaineissa ei ole kaloreita lainkaan. Silti ne nostavat kehon insuliinitasoja muiden, energiapitoisten nopeiden hiilihydraattien/sokereiden tavoin, joka nostattaa hetken päästä ruokahalua. Nollakaloreiden syöminen siis johtaa lisäkaloreiden tarpeeseen.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että "Painonhallinnasta ei käydä kovin älyllistä keskustelua". Tuskin tämänkään jälkeen ;)

P.S. Nautin paljon Marko Hamilon kirjoituksista, jotka ovat äärimmäisene teräviä - ilmeisesti nautin vielä enemmän siitä, kun pääsen väliin pätemään ;)

Suze Vabe

No ehkä se Fogelholm tietää asiasta jotain kun on sentään tehnyt alalla _tieteellistä tutkimusta_ :
http://www3.interscience.wiley.com/journal/119013535/abstract

Gary Taubeskin siteeraa ko. tutkimusta hyvässä artikkelissaan Guardianiassa:
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2007/oct/28/healthandwellbeing.fe...
Taubes kävi alan tutkimuksen lävitse ja päätyi eri tulokseen kuin Hamilo.

Suosittelen tuon artikkelin katsastamista. Eteenkin Hamilolle.

Marko Hamilo

@Suze Vabe, en väitä etteikö Fogelholm "tiedä jotakin asiasta". Pointtini oli vain, että jos sanoo että 3X kaloreita rajoittava dieetti laihduttaa kolme kertaa nopeammin kuin X kaloria lisäävä liikunta, on esittänyt tautologian eikä väitettä, jota voisi tarkastella tieteellisesti. Wolfgang Paulia mukaillen: voit olla oikeassa, voit olla väärässä tai voit "olla olematta edes väärässä".

Marko Hamilo

cleora:

"Elimistö tottuu nopeasti uuteen kulutustilaan ja pyrkii säilyttämään tietyn painon, joten ruokahalu kasvaa nopeasti ylläpitämään tasapainoista tilaa. Jos Hamilokin pyöräilisi töihin kesät talvet, ei ensi keväänä tarvitse kiristää vyötä. Se ei väljene, vaikka silloin Hamilo olisikin himoliikkujampi kuin nyt."

Tuo pyrkiminen kohti tasapainotilaa - joka ilmeisesti määräytyy jo lapsuudessa? - on kai se perimmäinen painonhallinnan ongelma. Mutta olen huomannut että mulla on eri tasapainotilat kesällä ja talvella, kuten aika monilla suomalaisilla. En vain ole pystynyt kontrolloimaan valon vaikutusta. Luulisin että minulla olisi talvella sama tasapainotila kuin kesällä, jos löytäisin jonkin hallilajin jota jaksaisin harrastaa talvella tarpeeksi usein. Tai jos joku keksii sukset, jotka luistavat lipsumatta.

Syy siihen tasapainotilan muuttumiseen liikunnan ansiosta liittynee liikunnan positiivisiin vaikutuksiin mielialaan. Kollegalta sain palautetta löysistä puheistani endorfiineista. "Runner's high" on todellinen ilmiö (tapaan huumekauppiaani aina 7 km kohdalla lähes sataprosenttisella varmuudella), mutta sen aiheuttava mekanismi ei ole tiedossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Endorfiini

.

Luulen, että liikunta laihduttaa ainakin sillä tavalla, että liikuntaa harrastaessa saattaa saada hyvänolon tunnetta, eikä pelkästään endorfiineista, ja samalla ei riitä aikaa ja tarvetta lohtusyömiseen. Lisäksi liikunta, mutta ei ehkä himoliikunta, piristää. Pirteänä taas jaksaa puuhastella aktiivisemmin kaikennäköistä muuta, jolloin energiaa kuluu siihenkin.

"Tuo pyrkiminen kohti tasapainotilaa - joka ilmeisesti määräytyy jo lapsuudessa? - on kai se perimmäinen painonhallinnan ongelma. Mutta olen huomannut että mulla on eri tasapainotilat kesällä ja talvella, kuten aika monilla suomalaisilla. En vain ole pystynyt kontrolloimaan valon vaikutusta. Luulisin että minulla olisi talvella sama tasapainotila kuin kesällä, jos löytäisin jonkin hallilajin jota jaksaisin harrastaa talvella tarpeeksi usein. Tai jos joku keksii sukset, jotka luistavat lipsumatta."
Eikö ainakin lepoaineenvaihdunta (tai levossa kuluva energiamäärä) pienene ikääntyessä ja myös pituuskasvun lakatessa, jolloin periaatteessa pitäisi joko syödä vähemmän (energiapitoista) ruokaa tai liikkua enemmän (tai kuluttaa jotenkin muuten saadut energiat pois eli esim. stressata entistä enemmän), jotta ei lihoaisi?
Esim. Karhun sivuilta löytyy aika hyvät sukset, jotka eivät tarvitse voiteita lainkaan, kunhan ei hiihdä hiekalla. Toisaalta tulevista talvista ei tiedä, tuleeko lunta (ja valoa) riittävästi hiihtoharrastuksiin. Ehkä pidät enemmän ulkona liikkumisesta, mutta varmaan noita hallilajejakin löytyy kaikenlaisia.

