Tuloerot ovat viime aikoina uudestaan kasvaneet. Palkkaeroissa Suomi on kyllä edelleen varsin tasa-arvoinen maa, mutta yhteiskunta on alkanut jakaantua kolmeen luokkaan: enemmän tai vähemmän sosiaaliturvan varassa elävään, vajaasti tai ei ollenkaan työllistyneeseen alaluokkaan, laajaan palkkatyöläiseen keskiluokkaan ja sitten pääomatuloverotuksen piirissä rikastuvaan yläluokkaan.

Alaluokan puolesta ei puhu oikein kukaan. Oikeisto ei ole heistä kiinnostunut ja vasemmisto on oikeastaan osasyyllinen heidän asemaansa. Huonoimmin tuottavien työntekijöiden etu olisi päästä töihin vaikka vähän huonommilla työehdoilla. Ammattiyhdistysliike taas pitää kiinni keskiluokkaisen jäsenistönsä eduista. Feministejä syrjäytyneet miehet eivät ymmärrettävästi kiinnosta, mutta eivät yksinhuoltajanaisetkaan ole se kysymys, joka ensimmäisenä tulee mieleen, kun joku sanoo sanan "tasa-arvo". Tasa-arvokysymys tarkoittaa Suomessa sitä, että pörssiyhtiön hallituksissa ei ole tarpeeksi naisia.

Kasvaneiden tuloerojen toinen puoli, kaikkein parhaiten ansaitsevan prosentin ottama kaula tavalliseen ylempään keskiluokkaan, on saanut enemmän huomiota kuin se oikein ansaitsisi. Voi arvailla, miksi. Ei työläinen tai prekariaattiin kuuluva vertaa itseään optiomiljonääreihin. He vertaavat itseään tavalliseen keskiluokkaan, jolla on varaa omistusasuntoon ja autoon. Mutta mielipiteenmuodostuksesta vastaa ylempi keskiluokka. Heiltä nuo parhaiten ansaitsevat ovat nyt karussa.

Tähän kateellisten ryhmään tietysti kuuluu myös suuri osa toimittajista.

Mutta miksi kaikkein hyvätuloisimmat ovat nyt niin paljon hyvätuloisempia kuin vielä pari vuosikymmentä sitten?

Osavastaus on yhteiskunnan pelisääntöjen muuttumisessa. Jotkut pystyvät keplottelemaan itsensä kevyesti verotetuille pääomatuloille. Mutta tämä ei ole kuin osaselitys. Yksityisellä sektorilla maksetaan ylimmille johtajille tolkuttoman suurta palkkaa, ja siihen sitten vielä optiot päälle. Muistetaan tässä, että optiot verotetaan palkkatulona.

Suunnilleen joka viikko voi lukea sanomalehdestä kolumnin, jossa vasemmistolaisesti ajatteleva keskituloinen toimittaja valittaa, että ylimmät johtajat eivät mitenkään voi tehdä sata kertaa arvokkaampaa työtä kuin lattiatason työäntekijät tai asiantuntija-perusinsinöörit. Osakkeenomistajat toimivat siis omaa etuaan vastaan, kun suostuvat maksamaan omistamiensa yritysten huippujohtajille kaiken kohtuuden ylittäviä palkkasummia.

Intuitiivisesti väite on niin itsestäänselvä, että sitä ei tule välttämättä edes kyseenalaistaneeksi.

Talousteoreettisesti ei kuitenkaan ole mitenkään mahdotonta, että johtajilla olisi tuollainen tuottavuus. Globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset kilpailevat aika lailla samoista lähtökohdista. Työvoima - siis ne ihmiset, joiden juhlapuheissa sanotaan aina olevan se tärkein resurssi ja jonka vasemmistolaisesti ajatteleva uskoo olevan kaiken tuotetun arvon lähde, on aika samanlaatuista kaikilla. Raaka-aineita ja pääomaa saa niitäkin markkinoilta aika lailla samaan hintaan. Ehkä jossain Neuvostoliitossa hyvän ja huonon johtajan ero oli siinä, että toinen sai aikaan muutaman kymmenen prosenttia enemmän terästä kuin toinen. Työn tekivät kuitenkin työläiset siellä tehtaalla. Globaalissa markkinataloudessa huonosti johdettu yritys on pian syöksykierteessä, jossa sen tulos ja markkina-arvo putoaa ennemminkin kymmeneen prosenttiin kuin kymmenen prosenttia. Ei auta, vaikka työntekijät ja asiantuntijat tekevät oman osuutensa loistavasti, jos he tekevät vääriä asioita.

Kannattaa lukea Mikko-Pekka Heikkisen Nokia-kirjoitus uusimmasta Hesarin Kuukausiliitteestä. Nokialla oli aivan loistavat insinöörit. Sillä oli mahtava toimintaympäristö ainakin pääkonttorimaassa - poliitikot antoivat kaiken mitä yhtiö kehtasi pyytää. Mikään satunnainen tekijä - sellainen kuin Neuvostoliiton markkinoiden katoaminen oli Suomen kansantaloudelle 1990-luvun alussa - ei Nokiaa kohdannut. Yhtiö oli yksinkertaisesti valinnut väärän strategian tai se ei ainakaan osannut muuttaa organisaatiotaan sellaiseksi, että se olisi saanut strategian toimeenpannuksi.

Jälkikäteen ajatellen, kuinka paljon Nokian osakkeenomistajat olisivat olleet maksamaan, jos Nokialla olisi ollut toisenlainen johto, joka olisi valinnut strategian ja organisaation toisin?

Nokian tapauksessa havainnot näyttäisivät tukevat ajatusta siitä, että hyvän ja huonon johtajan ero voi olla todella niin tähtitieteellisen suuri, että oikeat strategiset ja organisatoriset valinnat tekevästä johtajasta kannattaa maksaa vaikka sadan tai tuhannen asiantuntijan palkan verran.

Johtajien palkitsemisen paradoksi on siinä, että Heikkisenkin jutun mukaan juuri huimat palkat ja anteliaat optio-ohjelmat saattoivat kannustaa johtajia tekemään vääriä ratkaisuja.

Eikä tietenkään ole mitenkään taattua, että rekrytoijat löytäisivät tehtävään sopivimman johtajan pieniltä globaaleilta huippujohtajamarkkinoilta, vaikka palkkaa voisi luvata kuinka paljon tahansa. En ihmettele, jos huippujohtajien rekrytointiin erikoistuneille headhuntereillkin maksetaan ihan kohtalainen korvaus.

