Näköjään tuo Tieteen puudeli ehtii aina varastamaan aiheeni. Mutta varastakoon. Asiani ei oikeastaan ole se, pitääkö huivien käyttö länsimaissa kieltää vai ei, vaan kielenkäytöllinen kömmähdys, joka liittyy yleisemminkin tällaisiin erilaisuuden hyväksymis- ja suvaitsemiskeskusteluihin.

Jossain muslimien huivien käyttöä länsimaissa kritisoivissa mielipidekirjoituksessa nimittäin oltiin sitä mieltä, että pitää varoa menemästä relativismissa liian pitkälle.Relativismilla yleensä tarkoitetaan sitä, että toista kulttuuria ei voi arvioida mistään tuon kulttuurin ulkopuolisesta näkökulmasta. Ikävä kyllä se sitten tarkoittaa myös sitä, ettei toista kulttuuria voi arvioida universaalien ihmisoikeuksien näkökulmastakaan.

"Niillä" on oikeus niiden kulttuuriin kuten "meillä" meidän kulttuuriin, ja milläpä oikeudella me voisimme sanoa, että meidän on parempi kuin teidän.

Tällainen relativistinen ajattelutapa on levinnyt parissa vuosikymmenessä lähestulkoon tabunomaiseksi normiksi. Yksi syy siihen tietysti on yliopistoilla viljelty postmodernismi, joka pahimmillaan ulottaa relativismin paitsi kulttuurin ja moraalin, myös tiedon alueelle. Sosiaalisen konstruktionismin mukaanhan totuus on pelkkää valtakamppailua eikä meillä ole mitään keinoa päästä tuon valtakamppailun ulkopuolelle selvittämään, miten asiat oikeasti ovat. Niinpä tiede sanan perinteisessä merkityksessä olisi mahdotonta.

Luulen kuitenkin että relativismin läpitunkemiseen kulttuurissa on tarvittu muutakin kuin yhden ylioppilassukupolven aivopeseminen sosiaalisella konstruktionismilla. Väitän, että radikaalin relativismin - hyvinkin oudon ja länsimaiselle ajattelulle vieraan ajattelutavan - istuttamiseen nykykulttuuriin on käytetty troijan hevosena jotakin, mikä taas on modernin länsimaisen kulttuurin ytimessä.

Se jokin on liberalismi.

Kulttuuriliberalismi kun on oikeastaan yksilön ja valtion suhteeseen sovellettua relativismia. Sen ydinajatus on, että valtion ei tule ottaa kantaa yksilön elämänarvoihin: ei uskontoon, seksuaaliseen käyttäytymiseen, esteettisiin mieltymyksiin ja sen sellaiseen.

Liberalismi on koherentti rakennelma. Siitä ei juuri seuraa relativismille tyypillisiä suvaitsevaisuuden paradokseja, jossa suvaitsevaisuuden nimissä on hyväksyttävä suvaitsemattomuutta.

Kun jokainen on vapaa tekemään mitä haluaa, kunhan ei loukkaa muiden vastaavia vapauksia, voidaan yhdestä yksinkertaisesta periaatteesta johtaa ristiriidattomasti sekin, miten musliminaisten huiveihin ja huntuihin tulee suhtautua.

1) Valtio ei saa pakottaa yksilöitä pitämään huivia.

2) Valtio ei saa kieltää yksilöitä pitämästä huiveja.

3) Jos joku laittomin keinoin (esimerkiksi väkivallalla uhaten) estää yksilöä pukeutumasta haluamallaan tavalla, tätäestäjää on rangaistava.

4) Yksilö voi vapaasti tehdä sopimuksia, jotka rajoittavat hänen oikeuttaan pukeutua haluamallaan tavalla.

Näistä neljästä kohdasta voi todeta, että kohtaa 1 rikkoo moni muslimimaa. Kohtaa 2 haluaa rikkoa muun muassa Ranska. Kohdan 3 nojalla voimme heittää muslimimiehen länsimaissa tyrmään, jos hän rankaisee huivin käytöstä luopunutta tytärtään. Kohdan 4  mukaan on hyväksyttävä se, että muslimiyhteisö voi paheksua ja uhata yhteisöstä ulossulkemisella jäsentään, joka ei pukeudu kuten kunnon muslimin kuuluu. Saman kohdan nojalla on hyväksyttävää, että yksilö voi tehdä työsopimuksen, jonka mukaan työntekijän on pukeuduttava niin, että naama näkyy.

Siihen, että hyväksymme länsimaissa musliminaisten huivikäytön, ei tarvita vähääkään relativismia. Ihan standardiliberalismin normitulkinta riittää.

Relativisteilla sen sijaan tuntuu nyt olevan vaikeaa. Joku joutuu hyväksymään hampaat irvessä vaikka sen, että housuihin pukeutunut nainen kivitetään. Joku toinen taas katsoo, että muslimia pitää länsimaissakin kieltää käyttämästä huivia, koska se ei hänen mielestään voi olla millään naisen oma valinta.

