Pääsisäisloman reissu Japaniin ja kolmeen vapaaseen Kiinaan (Hong Kong, Macao ja Taiwan) innosti pohtimaan, mitkä ei-uskonnolliset ideologiat ja näitä edustavat johtajat ovat saaneet eniten inhimillistä kärsimystä aikaan. Uskontojen kauheuksistahan kirjoitin aiemmin. Uskonnoista puheen ollen, islamin haasteesta - melko haastava aihe verkkokeskusteluun jo moderoinninkin näkökulmasta - on poikkeuksellisen analyyttistä keskustelua Osmo Soininvaaran blogilla. Suosittelen!

Historioitsijat eivät voi tehdä kontrolloituja kokeita, mutta lähes sen veroisia tutkimusasetelmia sentään tarjoavat Itä-Aasiassa Koreoiden tasavallat kansan demokratialla ja ilman ja vastaavat Kiinan kaksi versiota. Vastaava asetelma oli tietysti Saksassa liittotasavallan ja "demokraattisen" tasavallan välillä.

Näiden ihmiskokeiden ansiosta monet ovat jo alkaneet hyväksyä ajatuksen, että 1900-luvun suurimman roiston titteli ei ehkä kuulu Hitlerille, vaan Stalinille tai Maolle. Jos raadoilla mitataan, Stalin ja Mao saivat enemmän pahaa aikaan, mutta tietysti osasyynä on yksinkertaisesti se, että heidän regiiminsä ikävä kyllä olivat pitkäikäisempiä.

Vasemmiston piirissä ymmärrys Stalinin ja Maon hirveydestä on johtanut pohtimaan, menivätkö asiat pieleen jo leninismissä vai sisältyivätkö hirmuvallan siemenet jo itseensä marxismiin. Leninin osalta näyttö on minusta päivänselvä, mutta Marxin ja Engelsin puolesta nyt voi sanoa sen, että ehkä he olivat vain epäonnistuneita taloustieteilijöitä ja historianfilosofeja eivätkä suoranaisia väkivallan apostoleja.

Näin paluulennolla moninkertaisesti ja syystäkin palkitun intialaiselokuvan Slumdog Millionaire, joka palautti muistoja Mumbaista ja Delhistä parin vuoden takaa - ja parista kirjasta joita silloin paikan päällä luin.

Kokemukset ja kirjat saivat minut ajattelemaan, että 1900-luvun suurin roisto ja kaikkein eniten inhimillistä kärsimystä aiheuttanut ideologia ei ollut Hitlerin natsismi eikä edes Stalinin tai Maon sosialismi, vaan Gandhi.

Tarkoitan erityisesti takapajuisuuden ihannointia ja läntisen teknologisen sivilisaation halveksuntaa (Mitä ajattelet läntisestä sivilisaatiosta, kysyi toimittaja Gandhilta? "Minusta se olisi hyvä idea").

Ymmärrän, että tulkintani voi kuulostaa provokatiiviselta. Suuri sielu Gandhi, joka uskoi väkivallattomaan vastarintaan ja kanslaistottelemattomuuteen! Hänhän on täydellinen vastakohta hitlereille ja stalineille!

Mutta mitä Intialle olisi tapahtunut ilman gandhilaisuutta? Olisiko se jäänyt vaille itsenäisyyttä?

Ei. Tämä on yksi suurista historiallisista myyteistä. Ilman Gandhia itsenäisyys olisi saavutettu ehkä jopa aiemmin. Ja mitä tulee itsenäisyyden tavoitteluun, väkivallattomuuden periaatteeseen ja siihen, että perustettavan valtion tulisi olla sekulaari (joita ainakin minä pidän hyvinä asioina), näitä samoja asioita kannatti esimerkiksi bengalilaisrunoilija Rabindranath Tagore. Tagoresta ei tietysti juuri kukaan ole nykyään kuullutkaan, mutta Intian itsenäistymisen aikoihin hän oli Gandhin ohella lännessä tunnetuimpia intialaisintellektuelleja.

Tagore oli kaikessa muussa kuin edellämainituista asioista täysin eri mieltä kuin Gandhi. Siinä missä henkistynyt Gandhi vastusti teknologiaa, uskoi jonkinlaiseen pienimuotoiseen sosialistiseen talouteen, vastusti erikoistunutta työnjakoa, epäili ulkosuhteissa länsimaita ja suhtautui kielteisesti seksuaalisuuteen ja julisti pidättyvyyttä, Tagore edusti niitä arvoja, joihin Intia on alkanut suuntautua vasta kun nykyinen pääministeri Manmohan Singh pari vuosikymmentä sitten talousministerinä aloitti sosialistisen talousjärjestelmän korvaamisen kapitalistisella.