Neonomide

Joo, ovat nämä painonpudotusjutut monimutkaisia.

Yleistämisilmiö näkyy erinomaisesti siinä, että kun jää vaikutelma että termodynamiikka käskee ja ihmiset vikisee, niin ajatellaan että tehdään vain jotain väärin kun tuloksia ei tulekaan.

Itse sain nuorempana lenkkeillessäni paljon helpommin "narkit" kuin vanhempana ja varsinainen laihdutusvaikutus pelkällä lenkkeilyllä on rajuuden vaihtelusta huolimatta heikentynyt - pääasiassa juuri ruokahalun lisääntymisen vuoksi.

Lisäksi fanaattinen juominen saattaa olla jopa haitaksi, koska hiilarit päätyvät nopeammin elimistöön ja siten myös "palavat" pois tieltä ja nälkä - welcome back. Itse jaksoin paahtaa selvästi paremmin ilman ruokanäkyjä kun jätin juomista vähemmälle. Monet juovat liikaa ja liian usein, aterioiden välillä ja muutoinkin - ilman tieteellistä näyttöä:

http://manninen-nutraceuticals.blogspot.com/2010/03/neste-ja-elektrolyyt...

Nyt ajattelin pistää ensi kesääkin paremmaksi ja tehdä radiologi Kurt Harrisin SEAL-joukoissa työskentelevän langon treenimetodia - ketoadaptaatiota, kivikauden ruokavaliota ja rankkaa intervallityyppistä crossfittiä, johon kuuluu myös minulle tuttuja rankkoja juoksutreenejä. Oma erikoisuuteni tähän settiin on lopultakin jalkaan päässeet Five Fingersit eli paljasjalkatossut - odotan nyt oikeasti tuloksia ja kirjoittelen tästä foorumillekin. Tavoitteena 16 kiloa kesän aikana veks.

Jahas taas

Hamilo on taas aivan kuutamolla, kuten ilmastonmuutos väitteissäänkin. Ja mainostaa itseään skeptikoksi.

Stinger

Tuolla 25 minuutilla liikuntaa päivässä taidetaan tarkoittaa kyllä yhtäjaksoista 25 minuutin liikuntasessiota esim. riuskaa kävelyä, pyöräilyä tms. eikä pienempiin aikaosiin jaettuja liikkumisia yhteen laskettuna.

Marko Hamilo

Stinger, samat kalorit siinä kuitenkin menevät, koostui se mistä osista tahansa.

PeeKoo

Hamilo kirjoitti: "...Tai jos joku keksii sukset, jotka luistavat lipsumatta."

Ehdin viime talven viimeisille lumille testaamaa Peltosen nanogrippejä, pitopohjasuksia. Oivalliset pelit, vesikelillä seinäpito ja ihan riittävä luisto. Olen viidenkymmenen vuoden ajan hiihdellyt 300 - 1000 km kaudessa, eli kokemusta erilaisista suksista on. Karhulla on vastaavat. - Suksille ensi talvena Hamilo!

Fogelholmilla on varmaan omaakin kokemusta liikunnasta ja laihtumisesta: 24.4 2010 Tuusulanjärven puolimaraton aikaan 1.24.15.

Neonomide

Eipä Fogelholm ole kommentoinut tutkimuksia, joissa suonensisäisillä ultraäänitutkimuksilla todettiin että himojuoksijoilla on esiintynyt enemmän hiljaisia sydänkohtauksia (jotka ennustavat rajua kuolleisuuden nousua) kuin sohvaperuna-verrokeilla. Itse olen veikannut mahdolliseksi syyksi hyvin liikunnallisten ihmisten geneettisesti korkeita Lp(a)-pitoisuuksia, mikä voi nostaa riskiä sydänkohtaukseen itsenäisesti. Toiset kommentoijat kuten radiologi Kurt Harris ovat taas esittäneet, että juoksemisen aiheuttama stressitila verisuonille on todennäköisempi selittäjä.

Joka tapauksessa on aika itsestään selvää, että maratoonareilla ja ultrajuoksijoilla esiintyvä valtava sairauksien lista on niin vaikuttava, etten sitä touhua terveenä pitäisi. Enemmän ei aina ole parempi.

Hyvin merkittävä määrä kävelyä on kiistatta mielestäni ihmislajin peruspiirteitä - tämän on oltava ihmisenä olon perusasioita, jonka puute on aina epänormaalia. Toisaalta painonhallinnassa on saatu lupaavia tuloksia lähinnä intervallityyppisestä harjoittelusta - auktoriteettien usein suosittelema lenkkeilynylkyttäminen ei taas toimi - kuten Fogelholm väsymykseen asti jaksaakin kerrata.