Kulttuurirelativisti voi siis näköjään ajatella niinkin, että omassa kulttuurissamme saamme sitten kuitenkin ihan pikkaisen määrätä muita, vaikka se oikeastaan ei niin suvaitsevaista olisikaan. Lopputuloksena on suvaitsevaisuuden paradoksi, jossa siitä, että naisten itsemääräämisoikeutta loukataan muslimimaissa pakottamalla naiset huivin käyttöön johdetaankin oikeutus sille, että länsimaissa naisten itsemääräämisoikeutta pitää loukata kieltämällä heiltä huivi.

Suvaitsemattomia emme halua olla. Relativisteiksi emme halua tulla. Olkaamme siis liberaaleja.

Kommentit (28)

MrrKAT

Ranska ja suomalaiset voi herkästi unohtaa että myös Karjalassa pidetään huiveja. Jos sitä täällä rohkea pitää pelkäämättä pilkkaa (kansallisuuspilkkaa), niin ei kait valtion tulisi tulla mukaan pilkkajaisiin kieltosäännöillään ?

Matti Virtanen

Kyllä niitä huiveja on Suomessa käyttäneet muutkin kuin karjalaiset ja muslimit. Ymmärtääkseni huivi on peräti jonkin sortin suomalainen perinnepäähine. Etu pipoon verrattuna lienee se, ettei tukka mene sekaisin.

Vaimo piti huivia talvisin myös Saksassa asuessamme, ja häneltä kysyttiin kerran kaupan kassalla, että oletteko turkkilainen. Tuli mieleen, että mitä jos villasukista lapasistakin tehtäisiin joku uskonnollis-etninen symboli: "Ai sulla on lapaset - mitä oikein ajat takaa kun pitää asusteilla politikoida?"

Naturelli

"Sosiaalisen konstruktionismin mukaanhan totuus on pelkkää valtakamppailua eikä meillä ole mitään keinoa päästä tuon valtakamppailun ulkopuolelle selvittämään, miten asiat oikeasti ovat. Niinpä tiede sanan perinteisessä merkityksessä olisi mahdotonta."

No ei kai sen toteaminen, että tiedekin on sosiaalinen konstruktio, tee tieteestä mahdotonta. Se on vain näkökulma (tieteen todellisuuden merkitysrakenteisiin) ja ihan asiallinen sellainen. Kyllä se luonto on ihan oikeasti olemassa, vaikka sitä tutkivat tieteet, kuten fysiikka ja biologia ovatkin "diskursseja" ja sosiaalisia konstruktioita, jopa "vallan dispositiiveja". Näitä "postmoderneja" "aivopestyjen humanistien" termejä ja näkökulmia on helppo väheksyä jos ei niitä ymmärrä.

Ajattelepa vaikka tuota lausettasi:

”Niinpä tiede sanan perinteisessä merkityksessä olisi mahdotonta."

Tieteellä on sinunkin mielestäsi ”perinteinen merkitys”. Siis merkitys, joka perustuu perinteisiin. Eikö tuota perinteistä merkitystä saa tarkastella merkityksenä? Ja merkityksen muodostamista puolestaan sosiaalisena ja semiologisena prosessina? Ja kyllä, tuohon sosiaaliseen merkityksenmuodostamiseen saattaa liittyä myös valtasuhteita. Olisiko niiden tutkiminen postmodernia hapatusta? (Luonnon)tieteellä näyttää olevan jokin luonnon itsensä lahjoittama ”perinteinen merkitys”, jonka syntyyn ei ihmisen sosiaalinen toiminta ole päässyt vaikuttamaan? Merkillistä…

”Luulen kuitenkin että relativismin läpitunkemiseen kulttuurissa on tarvittu muutakin kuin yhden ylioppilassukupolven aivopeseminen sosiaalisella konstruktionismilla.”

Aivopesun (tai silkan ajattelemattomuuden) tuotosta taitaa olla tämäkin ”muoti” väheksyä näitä sosiaalitieteiden näkökulmia.

”eikä meillä ole mitään keinoa päästä tuon valtakamppailun ulkopuolelle selvittämään, miten asiat oikeasti ovat. Niinpä tiede sanan perinteisessä merkityksessä olisi mahdotonta."

Jos tiede ”perinteisessä merkityksessä”/nykyisessä muodossaan olisikin jonkin valtakamppailun tuotosta, niin so what? Eihän sieltä tarvitse mihinkään ”ulos” päästä. Hyvinhän tuo tiede näyttää tulosta tekevän valtakamppailusta huolimatta. Tuskin tiedemies huomaa koko taistelua, jos ei edes myönnä tieteensä olevan osa merkitysten maailmaa. Tiede jatkakoon hyvää työtään ja antaa postmodernien hömppähörhöhumanistien tarkastella tätä tieteen ”sosiaalista olemusta” omasta laajemmasta näkökulmastaan.

Biologia ja fysiikka ovat ”tieteellisiä diskursseja”, ne eivät ole ”luonto itse”. Luonnontiede on tiede, joka tutkii luontoa. Se ”hörhö” sosiaalitiede saattaa tutkia tuon luontoa tutkivan tieteen "luontoa".