Sillä välin Intiaan ehti syntyä hillitön määrä ihmisiä, koska perhesuunnitteluhan olisi edellyttänyt sellaisen tosiasian tunnustamista, että ihmisellä on seksuaalisuus jota nyt ei noin vain tukahduteta. Tämä räjähtänyt väestö eli ja edelleen elää ällistyttävän suurelta osin kurjuudessa, jolle löytyy Kiinasta vertailukohdetta hädin tuskin edes köyhimmältä maaseudulta. Näennäisestä demokratiastaan huolimatta intialaisilla ei ole ollut juuri mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä, koska järjestelmän sosialistisuus ja teollisuuden totaalinen takapajuisuus on pitänyt köyhät kylissä tai slummeissa, joissa naisten asema on suunnilleen sama kuin Kabulissa.

Tämä on Gandhin todellinen perintö. Miltä Intia näyttäisi nyt, jos sen olisi annettu kehittyä Tagoren länsisuuntautuneen ajattelun mukaan? Joltain Hong Kongilta, ehkä. Tuskin maalta, jossa demokratian vähimmäiskriteerit vain juuri ja juuri täyttyvät vaaleista huolimatta, ja joka inspiroi sellaisia slummikuvauksia kuin Slumdog Millionaire.

Mutta älkää minua uskoko. Käykää itse katsomassa. Mumbaissa tai edes elokuvateatterissa.

Kommentit (13)

Olli

Aihe on mielenkiintoinen, joskin raskaasti spekulatiivinen.

Kaksi kysymystä:

Onko Intian väestönkasvu olennaisesti hidastunut vuoden 1991 jälkeen?

Kuinka suuri vaikutus Intian keskiluokan vaurastumiseen on ollut sellaisella länsimaisen työn etäulkoistamisella, joka ei olisi ollut mahdollista ennen internetin syntyä?

Deriv

Gandhin paheiden sekaan voisi lisätä vielä mm. rasismin. Sillä kylläkin taitaa olla muutenkin suhteellisen vahvat juuret Intian kulttuurissa, joten ehkei vika ole niin paljoa hänen yksinään.

Ei ole Gandhi ainoa, joka nähdään yleisesti vain maailmanparantajana, mutta joka ei todellisuudessa ehkä olekaan sitä. Penn & Tellerissä oli jakso näistä sankareista ja taisi siellä Gandhikin esiintyä.

Juha

Oho, täytyy sanoa että olipa virkistävä artikkeli.
En osaa väittää puolesta, tai vastaan, täytyy ensin perehtyä asiaan. Mutta väitteesi poikkeaa niin ronskisti valtavirran ajattelusta, että pisteet jo pelkästä ajatusten herättelystä!

Mä vaan

Hyvä aihe (taisin kritisoida edellistä)!

Paavit, Televangelistat ja fasisteja on kyllä kritisoitu ja heidän haitta imhimillisyydelle on kaikkien tiedossa nykyään. Populaarikulttuuri on kuitenkin nostanut sellaiset kuin Ghandi, Dalai Lama ja Äiti Teresa suuriksi ja ennen kaikkea universaaleiksi hyvyyden ikoneiksi.

Ghandi - niin kuin mainitsit, ei ole pelkkää hyvää saanut aikaan: kastijärjestelmä on voimissaan ja suurin osa näkee nälkää eikä saa sairauksiinsa apua.

Dalai Lama - Ennen kuin kiinalaiset kommunistiti tulivat tiibettiin "vapauttamaan" väkivalloin, munkit Laman johdolla kyykytti kansaa ja kapinoitsioilta kaavittiin silmät päästä ja passitettiin luostareiden kellareihin orjatyöhön. Vaikka kiinalaiset ovat tehneet Tiibetissä paljon pahaa ovat kyllä munkit ja Lamat hyvin kaukana siitä ruusuisesta kuvasta mitä meillä heistä tarjotaan.

Äiti Teresa - Keräsi tolkuttomasti rahaa, pakotti köyhiä sairaita uskoon, järjesti kuoleville paikan kuolla vankilaa muistuttavassa kliniikassa ja veljeili maailman häijyimpien diktaattoreiden kanssa ja siten hyväksytti ne kansan silmissä. Oksettava hahmo kaikessa tekopyhyydessään.

