Tiedeyhteisön uskottavuus instituutiona perustuu sen kykyyn noudattaa johdonmukaisesti laadunvarmistuksen periaatteita. Uuden tutkimuksen kohdalla se toteutuu ennen kaikkea julkaisujen vertaisarvioinnin muodossa. Vertaiseksi jonkin alan tutkijoiden yhteisöön taas tullaan prosessissa, jonka laadunvarmistus toteutuu ennen kaikkea väitöskirjan arvioinnissa.

Suomessa väitöskirjan ohjaus ja ennakkotarkastus on toteutettu niin, että itse väitöstilaisuuteen ei käytännössä koskaan sisälly mitään dramatiikkaa. Käytännöllä on tietysti hyvätkin perusteensa. Varsinkin wanhoina aikoina ennen internetiä väitöskirjan painaminen oli sen verran kallis paukku väittelijälle, että onkin perusteltua, että jo painatuslupaan johtava ennakkotarkastus on niin tiukka, ettei itse väitöstilaisuudessa esiin tullut kritiikki johda juuri koskaan väitöksen hylkäämiseen.

Mutta entä jos maanantaikappale sittenkin pääsee esitarkastusseulasta läpi? Jos jotakin täysin kelvotonta huuhaata esitetään kelpona tieteenä, toimiiko väitöstilaisuus enää lainkaan sellaisena viimeisenä varmistuspisteenä, jollaiseksi se on alkujaan tarkoitettu, vai onko se vain samanlainen muodoilla koketeeraava rituaali kuin jokasyksyiset yliopiston avajaiset?

Skeptikkopiireissä ihmeteltiin jo keväällä, miten on mahdollista, että Oulun yliopistossa on päästetty esitarkastuksesta läpi väitöskirja, jossa käytännössä pyritään selittämään kaivonkatsojien toimia tieteellisesti.

Tekniikan lisensiaatti Paavo Huttusen väitös ”Spontaanit käsienliikkeet VHF-alueen heikon sähkömagneettisen säteilyn kenttägradienteissa” tarkastettiin Oulun yliopistossa maaliskuussa.

Kalevan mukaan jo väitöstilaisuudessa yleisön joukosta esitettiin ylimääräisiä vastaväitettä, ja toukokuussa tohtorikoulutustoimikunta päätti työn uudelleen tarkastamisesta.

Paikalla väitöstilaisuudessa oli skeptikkoaktiiveja. Kuuleman mukaan suomalaisessa väitösrituaalissa aivan poikkeukselliset skeptisen yleisön vastaväitteet herättivät kustoksen, väittelijän ja vastaväittäjän mielissä lähinnä hämmennystä. Eihän tällaista kukaan osannut odottaa!

Viime tiistaina Oulun yliopiston tekniikan ja luonnontieteiden tohtorikoulutustoimikunnan kokous teki lopulta päätöksen väitöstyön kohtalosta.

”Väitöskirjaa ei ole tehty kriittistä tieteellistä ajattelua käyttäen eikä hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Väitöskirjassa esitetyt ja kiistanalaisiksi asetetut väitteet ja päätelmät eivät ole perusteltuja yleisen olemassa olevan tutkimustiedon sekä väitöskirjassa raportoitujen havaintojen valossa. Väitöskirja ei sisällä uutta tieteellistä tietoa.”

Keskustelun jälkeen tohtorikoulutustoimikunta totesi, että TkL Paavo Huttusen väitöskirja ei täytä Valtioneuvoston asetuksen yliopistojen tutkinnoista 22§:n 2. momentin edellyttämiä tieteellisiä kriteereitä.Tohtorikoulutustoimikunta ei hyväksynyt TkL Paavo Huttusen väitöskirjaa ja arvosteli väitöskirjan arvolauseella HYLÄTTY.

Minulle jäi vaikutelmaksi, että ilman väitöstilaisuudessa hämmennystä herättäneiden skeptikkojen vastaväitteitä Huttusen väitöskirja olisi mennyt seulasta läpi. Nostan hattua skeptikoille Oulussa!

Vaikka kyse on vain yhdestä väitöksestä tuhansien joukossa, tapaus osoittaa, että laadunvarmistus ainakin tekniikan ja luonnontieteiden alueella toimii.

Suurempi ongelma on sitten yhteiskuntatieteissä, joissa feministisen naistutkimuksen kaltaisilla aloilla on muodostunut kokonaan tieteellisestä normistosta irronnut alakulttuuri. Kun tieteellisen itsensäkorjaavuuden mekanismeista on kerran irrottauduttu, pelkkä väitöstilaisuuksiin tai artikkeleiden vertaisarviointiin perustuva laadunvarmistusmekanismi ei takaa muuta kuin sen, että tarkistettu väitöstyö on alakulttuurin hyväksymällä tavalla feminististä naistutkimusta.

Miksi kokonaiset huuhaa-alakulttuurit sitten säilyvät yliopistoissa? Henry Laasanen kirjoittaa aiheesta blogillaan Bruce Bawerin uutuuskirjaan The Victims' Revolution: The Rise of Identity Studies and the Closing of the Liberal Mind pohjautuen.

"Studies" opintoja on vaikea saada pois yliopistoista, koska "uhritieteiden" edustajat tietävät, että juuri kukaan yliopistojen johtaja ei uskalla sanoa heille "ei". Kaikki on suurta huijausta, jossa akateemiset uhriutujat ovat huomanneet, että valkoiset, liberaalit ja syyllisyyden tunteen riivaamat yliopistojen johtajat eivät uskalla kieltää heiltä rahoitusta.

"Sorretuille" ryhmille on pakko antaa se rahoitus, jonka he sanovat tarvitsevansa "studies" identiteettiopintoihinsa, vaikka niillä ei ole juuri mitään tekemistä tieteen kanssa.

Uhritieteiden siivoaminen yliopistoista tulee olemaan paljon isompi urakka kuin kaivonkatsojien pitäminen sieltä ulkona. Mutta siihenkin hommaan pitää ennemmin tai myöhemmin ryhtyä, jos tiede halutaan pitää tieteenä ja yliopisto tiedeyhteisönä.

Kommentit (106)

Aleksi

"Uhritieteiden"?

Tämäkö on tiedelehdelle sopivaa neutraalia ja kiihkotonta aiheen käsittelyä?

Laasasen nyt toistuva käyttö lähteenä on lähinnä pilkantekoa millekään tieteellisyydelle ja asettaa Hamilon ja Tiede-lehden lähdekriittisyyden kyseenalaiseksi.

Jos kohta naistutkimuksessa onkin epäilemättä omat vikansa, ei Laasasen karikatyyristä ja siten tieteelliseen kritiikkiin sitoutumatonta blogitekstiä voi millään pitää pätevänä esityksenä asiasta. Tälläiset lauseet Laasasen tekstissä sen osoittavat:

"Oppiaineissa kuten naistutkimuksessa *ei opita muusta kuin siitä*, kuinka ryhmää on kohdeltu kaltoin kapitalismin, lännen ja valkoisten miesten toimesta."

"Suurelle osalle *tervejärkisiä ajattelijoita* postmodernistinen kolosssi Judith Butler on lähinnä vitsi."

"Eräs "studies" opintojen keskeinen piirre on *tarkoituksellisesti epäselvän jargonin käyttö*, jota professorit ja kirjoittajat käyttävät luodakseen vaikutelman, että heillä on jotakin perustavanlaatuisen tärkeää sanottavaa - ja tietenkin *häikäistäkseen naiiveja oppilaitaan ylivertaisella älyllään*.

Esimerkiksi käsitteitä ei koskaan vain analysoida, sen sijaan ne "problematisoidaan". Kirjoja ja dokumentteja ei vain lueta, niitä "kuulustellaan". Jokapäiväiset sanat muutetaan syviksi symbolisiksi merkityksiksi. Esimerkiksi sana "katse" (gaze) ei enää merkitse vain jonkin asian katsomista, vaan "studies" oppiaineissa sana tuo esille sortavia sävyjä - voit tulla jopa orjuutetuksi katseella. "

Olen lukenut filosofian opintojeni yhteydessä ns. feminististä filosofiaa ja paitsi että ylläolevat yleistykset eivät siihen päde, on tuon nimen alla laaja joukko ajattelijoita, jotka ovat monesta asiasta keskenään erimielisiä. Mitään monoliittista joukkoa ei Laasasen väitteistä huolimatta ole olemassa.

Se, että jossakin (Yhdysvalloissa?) on huonoa sukupuolitutkimusta, tuskin todistaa että kaikki sukupuolitutkimus on "huuhaata". Tällainen ylimielisyys kokonaista tutkimusalaa kohtaan henkii myös sellaisesta tyytyväiseen omanarvontunteen paikaan asettumisesta, joka se ei ole "skeptikolle" sopivaa. Skeptikko tekisi hyvin ja ottaisi Laasasensa proverbiaalisen suolan kanssa.

Hämäräperäisten "todellisten motiivien" antaminen kokonaiselle tutkimuskentälle on kyseenalaista, eikä sille anneta perusteita. Motiivien antaminen vastapuolen teoille ei myöskään ole hyvän argumentaation mukaista.

Oma käsitteistö ja jargon on sinällään tuskin millekään tieteenhaaralle vierasta.

Laasasen tekstissä paistaa myös laajempi halveksunta ns. strukturalistista / mannermaista filosofista perinnettä kohtaan. Perinteeseen lukeutuu toki runsaasti hämärää kirjoitustyyliä, mutta koko suunnan pilkallinen tyrmääminen osoittaa perehtymättömyyttä aiheeseen.

Mannermaisen filosofian parhaimmiston luonteeseen kuuluu kriittisyys myös tiedeinstituutiota kohtaan ja itsekriittisyys on tieteen määritelmän mukaankin enemmän kuin tervettä.

Tämä toinen lähde, Bruce Bawer, on ehkä Laasastakin "uskottavampi": akateemisen maailman ulkopuolella toimiva oikeistolainen islamofobi, joka laatii työkseen tällaisia kirjatrollauksia.

NYTimesin arvio teoksesta:
http://www.nytimes.com/2012/08/26/books/review/the-victims-revolution-by...

Janne Särkelä

Eikö tuo nyt ole kuitenkin aika rajusti sanottu, koska tieteeseen kuuluu olennaisena osana avoimuus. Kun lukee tuon päätöksen ja mihin toimiin on ryhdytty, niin se myös korostaa tieteen arvovaltaa. Asiat käsitellään siten, että lopputulos on mahdollisimman ristiriidaton.

Tieteen pitää voida myös kehittyä, ja siksi mitään ajatusta ei pidä etukäteen tuomita, vaan juurikin tieteellisesti tutkia. Tieteen kehittyminen voi myös väistämättä tarkoittaa, että olemme nyt väärässä jossain asiassa. Lopulta, jos pitäydytään tiukasti tieteen paradigmassa, niin mikään ei ole 100% varmaa, vaikka se siltä tuntuisikin.

Tuo kirja vaikuttaa aika järkyttävältä, mutta olisi kuvauksen perusteella luultavasti kiinnostavaa lukea se. Kirjoittaja ilmeisesti visioi jonkinlaista oikean laidan puhdasoppisuutta (mitä seurauksia on ollut vapaamman ajattelun leviämisestä): ajattelumme on köyhtynyt, politiikka on sekavaa ja oppilaiden päät täytetty poliittisella korrektiudella. Ilmeisesti vastaus on opetuksen rajoittaminen, vapauden vähentäminen ja kurin vahvistaminen (ainakin ne on siis menetetty...).

Tuollaista voisi tulla fundamentalisti-imaamin suusta, mikä jälleen kerran osoittaa koko ajatuksen paradoksaalisuuden. Mutta koko ajan opitaan lisää. Tieteessä tärkeintä on asoiden tutkiminen ja se tarkoittaa illuusioiden purkamista ei niiden torjumista.

Sampo Smolander

Mahtaakohan Oulussa asia olla lopullisesti päätetty?

Taideteollisessa korkeakoulussa (nykyään osa Aalto-yliopistoa) korkeakoulun tutkintoneuvosto yritti hylätä väitöskirjan vuonna 2000, mutta tutkintolautakunta pakotti kuitenkin hyväksymään [1]. Ja Helsingin yliopistossa Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto samoin yritti hylätä väitöskirjan vuonna 2007, mutta opintosuoritusten tutkintolautakunta pakotti myöhemmin hyväksymään [2]. Myös Oulun yliopistossa on samanlainen elin, tutkintolautakunta, jonka tehtävänä on käsitellä mm. opintosuorituksiin liittyviä oikaisupyyntöjä. Että jos Huttunen vielä sinne valittaa, niin asia saanee jatkoa.

[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Riitta_Nelimarkka#Tohtorinv.C3.A4it.C3.B6s

[2] http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225...

Marko Hamilo

En ole vielä ehtinyt lukea tuota Amazonista lataamaani Bawerin kirjaa, mutta nämä erilaiset identiteettipoliittiset tutkimusperinteet ovat kyllä minulle tuttuja yli 20 vuoden ajalta, eikä niiden pseudotieteellisyydestä ole mitään erityistä mieltä keskustella. Sen sijaan on kiinnostavaa lukea siitä, millaiset tunnelmat akateemisessa maailmassa Amerikassa nyt ovat; onko muutosta tulossa vai ei. Norjassahan naistutkimus sai ison tällin.

Siljamaarit

Erinomaista, että huuhaa karsitaan väitöksistä. Todella outoa, että tuo kaivonkatsomistutkimus pääsi niinkin pitkälle.

Hamilon heitto naistutkimuksen suuntaan kuitenkin kummastuttaa minua, asiaan perehtymätöntä luonnontieteilijää. Sukupuolentutkimus lienee metodologisesti ja luotettavuudeltaan samanlaista kuin muukin yhteiskuntatiede. En tunne yhteiskuntatieteen metodeja erityisemmin, mutta eikö niihin normaalistikin kuulu paljon eksploratiivista ja deskriptiivistä työtä? Yhteiskunnassa on varmasti sukupuoleen liittyviä asenteita ja rakenteita, joihin syventyminen on tärkeää siinä missä muidenkin elämänalojen tutkimus. Hamilon siteeraama Henry Laasanenhan on käsitellyt kirjoituksissaan näitä aiheita vähemmän tieteelliseltä pohjalta, ihan mutu-tuntumalla.

Jos ainoastaan kokeellinen tutkimus, satunnaistetut vertailut tai matemaattiset todistukset hyväksytään tieteelliseksi työksi, niin varmaan naistutkimuksen lisäksi joudutaan karsimaan aika suuri osa tieteenaloista. Jäljelle jää fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, matematiikkaa, farmasiaa, lääketiedettä, kielitieteitä? Hamilon asenteella pois heitettäneen historia (liian kuvailevaa), sosiologia (liian reflektiivistä), taloustiede (tarkoitushakuista ja poliittisesti sävyttynyttä - muistakaa Marx), filosofia (mielipiteiden latelemista ja ikivanhojen kirjoitusten kertailua), antropologia (mitä tutkimusta se on jos vain tarkkaillaan ihmisiä), kulttuurin ja taiteen tutkimus (taide on tarkoitettu nautittavaksi eikä reposteltavaksi), oikeustiede (ennakkotapauksien perkaamista) jne.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä Marko Hamilon oma koulutustausta on?

fyysikko

Laasanen on itse yksi suurimmista uhritieteen edustajista Suomessa. Hänen metodinsa eivät kestä juuri minkään sortin tieteellistä tarkastelua. Ilmankos media hänestä niin tykkääkin

Samuli Kunttu

"Studies"-opinnot ei ehkä ole hyvä käsite, onhan olemassa vaikka information studies tai religious studies. Studies viittaa lähinnä monitieteellisyyteen.

New York Timesin juttu Bawerin kirjasta: http://tinyurl.com/9hj59py . Vaikuttaa hieman hurulta.

Leija

Vaikea tutustua asiaan, koska Hamilo ei kirjoita suoranaisesti väitöskirjasta ja sen sisällöstä. Minua huolestuttaa se, että jokin yliopiston tai tiedemaailman ulkopuolinen ryhmä voi näköjään huutoäänestyksellä kumota väitöskirjoja. Eikö se jos mikä ole huuhaata.

Olen samaa mieltä, että tiedelehden toimittajan ei pitäisi käyttää käsitettä uhritiede. Tiede-lehdessä on tosin väitetty elokuun numerossa sellaistakin, että meren aallot tuntevat pohjan ja sen perusteella muuttavat liikesuuntansa kohti rantaa. Mielenkiintoista.

Siljamaarit

Luin Mikan linkittämän jutun, kiitos linkistä! Artikkelin perusteella silmäni avautuivat näkemään, että sukupuolitutkimukseen Suomessa ilmeisimmin liittyy ongelmia, jos tutkimus on niin agendallista ja yksipuolista kuin kirjoituksessa kerrotaan. Ulkopuolisena on tosin mahdotonta tietää, kuinka objektiivinen asenne Kivivuorella itsellään näihin kysymyksiin on. No, Kivivuoren artikkelissa olevien naistutkijoiden tekstien sitaattien perusteella vaikuttaa ainakin siltä, että sukupuolitutkijat voisivat opetella ilmaisemaan itseään selkeämmin suomen kielellä - kun se kerran on heidän käyttämänsä tieteen kieli.
- Vaikka naistutkimus olisikin hakoteillä, paras ratkaisu ei kai kuitenkaan ole Hamilon kuuluttama "uhritieteiden siivoaminen yliopistosta", vaan tieteen sisäinen kriittinen arviointi, jota Janne Kivivuoren ansiokas kirjoitus edustaa? Kuka diktaattori vetäisi rajan, mikä yliopisto, tiedekunta tai laitos on tarpeeton? Hamilo?? Laasanen???

Pentti S. Varis

Menisiköhän seuraava tutkimus läpi, jos pääosa päättäjistä olisi skeptikkoja? Mitään normalitieteen mukaista tiedonvälitystä ei ole onnistuttu ainakaan vakuuttavasti osoittamaan:

http://www.frontiersin.org/Perception_Science/10.3389/fpsyg.2012.00390/a...

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/10/121022145342.htm

Tuskin William Tillerin 250 tieteellistä julkaisua materiaalitieteestä Stanfordin yliopistossa auttaisivat. Tutkimus hylättäisiin. Onhan mahdotonta muuttaa testiastian pH:ta pelkästään ajatuksen voimalla..

http://theintentionexperiment.com/the-power-of-ph.htm

Marko Hamilo

"- Vaikka naistutkimus olisikin hakoteillä, paras ratkaisu ei kai kuitenkaan ole Hamilon kuuluttama "uhritieteiden siivoaminen yliopistosta", vaan tieteen sisäinen kriittinen arviointi, jota Janne Kivivuoren ansiokas kirjoitus edustaa? Kuka diktaattori vetäisi rajan, mikä yliopisto, tiedekunta tai laitos on tarpeeton? Hamilo?? Laasanen???"

Kuvaamani ongelmahan oli juuri se, että ideologisesti sitoutuneet tutkimusalat ovat linnoittautuneet normaalin tieteellisen arviointikriteeristön tavoittamattomiin. Vertaisarvioinnista ei oöe apua, jos vertaisarvioija arvioi tutkimuksen ideologista sopivuutta eikä tieteellistä näyttöä. Yksittäisen huuhaatutkimuksen voi ampua alas juuri kuten taikavarpututkimukselle kävi Oulussa, mutta kun tieteelliset menetelmät ja normit hylännyt tutkimustraditio on valtavirtaistunut, se päinvastoin pystyy käyttämään institutionaalista valtaansa leimaamalla normaalitieteellisen itseensä kohdistuvan kritiikin epätieteelliseksi.

Silloin on vain vedettävä letkut irti kokonaisilta laitoksilta ja instituuteilta. Jos alan tutkijat haluavat jatkaa tutkijoina, pärjätköön normaaleilla tieteen pelisäännöillä. Kuka sen syöpäkasvainleikkauksen sitten tekee? Eiköhän yliopistoilta löydy siihen asiantunteva komitea. Minä ja Laasanen ei siihen kuuluta, mutta Kivivuori olisi sopiva vaikka sen puheenjohtajaksi.