Tiedemies

Minusta tässä tekstissä käytetään, kuten yleensäkin verkkokeskustelussa nykyään, väärin termiä "relativismi". Relativismi ei tarkoita sitä, että ihmisellä ei ole omia arvoja, vaan sitä tosiasiaa, että joka kulttuurissa on omansa ja siksi jokainen kulttuurien vertailu on riippuvainen siitä kulttuurista, jonka lähtökohdista vertailu tehdään.

Relativismi toimii siis siten, että väittämä "naisten alistaminen on väärin" on merkitykseltään erilainen riippuen siitä, millaisesta kulttuurista käsin se tehdään. Sensijaan väittämä "suomalaisena katson, että naisten alistaminen on väärin" on jo paljon selkeämpi.

Näin länsimaisena katson, että relativismi ei tarkoita vielä suvaitsevaisuuden paradokseja. Relativismi on työkalu, jonka avulla voidaan havaita ongelmia. Ilman relativistista näkökulmaa erilaiset arvot omaava ihminen on vain yksinkertaisesti paha tai ilkeä.

Esittämäsi liberalismi vaatii jo roppakaupalla relativismia. Ja jopa sitä pahanlaatuista, jonka vuoksi pitää suvaita vähän kaikkea.

Ville Nummela

Lisäisin listaasi vielä kohdan: 4b) Yksilön pitää voida myös purkaa tekemänsä sopimus. Eräiden uskontokuntien harjoittama painostus uskostaan luopuvia kohtaan on aika pahasti ristiriidassa yksilönoikeuksien kanssa.

Toisin sanoen, valtion tulee suojata sopijapuolien heikompaa osapuolta kohtuuttomilta ehdoilta. Kun esim. työnantajien, pankkien ja asunnonvuokraajien toimintavapautta säädellään monin tavoin, sama lienee tarpeellista myös uskonnollisten yhteisöjen kohdalla.

Marko Hamilo

Relativismi ja sosiaalinen konstruktionismi ovat molemmat huonosti määriteltyjä käsitteitä, ja toki aina voi yrittää pelastaa kummankin "järkevän ytimen". Tietysti tiede on sosiaalista toimintaa ja tietysti jokin ele, mikä on kohtelias yhdessä kulttuurissa onkin sopimaton toisessa, sen sijaan että ajateltaisiin että jollain eleellä tai teolla olisi absoluuttinen, kaikissa kulttuureissa sama merkitys.

Tiede sanan perinteisessä merkityksessä täyttää sellaisia kriteerejä kuin objektiivisuus ja kumulatiivisuus. Sosiaalisen konstruktionismin kannattajien mukaan tällainen objektiivisuus on mahdotonta, eikä sitten kai tietokaan voi kasaantua vaan näkemykset vain vaihtuvat.

Puhuin tieteestä sanan perinteisessä merkityksessä, koska jonkinlaisen pervertoituneen tieteen sosiaaliset konstruktionistitkin näemmä haluavat säilyttää - päätelleen siitä etteivät he halua lakkauttaa yliopistoja, vaan nimityttää itsensä professoreiksi.

Esittämäni liberalismi ei kaipaa tuekseen lainkaan relativismia. Voi sitä relativistikin kannattaa, mutta yhtä hyvin muslimi, joka näkee sen keinoksi turvata oman uskontonsa harjoittaminen vääräuskoisten enemmistön yhteiskunnassa. Tai tasa-arvoa kannattava naturalisti, joka haluaa julistaa oman arvomaailmansa paremmuutta mieluummin sananvapauden puitteissa kuin pakottavalla lainsäädännöllä.

Marko Hamilo

"Lisäisin listaasi vielä kohdan: 4b) Yksilön pitää voida myös purkaa tekemänsä sopimus. Eräiden uskontokuntien harjoittama painostus uskostaan luopuvia kohtaan on aika pahasti ristiriidassa yksilönoikeuksien kanssa."

Täsmälleen näin. Tosin uskontokunnat saavat silti käyttää sananvapauttaan hekin (saa informoida uskostaan luopuvaa helvettiin joutumisesta, mutta ei esimerkiksi uhata väkivallalla).

feministi

Liberalismissa katsotaan, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kaikkialla ja aina, siis että liberalismi on universaalisti oikein, ei mikään kulttuurisidonnainen asia ("suomalaisena katson"), vaikka tietysti vapaudenvastustajia on länsimaissa vähemmän kuin konservatiivisimmissa maissa.

Kun Hamilo sanoo, että muslimeilla on oikeus paheksua burkatonta, hän on sinänsä oikeassa: poliisi ei saa tulla pamputtamaan heitä rangaistukseksi siitä. Näin sanoo poliittinen liberalismi.

Sen sijaan kulttuurinen liberalismi sanoo, että jo tuollainen hyväksyttävän asian rajoittava sosiaalinen paheksunta on pahasta, ja vaikkei sitä saa lailla kieltää, sitä paheksuntaa on torjuttava paheksumalla paheksujia ja tarvittaessa boikotoimalla heitä ym. - ei kuitenkaan mihin hintaan hyvänsä ja pakottaminen on kiellettyä. He usein myös haluavat ylipuhua naisia alistumasta vapaaehtoisesti miestensä määräyksiin.