Kommentit (38)

Yks toimittaja

Entäpä jos onkin tosiasiassa käytännössä mahdotonta ennustaa, millainen strategia on se paras? Jospa oikein valitseva "huippujohtaja" onkin vain se, jolla on paras tuuri? Sitten jälkiviisaudella todetaan, että olipa hyvä, kun maksettiin niin paljon, kun sattui noin pätevä tyyppi. Ja jos etukäteen yhtä päteväksi arvioitu toinen pomo veikkaa väärin, niin häntä haukutaan, että kylläpäs sittenkin oli epäpätevä tyyppi.

Marko Hamilo

Joka tapauksessa ylimmän johdon tekemät strategiset valinnat ovat aivan ratkaisevia, sen minusta tämä Nokian tapaus osoitti. Eli vasemmistolaisten väite siitä, että johtajan työ ei mitenkään voi olla tuhat kertaa arvokkaampaa kuin tavallisen asiantuntijan, voidaan katsota kumotuksi.

Teoriassa voisi tietystyi ajatella, että oikeudenmukaisessa maailmassa johtajien palkkaus olisi todella optiovetoista, ja sillä tavoin rakennetulla optio-ohjelmalla, että se todella kannustaa tuloksiin. Lopputulos olisi ollut että esimerkiksi Kallasvuo ei olisi saanut palkkaa ollenkaan.

Alan Dorkin

Marko kirjoitti muun muassa:
"Alaluokan puolesta ei puhu oikein kukaan. Oikeisto ei ole heistä kiinnostunut ja vasemmisto on oikeastaan osasyyllinen heidän asemaansa."

Miten oikeassa oletkaan! Pelkään pahoin, että yhteiskuntamme on siirtymässä takaisin kohti ikivanhojen kulttuurien normeja. Tätä näkökohtaa tukee esim. vammaisten ja vanhustenhuollon jatkuvat säästöohjelmat. Useissa muinaiskulttuureissa, kun yksilö kävi taakaksi (liian sairaaksi, vanhaksi tms.), hänen selkäänsä laitettiin reppu, jossa oli evästä muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen yhteisölle hyödyttömän yksilön nenä käännettiin kohti vuoristoa tai erämaata ja pontimeksi käsky: "One way ticket!"
Kallasvuolle ja kumppaneille ei käy ihan yhtä surkeasti; heikosti sujunut johtamisjakso palkitaan potkujen lisäksi muutamien miljoonien eurojen kultaisella kädenpuristuksella. Sääliksi tosin käy esim. Kallasvuon eläketulojen pieneminen - miten mahtaa perhe nyt tulla toimeen? - mutta ainahan on mahdollista ulkomaanmatkojen yhteydessä yrittää tullin ohi ujuttaa luksustuotteita hieman muita halvemmalla...

Epäilijä

"Joka tapauksessa ylimmän johdon tekemät strategiset valinnat ovat aivan ratkaisevia, sen minusta tämä Nokian tapaus osoitti. Eli vasemmistolaisten väite siitä, että johtajan työ ei mitenkään voi olla tuhat kertaa arvokkaampaa kuin tavallisen asiantuntijan, voidaan katsota kumotuksi."

En kyllä oikein ymmärrä miten tämä muka pelkällä Nokia-esimerkillä kumoutuu? Kyllähän Nokian menestys oli kiinni paljon muustakin kuin huippupalkkaisista johtajista.Johtajat kyllä korjasivat suurimman henkilökohtaisen hyödyn.Ja aina kun joku arvostelee kohtuuttmia etuja tai palkkioita niin nostetaan kateus-kortti ja katsotaan asia loppuunkäsitellyksi.

Ja "strategiset valinnat" ovat tätä johtamisjargonia joka voi sisältää mitä tahansa.Kuten yleensä: rikkaiden etuja puolustetaan roskajargonilla ja silkalla mutulla.

Ja mitä tulee toimittajiin niin suurin osa heistä puolustaa työnantajia melkoisen hanakasti.Tämän voi todeta vaikkapa lukemalla sitoutumattomien lehtien pääkirjoituksia työmarkkinaselkkausten aikaan.Suosittelen.

Marko Hamilo

Epäilijä, tietysti Nokia tarvitsi menestyäkseen muutakin kuin hyviä johtajia, mutta epäonnistumiseen se ei tarvinnut mitään muuta kuin huonot tai ainakin uuteen markkinatilanteeseen nähden sopimattomat johtajat. Samoilla loistavilla perusinsinööreillä Nokian pörssikurssi kävi jossain satasessa kuin tuli alas jonnekin kymppiin.

Neuvostoliittolaisella terästehtaalla ei paljon strategisia valintoja tehty, siellä valmistettiin terästä. Nokia mokasi monta kertaa, kun se ei osannut reagoida kuluttajien maun muutoksiin. Vaikka heillä olisi ollut kaikki resurssit (insinöörit, tehtaat, alihankkijat, raaka-aineet, patentit) käytettävissään, he (Nokian johto) eivät ymmärtäneet, minne maailma oli menossa. Nokia jäi jälkeen simpukkamalleissa ja kosketusnäytöissä. Se ei ymmärtänyt palvelujen merkitystä. Nämä ovat niitä strategisia virhearvioita. Nokia ei kyennyt muuttamaan organisaatiotaan vastaamaan uutta tilannetta. Se ei ollut perusduunarien vika, muttei myöskään mikään satunnainen tekijä, jolle ei olisi voinut mitään.

Suomi ei merkitse Nokialle mitään, mutta Nokia merkitsee aika paljon Suomelle. Toivottavasti herraonni suosi meitä tällä kertaa.

Epäilijä

"Epäilijä, tietysti Nokia tarvitsi menestyäkseen muutakin kuin hyviä johtajia, mutta epäonnistumiseen se ei tarvinnut mitään muuta kuin huonot tai ainakin uuteen markkinatilanteeseen nähden sopimattomat johtajat. Samoilla loistavilla perusinsinööreillä Nokian pörssikurssi kävi jossain satasessa kuin tuli alas jonnekin kymppiin."

Mikähän oikeasti oli tuon pörssikurssin ja johtajien ammattitaidon välinen yhteys? Muistaakseni Nokia teki jossain väiheessa ennätystuloksia ja silti pörssikurssi laski.

