Muistaako kukaan enää niitä aikoja, kun Eurooppa oli Yhdysvaltoja edellä mobiilipalveluissa?

Joskus 1990-luvun loppupuolella operaattorit mainostivat Yhdysvalloissa kännykkäverkkonsa kattavuutta. Euroopassa oli jo totuttu siihen, että valitsi minkä operaattorin tahansa, periaatteessa liittymä toimii valtakunnan laidasta laitaan. Käytännössä monilla mökillä kuuluvuus ilman antenneja oli huono - joillakin se on ilman lisäantennia vieläkin - mutta periaatteessa operaattorien edellytetään ja edellytettiin jo kauan sitten tarjoavan hyvin kattavaa verkkoa.

Euroopan kruununjalokivi oli Suomi. Amerikkalaistoimittajat Wiredias myöten tulivat Helsinkiin ihastelemaan, kun meillä ne teinit vain tekstailivat toisilleen. Yhdysvalloissa tekstiviestit eivät vielä olleet valtakulttuuria. Edes kännykkää ei pidetty itsestäänselvyytenä. Tärkeällä amerikkalaisella oli pager.

Nokia tunnettiin vuosituhannen alussa paremmin kommunikaattoreistaan kuin kehitysmaapuhelimistaan. Se oli vasta rakentamassa sitä platformiaan, joka joskus vuosikymmenen loppupuolella syttyi palamaan.

Tavallinen internet ei ollut mitään, siis se jonka kaikki innovaatiot oli tehty ja otettu ensimmäisenä käyttöön Amerikassa. Mobiili internet se vasta on jotakin. Wap ja UMTS olivat kovia juttuja. Niissä eurooppalaiset olivat edellä. Tai no, japanilaisilla ja koreaslaisilla oli jo nettipalvelut kännykässä, mutta Eurooppa tulisi joka tapauksessa ennen amerikkalaisia. Ja Nokia-Suomihan johti tätä kaikkea.

Kunnes sitten Sonera osti Saksasta huutokaupassa UMTS-taajuuksia mutta sai näpeilleen. Kun WAP-palvelut alkoivat teknisesti toimia, kukaan ei keksinyt, mihin niitä pitäisi käyttää. Ihmiset eivät halunneet taskuunsa mitään maksullista köyhän miehen internetiä, jota wap-palveluista yritettiin tehdä. He halusivat käyttää toimivaa internetiä myös tien päällä.

Ensimmäisen kerran Eurooppa putosi kelkasta, kun wlan/wifi-yhteydet alkoi yleistyä Yhdysvalloissa kahviloissa. Euroopassa uskottiin, että UMTS/3G on yhtä kuin langaton internet. 3G-puhelimet kuitenkin yleistyivät hitaasti. Sen sijaan wlan, johon alkuun tarvittiin erillinen kortti, tuli ensin kannettaviin tietokoneisiin ja sitten kännyköihin.

Nyt 3G vihdoin toimii kunnolla ja 4G-yhteyksiäkin aletaan käyttää. Sekä Amerikassa että Euroopassa suhteellisen nopeaan nettiin pääsee nyt käytännössä kaikkialta kohtuulliseen kiinteään hintaan. Niin sanotun ubiikin tietoyhteiskunnan perusedellytys, se että laitteet ja ihmiset pääsevät yhteyksiin toisiinsa kaikkialla, on nyt olemassa. Periaatteessa.

Kirjoitin Helsingin Sanomien kuluttajasivuille viime viikolla jutun verkkovierailudatan järjettömästä hinnoittelusta Euroopassa. Kun eurooppalainen on tottunut kotimaassaan siihen, että nettiä voi käyttää kuukaudessa gigatavun kympillä tai kymmeniä gigatavuja parilla kympillä, ulkomailla megatavu saattaa maksaa yli kymmenen euroa. Gigatavulle tulisi siis hintaa kymmenen tuhatta euroa!

Euroopan unioni on saanut ja saa lähivuosina hintakatoillaan räikeimpään rahastukseen hieman kuria. Siihen operaattorit ehkä pystyisivät itsekin, koska nykyisellä hinnoittelulla kuluttajat eivät harkitsekaan data roamingin pitämistä ulkomailla päällä. Tulossa on myös keinoja, joilla roaming-kilpailu pakotettaisiin sillä tavoin avoimeksi, että kuluttaja voisi ostaa ulkomailla ulkomaiselta operaattorilta haluamansa datayhteyden ilman että omalla kotioperaattorilla olisi kyseisen operaattorin kanssa mitään sopimusta.

Yhdysvalloissa kuluttaja voi käyttää edullista nettiä 50 osavaltiossa yhdellä ja samalla liittymällä. Siihen on Euroopassa vuosien matka. Siinä missä amerikkalaiset tottuvat palveluihin, jotka edellyttävät nettiyhteyksiä kaikkialla, eurooppalaiset turistit ja liikematkustajat hyväksyvät sen, että ystävää tai tiimin jäsentä ei saa kiinni, koska hän ei ole sattunut löytämään kahvilaa, jossa toimii wlan.

Kirosin eurooppalaisia nettiyhteyksiä moneen kertaan kevään interrailillani Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Kaikissa maissa on kyllä toimivat 3G-verkot ja dataliittymät paikallisille, mutta verkkovierailijoille ne ovat tolkuttoman kalliita.

