Tein Hesarin hiilijalanjälkitestin ja tulos oli odotetusti hieman yli keskivertosuomalaisen: 8983kg.

Testi on puutteistaan huolimatta hyvä herättäjä, koska viime vuosikymmenien aikana ympäristökeskustelu - myös ilmastokeskustelu - on liioitellut joitakin uhkakuvia ja vähätellyt toisia.

Teen mielelläni numeron siitä, etten käytä kotimaassa autoa ja asun ahtaasti, kaukolämmitetyssä (sähkön ja lämmön yhteistuotannon piirissä) asunnossa ja vielä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella.

En sitävastoin aina halua muistaa sitä, että rakkain harrastukseni on bongata maita. Itämeren maat kun ovat jo bongatut, on pakko käyttää lentokonetta, jos aikoo uusia leimoja passiinsa saada. Samoin lihansyönnistä testi rokotti todella inhottavan paljastavasti.

Ruokaan ja liikenteeseen liittyväkin ehkä suurimmat ympäristötietoisuuden harhat.

Ympäristöliike on toitottanut lähiruoan ja luomun puolesta vuosikymmenet. Luomutuotannossa huonompi sato helposti kuitenkin nakertaa suurimman osan hyödyistä. Mikä hehtaaritasolla näyttää vielä puoltavan luomua, saattaakin tonneissa mitattuna kallistua tehotuotannon puolelle.

Ruoan kuljetuksessa taas ratkaisevinta on "viimeinen maili" kaupasta kotiin. Ja ylipäätään kuljetuksen osuudet päästöistä ovat hyvin pienet. Närpiöläinen kasvihuonetomaatti on halvempaan espanjalaiseen kilpailijaansa verrattuna todellakin kasvihuonetomaatti. Suurin ero erilaisten ihmisten ruokakorin hiilijalanjälkien välille tulee perunan ja pihvin väliltä, ei siinä miten peruna on viljelty tai missä maassa lehmä on tallustanut.

Liikenteessä suurimmat myytit liittyvät lentokilometrien liioiteltuun hiilijalanjälkeen. Jos on päästävä täältä Italiaan, päästöjä aiheutuu väkisinkin paljon (ellei pyöräile, jolloin tulee tietysti tarkkailla sitäkin, että lisäkalorit on otettava perunasta ja pastasta eikä pihvistä tai riisistä). Lentämisen helppous vain tekee mahdolliseksi viikonloppuvisiitin Milanoon.

Toinen syntiseksi mielletty asia on tietysti henkilöauto. Autoilu kesämökille ei kuitenkaan tuota kovin suurta hiilijalanjälkeä, jos koko perhe on pakattu samaan pikkuautoon. Pikaristeily Tallinnaan sen sijaan on suurin piirteen pahinta, mitä ilmastolle voi vapaa-ajallaan tehdä!

Itselleni hankalin kohta Hesarin testissä olivat lentomatkat. Yksi meno-paluu Yhdysvaltoihin ja yksi Eurooppaan vapaa-ajalla. Mutta entä kaksi matkaa Yhdysvaltoihin ja yksi Lappiin työasioissa? Kenen hiilijalanjälkeen ne kuuluu laskea? Nyt ne menivät Tiede-lehden lukijoiden piikkiin. Kiitos teille taakan jakamisesta!

Kun Hesari lanseerasi tämän testinsä, taidettiinkin jossain ihmetellä, puuttuuko mittarista jotakin, eli miksi Suomen todellinen hiilijalanjälki on isompi kuin mitä kansalaisten hiilijalanjäljistä yhteenlaskettuna näyttäisi tulevan. Ainakin tulee mieleen julkishyödykkeet: eduskuntatalo pitää lämmittää ja hornetit pitää taivaalla. Kulutan demokratiaa ja turvallisuutta oman osuuteni joka päivä.

Olisi hauska kuulla, mitä tuloksia blogin lukijat saivat testistä, ja mitä oleellista testi jätti huomiotta.

PS. Hieman viiveellä täydentävä vastaus Syksylle aiemman blogin keskustelussa.

Kommentit (10)

Joonas

Oma tulokseni oli 6934 kg. Jotenkin kohtuuttoman iso osuus tuli kulutuksesta (2291 kg) vaikken yleisesti ottaen osta juuri mitään uutta enkä pahemmin vanhaakaan, siinä kohdin testin vaihtoehtojen puute hieman jurppii. Lentomatkoista vajaat 2000 kg niistäkin.