Ja edelleen:Tuossa eka kommentissa juuri puhuttiin tästä jälkviisaudesta: Eli kun kävi hyvin voidaan nyt kehua hyviä johtajia.Erinomainen pointti jota ei nykyjulkisuudessa paljon pohdita.

"Neuvostoliittolaisella terästehtaalla ei paljon strategisia valintoja tehty, siellä valmistettiin terästä."

Tämä on tätä iänikuista kommarikortin vetoa.En äkkiseltään keksi mitään väsyneempää vastaväitettä markkinatalouden kritiikkiin kuin nämä NL-höpinät.Se ,että kritisoi johtajien palkkiota ei suinkaan tarkoita ,että meno pitäisi olla kuin NL:n terästehtailla 60-luvulla.

"Nokia mokasi monta kertaa, kun se ei osannut reagoida kuluttajien maun muutoksiin."

Kukapa näihin osaisi reagoida? Ai niin: se joka lopulta menestyi.

Mistä me muuten tiedettiin se menstys etukäteen? Konkreettista esimerkkiä?

"Nokia jäi jälkeen simpukkamalleissa ja kosketusnäytöissä. Se ei ymmärtänyt palvelujen merkitystä. Nämä ovat niitä strategisia virhearvioita. Nokia ei kyennyt muuttamaan organisaatiotaan vastaamaan uutta tilannetta. Se ei ollut perusduunarien vika, muttei myöskään mikään satunnainen tekijä, jolle ei olisi voinut mitään."

Se oli satunnainen tekijä.Paljolti.Toiset arvasivat oikein ja voittivat.Nokia arvasi väärin.

Huonostihan Kallasvuolle lopulta kävi.Ei jäänyt kuin reilu 4 miljoonaa euroa erorahoja.Kova paikka.

Vaikka tässäkinhän oikeudenmukaisuuden perääminen on helppo kumota iänikuisella "kateus"-kortilla?

"Suomi ei merkitse Nokialle mitään, mutta Nokia merkitsee aika paljon Suomelle. Toivottavasti herraonni suosi meitä tällä kertaa."

Yksi nykyisen markkinatalouden kuplista on johtajuuden liiallinen korostaminen ja palkitseminen.

Marko Hamilo

Epäilijä, voit vaihtaa terästuotannon tilalle vaikka ojankaivuun. Kaivajien väliset erot eivät ole suuria ja työnjohtajien väliset erot vielä pienempiä.

Nykyään taas nopea ohjelmoija ratkaisee ongelmia p a l j o n hidasta nopeammin, mutta vaikka firmalla olisi parhaat koodarit, se ei pärjää jos koodattavaa ominaisuutta ei huonon organisaation takia koskaan saada mihinkään tuotteeseen.

Jos Epäilijä tai joku muu väittää, että johtajuudella ei ole merkitystä, millä sitten oli? Kannattaa lukea se Heikkisen juttu. Kuukausiliite. Viime viikonloppuna.

Ja minähän se tässä olen vastuuttamassa johtajia, en suinkaan palkitsemassa heitä. Hauskaa jos joku, joka kritisoi kapitalismia, puolustaa Kallasvuota ja muita Nokian johtajia.

MrrKAT

Älyä tuijottaen parhaat älyinsinöörit olisi tärkeintä, mutta luovuutta tuijottaen voittaja on joka osaa ja ennakoi ja visioi muodin, tyylin ja ulkomuodon jne. Muinoin HS-kuukausiiite nosti esiin Nokian huippumuotoilija Cohenin. Yksin hän lienee tuonut 1 miljardin € lisää silloin muinoin kasvaneella markkinaosuudella. Hän siis vastaisi ehkä 10 000 insinööriä.. Semmoisiin olisi pitänyt satsata, tait.luovuuteen ja tyyliin,ja semmoiseen loppupään vaikutelmaan... Kyllä mieluummin kannattaa maksaa 10 000 000 € yhdelle uudelle Cohenille kuin jakaa 100 000 000 € tuhannelle insinööreille (tai kymmenelle tuhannelle köyhälle yksinhuoltajille (keskipitkä tähtäin)).

Rogue

Vähän muakin epäilyttää johtajien tuottavuuden arviointi toteutuneiden tulosten perusteella. Sama kuin toteaisit yksittäisen riskisijoittajan olevan tähtitieteellisen tuottava sillä perusteella, että se sattui sijoittamaan yhteen raketoineeseen osakkeeseen.

Se, että firma X:n osake saattaisi tietyllä aikavälillä pudota johtaja A:n ohjauksessa 50% ja nousta johtaja B:n ohjauksessa 300%, ei tarkoita, että johtajien välinen todellinen tuottavuusero olisi suoraan johdettavissa noista luvuista. Tuottavuusero pitäisi laskea odotusarvoista, jotka tietty johtaja tuo mukanaan. Näitä odotusarvoja taas on lähes mahdotonta arvioida luotettavasti, koska järjestelmä on niin kaoottinen ja sattumalla suuri merkitys. Lisäksi johtajien tulosten tarkasteluperiodi on melko lyhyt. Huippujohtajillakaan tuskin on yleensä näyttöä kymmenien pörssiyhtiöiden johtamisesta.

Eli kyllä, johtajien tuottavuuserot varmastikin ovat suurempia kuin liukuhihnaduunareiden. Mutta voi hyvin olla, että ne ovat odotusarvoltaan kuitenkin vain kymmenien prosenttien luokkaa tms. eivätkä "tähtitieteellisiä". Toisaalta kymmenenkin prosentin tuottavuusero voi tarkoittaa, että osakkeenomistajien kannattaa maksaa sille parhaalle johtajalle tähtitieteellistä palkkaa, koska johtajalle maksettu palkka on kuitenkin mitätön menoerä suuryritykselle.

Rogue

Hamilo:

"Teoriassa voisi tietystyi ajatella, että oikeudenmukaisessa maailmassa johtajien palkkaus olisi todella optiovetoista, ja sillä tavoin rakennetulla optio-ohjelmalla, että se todella kannustaa tuloksiin. Lopputulos olisi ollut että esimerkiksi Kallasvuo ei olisi saanut palkkaa ollenkaan"

Noissa jäis edelleen ongelmaks se, että miten se optiosysteemi saatais todella heijastamaan johtajan vaikutusta yhtiön tulokseen? Siis jos oikeudenmukaisuudesta halutaan puhua. Ja jos maksimivoitto on tähtitieteellinen, pitäisikö myös maksimitappion olla? Nollapalkka ei varsinaisesti ole kummoinen pelote. Käytännössä jos johtajan palkkahaitari asetetaan välille "nolla - tähtitieteellinen", kyse on ns. freerollaamisesta. Tällainen systeemi kannustaa edelleen huikeaan riskinottoon, jos johtajan taloudellinen asema on kuitenkin suhteellisen turvattu nollapalkallakin.