Joku poliittinen liberaali voi olla kulttuurisesti konservatiivi ja jopa paheksua sitä, että nainen ei ota isänsä määräämää puolisoa tai sijoittaja perii korkoa. Useimmat poliittiset liberaalit ovat kulttuurisestikin liberaaleja ja päinvastoin.

Muistettakoon myös, että etenkin ennen valistusaikaa rajoitimme naisiamme monilla niillä tavoilla, joilla muslimit nyt rajoittavat "omiaan".

Marko Hamilo

Feministin kanssa olen melko lailla samaa mieltä, paitsi että termisekaannuksen vaara on tässäkin. Usein erotellaan talousliberalismi ja arvo/kulttuuri/moraaliliberalismi. Moni "vanhoillinen oikeistolainen" on talousliberaali muttei kulttuuriliberaali eli kannattaa vapaata markkinataloutta ja alhaisia veroja mutta ei vaikkapa homojen oikeuksia.

Itse olen klassinen liberaali eli kannatan liberalismia sekä talous- että moraalikysymyksissä. Pidätän itselläni kuitenkin oikeuden kulttuurikonservatiivisen setämäisiin mielipiteisiin tarvittaessa ilman että katsoisin niiden olevan ristiriidassa liberalismin kanssa. Tässä juuri on ero relativismin ja liberalismin välillä! Puolustan ihmisten oikeutta tehdä typeriä asioita, joiden typeryydestä katson itselläni olevan oikeuden heille naljailla.

Naturelli

"Relativismi ja sosiaalinen konstruktionismi ovat molemmat huonosti määriteltyjä käsitteitä, ja toki aina voi yrittää pelastaa kummankin “järkevän ytimen”.

"sosiaaliset konstruktionistitkin näemmä haluavat säilyttää - päätelleen siitä etteivät he halua lakkauttaa yliopistoja, vaan nimityttää itsensä professoreiksi."

Aika huolettomasti käyttelet tuota "huonosti määriteltyä" käsitettä. Taitaa olla kolumnistin oma sosiaalinen konstruktio tuo yhtenäinen porukka "sosiaaliset konstruktionistit", jotka hinkuvat professoreiksi ym.

Käsittääkseni sosiaalista konstruktionismia on vahvaa ja mietoa lajiketta. Ja taustalta löytyy se "järkevä ydin" kuten totesit.
Melko vastaansanomaton ja triviaali pointti lienee näkökulma, että käsityksemme todellisuudesta/todellisuutemme on kielellisesti "konstruoitua", kommunikaatiossa muodostettua, kielellisesti välittynyttä tms. Kieli on sosiaalista höttöä, mutta kielessä me käsityksiämme muodostamme ja kommunikoimme, me sosiaaliset olennot. Ei sitä objektiivista todellisuutta pääse "kielen ulkopuoleltakaan" tarkastelemaan. Tällaisiksi evoluutio on meidät muovaillut.

Nähdäkseni ei ole mitää ongelmaa tutkia vaikkapa hiukkasfysiikkaa (luottaen näkemäänsä ja pitäen yllä tieteen vakiintuneita käytäntöjä), vaikka ymmärtääkin, että oma tutkijan positio, "linssi" jonka läpi kohteen näkee, ja kommunikaatio, jolla kohteen artikuloi, ovat sosiaalista konstruoimista. Ilman sitä se "objektiivinen" todellisuus jäisi artikuloimatta, jakamatta toisten tiedemiesten ja yleisön kanssa. Luonnolle on ihan sama mitä siitä ajatellaan, ajatellaanko mitään, ajattelevatko kaikki ihmiset eri tavalla vai pyrkivätkö artikuloimaan sen jonkinlaisena yhteisenä tasona, kumuloidaanko siitä saatu tieto kasaan jne.

Eli käsitys todellisuuden sosiaalisesta konstruoitumisesta kyllä kuuluu sinne yliopistolle sikäli kun tutkijoiden oletetaan olevan kriittisiä, analyyttisia, valistuneita. Se on vain kriittinen näkökulma omaan positioon tutkimuksen teossa. Jos tuon ismin "paha" ääripää toteaakin, että "totuus on vain oikeutettu uskomus", ja oikeutus on sopimusluontoinen/sosiaalinen/poliittinen ilmiö, niin eipä tuokaan nyt niin järisyttävä huomio ole. Antaa heidän tutkia tuota oikeutuksen "oikeushistoriaa". Ei vaikuta fyyskon työhön mitenkään.

Myöskin relativismi, siis jopa totuusrelativismi on on ihan triviaali näkemys, sikäli kun tiedemieheltä vaaditaan yhtään suhteellisuudentajua. Tieteellä on viitekehyksensä ja siinä voi operoida ihan rauhassa, vaikka tuo kehys on suhteellinen ja sosiaalinen. Tieto voi kumuloitua ihan rauhassa, vaikka hurjat konstruktionistit muistuttaisivatkin totuuden suhteellisuudesta. Ja kyllä kai fysiikka voi itsekin jonain päivänä todeta tämän päiväiset tiedon kumulatiiviset kasat "väärin kasatuiksi".