Christopher Hitchens on aina ollut kova ampumaan alas palvonnon kohteita.

Tuomas

Avaus initiaan oli virkistävä, ja pahus vieköön, järkeenkäypä. Tietysti tämä body count moraalisena mittapuuna panee pohtimaan myös muita ajatusluutumia. Entäpä vanhan kunnon brittiläinen imperialismi, tai kolonialismi yleensä? Miljooniin tälläkin päästään. Amerikkalaisten toisen maailmansodan jälkeinen politiikka, jota on markkinoitu erilaisilla mainoskylteillä, ja joka usein luetaan myös imperialismin kehittyneeksi muunnokseksi, tuotti jo Koreassa, Vietnamissa lähialueineen ja Latinalaisessa Amerikassa 5 - 10 miljoonan saldon. Ainakin siis pistesija.

Mutta olsiko joku muu tapa luokitella tuomittavia poliittisia käytäntöjä? Käviskö tyhmyys yhdeksi. Se pitää ehkä määritellä: huono politiikka tai huono hallintotapa jota jatketaan vastoin tervettä järkeä ja ymmärrystä, jonkun "korkeamman päämäärän" hyväksi. Tyhmyydestä kärsii usein ensin oma kansa. Pohjois-Koreassa ja aikanaan Albaniassa ja Romaniassa pantiin kärsimään lähinnä oma kansa, koska tajuttiin ettei resurssit riitä naapurimaiden kurmottamiseen. Intian esimerkki käy ihan hyvin malliksi samanlaisesta tyhmyyden lajista.

En maininnut uskontoja, mutta nehän tuottavat näitä korkeampia päämääriä. Kukin tehköön johtopäätöksensä.

Kapitalismi ei ole ideologia. Se on sosiaalis-taloudellinen käytäntö. Mutta siitä voitaan TEHDÄ ideologia. Ja taas alkaa body-coun mittari raksuttaa. Kapitalismin eräs hienostunut piirre on tappaminen näännyttämällä.

Jos nationalismi on idedologia, sen alle voitaisiin panna oikeastaan kaikki body-count mitalistit ja pistesijamaat. Eikö valtion perustaminen voisi olla rikos? Toisaalta valtio on myös turvapaikka, ja niinkuin joskus sanotaan, maailman vanhin ja parhaiten menestynyt liikeidea.

Oikeasti olen sitä mieltä, että valtioiden välisten sopimusten ja kauhun tasapainon sijaan tai ohelle pitää rakentaa järjestelmää, jossa vastuuta siirretään alaspäin, johtajilta kohti tavallisia kansalaisia. Ihmisoikeudet ja habeas corpus olkoon ehdottomia ja jakamattomia. Niiden rikkominen ei saa olla luvallista valtioiden - ekä herraparatkoon Blackwater-yhtiön- antamalla lisenssillä. Kaikkien jotka syyllistyvät julmuuksiin, kidutuksiin, ryöstöihin, tuhotöihin ja murhiin tulee olla tietoisia, että heidät voidaan vastaisuudessa tuomita, vaikka he toimisivat satunnaisen ja väliaikaisen hallituksen antamalla lupakirjalla tai samaa asiaa osoittavaan univormuun pukeutuneina.

Marko Hamilo

Kolonialismista länsi on jo itseään moneen kertaan ruoskinut. Se tuskin kuitenkaan riittää enää selittämään, miksi joillakin mailla menee huonosti ja toisilla paljon paremmin. Joskus 1950-luvulla aineisto olisi näyttänyt toisenlaiselta, mutta nyt moni entinen siirtomaa on vauras, toiset taas eivät. Joten syy löytyy jostain muusta kuin koloniaalisesta perinnöstä.

"Kapitalismin eräs hienostunut piirre on tappaminen näännyttämällä."

Niin. Saksan liittotasavallassahan oli aina nälkä, kun DDR:ssä, Puolassa ja Ukrainassa törsäiltiin lihapatojen äärellä. Länsi vie koko ajan ruoka-apua Etelä-Koreaan, Pohjois-Koreahan ei apua tarvitse. Niinkö?

Suurin selitys kurjien maiden kurjuudelle keskimäärin yltäkylläisessä nykymaailmassa on kapitalismivaje. Se on ongelmana samaa suuruusluokkaa kuin demokratiavaje. Vaikkei Intia kuulunut sosialististen maiden blokkiin, senkin tuotantojärjestelmä oli onnettoman surkea niin kauan, kun se oli, jos ei liput liehuen sosialistinen, niin ainakin kaikkea muuta kuin vapaa markkinatalous.