Marko Hamilo

"Vaikea tutustua asiaan, koska Hamilo ei kirjoita suoranaisesti väitöskirjasta ja sen sisällöstä. Minua huolestuttaa se, että jokin yliopiston tai tiedemaailman ulkopuolinen ryhmä voi näköjään huutoäänestyksellä kumota väitöskirjoja. Eikö se jos mikä ole huuhaata."

Väitöksen hylkäämisen teki yliopisto täysin normaalissa järjestyksessä. En tiedä nostetaanko siellä tiedekunnassa äänestettäessä käsiä vai kirjoitetaanko jotain lappuun vai huudetaanko jaa kautta ei.

En kirjoittanut itse väitöksestä, koska se ei ollut tässä minusta niin kiinnostava kuin tämä poikkeuksellinen prosessi. Mistä kertoo se, että huuhaa oli mennä läpi? Onko laadunvarmistuksessa puutteita?

Onko käynyt niin, että yliopistoilla on niin kova taloudellinen intressi saada mahdollisimman monta maisteria ja tohtoria tuotettua, että laadunvarmistus siksi kärsii? Tämä on ihan vakavasti otettava ongelma, koska tutkinnon myöntävä taho on sama joka tarjoaa koulutuksenkin. Ylioppilastutkinnoissahan, noin esimerkiksi, on paljon vähemmän korruptoitumaan altis järjestelmä, koska tutkintolautakunta on täysin riippumaton koulutuksen järjestäjästä.

Oulun yliopiston maine ei ole ainakaan minun silmissäni ihan parhaita. Korvavaloyliopistolle ihan eduksi, että tämä väitös hylättiin.

Marko Hamilo

Huvittavaa on se, ettei tämä vaikuta edes niin hullulta kuin keskimääräiset humanististen ja yhteiskuntatieteiden väitöstiedotteet, joita sähköpostiini kolahtaa viikoittain muutamasta suomalaisyliopistosta.

http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225...

HY: Esitarkastettu väitöskirja hylättiin

Lähettäjä: "Marjo Mansikka" 21.03.2007 08:35

Helsingin yliopisto
Humanistinen tiedekunta
21.3.2007

HY: Esitarkastettu väitöskirja hylättiin

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto on hylännyt
marraskuussa 2006 tarkastetun väitöskirjan. Tapaus on harvinaislaatuinen,
sillä edellisen kerran esitarkastettu väitöskirja on tiedekunnassa hylätty
vuonna 1984.

”Väitöskirjan tarkastusprosessi on itse asiassa laadunvarmistusjärjestelmä,
ja vaikka kyseessä oleva tilanne onkin epätoivottu, se on kuitenkin samalla
osoitus siitä, että järjestelmä toimii, vaikkakin tässä tapauksessa
valitettavan myöhäisessä vaiheessa”, sanoo dekaani Ulla-Maija Kulonen.

Humanistisessa tiedekunnassa tarkastettiin 10.11.2006 Peter Prycen
väitöskirja ”Measuring attitudes in translation: a study of Nokia business
reports”. Suomalaisessa järjestelmässä esitarkastettu väitöskirja yleensä
hyväksytään. Arvosanaan vaikuttaa kuitenkin sekä itse väitöskirja että sen
julkinen puolustaminen väitöstilaisuudessa. Väitöstilaisuuden jälkeen
arvolausetoimikunta kokoontuu ja tekee ehdotuksen väitöskirjan
hyväksymisestä ja arvosanasta. Tiedekuntaneuvostolla, joka ylimpänä elimenä
valvoo opinnäytteiden laatua, on kuitenkin valta hylätä väitöskirja, jonka
tasoa se ei pidä riittävänä. Kokouksessaan 20.3.2007 humanistisen
tiedekunnan tiedekuntaneuvosto totesi pitkällisen keskustelun jälkeen, ettei
kyseinen opinnäyte täytä väitöskirjalle asetettuja minimivaatimuksia.

”Kyseinen väitösprosessi kokonaisuutena on käyty erityisen tarkkaan läpi,
analysoitu ja prosessista on etsitty heikkoja kohtia, joiden parantamiseksi
pohditaan toimenpiteitä. Kun kyse on inhimillisestä toiminnasta, myös
inhimilliset virheet ovat mahdollisia. Kuitenkin kaikki mahdolliset
heikkoudet järjestelmässä pyritään korjaamaan”, Kulonen vakuuttaa.

Vuosittain humanistisessa tiedekunnassa keskeytetään useita esitarkastuksia.
Keskeytyksen jälkeen opiskelija voi työstää käsikirjoitustaan rauhassa ja
tuoda sen uudelleen esitarkastettavaksi. Uuden esitarkastuksen
käynnistäminen edellyttää oman oppiaineen professorin puoltoa. Tavallisesti
aikalisä tuottaa tulosta ja uudelleen käynnistetty tarkastusprosessi päättyy
hyvin sujuneeseen väitökseen.

Tiedekunnassa hyväksytään vuosittain noin 40 väitöskirjaa. Suurin osa
väitöskirjoista on kolmen korkeimman arvosanan piirissä.
Humanistisen tiedekunnan väitöskirjojen arvosteluasteikko ja
arviointikriteerit löytyvät osoitteesta
http://www.helsinki.fi/hum/tutkimus/jatko-opinnot/asteikko290506.pdf.

Lisätietoa:
dekaani Ulla-Maija Kulonen, puh. (09) 191 22898 tai 050 468 7426
varadekaani Jaakko Hämeen-Anttila, puh. (09) 191 22092

Ystävällisin terveisin

Marjo Mansikka
tiedottaja

Humanistinen tiedekunta
PL 3 (Fabianinkatu 33, 2. krs)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
puh. (09) 191 24021, 050 329 0914
marjo.mansikka@helsinki.fi
www.helsinki.fi/hum

Marko Hamilo

"Henry Laasanen kritisoi huuhaata? Hehheh. Aika hyvä läppä."

Henry Laasanen on kritisoinut huuhaa-naistutkimusta vuosikausia. Ei kai ole kauhean suuri yllätys että hän tekee sen taas kerran, taparikollinen kun on?

Mitä Laasasen omiin ansioihinsa tutkijana tulee, niin arvioidaan sitä sitten, jos / kun hänen väitöskirjansa valmistuu yliopistollisen laadunarvioinnin mankeliin.

Shriek

Siljamaarit, Kivivuori on Hamilon tavaramerkki ja varmasti niitä harvoja tutkijoita, jotka jakaa hänen omat käsitykset. Ei varmasti vaadi hirveästi vaivaa, jos haluaa löytää yhden tutkijan näkemyksen kumoavia näkemyksiä.

Marko Hamilo

Shriek kirjoittaa:
23. lokakuuta 2012 kello 16.01 | Muokkaa
"Siljamaarit, Kivivuori on Hamilon tavaramerkki ja varmasti niitä harvoja tutkijoita, jotka jakaa hänen omat käsitykset. Ei varmasti vaadi hirveästi vaivaa, jos haluaa löytää yhden tutkijan näkemyksen kumoavia näkemyksiä."

Väitätkö, että Kivivuori on harvoja tutkijoita, jotka yhteiskuntatieteiden alalla noudattavat tieteen normaaleja menetelmiä ja normeja? Ei kai tilanne yhteiskuntatieteissäkään nyt sentään niin huono ole?

Shriek

Hamilo: Lukeeko siinä minun tekstissä jotain sellaista? Jos tuollaisia asioita siitä implisiittisesti poimit, niin voin myöntää, että en ole vähään aikaan näin skitsofreenisiin ennakkoluuloihin törmännyt.

Henry Laasanen

Tuo linkitetty blogikirjoitukseni on (kirjoituksessani olevista englanninkielisistä) lähteistä tehty suomennos, joka tiivistää katkelmia Bawerin kirjan teeseistä.

Toisin sanoen, teksti pitää sisällään Bawerin ajatuksia, ei minun ajatuksiani.

Marko Hamilo

Shriek, mitä sitten yrität sanoa? Jos väität, että Kivivuori on tieteenfilosofisesti outo lintu suomalaisessa yhteiskuntatieteessä, saatat olla oikeassa, mutta kun ottaa huomioon että Kivivuoren edustama kanta on tieteellinen realismi, niin siitä sitten on helppo tehdä sellainen looginen päätelmä, että tieteellinen realismi on suomalaisessa yhteiskuntatieteessä heikossa hapessa. Niinhän minä usein kyllä väitänkin sen olevan, mutta ei tilanne nyt ehkä ihan niin toivoton ole kuin mitä tuosta ilmaisustasi "harvoja tutkijoita" voisi kuvitella.

Mini

Hienoa, että keskustelua taas käydään tieteen määritelmistä ja tasosta. Jos sukupuolentutkimus tai mikä tahansa ala haluaa tieteen arvovaltaa, sen pitää ansaita se. Ei riitä puolustukseksi, että toki alalla on huuhaata mutta kaikki ei sitä ole. Sen sijaan ei-huuhailijoiden on osoitettava missä ja jos kollegat menevät metsään. Kannattaa tietysti välttää yleistyksiä (vaikka joskus nekin ovat tarpeen). Siksi kannattaa lukea Kivivuoren ansiokas artikkeli ja ottaa kantaa siinä esitettyihin tarkkoihin väitteisiin. Siinä olevaa empiriaa on ainakin vaikea kuvata. Minkä sitaatin Kivivuori esim tulkitsee väärin ja miten?

Mini

Jos muistan oikein, skepsis ryn johdossa on joskus linjattu jotakin sen suuntaista että yhdistyksen ei juuri kannata puuttua akateemiseen huuhaaseen, koska se olisi astumista yksittäisten tutkijoiden varpaille. Muistanko oikein? Ehkä kyse oli vain jonkun johtohahmon yksityisajattelusta?

Shriek

Hamilo: Esität kokoajan täysin kummallisiin ennakkoluuloihin perustuvia kysymyksiä, joihin vastaaminen on turhaa. Pointti oli vain siinä, että sinä lainaat Kivivuorta usein. Huomautukseni aukeaa ainoastaan niille, jotka ovat lukeneet esim. sinun toimittamia kirjoja tai Kivivuoren itsensä tekstejä. Huomautus voi alkaa aueta muillekin, kun tutustuu Kivivuoren teksteihin tai sinun toimittamiin kirjoihin.

mini

Kirjoitusvirhe edelliseen liittyen: piti olla, että Kivivuoren empiriaa on vaikea kumota, ei kuvata. ps. tuo roskapostin esto on hauska: pysyisivätköhän kommentoivien ihmisten ajatukset selkeämpinä, jos siinä kysyttäisiin murtolukuja!?

MrrKAT

Mini: "..skepsis ryn.. ..että yhdistyksen ei juuri kannata puuttua akateemiseen huuhaaseen, koska se olisi astumista yksittäisten tutkijoiden varpaille. Muistanko oikein?"

On puuttunut, 2004 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkinnon Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan laboratoriolle
kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina. (Prof. Leisolan varpaille astuen).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Skepsis#Huuhaa-palkinto

Vatkain

"Oulun yliopiston maine ei ole ainakaan minun silmissäni ihan parhaita. Korvavaloyliopistolle ihan eduksi, että tämä väitös hylättiin." - M. Hamilo

Väärin sammutettu!!! o.0

Maiva

Miten esittämäsi jalot tieteen periaatteet suhtautuvat laajalti markkinoimiisi ilmastonmuutosskenaarioisiisi? Mitkä ilmastonmuutokset? Jos ilmastonmuutoksia, niin minkälaisia? Ihmisten syytä?
Tieteen periaatteiden mukaisesti täytyy tarkastella kaikkia asioita. Ei pelkästään itselle kivoja.
Pikkupiiskaa Markolle!

Mini

MrrrKAT kirjoittaa Leisolan labran aiheellisesti saamasta palkinnosta. Tämä ei kuitenkaan ole niin selkeästi "akateemista huuhaata", koska kyse ei ole labran omasta alasta vaan lähinnä yhden henkilön tietämättömyydestä. Skepsis ry tuskin voisi palkita vaikkapa feminististä väkivaltatutkimusta tai queer-teoriaa.
Sukupuolentutkimuksen opinto-oppaassa keväälle 2012 sanotaan mm. seuraavasti:

"Sukupuolentutkimus on kasvanut naisliikkeestä ja feministisen ajattelun perinne on keskeinen osa sitä. Opintojen kuluessa tutustutaan monipuolisesti feministisen ajatteluun historiallisena, filosofisena, kulttuurisena ja poliittisena ilmiö- 
nä. Nykyiseen sukupuolentutkimuksen alaan kuuluvat myös olennaisesti eri seksuaalisuuksia pohtiva  
queer-tutkimus sekä miesten ja maskuliinisuuksien tutkimus. Feministinen tutkimus on koko histori- 
ansa ajan ollut poliittisesti provokatiivista ja älyllisesti haastavaa, ja opiskelu tarjoaa mahdollisuuden  
ottaa osaa tähän seikkailuun."

On tuossa jotakin raskauttavaa minusta. Jos feministinen ajattelu on osa sukupuolentutkimusta, eikö se silloin tarkoita, että politiikka on osa sukupuolentutkimusta? Ei tiede saa sitoutua minkäänlaisiin poliittisiin päämääriin, edes tasa-arvoon. Ensimmäinen askel voisi olla selkeä sanoutuminen irti politiikasta. Anyone?

"Sukupuolentutkimus on oppiala, jonka tutkimusongelmat, käsitteellinen ajattelu ja metodologinen  
keskustelu ovat alun perin lähtöisin naisliikkeen parista. Feministisen ajattelun historia on vuosisa- 
toja vanha, mutta yliopistolliseksi oppialaksi naistutkimus muotoutui läntisessä maailmassa feminis- 
min toisen aallon myötä noin 40 vuotta sitten. Tutkimusalan lähtökohtana on kriittinen suhtautumi- 
nen patriarkaaliseen, heteroseksistiseen ja sukupuolten hierarkkista suhdetta ylläpitävään järjestyk- 
seen sekä perinteisiin sukupuolia ja seksuaalisuuksia muodostaviin normeihin. "

Ihmetyttää tuo ajatus, että kriittinen suhtautuminen vallitsevaan järjestykseen sinänsä olisi tieteellistä. Eikö tuo pitäisi muokata uudelleen, että "Tutkimusalan lähtökohtana on sen ja sen ymmärtäminen" eikä vain kriittisyys. Taas tunkee politiikka mukaan ja yllättävän avoimesti ja alusta pitäen.

"Tämän hetken sukupuolentutkimuksessa keskustellaan esimerkiksi sellaisilla termeillä kuin identiteetti, queer, affektit, maskuliinisuus, ruumiillisuus, tila, representaatiot, materiaalisuus, subjekti ja toimijuus. Naistutkimuksellinen keskustelu on perinteisesti ollut provokatiivista ja kietoutunut tietoon muistakin epäoikeudenmukaisuuksien alueista,  
kuten rotuun, koloniaaliseen historiaan ja yhteiskuntaluokkiin liittyvistä eroista."

Tästä ilmeisesti nimitys "uhritiede". Aika kuvaava termi tuon perusteella.

Ilman ennakkoasenteita ja alaa vain vähän seuranneena uteliaana sivustakatsojana haluaisin vastauksen seuraavaan. tai kertoisiko joku misä vastauksen löytäisin?

Millaisia testattavia ennusteita suomalainen naistutkimus/sukupuolentutkimus on viime vuosina tuottanut ja miten havainnot ovat näihin ennusteisiin suhteutuneet?

Tiedemies

Sukupuolentutkimus ei todellakaan ole metodologialtaan mitään tieteellisiä kriteerejä täyttävää, ja se onkin aivan erityinen häpeätahra ihmis"tieteille". Laasasen kielenkäyttö on epätarkoituksenmukaista, mutta faktuaalisesti oikeaa. En näe edes paljoakaan syytä kritisoida rumaakaan kielenkäyttöä, koska nämä alat ihan oikeasti ovat jotain mille ei pitäisi antaa senttiäkään rahaa ja niiden "tutkijat" pitäisi laittaa oikeisiin koulutustaan vastaaviin töihin eli siivoamaan vessoja ja paistamaan hampurilaisia tms.

Tämä on rumasti sanottu, tiedän sen. Näille ns ymmärrystieteille on tietenkin jonkinlainen tilaus, mutta ei missään mielessä nykymuodossaan eikä nykyisessä laajuudessaan. Yhteiskuntatieteissä kyllä tehdään hyvää ja laadukasta tutkimusta, jossa selvitetään erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden laajuutta, sisältöä jne, mutta aivan valtavasti tehdään sellaista työtä, josta ylläkin puhutaan, eli pelkkää tarinointia ilman mitään metodologian tapaistakaan.

On aivan turha väittää että näissä "tieteissä" ei olisi suuri, ellei suurin osa pelkkää ilmaa, ja erityisesti kun puhutaan noista marginaalisemmista kuten sukupuolentutkimuksista, niin ne ovat melkein täyttä kuraa. Tämän voi todeta jo ihan täysin pinnallisellakin tarkastelulla, kun katsokaan noiden viranhaltijoiden ja rahoitettujen tutkijoiden julkaisuluetteloita, se kertoo kaiken olennaisen. Niillä on pari paperia yleensä pohjoismaisissa seminaareissa, joita pitävät lähinnä niiden kaverit. Väitöskirjat on tehty lukemalla jotain laulujen sanoja tai lasten kirjoja ja sitten höpisty jotain "representaatioista", ja kun metodologiaa vähän kampaa, niin sen keskeinen sisältö on tämä: "Luin tekstejä tai kuuntelin juttuja ja minulle tuli tällaisia fiiliksiä, jotka sitten kirjoitin alan jargonia käyttäen tähän ylös".

Näillä ei ole minkäänlaista operationalisointia omille "teorioilleen". Erityisesti naistutkimuksessa ei ole mitään tutkimuskysymystä, vaan kyse on pikemminkin siitä, että "tutkijalla" on jokin poliittinen agenda ja datan tehtävä on sitten toimia ponnistuslautana sille, että tätä agendaa voidaan heijastella. Mikään data tai aineisto ei esimerkiksi voi koskaan kumota sitä teoriaa jonka puitteissa naistutkimusta tehdään. Tällaista ei voi nimittää "tieteeksi", eikä kyllä edes tutkimukseksi. Se on pelkkää huuhaata ja muiden rahoilla loisimista.

Näiden rinnalla joku kaivonkatsojan taikavarvun vääntymisen mittaaminen on kovan luokan tiedettä, siinä kun on sentään mahdollista muotoilla sellainen tutkimuskysymys joka voidaan kumota. Ja todennäköisesti kumoutuukin.

Oyi Tavad

Perusperiaatteesi ovat tietellistä maailmankuvaa ajatellen poikkeuksellisen kunnioitettavia.
Mutta tietty poikkeus on toiminnassasi huomattavissa.
Uskontoa lähentelevä varmuus ihmiskunnan aiheuttamasta mahdollisesta ilmastonmuutoksesta. Olet tuottanut omaa agendaasi Tiede-lehdessä, sekä Tekniikan Maailmassa,mutta yleisaikakausitekninen lehti ja varsinkaan sen lukijat eivät välttämättä halua lukea ilmastonmuutosdogmia omasta lehdestään.
Rakentavin, tieteellisin, terveisin!

JOhanna

"En kirjoittanut itse väitöksestä, koska se ei ollut tässä minusta niin kiinnostava kuin tämä poikkeuksellinen prosessi. Mistä kertoo se, että huuhaa oli mennä läpi? Onko laadunvarmistuksessa puutteita?"

Varmasti on. Homma toimii luottamuksen ja vastuullisuuden varassa. Työn ohjaaja ehdottaa esitarkastajia ja vastaväittäjiä ja hallinto käytännössä hyväksyy nämä, jos he ovat statukseltaan riittävän ylhäällä ja tieteenalaltaan suunnilleen sopivia. Vain erityistapauksissa joku hyväksyvän elimen jäsen (prosessi on erilainen eri yliopistoissa) tarkistaa ehdotettujen taustoja ja esim. julkaisuja syvällisemmin.