Sitten se juttu, että kuntosaliliikunta muuttaa kehonkoostumusta tehokkaammin kuin aerobinen hölkkätyyppinen liikunta ikinä. Juuri kehonkoostumuksen parantaminen vähentää mm. vatsaontelon sisäistä rasvaa mikä parantaa terveyttä. Fogelholm pelaa ehkä kotiin päin suosimalla omaa harrastustaan liikuntamuotona ?

Kaikki aerobiset tehot on mahdollista saada myös kuntosaliharjoittelussa - ei ole mitään tussilla merkittyä rajaa millainen treeni vaikuttaa aerobiseen suorituskykyyn tehokkaammin. Käytännössä intervallityyppinen ja korkeatehoinen kuntosaliharjoittelu lisää myös aerobista kuntoa, koska lihasten hapenottokyky on tärkeää, eikä keuhkot ole se olennainen asia.

Vaihtelu virkistää

Kuitua vain pötsiin enemmän niin nälkä pysyy loitolla pidempään. Aamupuuron lesepitoisuutta kannattaa lisätä vähitellen, jotta suolistobakteeristo ehtii tottua muutokseen ja turpoamiselta välttyy. Jos on herkkä vatsa, niin raskasta lenkkeilyä ei kylläkään kannata harrastaa välittömästi vilja-aterian jälkeen, eikä ainakaan suojattomassa kaupunkimaastossa, koska muuten matka voi katketa ns. epämiellyttävään totuuteen.

Usein kehotetaan vaihtelemaan liikuntatapoja, jotta keho ei totu samanlaiseen rasitukseen ja kehitys ei sen takia lopu. Todennäköisesti sama pätee myös säästöliekki-ilmiöön: Jos aina liikkuu ja syö samalla tavalla, niin keho sopeutuu muutokseen ja energiaa jää säästöön rasvavarastoihin. Kannattaa siis vaihdella liikunnan rasitustasoja, kestoja ja liikuntatapojakin. Muutaman päivän lepojakso tai parin päivän tavallista energiapitoisempi herkutteluhetki ei haittaa, kunhan liikunta ja terveellisempi ateriointitapa taas jatkuu tauon jälkeen. Vuodesta toiseen säännöllisesti juoksevat kuntoilijat ovat usein kehittäneet juoksutyylinsä hyvin energiaa säästäväksi, kun taas eri lajien välillä vaihtavat harrastajat voivat juosta hieman tehottomammin, jolloin energiaakin kuluu enemmän.

Kuntosaliharjoittelu ja tasapainoa kehittävä voimistelu on monen mielestä tylsää, mutta esimerkiksi juoksuharrastuskin tuntuu paljon miellyttävämmältä, kun keskikehon ja jalkojen lihakset ovat hyvässä kunnossa. Silloin jaksaa juosta hyvällä ryhdillä lujempaa ja kauemmin. Lisäksi suuremmat lihakset kuluttavat enemmän energiaa. Kuntosaliharjoittelijoiden suosima proteiinipitoinen ruoka varastoituu ehkä huonommin rasvakudokseksi. Tosin en tiedä, kuormittaako runsaasti proteiinia sisältävä ruokavalio elimistöä liikaa.

Onko muuten tietoa, mikä osuus energiankulutuksesta menee lämmönsäätelyyn, jos harrastaa uintia uimahallissa? Entä lisääkö uiminen ihonalaista 'hyvän' ruskean rasvakudoksen määrää, tai lisääntyykö se edes enää aikuisena?

P.S. Enpä osaa sanoa, mikä on himoliikkujan määritelmä. Ammattilaiset ovat palkkatyöläisiä, joten tuskin heitä voi varsinaisesti laskea omasta ilosta tai henkisestä pakosta liikkuviksi himoliikkujiksi. Määrittelevätkö liikunnan määrä, intensiteetti ja monipuolisuus vai säännölliset urheiluvammat ja henkiset ylirasitustilat himoliikkujan? Muut voivat pitää kymmenen kilon kivisäkkiä selässä raahaavaa, mäkimaastossa juoksevaa tai pitkänmatkan merimelojaa himoliikkujana, vaikka liikkuja itse omasta mielestään vain parantaa fyysistä suorituskykyään tai ihailee suomalaista kansallismaisemaa.

cleora

Fogelhomin väiteestä väännetty 25 minuuttia reipasta kävelyä päivässä tarkoittaa todella reipasta. Olen tässä jonkun aikaa testaillut askelmittaria. Sen perusteella voisin väittää, että kävelyä välttävä henkilö alittaa päivässä helposti 25 minuuttia eikä reipasta kävelyä kerry kuin vahingossa. Auto tuntuu olevan kaukana jo minuutin mittaisen kävelyn jälkeen, kaksi minuuttia (parin korttelin takaa) alkaa olla jo sellaisissa rajoissa, että joku epäilee, kannattaako autolla tulla ollenkaan, jos niin pitkältä joutuu kävelemään.