Marko Hamilo

Maturelli: "Aika huolettomasti käyttelet tuota “huonosti määriteltyä” käsitettä. Taitaa olla kolumnistin oma sosiaalinen konstruktio tuo yhtenäinen porukka “sosiaaliset konstruktionistit”, jotka hinkuvat professoreiksi ym."

Yritin sanoa, että jos vahvan sosiaalisen konstruktionismin edustaja olisi johdonmukainen, hän kannattaisi yliopistojen lakkauttamista, koska yliopistoinstituution sisällä harjoitettu tiede ei voisi päästä lähemmäksi totuutta kuin mikään muukaan hengenviljely missään muualla. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan, vaan juuri yliopistoilla näitä kosntruktionisteja eniten näkee. Kun sosiologi siirtyy yliopistolta työelämään, hän joutuu unohtamaan suurin piirteen kaiken verstaalla opetetun.

Naturelli

"jos vahvan sosiaalisen konstruktionismin edustaja olisi johdonmukainen, hän kannattaisi yliopistojen lakkauttamista, koska yliopistoinstituution sisällä harjoitettu tiede ei voisi päästä lähemmäksi totuutta kuin mikään muukaan hengenviljely missään muualla. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan, vaan juuri yliopistoilla näitä kosntruktionisteja eniten näkee."

Onhan tuo relativistinen ja konstruktionistinen "tarkentava" ja "suhteellistava" näkökulma itsessään menemistä "lähemmäksi totuutta". Siis jos totuus on, että tiedekin on suhteellista ja konstruoitunutta. Kai tuokin havainto on tehty ihan järkevillä ja loogisilla päättelyketjuilla, jotka kuulunevat yliopistoon enemmän kuin "hengenviljelimöihin". Sitten voi jatkaa tutkimusta näihin eri tapoihin, joilla sosiaaliset ilmiöt (kuten tiede) on konstruoitu, ja millaisia valtasuhteita näiden määrittelyissä on vallinnut jne. Ja viereisellä laitoksella saa fyysikkokin tehdä havaintojaan ja teorioitaan ihan rauhassa, vaikka sattuisikin itse kuulumaan sosiaaliseen rakenteeseen, josta "sosiologi" on tehnyt havainnon ja väsää nyt teoriaa. Sosiologi kuuluu hiukkasiaan myöten fyysikon tutkimaan todellisuuteen, ja fyysikko kuuluu ajatteluaan ja toimintaansa myöten sosiologin tutkimana todellisuuteen.

"Kun sosiologi siirtyy yliopistolta työelämään, hän joutuu unohtamaan suurin piirteen kaiken verstaalla opetetun."

Tähän voisi sanoa, että sosiologille on "työelämässä" huomattavasti enemmän hyötyä sosiaalisten ilmiöiden/ihmissuhteiden/sosiaalisen toiminnan ym. tuntemisesta, kuin fyysikolle värivoimien tai bosonien tuntemisesta. Riippuu tietysti siitä mitä tuo "työelämään siirtyminen" tarkoittaa. Jos molemmat työllistyvät oman alansa tutkijoiksi, niin silloinkin sosiologilla on asiantuntemuksestaan enemmän hyötyä kuin fyysikolla. Kun on parempaa tietoa ihmisyhteisöjen toiminnan logiikasta, voi sitä paremmin käyttää hyväkseen, eikä jää jalkoihin. Ei ole kiva tutkia Higgsin bosonia, jos ei saa asioitaan ja ideoitaan eteenpäin, pomo ei kuuntele tai työkaverit kiusaavat. Retoriikkaan ja semiotiikkaan perehtynyt sosiologi on siis sekä tutkimuskohteensa että työyhteisönsä asiantuntija. Fyysikko on vain tutkimuskohteensa asiantuntija.

Tiedemies

Minusta syyllistyt nyt karkeaan ja tarkoitushakuiseen virhetulkintaan. Tottakai konstruktivismia ja "relativismia" voidaan pitää taustalla perusteltaessa mitä typerimpiä positioita, mutta tämä johtuu vain siitä, että ne ovat välineitä, joilla erilaiset positiot voidaan ottaa tarkasteluun.

Se, että näistä näkökulmista lähtien ei ole mitään "perimmäistä totuutta" ei vie pohjaa tieteeltä, vaan tämäkin on tarkoitushakuinen tulkinta. Lisäksi tulkinta luonnontieteistä prosesseina kohti "totuutta" on rahvaanomainen, eikä millään muotoa edellytys edes ns. kovan tieteen tekemiselle.

Luonnontieteessä(kin) operoidaan malleilla todellisuudesta. Ne eivät ole "totta", vaan malleja. Onneksemme - ja tätä keskustelua seuratessa tulee mieleen, että osaksi myös epäonneksi - fysiikassa käytetyt mallit ovat tavattoman tarkkoja. Se on onni siksi, että se mahdollistaa fysikaalisen todellisuuden manipuloimisen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla; ajatelkaa vain tietotekniikkaa tai, ehkä jo lähitulevaisuudessa, nanotekniikkaa.