"Onko käynyt niin, että yliopistoilla on niin kova taloudellinen intressi saada mahdollisimman monta maisteria ja tohtoria tuotettua, että laadunvarmistus siksi kärsii? Tämä on ihan vakavasti otettava ongelma, koska tutkinnon myöntävä taho on sama joka tarjoaa koulutuksenkin. Ylioppilastutkinnoissahan, noin esimerkiksi, on paljon vähemmän korruptoitumaan altis järjestelmä, koska tutkintolautakunta on täysin riippumaton koulutuksen järjestäjästä"

Periaatteessa esitarkastajat ja vastaväittäjät ovat riippumattomia ja ulkopuolisia. Käytännössä sopivalla valinnalla voidaan helpottaa väitöskirjan hyväksymistä.

Oulun tapauksessa väitöskirja oli ymmärtääkseni tyypillinen nippuväitös, joka pohjautui jo julakistuihin ja vertaisarvioituihin töihin. Tämä paljastaa samalla sen, miten sopivan lehden valitsemalla saa läpi tieteellisenä tutkimuksena melkoista huttua. Tämä on ihan tunnustettu ongelma, mutta ratkaisu on sitten hankalampi. Nykyinen vertaisarviointi perustuu vapaaehtoisuuteen ja hyvään tahtoon. Ja jos tieteenalan sisällä "epätieteellinen metodi" on saanut jalansijan, nämä vertaiset yleensä edustavat samaa ajattelua.

mjk

Oulun Yliopistollahan on jo pitkät perinteet näissä huuhaa-tason opinnäytetöissä. Vanhin muistamani on
seuraava joka sittemmin taidettin hylätä:

Reino Rukajärvi, lisensiaattityö, Oulun Yliopisto, koneosasto 1992,
Aihe: Robotin käyttö ydinvoimalan kunnossapidossa, 16.12.1992.
Tarkastajat: prof. Tatu Leinonen ja dos. Asko Päärni.

Tämä on juurikin se legendaarinen "liikkuvat pisteet" -lisuri josta aikoinaan jo
newsseissä kohistiin. Taisi olla niin että koko kötöstys oli erittäin huono suora
suomennus jostain toisesta teoksesta. Näyttääpä mulla olevan tallessa jonkun muun
vanha .signaturekin aiheen tiimoilta:

--
"Also the floating-point co-processor 80387 is installed", siu 7, Markku Pusenius, Motorixation of MANTIS 2 Master Arms.
"Myös liikkuvat pisteet jatkoprosessoriin 80387 on asennettu", sivu 31, Reino Rukajärvi, lisensiaattityö, Oulun Yliopisto, 1992.

Mini

Johanna kirjoittaa että vertaisarviointi perustuu mm. hyvään tahtoon.
"Ja jos tieteenalan sisällä “epätieteellinen metodi” on saanut jalansijan, nämä vertaiset yleensä edustavat samaa ajattelua."

Ehkäpä naistutkimuksen kritisoijat tälläkin foorumilla voisivat paremmin tehdä selväksi, että he ovat liikkeellä hyvää tahtoaan ja haluaisivat vain edistää tiedettä. Mutta jos käsitys tieteestä toisaalta on kovin erilainen, se ei lainkaan auttane. Ja jos lisäksi naistutkimuksessa ei ole tapana yrittääkään julkaista laatufoorumeilla, vertaisarviointi jää puutteelliseksi. "Kivivuoren mallin" mukaisesti olisi ehkä paikallaan katsoa, missä sukupuolentutkimuksen professorimme ovat julkaisseet. Pitäisi sieltä jotakin laatulehtiä löytä, eikö?

Marko Hamilo

Ilmastontutkimuksessa tieteellinen laadunvarmistus on pitänyt ihan hyvin. Sen enempää denialistit kuin alarmistitkaan eivät ole päässeet tutkimuksen alueella julistamaan omaa agendaansa (ei ilmastonmuutosta tai Maa muuttuu Venukseksi).

En muuten ole missään väittänyt, että ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle olisi sataprosenttisen varma näyttö, kuten dogmaattista olisi. Hiilidioksidin tuplaamisen aiheuttaman lämpenemisen luottamusväli jollain 95 prosentin luottamustasolla on kuitenkin alarajaltaankin plussalla ja sen verran merkittävästi, että sillä on suuri vaikutus planeetan tilaan. Ilmastonmuutoksen hillitseminen voisi olla rationaalista jo jollain 10-20 prosentin riskilläkin, joten onko varmuus 95 vai 99 prosenttia on melko ns. akateeminen kysymys.

Historiantutkija

Minusta on mielenkiintoista, että Hamilo kaipaa kirjoituksessaan faktoja muttei itse esitä niitä. Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että kaikki valmistuneet gradut ja väitökset maailmassa eivät välttämättä ole kestävää tiedettä. Tekstissä kuitenkin paistaa silmään, että aluksi puhutaan yhdestä tekniikan alan väitöksestä tuomitsematta kuitenkaan sen perusteella koko tekniikan alaa huuhaaksi, mutta perään tuomitaan kokonainen tutkimuskenttä ilman kunnollisia, tieteellisiä faktoja perusteena.

Sukupuolentutkimusta voi kritisoida siinä missä kaikkia muitakin yliopiston tieteenaloja, mutta on hedelmätöntä tehdä sitä ilman vakuuttavia argumentteja. Ylipäänsä kokonaisen tieteenalan kommentointi perustuen yhden henkilön blogikirjoitukseen on melkoisen kestämätöntä eikä se, että kyseiseksi "auktoriteetiksi" on valittu Laasanen auta asiaa.
Laasanen valmistui maisteriksi alimmalla mahdollisella arvosanalla gradulla, jonka lähteenä oli käytetty netin keskustelupalstoja. Siinä jos missä olisi pitänyt punakynän viuhua eikä gradulle olisi saanut antaa hylättyä parempaa arvosanaa. Laasasen gradu perustuu keskusteluihin, joita ei voi kukaan käydä tarkistamassa koska niitä ei ole (enää?) olemassa sekä Laasasen omaan arvioon onko keskustelija mies vai nainen. Keskustelijan sukupuoli on olennaisessa osassa Laasasen päätelmissä, mutta netin palstoilla esiinnytään nimimerkeillä, joista ei voi todellisuudessa tietää sukupuolta. Laasasen gradu ei ole tieteellistä tutkimusta enkä usko hänellä julkisten kommenttien perusteella olevan käsitystä mitä tieteellinen tutkimus on. (ks. Laasanen, sosiologian pro gradu, Jyväskylän yliopisto)

Laasanen ei myöskään ole suorittanut yhtäkään sukupuolentutkimuksen kurssia (omien sanojensa mukaan), joten hän ei voi ulkopuolisena tietää mitä siellä opetetaan. Yksinkertaisesti kenen tahansa on mahdotonta arvostella opetusta, jos ei tiedä mitä se pitää sisällään. Voi arvostella valmiita opinnäytteitä tai opinto-oppaita niiden tekstistä, mutta ei todellista opetusta niiden perusteella. Minin lainaamat opinto-oppaan tekstit ovat sinänsä kiinnostavia, mutta kuvaavat vain yhden yliopiston todennäköisesti yhden henkilön yritystä kuvata opintoja mahdollisimman kattavasti, eivät kyseisen yliopiston todellista opetusta, koko Suomen opetusta saati koko maailman sukupuolentutkimusta. (Kuinka usein olenkaan tiedekunnasta riippumatta ollut kurssilla, jonka opinto-oppaan kuvaus ei ole vastannut sisältöä juuri lainkaan. Kyseisitä lainauksista en tiedä, koska en ole ollut kyseisillä kursseilla.)

Minusta olisi kiinnostavaa keskustella todellisista asioista, ei kuvitteellisista oletuksista mitä jokin opiskelu pitää sisällään. Haluaisin lisäksi esimerkkejä alalta valmistuneiden tutkimusten tieteellisestä kritiikistä. Löytyisikö useampia lähteitä jostakin? Valitettavasti en pääse lukemaan Kivivuoren artikkelia tiivistelmää pidemmälle ilman tunnuksia lehteen. Kivivuoren saavutuksista en tiedä sen enempää kuin että hän on erikoistunut väkivallan tutkimukseen sosiologiassa. Se ei tee hänestä vielä erityisen hyvää asiantuntijaa muille aloille kuin omalleen, mutta omat tietoni hänestä ovat vajavaiset, joten en sano hänestä hyvää enkä pahaa. Toivon (koska en pääse näkemään lähdeluetteloa), että hän on käyttänyt artikkelissaan lähteenä yhtä kuuluisimmista suomalaisista feministisistä väkivallan tutkijoista, Arto Jokista.

Monissa yliopistoissa on sukupuolentutkimuksen johtoryhmä, johon kuuluu henkilöitä lähes jokaisesta tiedekunnasta - oikeustiede, kasvatustiede, matemaatti-luonnontieteellinen, humanistinen, yhteiskuntatieteellinen... Miksi tällaiseen oppiaineiden rajoja ylittävään työhön tunnetaan tarvetta, mikäli koko homma on huuhaata? Sukupuolentutkimus ei ole ennakkoluuloista huolimatta pienen piirin sisäistä näpräystä, vaan koko yliopiston kattavaa monitieteistä tutkimusta ja siksi sitä ei sieltä pois saada, vaikka lakkautettaisiin pari professorintointa. Eikä minulle ole ihan selvinnyt miksi se pitäisikään pois sieltä saada, jollei sitten lähdetä siitä ettei mikään muu kuin fysiikka ole tutkimisen arvoista.

Historiantutkija

Korjaus edelliseen: pääsin lukemaan Kivivuoren artikkelin päivittämällä sivun. Valitettavasti hän ei ole nähnyt tarpeelliseksi lainata Jokista artikkelissaan, mikä on harmillista.

MrrKAT

Mini: "Skepsis ry tuskin voisi palkita vaikkapa feminististä väkivaltatutkimusta tai queer-teoriaa."

Käsittääkseni Skepsiksellä pitää olla varsin vankka tieteellinen selkänoja, kun pelkällä mutulla ei pitäisi arvostella. Kokonaisten alojen sota tässä on isojen poikien ja telaketjufemakoiden taistelua, johon pienen Skepsikseon vaikeampi mennä välliin. Skepsis ei itse tee tutkimuksia, eli pitää olla tutkimuksia jonka pohjalta X julistetaan huuhaaksi. Helpompi tapaus olisi ne osat ,joissa joku ns. aloitteleva tieteenala julistaa vaikka luonnontieteen (esim. fysiikan atomit, biologian hormonit ja geenit kiellettäisiin), vääristyneeksi hömpäksi. Tämmöiset osittaiset huitaisut voisi toimia.

Kreationismissa on taas takana yli 150 vuoden debatti.

Tuomas

Kun tässä pohditaan sitä että mikä on tiedettä ja mikä ei niin tungenpa lusikkani soppaan, koneenrakennusinsinöörin taustalla. Se kun on ala missä 'voi olla näin tai voi olla noin' ei riitä, pitää tietää, muuten silta sortuu käsiin ja väärien teorioiden tuottamien virheiden konkreettisuustaso on aivan toinen kuin vaikkapa taloustieteissä, jossa on satoja teorioita eikä yksikään silti osaa ennustaa tulevia, eikä siis vaikuta mihinkään mitään josko teoria olikin väärä, mitään ei tarvitse muuttaa eikä teoriaa kumota. Näkemykseni onkin että ei se ole tiedettä, vaan nippu hypoteeseja joiden todistaminen on jätetty tekemättä liian vaikeana. Kovin yleinen ilmiö nykyaikana, tutkimukseen saa rahaa vaan tieteen tekemiseen ei.

"Skepsis ei itse tee tutkimuksia, eli pitää olla tutkimuksia jonka pohjalta X julistetaan huuhaaksi. "

Tämä on väärä lähtökohta: Pitää olla tutkimus jonka tekijät itse osoittavat tieteellisesti päteväksi ja kaikki muu on huuhaata (tai mielipiteitä/politiikkaa tieteellisen esityksen formaatissa) oletusarvoisesti

Muuten ollaan tilanteessa jossa pitää pätevästi osoittaa että joulupukkia ei ole olemassa ja se lienee kokolailla mahdoton tehtävä.

Ideologia, jonka perusteella mikä tahansa on validia tiedettä, ellei sitä ole joku osoittanut vääräksi, on erittäin vaarallinen ja johtaa juuri (vaikkapa) naistutkimuksen kaltaisiin hölmöyksiin, jossa sinänsä mielivaltainen poliittinen päämäärä sanelee kaiken tutkimustoiminnan tulokset ja kerettiläisiä ei yhteisön sisällä sallita, "vertaisarviointi" karsii nämä pois puhtaasti poliittisin perustein ja tieteellisyydellä ei ole merkitystä. Se on silloin kultti eikä tieteen haara. Varsinkin kun vertaisarvioinnin kriteerit jäävät arvioijien keskinäiseksi tiedoksi.

Yhteiskuntatiede sinänsä on jo vaarallisen lähellä huuhaata kun teorioiden paikkansapitävyys jää säännöllisesti osoittamatta, ennustamisesta nyt puhumattakaan.

Sama ongelma tietty on ilmastotutkimuksella ja monella muullakin "pehmeällä" tieteellä.

Kovan tieteen edustajana määrittelen tieteen paljon jyrkemmin kuin aiemmat kirjoittajat: 1) hypoteesi, 2) koesarja, 3) teoria siitä että miksi koesarja tuotti tulokset jotka se tuotti, lähtien hypoteesista, 4) ennuste teoriasta lähtien uuden koesarjan tuotoksista, 5) uusi koesarja ja 6) vertailu käytännön ja teorian välillä. Jos erot ovat liian suuria (>1%) niin teoria joko heitetään romukoppaan, tehdään uusiksi tai koesarjassa meni jotain pieleen. Iteroidaan kunnes a) teoria havaitaan vääräksi tai b) saadaan luotettavia ennusteita ja teoria on siis oikea.

Prosessi, joka tuottaa tuloksia joissa ei ole arvailulle minkäänlaista sijaa ja se on siis tiedettä. Tiede selittää että miksi mitäkin tapahtuu: Se, että mitä tapahtuu, on tutkimusta ja tieteen edellytys, mutta ei sinänsä ole lähelläkään tiedettä eikä alkuunkaan riitä.

(1/2)

tuomas

(2/2)
Nykyisin kovin vallitsevana käytäntönä tuntuu olevan että tutkimus sinänsä on tiedettä, vaikka se ei kerro syistä yhtään mitään eikä tuota vastauksia siihen että miksi.

Luotettavista ennusteista nyt puhumattakaan, sellaisten vaatiminen on näemmä tieteen edellytyksistä jätetty kokonaan pois ja mikä tahansa huuhaa joka tuntuu hyvältä, on tiedettä, ovat ennusteet päin seiniä tai eivät. Yleensä ennusteet jätetäänkin viisaasti pois: Kun ei sano mitään ei tule osoitettavia virheitä.

Ilmastoselittäjät ovat hyvä esimerkki: Kun 100v ennuste muuttuu vuosittain niin on selvää ettei ennustajilla ole mitään käsitystä syistä eikä seurauksista. Tämä ei ole tiedettä, vaan ekstrapolaatio tämän päivän säästä jossa oletetetaan suoraan että vallitseva trendi jatkuu tulevaisuudessakin. Tietenkin tietämättä yhtään että miksi.

Politiikan työkaluna se voi toimia, mutta sen väittäminen tieteeksi syö pohjan koko tieteen uskottavuudelta: ilmiö joka on erittäin näkyvä jo nyt. Kun huuhaata nimitetään tieteeksi niin lopputulos on se että ei ole enää tiedettä, on vain eriasteista huuhaata, ainakin kansalaisten mielissä.

Poliitikot rakastavat tätä, silloin voi minkä tahansa unohtaa huuhaana ja vastaavasti mikä tahansa muu, poliittisesti sopivampi, on tiedettä. Ilmastotutkimus voisi olla tämän ilmiön tunnusmerkki, IPCC, siis poliitikot, liikkeellepanevana voimana. Se, että teorian keskeiset osat on jo kumottu väärinä (ns. lätkämailakäyrä), ei teorian voimassaoloon vaikuttanutkaan yhtään mitenkään. Oi kuinka kätevää.

Kun vääriä tuloksia tuottava tutkimus ei saa poliitikoilta rahaa ja tutkijakin on työtön pikavauhtia, niin on selvää että tieteestä ei voida puhua, vaan politiikasta tai oikeammin kultista jossa kerettiläisiä ei sallita.

Yhtäläisyydet naistutkimukseen ovatkin selvät ja vankat: Poliittiset päämäärät sanelevat tutkimusten sisällön ja vaikka teorioita on lukuisa määrä, niin yhtäkään ei voida osoittaa käytännössä oikeaksi. Ei sen puoleen vääriksikään joka sinänsä jo on merkki siitä että tieteestä ei ole kyse: Tieteellinen teoria on aina osoitettavissa käytännössä vääräksi, tavalla tai toisella.

Tieteenteon edellytys on se, että on riittävästi kerettiläisiä (vähintään neljännes koko tutkijakunnasta): Ellei sellaisia ole, on kyse kultista eikä tieteestä eikä vertaisarviointi tarkoita enää mitään. Saman kultin jäsenet eivät toisiaan kritisoi.

Mikko J.

" Leija kirjoittaa:
23. lokakuuta 2012 kello 0.08

Vaikea tutustua asiaan, koska Hamilo ei kirjoita suoranaisesti väitöskirjasta ja sen sisällöstä. Minua huolestuttaa se, että jokin yliopiston tai tiedemaailman ulkopuolinen ryhmä voi näköjään huutoäänestyksellä kumota väitöskirjoja. Eikö se jos mikä ole huuhaata.

Olen samaa mieltä, että tiedelehden toimittajan ei pitäisi käyttää käsitettä uhritiede. Tiede-lehdessä on tosin väitetty elokuun numerossa sellaistakin, että meren aallot tuntevat pohjan ja sen perusteella muuttavat liikesuuntansa kohti rantaa. Mielenkiintoista."

Vaikka artikkeli on kirjoitettu varsin proosalliseen muotoon, en näe siinä mitään muuta puutetta kuin lähdemateriaalien puutteen. Ilmiön pohjalla on tosin useita fysiikan perusteisiin kuuluvia ilmiöitä, jotka on helppo toistaa ja siten todentaa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/1584/miksi_aallot_kaantyvat_kohti_rantaa_

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8828/TMP.objres.2...

Olen samaa mieltä; mielenkiintoista.

Juoni

Tiedemies:"Mikään data tai aineisto ei esimerkiksi voi koskaan kumota sitä teoriaa jonka puitteissa naistutkimusta tehdään."

Tuossa on koko debatin ydin.

Niinkauan kuin vakuuttavimmallakaan sivistyssanatulvalla ja Derridan, Foucaultin ja Butlerin jatkuvalla siteerauksella varustettu "tutkimus" ei anna yksikäsitteistä ja -selitteistä vastausta siihen mikä falsifioisi käytetyn teorian, eli osoittaisi sen virheelliseksi, kyseessä ei ole tutkimus, vaan liki mallipuhdasta pseudotiedettä.

Ainankin suomalaisessa debatissa aiheen tiimoilta jaksaa hämmästyttää (ja hieman pelottaa) miten paljon sukupuolentutkimuksen kaltaiselle puhtaalle roskallekin löytyy ymmärtäjiä muiden alojen (ja molempien sukupuolten) joukosta. Luulisi että analyyttiseen ajatteluun kykenevälle ihmiselle olisi itsestään selvää vaikka alan kuvauksen luettuaan että kyseinen ala ei kuulu yliopistolle.

Ege H.

