Vietin kesäloman jälkimmäisen puolikkaan syyskuussa Ecuadorissa ja Floridassa. Muutama vinkki niille, jotka ovat suunnitelleet joskus samaan suuntaan reissaavansa.

Logistiikka: yksi ohje hiilijalanjäljen minimoimiseen lomamatkoilla on, että jos ylipäätään matkustaa kaukomatkoille, bongaa sitten monta kohdetta kerralla. Ecuador on vähän vaikeasti tavoitettavissa muualta Etelä-Amerikasta - lentoja on vähän ja bussimatkat vaikka Liman tai Bogotan suunnasta pitkiä - mutta stoppi Floridassa istuu Galápagosin matkaan mainiosti. Halvimmat lentoyteydet kulkevat Miamin kautta, joka on isoympyrällä muutenkin.

Galápagos-saaret ovat tietysti Ecuadorin hienoin ja koko Etelä-Amerikan upeimpiin kuuluva luontomatkakohde. Erityisen hienoa oli matkustaa sinne Darwinin juhlavuonna. G-saaria voi kyllä suositella kenelle tahansa luonnosta ja varsinkin luontovalokuvaamisesta kiinnostuneelle, vaikkei matkalukemisena olisikaan Beaglen matkaa ja Lajien syntyä. Ainutlaatuista Galápagosilla on nimittäin se, kuinka lähelle kaikkia eläimiä pääsee.

Esimerkiksi trooppisessa sademetsässä ei yleensä näe mitään kuin korkeintaan vilaukselta. Jos mukana on hyvä opas, hän tietysti erottaa linnut ääntelystä. Lisäksi suurin osa lajirikkaudesta sademetsissä on ylimmässä kerroksessa, canopyssa. Kameran voi Amazonin viidakkoretkillä jättää kotiin.

Afrikan savanneilla eläimet on helppo nähdä. Jos sadan neliökilometrin laajuisella aukealla on norsuja, ne myös löytyvät, kun hetken kiikaroi. Useimmilla safareilla jännitystä tulee vain siitä, nähdäänkö kahden viikonkaan kierroksella leopardia edes vilaukselta. Muut suuret nisäkkäät on helppo nähdä, mutta jos niitä haluaa kuvata, on parempi investoida pitkään putkeen.

Galápagosilla lintuja voisi pyydystää vaikka hatulla, kuten Darwin ihmetteli Beaglen matkassa. Matkijat (mockingbirds) tulevat aivan jalkoihin etsimään ruoantähteitä ja merileijonat saattavat valita pahaa-aavistamattoman turistin päivärepun tyynyksi.

Jotkut pitävät turismia G-saarille epäeettisenä, mutta minusta kasvavatkin turistimäärät on pystytty pitämään hyvin rajoitetuilla alueilla. Muille kuin jo asutuille saarille ei ole rakennettu mitään majoitusta. Kaikki turismi perustuu laivassa yöpymiseen ja lyhyisiin käynteihin saarilla kumiveneellä. Rantautumiset tehdään aina samoihin kohtiin paikoille, joista lähtee lyhyt luontopolku. Kaikki muut osat saaria pysyvät luonnontilaisina.

Matka toiselle puolell maapalloa maksaa sen verran, että ehkä ei kannata ostaa aivan halvinta risteilyä. Omalla veneellämme oli huonosti englantia puhuva opas, joka ei osannut organisoida ryhmän menemisiä. Onneksi ryhmässä oli australialainen ornitologi, jonka kanssa saimme useimmat lajit tunnistetuksi ilman epäpätevää opastammekin.

Floridassa on tieteestä, tekniikasta ja luonnosta kiinnostuneelle matkailijalle kaksi must-kohdetta. Evergladesin kosteikko ja Nasan avaruuskeskus.

Kosteikko ei luontokohteena oikein tehnyt vaikutusta Galápagosin jälkeen, mutta eniten ihmetytti se, että sielläkin on elänyt alkuperäiskansa. Valkoinen mies ei selviytyisi kyseisessä ympäristössä todennäköisesti 24 tuntia kauempaa.

Kennedyn avaruuskeskus kuuluu niihin kohteisiin, jonne olen halunnut varmaankin kuusivuotiaasta. Oli hienoa nähdä aidot kuu- ja sukkulalentojen laukaisupaikat, mutta informaatioarvoltaan vierailukeskus oli aika vaatimaton. Keskuksessa saattaa saada vaikutelman, että esimerkiksi sukkula olisi ollut suurikin menestys.

Kommentit (0)

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009