Sähis

Rogue:
"Käytännössä jos johtajan palkkahaitari asetetaan välille “nolla - tähtitieteellinen”, kyse on ns. freerollaamisesta. Tällainen systeemi kannustaa edelleen huikeaan riskinottoon, jos johtajan taloudellinen asema on kuitenkin suhteellisen turvattu nollapalkallakin."

Tämä freerollaaminen kuitenkin hillitsisi riskinottoa. Ei todellakaan poistaisi sitä. Jos palkkahaitari on nyt asetettu välille "korkea - tähtitieteellinen", olisi tähän verrattuna johtajilla jotain oikeasti hävittävää haitarilla "nolla - tähtitieteellinen".

Käännettynä nettipokerin freeroll käsitteelle - jota ilmeisesti tarkoitat - olisi vaihtoehdot a) freeroll ennalta sovitulla voitolla + pelilliset voitot ja b) freeroll vain pelillisten voittojen tuotolla. Jälkimmäinen kannustaisi ainakin itseäni mieluummin grindaamaan ja tekemään harkittuja riskejä, mutta en tietenkään voi puhua kaikkien puolesta.

Rogue

"Tämä freerollaaminen kuitenkin hillitsisi riskinottoa. Ei todellakaan poistaisi sitä. Jos palkkahaitari on nyt asetettu välille “korkea - tähtitieteellinen”, olisi tähän verrattuna johtajilla jotain oikeasti hävittävää haitarilla “nolla - tähtitieteellinen”"

Niin siis hillitsisi verrattuna nykysysteemiin, mutta edelleen kuitenkin kannustaisi suureen riskinottoon.

"Käännettynä nettipokerin freeroll käsitteelle - jota ilmeisesti tarkoitat - olisi vaihtoehdot a) freeroll ennalta sovitulla voitolla + pelilliset voitot ja b) freeroll vain pelillisten voittojen tuotolla. Jälkimmäinen kannustaisi ainakin itseäni mieluummin grindaamaan ja tekemään harkittuja riskejä, mutta en tietenkään voi puhua kaikkien puolesta"

Freerollilla tarkoitetaan pokerissa yleensä tilannetta, jossa voit ainoastaan voittaa tai jäädä omillesi. "nolla - tähtitieteellinen" kuvastaa siinä mielessä ihan tyypillistä freeroll-tilannetta. Tosin sillä selkeällä erolla, että johtajan työhönsä käyttämä huomattava aika tietysti menee hukkaan ja käytetylle ajalle voidaan laskea suurikin rahallinen arvo. Jos johtajalla kuitenkin on turvattuna melko hyvä elintaso, "nolla - tähtitieteellinen"- haitarikin todennäköisesti kannustaa häntä kohtalaisen suureen riskinottoon.

Teoriassa johtaja voisi myös esim. myydä ystävilleen tai vastaaville tahoille osan riskistä ja siten varmistaa itselleen tietyt tulot, vaikka riskinotto menisi poskelleen. Jos riskin myyminen onnistuisi riittävän kätevästi, johtajan kannattaisi edelleen maksimoida puhtaasti odotusarvoa ja ottaa äärettömästi riskiä.

Juuri näinhän myös ammattipokerinpelaajat toimivat turnauksissa. He myyvät itsestään osuuksia muille ammattipelaajille, jolloin lopputuloksena he voivat keskittyä pelkästään odotusarvon maksimointiin ja suhtautua riskiin täysin neutraalisti.

Rolf

Laillinen yritystoiminta on aina pyramidihuijaus jolla vivutaan rahavirtoja kuluttajamassojen käsistä omistajien taskuun. Laumaeläiminä haluamme ylikorostaa suuren johtajan merkitystä yrityksen menestykselle. Siksi johtajuutta tulee jonkun meille näytellä. Sattuma ei Suurta Johtajaa synnytä. Eihän?

Entäpä jos hyvä johtaja on hyvä vain siksi ettei hän estä yritystä menestymästä. Hauskaa on pohtia sellaisen johtajan palkkioperusteita. Voisiko palkitseminen enää poiketa tähtitieteellisesti tavallisen duunarin tilisä? Mitä jos dirikaduunien korrelaatio- ja kausaatiotekijät sotketaan raamatullisen hypetystarpeen vuoksi?

Tätä sateentekijäsumutuksen aikakautta tulevat sukupolvet toivottavasti vielä ihmettelevät. Veikkaan heidän naureskelevat meidän taikauskoisuudellemme. Että yksilö muka voisi kehittyä asiantuntijaksi strategioinnissa tai poliittisessa päätöksenteossa!

JP

Johtajuudessa on jotain mystistä: kysehän ei ole niinkään hyvistä päätöksistä kuin siitä että koko jnegi innostuu tekemään hyvää työtä ja paljon. Ja sitten tulee hyvin ajoitettu päätös. Sen verran olen tutkinun matkapuhelimien alkuvaiheita että tiedän matkapuhelimien kehittyneen enemmänkin pakottamalla: niitä pidettiin pitkään pienen erikoisryhmän välineenä jota varten ei oikeastaan olisi kannattanut satsata niin paljon. Ja tuskin kukaan Nokian johtaja ymmärsi niiden merkitystä, paitsi Ollila ja hänkin aika myöhään.
Onhan se jännää että Nokialla oli silmiensä edessä LMEn romahdus, mutta sekään ei pannut hälytyskelloja soimaan.

Olen muuten kyllä eri mieltä siitä että rikkaiden rikkaudesta on puhuttu liikaa. Ennen oli niin että isot tuloerot johtuivat tosi pienituloisista. Nyt isot tuloerot johtuvat pääasiassa tosi isotuloisista. Ja keskeinen selitys on omaisuustulojen ja palkkatulojen eriyttäminen. Miten olisi jos EU:ssa palattaisiin kaikkien tulojen verottamiseen yhdessä? Ja sovittaisiin yhteisestä omaisuusveroprosentista...