"On aivan turha väittää että näissä “tieteissä” ei olisi suuri, ellei suurin osa pelkkää ilmaa, ja erityisesti kun puhutaan noista marginaalisemmista kuten sukupuolentutkimuksista, niin ne ovat melkein täyttä kuraa. Tämän voi todeta jo ihan täysin pinnallisellakin tarkastelulla, kun katsokaan noiden viranhaltijoiden ja rahoitettujen tutkijoiden julkaisuluetteloita, se kertoo kaiken olennaisen. Niillä on pari paperia yleensä pohjoismaisissa seminaareissa, joita pitävät lähinnä niiden kaverit. Väitöskirjat on tehty lukemalla jotain laulujen sanoja tai lasten kirjoja ja sitten höpisty jotain “representaatioista”, ja kun metodologiaa vähän kampaa, niin sen keskeinen sisältö on tämä: “Luin tekstejä tai kuuntelin juttuja ja minulle tuli tällaisia fiiliksiä, jotka sitten kirjoitin alan jargonia käyttäen tähän ylös”. "

Nettipersoona Tiedemiehen logiikka ei takkuile usein, mutta tässä meinaa kyllä tulla sotkua väitteisiin. Tässä taitaa kulkea rinnan noin kolme väitettä:
(i) "ymmärtävät" ihmis- ja yhteiskuntatieteet ovat suurimmalta osaltaan (siis alan volyymista suurin osa) heikkotasoisia.
(ii) humanistiset tieteet ja erityisesti sukupuolentutkimus ovat itsessään, erityisesti metodologialtaan, "kuraa"
(iii) "ymmärtävien" ihmis- ja yhteiskuntatieteiden (suomalaisilla?) viranhaltijoilla on silmiinpistävän usein olemattomat näytöt (a) osallistumisesta kansainvälisen tiedeyhteisön ajankohtaisiin debatteihin ja (b) tieteenalansa teorioiden ja tulosten eteenpäinviemisestä.
Toisin sanoen, Tiedemiehellä uhkaa sotkeutua jonkinlainen yleinen tieteenfilosofinen kritiikki "ymmärtävien" ihmis- ja yhteiskuntatieteiden yleistä tieteelliisyyttä kohtaan (väite (ii) yllä) empiirisen väitteeseen siitä, että vaikka hyvä "ymmärtävä" ihmis- ja yhteiskuntatiede olisikin mahdollista, niin sitä ei riittävän usein vaadita (väite (i)), varsinkaan Suomessa (iii).

Universaali tieteenfilosofinen väite (jonka Tiedemies melkein tekee) on minusta häkellyttävän höhlä. Kriittiselle käsitteelliselle analyysille rakentava metodologia on humanistisissa tieteissä filosofiasta kulttuurintutkimukseen yleisesti hyväksyttyä kaikissa maailman johtavissa yliopistoissa, ja samoin on kvalitatiivinen tapaustutkimus "ymmärtävissä" yhteiskuntatieteissä. Todistuksen taakka ei ole näiden metodien puolustajalla, vaan typerryttävää kritiikkiä esittävillä kriitikoilla.

Edelleen, toisin kuin moni täällä ajattelee, kriittisen feministisen ajattelun ottamisessa lähtökohdaksi ei ole itsessään mitään epätieteellistä: se on vain työhypoteesi, tulkinnallinen oletus, jonka varassa lähdetään kriittistä analyysia tekemään ja jonka oikeutettavuus kussakin kontekstissa selvitetään tutkimuksessa. Normaalia toimintaa muillakin tieteenaloilla.

Kevyempi väite siitä, että näillä aloilla olisi huomattavan suuri osa volyymista heikkotasoista, on jo kiinnostavampi. Voi olla, että esim. opinnäytetöistä iso osa on tieteellisesti arvottomia. Mutta niin on myös vaikkapa insinööriteteissä. Valtaosa opiskelijoista koulutetaan ei-tieteelliseen ammattiin, ja heille opetetaan työskentelyn tapaa, jota he voivat soveltaa epätieteellisiin kysymyksenasetteluihin. Osin tästä voi olla kyse.

Kaikkein kevyin väite siitä, että monilla alan suomalaisilla viranhaltijoilla ei ole kovin merkittävää pätevyyttä, on minusta varsin uskottava, mutta sillä ei enää ole juuri mitään tekemistä vahvempien väitteiden kanssa. Minusta ainuttakaan akateemista virkaa ei tulisi antaa ilman, että viran saajalla on esittää tuottamiaan tieteellisiä tuloksia. Ja sellaisia ovat vain kansainvälisen tiedeyhteisön vertaisarvioinnin läpäisseet tuotokset. Suomenkieliset yleisesitykset, ulkomaisten teorioiden kotimaiset esittelyt, koti- ja pohjoismaiset konferenssiesitelmät ja -julkaisut voivat olla opetuksellisesti tärkeitä ja tutkimuksellisesti merkittäviä väli- tai esituloksia, mutta eivät vielä tieteellisiä tuotoksia. Ja kieltämättä juuri näillä aloilla näkee suomalaisten professorienkin tuotoksia, jotka eivät maailman suurissa yliopistoissa menisi läpi edes kandiopiskelijoiden kurssitöinä. Mutta tämä viimeinen havainto juuri osoittaa, että havainto kotimaisten viranhaltijoiden silmäänpistävän heikosta tasosta melkein edellyttää, että näilläkin aloilla on mahdollista osallistua kansainvälisen tiedeyhteisön vakavaan keskusteluun.

Marko Hamilo

Linkkini Laasasen blogiin oli mukana siksi, että siinä kerrottiin tästä kirjasta, joka vaikutti mielenkiintoiselta.

Keskustelu siitä, onko feministisesti sitoutunut sukupuolentutkimus tiedettä, ei ole minusta kovin ajankohtainen. Sen suhteen olen kaikki relevantit keskustelut omalta osaltani käynyt 20 vuotta sitten. Kiinnostavaa nyt on se, millaiset sosiaalipsykologiset mekanismit estävät akateemista maailmaa tekemästä ainoaa järkevää johtopäätöstä, ja siitä tuossa kirjassa varmaankin on mielenkiintoisia väitteitä (en ole vieläkään ehtinyt aloittaa sitä, vaikka se iPadilla on jo ladattuna).

Marko Hamilo

"Olen samaa mieltä, että tiedelehden toimittajan ei pitäisi käyttää käsitettä uhritiede."

Miksei uhritiedettä (so. tutkimusta jonka lähtökohtaisena tarkoituksena on esittää tosiasioista välittämättä tietty yhteiskunnallinen ryhmä syrjinnän uhrina, ja siten puolustaa erilaisia poliittisia kompensaatiojärjestelmiä tälle uhriryhmälle) saa kutsua uhritieteeksi?

"Tiede-lehdessä on tosin väitetty elokuun numerossa sellaistakin, että meren aallot tuntevat pohjan ja sen perusteella muuttavat liikesuuntansa kohti rantaa. Mielenkiintoista.”

"Vaikka artikkeli on kirjoitettu varsin proosalliseen muotoon, en näe siinä mitään muuta puutetta kuin lähdemateriaalien puutteen. Ilmiön pohjalla on tosin useita fysiikan perusteisiin kuuluvia ilmiöitä, jotka on helppo toistaa ja siten todentaa."

Haastateltu asiantuntija mainitaan tuossa diplomi-insinööri Maria Korteilan kirjoittamassa jutussa. Onko se käytetty kielikuva "aallot tuntevat pohjan" jotenkin vaikea tavanomaisen lukijan ymmärtää kielikuvana? Vai vain autismispektrin häiriödiagnoosin saaneen?

Vatkain

"Keskustelu siitä, onko feministisesti sitoutunut sukupuolentutkimus tiedettä, ei ole minusta kovin ajankohtainen. Sen suhteen olen kaikki relevantit keskustelut omalta osaltani käynyt 20 vuotta sitten." - M. Hamilo

Minä en tiedä mitään sukupuolentutkimuksesta, mutta meinaatko, että niin nuori ala oli jo 20 vuotta sitten "valmis" ja että se ei ole kehittynyt niistä ajoista ollenkaan?

Historiantutkija

"Miksei uhritiedettä (so. tutkimusta jonka lähtökohtaisena tarkoituksena on esittää tosiasioista välittämättä tietty yhteiskunnallinen ryhmä syrjinnän uhrina, ja siten puolustaa erilaisia poliittisia kompensaatiojärjestelmiä tälle uhriryhmälle) saa kutsua uhritieteeksi?"

Miksei saisi niin, mutta kuvaus ei sovi sukupuolentutkimukseen Suomessa. On vähän turha lähteä osoittelemaan ja nimeämään, jos ei ole mitään käsitystä mistä oikeasti puhuu. Koska en itse ole opiskellut kyseistä ainetta kuin kahdessa yliopistossa en lähde tekemään oletuksia kaikkien yliopistojen opintotarjonnasta, mutta näissä yliopistoissa ei ainakaan olla puhuttu opinnoissa sanaakaan kompensaatiojärjestelmistä, Suomen nykypolitiikasta, uhriudesta. Syrjinnästä kyllä, erityisesti koskien transihmisiä ja heidän oikeuksiaan, intersektioista ja niiden hierarkiasta, affekteista, sukupuolen käsitteestä yleensä, feminismin historiasta eri maissa, materialismista, tekijyydestä, tutkijan asemasta työssään, tilan paikantuneisuudesta, seksuaalisuudesta, yleensäkin laajasti maailmasta ja ihmisten sukupuolittuneista käytännöistä.
Käsitys, että sukupuolentutkimus on pelkkää politiikkaa ja miesten sortoa on pelkkää politiikkaa pelokkaiden suusta. Uhrius on Laasasen kaltaisten ujojen miesten hommaa, ei sukupuolentutkijoiden. Eikä sukupuolentutkimus ole myöskään pelkkää naisten tutkimista, edellä listatut asiat sekä erilaiset ihmiset ovat tutkimuksen kohteena aivan kuten muissakin ihmistieteissä. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Åbo Akademin tutkijoiden erittäin ansiokkaisiin tutkimuksiin maskuliinisuudesta.

En ole nähnyt vielä yhtäkään todellista esimerkkiä tai tilastoja julkaisufoorumeista mihin nämä väittämät sukupuolentutkimuksen huonosta tasosta perustuvat. En ymmärrä mitä hyötyä on paasata tyhjää ilman faktoja.

ps. Itsehän olen historian laitokselta, tutkin valkoisten heteromiesten toimintaa tiettynä erikoisena ajanjaksona. Tutkimukseni on sukupuolentutkimusta historiassa, eikä se mielestäni ole mitenkään poliittisesti latautunutta saati uhriuttavaa eikä siinä puhuta juuri lainkaan naisista. Mutta koska sukupuolesta puhuminen on niin kauhea tabu, että kaikki siitä puhuvat tulee vaientaa ja häätää yliopistosta, pitäisikö minunkin tutkimukseni rahoitus lopettaa? Voitaisiin saman tien tehdä lakeja mistä aiheista saa puhua ja mistä kuuluu vaieta niin ei tarvitse enempiä tapella. Tulisipa työpaikkoja, kun sensuuriviranomaisia palkattaisiin käymään läpi kiellettyjä aiheita netistä ja julkaisuista.

Henry Laasanen

Historiantutkija: "Laasanen valmistui maisteriksi alimmalla mahdollisella arvosanalla gradulla, jonka lähteenä oli käytetty netin keskustelupalstoja. Siinä jos missä olisi pitänyt punakynän viuhua eikä gradulle olisi saanut antaa hylättyä parempaa arvosanaa. Laasasen gradu perustuu keskusteluihin, joita ei voi kukaan käydä tarkistamassa koska niitä ei ole (enää?) olemassa sekä Laasasen omaan arvioon onko keskustelija mies vai nainen. Laasanen ei myöskään ole suorittanut yhtäkään sukupuolentutkimuksen kurssia (omien sanojensa mukaan), joten hän ei voi ulkopuolisena tietää mitä siellä opetetaan. "

Tuossa meni kaikki väärin.

1. Gradu sai alunperin arvosanan Non sine, valitukseni jälkeen gradu tarkastettiin viimeisen päälle perusteellisesti ja arvosana nousi Magnaan.

2. Gradussani ei käytetty lähteinä netin keskustelupalstoja.

3. Olen suorittanut naistutkimuksen johdantokurssin ja 4ov feminististä filosofiaa.

Naistutkimuksen tieteellisyydestä kirjoitan mm. tässä:

http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/30219-naistutkimuksen-tiet...

"Vuoden 2008 paras naistutkimuksen gradu -palkinto meni teokselle "Minäkin olen täällä löyhkäämässä": Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä, josta löytyy mm. seuraava lainaus:
"Kristiinan himo sammakoihin on tulkittavissa allegoriaksi sille, kuinka jotkut länsimaiset toimijat pyrkivät taloudelliseen hyötyyn, vaikka se merkitsisi muiden mannerten luonnonvarojen riistämistä." (s.57)"

Siljamaarit

Hamilo sanoo: "Keskustelu siitä, onko feministisesti sitoutunut sukupuolentutkimus tiedettä, ei ole minusta kovin ajankohtainen." - Mielenkiintoinen väite, kun hän kuitenkin tässä nimenomaisessa blogissaan aloitti keskustelun tästä aiheesta. Alkaakohan kaduttaa aiheen ottaminen esiin, kun eriäviä mielipiteitä esitetään niinkin vastaansanomattomasti kuin Historiantutkija edellä?

Kannattaisi hyväksyä, että eri tieteenalojen, kuten esimerkiksi sukupuolentutkimuksen ja kriminologian, näkemys tutkittavasta kohteesta (kuten parisuhdeväkivallasta) voi poiketa paljonkin toisistaan. Vaikka kumpikin olisi tavallaan "oikeassa", kysymyksessä ei ole "koko totuus". Kaikenkattavia vastauksia elämästä, kuolemasta ja maailmankaikkeudesta tarjoillaan yleensä muilla kuin tieteen foorumeilla. Tieteentekijät tyytyvät valottamaan oman tutkimuksensa tuloksia, ja yksittäinen tutkimus tuo vain pisaran tieteen valtamereen.

- Parisuhdeväkivallan tutkimuksen rinnastaminen mediassa taikavarpujen "tutkimukseen" on vähän pelottavaakin.

Marko Hamilo

Siljamaarit kirjoittaa:
24. lokakuuta 2012 kello 20.33 | Muokkaa

"Hamilo sanoo: “Keskustelu siitä, onko feministisesti sitoutunut sukupuolentutkimus tiedettä, ei ole minusta kovin ajankohtainen.” - Mielenkiintoinen väite, kun hän kuitenkin tässä nimenomaisessa blogissaan aloitti keskustelun tästä aiheesta. Alkaakohan kaduttaa aiheen ottaminen esiin, kun eriäviä mielipiteitä esitetään niinkin vastaansanomattomasti kuin Historiantutkija edellä?"

En aloittanut keskustelua siitä, onko ideologisesti sitoutunut tutkimus tiedettä, koska tietenkään se ei ole eikä kenenkään täysijärkisen ole sitä tarvinnut aikoihin pohtia, vaan keskustelun siitä, millä mekanismilla sen saa siivottua akatemiasta vai saako enää millään.

Kaduttaa tietysti se, että 20 vuotta sitten emme aktiivisesti vastustaneet poliittisen korrektiuden hiipimistä yliopistoihin. Kun lähdin yliopistolta, ajattelin että moinen hörhöily opn kohdaltani taakse jäänyttä elämää. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Tieteessä ei ole mahdollista, että eri tieteenalojen tulokset samasta tutkimuskohteesta olisivat merkittävässä ristiriidassa keskenään. Toinen (tai molemmat) ovat silloin väärässä.

"Parisuhdeväkivallan tutkimuksen rinnastaminen mediassa taikavarpujen “tutkimukseen” on vähän pelottavaakin."

Pelottavaa? No, onhan se sikäli totta, että taikavarpututkimuksesta ei ole mitään suoranaista haittaa, se on vain rahan ja arvovallan tuhlausta. Tutkimus, joka tuottaa epätosia tuloksia väkivallasta on sen sijaan vaarallista, koska se heikentää edellytyksiä ehkäistä väkivaltaa tietoon perustuvin menetelmin.

Pauli Sumanen

Tuo vertaisarviointikin on hieman ongelmallista. Olen ensimmäinen tutkija Suomessa, joka on tehnyt miehen ja naisen palkkavertailun, niinkuin ILO:n samapalkkasopimus ja EU Parlamentin päätöslauselma vuodelta 2008 vaativat. Yritin päästä esittämään sen Porin Yliopiston järjestämään kansainväliseen seminaariin ja saada tutkimus konferenssijulkaisuun vertaisarvioituna. Kun minä olen ainoa tutkija, joka todistaa tutkimuksessaan, että mies ja nainen saavat samaa palkkaa tehtyä työtuntia kohden, tulee vertaisarvioijiksi 99 % todennäköisyydellä pelkästään minun kanssani eri mieltä olevia tutkijoita. Vertaisarvioijat ovat nimettömiä, eivätkä heidän perustelunsa vaikuta hääveiltä. Toinen tutkija sanoi "Uraauurtava tutkimus, ei mitään korjattavaa." Toinen sanoi: "Tästä tutkimuksesta ei saa julkaisukelpoista korjaamallakaan." Niinpä sitä ei julkaistu. En myöskään alentunut menemään esittämään tutkimuksesta 20 minuutin referaattia. Nythän tämä tutkimus on vertaisarvioitu, hyväksytty ja julkaistu Tampereen Yliopiston sivuilla, "Työelälämän tutkimuspäivät 2012, konferenssijulkaisu". Oma osuuteni alkaa sivulta 292.

Ja taas kohta julkaistaan Helsingin Yliopistossa "tasa-arvo"tutkimus, joka pohjautuu "naisen euro on 80 senttiä" - valheeseen. Eikä se juutu ennakkotarkastukseen, kun siellä on tarkastajina samaa uskontoa edustavat tutkijat.

Ymmärrän hyvin Galileo Galileita ja Kopernikusta. He eivät olisi saaneet yhtään vertaisarviotua tutkimusta julkaistuksi. Heidän kohtalonsa oli joutua inkvisition kynsiin, minut yritetään vaieta kuoliaaksi.

Marko Hamilo

Onko tuolle Historiantutkijan argumentointivirheelle / retoriselle tempulle nimi?

Tietenkään kukaan ei ole kieltämässä yhtäkään tutkimuskohdetta. Kritiikkiä on esitetty tieteen menetelmien ja normiston ulkopuolelle irrottautunutta, mutta tieteen asemaa ja rahoitusta nauttivaa tutkimussuuntaa kohtaan.

-:)lauri

Hamilo eikö tieteen tekijän tulisi olla nöyrä epätietoaan kohtaan sen sijaan, että olisi hyökkäävän kaikki tietäväinen? Varsinkin silloin kun ei ole alan asiantuntija eikä siten tiedä siitä yhtä paljon kuin pitäisi? Miksi hyökkäät naistutkimusta vastan jonkun asiaan täysin kuulumattoman alan paperin vuoksi?

Siljamaarit

"Tieteessä ei ole mahdollista, että eri tieteenalojen tulokset samasta tutkimuskohteesta olisivat merkittävässä ristiriidassa keskenään. Toinen (tai molemmat) ovat silloin väärässä."

Tarkoitin tietysti, että tutkimuskohteissa on monta puolta, joiden tarkkailu eri suunnista valottaa käsitettä laajemmin kuin vain yhdestä näkökulmasta olisi mahdollista. Esimerkkejä on muitakin kuin tunnettu juttu norsusta ja sokeista tunnustelijoista. Valo on sekä aaltoliikettä että hiukkasia; valtimonkovetustaudille altistaa sekä rasva-aineenvaihdunnan häiriintyminen että elimistön krooninen tulehdusreaktio (+ n kappaletta muita tekijöitä); ihmisyksilön toiminta on fysiikkaa/kemiaa/aineenvaihduntaa/psyyken toimintaa/vuorovaikutusta/osuutta ihmisyhteisössä/omassa maanosassa/globaalisti/aurinkokunnassa/maailmankaikkeudessa jne. Lisäksi tieteen viimeisinkään sana ei ole lopullinen totuus, vaan tieto päivittyy jatkuvasti.