Vaikka aloin askelmittarin myötä kävelemään huomattavasti aikaisempaa reippaammin (tarkoittamatta), silti parin-kolmen minuutin kävelymatka on niin lyhyt, ettei sellaisessa tule helposti kiihdytettyä "100 askelta minuutissa" -tasolle, mikä on Fogelholmin mukaan alaraja reippaalle kävelylle. Kokemuksen mukaan vasta vähintään viiden minuutin matkalla pääsen riittävään vauhtiin. Vaikken liikkumaton ole ollut enkä kaihtanut hyötyliikuntaa (olen mm. töissä kulkenut rapput vähintään kerran päivässä, jne.), en luultavasti ikinä ennen askelmittaria kävellyt reippaasti (Fogelholmin merkityksessä); perusvauhtini on luonnostaan liian hidas. Nykyään reippaillessani ohitan reilusti useammin kuin minut ohitetaan, jälkimmäinen on itseasiassa käynyt harvinaiseksi. Että ei ne autolle, toimistoon ja kauppaan -kävelyt vielä varsinaisesti ole liikkumista, ei määrässä eikä varsinkaan laadussa.

Jutun perusteella ajattelen, että Fogelholm yrittää kannustaa nimenomaan ylipainoisia liikkumaan edes hieman, helposti ja luomaan uskoa, että pienelläkin vaivalla voi olla merkitystä, koska sillä tutkimusten mukaan on.

Terrrve kaveri

Olbe kirjoitti: "2. Rasvan, proden ja hiilareiden kalorit käyttäytyvät elimistössä täysin erilailla, riippuen siitä minkälaisia kombinaatioita niistä on tarjolla. Ilman hiilareita (johon siis ihminen on evolutiivisesti kehittynyt) keho menee ketoosiin, jolloin osa rasvan+proteiinin energiamäärästä kuluu fruktoosin tuottamiseen - ei lihottamiseen. Esim. tässä tilanteessa “kalori ei ole kalori”."

Eikös ihmisen evoluutiossa ole ollut hyvä asia, että vararavintoa on ollut mahdollisimman tehokkaasti muodostettu kehoon niitä köyhempiä päiviä varten? Siis vaikkei se nykyään enää olekaan tarpeellista, evolutiivisesti se on hyödyllinen ominaisuus. Joten kumosit juuri itse hiilareiden "pahuuden" tai "turhuuden". Nehän ovat itseasiassa evolutiivisesti katsottuna parasta ruokaa mitä rahalla saa. Se, ettei nykyihminen, mokoma painoindeksi 30+ liiku tarpeeksi, ei ole hiilareiden vika vaan nykyihmisen.

Neonomide

Joo ei pidä paikkaansa. Ajatus että ihminen lihoisi ihan luonnostaan joka tapauksessa kun kaloreita on saatavilla yllinkyllin, tunnetaan myös "thrifty gene"-hypoteesiksi. Koko idea on käsittämätön niiden lukuisien luonnonkansojen parissa tehtyjen tutkimuksien perusteella, joiden ravinnon hankkimiseen käytetty aika vastaa meidän työpäivissä yhtä päivää viikossa.

Jokin elintapojen kombinaatio siis aiheuttaa joko älittömästi tai/ja epigeneettisesti lihavuutta, ei mikään nälkävuosihypoteesi.

Asiasta viidenteen, itselläni lääkittynäkin heinänuha yhä haittaa vähän treenaamisen aloittamista, mutta tavoitteet eiät ole muuttuneet miksikään. Askelmittaria en aio hankkia - sykemittari sen sijaan on hyä apuväline.

Sami The Wise

Kyllä on Fogelholmin poika vetänyt sellasen pöljäkkeen jostain ettei paremmasta väliä!

Ai ei liikunta laihduta!? No joillain on sellainen jo valmiiksi niin vilkas aineenvaihdunta niin heillä ei liene väliä liikkuuko. Ko. tapauksia tunnen muutaman mutta kaikilla muilla kyllä liikunnanmäärä on verrannollinen painonousuun ja laskuun.

Itsellä esim. loppui työt ja työ sekä työmatkaliikunta niin paino nousi reilussa kuukaudessa 10kg. Saman verran se laski siis parissa kuukaudessa töissä ollessa. Sama koskee talviläskejä niin kyllä ne kesällä pyöräilylla ja soudulla lähtevät. Eivät itsekseen liikkumatta millään ellei erikoista dieettiä noudata.