Pönni

Rolf: "Tätä sateentekijäsumutuksen aikakautta tulevat sukupolvet toivottavasti vielä ihmettelevät. Veikkaan heidän naureskelevat meidän taikauskoisuudellemme. Että yksilö muka voisi kehittyä asiantuntijaksi strategioinnissa tai poliittisessa päätöksenteossa!"

Ei kaikki kannata suuria johtajia..

SamBody

Ongelmana suuryritysten johtajien suhteen on se että riskinotossaan heillä henkilökohtaisesti on kaksi vaihtoehtoa: erittäin vauras tai sikarikas loppuelämä. Tuo luonnollisesti kannustaa todella suureen riskinottoon, koska lasku riskin toteutumisesta ei lankea johtajalle, päinvastoin kuin tuotto riskinoton kannattaessa. Case StoraEnson seikkailut Härmälän johdolla Amerikan ihmemaassa on hyvä esimerkki.
Johdolle täytyisi jonkinlainen Damokleen miekka pään päälle riippumaan mokien varalta, esim. 99% tulospalkkaus ilman kultaisia kädenpuristuksia.

Marko Hamilo

JP: "Johtajuudessa on jotain mystistä: kysehän ei ole niinkään hyvistä päätöksistä kuin siitä että koko jnegi innostuu tekemään hyvää työtä ja paljon."

Mutta käsittääkseni Nokialla ei nyt ollut ongelmana tällaisen leadershipin puute. Mutta kun ei riitä että tekee hyvää työtä paljon, jos tehdään vääriä asioita. Vaikka ryhmän A ojankaivajat olisivat ryhmän B:tä vahvempia ja työnjohto kannustaisi heitä oikein, ei paljon auta vaikka team A kaivaisi ojaa kaksi kertaa enemmän, jos se kaivaa sitä väärään suuntaan. Ja globaalissa kapitalismissa kun vielä usein käy niin, että kakkoseksi tullut ei tee vähän huonompaa tulosta vaan winner takes all.

Alan Dorkin

Tuosta Markon kertomasta ojankaivuun esimerkistä tuli mieleen myös se tosiasia, että isoissa läpimurroissa ja menestymisissä on usein kysymys myös sattumasta tai onnesta. Yksi esimerkki: Maailmanluokan miljardibusinekseksi kasvanut tekstiviestikäytäntö alkoi siitä, kun Nokian puhelininsinööri (jonka nimeä en nyt muista) kehitti tekstiviesti-idean alunperin oman ammattikuntansa keskinäiseen, sisäiseen viestintään. Eli ojaa kaivettaessa ei aina välttämättä tiedetä sitäkään, mihin suuntaan ollaan menossa?

Marko Hamilo

Operaattorit olisivat voineet palkita tekstiviestistandardin kehittäjät miljardeilla. Kuluttajajärjestöjen olisi pitänyt haastaa heidät oikeuteen jo ajat sitten. On täysin uskomatonta että ihmiset suostuvat maksamaan tekstiviestimuotoisesta tiedonsiirrosta yhä suurempaa suhteellista hintaa.

Tominimi

Tuottavuusanalyyseissä pitää ottaa huomioon, että tuottavuus ei ole koskaan pelkästään yksilön ominaisuus. Virolaisen rakennustyöläisen tuottavuus monikertaistuu, kun hän astuu Suomen maaperälle.

Jonkun, sanotaan vaikka SKOPin johtajan, tuottavuus johtui varmasti henkilökohtaisista ominaisuuksista, mutta varmasti vielä enemmän ympäristöstä. Sattuma on tietysti merkittävä tekijä, minkä tietää ilman mustia joutseniakin. Kulttuurin on väitetty voimakkaasti siihen, että yltiöindividualistisesta ihmiskuvasta päädyttiin veriseen kilpailuun supertähtijohtajista. Hyvä veli -systeemien vaikutuksestakin on tehty akateemista tutkimusta. Ideana on, että verkoston jäsenet ovat pystyneet muodostamaan jonkin sortin kartellin toimarityömarkkinoille. Sulle mulle.

Miksi johtajien palkat moninkymmenkertaistuivat muutamassa vuosikymmenessä aina vuoteen 2000 asti ja lähtivät sitten laskuun? Vastaus ei siis ole johtajien henkilökohtaisen tuottavuuden paraneminen, ei ole edes toimintaympäristön ja kulttuurin muutos tai hyvä veli -verkostot tai kilpailu vaan ne kaikki yhdessä. Lisäksi mukana on jotain, jota ei kai kannata yrittää kutsua muuksi kuin sattumaksi ja tuuriksi.

Ainakin USA:ssa

Tekstarit täyttivät tarveaukon

"Operaattorit olisivat voineet palkita tekstiviestistandardin kehittäjät miljardeilla. Kuluttajajärjestöjen olisi pitänyt haastaa heidät oikeuteen jo ajat sitten. On täysin uskomatonta että ihmiset suostuvat maksamaan tekstiviestimuotoisesta tiedonsiirrosta yhä suurempaa suhteellista hintaa."

Hmmm- tai sitten ei. Tekstareissahan täytettiin ilmiselvästi todellinen tarve (vaikkakaan kuluttajat ja yksilöt eivät olleet sitä ilmaisseet mitenkään mitattavissa olevasti etukäteen). Vaikka tekstarin hinta käyttäjille on mininkertainen kuluihin nähden, yhden-kahden tekstarin lähettäminen säästää sekä puhelinkuluissa että käytetyssä ajassa lähes mihin tahansa yhteydenpitovalineeseen verrattuna. Erityisesti tämän huomaa työpaikoilla, on paljon nopeampaa lähettää tekstari tärkeästä lyhyestä asiasta kuin kaivaa se internet-tai s:posti-ohjelma esille, avata se, näpyttää viesti, sulkea ohjelma ja vielä odottaa vastausta... Eli näin olle (lähes) kaikki voittivat: Nokia tekstaripuhelimineen, operaattorit ja käyttäjät, siis klassinen win-win-win tilanne!