Viisaampaa olisi nähdä yhteydet eri näkökulmien välillä kokonaiskäsityksen parantamiseksi kuin tulkita niiden olevan "ristiriidassa keskenään". Valitettavasti tämänkaltainen kärjistävä uutisointi on hyvin tavallista mediassa, useammin tosin lääketieteen kuin naistutkimuksen kohteista kirjoitettaessa.

pikakhu

"Onko tuolle Historiantutkijan argumentointivirheelle / retoriselle tempulle nimi?"

Ihan puhdasta valehtelua se on (esim. mitä Laasasesta esitti).

Voisikohan "Historiantutkija" kertoa, minkä yliopiston historian laitoksella tutkitaan "sukupuolentutkimusta historiassa"? Taidan kyllä jo arvata vastauksen, ei voi....

pikakhu

Sivuhuomautuksena myös Neonomiden vakiolauseita oli tuo "Olen opiskellut naistutkimusta vain kahdessa yliopistossa." Ilmeisesti kyseinen nimimerkki on nykyisin pyhitetty vain D-vitamiinista kirjoittamiseen.

JN

Haluan huomauttaa, että koska väitöskirja on opinnäytetyö, hylätyssä väitöskirjassa on aina myös kyse siitä, että ohjaus- tai tarkastusprosessi on pettänyt ja väittelijän oikeusturva vaarantunut. Huuhaa-väitöksen ei olisi pitänyt päästä tarkastusprosessista lävitse tai edes tarkastukseen asti. Väitöksen hylkääminen vasta väitöstilaisuudessa on tarpeettoman nöyryyttävää väittelijälle ja vastuussa tästä ovat ennen kaikkea professorit, ei väittelijä itse. Tiedekunnissa tarjotaan kaikenlaisia aiheita väitösten aiheeksi ja monissa väitöskirjoissa on puutteita, mutta selvästi epätieteellisiä töitä ei pääse seulan läpi, ellei mukana ole tarkoitushakuisuutta. Nyt nähty arvoton näytelmä olisi voitu välttää, jos väittelijä olisi alun perin ohjattu tieteellisen metodin käyttöön kunnolla, sillä hylkäämiseen johtanut kritiikki kohdistui nimenomaan kelvottomiin koejärjestelyihin. Kannattaakin muistaa, että tutkimusaihe ei tee tutkimuksesta hyvää tai huonoa, vaan tapa, jolla aihetta käsitellään.

Naistutkimuksen esiin tuominen tässä yhteydessä on outoa. Ensinnäkin, ihmistieteitä ei voi arvioida täysin samoilla perusteilla kuin luonnontieteitä. Niissä, otetaan esimerkiksi vaikka politiikantutkimus ja "nais"tutkimus eli sukupuolentutkimus, tutkijan omat arvot ja mielipiteet väistämättä vaikuttavat koko ajan tulkintojen muodossa, koska objektiivisia todellisuutta mittaavia mittareita ei ole olemassa. Olen mielenkiinnosta lukenut joitain naistutkimuksen piirissä tehtyjä opinnäytetöitä, ja monet niistä ovat varsin hyviä humanistiselle puolelle tyypillisiä aineistoanalyysejä jostain tietystä yhteiskunnallisestikin kiinnostavasta aiheesta. Esimerkiksi vaikkapa homoseksuaalien kokema syrjintä 50-luvun Suomessa on naistutkimuksen aihe; samalla se on myös yhteiskunnallisen, sosiologisen ja historiantutkimuksen aihe. Monitieteisyys on humanistisissa tieteissä sisäänrakennettua. Naistutkimusta voisi tehdä jonkin muun alan alla, mutta on varmastikin katsottu, että sen erottaminen omaksi aihealueekseen saa nämä osin laiminlyödyt aiheet enemmän tutkimuksen keskiöön. Ei siinä muusta ole kyse; ei ainakaan Laasasen visioiden mukaisesta(?) "suuresta feministisestä salaliitosta". Laasanen voisi muuten itsekin hyvin tehdä tutkimusta naistutkimuksen alla: hänen aiheensa voisi olla vaikkapa miesten syrjintäkokemukset deittitilanteissa ja avioeroissa.

mini

Ege H kirjoittaa: "feministisen ajattelun ottamisessa lähtökohdaksi ei ole itsessään mitään epätieteellistä".

Jos tuohon laitetaan jokin muu poliittinen aate, sitä ei ehkä katsottaisi yhtä hyvällä; "kokoomuslaisen ajattelun..."

Toki asiat pitää useissa ihmistieteissä ensin kuvailla (se on tärkeä ensimmäinen vaihe) mutta siihen ei tarvitse tyytyä. Eikö olisi mielenkiintoisinta etsiä asioille syy-seuraussuhteita? Löytää ilmiöille selityksiä? Hypoteesien muodostaminen on tässä prosessissa olennaista, mutta hypoteeseja pitää voida testata tai ainakin tutkijan pitää kertoa, mikä löydös kumoaisi hypoteesin.

Historiantutkija kirjoittaa: "Käsitys, että sukupuolentutkimus on pelkkää politiikkaa ja miesten sortoa on pelkkää politiikkaa pelokkaiden suusta."

Höpsistä. Onko joku muka väittänyt, että sukup.tutk. olisi PELKKÄÄ politiikkaa yms.?

Hamilon pointti on tärkeä: "Kritiikkiä on esitetty tieteen menetelmien ja normiston ulkopuolelle irrottautunutta, mutta tieteen asemaa ja rahoitusta nauttivaa tutkimussuuntaa kohtaan."
Ongelmien yleistäminen koskemaan koko alaa on perusteltua, koska alalla ei näytä löytyvän toisinajattelijoita.

Ymmärrän Historiantutkijan vihjaavan myös, että lainaamani opinto-opas (jota voidaan pitää esimerkkinä uhritieteestä ja politiikasta) ei kuvaakaan alaa. No ainakin siinä mielessä opetus on sitten löperöä, että se ei vastaa opinto-opasta. :)

Historiantutkija kirjoittaa: "En ole nähnyt vielä yhtäkään todellista esimerkkiä tai tilastoja julkaisufoorumeista mihin nämä väittämät sukupuolentutkimuksen huonosta tasosta perustuvat. En ymmärrä mitä hyötyä on paasata tyhjää ilman faktoja."

Kaikki kieltämättä on hieman vain vihjailujen varassa, mutta Kivivuoren työ antaa jo jotakin osviittaa. Kuka jaksaisi käydä julkisia tietokantoja läpi professoreidemme osalta? Toivottavasti Tieteessä tapahtuu -lehdessä keskustelu jatkuu ja joku jatkaa asiain selvittämistä.

Joku voisi myös kertoa, miksi tarvitaan erikseen sukupuolentutkimuksen ala. Miksei se ole normaalia sosiaalitutkimusta, historiantutkimusta yms., joilla on jo pitkät perinteet? Pahoin pelkään, että se on osittain siksi, että alalla vallitseva käsitys tieteestä ja sen menetemistä on niin lähellä epätiedettä.

Historiantutkija kirjoittaa Kivivuoresta: "Se ei tee hänestä vielä erityisen hyvää asiantuntijaa muille aloille kuin omalleen, mutta omat tietoni hänestä ovat vajavaiset, joten en sano hänestä hyvää enkä pahaa."

Jätettäköön henkilöön käyvät argumentit muutenkin sikseen ja tarkastellaan vain asioita.

Historiantutkija kirjoittaa: "...jollei sitten lähdetä siitä ettei mikään muu kuin fysiikka ole tutkimisen arvoista."

Höpsistä. Tuollainen "uhriutuminen" ei vie keskustelua mihinkään. Menkäämme asiaan ja pysykäämme siinä!

Henry Laasanen

Kirjoitin seuraavasti:

http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66287-sukupuolentutkimukse...

Sukupuolentutkimuksen feministinen sisältö:

Sukupuolentutkimuksen opinto-opas 2010-2011: "Tutkimusalan lähtökohtana on kriittinen suhtautuminen patriarkaaliseen, heteroseksistiseen ja sukupuolten hierarkkista suhdetta ylläpitävään järjestykseen sekä perinteisiin sukupuolia ja seksuaalisuuksia muodostaviin normeihin."

Yhteenveto

1. Sukupuolentutkimus pätevöittää toimimaan muun muassa tasa-arvoelimissä. Voidaakseen pätevöityä, henkilön pitää sitoutua feministiseen ideologiaan ja tunnustaa patriarkaatin olemassaolo.
2. Tutkijan pitää suhtautua kriittisesti heteroseksistiseen järjestykseen. Entäpä jos tutkija haluaa tutkia heteroseksuaalista järjestystä kritisoimatta sitä?
3. Opinto-ohjelmassa ei ole ainuttakaan maskulistista miesten tasa-arvo-ongelmia tarkastelevaa kirjaa.
4. Opinto-ohjelmassa ei ole pariutumista käsittelevää kirjallisuutta.
5. Opinto-ohjelmassa ei ole evoluutiobiologiaa käsittelevää kirjallisuutta, vaikka sukupuolentutkimus mainostaa itseään monitieteiseksi.

JN kirjoittaa...: "omat arvot ja mielipiteet väistämättä vaikuttavat koko ajan tulkintojen muodossa, koska objektiivisia todellisuutta mittaavia mittareita ei ole olemassa."

Epäilemättä. Eikö ole kuitenkin tieteelliseempää (1) tutkia, miten asiat ovat ja (2) avata oma tutkijanpositio, sen sijaan, että hirttäydytään jo lähtökohtaisesti naistutkimuksen lähtökohtiin, jossa patriarkaatti ja sukupuolen hierarkia ovat kyseenalaistamattomia lähtökohtia?

Mini

Henry Laasanen kirjoittaa: "Epäilemättä. Eikö ole kuitenkin tieteelliseempää (1) tutkia, miten asiat ovat ja (2) avata oma tutkijanpositio, sen sijaan, että hirttäydytään jo lähtökohtaisesti naistutkimuksen lähtökohtiin, jossa patriarkaatti ja sukupuolen hierarkia ovat kyseenalaistamattomia lähtökohtia?"

Ja eikö myös ole niin, että jos ei edes yritä objektiiviseksi, ei voi olla uskottava; siinähän kumoaa vahingossa itsensä. Laasasen (oli hän ujo tai ei) huomio monitieteisyyden puutteesta on myös tärkeä.

Ei silti varmastikaan liene feminististä salaliittoa (onko kukaan esittänyt sellaista vai onko se "straw-man", en tiedä), mutta tieteen kriteerit hylkäävä tiedevihamielinen liittoutuma (jolla on ehkä suhteessa eniten edustajia sukup.tutkimuksessa) näyttää tämänkin keskustelun perusteella löytyvän. Sen edustajat pakenevat näemmä milloin minkäkin taakse; joskus sanotaan, että jos naistutkimus on huonoa, sitä on moni muukin ala, ja joskus taas sanotaan, että se ja se kritiikkiä saanut suuntaus ei edusta kaikkea naistutkimusta (vaikka opinto-ohjelmissa juuri se suuntaus mainitaan keskeiseksi painopistealueeksi) jne. Onko tilanne ollut pitkään näin kehno? Jos on, aihetta kannattaa taatusti pitää esillä; hyvä tiede ei kärsi julkisesta keskuskelusta.

Mie

Sumasen uhriutuminen (huomaa Marko että tässä on ns. koulukirjaesimerkki!)

"Ymmärrän hyvin Galileo Galileita ja Kopernikusta. He eivät olisi saaneet yhtään vertaisarviotua tutkimusta julkaistuksi. Heidän kohtalonsa oli joutua inkvisition kynsiin, minut yritetään vaieta kuoliaaksi."

on erittäin hyvä esimerkki siitä missä pahimmillaan mennään. Voi olla, että vertaisarvioinnissa hänen tutkimuksensa suhteen oli ongelmia. Voi myös olla, että jos henkilö todellakin kuvittelee olevansa ym. luonnontieteen "jättiläisiin" verrattava, niin hän ei vain kykene arvioimaan omaa antiaan millään tavalla luotettavasti.

No, kieltämättä tämä ja muut ns. miesasialiikkeen, samoin kuin naistutkimuksen, vastaavat ulostulot - ja pitkälti myös tutkimuksellinen anti - ovat osaltaan lisänneet minun hyvinvointiani. Nauru kun pidentää ikää. Ongelmallisempana pitäisin ym.tieteenalan (so. naistutkimus) ja sen liepeillä pyörivien toimijoiden tuottaman subjektiivisen pupun esittämistä "tieteellisenä tutkimuksena", puhumattakaan tämän rahoittamisesta julkisin varoin.

Loppuun esitän hyvin subjektiivisena mielipiteenäni, että monen tällaisen "tutkijan" leipätyöksi kävisi pikemminkin keskustelupalstan pitäminen tai podcastailu tms. sekalainen netissä trollaaminen. Esim. Laasanen onnistuu olemaan ajoittain viihdyttäväkin Uuden Suomen blogissaan.

Pauli Sumanen
Liittynyt20.3.2011
Viestejä8

ie: "Sumasen uhriutuminen (huomaa Marko että tässä on ns. koulukirjaesimerkki!)

"Ymmärrän hyvin Galileo Galileita ja Kopernikusta. He eivät olisi saaneet yhtään vertaisarviotua tutkimusta julkaistuksi. Heidän kohtalonsa oli joutua inkvisition kynsiin, minut yritetään vaieta kuoliaaksi." on erittäin hyvä esimerkki siitä missä pahimmillaan mennään."

Kirjoituksesi on tulosteni arviointia "ad hominum" pahimmillaan. Otan esimerkin menneisyydestä ja vertaan itseäni tiedemiesten (Kopernikus, Galilei) vuosisatoja sitten saamaan kohteluun.

Olen valinnut esimerkin huonosti, jos sitä ei ymmärretä edes Tiede-lehden palstalla.

1. Tarkoitan Kopernikus-vertailulla sitä, että vertaisarviointi on monesti samanmielisten puolustautumista uutta ja vertaisarvioijien maailmankuvaa järkyttävää tietoa vastaan. Ei minun väitteitäni kukaan ole osoittanut vääriksi tieteellisesti vaan kertomalla, että kaikki muut tutkijat ovat eri mieltä Sumasen kanssa. Tällöin Suomen tohtoritasoiset tutkijat perustelevat sanomaansa "ad hominem", tohtorit vastaan luonnontieteiden kandidaatti.

Tämä sama ilmiö kohtasi Kopernikusta, kukaan aikalainen tiedemies ei puolustanut häntä vaan he asettuivat yhtenä rintamana häntä vastaan.

Tämä rinnastus ei onnu, sillä tulos muiden tutkijoiden kohtaamasta vastustuksesta on sama minulla, Kopernikuksella ja Galileilla. Tällaisia tutkijoita on varmaan pilvin pimein, mutta tässä ne kaksi kuuluisinta minun mielestäni. Tutkimustemme keskinäistä tasoa en ole koskaan mitannut enkä arvioinut.

Sampo Smolander

Jos Siljamaarit vielä seuraat tätä keskustelua, ja jos on aikaa, niin vilkaise TV-dokumenttisarjaa Hjernevask, joka johti melkoiseen keskusteluun Norjassa, ja enemmän tai vähemmän johti Oslon yliopiston yhteydessä toimineen The Nordic Gender Instituten lakkauttamiseen.

Dokumentin 7 osaa katsottavissa täällä:
http://rixstep.com/2/20111127,00.shtml

Wikipedia kertoo aiheesta jonkin verran:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hjernevask
http://en.wikipedia.org/wiki/Nordic_Gender_Institute

Mini

Mie kirjoittaa: "No, kieltämättä tämä ja muut ns. miesasialiikkeen, samoin kuin naistutkimuksen, vastaavat ulostulot..."

Pauli Sumasen täällä esittämä löydös/väite sukupuolieroista tulojen suhteen ei sellaisenaan varmasti ole miesliikettä. Se on empiirinen väite, joka joko pitää paikkaansa tai ei. Sumasesta muutoin en tiedä, kuuluuko hän johonkin miesliikkeeseen, mutta sillä ei ole hänen väitteensä todenmukaisuuden kannalta tietysti edes väliä.

Mie kirjoittaa: " ...ja pitkälti myös tutkimuksellinen anti - ovat osaltaan lisänneet minun hyvinvointiani. Nauru kun pidentää ikää"

Äsh, jätetäänkö tuollaiset kommentit pois. Ne eivät kiinnosta ketään, eivätkä vie keskustelua eteen päin. En ole kunnostautunut nettikeskusteluissa enkä tiedä niiden tavoista, mutta jos aiheena on tiede ja sen kriteerit ja tutkijoiden väitteet yms. on minuta pyrittävä tiukkaan asiaan.

Kasimir Kaliva

Tuli tästä keskustelusta mieleen tämä naisten ajotaitoa käsittelevä tutkimus http://www.iltalehtifi/autot/2011120814907171_au.shtml
, jossa todistettiin naisten miehiä huonomman ajotaidon johtuvan miesten seksistisistä vitseistä. Koska tutkijat eivät pystyneet osoittamaan vääräksi naisten huonompaa ajotaitoa, selityksi piti keksiä jokin ulkopuolinen syy. Selitykseksi ei tietenkään kelvannut, että naiset luontaisesti pärjäävät huonommin avaruudellista hahmottamista vaativissa tehtävissä. Tutkimuksen mukaan itsetunnolla oli vaikutusta naisten ajotaitoihin. Tietenkään kausaalisuuden suunta ei mitenkään voi olla päinvastainen. Jos tämän tyyppiset selitykset hyväksytään, onko "kaikki erot johtuvat vääristä stereotypioista" -hypoteesi millään tavalla falsifioitavissa eli osoitettavissa vääräksi.

Jon

Luin äskettäin Richard Websterin kirjan Why Freud Was Wrong ja hämmästyin, miten erilaiset todistamattomat väitteet voivat siirtyä tutkijasukupolvesta toiseen. Websterin mukaan uudemmistakin lääketieteen kirjoista löytyy psykoanalyyttisperäistä mutta vaikeasti psykoanalyysiin jäljitettävää pseudotiedettä, jopa "karman laki"-tyyppisiä somatisaatiokäsityksiä, joiden mukaan oletetut alitajuiset ristiriidat ilmenevät ruumiin sairauksina, kuten syöpinä. Pseudotieteen virus saa uusia isäntiä herkkäuskoisista lääketieteen opiskelijoista (tavallisista nettisurffailijoista puhumattakaan) ja muuntuu ajan mittaan siten, että alkuperäistä taudinaiheuttajaa on lopulta vaikea selvittää. Tästä on hyvänä esimerkkinä hysterian käsite ja sen vaiheet ja muodonmuutokset aikojen saatossa.

HuuHaata

Marko,

Persoonallisuustyyppisi on mitä todennäköisimmin INTJ, kuten itsellänikin on. Pyrit ajattelemaan asioista loogisesti ja kuvittelet myös muiden, erityisesti kun kuvittelet siihen olevan aihetta, käyttäytyvän samoin.

Ei toimi. Suurin osa tieteessä työskentelevistä ihmisistä ei välitä kovinkaan paljon faktoista. Heille paljon tärkeämpää on toimia yhteisön luomien normien mukaisesti. Jos yhteisön johtohahmot ovat jotain mieltä myös he ovat samaa mieltä. Samoin tiedettä he tekevät toistaen hyväksyttyjä argumentteja, joihin usein lisätään turvallisesti pieni palanen, usein vielä kovinkaan paljon sen järkevyyttä kyseenalaistamatta.

Näin se menee kaikissa tieteissä. Enemmistö kaikesta tieteestä on heikkotasoista jokaisella alalla. Mitä kauempana raasta logiikasta ollaan, sitä heikkotasoisemmaksi tiede menee. Tieteessä menestyy kirjoittamalla turvallisia artikkeleita ja olemalla hyvää pataa kaikkien kanssa, muutoin ilman superkovaa lahjakkuutta on hyvin pahoissa vaikeuksissa.

Se kohtuullisen pieni vähemmistö, joka pitää tieteenteossa tärkeimpänä tieteentekoa, eli kyseenalaistamista, uusia ideoita ja suuntaviivoja ajetaan paitsioon. On aina ajettu. Konsensuksen majatalossa ei ole tilaa väärinajatteleville.