Juha M

Et pahastune, jos suhtaudun tähän blogikirjoitukseesi skeptisesti.

Mielestäni Gandhin, samoin kuin toki vaikka Maon, Pol Potin, Stalinin tai Hitlerin toimintaa samoin kuin mitä tahansa muuta historiallista ilmiötä tarkasteltaessa on varsin nurinkurista lähteä liikkeelle kyseisen toiminnan vuosikymmenten jälkeisistä seurauksista käsin. Sen sijaan olisi syytä pyrkiä asettumaan aikalaisten tilanteeseen ja vain niihin lähtökohtiin, jotka tarkasteltavan tilanteen kohdalla olivat olemassa.

Se, että Gandhi oli skeptinen länsimaisen sivistyksen suhteen, ei tee hänestä vuosisadan suurinta roistoa. 1940-luvun loppupuolella länsimaisen sivistyksen jäljet pelottivat varmasti muitakin kuin Gandhia, ja erityisesti Intiassa oli sellaiset kokemukset Britannian siirtomaavallan tuomasta sivistyksestä, että sitä on nykyään vaikea edes ymmärtää. Se, että Gandhi onnistui edes jossain määrin suuntamaan Intiassa brittiläistä herrakansaa kohtaan tunnetun vihan rauhanomaiseen liikkeeseen, on historiallisesti ainutlaatuisia ilmiöitä.

Edelleen Gandhin syyttäminen Intian väestöräjähdyksestä ja usko siihen, että joku Tagore tai kukaan muukaan olisi voinut sen reaalimaailmassa estää, on joko naiivia tai tarkoitushakuista. Tagoren suhteen täytyy todeta, että hänellä ei tietenkään olisi ollut Intiassa aikalaisittain mitään legitimiteettiä edistää yhtään minkäänlaista kehitystä tai politiikkaa. Jossittelu on siinä mielessä täysin vailla relevantteja perusteita. Ja vaikka Tagore olisikin ollut Gandhin asemassa, olisi vaatinut melkoisia ihmetekoja yhdeltä mieheltä luoda rutiköyhään kehitysmaahan sellainen kansanopetus ja runnoa läpi sellainen kulttuurillinen muutos, että länsimaiset seksuaali-ihanteet ja ajatukset perhesuunnittelusta (jotka nekin olivat -40-luvulla tyystin toiset kuin nykyään) olisivat päässeet vallalle. Intian väestönkasvu on ollut melko lailla tyystin Gandhista tai hänen perinnöstään riippumaton kehityskulku. Väestöräjähdyksen lainalaisuudet ovat olleet maailmalla samat.

Mutta palatakseni roistojen nimeämiseen. Pelkkä ruumiskasojen laskeminen ei riitä, koska hirmuhallitsijat ovat luoneet aikaansaannoksensa erilaisista lähtökohdista käsin. Syyttämistarkoituksessa täytyy välttämättä tarkastella heidän poliittista ajatteluaan ja ohjelmaansa. Ja tässä suhteessa Gandhin vertaaminen Hitleriin, Staliniin ja Maoon on irvokasta. Gandhilla ei ollut ohjelmallista päämäärää eikä aikomusta toteuttaa minkään yhteiskunnallisesti tai rodullisesti määritellyn kansanryhmän tuhoamista. Sen sijaan Gandhin poliittinen ajattelu, hänen päämääränsä ja erityisesti niiden saavuttamiseen käytetyt keinot olivat siihenastisessa valtiollisessa historiassa ainutkertaisia. Hänen periaatteidensa ja esimerkkinsä vaikutusvallan mittaaminen onkin hyvin vaikeaa.

Tietenkään Gandhi ei ollut pyhimys eikä kaikessa oikeassa. Olen itsekin sitä mieltä, että länsimaille ominainen maallistunut, vapaaseen markkinatalouteen ja demokratiaan perustuva järjestelmä on sekä eettisesti että materiaalisesti ylivoimainen kaikkiin tunnettuihin vaihtoehtoihin nähden kaikille sen piirissä eläville. Silti Gandhin nostaminen historian roistoista pahimmaksi ja Intian suurien ongelmien nimeäminen hänen länsimaita kohtaan osoittamansa (intialaisten silloisesta näkökulmasta katsottuna täysin aiheellisen) epäluottamuksen syyksi on varsin väsynyttä provosointia.