Hamilo on erikoistunut näemmä Nokian kritisoimiseen - tällainen vastaava win-win tilannehan on kehitteillä Intiassa ja erityisesti Afrikan köyhemmillä aluiella. Operaattorit ja Nokia kehittävät järjestelmiä, joissa asukkaat ja kyläläiset hyppäävät kerralla tietoyhteiskuntaan, ja kas kaikki voittavat taas, asukkaillekin tämä on paljon halvempaa kuin maksaa kalliit kiinteät piuhat ja yhteydet, kalliit koneet jne. Tämä taas ei kiinnosta älyupuhelimista innostuneita kehittyneiden maiden analyytikkoja, jotka kohisevat vain RIM:n ja Applen kaltaisista tuotteista. Näiden markkina-osuudet maailmalla ovat kuitenkin murto-osia Nokian tai Samsunginkaan markkina-osuuksista.

En ole ihan varma onko se Nokian strategia nyt edes niin väärä kuin Hamilon ja vastaavien kommentoijien arvioista voisi päätellä. Nokia on globaali - ei siis pelkkä EU/Amerikkalaisyhtiö, vaikka pääkonttori onkin täällä ja omistusta Suomessa ja USA:ssa. Markkinat ovat globaalit, ja puolet maailman väestöstä on vielä aika vaatimattomsisa oloissa elävää, mutta erittäin halukkaita hyötymään nykyaikaisesta mobiiliteknologiasta ja -palveluista, jos niistä on heille hyötyä.

Samantyyppisiin heittoihin voi kuka tahansa syyllistyä kuin Hamilo (kateuskortti), yhtä lailla voisin arvioida että Nokiaa epäonnsituneena yhtiönä pitävät vain sattuvat hypettäämään itse macia/Applea ja iTuoteperhettä....

bdbdbd

Oikein hyvä kirjoitus Marko Hamilolta. Tuo palkitsemisjärjestelmä muuten tosiaankin on paradoksaalinen, sillä korkeat palkkiot kannustavat lyhyen tähtäimen tuloksen paisutteluun pitkän tähtäimen tuloksen kustannuksella.

Jos nyt katsotaan vaikkapa Nokiaa, Kallasvuon isoksi plussaksi mainittakoon se, että haluja kilpailla myös malliston alapään laitteissa riitti (joka pääsi unohtumaan kun RIM toi Blackberryn markkinoille), ja tämä on erittäin tärkeää, tosin saattaa johtaa tuloksen putoamiseen. Iso miinus puolestaan tulee siitä, että homma lähti lapasesta kalliimpien tuotteiden osalta, ja pomppien sen mukaan mikä rapakon takana on suosittua, tehden näissä lähinnä vain Blackberry-kopioita ja iPhone-kopioita.

Sitten näille vastaanväittäjille sellaista, että tuota riskinottoa vastaan on hiukan hankala väittää, sillä yritystoiminta on pelkkää riskinottoa. Ja suurimman riskin ottaakin yritys joka välttää riskinottoa. Huippujohtajien erot tulevatkin esille juuri riskinotossa, sillä kuka tahansa tumpelo osaa ottaa varman päälle ja tuhota firman (poikkeuksena ehkäpä Arrow Engineering, joka "vähin" riskein on kasvanut kun asiakkaat ovat kasvaneet). Epäonnistumisia joukkoon luonnollisesti mahtuu, esimerkkinä vaikkapa Nokian ja Sony-Ericssonin kosketusnäyttöpuhelimet, jotka löivät läpi vasta vuosien päästä kun Apple onnistui ratkaisemaan näitä puhelimia vaivanneen ongelman, eli sisällön puutteen. Toisaalta Apple pelkäsi, että matkapuhelimet syrjäyttävät iPodin, joten ratkaisuna tarjottiin iPod jolla voi myös soittaa puheluita.

Epäonnistumisia Pippinistä iPadiin näyttää Applella taas olevan pelien suhteen.

Yksi rapakon takainen yritys joka vältti riskinottoa ja pelasi varman päälle on Intel, jonka alta ARM parhaillaan on repimässä mattoa.

Microsoftin ratkaisu kaikkiin ongelmiinsa on rahan heittäminen ongelmaa kohti. Kin, Xbox-brändi, WinMo, XP:n myyminen laitevalmistajien miniläppäreihin "lähes ilmaiseksi" jne, on taas suuren riskin ottamista jonka tuotto on lähinnä ollut vain persnettoa.

Toisaalta osakkeen arvon lasku ei aina tarkoita epäonnistumista, sillä, olikohan se nyt vuosituhannen alussa, kun Ciscon osake romahti. Uuden toimitusjohtajan toimet olivat oikein hyviä, mutta markkinoiden epärealistisille odotuksille ei vain voitu mitään.

Näiden toimitusjohtajien tapauksessa on ihan oikeasti kyse siitä, että paikan kuuluu olla tuulinen. Useimmiten ongelmana kuitenkin on tuo "ei (huippu)johtajat niin tärkeitä ole" ja päitä putoaa aivan väärästä paikasta kun firmalla alkaa menemään huonosti. Sieltä putoaa niitä "tärkeitä" ahkeria insinöörejä, duunareita, väliportaan johtoa ja yksiköiden johtoa, kun firman ongelmat todellisuudessa piilevät siellä komentoketjun yläpäässä.

MattiS

Palkkioiden suuruutta tulokseen on ihan tutkittukin (A.Ariely,U.Gneezy,G.Lowenstein, N.Mazar; FRB of Boston researchpaper #05-11, Neinäkuu 2005. Rahoitus: Federal reserve bank, Tutkimuspaikat: Ma,Usa, Madurai,Intia)

Tulos oli muistaakseni se että palkkioiden ja tuloksen suuruus oli suoraan verrattavissa paitsi silloin kun tehtävä sisälsi kognitiivista ajattelua. Tällöin tulos oli että mitä suurempi palkkio sitä huonompi tulos, jopa siten että tulos alitti tilanteen missä ei annettu ollenkaan palkkioita.

Voimme spekuloida syitä tuloksiin:

- Kun taloudellisia huolia ei enää ole, ihminen keskittyy siihen mistä saa nautintoa? Esim. CIO keskittyy yrityksen sijaan vaikka purjehtimiseen.

- Kun palkkio on suuri suhteessa tulotasoon, jännitys, fokusointi palkkion saantiin siirtyy toiminnan keskipisteeseen?

- Mitä muuta?

Itselle jäi sellainen maku asiasta, että johtajiksi kannattaisi ottaa sellaisia aatteen ihmisiä, jotka rakastaa alaansa ja asiaa jota johtavat, ei sellaisia jotka lähtevät tekemää asiaa palkkioiden motivoimina.