Malli ei kuitenkaan ole luonnontieteessä sen erityisemmässä "totuudellisuuden" asemassa kuin se on vaikkapa taloustieteessä. Myönnettäköön: taloustieteessä takaisinkytkentä mallin ja kohteen toiminnan välillä tuo oman erikoisen lisänsä, mutta jos tämä nyt sallitaan sivuutettavaksi, niin mitään epistemologisesti perustavaa eroa ei minun mielestäni ole: epätarkkuuksia löytyy aina.

Timuoi

Tiedoksi vain Karjalassa on lopetettu huivien käyttö. Pääliinojen käyttö roolittuu näköjään uudella tavalla. Meillä Karjalan (E-K) maaseudulla on lopetettu huivien käyttö samaan tahtiin kuin huivipäisiä musliminaisia on ruvennut Suomessa näkymään. Vielä viime vuosikymmenellä (-sadalla/ -tuhannella= 1990-luvulla) ennen toista maailmansotaa syntyneet syrjäkyeline rouvat pitivät melko yleisesti kahta huivia - valkeaa niskan taa sidottuna ja toista leuan alle sidottuna - ja näyttivät aika lailla samanlaisilta kuin uusmuslimit EU:ssa. Erityisesti tällä tavoin huiveja pidettiin työssä - navetassa ja pellolla. Lieneekö Savossa ollut samoin, luultavasti. Mutta eivätpä käytä vanhat emännät enää perinnepäähinettä, eivät kahta pääliinaa eivätkä oikeastaan edes yhtä. Omituinen juttu - sillä karjalaisten huivit olivat viime aikoihin asti kulttuurinen tunnusmerkki ja osoittivat siinä sivussa mm. käyttäjänsä olevan vihitty vaimo. Piposta ei voi enää päätellä mitään. Tuntuu siltä, että siirtolaismuslimit ja käännynnäiset eivät edes tiedä maaseudun huivikulttuurista ja pyrkivät samalla hankkimaan yksinoikeudet koko huivitukseen - Muumihuiveja ehkä lukuunottamatta.

lektu

Pahat uskonnot voisi mielestäni kieltää Suomesta. Ongelma vaan on, että jotkut opportunistit laskevat kaikki pahoiksi, paitsi omaa ääriateismiaan. Mielestäni sekin on paha, kuten Stalin osoitti.

Jos taas kristinusko ei miellytä, niin sopii muuttaa pois maasta, jonka lipussa on risti, ja valtaosa nimistä, tavoista (mm. laki, ihmisarvo) ja kulttuurista on kristillistä (esim ajanlasku ja työviikko)

Naturelli

Vapaa-ajattelijoiden ym. uskontoviha on kiivasta. Jopa kiivaampaa kuin joidenkin islamistien fundamentalismi. "Tieteen" nimissä on helppoa ja vakuuttavaa esiintyä, mutta todellisuudentajua ei pidä kadottaa. Ajatus jostain uskonnottomasta ja kulttuurittomasta maailmasta on huuhaata, eli juuri sitä, jota vastaan nämä tiedeuskon omat foliohatut taistelevat. Metodeinaan ylimielinen nöyryyttäminen, halveeraaminen, huuhaa-palkintojen jakaminen ym. koulukiusaaminen.

Kyseisen poliittisen (ei missään tapauksessa tieteellisen) lahkon tavoitteena on paitsi muiden kulttuurien ja uskontojen eliminoiminen, myös ihmisten aivojen säätäminen tilaan, jossa ajatella saa vain niitä asioita, jotka tiede on tähän mennessä tutkinut: muita kysymyksiä on pidättäydyttävä ajattelemasta. On asettauduttava tiedeuskonnolliseen välitilaan, jossa odotellaan kunnes tiede on selittänyt kaiken. Tässä odotellessa on vaiettava kysymyksistä, joista ei tieteellä syystä tai toisesta ole tietoa, tai jotka eivät ole edes tutkimusohjelmassa. Ja tähän odottamiseen perustuva elämäntapa on ainoa oikea. Tiedemiehet tutkii, vapaa-ajattelijat julistaa, ja loput odottaa. Kaikki mikä ei sovi tähän pirtaan, on huuhaata. "Joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan".

Tiede itse ei tietenkään tällaista terrorismia edellytä eikä halua. Tiede tutkii mitä tutkii, eikä ota kantaa muuhun. Tieteen tuottamaa tietoa ja sen sovelluksia käytetään eri tavoin tai jätetään käyttämättä. Erilaiset poliittiset ohjelmat operoivat tässä maastossa. Tiedeuskovaisten ristiretki on yksi tällainen, aika rajukin. Sille vain ei riitä, että tiedettä hyödynnetään, että se on vain yksi väline elämässä. Tieteen pitää olla enemmän. Jotain sellaista, josta käsin kaiken muun voi kieltää. Sille ei sovi, että joku uskonnolliskulttuurinen yhteisö SEKÄ soveltaa tieteen saavutuksia ETTÄ uskoo johonkin mikä ei kuulu tieteen agendaan. Että joku yhteisö elää epätieteellisiä uskomuksia vaalien. Luontaistuotteita tai ruokarukouksia harrastavat elämäntavat ovat juutalaisuutta, joka täytyy kaasuttaa.