Ja viimeiseksi lopuksi. Länsimainen sivistys on ylivoimastaan huolimatta silti viallinen järjestelmä siinä mielessä, että sen ylläpitäminen länsimaissa ja sen tavoitteleminen kehittyvissä maissa pelkästään nykyisessä laajuudessaan johtaa tälläkin hetkellä kohti ympäristökatastrofia. Kaikki maailman ihmiset eivät missään tapauksessa voi päästä tähän elintasoon. Kaikki joutuvat siitä kuitenkin maksamaan ja kaikkein köyhimät tapansa mukaan eniten. Gandhin ja lännen suhde tuomitaan vasta tulevaisuudessa.

Tuomas

Ei asiat ole näin yksinkertaisia. Kapitalismi-sosialismi dikotomia näyttää nyt vaan olevan niin emotionaalinen että se kuumentaa skeptikonkin pään. Minähän sanoin jo että kapitalismi ei ole ideologia vaan monimutkainen tapa hoitaa asioita. Kapitalismi istutettiin Eurooppaan valistuksen ilmapiirissä. Se vaatii tuekseen jonkin asteen yhteisöllisyyttä ja vakiinnutettua laillisuustilaa. Siksi kapitalismin idedaa on vaikea toteuttaa Venäjällä ja monissa latinalaisen Amerikan ja Afrikan maassa. Intiassa se voi olla helpompaa koska kolonialismi levitti maahan myös valistusta ja laillisuuden ideaa - ja sosiaalista nousua tuottavan koulutusjärjestelmän. Kiinassa tulee olemaan vaikeaa koska kapitalimin vastapainokseen edellyttämä yhteisöllisyys edelleen toimii jatkumona kommunistisesta kuriyhteiksunnasta mutta laillisuustila puuttuu.

Crash

Gandhin letkautus länsimaisesta sivilisaatiosta on ymmärtääkseni sarkasmia tai ironiaa ja peilautuu juuri brittihallinnon kovia otteita vastaan. Miehen mahdolliset sivilisaatiovahingot olivat pikemminkin tuottamuksellisia kuin tahallisia ja nosto HSM-troikan rinnalle siksi epä-älyllistä.

Jos Intiasta haetaan uhkia ja ongelmia, yksi suurimmista on hindunationalismi, se sama joka Ganhinkin kohtaloksi koitui. Äärinhindujen motto on "ensin muslimit, sitten kristityt" ja tuskin buddahalaiset, juutalaiset ja sikhitkään kovin hyvin voivat hindunatsionalismin oloissa. Ydinaseen omistavan miljardimaan idelogiana se olisi Pohjois-Koreaa olennaisesti suurempi uhka maailmanrauhalle.

MrrKAT

Elias Lönnrot, J.S.Bach ja ennenkaikkea Jean Nicot ylistivät Pyhää yrttiä Nicotinum Tabacumia (& kumpp) -->100 miljoonaa tapettiin sillä "yrtillä" 1900-luvulla. Tulevatko nämä asteikolla Gandhin ja Hitlerin väliin ?

Voiko ihmisen aateloida suureksi sanoen :"Vaikka sadat miljoonit kärsi ja kuoli takiasi, niin tarkoituksesi oli kuitenkin hyvä ja annamme Suuri Eettinen guru- arvonimen" ?

"Tie helvettiin on reunustettu hyvillä aikomuksilla."

MrrKAT

Eräs muutaman vuoden takainen löytöni nuoresta rasistisesta Gandhista E-Afrikan ajoiltansa:

http://www.dailytimes.com.pk/default.asp?page=story_23-3-2005_pg4_24

"Gandhi thought black people were subhuman

By Yasser Latif Hamdani

Gandhi's desire for Indians to be segregated from blacks was so
strong that he went to Johannesburg in late August of 1904 to protest
the placing of blacks in the Indian section of the city"

http://www.sulekha.com/printer.asp?ctid=2000&cid=305995

"A general belief seems to prevail in the colony that the Indians are
little better, if at all, than the savages or natives of Africa. Even
the children are taught to believe in that manner, with the result
that the Indian is being dragged down to the position of a raw
Kaffir. [1] " ([1] Collected works of MK Gandhi, Vol. 1, pg 150-151)

Kaffir-sanan tarkka merkitys selviää vasta tästä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Kaffir_(historical_usage_in_southern_Africa)#Colonial_period
E-Afrikassa siis (käsittääkseni) tarkoitti kaikkia mustaihoisia Zulu, Khoisa- ym heimokansoja mitä siellä oli.

lapu

”Itä-Aasiassa Koreoiden tasavallat”

tai Suomi & Viro 1940 – 1991 tai Viro & Venäjä 1991-2009 tai Hongkong ja Kiina tai Singapore-Thaimaa-Burma …

” Suuri sielu Gandhi, joka uskoi väkivallattomaan vastarintaan ja kanslaistottelemattomuuteen!”