Liika määrä hiilihydraatteja ei ole hyvästä, sen olen huomannut. Samoin rasvaa ja sokereita ei pidä käyttää ellei kuluta niitä kuin ihan mitä on välttämätöntä. Muuten paino nousee rivakkaa tahtia. Siis ainakin omalta kohdalta voin sanoa noin.

siljamaarit

Tuoreimmassa Duodecim-lehdessä on kiinnostava artikkeli otsikolla "Liikunta auttaa vähentämään geneettisen alttiuden vaikutusta lihavuuteen". Toiset meistä nyt vaan valitettavasti lihovat helpommin kuin toiset; eivät esimerkiksi tule kylläiseksi samasta määrästä kuin luonnostaan hoikat, joten joutuisivat olemaan koko ajan nälkäisinä, jos yrittäisivät pelkällä ruokavaliolla hallita painoaan. Liikunta, vaikka edes päivittäinen kävely, auttaa taistelussa geenejä vastaan. Fogelholm on oikeassa, että laihtuminen vaatii myös ruokavalion pienentämistä - mutta laihemman painon ylläpito vaatii liikuntaa, muuten lihavuuteen taipuvainen yksilö lihoo takaisin.
P.S. kaikilla ei ole mahdollisuutta pyöräillä töihin, mikä olisi siis liikuntaa parhaimmillaan. Onneksi kaikki liikunta, tutkimusten mukaan jopa kävely 10 min pätkinä, edistää terveyttä; tosin annosriippuvasti, joten kunnon hikiliikunta on tehokkaampaa.

Neonomide

Lisäisin Siljamaaritin kommenttiin vielä, että mikäli haluaa laihtua, niin aivan naurettavan pieni määrä liikuntaa voi auttaa:

Objective: To determine the effects of a 15-week high-intensity intermittent exercise (HIIE) program on subcutaneous and trunk fat and insulin resistance of young women.

Design and procedures: Subjects were randomly assigned to one of the three groups: HIIE (n=15), steady-state exercise (SSE; n=15) or control (CONT; n=15). HIIE and SSE groups underwent a 15-week exercise intervention.
Subjects: Forty-five women with a mean BMI of 23.2±2.0 kg m−2 and age of 20.2±2.0 years.
Results: Both exercise groups demonstrated a significant improvement (P

maija

Liikunta yksin on huono laihdutuskeino ensinnäkin siksi, että jos ruokavaliota ei lainkaan seurata, sitä mielellään syö takaisin kaikki menetetyt kalorit. Ruokavalion tarkkailua tarvitaan aina silloin, kun ihminen ei syö täsmälleen saman verran joka ikinen päivä joka ikisellä aterialla jopa samaa ruokaa joka päivä. Toiseksi, vaikka syömistään tarkkailisikin, niin sellaisessa tapauksessa, jossa liikunta jostain syystä loppuu kokonaan tai vähenee merkittävästi, esimerkiksi sairauden sattuessa voivat pudotetut kilot tulla takaisin korkojen kanssa.

Itse olen aina harrastanut liikuntaa, mutta ollut silti aina hiukan ylipainoinen, en tosin liikalihava mutta muutaman kilon yli suositusten. Muutaman kerran olen joutunut tilanteeseen, jossa en ole pystynyt harrastamaan liikuntaa esim. viikkoon, mutta herkkusuuna en ole pystynyt vähentämään syömistä vastaavasti ja seurauksena on ollut painon lisääntyminen. Sen vuoksi olen aina pitänyt liikunnan avulla laihduttamista hieman kyseenalaisena. Harrastan liikuntaa vain sen tuoman hyvän olon vuoksi sekä selvästi huomattavan kunnon kohenemisen vuoksi. Halutessani laihduttaa, olen saanut parhaat tulokset ruokavalion avulla, myös pysyvämmät, erityisesti korvaamalla huonot hiilihydraatit kasviksilla ja hedelmillä.

Kalori on kalori, mutta syömisten vaikutus verensokeriin on tärkeää nälän tuntemisessa. Yleensä alhaisen verensokerin oireet eli heikotus, päänsärky ja paha olo, tulkitaan näläksi. Tosiasiassa oikea tyhjän vatsan aiheuttama nälkä on ihan erilaista eikä se vie toimintakykyä ihmiseltä. Runsaasti huonoja hiilareita sisältävän aterian jälkeen nuo em. alhaisen verensokerin merkit tulevat nopeasti, vaikka ateria olisi ollut kuinka kaloripitoinen. Vastaavasti minimihiilareilla voi tulla toimeen koko päivän syömättä, menettämättä silti toimintakykyään.

Aina silti riittää niitä, jotka tykkäävät yksinkertaistaa asioita, kuten eräs entinen työkaverini. Hän totesi selviönä, että alkoholihan kuluttaa energiaa. Kuinka niin, kysyttiin. No milläs sitten selität sen, että ihmiset jonottavat nakkikioskille baari-illan jälkeen...

Neonomide

Liikunta on huono laihdutuskeino siksi, että niin on todettu *lukuisissa* arvioissa useaan kertaan. Ei vaan toimi, piste. Paitsi ehkä HIIT, mene tiedä.