Onpa "kriittinen ajattelukin" eräiden sotureiden listalla, mutta oman toiminnan tarkasteluun tuota ei ilmeisesti saa soveltaa. Laajempi kriittinen ajattelu luonnollisesti tekisi vapaa-ajatteljoiden, skepsiksen ym. kapeakatseisen ja utopistisen vuohotuksen naurunalaiseksi.

Hieno maailma: 6 miljardia "(kvasi)kriittisesti ajattelevaa" yksilöä, jotka kukin elävät heille sattuman lahjoittamat elinvuoden epäillen ja vaieten. Filosofia, taide, uskonnot ja kulttuurit lakkautettu, koska ne voivat johtaa huuhaa-ajatuksiin. Ilmiantavat naapureita huuhaasta. Kuuntelevat "kaukovarjostimesta" tieteen saavutuksia ja odottavat sitä utopistista päivää, jolloin kaikki selviää. Ateismi, kriittinen ajattelu ja naturalistinen maailmankuva pitävät huolen siitä, että mikään "moraalinen", "uskonnollinen" tms. huuhaa-höttö ei "kolkuta omatuntoa" kun tekee mieli nuijia vastaantulija hengiltä. Isät, äidit ja lähimmäiset ovat vain sattumanvaraista hiukkasten evoluutiota. Niihin muinoin liittyneet sosiaaliset siteet olivat uskonnollista ja kulttuurista traditionaalista huuhaahöttöä. Mikään universumissa ei estä noiden eliminoimista tai vaadi heidän kunnioittamistaan.

Tällainen ihmisaivojen alikäyttö sattaa johtaa evoluution myötä siihen, että tietelilykin vaikeutuu, palataan takaisin muiden eläinten tasolle, jolloin "laji on kaikki kaikessa, eikä yksilö ole enää mitään". Eli pieleen meni tiedeuskovaisten projekti. Tai toisaalta, loppuivatpa uskonnot.

Letkun kanssa olen samaa mieltä, että aina voi vaihtaa maisemaa. Tiedeuskovaisille voisi perustaa oman valtion, jossa tiedettä palvottaisiin ja krusifikseja kiellettäisiin. Muissa maissa tiedettä hyödynnettäisiin soveltuvin osin.

Naturelli

"Luontaistuotteita tai ruokarukouksia harrastavat elämäntavat ovat juutalaisuutta, joka täytyy kaasuttaa."

Lisäisin tähän vielä lottoajat, isänmaalliset, kansanterveysintoilijat, rokotuksista kieltäytyneet, loisteputkilampun käyttäjät, sekä ne jalkapalloilijat, jotka maalin tehtyään tekevät ristinmerkkejä tai tanssivat heimotanssia kulmalipun ympärillä, ja tietysti kaikkien näiden jälkeläiset. Listaa saa jatkaa.

MrrKAT

Joo Savossakin on käytetty huivia, muistan lapsuudesta, mutta vain yhtä muistelen käytetyn. Ja moni, kuten äitini, oli Karjalasta syntyisin, jotka sodat ajoi tännepäin asumaan.

MrrKAT

"Ajatus jostain uskonnottomasta ja kulttuurittomasta maailmasta on huuhaata, eli juuri sitä, jota vastaan nämä tiedeuskon omat foliohatut taistelevat."

Myös unelma rikos- ja tulipalovapaasta ja laillisuutta noudattavasta valtiosta on aika lailla huuhaata josta monet propellipäät saarnaavat, mutta niitä vastaan vaan jaksaa aina taistella valtiovalta ja poliisi ja palokunta. Pitäisikö heidän luovuttaa ja iskeä hanskat naulaan ?

Naturelli

"Myös unelma rikos- ja tulipalovapaasta ja laillisuutta noudattavasta valtiosta on aika lailla huuhaata josta monet propellipäät saarnaavat, mutta niitä vastaan vaan jaksaa aina taistella valtiovalta ja poliisi ja palokunta. Pitäisikö heidän luovuttaa ja iskeä hanskat naulaan ?"

Uskoisin, että yhteisestä turvallisuudesta huolehtiva järjestysvalta, poliisi ja palokunta kelpaavat kaikille uskontokunnille ja kulttuuriyhteisöille. Eli nämä propellipäät ovat yhteisellä asialla. Siinä ei toinen maailmankatsomus tai elämäntapa toista lyö.

jaa mää vai

Aika vakuuttavasti Naturelli lyö pöytään ns.Neuvostojärjestelmän ytimen. Sen verran kun olen historiaa tutkiskellut, niin Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa elämä ilmeisesti oli juuri tuollaista, jatkuvaa yhden totuuden toitotusta. Tieteelliseen ihmiskuvaan nojaava sosialismi toteutti suurta tehtäväänsä.