Marko Hamilo

Tekstarit maksavat jotain tuhat kertaa enemmän kuin 160 tavua dataa. Jos kännykkäfirmat eivät olisi naimisissa operaattorien kanssa (kytkykauppa ja se että samat firmat tekevät verkkoja kuin kännyköitä), tekstaritoiminnallisuus olisi toteutettu useimmissa puhelimissa dataverkon päällä. Käyttäjä ei huomaisi mitään eroa muussa kuin laskussaan.

Jari Repo

Kannattaa muistaa ns. yhteiskuntarauha. Tarpeeksi suuret tuloerot alkavat helposti särkemään sitä, silloin johtajan arvo muuttuu merkityksettömäksi kun syntyy lakkoja tai pahempaa. Rajuimmillaan omaisuudet menee uusjakoon, yhteiskuntamuoto muuttuu (huonommaksi todennäköisesti) jne.

Siksi toisekseen, kukaan ei voi oikein jälkikäteen tietää minkähintainen johtaja tuotti arvonsa, ei kallein tee välttämättä parasta jälkeä, pikemminkin veikkaan että monella johtajalla syntyy hälläväliä-asenne kun oma loppuelämä on turvattu rahallisesti. Yleensä yrityksen perustajat ovat sitoutuneita, mutta sitten kun tulee uudet omistajat ja johto niin siirtymävaiheessa pitäisi löytää motivoituneita johtajia eikä rahan perässä juoksijoita.

Veikkaisinkin että paras tie löytyy tässäkin keskeltä, maksetaan hyvää mutta ei huippukorvausta jolloin ahneimmat omaneduntavoittelijat eivät edes hae paikkaa mutta yrityksestä aidosti kiinnostuneet pätevät johtajat pyrkivät sinne. Heikoin aines taas hakee pikkupomon virkoja kokemustakin saadakseen.

Kukaan ei voi väittää että johtaja on rivityöntekijää (vertasit asiantuntijaan) arvokkaampi ennenkuin joku testaa tätä asiantuntijaa johtajan paikalla (tai tieteelliseseen pätevyyteen vaadittaisiin kyllä useita kokeita). Useiden alojen menestyneimmät yritykset ovat syntyneet juuri näiden "rivityöntekijöiden" aloitettua oman bisneksen pyörittämisen oman asiantuntijuuden pohjalta, ja sitten kun firmasta tullut maailmanmenestys palkataan "ammattijohtajia"... vaihtelevalla menestyksellä.

bdbdbd

Marko Hamilolle: Nuo tekstiviestit ovat kyllä hyvä esimerkki aiheesta, mutta sama koskee myös puheluita. 9,90/kk rajaton datakäyttö ja tähän hintaan puhut ja kirjoittelet viestejä 24h/vrk koko kuukauden sähköpostilla, pikaviestimillä ja/tai VOIP -ohjelmilla minnepäin maailmaa tahansa.

Tosiasiassahan tekstiviestit ovat nykypäivä enää kuluttajan valinta, usein juuri mukavuutensa ja standardinomaisuutensa vuoksi.

Jari Revolle: Tuota noin, tuossahan juuri sanoit, että johtaja on rivityöntekijää tai asiantuntijaa tärkeämpi, vai miksi rivityöntekijästä tai asiantuntijasta piti tehdä johtaja ennen kuin niitä "voitiin verrata"?
Jos taas entinen rivityöntekijä saa firman menestymään, niin eikös meillä silloin ole juurikin mainittu huippujohtaja kyseessä?

Jussi

On totta että huippujohtajalle kannattaisi maksaa melkein mitä vaan jos hän saa homman varmasti skulaamaan. Mutta koska suuresta palkasta huolimatta tällaista varmuutta ei ole niin asia ei ole sillä selvä. On järkevää että vastuuasemassa olevalle henkilölle kannattaa maksaa sellaista korvausta ettei palkan pienuus häiritse työn suorittamista ja toisaalta ettei muut työt houkuta liiaksi - kuitenkin Nokiaan olisi takuulla löytynyt aivan täydellisiä ratkaisuja tekevä henkilö huomattavasti Kallasvuota pienemmälläkin palkalla - oikean henkilön löytäminen on joka tapauksessa vaikeaa, voisi melkein lottoamisena pitää. Osakkeenomistajien ei mielestäni koskaan ole järkevää maksaa suuryrityksessä johtajalle sellaista palkkaa että se muodostaa yritykselle merkityksillisen kuluerän.

Otso

Moi Marko,

Tekstiviestin tavut kulkevat merkinantokanavalla (signalointi). Jos ne kulkisi datayhteyden päällä, pitäisi signaloida tavumäärältään moninkertaisesti ensin yhteys auki tekstiviestin lähettämistä varten ja sitten signaloida hiukan lisää yhteyden päättämiseksi. (Tähän kuluisi myös enemmän aikaa per viesti). Signalointiviestien standardit myös rajaa kuinka monta merkkiä tekstiviestissä voi olla, eli siitä johtuu 160 merkin määrä. (Jos oikein muistan pitemmät viestit pätkitään lähetettäessä ja vastaanottava puhelin taas ne yhdistää).

Runkoverkon puolella operaattori joutuu mitoittamaan tekstiviestikeskusten ja muun aiheeseen liittyvän kaluston ja signalointidatayhteyksien määrän vuoden huippuliikennekuormien mukaan. Lukijat muistanevat esim takavuosina Jouluja, jolloin tekstiviestit ei menneet läpi, tai muita ongelmia esiintyi ruuhkan ylikuormittaessa verkkoja.

Mutta mikään ei estä kehittämästä tänä päivänä tarjolla olevien jatkuvien datayhteyksien päällä toimivaa pikaviestisysteemiä ja hyötyä vallitsevasta hinnoittelusta siten.

Yt: Otso

Marko Hamilo

Otso, olet toki oikeassa tekstarien teknisen taustan osalta. Lopputuloksena on joka tapauksessa ollut kultakaivos operaattoreille, ja koska kuluttajien mielestä kyseinen toiminnallisuus on kerran niinkin kiva, voi kysyä miksi jatkuvan datayhteyksien päällä toimivat tekstisovellukset ovat kehittyneet niin hitaasti. Yksi syy lienee se että kännykkäfirmat ovat kytköksissä operaattoreihin.

bdbdbd

Marko hyvä, ne tekstisovellukset ovat kehittyneet niin hitaasti siksi, että koska tekstiviestit ovat olemassa, kuluttajat näkevät näille hyvin vähän tarvetta. Suurin osa ihmisistä lähettää viestin vain silloin tällöin, joten viestin hinta ei oikeastaan koskaan pääse muodostumaan ongelmaksi keskivertokuluttajalle.
Esimerkiksi datayhteysmaksut helposti ylittäisivät tekstiviestien hinnan, jollei nimenomaan operaattori muuttaisi omaa tekniikkaansa.