Minulla on edelleen hieman vaikeuksia uskoa että kalori olisi kalori, koska mm. rotilla se EI SITÄ OLE. Tässä vaikkapa pari kuukautta vanha todiste:

"A Princeton University research team has demonstrated that all sweeteners are not equal when it comes to weight gain: Rats with access to high-fructose corn syrup gained significantly more weight than those with access to table sugar, even when their overall caloric intake was the same."

http://www.princeton.edu/main/news/archive/S26/91/22K07/

Toisaalta kalori=kalori-potaska rikkoo jo termodynamiikan toista perussääntöä:

http://www.nutritionj.com/content/3/1/9

Mike

Rasvasolut voidaan jakaa ruskeisiin ja valkoisiin. Ruskeat polttavat rasvaa ja valkoiset varastoivat sitä. Huono uutinen pullukoille on se, että jos valkoista rasvakudosta on kerran päässyt kerääntymään kehoon, niin niistä ei pääse eroon. Paitsi rasvaimulla. Valkoisia rasvasoluja voi pienentää ja siten laihtua, mutta niiden määrä ei vähene. Siksi moni laihduttaja palaan takaisin entisiin mittoihinsa laihdutuskuurin jälkeen. Päinvastoin rasvaa tulee yleensä takaisin kaksinverroin enemmän, koska elimistö varautuu seuraavaan laihdutuskuuriin.

Lihavat laboratoriohiiret saavat jo COX-2-entsyymihoitoa liikalihavuuteensa. Mitä hiiret edellä, sitä ihmiset perässä.

PeterH

Liikunta laihduttaa - välillisesti - silloin kun liikunnan tavoitteeksi otetaan kunnon ja lihasvoiman kasvattaminen, ei kalorien polttaminen.

Välillinen laihdutusvaikutus syntyy myös lihasten ja maksan glykogeenivarastojen tyhjentämisestä rajulla liikunnalla. Silloin syödyt hiilihydraatit varastoituvat niihin eikä niitä muunneta triglyserideiksi läskivarastointia varten.

JuSa

"Stinger, samat kalorit siinä kuitenkin menevät, koostui se mistä osista tahansa."

Asia on monimutkainen. Vastakkain on kaksi ilmiötä:

1. Kehon rasvanpoltto käynnistyy tehokkaampaan tilaan suunnileen samoihin aikoihin kuin se endorfiininarkoosi alkaa. Siten tämä vaihe kannattaa ylittää ja jatkaa sen päällekin.

2. Toisaalta jos harjoitus jaetaan kahtia, esim aamupäivälle ja iltapäivälle (työmatkaliikunta), niin molemmista sessioista saadaan oma jälkivaikutus: korkeampi lepotilan aineenvaihdunta ehkä n. tunnin ajan. Tämä on etuna yhteen pitkään suoritukseen verrattuna.

Tätä pohjalta sanoisin, että alle 45min suoritukset kannattaisi jakaa (esim 2x 25min). mutta esim yli 1,5h suoritukset sellaisenaan ovat hyvi rasvanpolttolenkkejä. Huonoin hyötysuhde on tähän väliin osuvilla (eli hyvin tavallisilla suoritteilla).

Siten optimaalista on lyhyet työmatkaharjoitteet viikolla ja yksi pitkä lenkki viikonloppuisin. Tähän minä itse nyt pyrin, patsi että osa-aikaeläkeläisenä minulla on viikossa kaksi "viikonloppua", keskiviikkoisin "pikkuviikonloppu", jonka pääsisältö on liikunta.

Tiedeuskonnosta

"Tutkittu tieto on kerrattu nopeasti: kalori on samanarvoinen, sai sen hiilarista, rasvasta tai proteiinista. Se on myös samanarvoinen, kulutti sen hikiliikunnalla tai hitaammalla “rasvanpolttoliikunnalla”."

Buahah hah haa. Ensinnäkin, lääketieteen tutkijat ovat tutkijoiksi aika onnettomia. Tavallisista tieteellisistä tutkimuksistahan tiedetään, että puolet niiden raportoimista tuloksista on vääriä. "Tutkittu tieto" on siis - tiedeuskontoa! Lääketieteessä ei ihan päästä siihen, että puolet "tuloksista" olisi oikeita.

Hyviä esimerkkejä lääketieteellisen tutkimuksen epäluotettavuudesta ovat SSRI-lääkkeet, jotka todettiin tehottomiksi suurimmassa niitä koskeneessa tutkimuksessa. Nämä onnellisuuspillerit ovat olleet miljardibisnes. Ne päästettiin markkinoille, koska 90% niitä koskevista tutkimuksista sensuroitiin aikoinaan. Ymmärrettävästi ne tutkimukset, joissa SSRIt eivät pärjänneet.