Hauska ajankuva oli se, että en päässyt Pariisin Orlyn kentällä nettiin. Nowegianin lennolla kotiin pääsin.

Eurooppa, maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2015 mennessä? Enpä usko.

Kommentit (3)

jeejee

Itse olen ihmetellyt että kokenut kännykkäkansa ei ole oppinut käyttämään mobiilinettiä kovin aktiivisesti.

Esim jo puolet Britannian Ebay -ostoksista tehdään mobiilisti. Muutamasta verkkokaupasta tiedän et mobiiliostajien määrä on lähellä nollaa, vaikka toki mobiili-selaajia on yli 25% vierailuista.

Teknologian orjat...

Ihmettelen tätä jatkuvaa teknohumppaa ja mobiilin kuluttajateknologian ylistystä. Osa porukasta on suorastaan sairastunut teknologiaan, eikä osaa kulkea kaupungillakaan ilman älypuhelintaan. Mitä ihmettä?! Miksi ihmisestä on tehty laitteiden ja palveluiden orja? Miksi kukaan ei puutu kuluttajamobiilipalveluiden syvällä piilevään, huonoon käytettävyyteen? Kulkisitko kahvinkeitin, leivänpaahdin ja pakastearkku mukanasi kaupungilla, jotta voit nauttia 'lähes missä tahansa, lähes milloin vain' kupillisen kahvia ja pari paahtoleivän palaa makkaralla tai ilman?

Ei, ei, ei! Ei kukaan - tai ainakin varsin harva - kulje kaupungilla rekka-autollinen kamaa mukanaan, jotta voi nauttia tarvittaessa pientä särvintä. Porukka käyttää kahviloita. Jos vapaalla oleva mobiilijeppe juo kahvilassa sumppia ja haluaa samalla selata uutissivuja ja omia sähköpostejaan, hän käyttää nettikahvilaa. Jos tavaratalokompleksissa vieraileva kotiäiti käy heräteostoksilla ja haluaa tutustua tuotteiden valmistusainesiin, orjantyön osuuteen ja teknisiin ominaisuuksiin ja jos hän lisäksi haluaa vertailukohtia muista vastaavista tuotteista tai peräti eri liikkeiden hintatasosta, ei hän suinkaan käytä hidasta, pieniruutuista, kömpelöä ja kallista älypuhelintaan, eikä hän missään nimessä halua häiritä alipalkatun myyntihenkilökunnan (eikä varsinkaan omaa) aikaansa konsultoimalla kaupan työntekijöiden mielipiteitä. Ei, ei, ei. Hän kävelee tavaratalokompleksin ensimmäisen vapaan nettikonsultointiruudun luokse ja tarkistaa ajantasaiset, luotettavat tiedot ja uusimmat heräteostoskehotteet sieltä... (Perskule, mutta eihän niitä ole!)

Ihmettelen, miksi kuluttajan pitää tehdä nettiostoksensa kotikoneelta. Miksi kaupoissa ei ole erillisiä nettikaupparuutuja, joihin voi tunnistautua kauppaketjun etujäsenkortilla, tms? Miksi kaupat ja muut palvelut eivät uskalla kilpailla tosissaan, ja miksi ne eivät luota omaan erinomaisuuteensa sen vertaa, että uskaltaisivat julkisesti haastaa kaikki alemman asteen nettipuodit? Nyt asia on ratkaistu niin, että sadat miljoonat kuluttajat on pakotettu ostamaan elektroniikkajätettä taskuunsa, jotta he voivat suorittaa nettiostoksia elegantisti ja käyttää webbipalveluja fiinisti.

Entisajan rikkaita olivat ne, joilla oli varaa autoon. Köyhät kulkivat jalan. Nykyajan rikkaita ovat ne, joilla on aikaa ja terveyttä. Köyhät kulkevat autoilla ja rikkaat jalan (paitsi Intiassa). Tulevaisuuden rikkaita ovat ne, joilla ei ole tarvetta perustella omaa elämäänsä (ja monistettua 'yksilöllisyyttään') kantamalla kaikkialla mobiilikapuloitaan, jotta voivat käyttää ubiikkeja webbipalveluita kaikkien kanssa, kaikkialla, kaikenaikaan.

Uudet luokkajaot muodostuvat nyt. Sairaat joutuvat vieroitukseen mobiiliklinikoille, ja vapaat kulkevat kaduilla ilman teknoahdistusta. Heitä kapula lampeen ja ala elää!

Tiedemies

Peli on niin fluidi, että homma muuttuu helposti parissa vuodessa aivan päälaelleen. iPhone tuli markkinoille 2007, ensimmäinen 3G iPhone tuli 2008. Myynti räjähti kunnolla käyntiin vasta 2010, siis vasta kaksi vuotta sitten. Vuosien 2010 ja 2007 ero on suunnilleen sama kuin tämän hetken ja vuoden 2015 ero. Vuonna 2007 iPhonelle naurettiin, vuonna 2010 se tahkoi Applelle rahaa tahdilla, jota voi verrata kansainväliseen laittomaan huume- ja asekauppaan.

Voit toki hyvinkin olla oikeassa, mutta ennustaminen nyt vaan on yleensä hyvin vaikeaa.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009