Huomiotta jäävät ainakin tupakointi ja kahvinjuonti, eivätkös molemmat ole aika ympäristöepäystävällistä toimintaa? Tupakka- sekä kahviviljelmien tieltä potentiaalisesti kaadettua sademetsää saattaa tosin olla hankala ottaa laskuihin mukaan. Kysymys vihreästä sähkösopimuksesta sai ydinvoiman kannattajan niskakarvat heti pystyyn, kiinnostaisi tietää miten HS perustelee sen vähentävän hiilipäästöjä 194 kg vuodessa.

Reijo

Ohoh! Tulos yli 16 000 kg. Syynä olivat asumismuoto (yksin omakotitalossa) ja yksi vuosittainen kaukolento, joiden vaikutus oli yllättävän suuri. Muuten olin aika lailla keskiverto.

Markku Ylilammi

Hiilenkulutus on aika ihmeellinen mittatikku.

Ilmeisesti tavoite on saada lukema mahdollisimman pieneksi.

Kuollut henkilö ei kuluta hiiltä. Onko siis kuoleminen tämän kilvoittelun optimaalinen tulos?

Reduktio ad absurdum osoittaa näin, että hiilijalanjälki on aivan skeidaa.

PeTeR

Blogien kirjoittelu ei ns. työlentoja tarvitse, joten toisten kontolle ei omia matkustusvalintojaan voi sälyttää laskennallisessa kikkailumielessä, ympäristön kuormitushan tossa on se mainpoint, ei oman vastuun delekoiminen sivullisille. Jokainenhan kuitenkin voi valita työtehtävänsä ympäristöystävällisemmäksi, toisten päästöoikeuksilla on aiheeseen liittyen turha vapaamatkustaa, jokainen tekee jalanjälkensä itse, tahtoen tai tahtomattaan, piitaten tai piittaamatta.

Tapio Simonen

Olen samaa mieltä Markku Ylilammin kanssa. Haluaisin vielä lisätä (tähän hiilijalanjälki pelotteluun ja sen maksimoimiseen) erään "ilmastohihhulin" ehdotuksen, että yksinasujien pitäisi (lämmityskustannusten vähentämiseksi) hakeutua mahdollisimman pieniin asuntoihin. Sinkkujen pitäisi siis asua jossain kopperoissa (kuten tarhaeläimet) hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi ja "maailman pelastamiseksi". Eikö silloin parhain ratkaisu (näiden ilmastonmuutos hillitsemisen kiimassa kiereskelevien hysteerikkojen mielestä) todellakin olisi pienin mahdollinen asumus tuhkauurna! Silloin päästään CO2-päästöistä kerta heitolla!

Marko Hamilo

PeTeR:

"Jokainenhan kuitenkin voi valita työtehtävänsä ympäristöystävällisemmäksi, toisten päästöoikeuksilla on aiheeseen liittyen turha vapaamatkustaa, jokainen tekee jalanjälkensä itse, tahtoen tai tahtomattaan, piitaten tai piittaamatta."

Olen hiljattain lukenut Hesarista Pekka Hakalan terrorismiraportointia Mumbaista (lentänyt sinne Helsingistä) ja Sami Sillanpään mielenosoitusuutisointia Bangkokista (lentänyt sinne asemapaikaltaan Pekingistä). Pekka tai Sami voi tietysti vaihtaa työtehtäväänsä, mutta veikkaan että joku HS-toimittaja paikalle olisi kuitenkin lennätetty.

Emmekö ennemminkin me HS:n lukijat ole vapaamatkustajia, jos katsomme, että maksakoot Pekka ja Sami lentonsa omista päästökiintiöistään, vaikka meillehän ne uutiset on kirjoitettu?

Periaatteessa pitäisi olla selvää, että työlentojen päästöt maksaa lopputuotteen kuluttaja. Mutta tietysti jotkut saattavat koiruuksissaan vähän pitkittää paluulentoaan ja vaikka viettää viikonlopun turistina työmatkakohteessa omilla rahoillaan. Verottaja ei käsittääkseni suhtaudu kovin myönteisesti tällaiseen. Mutta eikö yhteiskunnan nimenomaan pitäisi kaikin keinoin kannustaa, että ihmiset voisivat yhdistää työ- ja lomamatkoja yhteenlaskettujen matkustuskilometrien vähentämiseksi?

Tapio Simonen

Työlento tai lomalento lennetään joka tapauksessa, olet mukana tai sitten et. On siis turhaa (stressiä) miettiä sen hiilijalanjälkeä (Ei Finnair eivätkä muut lentoyhtiöt siitä piittaa!).