Jos tekstisovelluksia kaipaa, niin ainahan on sähköposti olemassa, jonka käyttö ei sen kummempaa ole kuin tekstiviestinkään. Tietysti, joka puhelimessa ei sähköpostiohjelmia ole.

Eräs syy hitaasti kehittyviin viestisovelluksiin on se, että puhelimiin koitetaan tunkea näitä sovelluksia PC:ltä, sen sijaan, että niitä kehitettäisiin mobiilikäyttäjien tarpeisiin. Kyllähän Twitterit, naamakirjat, Skypet ja Messengerit löytyvät puhelimiin, mutta nämä kaikki ainoastaan emuloivat PC-ohjelman toiminnallisuutta.

Xyzzy

Jaa ne on kehittynyt hitaasti SIKSI että SMS tuottaa niin hyvin ettei operaattoreilla ole intoa parempaan.

Japanissa ei ole SMS palvelua ja kaikissa puhelimissa on e-mail ja kiinteä datamaksu. Se on oikeasti paljon parempi kuin SMS. Ja toisin kuin Jabber/MSN/mikäVaan ei syö tolkuttomasti sähköä. Mutta uskoisin että pikaviestimet yleistyvät puhelimissa kovaa vauhtia, vaikka akku syöppöjä ovatkin

lektu

Jos Elop olisi fiksu, niin hän sanoisi että me häivymme yli 400e älypuhelimien markkinoilta.
Kannattaa osallistua vain sellaiseen taisteluun jonka voi voittaa.

Mutta ei. Nyt kun on just valittu, niin hänellä on luuloja itsestään. Kasvatamme markkinaosuutta, voitamme Applen, HTC:n, Blackberryn ja Samsungin Androidit.

Parin vuoden päästä ollaan samassa tilanteessa. Elop saa potkut, kirstu on 3 miljardia kevyempi, ja johto annetaan minulle.

Kommentoija

Hyvin pelkistettynä johtajan ja muun työntekijän ero yrityksessä on siinä, että johtajan vastuulla on se, että yrityksessä tehdään oikeita asioita, muiden taas, että asioita tehdään oikein. Näin ollen alemman johdon ja työntekijöiden päätöksillä yritys ei lähde liitoon, mutta se voi pysyä liidossa tai upota entistä syvemmälle suohon, mikäli johto on yrityksen suohon saattanut.

Kaksonen

Viittaan eiliseen TV-ohjelmaan jossa USA:n keskuspankin ex-pääjohtaja vastaili kärkeviin kysymyksiin.

Greenspan totesi joutuneensa perin hankalaan tilanteeseen siksi että hänen elämänmittainen luottamuksensa markkinoihin oli ajanut kiville. Hän kun oli uskonut että politiikassa voitaisiin luottaa markkinoiden itsevalvontaan, ts. että yritysten omistajat huolehtisivat siitä että pitkän tähtäyksen strategiat ovat optimaalisia.

Niin ei kuitenkaan ollut. Todellisuudessa yritysjohtajien toteuttamat lyhyen tähtäyksen hankkeet tuhosivat omistajien varallisuuden.

Selitys on että day-traderia ei pätkääkään kiinnosta parin vuoden päästä vallitseva tilanne. Ja day-traderit asettavat osakkeen pörssikurssin. Kun johtajan palkka sidotaan pörssikurssiin, tulos on todetunlainen.

Koskitar

Nokian nousu sattui kun digitekniikka avasi aivan uudet markkinat ja mahdollisuudet. Vaikkapa tekstiviestin tuottaminen maksoi pikkiriikkisen osan siitä mitä siitä laskutettiin asiakkaalta. Tällaista bisnestä ei kukaan 90-luvun alussa olisi voinut ennustaa. Virheitäkin tässä nousussa tehtiin, esim. Sonerassa. Ja koko 2000-luvun alun IT-kupla. Nokia ei tässä kuplassa tosin poksahtanut.

Tällaisille nopeasti muuttuville markkinoille strategisten ratkaisujen oikeaan osuminen on minustakin vahvasti tuuripeliä.

Ja jos/kun lisäesimerkkejä kaivataan, niin Fortumin Liliuksellahan kävi kanssa aika mäsis - eikä työnsä ollut niin paljon arvoista kuin mitä optioina kuittasi.

Keskituloinen

Huonoimmin tuottavien työntekijöiden etu olisi päästä töihin vaikka vähän huonommilla työehdoilla?
On paljon työtä joka ei välittömästi tuota mitään (tutkijat ja kultajyvän löytäjät) tai tuottaa miinusta, kuten sotavoimat mutta tuottavat turvan tunnetta. Mikä motiivi tehdä duunia jollei sillä elä, tästä syystä kaikki työllistämistyöt pitäisi lailla kieltää. Täys työllisyys saadaan ainoastaan asiallisilla työoloilla, imulla ei pakolla. Pakkopaidassa aika hassaantuu hoidoissa ja puudutusaineissa. Jokaiselle kuitenkin maksetaan, joillekkin asumisen lisäksi hoidot jne. tämä tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle. Maksatko mieluummin hyvätuloisena hyvät verot ja samalla elätät elätit? Yksi vahitoehto on työllistää valtiolle ja vastaaville normaaliisti ja jokainen elättää itsensä, viihtyy elämässään, ei tarvi varastella jne. Yhteiskunta voi hyvin kun sen yksilöt voi hyvin ja päinvastoin. Työttömille pitää järjestää lakko-oikeus, ketään ei saa alistaa palkattomaan/alipalkattuun duuniin, sitä kautta työn tuottauuskin nousee kun joka hommaan löytyy motivoitunut tekijä. Tempputyöllistäminen on tilastoja varten, taustat ja seuraukset pitää huomioida ja hölmöläistely lopettaa. Huuippupalkkaiset johtajat on samaa sattumien sarjaa kuin tutkijat, saattaa onnistaa tai ei.

Crash

Kuinka rikas herra Kalashnikov olisikaan ollut, jos olisi saanut ruplan jokaisesta myydystä AK-47-kivääristä?

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009