Mie

"Pauli Sumasen täällä esittämä löydös/väite sukupuolieroista tulojen suhteen ei sellaisenaan varmasti ole miesliikettä. Se on empiirinen väite, joka joko pitää paikkaansa tai ei. Sumasesta muutoin en tiedä, kuuluuko hän johonkin miesliikkeeseen, mutta sillä ei ole hänen väitteensä todenmukaisuuden kannalta tietysti edes väliä."

Eipä toki. Mutta en kommentoinutkaan tätä - eikä Sumanenkaan tänne kirjoittanut tästä syystä.

"Äsh, jätetäänkö tuollaiset kommentit pois. Ne eivät kiinnosta ketään, eivätkä vie keskustelua eteen päin. En ole kunnostautunut nettikeskusteluissa enkä tiedä niiden tavoista, mutta jos aiheena on tiede ja sen kriteerit ja tutkijoiden väitteet yms. on minuta pyrittävä tiukkaan asiaan."

On aivan turha kuvitella, että näin politisoituneessa asiassa jolla on enää HYVIN vähän tekemistä tieteen harjoittamisen kanssa päästäisiin ns. tiukkaan asiaan. Kuten voit ylhäältä lukea. Niinpä näiden puolin ja toisin uhriutuvien kustannuksella voi IMO ihan hyvin pitää edes hiukan hauskaa.

Pohdiskelija

Keskustelussa voisi olla hyvä tiedostaa sellainen seikka, että tiedemaailmassa hyväksytään tällä hetkellä kolme erilaista tutkimusparadigmaa. Kvantitatiivinen eli empiiris-analyyttinen, kvalitatiivinen eli tulkinnallinen ja kriittinen. Näillä kaikilla on oma käsityksensä tiedosta ja ihmisestä, myös todellisuudesta. Sukupuolentutkimus käyttää etupäässä kriittisen paradigman menetelmiä, kuten toimintatutkimus (Chris Argyris). Myös suomalaisen Yrjö Engeströmin kehittävä työntutkimus edustaa tätä paradigmaa. Kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoitus on kuvata ja ennustaa ilmiöitä, etsiä syy-seuraus -suhteita. Sopii lähinnä luonnontieteisiin, mutta sitä käytetään myös ihmistieteiden tutkimuksessa. Kvalitatiivinen pyrkii tulkitsemaan ja ymmärtämään vaikkapa tekstejä tai ihmisen intentioita. Kriittinen tutkimusote pyrkii kuvaamaan ja paljastamaan asioiden taustalla olevia arvojärjestelmiä ja merkitysyhteyksiä, se on siis kiinnostunut vallasta. Sen kohteet ovat yhteiskunnallisia. Kohteena näillä kolmella on siis täysin eri tavoilla ymmärretty todellisuuden osa, joten niiden arvioiminen yhdellä ja samalla kriteeristöllä on turhaa ja väärin. Vanhaa esimerkkiä käyttääkseni David-patsaan raaka-ainetta tutkimalla emme voi päätellä mitään sen esteettisistä arvoista, laadusta taide-esineenä. Pascal Boyer käyttää tietääkseni pääasiassa kvalitatiivista tutkimusta uskontojen tutkimuksissaan. Yrjö Engeström on aikuiskasvatuksen edustaja ja tutkii työtoimintaa, siinä mm. työnjakoa.

Sinänsä siis tieteellinen paradigma tai edes tutkimuskohde ei ole kriteeri jonkin tutkimuksen hylkäämiselle tai hyväksymiselle. On noudatettava kunkin paradigman omia sääntöjä mm. tutkimusprosessin ja tiedon "hyvyyden" arvioinnissa. Lienee paikallaan huomata, että validiteetti ja reliabiliteetti ovat käyttökelpoisia vain kvantitatiivisessa tutkimuksessa saadun tiedon arvioimiseksi. Tämän palstan keskustelua lukiessa tulee vaikutelma, että ainoa mahdollinen tieteellinen tutkimusote olisi kvantitatiivinen, empiiris-analyyttinen. Näin ei ole ollut vuosikymmeniin. Kaikkien kolmen tutkimusparadigman alueeseen kuuluvia väitöskirjoja voidaan hyväksyä ja hyväksytään, kunhan ne täyttävät niiltä vaadittavat tieteellisyyden kriteerit.

Marko Hamilo

"Persoonallisuustyyppisi on mitä todennäköisimmin INTJ, kuten itsellänikin on. Pyrit ajattelemaan asioista loogisesti ja kuvittelet myös muiden, erityisesti kun kuvittelet siihen olevan aihetta, käyttäytyvän samoin."

Pitää paikkansa, joka testistä on vuodesta toiseen tullut INTJ.

Taitaa olla muuten INTJ yliedustettuna tutkijoiden joukossa.

Tämä postaukseni käsitteli kuitenkin tiedeinstituutioiden normeja, toimintatapoja ja laadunvarmistuksen mekanismeja. Juuri niiden ansiosta tiede on edistynyt niin tavattoman hyvin. Juuri näiden mekanismien - vertaisarviointi, kilpailu, toistettavuuden ja avoimuuden vaatimus jne - ansiosta tutkijoiden persoonallisuudenpiirteet tai jopa suoranainen pyrkimys vilppiin pystytään pitämään kontrollissa. Tutkijat ovat ihmisiä inhimillisine heikkouksineen siinä missä muutkin. Tieteeseen ei pidä luottaa siksi, että tutkijat olisivat erehtymättömiä, vaan siksi että tieteellistä menetelmää seuraamalla erehdykset ja vilppi tulevat ajan mittaan näkyviin ja väärät käsitykset korvautuvat oikeilla.

Pentti S. Varis

Jon kirjoitti: "“karman laki”-tyyppisiä somatisaatiokäsityksiä, joiden mukaan oletetut alitajuiset ristiriidat ilmenevät ruumiin sairauksina, kuten syöpinä."

Vaikkan Freud olikin pahasti eksyksissä, kuten "Freud ja totuus" (Jeffrey Moussaieff Masson) osoittaa, ristiriita voi kyllä ilmetä ruumiissa. Ollessani ensimmäistä vuotta opettajana opetuskykyni oli varsin heikko. Kun eräs oppilas ei heti ymmärtänyt heikkoa opetustani, tiuskaisin hänelle "voihan nenä". Seuraavana aamuna nenässäni oli suuri, kipeä paise. Nenässäni ei ole koskaan ennen eikä jälkeen ollut paiseita.

Sen jälkeen olen yrittänyt harkita sanojani paremmin.

Pekka Hjelt

Sinänsä Marko Hamilo on oikealla asialla, sillä huuhaatiede on miltei vallannut yliopistomme. Kunnollisia tilastotieteellisesti hyväksyttyihin otantamenetelmiin pohjautuvia väitöskirjoja ei nykyisin juuri näe, vaan erilaisia subjektiivisesti valittujen tutkijan sopiviksi katsomien muutaman kappaleen ei-edustavien näytteiden tarkasteluja, joilla ei ole vähäisintäkään yleistysarvoa.

Hamilo uskoo kuitenkin "ilmastonmuutokseen" kuin pässi suuriin sarviinsa, joten ihan vastaavanlaista huuhaata hän itse edustaa. Olen lukuisia kertoja eri yhteyksissä pyytänyt ilmastonmuutosuskovaisia esittämään nykyaikaiseen tilastotieteeseen perustuvat tulokset, joiden mukaan maapallon ilmasto on lämmennyt tai muuten oleellisesti muuttunut, mutta eipä ole moisia todisteita ilmaantunut. Päinvastaisia pystyn esittämään, vaikka ilmastoa koskevat havainto-ja mittausaineistot ovatkin hyvin kyseenalaisia laadultaan. Kunhan edes ne saataisiin kuntoon, voisi keskustelulle olla tieteellistä pohjaa.

Useimmista tieteistä on kadonnut johonkin tyystin tieteellinen ote. Laajaa keskustelua ja suuria parannuksia tarvittaisiin.

tuomas

"Olen lukuisia kertoja eri yhteyksissä pyytänyt ilmastonmuutosuskovaisia esittämään nykyaikaiseen tilastotieteeseen perustuvat tulokset, joiden mukaan maapallon ilmasto on lämmennyt tai muuten oleellisesti muuttunut, mutta eipä ole moisia todisteita ilmaantunut. "

Täysin subjektiivisella mittarilla oli lämmin kausi 1990-luvun lopulta 2015 paikkeille, sittemmin on jäähtynyt taas.

NASA kyllä ilmoittaa jatkuvasti nousevia lukemia, mutta sen jälkeen kun NASA jäi kiinni "korjauskertoimen" käytöstä kaikissa mittauksissa, niin nämä luvut eivät ole enää luotettavia. "Korjauskertoimen" käyttö muuten ei loppunut vaikka siitä jäätiin kiinni, vaan sen kasvatus jatkuu edelleen.

Kun NASA toimittaa merkittävän osan keskilämpötilan laskemiseen käytetystä mittausdatasta (joidenkin lähteiden mukaan ~50%) niin pienikin muutos ylöspäin korjauskertoimessa pitää yllä illuusiota keskilämpötilan jatkuvasta noususta.

Huvittavin oli legendaarinen lätkämailakäyrä, josta jokainen joka on joskus numeerisia malleja käyttänyt, näki että siitä ilmeni vain tyypillinen numeerisen mallin ominaisuus kun sitä ekstrapoloidaan liian kauas: Se alkaa värähdellä ja lopulta karkaa äärettömäksi, jompaan kumpaan suuntaan. Ko. käyrä on kadonnut julkisuudesta jo 5 vuotta sitten täysin vääränä, mutta sen aloittama politiikka jatkuu ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, poliittisista syistä.

Lienee selvää että tieteellinen pohja (jos sitä oli alunperinkään, numeerinen malli ei ole tiedettä, vaan numeerinen malli) mureni kerralla ja mitään uutta ei ole esitetty tilalle.

IPCC:n viimeisin arvaus oli muuten lineaarinen +0,6C 100v jaksolle. Siis yhteensä, ei per vuosi. Aika paljon on muuttunut siitä kun arvaus oli +1,6C/ vuosi. Voisin jopa sanoa että nykyarvo ei mahdu mihinkään aiemmin esitettyyn virhemarginaaliin ja se olisi totta.

Mutta minä a) en pidä nykytason ilmastotutkimusta tieteenä lainkaan ja b) suhtaudun poliitikkovetoiseen "tieteeseen" erittäin varauksella. IPCC:n kokouspöytäkirjat ovat karmeata luettavaa: Tutkimustuloksia pannaan kymmenittäin roskakoriin koska ne eivät istu politiikaan ja niitä ei siis julkaista koskaan.

HuuHaata

"Juuri niiden ansiosta tiede on edistynyt niin tavattoman hyvin. Juuri näiden mekanismien - vertaisarviointi, kilpailu, toistettavuuden ja avoimuuden vaatimus jne - ansiosta tutkijoiden persoonallisuudenpiirteet tai jopa suoranainen pyrkimys vilppiin pystytään pitämään kontrollissa."

Vertaisarvioinneilla pystytään johonkin asti pitämään heikkotasoisinta huuhaata kurissa. Tosin Oulunkin tapauksessa vertaisarvoiduissa julkaisussahan väittelijä oli artikkeleitaan hyväksynyt.

Huuhaan tunnistaminen on kuitenkin vähän maisteritason puuhastelua (tai vaikkapa tiedetoimittajan) Tärkeää toki, mutta jos tiede on tieteentekijältä tieteentekijälle suunnattua debattia, niin ei kovinkaan olennaista. Heikon huuhaan tunnistaa hyvin nopeasti omalta alaltaan kuitenkin.

Tutkimus Suomessa on pitkälti kumartelua kohti rahoittajaa. Tutkitaan, mitä rahoittaja haluaa tietää. Saadaan tuloksia, mitä rahoittaja haluaa saada. Näyttää hyvältä ulos, ja kaikille joilla ei ole osaamista katsoa sisään. Osaaminen siihen on taas kohtuullisen harvojen herkkua.

Samanlaista pelleilyä, kuin vaikkapa uuden Nokian metsästys... Ei ole vielä kuulunut. Hetikohta tulossa? Julkisen sektorin ansiosta?

Suuri, ja mielestäni hyvinkin ajankohtainen kysymys onkin: Mihin yliopistoja enää tarvitaan, vai tarvitaanko mihinkään? Netistä löytää oppimateriaalia vähän kaikkeen, ja tutkimus pääosaltaan on kaikkea muuta kuin omaperäistä, uutta luovaa, rakentavaa tai ajatuksia herättävää. Mitä kukaan tekee varman päälle tehdyllä saman asian toisamisella, jonka lukee kunnolla kymmenen ihmistä, ja jonka kokee oikeasti tarpeelliseksi vielä pienempi joukko ihmisiä.

MrrKAT

Erään tilastotieteilijän (fysikaalinen) moka:
"1)On tilastollisesti erittäin epätodennäköistä, että läheisyyden vuoksi valitsemani alue (Pohjoismaat) poikkeaisi selvästi yleisestä kehityksestä. Valintani ei ole muuten otos, vaan ihan käytännön sanelema vaihtoehto."
-Pekka Hjelt Ti 17.05.2011, http://blogit.yle.fi/mot/ilmastovaltaa-valvomassa

H ottaa 1000 kpl jäänpaksuusnäytteitä tila-auto Dodge Journeyn takaikkunasta pakkaspäivänä. Jään määrä kasvaa 30 minuutissa selvästi ja tilastollisesti varmuudella. Säännöllä 1 hän päättelee: "On erittäin epätodennäköistä että valitsemani alue (takaikkuna) poikkkeaisi selvästi yleisestä auton lämpötilan kehityksestä. Auto on siis kylmentynyt".
H mokaa analyysissään koska kaksi ihmistä meni ½ tuntia sitten etuistuimelle hytisemään ja auton lämpötila nousee.. vaikka takaikkuna huurtuukin sen takia entistä paksummin (voi jopa jäähtyä jos huonosti ilmavirrat käy rajummin kylmenneestä katosta taka-ikkunaan päin).

H ottaa 1000 kpl lämpötilamittauksia huoneen eri sisäikkunoiden liepeiltä. Lämpötila laskee rajusti jopa 2 astetta tunnissa.
H päättelee on "erittäin epätodennäköistä että huoneen lämpötila nousisi tuona päivänä". Kyse oli kuitenkin uuninlämmitystapahtumasta, jossa uunin vedon takia ikkunoiden lähellä lämpötila laski, koska korvausilma tuli kylmästä ulkoilmasta. Parissa tunnissa talon ilmakin alkaa kuitenkin jo lämmetä.. Ja jos joka mm-verkko laskettaisiin (takkatulikin mukaan) niin kokonaiskeskiarvo oli jo alusta lähtien nousussa..

Tilastotieteilijä H olisi voinut myös kumota Newtonin, Cavendishin ja Coulombin mittaukset helposti. Näin meillä ei tunnettaisi
Newtonin monia lakeja, Cavendishin gravitaatiomittauksia eikä Coulombin lakia.. (Lindell: Sähkön pitkä historia ym)

Tästä nähdään että PELKKÄ tilastotiede voi johtaa onnettomiin tuloksiin, vielä onnettomampiin jos ei tunne/haluakaan huomioida/
yhtään fysiikkaa vaan sokeasti tuijottaa numeroita.

Pekka Hjelt

Noin tyhmää TILASTOTIETEILIJÄÄ ei ole. Kyllä otannat suunnitellaan huolellisesti.

Kohdan 1) "käytännön sanelema vaihtoehto" tarkoittaa sitä, mihin viittasin edellisellä kerralla. Luotettavia aikasarjoja ei ole noin vain saatavissa. Pohjoismaissa ne ovat todennäköisesti parhaita.

Tiedemies

Yllä nimimerkki Ege H:n kommentissaan esittämä kritiikki minun kommentistani on kyllä pitkälti aiheellinen. Nettikommentoinnissa tällä tavalla ei ole kovin paljoa tilaa esitää tarkempia perusteluja, joten tulee turvauduttua melko pintapuoliseen kirjoittamiseen ja ilmaisuihin joiden tulkinnanvaraisuus johtaa viestin hämärtymiseen. Kommentoin kohtia erikseen:
1) Ns. ymmärrystieteet - joita englanninkielisissä maissa kutsutaan nimellä "studies" (Science viittaa luonnontieteisiin) ovat heikkotasoisia kahdella tavalla, joista ensimmäinen on aivan yleisellä tavalla näkyviä ja toinen omaa "tieteenfilosofista" kritiikkiäni.

Ensimmäinen on niiden heikko kontribuutio omilla ehdoillaan, eli niiden kykenemättömyys tuottaa edes niiden omassa piirissä merkittävää kansainvälistä kontribuutiota tai merkittävää relevanttia informaatiota *suhteessa* niiden laajuteen. Silti näillä aloilla on viranhaltijoita ja rahoitusta lähes samoissa määrin kuin STEM-aloilla (edelleen, anglosfäärissä "science, technology, engineering, mathematics). Toinen, erillinen kritiikin aiheeni on siis se, että metodologisesti alojen sisällä elää hyvin voimakas perinne jossa hylätään kaikki operationaalinen, mitattavissa oleva, määrällinen jne "positivismina". Kyse ei ole siitä, että kritisoisin yleisesti kaikkea laadullista jne metodologiaa, vaan dogmaattisen vihamielistä suhdetta määrällisiä menetelmiä kohtaan; tämä ei kata kaikkia aloja, mutta on näkyvimmillään naistutkimuksessa, jossa systemaattisesti hylätään määrällisiä tosiasioita esimerkiksi naisten väkivallasta.

2) Kuten yllä esitin, metodologia on niiltä osin "kuraa", siis epäselvää, läpinäkymätöntä, "likaista" jne. Käytin tarkoituksella tätä termiä, koska se on mielestäni kuvaava. Tulokset eivät ole avoimia kritiikille ja metodit eivät mahdollista systemaattista kritiikkiä jne. Jos mukana olisi edes jonkinlainen määrällinen komponentti, jota voi kritisoida ja osoittaa vääräksi, voisimme käyttää jotain muuta termiä, esimerkiksi "epäselvä" tms, mutta "kura" on mielestäni paras termi silloin kun läpinäkyvyyttä, selkeyttä, toistettavuutta, jne ei tosiasiassa ole.

3) Ja kuten yllä esitän, näyttö osallistumisesta kansainvälisiin ajankohtaisiin debatteihin tai edes muu näyttö merkittävyydestä tällaisen alakohtaisen tiedon (tai "tiedon", jos kritiikkini hyväksytään) tuottamisessa mielestäni kyllä puuttuu. Tämä yhdessä sen kanssa, että aloilla on kuitenkin verraten paljon virkoja, ja niille koulutetaan verraten paljon tutkijoita (siis suhteessa tähän näyttöön ja relevanssiin), on mielestäni aivan validi alojen yleisen heikkotasoisuuden indikaattori.

En tee *kategorista* väitettä "ymmärtävien" käsiteanalyysien metodologian kelvottomuudesta. Mielestäni ne vain ovat itsessään ainoana metodina epäilyttävä, läpinäkymätön, jne ja erityisesti yhdistettynä dogmaattiseen negatiiviseen suhtautumiseen kaikenlaista määrällistä tutkimusta kohtaan, ansaitsevat määreen "kuraa". Mielestäni tältä osin kritiikkini on kohdallaan, ja toisaalta, se on myös helppo kumota. Ja korostan, että laadukasta yhteiskuntatieteilijöiden tekemää tutkimusta kyllä varmasti on, ja tehdään Suomessa. Tästä ei ole epäilystä.

Kritiikkini on helppo kumota jos tosiasiat ovat eri kuin ne joihin kritiikkini perustan. En väitä tuntevani tosiasioita ja näiden alojen tutkimuksen todellisuutta täydellisesti ja aukottomasti. Tunnen kuitenkin joitain alojen tutkijoita, jotka ovat joutuneet turhautumaan tutkimusaiheidensa ja metodiensa kanssa juuri siksi että ovat pyrkineet toistettavuuteen jne "objektiivisempaan" tieteentekoon, ja kun heidän ohitseen ja ylitseen on kävelty. Evidenssini on anekdootinomaista ja perustuu toisen käden tietoon ja muutamaan lukemaani alan kirjaan.