Siltä osin hän oli ilmeisesti oikeassa ja sankari kuten moni liberaali ennen häntä – ja yhä. Thomas Paine ja Suomen liberaalidemokratisoinut ja parlamentarisoinut ”pääministeri” Leo Mechelin tulevat mieleen Gandhin markkinaliberaaleista edeltäjistä, Mechelin vieläpä Gandhin tavoin erityisen menestyneenä väkivallattoman vastarinnan ja kansalaistottelemattomuuden johtajana. Muutenkin liberaalit ovat olleet tiukasti rauhan puolella niin yksilön kuin valtionkin tasolla, vrt. Immanuel Kantin ”Ikuiseen rauhaan” tai Milton Friedman, joka jaksoi aina puhua väkivaltaa ja diktatuureja vastaan mutta vastusti Irakin sotaakin.

Gandhin paha vaikutus tosiaan ei rajoitu syntyvyysvaikutukseen, vaan hän myös pohjusti Nehrujen eli sittemmin Gandhien sosialismin, josta vasta Singhistä alkaen on vapauduttu – osin Gandhien suojeluksessa.

Gandhi siis ilmeisesti oli joissain toimissaan suuri hyväntekijä ja toisissa suuri pahantekijä. Hitleristäkin voi sanoa samaa, jos arvostaa siihenastisen historian anteliainta hyvinvointivaltiota ja lempeimpiä eläinsuojelulakeja, mutta hänen pahoihin tekoihinsa ne eivät mitenkään vertaudu. Tosin eivät ehkä Gandhillakaan puhumattakaan Stalinista, Leninistä ja Maosta.

Intian vertaaminen Singaporeen, Hongkongiin tai Pinochetin Chilen myös osoittaa, että pitkällä aikavälillä kapitalismivaje on vielä pahempaa kuin demokratiavaje ja arvoliberalismivaje yhteensä. Kaikki ovat silti todella tuhoisia, etenkin arvoliberalismivaje (ihmisoikeusvaje) ja kapitalismivaje. Syntyisin paljon mieluummin johonkin noista (mieluiten ei Chileen) kuin Intiaan. Lisäksi ajan mittaan kapitalismi kaventaa ihmisoikeusvajeenkin säilymisedellytyksiä.

Tosin Britannian imperialismikin oli aika sosialistista, esimerkiksi suunnitelmatalous määräsi, mitä viljaa Intian farmarien piti viljellä ja kelle myydä, ja verotuskin oli hyvin ankaraa.
http://www.johannorberg.net/?page=displayblog&month=09&year=2004#409
Silti, 60 vuodessa Intia olisi jo vaurastunut, jos se olisi valinnut kapitalismin eikä sosialismia. Olihan Etelä-Korea se köyhempi puolisko vielä Korean jaon aikaan, Ghanaakin köyhempi, ja moni muukin köyhä, kapitalismin valinnut Aasian maa Japania myöten on rikastunut talouttaan vapauttamalla, eniten tietysti eniten vapauttaneet Hongkong ja Singapore.

Nyt Intia vaurastuu nopeasti ja omistaa Britanniaa enemmän kuin päinvastoin: http://www.johannorberg.net/?page=displayblog&month=6&year=2005#1086
Jos se vapauttaisi talouttaan kunnolla, mitäpä näkisimmekään? Noin köyhä maa saa tietysti paljon aikaan vähälläkin vapauttamisella, kiinniottajan edun vuoksi.
Venäjä on kyllä sitäkin sosialistisempi, yhä:
http://www.heritage.org/Index/Ranking.aspx

Muistelen Dalai Laman puhuneen pelkästään hyvien asioiden puolesta viime vuosikymmeninä. Ehkä hän on kypsynyt sitten teinivuosiensa.

petteri

Eikös kaikkien ihmisten kohtalosta ole viimekädessä vastuussa Pyhä Kolmiyhteinen Jumala?

Eikö Hän ole silloin se kaikkein suurin hirviö maailmassa kun sallii viattomien lasten ja naisten kuolla ruttoihin, tsunameihin, sotiin, terroriin jne.
Miesten moninaisista kärsimyksistä puhumattakaan.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009