Toinen kiistanaihe on kolesteroli. On täysin mahdollista, että kolesteroli on täysin vaaratonta, koska sydänkohtauksen saaneiden kolesteroliarvot ovat muuta väestöä matalammat.

Kolmas kiistanaihe on alkoholi, jonka on todettu ulkomaisissa tutkimuksissa pidentävän elinikää 2.5-5 vuodella (olut-punaviini), koska se ehkäisee niin hyvin sydän ja verisuonitauteja. Suomessa kiven kovaan väitetään saatavan päinvastaisia tutkimustuloksia. Jos nyt katsotaan kansakuntien alkoholinkulutuksia ja keskimääräisiä elinikiä niin heittäisin Suomi-tieteen saavutukset roskakoriin. (Alkoholi aiheuttaa kuitenkin syöpää ja joillakin alkoholismia).

Lihomisen vääriä tutkimustuloksia on korjailtu ja tarkenneltu. Tiedetään, että jotkut eivät liho, söivät he mitä tahansa, ja niillä, jotka lihovat, lihomisnopeus on yksilöllistä, vaikka he söisivät saman verran.

Michael Phelps syö 12 000 kcal päivässä:
http://blogs.wsj.com/health/2008/08/13/the-michael-phelps-diet-dont-try-... eikä ainakaan minun mielestäni näytä lihavalta.

Mitä ruoan kaloreihin tulee niin ne perustuvat 80-luvulla tehtyihin jossain määrin virheellisiin tutkimuksiin. Viimeisimmissä tutkimuksissa kalorisuosituksia on nostettu 10%. Hiilihydraateissa todettiin saatavan enemmän kaloreita kuin mitä 80-luvulla laskettiin, rasvoista vähemmän. Ehkä tässä on syy, miksi vähähiilihydraattinen dieetti tutkitusti toimii miehillä?

Miesten ja naisten aineenvaihdunta on niin erilainen, että vähähiilihydraattinen dieetti toimii miehillä kaloreita laskematta, mutta naisilla ei toimi. Naisilla toimii välimerellinen dieetti kaloreita laskien: vihanneksia, hedelmiä ja kalaa.

"Liikunta laihduttaa" on sekin tuollaisenaan epätieteellinen heitto. Liikunta tosiaan laihduttaa, mutta puhutaanpa tieteellisiin tutkimuksiin perustuvista minimimääristä: 5 tuntia päivässä miehillä ja 4 tuntia päivässä naisilla. Postinkantajat ja rakennusmiehet ovat siis harvoin lihavia.

Sen sijaan mitä tulee lihavuuteen liittyvien vaarallisten sairauksien (verenpaine, diabetes) estämiseen niin huomattavasti vähäisempi liikunta tehoaa. Kun reiden ympärysmitta on yli 55 senttiä niin sydäntaudin riski pysyy kohtuullisena. Myös diabetes-riskiä ja verenpainetta on syytä pitää kurissa liikkumalla niitä ehkäisevän määrän vaikkei se liikunta laihduttaisikaan. Lääketieteelle tuntemattomasta syystä lihasmassa siellä läskin alla suojaa kuitenkin terveyttä.

Mitä ruokaan tulee niin teollisen prosessoinnin, tehomaatalouden ja peltojen köyhtymisen takia elintarvikkeiden ravintoarvot ovat pudonneet reilusti sitten 1980-luvun, jolloin niitä mitattiin. Syövätkö ihmiset liikaa sen takia, ettei ruoka enää sisällä tarpeellisia määriä hivenaineita?

omena

cleora kirjoittaa:
"Jutun perusteella ajattelen, että Fogelholm yrittää kannustaa nimenomaan ylipainoisia liikkumaan edes hieman, helposti ja luomaan uskoa, että pienelläkin vaivalla voi olla merkitystä, koska sillä tutkimusten mukaan on."

jaa..
monia "estää" liikkumasta edes vähän
tämä 25MIN tahi 30min sääntö..

"en jaksa kävellä täysii 25min"

parempi kannustin malli on mielestäni
se että kaikki liikunta on hyväksi...
jopa se 24minuutin hikikävely...

toisekseen ihmetten tätä katoavaistenkalorien
ihmeellisyyttä...
ja säästöliekkiekkiä yms ihmeellisyyksiä....

jos nälänhätäalueelle viedään "oikeaoppista" syömistä
ja ruokaa.
niin sillähän saadaan hirmuiset kalorisäästöt....
lisättynä liikkumiseen kaloriystävällisesti...
eli 24min jaksoissa jos kävelee niin kuluttaa vähemmän kuin
25min... jaksoissa...

taidan olla skeptikko...

ps: liikunnalla laihtuu...
motocrossi oli ainakin laji missä hävisi
ylimääräset läskit nopsasti...
ja syöda pysty mitä halusi..,.