PeTeR: "Jokainen voi valita työtehtävänsä ympäristöystävällisemmäksi" jne. Toki voi, mutta jos ei tottele pomon matkakäskyä, löytyy kyllä muita "ilmaston saastuttajia" (ks. edellä, lento lähtee, olet mukana tai et).

Marko Hamilo: Olet tietysti periaatteessa oikeasti, mutta käytäntö on toista. Voisivatko esim. poliitikot, talouselämän vaikuttajat, toimittajat, tiedemiehet, urheilijat, viihde-elämän julkkikset jne. hoitaa "matkansa" by e-mail, by net, by post or by phone or like what?

Olen itse (tieteilijänä ja urheilijana) matkustellut usein by aeroplane, mutta en ole keksinyt korvaavaa keinoa.

Kotisivullani pyrin etsimään vastauksia (muiden tekemistä tutkimuksista) ilmastonmuutokseen, joten olen ns. "balanced sourse" eli tasapainoisesti aiheeseen suhtautuva tiedemies, vaikka viime aikoina olen "suuttunut" rummutukseen ja minua näin ollen luullaan (tai jopa uskotaan) skeptikoksi.
Tarkoitukseni on välittää asiasta totuus ja vain totuus (vaikka sivuni alusta voisi muutakin kuvitella).

PeTeR

Marko Hamilo ja Tapio Simonen:
Olette tietenkin oikeassa, että työt on tehtävä, ja mentävä minne käsketään, ajankohtaisiin tapahtumiin, mutta eikö informaatiotekniikan aikana pitäisi hyödyntää enemmän sähköisiä viestimiä, kuten Internettiä, eikä sännätä tuhatmäärin kiertämään kaikkia maailmanpaloja (niitä kun ei yksin kukaan sammuta), kun yksikin tai web-kamera, satelliittiseuranta ym. riittäisi. Nettipiuhoista ei ole mitään hyötyä, ellei Kemijärveltä käsin voida suunnitella Hankoon pytinkejä.

Tapio Simonen

Eräs esimerkki turhasta (suurin osa lentoteitse) matkustamisesta on Poznanin ilmastokonferenssi, jossa on noin 10 000 osanottajaa! Kukaan näistä ei kuitenkaan ole huomannut (tai välittänyt) siitä, että 2000-luvulla maapallon pintalämpötila (land/ocean) tai alemman ilmakehän (troposfäärin) lämpötila eivät ole nousseet ja että IPCC:n skenaariot ("jatkuvasti kiihtyvästä lämpenemisestä") ovat jatkuvasti menneet pieleen (yliarvioiduiksi, kuten olen kotisivulleni kerätyn lähdeaineiston perusteella osoittanut). Edellinen ilmastokokous Balin lomaparatiisissa on toinen esimerkki (kuten sivuni nro 45 kertoo). Olihan siellä kiva viettää lomaa ja puhua potaskaa (huom: skeptikoille ei annettu puheenvuoroa). IPCC-pomo Pachauri (entinen rautatie-insinööri!) myös matkustelee ympäri maapalloa jakamassa katteetonta "lämpenemisen ilosanomaa". Kun joku toteaa, että Maan lämpeneminen (tällä vuosisadalla) on pysähtynyt ja että hiilidioksidin pitoisuus jatkaa nousuaan, valtavirran tutkijat ja IPCC-fanit vetävät esiin tietokoneensa ja niiden avulla tehtyjen ilmastomallien "lupaamat" mahtavat nousutrendit. Selitys ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä on Auringon alhainen aktiviteetti eli luonnollinen tekijä, jonka (tai joiden) vaikutus vielä joku vuosi sitten kiellettiin (kun useat tieteilijät esittivät luonnollisten tekijöiden vaikuttavan Maan ilmastoon). IPCC väittää, että CO2 nostaa maapallon lämpötilaa 90 prosentin todennäköisyydellä tai osuudella, mutta kun lämpenemistä ei kuulu ei näy, sanotaan (esim. Britannian Metoffice), että viime vuosisadan alkupuolen lämpeneminen oli tod.näk. suurimmaksi osaksi Auringon aikaansaannos!

Huolimatta näistä tieteellisistä ristiriidoista, lennetään suruttomasti ja suurin joukoin (vaikka USKOTAAN hiilidioksidin määräävään rooliin) näihin kivoihin konferensseihin!

Tatu Ollila

Oma hiilijalanjälkeni oli reilut 5k. Kulutuksen suhteen mittari on tehty aivan päin #¤&/&%&/(%&/&#¤%#¤, asumisesta ja kulutuksesta tuli suunnilleen samat määrät, vaikka kulutus on tojellisuudessa korkeintaan kymmenesosa asumisen aiheuttamasta jäljestä.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009