Miksi tällainen vouhotus nyt taas tuntuu kiehtovan niin monia? Toisinaan tulee mieleen epäilys että nämä Hitckinsit (vai mikä se oli?) sun muut kiihottajat, ovat imeneet ajatuksensa ja oppinsa suoraan Neuvostoliiton tiede-akatemian ylijäämä-aineistosta. Kyllä ne niin samanlaisilta kuulostavat, ettei se ehkä ole sattumaa ollenkaan.

lektu

Takaisin itse aiheeseen, eli mitä se Hamilon peräänkuuluttama liberalismi on ?

Se ei ole mikään uusi nouseva tuote, vaan kristillisen kulttuurin vanha tuote ! Emme tunne aasialaista liberalismia, tai vasemmistolaista liberalismia.

Jokainen kristitty on tiennyt jo 2000 vuotta, että yltiökristillisten vanhempien lapset ovat juuri tuollaisia liberaaleja. Papin poika on jo käsite, kuten myös poliisin poika. Ei tuossa ole mitään uutta, ei kannatettavaa eikä vastustettavaa.

Otso

Hei,

Kohti off topic'ia...

Nimimerkki Letku viljelee yleistä, mutta väärää käsitystä Stalinin ajasta ateismina. Stalin teki itsestään elävän jumalan, jota oli parempi palvoa, tai huonosti kävi. Käsitteillä "toisin ajatteleva", tai "väärin uskova" ei ole juuri eroa.. Neuvostoliitto ei siis ollut ateistinen yhteiskunta.

On hyödyllistä oivaltaa, että suomalaisuuskin on uskomusjärjestelmä sateenvarjon alla siinä kuin liberalismikin, tai joku uskonto isolla U:lla. Maailma on täynnä uskomusjärjestelmiä jumalilla ja ilman. Tokkopa täysin näistä vapaata Ateistia oikeasti on olemassakaan.

tOtso

uskovaan

No, kyllä se Neuvostoliitto oli ihan virallisesti ateistinen valtio. Tämän voi kuka tahansa lukea tuolta wikipediastakin. Se on sitten eri asia mitä tuolla ateismilla kukakin itse ymmärtää. He ymmärsivät sen luultavasti sellaisena, mitä he käytännössä toteuttivat. Vainosivat kaikin tavoin muiden uskontojen edustajia jne. Valitettavasti tämä nykypäivän ateismi alkaa saada aivan samanlaisia ilmenemismuotoja.

On muistettava että kristittyjäkin syytettiin 300-luvulla ateisteiksi, koska he ilmoittivat, ettei heidän jumalaansa voi nähdä, eikä hänestä saa tehdä mitään kuvia, patsasta tms. Samoilla teeseillä tämän päivän ateisteiksi itseään kutsuvat nyt taas syyttävät kristittyjä haihattelijoiksi yms.?!? O tempora o mores! ..... sanoisin ja sanonkin.

Raamatussa taas puhutaan jumalankieltäjistä, mikä onkin oikestaan parempi ja kuvaavampi sana kuin ateisti. Se kuvaa paljon paremmin ihmismielessä tapahtuvaa ajatuskulkua, kun se yrittää koko ajan teilata tajunnasta esiin pyrkiviä mielteitä ja oivalluksia "Hänestä Joka On".

Otso

Hei Uskovaan,

Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. No, kyllä se DDR:kin oli ihan virallisesti demokraattinen kansantasavalta...

-Otso-

JakomäenNeruda

Mielenkiintoinen kirjoitus, ja hyvät perustelut. Mielestäni Ranskan huivikielto on kuitenkin ennen kaikkea vastaveto maassa leviävälle fundamentalistiselle islamille, jota edustavat valtiot, joissa naisten on nimenomaan pakko käyttää huivia. Nainen, joka kasvaa tähän huivipakkosysteemiin, pitää itsekin itseään parempana kuin huivia käyttämättömät naiset. Hänellä ei siten ole todellista valinnanmahdollisuutta.

Eksplisiittisesti voisi todeta myös sen, että islamista luopumisesta rangaistaan kuolemalla. Maallistuminen on eri asia, varsinkin miehillä sitä katsotaan länsimaisten muslimien keskuudessa varsin läpi sormien. Mutta todellista uskonnottomaksi julistautumista seuraa fatwa, kuten esimerkiksi Ayaan Hirsi Alin tapauksessa.

Länsimaat eivät pysty suojelemaan islamista luopuvia yhtään sen paremmin kuin pystyvät nyt suojelemaan kunniamurhauhkan alaisia naisia: naiset houkutellaan muslimimaihin tapettaviksi, tappaja tulee perheen kotimaasta ja palaa tekonsa tehtyään, tai murhan suorittanut perheen jäsen pakenee maahan, jossa teosta ei rangaista, koska se katsotaan oikeutetuksi.

Late

"suomalainen yhteiskunta ei ole erityisen epäonnistunut mielenterveys- tai sosiaalipolitiikassa, mutta alkoholipolitiikassa kylläkin."

Tähän lisäyksenä huumausainepolitiikka. Siinä Suomi on myös todella epäonnistunut. Vika politiikassa on siinä että se on liian naiivia ja sinisilmäistä. On hyväksyttävä päihteidenkäyttö, mutta tuettava ihmisiä ja ihmisyyttä. Kun arvomaailma on kunnossa niin toimintamallitkin ovat sen mukaiset.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009