siljamaarit

Liikunta auttaa painonhallinnassa mm. koska lihaskudos kuluttaa energiaa enemmän kuin läski. Kun liikunnan avulla lihakset kasvavat ja rasvakudos vähenee, myös lepotilassa perusaineenvaihdunta (siis energiankulutus) on vilkkaampaa, koska elimistön koostumus on lihasvoittoisempi. Kuitenkin tehokas laihdutus vaatii myös ruokavaliomuutoksia - jollei nyt puhuta aivan himoliikunnasta esim. juoksua useita tunteja päivässä, jolla taatusti laihtuu vaikka ei muuttaisi syömisiään mitenkään.
Mainittakoon vielä, että lihavankin terveydelle on parempi olla hyväkuntoinen kuin huonokuntoinen; liikunta siis vähentää kuolleisuutta silloinkin, kun paino ei muutu.

Jari Laakso

Marko Hamilo kirjoitti: "Stinger, samat kalorit siinä kuitenkin menevät, koostui se mistä osista tahansa."

Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Sillä on hyvinkin paljon merkitystä mihin aikaan työtä tekee, kuinka paljon tekee kerrallaan ja kuinka paljon ns. jälkipolttoa tulee. Tämä siis ei ole kattava lista, vaan lähinnä muutama esimerkki, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. "Keep it simple" on hyvä periaate, mutta ei sovellu mm. laihdutukseen kovinkaan hyvin.

Kalevi Järvinen

Marko Hamilo on ikävä kyllä ikivanhojen tietojen toistaja. Mikäänkun ei saa muuttua.

Miksiköhän minä laihdun . Jätin pois leivän syönnin ja perunat ja monet muyt hiilihydraatit ja tilalle oltin rasvaiset makkarat ja pihvit ja voin ja juston ja pekonin isoina annoksina ja kanan munat.

10 viikossa olen pudottanut 15 kiloa. 170 kilosta 155 kiloon ja olo senkun poaranee ja kolesterooliarvot putoo ja ei ole verenpainetta , ei ollut kyllä aiemminkaan.

Etkö tiennyt , että kaloriteorian "keksijät" luopuivat asiasta jo pasi viikkoa sen esityksen jälkeen . Se ei pitänyt alkuunkaan paikkansa .
Minä en myöskään liiku. Ennenkun saan vielä 50 kiloa pois. moi kaluj.

Jarno

Hei, kai tiedät että ei kyse ole kaloreista, sehän on vanhentunut näkemys ja johtaa harhaan. Painonhallinnassa on kyse siitä kuinka paljon syödystä ruuasta imeytyy ja varastoituu rasvana. Kaikki aineenvaihduntaan ja insuliinin toimintaan perehtyneet tietävät ettei pelkästään rasvan syönti vaikuta insuliiniin ja se myöskään varastoidu palamattomaksi rasvaksi kuten käy hiilihydraateille. Tässäpä diabeteksen kiihtyvän kasvun syy. Virallinen linjaa kehottaa syömään 50-60% energiasta hiilihydraatteina ja suuri todennäköisyys on että sitä syödään rasvakammossa liikaa joten insuliiniä erittyy liikaa ja sittenpä se muuttuukin varastorasvaksi ja lihominen alkaa. Liikunta ei todellakaan laihduta niin hyvin kuin hiilihydraattien pois jättäminen. Toki se on monille aivan kamalaa kun pitäisi lisätä kovien luonnollisten eläinrasvojen käyttöä, kun se nostaa kolesterolia ja siihen sitten kuolee.

Jos vain viitsisi avata silmäluomet ja tarkastella mitä verisuonissa tapahtuu ja mikä rooli kolesterolilla on verisuonten tulehdusten yhteydessä niin koko juttu näyttäytyisi koko valossa. Pelko ohjaa ihmisiä ihan liikaa.

Mie

Jarno: "Hei, kai tiedät että ei kyse ole kaloreista, sehän on vanhentunut näkemys ja johtaa harhaan."

Jahas, fysiikan lait on siis kumottu? Pistätkö ihan lähdeviitteen siihen missä ja miten?

Jarno: "Painonhallinnassa on kyse siitä kuinka paljon syödystä ruuasta imeytyy ja varastoituu rasvana."

Juu, ja myös siitä mikä on energiankulutus.

Jarno: "Kaikki aineenvaihduntaan ja insuliinin toimintaan perehtyneet tietävät ettei pelkästään rasvan syönti vaikuta insuliiniin ja se myöskään varastoidu palamattomaksi rasvaksi kuten käy hiilihydraateille."

Silkkaa roskaa. Ravinnon rasva varastoituu tehokkaasti myös ilman insuliinia, kiitos ASP:n (acylation stimulating protein).

Jarno: "Liikunta ei todellakaan laihduta niin hyvin kuin hiilihydraattien pois jättäminen."

Riippuu tyystin siitä mikä on liikunnalla aikaansaatu kalorivaje vs. ruokavaliolla aikaansaatu kalorivaje.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009