Kommenttini onkin syytä nähdä ehkä yrityksenä muokata asenteita siihen suuntaan, että tulevat valtion rahanjaon säästöt kohdistuisivat näihin pehmeämpiin aloihin mieluummin kuin STEM-aloihin, koska itse edustan näitä jälkimmäisiä. Eli siis kyse on tavallaan ryhmälojaliteetin ilmaisemisesta.

Miemiemie

Hamilo on juuri näitä, jotka tehokkaasti rapauttavat tieteen arvovaltaa ymppäämällä KAIKEN mitä eivät ymmärrä ja mistä eivät oikeastaan tiedä, HUUHAA-tieteeksi.

Vaarallisen tästä ilmiöstä tekee se, että koulutettukaan yleisö ei pysty arvioimaan, mikä on aiheellista kritiikkiä huuhaata(kuten kaivonkatsomista) vastaan ja mikä taas kritiikin esittäjän on omaa poliittista agendaa. Sukupuolitutkijat(kuten muutkin humanistit) tunnustavat ja tunnistavat yleensä ideologiset lähtökohtansa ja pyrkivät suhtautumaan myös niihin kriittisesti. Hamilo et kumppanti eivät tätä tee, joten he eivät kykene näkemään, että heidän näkemyksensä huuhaatieteestä on poliittinen vielä enemmän kuin naistutkijoiden.

Tähän on hyvin yksinkertainen testi: kysytään Hamilolta, onko hänen näkemyksensä poliittinen ja ideologinen. Jos vastaus on ei, niin se on. Ihan varmasti.

Tuossa aiemmin oli hyvä kirjoitus kvalitatiivisesta, kvantitatiivisesta ja kriittisestä paradigmasta. Se kannattaa lukea.

Tuomas

"Hamilo et kumppanti eivät tätä tee, joten he eivät kykene näkemään, että heidän näkemyksensä huuhaatieteestä on poliittinen vielä enemmän kuin naistutkijoiden. "

Tieteenteon objektiiviset mittarit on kerrottu. Jos haluaa olla eri mieltä niin voi kritisoida niitä sen sijaan että hyökkää kritisoijia vastaan.

Kun "tutkimus" ei täytä objektiviisia tieteen mittareita niin se on lähtökohtaisesti huuhaata ihan riippumatta siitä että kuka katsoo tai mistä kulmasta katsotaan. Niin helppoa se on kun on mittarit.

Vain huuhaan edustajat lähtevät siitä että mutupohjalta arvioidaan että onko joku pätevää tutkimusta vai ei. Tai että mittarit ovat jotenkin poliittinen valinta. Se näkemys perustuu kokonaan siihen että objektiivisuus on hylätty heti aluksi ja silloin mikä tahansa näkemys on poliittinen näkemys: Oli se puolesta tai vastaan.

"... he eivät kykene näkemään, että heidän näkemyksensä huuhaatieteestä on poliittinen vielä enemmän kuin naistutkijoiden. "

Ei kyse ole näkemyksestä vaan todellisuudesta. Ensinmainitulla ei ole väliä, viimeksimainittu voidaan mitata.

Paitsi tietenkin huuhaassa, siellä ei ole mitään mitattavaa tai ei haluta mitata: Mittauksista tulee numeroita ja numerot voivat olla väärin, eivät sovikaan ennalta valittuun politiikkaan. Ei ole mahdollista tehdä tiedettä politiikka edellä.

Miemiemie

Mitä tulee tieteeseen ja ideologiaan:

Naistutkimus tunnustaa ideologisne pohjansa. Se on hyvä. Sen ansiosta myös tutkijoiden ideologiset ennakko-oletukset tulevat näkyviksi ja niitä voidaan kritisoida ja suhteuttaa tutkimusen sisältöön ja sen tekometodeihin.

Samalla tavalla voisi luonnontieteiden kohdalla puhua ideologiasta, jossa halutaan tuottaa oikeaa tietoa maailmasta. Jokaisella tieteenlajilla on oma ideologinen pohjansa.

tuomas

Kun lähdetään siitä että tulosten pitää sovia ideologiaan, on jo unohdettu tiede ja siirrytty ideologiaan sopivien hyvien asioiden etsimiseen, siis poliitiikkaan. Siinä kohdassa tuloksilla ei ole mitään merkitystä sillä vain ideologisesti oikeita tuloksia syntyy, ilman että todellisuus pääsee vaikuttamaan asiaan mitenkään.

Pohdiskelija

Marko Hamilo muistutti keskustelun ytimestä. "Tämä postaukseni käsitteli kuitenkin tiedeinstituutioiden normeja, toimintatapoja ja laadunvarmistuksen mekanismeja. Juuri niiden ansiosta tiede on edistynyt niin tavattoman hyvin."
HuuHaata taas kritisoi, että "tutkimus pääosaltaan on kaikkea muuta kuin omaperäistä, uutta luovaa, rakentavaa tai ajatuksia herättävää." Tilastollista tutkimusta tuntuu kaipaavan usea keskustelija.

Omaan postaukseeni viitaten totean, että kaipaan hyvää (!) tilastollista / kvantitatiivista tutkimusta. Se tarkoittaa silloin sitä, että tutkija ymmärtää tutkimansa ilmiön luonteen ja käyttämänsä menetelmien soveltuvuuden ja rajat. Mikään ei ole sen kamalampaa kuin huonosti tehty tilastoihin nojaava tutkimus. Karrikoiden ollaan tilanteessa, jossa löytyy suurehko korrelaatio kahden muuttujan välillä ja tämän nojalla tehdään johtopäätöksiä. Mutta. Kun ei ole teoreettisesti näyttöä noiden muuttujien välisestä yhteydestä, ei korrelaatio kerro mitään. Tästä kliseinen esimerkki on ihmistieteilijöiden tapa tarkastella tuloksia sukupuolen mukaan, vaikka mikään teoriassa tai tutkimusasetelmassa ei puolusta tätä. On vaan niin "kiva" katsoa se korrelaatio ja usein tuntuu siltä, että eksakti laskutoimitus hämää tekemään virheellisiä päätelmiä.

Seurasin lauantaina väitöstilaisuutta, joka käsitteli genetiikkaa ja mikrobiologiaa. Sinänsä ansiokas työ - jopa uutta tietoa sisältävä, joka hyväksyttiin kirkkaasti. Fiksu ja kokenut vastaväittäjä huomautti kuitenkin eräässä kohdassa siitä, että tulokseksi oli saatu sataprosenttinen selitys. Hän pohti hauskasti ääneen sitä, että hän ei ole moisesta kuullutkaan pitkän uransa aikana. Ja tarjosi pohdinnassaan parikin mahdollista selitystä sille, miksi lukuarvo voisi olla pienempi kuin 100. Tällä hän muistutti väittelijää ja yleisöä siitä, että mekaaninen laskutoimitus ei korvaa järjen käyttöä. - Asia, johon Marko Hamilo viittaa.

En ole kovin tarkoin perehtynyt kolesterolitutkimuksiin, mutta vaikutelmana on, että siellä on vastaava tilanne. On todettu korrelaatio valtimoahtautumien ja veren kolesterolitason välillä. En ole toistaiseksi nähnyt pätevää kausaaliselitystä ilmiölle. Vastapuolen näkemyksenä tarjotaan muitakin mahdollisia selityksiä kuin ravinnon rasva, esimerkiksi tulehdus. Keskustelu on juuttunut ikävään vaiheeseen, sillä ilman ilmiön syntymekanismin ymmärtämistä mikään määrä tilastollisia analyyseja ei voi kolesterolin "syyllisyyttä" osoittaa. Miksi välttämätön ja elintärkeä aine kertyisi paikallisesti terveisiin verisuoniin? Tämän olettamuksen seurauksena tuhannet suomalaiset syövät statiineja, joilla on kirpaisevan hinnan lisäksi runsaasti haittavaikutuksia. Ilmeisesti varmuuden vuoksi. Ehkä hiukan vastaava tilanne saattaa olla ilmaston lämpenemisen tutkimuksessa. Tarkoitan sitä, että ilmiössä on vaikea laatia saati tutkia vaihtoehtoisia skenaarioita - paitsi tietokoneella. Tietokonemallinnus ei ihan vastaa todellisuutta. Lisäksi mahdollisia muuttujia lienee paljon ja osa on toistaiseksi tuntematta. Näin ollen voidaan tehdä luotettavan tuntuisia tilastollisia analyyseja, joilla osoitetaan sitä tai tätä. Mutta jos ilmiön peruslogiikan hallinta puuttuu, selitys voi mennä "lepikkoon".

Summa summarum, hyvää tutkimusta tarvitaan. Ja siihen yliopistot voivat osallistua. Mikään automaattinen laadun tae ei yliopistollinen tutkimus tietenkään ole, mittavampia tutkimuksia tehdään ihan muualla. Mutta jossain on tutkimuksen teko opeteltava ja tähän yliopistot ovat toistaiseksi paras paikka. Laadunvarmistus pyrkii karsimaan huuhaan, väitöksissä laadunvarmistus kuuluu prosessiin. Kokonaan eri asia on se, jos ei osata tai haluta nähdä vakiintuneen ajatustavan ongelmia. Tämä johtaa parhaimmillaan aikanaan Kuhnin mainitsemiin paradigman muutoksiin. Tiede edistyy toisinaan kovin hitaasti, joten voi olla että ilmastonmuutos tai kolesterolikysymys jäävät meidän sukupolveltamme ratkaisematta.

Töttöröö

Miemiemie: "Tähän on hyvin yksinkertainen testi: kysytään Hamilolta, onko hänen näkemyksensä poliittinen ja ideologinen. Jos vastaus on ei, niin se on. Ihan varmasti."

Jos Hamilo tunnustaa olevansa noita, poltetaan hänet roviolla. Jos ei tunnusta, niin kyllä varmana on noita, ja poltetaan hänet roviolla.

Porkkana

Allekirjoittaneelle ehdotettiin facebook keskustelussa äänestettäväksi feminismin tutkijaa.

Vastasin, että äänestän ainostastaan objektiiviseen ajatteluun pyrkivää, enkä usko, että feministinen tutkija voisi tehdä avointa ja asennevapaata politiikkaa yleiseksi hyväksi.

Vastaukset olivat sitä luokkaa, että asenteet, ts. tunneperäiset reaktiot asiakysymyksiin ovat luonnollisia ja feministihän ajaa tasa-arvoa, kohennusta maahanmuuttajien ja vähemmistöjen asiaa jne. Kaikkihan ovat tietenkin sinänsä kannatettavia.

(Mielestäni aina ainakin pitää yrittää objektiiviseen ajatteluun jopa oman egon kustannuksella, ts. voi joutua toteamaan olevansa väärässä. Asenteellisista ja ideologisista lähtökohdista ei mielestäni edes synny oikeata keskustelua, koska toinen osapuoli ei tunneperäisistä syistä suostu olemaan väärässä. Saat ainoastaan kuultavaksi informaatiota siitä miten tunneperäinen reaktio on perustelut, eikä se yleensä ole kovin kiinnostavaa.)

Kysyin siitten. Ajaako tämä feminismin tutkija myös tasa-arvoista asemaa prostituoiduille. Heitä kuin uhkaa oikeusministeri Henrikson ja hänen kaavailunsa tehdä prostituutiosta laitonta sillä verukkeella, että sillä vähennettäisiin ihmiskauppaa.
Lisäsin, että YK on vastikää antanut julkilausuman joka kehottaa kaikkia maita LAILLISTAMAAN prostituution ja ottamaan heidät sekä verotuksen, että terveyden huollon piiriin. Tämä olisi YKn mukaan paras keino vähentää ihmiskauppaa ja prostituoitujen kohtaamia ihmisoikeusloukkauksia, kuten hyväksikäyttö ym.

Keskustelu hiljeni.

Yhtäkään peukuttajaa, tai vasta-argumenttia ei tullut.

Jatkoin:

Onko feministi naiselle siis susi?

Prostituiudut ovat juurikin niitä maahanmuuttajia, rodullisesti ja kulttuurisesti toissuomalaisia joita feministitkin sanovat puolustavansa.
Lisäksi prostituutiolla on ansaintikanavana tärkeä tehtävä.. Toisin kuin kehitysapu, joka lähinnä menee valtioiden ylläpitämiseen, afrikkalainen prostituutio aidosti nostaa pois köyhyydestä.
Sitä ilmenee kaikkialla Euroopan ja Aasian mantereella ja se todennäköisesti muodostaa huomattavan Afrikkaan suuntautuvan rahavirran. (Jokainen voi tarkkailla sitä itse tutkimalla minkä väriset ihmiset käyttävät esim. Western unionin palveluita ).

Tämä raha ei mene korruptioon, se ei häviä hallintorakenteissa huonoon managerointiin. Yksikään länsimainen avustusjärjestö, tai säätiö ei saa tästä rahasta otetta.

Se nimittäin menee suoraan perheen ja lähiomaisten elättämiseen, vaatettamiseen, kouluttamiseen ja tärkeimpään, mikroinvestointeihin joilla taataan kokonaisten perheiden toimeentulo hamaan tulevaisuuteen.

Yhtäkään peukuttajaa ei Feministmin tutkijoista, taiteilijoista ja yliopistosivistyneistä ilmaantunut..

Teme

"Naistutkimus tunnustaa ideologisne pohjansa. Se on hyvä. Sen ansiosta myös tutkijoiden ideologiset ennakko-oletukset tulevat näkyviksi ja niitä voidaan kritisoida ja suhteuttaa tutkimusen sisältöön ja sen tekometodeihin."

Minähän en asiasta paljon mitään tiedä mutta tuo naistutkimus kuulostaa kuin fysiikassa olisi valittu huono mittalaite, joka antaa vähän sinne päin olevia tuloksia varsin satunnaisesti. Pitäisi kuitenkin tietää tietyissä tiukissa rajoissa jonkin suureen arvo mutta mittalaite ei pääse lähellekkään rajoja ja mittauksia ei saa suorittaa kuin yksi.

Nyt sitten otetaan laitteen antama tulos ja päätetään että näin on eikä mitenkään huomioida että mittari on susi. Eli naistutkimus tunnustaa kyllä ideologiansa mutta ei ota sitä mitenkään huomioon johtopäätöksiä tehdessään.

Siljamaarit

Pohdiskelija totesi: "En ole kovin tarkoin perehtynyt kolesterolitutkimuksiin, mutta vaikutelmana on, että siellä on vastaava tilanne. On todettu korrelaatio valtimoahtautumien ja veren kolesterolitason välillä. En ole toistaiseksi nähnyt pätevää kausaaliselitystä ilmiölle. Vastapuolen näkemyksenä tarjotaan muitakin mahdollisia selityksiä kuin ravinnon rasva, esimerkiksi tulehdus."

Esim. allaolevassa linkissä on hyvä katsaus, josta löydät kaipaamiasi kausaaliselityksiä valtimonkovetustaudille ja sekä veren rasvojen että tulehdusreaktion osuudelle sen synnyssä - jos nimittäin pääset jotain kautta Nature Medicinen fulltext-versioon ja lääketieteen jargon aukeaa. Jutusta ilmenee, että tieteentekijöiden mielestä kolesteroli ja tulehdus eivät todellakaan ole vaihtoehtoisia selityksiä, vaan monella tavalla yhteydessä toisiinsa ja valtimoahtaumien taustalla.
http://www.nature.com/nm/journal/v17/n11/full/nm.2538.html

Siljamaarit

Sampo Smolander suositteli TV-dokumenttisarjaa Hjernevask. Se vaikutti ensi vilkaisulla kiinnostavalta, ja ainakin ensimmäinen osa näytti käsittelevän sukupuolieroja. Olen yhtä mieltä siitä, että naiset ja miehet ovat ilman muuta erilaisia - johan vastaantulevasta ihmisyksilöstä (lähes) poikkeuksetta näkee päälle, kumpaa sukupuolta hän on. Ei kai ole todennäköistä, että kaikki muut ominaisuudet olisivat samanlaiset, vain ulkonäkö olisi erottava tekijä.

En kumminkaan sarjan 1. osan perusteella ymmärrä, miten tämä TV-ohjelma todistaa naistutkimuksen kelvottomaksi - minulta puuttunee miehen logiikkaa. Vaikka sukupuolentutkimus, tai osa siitä, onkin varmasti lähtökohdiltaan ideologista, siitä mahdollisesti seuraavaa tulosten värittymistä ei mielestäni korjata kieltämällä tutkimustyötä (tai ehkä jossain Pohjois-Koreassa?). Asia korjataan tekemällä tutkimusta samoista asioista erilaisista ideologisista lähtökohdista, jolloin tieteen kokonaisuus lähestyy neutraalia näkemystä. Ei-empiirisen, teoreettisen tutkimuksen kohdalla ei voitane kokonaan välttää tutkijan subjektiivisten näkemysten vaikutusta tuloksiin; siksi tarvitaan eri suunnista tarkkailemista. Sukupuolten asema yhteiskunnassa ei ole oikeudenmukainen sen paremmin palkkauksen suhteen (miehillä parempi) kuin lasten huoltajuusasioissa (naisilla parempi) jne. Näitä eroja on voitava tutkia.

tuomas

"Asia korjataan tekemällä tutkimusta samoista asioista erilaisista ideologisista lähtökohdista, jolloin tieteen kokonaisuus lähestyy neutraalia näkemystä. "

Naistutkimukseen nähden erilainen ideologinen lähtökohta olisi tietenkin miestutkimus mutta sellaiselle ei Suomessa rahaa anneta, puhumattakaan professorinviroista. Näin ollen ajatus on kyllä kaunis mutta jää teoreettisen haikailun asteelle.

Ja muutenkin, yksisilmäisen ideologian tekemää tutkimusta ei paranneta sillä että tehdään toisella tavalla yksisilmäistä tutkimusta: Kumpikaan ei tiedettä edistä koska ideologia sanelee tulokset ja tuloksena ei saada neutraalia tietoa, vaan kaksi keskenään ristiriitaista tulosta ja omasta mielestään molemmat ovat ehdottomasti oikeassa.

Viimeistään vertaisarviointi lyttää jokaisen joka uskaltaa poiketa ideologisesti valitusta valtavirrasta, mihinkään suuntaan.

Poikkeamia ei juuri näy, kultin valta on täydellinen ja kerettiläisiä ei suvaita.

Satunnainen lukija

Kuten "Eteenpäin Norjan viitoittamalla tietää" -tekstin kommenteista käy ilmi, Hamilon mukaan naistutkimus on epätieteellistä sikäli kuin se on konstruktivistista.

Avoimiksi kysymyksiksi tuossa keskustelussa jäi mm. Tammisalon saama relevantti kritiikki (tämän tekstin otsikko oli Tieteessä tapahtuu-lehdessä: "Näyttö naistutkimuksen epätieteellisyydestä jäi esittämättä"), sekä se miksi Hamilo toistuvasti puhuu olkinukesta, jonka mukaan sosiaalinen konstruktionismi olettaisi kaiken olevan konstruktiota vaikka -kuten kommenteissa kerrottiin- alan klassikkoteoksessa ei näin väitetä.

Hamilo korostaa sitä, että tieteessä ei tule luottaa yksittäisen tutkijan tieteellisyyteen, vaan metodin tieteellisyyteen. Yksi avoimeksi jäänyt kysymys oli myös se, että konstruktionistisen asenteen voidaan tulkita olevan vastoin Hamilon näkemystä ei-konstruktionistista asennetta tieteellisempi siinä mielessä että se ottaa normaalin tieteellisen tutkimusasetelman lisäksi huomioon myös käytettyjen käsitteiden operationalisointihistorian.

Konstruktionismista ei ole yleiseksi tieteelliseksi orientaatioksi, mutta jos sitä meinaa lyödä niin hiukan järeimmin perusteluin, tai siis ylipäätään perusteluin. Kohtuullisen selväjärkistä kritiikkiä esitetään esimerkiksi teoksessa Social Construction of What?

