Olin kymmenen päivää Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla poljettavalla purjetrimaraanikajakillani. Koska alukseni herättää huomiota, pääsin juttelemaan purjehtimisesta aika moneen otteeseen. Eräs kulttuuriero ei lakkaa hämmästyttämästä.

Pääjakolinja on tietysti moottoriveneilijät ja kaikki muut. Halvimmalla kajakilla melojat ja isoimmalla Swanilla purjehtijat ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että jos nyt eivät kaikki niin ainakin aivan liian monet moottoriveneilijät ovat merellä piittaamatonta, holtitonta ja merimiestaidotonta väkeä, joka satamassa meluaa humalassa ja jättää kaljatölkkinsä minne sattuu.

Mutta melojan ja veneilijän erottaa saaristokahvilassa myös heti puheista. Melojan päivämatkat ovat aina kilometrejä ja keskinopeudet kilometrejä tunnissa. Veneilijä mittaa samat asiat vielä vuonna 2011 merimaileissa eli meripeninkulmissa (1852 metriä) ja solmuissa (merimailia tunnissa). Samat eurooppalaiset veneilijät, jotka autossa kyllä käyttävät mukisematta metrijärjestelmää.

Minun on vaikea nähdä merimaileissa huviveneilyssä mitään muuta kuin yritys liittää itsensä hienoon, wanhaan merimiesperinteeseen. Käytännöllistä hyötyähän merimaileista on vasta todella pitkillä etäisyyksillä. Vanhan määritelmän mukaan meripeninkulma vastaa kaariminuuttia pituuspiiriä pitkin. Harva nyt kuitenkaan on pituus- ja leveyspiireistä kiinnostunut. Vierassataman tai venebensiksen koordinaatitkin ilmaistaan nykyään yleensä yhtenäiskoordinaattijärjestelmässä.

Se hyvä puoli solmuissa tietysti on, että purjehtija muuttaa ne helpommin metreiksi sekunnissa (likiarvon saa puolittamalla) kuin kilometrit tunnissa metreiksi sekunnissa (tarkka arvo jakamalla 3,6:lla). Jos purjealus tiettyyn tuulen suuntaan kulkee noin puolet tuulen nopeudesta - mikä ei ole kovin epärealistista - laskutoimitus on hyvin suoraviivaista: viisi metriä sekunnissa tuulta, perillä viiden merimailin päässä ollaan tunnissa.

Mutta mitäpä jos alettaisiin ilmoittaa säätiedotuksissa tuuli kilometreinä tunnissa? Kaikista kerto- ja jakolaskuista päästäisiin saman tien. Etäisyydet hahmotettaisiin maalla samalla tavoin kuin merelläkin, eli Hankoon on Helsingistä noin 130 kilometriä, kun sekä kantatiellä 51 että Porkkalan kiertävällä väylällä on hieman mutkaa. Tuulen hahmottaisi myös heti: jos tuulee 20 kilometriä tunnissa (runsaat 5,5 m/s), se vastaa samaa kuin ajoviima tyynessä pyöräillessä, siis tavanomaista kaupunkipyöräilyvauhtia.

Merikarhut eivät sitten voisi erottua maakravuista enää mittayksiköissä, mutta puhukoot sitten skuuteista, vanteista, haruksista, fendereistä ja spinnuista, niin ryhmäidentiteetti tulee selväksi.

Kommentit (18)

Sussa

Ainakin yksi syy lienee se, että mittaristot purkkareissa käyttävät solmuja ja meripeninkulmia kun taas muskeliveneet ja niiden pienemmät serkut yleensä näyttävät etenemisen km/h.

Marko Hamilo

Laitteet näyttävät mitä kuluttajat haluavat niiden näyttävän. Ajan mittaan laitekanta siirtyisi metrijärjestelmään jos kuluttajat haluaisivat sitä. Digitaaliset näytöthän on usein konfiguroitavissa. Minäkin vaihdoin kännykkäni merimaileihin välillä niin saattoi puhua samaa kieltä purjehtijoiden kanssa.

PekkaP

Olin itse muutaman viimeisen vuoden ennen eläkkeelle siirtymissäni "oppilaitoksessa", jossa oli myös sääluokka. Waisalan sääperävaunu tai mikä lieneekään, syötti tietoa näytöille, joissa tuulen nopeudet olivat "knotseina". Oppihan ne tulkitsemaan melko nopeasti. Etenkin kun kolme viimeistä kesää tein työmatkani kajakilla. Olisikohan Suomessa montakaan muuta, kenellä olisi ollut sellainen luontaisetu mahdollisuutena.
Olen vanhana äijänä kai jo liikaa fakkintunut kajakkiini, mutta tuo sinun "purjetrimaraanikajakkisi" olisi totisesti tutustumisen arvoinen vempele.
Vasta pari viikkoa sitten näin nuoren naisen maastovärisessä kajakin ja inkkarin risteytyksessä heittämässä virveliä. Aukon laajuus riitti kalan esikäsittelyyn ja kulkuneuvon vakaus oli kai riittävä uistimen heittoon. Siinä vedenkulkupapistuksessa oli jopa virveliteline vetouisteluun melojan takana.
Ja antaahan kalastaja vastapuolellekin paremman mahdollisuuden kalstaessaan kiikkerässä kajakissa.

Mihin maailmamme onkan menossa? Parempaan kai, jos minulta kysytään.

Teppo Vanamo

Kaikkein yksinkertaisinta olisi, jos siirryttäisiin käyttämään joka paikassa m/s. Vielä helpommaksi asia tulisi, jos siirryttäisiin kymmenjärjestelmään ajan mittaamisessakin. Tämä muutos olisi vain pitänyt tehdä jo silloin kun kansainvälinen yksikköjärjestelmä luotiin. Tämän mokan seurauksena meillä on edelleen käytössä kWh ja muutama muu täysin idioottimainen yksikkö. Mutta älä huoli, lentäjät palasivat takaisin jalkoihin! Siinä sitten laskeskellaan nousunopeuksia jalkaa / minuutti yksiköllä.

Marko Hamilo

Metriä sekunnissa ei ole kauhean intuitiivinen niillä matkustustottumuksilla, mitä ihmisillä nyt on. Minäkin tulin juuri Lauttasaaresta lounaalle Tapiolaan, matkaa oli 3000 metriä ja siihen kului aikaa kuutisensataa sekuntia. Tuollaiset matkat ja noipeudet hahmottaa paremmin minuutteina tai tunteina.

Marko Hamilo

Ranskan vallankumouksessa kai oli täysi kymmenjärjestelmäkin ajan mittaamisessa jonkin aikaa käytössä, mutta kun on nämä planetaariset faktat, että Auringon ympäri mennään noin 365 päivässä, niin siitä ei oikein saa mitään kätevästi jaollista. Kuu ei ketään enää kiinnosta, joten sen ehkä voi unohtaa.

Minkälainen olisi paras työn ja levon rytmi? 36 kymmenpäiväistä "viikkoa" ja viiden päivän juhlat vuodenvaihteessa?

Kolme työpäivää, yksi vapaa, neljä työpäivää, kaksi vapaata?

Päivän voisi sitten jakaakin vaikka sataan yksikköön, jotka edelleen tuhanteen pienempään, joka olisi ihmisen ajantajulle vielä hahmotettava, siis hieman lyhyempi kuin sekunti.

Herra Aika

@Marko Hamilo:

"Metriä sekunnissa ei ole kauhean intuitiivinen niillä matkustustottumuksilla, mitä ihmisillä nyt on. Minäkin tulin juuri Lauttasaaresta lounaalle Tapiolaan, matkaa oli 3000 metriä ja siihen kului aikaa kuutisensataa sekuntia. Tuollaiset matkat ja noipeudet hahmottaa paremmin minuutteina tai tunteina."

"Ranskan vallankumouksessa kai oli täysi kymmenjärjestelmäkin ajan mittaamisessa jonkin aikaa käytössä, mutta kun on nämä planetaariset faktat, että Auringon ympäri mennään noin 365 päivässä, niin siitä ei oikein saa mitään kätevästi jaollista. Kuu ei ketään enää kiinnosta, joten sen ehkä voi unohtaa."

Vuoden jakaminen pätkiin ei ole sinänsä mikään ongelma, selviämmehän me jopa sangen sekavasta kuukausisekoilusta (oliko se nyt 31 vai 29 päivää vai?)

Pikemminkin pitäisi siirtyä minuuteista ja tunneista hehto- & kilosekuntipohjaiseen ajanmääritykseen. Reaalisiin vuorokaudenaikoihin perustuva aikajärjestelmä tuntunee jokaisesta kellon kanssa venkslanneesta hassulta (etenkin kun kellonaika seuraa auringon liikkeitä taivaalla vain summittain jo nyt). Jos valittaisiin vaikkapa kätevä 100 000 sekunnin vuorokausi, kaikki saisivat kolme tuntia ylimääräistä aikaa nukkumiseen tai muuhun puuhaan, ja voitaisiin täysin satunnaiset planeettamme, kuumme ja aurinkomme väliseen tanssiin perustuvat järjestelmät omaan arvoonsa; kuriositeettikelloksi mökin seinälle.

Herra Aika

Lisäys edelliseen:

Kaltaiselleni autoihin tottumattomalle pyöräilijälle 20 km/h ei oikeastaan sano paljon mitään (jos kysytään kuinka nopeasti se rekka meni ohi), mutta metrit ja sekunnit taas paljon helpompia silmämääräisesti arvioida, kummatkin kun ovat paljon arkipäiväisempiä ja "ihmisenkokoisempia" kuin kilometrit tai tunnit.

Metrit eivät nyt ole varsinaisesti paljonkaan ylivertaisempia kuin vaikka jalat tai mikä muu ihmistä lyhyempi mielivaltainen yksikkö tahansa. Tottumuskysymys. (Tosin edelleen itse pidän enemmän "ihmisenkokoisista" yksiköistä. Esim nopeudesta 10 km/h voi kehittää jonkinlaisen summittaisen käsityksen vasta ajeltuaan ties kuinka monta tuntia autolla, jonka mittaristo näyttää nopeuden kilometreinä tunnissa.)

PekkaP

Sama kai se arkielämän kannalta on, mitä mittayksikköjä käytetään, kunhan kaikki käyttäisivät samoja. Mihin tahansa tottuu, kun sitä joutuu käyttämään rutiininomaisesti. Kiloja tai millejä on helppo heitellä eteen tarpeen mukaan. Toki SI yksiköt olisivat paras standardi ja siihen kai vahvasti pyritäänkin. Ymmärrän kyllä myös muutosvastarinnan. Vanhat koirat kun eivät tahdo oppia uusia temppuja. Minulle on vieläkin luontaisempaa hahmottaa moottoritehot hevosvoimina kuin kilowatteina, vaikka kW:iin on pitänyt siirtyä jo ajat sitten.

Käytin kauan sitten töissä servomoottoria, jossa vääntö oli ilmoitettu unssituumina. Britille varmasti selvää pässinlihaa, mutta itse jouduin kaivamaan kalkulaattoria ja taulukkokirjaa muuntaakseni arvon Newtonmetreiksi. Briteille siirtyminen yleiseurooppalaisiin mittoihin taitaa olla kivinen tie, vaikka vastaavat hankaluudet ovat heille kai paljon yleisempiä.

Riku Mattila

Merenkulun vanhoja yksiköitä (solmu ja meripeninkulma) ei juuri käytetä muuhun kuin matkan, nopeuden ja matkaan kuluvan ajan laskemiseen, joten loppujen lopuksi k'äytön sujuvuuden kannalta on aika se ja sama, missä yksiköissä ko. suureet ilmoitetaan. Metrijärjestelmän hyödyt tulevat isommassa määrin esille vasta, kun aletaan puhua pita-aloista, painoista, tiheyksistä, voimista, kiihtyvyyksistä jne. Meripeninkulma on puolestaan siinä mielessä hyvä pituusyksikkö, että kartan reunassa ei tarvita kahta skaalaa - pelkkä latitudi riittää.

On työlästä laskea, montako gallonaa vettä sataa neliömailille tuuman sadekuurossa, mutta metrijärjestelmässä tämä hoituu pelkästään pilkun paikkaa siirtämällä. Sen sijaan, jos pitää päästä 35 mailin päähän paatilla, jonka nopeus on 6,4 solmua, ei yksiköiden muuttamisesta metrijärjestelmään olisi vastaavaa hyötyä, vaan kyse olisi enemmän aatteellisesta kuin käytännöllisestä muutoksesta. Siltojen alituskorkeudet ja väylien syvyydet ilmoitetaan joka tapauksessa metrijärjestelmässä.

Marko Hamilo

On totta ettei merimaileissa laskemisesta synny mitään erityisen hankalaa, mutta tuskinpa mitään erityisen hyvääkään. Miten melojat pärjäävät metrijärjestelmässä, jos se purjehtijoille on niin vaikeaa? Uskoisin että oikeasti hyvin suuri osa vesillä liikkujista tietää etäisyyksiä myös linnuntietä tai autoilijoina, eli kilometreinä, joten jossain määrin pelleilyhienostelu merimailien kanssa vain sotkee.

PekkaP

Ei kai se metrijärjestelmällä pärjääminen vaikeaa olisi. Jokainen purjehtija joutuu kuitenkin erikseen opettelemaan meripeninkulmat. Vanhat perinteet ja ehkä pahimmillaan pieni snobbailu saattavat olla suurimmat syyt meripeninkulmiin pitäytymisessä.

Miksi melojat pärjäävät metrijärjestelmällä? Melojien kunnioitettu ja arvostettu tonnarikerho kuihtuisi nykyisestä puolestatoista sadasta kolmenkymmenen korville, jos pitäisi saavuttaa 1000 merimailia kerhoon päästäkseen. Olisiko se yksi syy? :D

Alan Dorkin

"...joten jossain määrin pelleilyhienostelu merimailien kanssa vain sotkee."

Tilanne lienee hieman sama, kuin tenniksen erikoisessa pistelaskutavassa. Tennis oli aikoinaan yläluokan etuoikeus. Niinpä lajin pistelaskusysteemi kehitettiin sellaiseksi, että aidan takaa katseleva ja pelitilannetta kuunteleva rahvas ei lainkaan ymmärtänyt, mikä kulloisenkin ottelun todellinen tilanne oli; 0-15, 30-0 tai "deuce". :-)

Marko Hamilo

Tenniksestä tulee mieleen golfin birdyt ja mitä niitä on. Ettei voi sanoa yksinkertaisesti että -1 lyöntiä tai +2 lyöntiä normituloksesta?

Vaikka muuten kannatankin metrijärjestelmää, on yksi poikkeus. Jos vitosen tuoppi voi olla joko pint tai 0,5 litraa niin otan mieluummin sen pintin. :)

Carwajalca

Nopeusrajoitukset vesialueilla ovat SI-järjestelmän mukaiset eli km/h. Kuinkakohan monta veneilijää vuosittain ajaa ylinopeutta silkkaa tietämättömyyttään? Melojilla tätä ongelmaa tuskin mittajärjestelmästä riippumatta esiintyy :) Kajakki-purjevene -yhdistelmällä tilanne tosin saattaa olla toinen, mikä oli matkan huippunopeus?

Marko Hamilo

Kuutta solmua sillä menee mukavasti sellaisessa navakassa myötätuulessa. Siis 11 kmh. Sivutuulessa kovempaakin mutta se on märkää menoa.

tero

Jos navigoi normaalia merikarttaa käyttäen, se on mahdotonta metrijärjestelmässä, koska kartta on jaettu nimenomaan merimaileihin. Reitti mitataan harpilla väylää pitkin, ja matka nähdään siirtämällä mitattu etäisyys kartan pystyreunaan, josta sen voi lukea merimaileina.

Kartat pitäisi siis painaa uusiksi, jotta käsin navigointi olisi mahdollista (järkevää) metrijärjestelmässä. Ei siinä minusta mitään mystistä johonkin jengiin kuulumista ole, vaan ihan käytännön asiat, kartat ovat mitä ovat.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009