Neonomide

Pikakhu
"Neonomiden vakiolauseita oli tuo “Olen opiskellut naistutkimusta vain kahdessa yliopistossa.” Ilmeisesti kyseinen nimimerkki on nykyisin pyhitetty vain D-vitamiinista kirjoittamiseen."

Enkä ole osallistunut keskusteluun lainkaan. D-vitamiinijuttuihinkin aika satunnaisesti viime aikoina.

Itse aiheesta sama kysymys herää kerta toisensa jälkeen: mihin raja vedetään? Nais- ja sukupuolentutkimuksessa on hyvin himmeitä tuotoksia, toki, mutta niin on ylipäätään humanistisella puolella ja yhteiskuntatieteissä. Erona on lähinnä tietty feminististen sukupuolialojen näkyvyys, näennäinen metodologinen yhtenäisyys ja "syöpämäisenä" nähty sekaantuminen useimpien tiedekuntien ja oppialojen tuotantoon. Kivivuori on kirjoittanut myös ajojahdeista, joita on kohdistettu oppialojen "kiellettyjen aiheiden" tutkijoita kohtaan, kuten evoluutiotutkimuksen soveltajiin ihmistieteissä. Minusta tuollainen syrjintä on tärkeämpi seikka tarttua kuin rysäyksellä toteutettu paluu numeronpyörittelytieteiden ylivaltaan nykyisessä ihmistutkimuksen viidakossa.

Eipä noista enempää, sillä olen Hamilon kanssa siitä samaa mieltä että periaateväittelyt on pääosin käyty jo kauan sitten. Kukin viihtyköön juoksuhaudoissaan, itseänikään ei väittely niistä kiinnosta, paitsi yksittäistapausten suhteen (tyyliin mitä tarkoittaa Sandra Hardingin allegoria Newtonin Principia Mathematicaan "raiskausoppaana").

Mitä Arto Jokinen on muuten puuhaillut väkivaltatutkimuksen parissa ja miten se on erityisen ansiokasta?

Henry Laasanen

Siljamaarit: "En kumminkaan sarjan 1. osan perusteella ymmärrä, miten tämä TV-ohjelma todistaa naistutkimuksen kelvottomaksi"?

Tästä suomennoksestani voi lukea parhaita paloja sarjasta...

http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90534-biologian-sivuuttavi...

Juontaja Harald: - Voisinko minä vain ryhtyä homoksi ja jonkin ajan päästä tuntea seksuaalista halua muita miehiä kohtaan.

Homotutkija Nissen: - Toki, olen varma siitä.

Sukupuolentutkija Lorentsen: - Varmaan voisit kääntyä homoksi.

"Haastatellut konstruktionistiset tutkijat sivuuttavat vaikeat kysymykset sanomalla, että "kyseessä ei ole kiinnostava kysymys". Kriminologian professoria ei kiinnosta, ovatko toiset kulttuurit väkivaltaisempia kuin toiset tai johtuuko väkivalta biologiasta vai kasvatuksesta. Homotutkijaa eivät kiinnosta homojen ja heterojen väliset erot. Monitieteinen sukupuolentutkija leimaa amerikkalaiset tutkimukset roskaksi, jotka eivät ansaitse kommentteja.

Mitä ihmeen tiedettä se on, että että jätetään osa relevanttia tutkimusta tarkastelematta?"

Shriek

Henry: "Mitä ihmeen tiedettä se on, että että jätetään osa relevanttia tutkimusta tarkastelematta?”

Tuossa norskipätkässä oli huvittavinta se, että ns. pehmeämmän tieteen edustajat puhuivat esim. hypoteeseista ja theoretical basis. Olisi ollut osuvampaa viitata theoretical BIASes. ;P Mutta itse asiaan... ei se ole millään tavalla tieteen periaatteiden vastaista olla BIASoitunut ja arvioida asioita suosimastaan viitekehyksestä. Tämän tyyppisellä asenteella ne väitöskirjatkin tehdään. Suunta on tiedettävä, vaikka myös vastavirrasta on oltava riittävästi perillä - valitse siis hyvä opponentti. Harvassa ovat sellaiset tutkijat, joilla on halua tulla joksikin moniosaajaksi tieteen saralla. Ylipäänsä omalla saralla olisi mahdotonta kehittyä ja viisastua, jos jokin asia täytyisi haudata heti päinvastaisen evidenssin ilmaannuttua. Tiede toimii kyllä näin, mutta ihminen ei. Ihmisen olisi käytännössä mahdotonta motivoitua tekemään mitään pidemmän tähtäimen työtä ainoastaan tieteen periaatteisiin tukeutuen, mitä ns. kovien tieteiden puolesta puhujat kuvittelevat kovien tieteilijöiden tyylipuhtaasti tekevän. Tutkimuksien ei myöskään ole pakko olla poikkitieteellisiä tai kaiken teorioita, vaan tieteellisesti perustelluissa uskomuksissa on perusteltua pidättäytyä. Oman harkinnan osoittaminen ei ole väärin tai koomista, ja sekös minua itseäni naurattaa, että jonnekin populaaritasolle jämähtäneet tieteestä kiinnostuneet tyypit näin luulevat. Tiede-hihhulismi ei ole hauskaa, eikä johda yhtään mihinkään. Se on vain naiivia provosointia.... eräänlaista BIASten aggressiivista horjuttamista vailla todellista halua ymmärtää käsillä olevaa asiaa.

Tuomas

"Ihmisen olisi käytännössä mahdotonta motivoitua tekemään mitään pidemmän tähtäimen työtä ainoastaan tieteen periaatteisiin tukeutuen, mitä ns. kovien tieteiden puolesta puhujat kuvittelevat kovien tieteilijöiden tyylipuhtaasti tekevän."

Eivät nämä mitään kuvittele, vaan tietävät.

Esimerkkinä voin ottaa vaikkapa tietyntyyppisen liitoksen lujuuuden laskennan vastaavuuden todellisuuteen.

Kun tehdään vaikkapa 100 kpl kyseistä liitosta ja lasketaan että mitä sen pitäisi kestää (se on se malli eli teoria) ja sitten mitataan laboratoriossa että mitä se todellisuudessa kestää, niin saadaan aika hyvä tilastollinen varmuus siitä että teoria pitää paikkansa myös käytännössä. Tällä kertaa näin kävi, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Ikinä ei tiedä etukäteen.

Teoriaa kehiteltiin muutama vuosi ja käytännön kokeisiin meni vuoden verran kun koesarjoja oli useita.

Minusta on jotenkin murheellista että tästä näkökulmasta parhaimmillaankin pehmeän tieteen tekijät eivät kykene uskomaan että tällaista voi tehdä ihan vain siksi että se a) kiinnostaa ja b) siitä saa palkkaa. Parasta tietenkin on että dokumentaation perusteella kuka tahansa voi tehdä moisia liitoksia sekä toistaa kokeet ja saada samat tulokset, mittaustarkkuuden puitteissa.

Samaa ei voi pehmeistä tieteistä sanoa.

"Oman harkinnan osoittaminen ei ole väärin tai koomista,"

Kun se ylettyy siihen että valitaan tulosjoukosta itselle sopivat tulokset niin siinä kohdassa heitetään tieteenteon jäänteetkin roskakoriin. Jos tulos on tekijästä kiinni eikä toistettavissa, niin se lähtökohtaisesti ei ole lainkaan tiedettä, vaan tekijän mielipide. Jollain lailla perusteltu ehkä mutta ei silti tiedettä.

HuuHaata

Samaa mieltä ylläolevan kanssa pääosiltaan. Tosin BIAS:n voimakkuus luonnollisesti vaihtelee yksilöstä toiseen. Jos ajat laput silmillä sokeasti omaa totuuttasi et luonnollisestikkaan hyvin todennäköisesti ole se, jonka tutkimus jää relevantiksi tieteen hitaasti kehittyessä.

Niitä kuitenkin on, jotka pystyvät näkemään alansa melko objektiivisesti. Nyky-yliopisto tosin ajaa nämä yksilöt hyvin helposti ongelmiin. Toki riidoista voi pysyä ulkona ja luovia siellä, mutta samalla asettaa itsensä vaaraan mm. rahoituksen suhteen.

Ratkaisuehdotus: Yliopistot lihoiksi. Aina löytyy rikkaita harrastajia, jotka tukevat lahjakkaita tieteilijöitä / taiteilijoita / urheilijoita.

tuomas

"Toki riidoista voi pysyä ulkona ja luovia siellä, mutta samalla asettaa itsensä vaaraan mm. rahoituksen suhteen."

Tästä olen samaa mieltä ja tuttavapiiristä löytyy useampikin yliopistosta lähtenyt kerettiläinen jonka rahoitus hyytyi heti kun tutkimukset alkoivat tuottaa vallanpitäjille epämieluisia tuloksia.

En nyt nimeä laitosta enkä tutkimussuuntaa sillä se ei liene oleellista: Tutkimusten laadusta ei ollut sinänsä valittamista kellään, tulokset vain eivät miellyttäneet.

Toki liittyy siihen että yliopistojen sisällä osastokohtainen rahanjako menee poliittisten tuulien mukaan paljon yksittäisten tutkijoiden yläpuolella. Mutta näkyy myös sillä tasolla.

Neonomide

Henry Laasanen kirjoittaa:

“Haastatellut konstruktionistiset tutkijat sivuuttavat vaikeat kysymykset sanomalla, että “kyseessä ei ole kiinnostava kysymys”. Kriminologian professoria ei kiinnosta, ovatko toiset kulttuurit väkivaltaisempia kuin toiset tai johtuuko väkivalta biologiasta vai kasvatuksesta. Homotutkijaa eivät kiinnosta homojen ja heterojen väliset erot. Monitieteinen sukupuolentutkija leimaa amerikkalaiset tutkimukset roskaksi, jotka eivät ansaitse kommentteja.

Mitä ihmeen tiedettä se on, että että jätetään osa relevanttia tutkimusta tarkastelematta?”

Olen varma, että Suomessa sukupuolentutkijat eivät vastaisi noin voimakkaasti ja itsevarmasti oikeasti aika avoimiin kysymyksiin. Ainakaan viitteitä tällaisesta en ole havainnut.

Monitieteisyys sukupuolentutkimuksessa viittaa pikemminkin ihmistieteiden sisäisiin kuvioihin, jättäen pois luonnontieteellisen kentän aika lailla kokonaan.

Pappa- Former World Bank

Porkkana:

H-jmala kun Hyvin Sanottu! Totta joka sana!

"Kysyin siitten. Ajaako tämä feminismin tutkija myös tasa-arvoista asemaa prostituoiduille. Heitä kuin uhkaa oikeusministeri Henrikson ja hänen kaavailunsa tehdä prostituutiosta laitonta sillä verukkeella, että sillä vähennettäisiin ihmiskauppaa.
Lisäsin, että YK on vastikää antanut julkilausuman joka kehottaa kaikkia maita LAILLISTAMAAN prostituution ja ottamaan heidät sekä verotuksen, että terveyden huollon piiriin. Tämä olisi YKn mukaan paras keino vähentää ihmiskauppaa ja prostituoitujen kohtaamia ihmisoikeusloukkauksia, kuten hyväksikäyttö ym.

Keskustelu hiljeni.

Yhtäkään peukuttajaa, tai vasta-argumenttia ei tullut.

Jatkoin:

Onko feministi naiselle siis susi?

Prostituiudut ovat juurikin niitä maahanmuuttajia, rodullisesti ja kulttuurisesti toissuomalaisia joita feministitkin sanovat puolustavansa.
Lisäksi prostituutiolla on ansaintikanavana tärkeä tehtävä.. Toisin kuin kehitysapu, joka lähinnä menee valtioiden ylläpitämiseen, afrikkalainen prostituutio aidosti nostaa pois köyhyydestä.
Sitä ilmenee kaikkialla Euroopan ja Aasian mantereella ja se todennäköisesti muodostaa huomattavan Afrikkaan suuntautuvan rahavirran. (Jokainen voi tarkkailla sitä itse tutkimalla minkä väriset ihmiset käyttävät esim. Western unionin palveluita ).

Tämä raha ei mene korruptioon, se ei häviä hallintorakenteissa huonoon managerointiin. Yksikään länsimainen avustusjärjestö, tai säätiö ei saa tästä rahasta otetta.

Se nimittäin menee suoraan perheen ja lähiomaisten elättämiseen, vaatettamiseen, kouluttamiseen ja tärkeimpään, mikroinvestointeihin joilla taataan kokonaisten perheiden toimeentulo hamaan tulevaisuuteen.

Yhtäkään peukuttajaa ei Feministmin tutkijoista, taiteilijoista ja yliopistosivistyneistä ilmaantunut.."

-:)lauri

Joku anekdootti, minkä muistan (jos en nyt väärin muista, mikä on kyllä nyt aivan täysin mahdollista, että muistan vääräin) oli kai Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon muotoilemana jotenkin niin, että se mikä olisi naistutkimuksesa tiedettä, olisi sitä täysin riippumatta naistutkimustakin eli että naistutkimus olisi aivan turhaa...

Vähän sama kuin, että se mikä olisi kemiassa tiedettä olisi tiedettä täysin riippumatta kemiastakin eli että kemia olisi aivan turhaa :)

Marko Hamilo

-:)lauri kirjoittaa:
2. marraskuuta 2012 kello 18.53 | Muokkaa
"Joku anekdootti, minkä muistan (jos en nyt väärin muista, mikä on kyllä nyt aivan täysin mahdollista, että muistan vääräin) oli kai Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon muotoilemana jotenkin niin, että se mikä olisi naistutkimuksesa tiedettä, olisi sitä täysin riippumatta naistutkimustakin eli että naistutkimus olisi aivan turhaa…

Vähän sama kuin, että se mikä olisi kemiassa tiedettä olisi tiedettä täysin riippumatta kemiastakin eli että kemia olisi aivan turhaa "

Tuo analogia toimii jos vaihdat kemian paikalle alkemian. Jos alkemian alalla on joku sirpale järkeäkin, se olisi sitä kemiassakin, joten alkemia ei anna mitään lisäarvoa.

-:)lauri

Jotta alkemia-analogia toimisi, pitäisi naistutkimuksella olla kai joku tieteellinen vastineensa. Sitä paitsi alkemiaakin voisi tutkia tieteellisesti vaikkakin kyse olisi melko todennäköisesti täydellisestä nollatutkimuksesta. "Läpimurto, 4-asteisen veden ja 40-asteisen veden sekoittaminen samassa astiassa ei tehnyt kombinaatiosta elämän eliksiiriä!" :)

Yritän vääntää rautalangasta. Pointti oli kemia-analogiassani siinä, että koska kaikki voidaan tai tulisi voida ainakin periatteessa selittää fysiikalla, on kaikki muu turhaa tai sitten pitää yrittää ymmärtää kemia ja mitä se edustaa jollain toisella tavalla.

Nähdäkseni kemia ei ole itsenäinen tutkimusalueensa siksi, että luonnossa olisi jokin selkeä kemiaa vastaava klöntti, vaan siksi, että on riittävästi ihmisiä, joita kiinnostaa sellaiset samankaltaiset luonnonilmiöt, joita on päätetty kutsua kattonimikkeella kemia.

Toisin sanoen, jos meillä on miljoona ihmistä, joita kiinnostaa tasa-arvotutkimus, feministinen tutkimus, kriittinen miestutkimus, lesbo-, homo- ja queer-tutkimus, sekä tyttötutkimus, on vain käytännöllistä kutsua kokonaisuutta jollain kemiaan verrattavissa olevalla termillä kuten vaikka juuri naistutkimuksesella tai ilmeisesti kuten nykyään, sukupuolentutkimuksella. Ja toki täysin riippumatta siitä, millaista sontaa sen parissa jotkut onnettomat "tieteekseen" taikovat.

Mutta niin kauan kuin suurin osa naistutkijoiden tuotannosta yliopistoissamme kestää tieteellisen tarkastelun humanistisia käytäntöjä noudattaen, se kuinka kivoja olkiukkoja kyseisen alan erilaisista menneen vuosisadan muotivirtauksista itse kukin keksii blogistanissa poltettavakseen, ei varmasti vaikuta yhtään mihinkään. Ne jotka olivat jo valmiiksi samaa mieltä, ovat sitä vastakin ja ne, jotka olivat valmiiksi eri mieltä, ovat eri mieltä vastakin. Lopputulos = +-0

tuomas

"kestää tieteellisen tarkastelun humanistisia käytäntöjä noudattaen"

Kestääkö? Tiettävästi mitään osaa siitä ei päästä edes arvostelemaan naistutkimuksen ulkopuolelta, tieteellisestä tarkastelusta puhumattakaan. Nämähän eivät lähtökohtaisesti ole päteviä arvostelemaan yhtään mitään, koska eivät ole naistutkijoita: Vain naistutkija voi arvioida toisen naistutkijan pätevyyttä.

Minusta valtaosa ns. humanistisista käytännöistä ei täytä tieteenteon määritelmiä vaikkapa toistettavuudesta tai objektiivisuudesta, mutta toki senkin voi nähdä olkiukkona jos haluaa.

Markku Hannula

Monessa kommentissa paistaa läpi ymmärtämättömyys tieteen sisällä oleviin erilaisiin tutkimusparadigmoihin. Esim: "Ihmetyttää tuo ajatus, että kriittinen suhtautuminen vallitsevaan järjestykseen sinänsä olisi tieteellistä. Eikö tuo pitäisi muokata uudelleen, että ”Tutkimusalan lähtökohtana on sen ja sen ymmärtäminen” eikä vain kriittisyys. Taas tunkee politiikka mukaan ja yllättävän avoimesti ja alusta pitäen."

Feministinen tutkimus on yksi esimerkki luonnontieteessä vallinneen positivismin vastareaktioista. Näennäisesti arvoneutraalinan luonnontieteet ovat olleet vallitsevan poliittisen järjestelmän renkejä ja ylläpitäjiä, jotka ovat olleet kyvyttömiä kriittisesti arvioimaan omia peruslähtökohtiaan. Kilpailevien pardigmojen esiinnousu on tuonut tutkimuksen piiriin uusia ilmiöitä, luonut uusia näkökulmia vanhojen aiheiden tutkimukseen ja ennen kaikkea pakottanut perinteisen tieteen katsomaan peiliin ja kehittymään (post-positivistinen paradigma).

Minusta Hamilo osoittaa kritiikissään hävettävää kapeakatseisuutta poimien esiin ongelmat pohtimatta myönteisiä puolia. Naistutkimuksessa kuten kaikessa tutkimuksessa on varmasti kritisoitavaa. Itsekin olen huomannut, että yliopistoissa on paljon huonoa laadullista tutkimusta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että laadillinen tutkimus sinänsä olisi kiellettävä, vaan että laadullisen tutkimuksen tasoa pitäisi nostaa. Yksi keskeinen kriteeri laadullisen tutkimuksen tekemiselle on, että kyseessä on ilmiö (tai uusi näkökulma), jota ei vielä ymmärretä riittävän hyvin, jotta se voitaisiin operationalisoida.

tuomas

"Kilpailevien pardigmojen esiinnousu on tuonut tutkimuksen piiriin uusia ilmiöitä"

Niin, siis tuonut tieteen rinnalle näennäistieteilyn ja suoranaisen huuhaan tasa-arvoisena ilmiönä.

"Minusta Hamilo osoittaa kritiikissään hävettävää kapeakatseisuutta poimien esiin ongelmat pohtimatta myönteisiä puolia."

Luovutaan tieteestä ja tehdään jotain joka on kivaa ja mukavaa. Mikäs siinä mutta tieteenteon objektiivisuudesta kiinni pitäminen ei ole kapeakatseisuutta kuin erittäin ikävän tulkinnan mukaan: Tieteenteon ensijainen tarkoitus kun on kaivaa totuus esiin eikä tekijän mielipiteitä.

Viimeksimainituilla ei ole mitään arvoa kuin mielipidepalstalla.

Heittämällä tieteenteon perusteet (vaikkapa toistettavuus ja objektiivisuus) romukoppaan taas lopputulos on formaaliseen esitykseen pakattu mielipide.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista