Tieteellisessä väittelyssä törmää usein siihen, että väittely ei oikeastaan koskekaan itse tieteellistä kysymystä - siis sitä, johon huolellisella kokemusperäisellä tutkimuksella voisi antaa vastauksen. Onko ihminen eläin muiden joukossa vai ei?

Totta kai on, jos sillä tarkoitetaan, että olemme biologinen laji, joka jakaa kehityshistoriansa muiden kädellisten, muiden nisäkkäiden ja kaiken muunkin dna-käyttöjärjestelmällä varustetun kanssa.

Tietenkään ei, jos sana eläin tarkoittaa sitä, mitä sillä tarkoitetaan silloin kun joku sanoo, että "ne kohtelivat meitä kuin eläimiä". Jos e-l-ä-i-n on sana, joka määritelmänsä mukaan sisältää kaikki ylemmän määritelmän mukaiset lajit, mutta poislukee ihmisen, niin sitten tietenkään ihminen ei ole eläin.

Suunnilleen näin hedelmällisiä olivat aikanaan 1800-luvulla Darwininkin herättämät keskustelut siitä, onko ihminen eläin vai ei. Onko rakkaus "vain" kemiaa? Riippuu kemian (ja vähän rakkaudenkin) määritelmästä.

Tieteenvastainen ääriuskonnollisuus yrittää usein väittää, että tiedekin on eräänlainen uskonto. Uskotko evoluutioon? Kyllä? No niin, siinähän se nähtiin. Tiede on uskonto.

Tietysti tiede kuuluu uskomusjärjestelmiin. Sillä on vain tapana olla aika pirun paljon useammin oikeassa kuin muilla uskomusjärjestelmillä. Se erottaa sen muista uskomusjärjestelmistä, kuten uskonnoista. Tieteen kutsuminen uskonnoksi siksi, että tieteellisesti perusteltujen väitteiden voi myös "uskoa" pitävän paikkansa on käsitesekaannus.

Modernissa suvaitsevaisuuskeskustelussa on aika vaikea löytää selviä rintamalinjoja "suvaitsevaisten" ja avoimesti suvaitsemattomien välillä. Kaikkihan nyt niin kovasti haluaisivat suvaita.

Suurin osa suvaitsevaisuuskeskustelusta onkin sitten päätynyt samanlaiseen käsitesekaannukseen kuin keskustelu siitä, onko ihminen eläin vai ei tai onko tiede uskontoa.

Sotku on alkujaan syntynyt siitä, kun liberalismin yksilönvapauksia ja yksilöiden tasa-arvoa lain edessä on alettu tulkita kulttuurirelativistisesti ryhmien oikeuksiksi ja ryhmien väliseksi tasa-arvoksi.

Tietyn äärisuvaitsevaiston mukaan meidän pitäisi erilaisuuden hyväksymisen nimissä hyväksyä naisten sukuelinten silpominen, koska se kuuluu tapoihin eräissä afrikkalaisissa kulttuureissa, eikä mikään kulttuuri ole sen parempi kuin toinen. Saman ajattelutavan mukaisesti emme voi kritisoida islamia, koska islamiin ei kuulu, että islamia kritisoidaan. Niinpä voimme täällä länsimaisessa liberaalissa demokratiassa vain tyytyä kritisoimaan länsimaista liberaalia demokratiaa, johon kuuluu sananvapaus ja kritiikin kestäminen.

Itse kannatan kuitenkin ajatusta, että ihmisoikeudet ovat universaaleja ja että ne ovat yksilön, eivät ryhmien oikeuksia. Tällöin vältytään kaikilta suvaitsevaisuuden paradokseilta (pitääkö suvaitsematontakin suvaita): jokaisella on vapaus tehdä mitä haluaa, kunhan ei loukkaa toisten vastaavia oikeuksia. Emme voi hyväksyä ihmisoikeuksien loukkaamista islamilaisessa maassa X vain siksi, että he ovat muslimeja, joiden ihmisoikeuksia loukkaavatkin käytännöt meidän pitäisi vain suvaita. Mutta niin kauan kuin islam ei riko mitään ihmisoikeuksia, ei meillä ole oikeutta myöskään kieltää sitä keneltäkään.

Ihmisoikeusliitto on nyt keksinyt, että lestadiolaisten ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. En tiennyt, että sekin päivä tulisi, kun minun pitää puolustaa lestadiolaisia, mutta niin vain on käynyt.

Äärisuvaitsevaisuuden keskellä on piristävää, että Ihmisoikeusliittoa ei pelota suvaitsemattomien maine, kun se tällä tavalla hyökkää pienen uskonnollisen vähemmistön kimppuun. Minustakin se ehkäisykielto on typerä sosiaalinen normi, ja käytän mielelläni sananvapauttani puhuakseni sitä vastaan.

Mutta kun se ehkäisykielto ei todellakaan ole laki, vaan yhteisöllinen normi, se ei myöskään voi loukata kenenkään ihmisoikeuksia. Edes sillä, onko tämä yhteisö uskonnollinen ei ole väliä: ilman vetoamista uskonnonvapauteenkin yksilöllä on perusoikeus kuulua mihin yhteisöön haluaa. Jos yhteisön tavat ja säännöt eivät miellytä, yhteisöstä voi lähteä pois (kuten monet nuoret lestadiolaisyhteisöstä lähtevätkin).

Ihmisoikeusliitolle jää siis kaksi argumenttia. Se voi osoittaa, että yhteisöstä pois halajavia tai ehkäisykieltoa kaikesta huolimatta rikkovia kohtaan on esitetty laiton uhkaus. (Sellainen ei ole esimerkiksi yhteisön ulkopuolelle jättäminen.) Tähän ei kuitenkaan tarvita mitään yleistä ratkaisua. Jokainen laiton uhkaus voidaan käsitellä tapauskohtaisesti käräjäoikeudessa.

Tai sitten Ihmisoikeusliitto voi käyttää vaihtoehtoa B ja todeta, että täysi-ikäinen, ehkäisykieltoa noudattava lestadiolaisnainen katsotaan "aivopestyksi" ja siksi kehitysvammaisten, dementoituneiden, psykoottisesti sairaiden tai lasten tavoin holhouksenalaisiksi, kuten sosiaalietiikan tohtorikoulutettava Mari Stenlund kriittisesti pohti HS:ssa.

Tässä vaiheessa jo tällaisen ateistinkin on huolestuttava, koska loikka perinteisestä uskonnonvapauden tulkinnasta johonkin tuntemattomaan olisi tuossa käsitetemppuilussa jo niin suuri, että siinä menevät muutkin yksilönvapaudet. Mitä seuraavaksi? Kielletäänkö duudsonit samalla, kun siinähän on myös kyse sisäänlämpiävästä ryhmästä, jonka sisäiset normit suosivat terveydelle vaarallisten tekojen tekemistä?

Yleensä on syytä poistaa varmistin, jos joku ehdottaa eri tavalla ajattelevia tai eläviä määrättäväksi holhouksenalaisiksi, psykiatriseen pakkohoitoon tai muuten kykenemättömäksi päättämään omista asioistaan. Vielä suuremmin on huolestuttava, jos joku ehdottaa puuttumista naisen oikeuteen määrätä omasta raskaaksi tulemisestaan. Pakkosterilointilaki oli Suomessakin voimassa 1970-luvulle asti, vaikka niin mielellämme kuvittelisimme, että sitähän tapahtui vain Natsi-Saksassa.

Katso myös Ylen Voimala: Toteutuvatko ihmisoikeudet lestadiolaisuusyhteisössä?.

Kommentit (14)

lektu

1940-luvulla oli sosiaalinen pakko tehtailla lapsia. Kaikilla oli 10 lasta. Miksei ihmisoikeusliitto puuttunut tähän ? Kuinka monen äitin terveys oli vaarassa ?

Nyt nämä lapset eli Hautala (vihr), Kouros (kok) ja Arajärvi (sdp), eli ammattipoliitikot, katsovat että heidän elämänsä tarkoitus on neuvoa muita.

Mutta kuka heitä kuuntelee ? Vain heidän tutut toimittajat, jotka saa palkkaa siitä että kirjoittavat kaveriensa aatoksia.

Voisiko ongelma olla nämä neuvojat, "haluamme tuode esiin asioita eli todellisuudessa vaan neuvoa muita". Kunpa 40-luvulla olisi harjoitettu ehkäisyä heidän kohdallaan.

Keskuudessamme on rotu, joka on jo ajat sitten nostanut itsensä muiden yläpuolelle. Poliitikot eli aatelisto. Kansanedustaja on ammattien arvostuksessa sijalla 268 (uusin Suomen Kuvalehti). Siinä heille työsarkaa. Hoitakaa oma työnne kunnolla, ja tulkaa sitten vasta neuvomaan muita.

Adez0

Samaa mieltä tässä Markon kanssa. Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja parhaimmillaan, kun henkilö saa tehdä mitä tahtoo ja päättää omista asioistaan täysin vapaasti kunhan ne tekemiset ja päätökset eivät vaikuta liian negatiivisesti muihin ja henkilö on niitä tehdessään täysin järjissään. On vain tehtävä päätöksiä mihin asioihin raja vedetään eli mikä on "liian" negatiivista muita kohtaan. Kukaan ei elä eristyksissä, muiden tekemiset vaikuttavat meihin monella tapaa, vaikka ne näennäisesti koskisivat vain heitä itseään. Esim. päätös tupakoida julkisesti ja päätös ajaa kännissä autoa.

Mielestäni nykyinen oikeusjärjestelmä on suomessakin vielä joissain asioissa epätasapainossa kyseisen rajan vedon kanssa. Esimerkiksi sallisin esim. kannabiksen laillistamisen ja sen myynnin rajoittamisen alkoon. Raskaampia laittomia päihteitä en menisi laillistamaan, korkeintaan depenalisoimaan osan, koska siinä keikutaan "liian"-rajalla. Vastaavasti joitain muihin enemmän negatiivisesti vaikuttavia asioita voitaisi rajoittaa ja kieltää. Siinä missä autoihin voisi mielestäni asennuttaa alkolukot, koska on vain ajan kysymys milloin taitavinkin kuski aiheuttaa humalassa ajaessaan ongelmia, ei esim käsiaseita tulisi kieltää harrastajilta vain koska pieni väestönosa käyttää niitä väärin. Samalla logiikalla millä aseita halutaan kieltää, voitaisiin myös kieltää pesäpallomailat vain, koska pahikset voivat käyttää niitä pahoinpitelyissä.

Ongelmia ihmisoikeuksien kanssa pelaamisessa on joitain. Esimerkiksi lapsen oikeus muodostaa oma maailmankuvansa. Lapsen vanhemmat useimmiten liittävät lapsen omaan uskontokuntaansa ja kasvattavat lapsen sen oppien mukaisesti indoktrinoiden lapsen kyseiseen uskontoon. Dawkinshan on muiden muassa kyseistä ilmiötä vastaan taistellut ja nimittänyt sitä lapsen hyväksikäytöksi. Lapsi ei voi päättää omaa maailmankuvaansa, koska hän ei ole vielä "täysin järjissään" eikä häntä voi kasvattaa tyhjiössä erossa vanhempien ajatusmaailmasta vaikka kuinka yritettäisiin. Tullaan ongelmaan, jossa ihmisoikeutta loukataan neniemme alla, mutta emme voi asialle mitään tehdä.

Huh, tulipahan taas sepustettua :D

Kala

En kommentoi nyt niinkään tähän aiheeseen vaan blogiisi yleensä; kiva lukea kun joku saa selville ihan uusia puolia asioissa, mm. tämä, etteivät lestadiolaiset oikeasti riko ihmisoikeuksia vaan se on vaan ryhmän sisäinen normi ja gm-ruoka on mainettaan paljon parempi asia. Minkä takia melko tiheään tulevat uudet merkinnät on sitäkin mukavampia. Jatka samaan malliin ;D

Kalevi

Tiedettä sinänsä ei voi rinnastaa suoraan uskontoon, mutta tieteen ympärille rakentuvat ideologiset ja kulttuuriset lieveilmiöt sisältävät ajatusrakenteita, jotka ovat rinnasteisia uskonnollisen fundamentalismin kanssa. Olen huomannut, että nuorten korkeasti koulutettujen miesten keskuudessa uskotaan melko yleisesti eräänlaiseen vulgääriin naturalismiin, joka muka oikeuttaa "epäkelpojen" yksilöiden yhteiskunnallisen syrjimisen, tai jopa eliminoimisen. Tämän vulgääri-naturalistisen maailmankatsomuksen keskiössä on etäisesti järkiperäinen mutta aina yhtä heikosti perusteltu käsitys "eloonjäämisestä" (survival).

Eloonjäämisen käsite esiintyy taajaan etenkin amerikkalaisessa keskustelussa, lähes poikkeuksetta nuorten miesten eettisessä retoriikassa. Olen usein miettinyt mahdollisuutta, että tämä ajattelun rakenne kytkeytyy amerikkalaiseen kapitalismiin ja sen synnyttämään "sosiaalidarwinistiseen" yhteiskuntatodellisuuteen. Ruokkiiko kaikkea hallitseva kapitalistisen kilpailun henki amerikkalaisten vääristynyttä käsitystä tieteellisestä rationaalisuudesta?

Länsimaisessa tiedekulttuurissa korostetaan inhimillisistä passioista vapaata järkiperäisyyttä. Tämä periaate on sinänsä perusteltu ja toimiva, mutta joillekin empatiaan kykenemättömille yksilöille siitä on muodostunut alkuperäisestä funktiostaan irtaantunut älyllinen fetissi. Tämä "kylmän" rationaalisuuden ihanne on itse asiassa kaikkea muuta kuin järkiperäinen. Se on pelkkä retorinen keppihevonen, jonka avulla tieteelliseen kulttuuriin yritetään salakuljettaa juuri niitä yhteiskunnallisia intohimoja, joita emootioista vapaan rationaalisuuden oli tarkoitus pitää tieteen ulkopuolella.

Java

Jos uskontona pidetään esimerkiksi sitä, että henkilö olettaa olevan olemassa jotakin sellaista, mitä ei voida aistein tai mittalaittein havaita, niin uskonnollisia henkilöitä on tällä pallolla paljon. Tiedeuskoisuus ilmenee käytänössä esimerkiksi siten, että tutkijalla on toiminnassaan ennakkokäsitys siitä miten asiat ovat: sellaista, mitä ei voida havaita aistein tai mittalaittein ei voi olla olemassa.

Jos ihmisiltä kysytään vaikkapa, onko työn mielekkyys viime aikoina lisääntynyt vai vähentynyt, vastausta pidetään havaintona ja se voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi tutkimalla, vaikuttaako tähän havaintoon jokin tekijä vastaajien taustassa. Mikäli vaikuttavia tekijöitä ei löydy, havaintoa täytyy pitää tosiasiana. Jos sen sijaan lukemattomat ihmiset kertovat kokeneensa ilmiöitä, joita konventionaalinen tiede ei voi selittää, tieteellä on varsin vähän keinoja. Katsotaan yksinkertaisesti, että esimerkiksi kokemus jumalasta ei todista, että jumala on olemassa siitä huolimatta että työn mielekkyyskysymyksessä ihmisten kokemusta pidetään näyttönä.

No, tiede ei pysty todistamaan että jumala on olemassa tai että "yliluonnolliset" kokemukset ovat todellisuuspohjaisia mutta ei myöskään sitä ettei näin olisi. Siksi tieteen ei pitäisi sanoa mitään sellaisesta asiasta, johon sillä ei ole keinoja tarttua. Tiedeuskoinen tutkija sen sijaan ylittää tämän rajan reippaasti ja asennoituu niin, että koska esim. jumalan olemassaolosta ei ole "tieteellistä näyttöä" (ellei monien ihmisten kokemusta lasketa sellaiseksi), jumalaa ei siis voi olla olemassa. Tämä väärä päätelmä vaikuttaa esim. kaikenlaisiin skepsis-huuhaa -lausuntoihin tilanteissa, joissa omalla osaamisalueellaan pysyvä tutkija ei sanoisi mitään.

Tiedefundametalisti ei esim. sallisi kouluissa muun kuin tieteellisen totuuden opettamista aivan samalla tavalla kuin uskonnollinen fundamentalisti vaatii kreationismia ainoaksi totuudeksi. Miolemmat katsovat olevansa ilman muuta oikeassa.

Henri

"Mutta kun se ehkäisykielto ei todellakaan ole laki, vaan yhteisöllinen normi, se ei myöskään voi loukata kenenkään ihmisoikeuksia."

Väitätkö siis, että vain laki voi loukata ihmisoikeuksia?

Marko Hamilo

Henrille:

En ymmärrä miten sosiaalinen normi voisi loukata ihmisoikeuksia.

Jos on laillista harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, täytyy olla laillista myös puhua sen puolesta, koska sananvapaus on ihmisoikeus.

Mitä muuta sosiaaliset normit ovat? Niihin ei voi pakottaa pakkovallalla, lakien noudattamiseen voi.

Tikka

Useimmat ihmisiä järjettömästi sortavat rakennelmat maailmassa eivät myöskään ole varsinaisesti virallisia lakeja, vaan enemmänkin sosiaalisia normeja. Kuten sukuelinten silpomiset tai vaatetuksen tai pariutumisen valvonta ja väkivallan käyttö. Oletko ihan aikuisten oikeasti Marko sitä mieltä että nämäkään käytännöt eivät riko ihmisoikeuksia vain koska ne eivät ole ks. alueiden lakeja?

Voidaan toki ajatella että ihmisellä on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta käytännössä tämä vapaus ei useinkaan toteudu ihmisen ollessa sosiaalisen ryhmänsä ja kulttuurinsa jäsen. Mikäli normiston rikkomisella on seurauksena kuolema, voidaan mielestäni perustellusti katsoa että ihmisellä ei ole todellista vapautta rikkoa normeja vastaan ts. valita vapaasti tekemisiään. Näin siis puolelta argumenteistasi putoaa pohja.

Marko Hamilo

Minun puolestani aikuinen mies tai nainen saa hankkia sukuelimeensä lävistyksen tai tehdä siihen lääketieteellisesti perusteettomia esteettisiä operaatioita tai mitä muuta keksiikään. Se, ettei tällaisia asioita ole laissa kielletty, ei loukkaa ihmisoikeuksia.

Jos joku gootti haluaa valvoa toisen gootin pukeutumista, minulle sopii. Kunhan tästä alakulttuurista voi sanoutua irti ilman laittomia uhkauksia. Sama pätee tietysti muslimeihin ja lessuihin ja kehen tahansa.

Jos yhteisö rankaisee jäsentään sosiaalisten normien rikkomisesta laittomalla tavalla, siihen on tietysti laillisen esivallan puututtava. Jos näin ei käy, ihmisoikeudet eivät toteudu, kuten kirjoitinkin.

Edelleen suosittelen viemään keissejä käräjäoikeuteen, jos jotakuta ehkäisykieltoa noudattamatta jättänyttä lestadiolaista on laittomasti uhattu tai hänen oikeuksiaan on muuten loukattu.

VIK

Tikka:
"Kuten sukuelinten silpomiset tai - - - väkivallan käyttö. Oletko ihan aikuisten oikeasti Marko sitä mieltä että nämäkään käytännöt eivät riko ihmisoikeuksia vain koska ne eivät ole ks. alueiden lakeja?"

Marko:
"Minun puolestani aikuinen mies tai nainen saa hankkia sukuelimeensä lävistyksen tai tehdä siihen lääketieteellisesti perusteettomia esteettisiä operaatioita tai mitä muuta keksiikään. Se, ettei tällaisia asioita ole laissa kielletty, ei loukkaa ihmisoikeuksia."

Marko hyvä, ymmärsit kyllä, että Tikka viittasi aikuisten suorittamaan *alaikäisten* sukuelinten silpomiseen, joka kuuluu eräisiin "kulttuureihin" eikä ole asianomaisille missään mielessä vapaaehtoista. Tätähän itsekin ansiokkaasti kritisoit toisessa bloggauksessasi suvaitsevaisuudesta. Tämähän ilmiselvästi loukkaa lapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, joka on ihmisoikeus. Vai oletko eri mieltä vain siksi ettei silpomisvelvoitetta ole kirjattu ko. maiden lakeihin?

Mitä tulee lestadiolaisiin ja heidän ehkäisykieltoonsa, niin yhteisöhän voi painostaa lapsentekoikäisiä naisia monin tavoin, jotka ovat asianomaisille tuskallisia vaikka eivät olisikaan rikoslain mukaan rangaistavia, kuten esim. Jumalan rangaistuksella ja helvetillä pelottelemalla. Tässä toki tullaan taas siihen vaikeaan kysymykseen, että onko syvästi uskovainen ihminen, johon moiset argumentit purevat, ylimalkaan syyntakeellinen ja täysivaltainen kansalainen.

Marko Hamilo

Tietenkin alaikäisten (jopa sen ikäisten, joilta ei voida saada edes painostettua suostumusta) sukuelinten silpominen on ihmisoikeusloukkaus! Useimmissa maissa se on rikos, ja jos ei ole, valtio mielestäni loukkaa ihmisoikeuksia - samoin kuin jos näitä rikoksia ei tutkita ja syyllisiä tuomita maissa, joissa se on rikos.

Katso myös http://www.tiede.fi/blog/2008/10/21/avoin-kirje-ymparileikkauksista/

Mutta keskusteluhan koski _aikuisten ihmisten_ tekemisiä sosiaalisen yhteisönsä jäsenenä. Edelleenkään en ymmärrä, miksi ihminen ei saisi kuulua haluamaansa yhteisöön, joka ottaa hänet jäsenekseen. Myös sellaiseen, jonka mielestä ehkäisevä joutuu helvettiin. Siis niin kauan kun tämä yhteisö ei käytä pakkovaltaa, mitä uhkaus helvetillä ei ole (ellei heillä ole kausaalista yhteyttä pääpiruun itseensä, uhkailun sijasta pitäisi puhua varoittamisesta).

Enemmistössä on mukava kyseenalaistaa vähemmistöihin kuuluvien täysjärkisyys ja oikeustoimikelpoisuus. Vaan entäs jos jossain toisessa tilanteessa huomaat meidän ateistien olevan vähemmistönä? Miten vedota perustuslaillisiin oikeuksiin, jos ei niitä itse kunnioita?

VIK

Marko:
"Mutta keskusteluhan koski _aikuisten ihmisten_ tekemisiä sosiaalisen yhteisönsä jäsenenä."

Se oli toki blogisi varsinainen aihe, mutta tässä kyse oli tästä lauseestasi:

“Mutta kun se ehkäisykielto ei todellakaan ole laki, vaan yhteisöllinen normi, se ei myöskään voi loukata kenenkään ihmisoikeuksia.”

Kaksi eri kysymystä:
(1) loukkaako lestadiolaisten ehkäisykielto jäsentensä ihmisoikeuksia?
(2) voiko yhteisöllinen normi ylimalkaan loukata ihmisoikeuksia?

Monissa maissahan alaikäisten sukuelinten silpominen perustuu nimenomaan yhteisölliseen normiin, ei lakiin, ja kuten totesit, se on ihmisoikeusloukkaus. Tämä on käsittääkseni ristiriidassa ylläolevan lauseesi kanssa.

Vaikka olisimme yhtä mieltä siitä että (1):n vastaus on ei, niin perusteluksi siis ei kelpaa että vastaus (2):een olisi ei. Yllä esititkin parempia perusteluja.

"Enemmistössä on mukava kyseenalaistaa vähemmistöihin kuuluvien täysjärkisyys ja oikeustoimikelpoisuus. Vaan entäs jos jossain toisessa tilanteessa huomaat meidän ateistien olevan vähemmistönä?"

Mehän kai *olemme* vähemmistönä. Mutta kyllä joskus tekee mieli kyseenalaistaa kansan enemmistönkin täysjärkisyys. :-)

Marko Hamilo

VIK:

"Monissa maissahan alaikäisten sukuelinten silpominen perustuu nimenomaan yhteisölliseen normiin, ei lakiin, ja kuten totesit, se on ihmisoikeusloukkaus. Tämä on käsittääkseni ristiriidassa ylläolevan lauseesi kanssa."

Et ilmeisesti ymmärrä, mitä tarkoitan yhteisöllisellä normilla. Jos lestadiolaiset "kieltävät" ehkäisyn käytön jäseniltään, sen normin noudattaminen perustuu jäsenen suostumukseen. Jos yhteisö pakottaa normiin jollakin laittomalla tavalla, esimerkiksi väkivallalla tai laittomin uhkauksin, siihen voi sitten puuttua Suomen lainsäädännön nojalla. Jos tätä lainsäädäntöä ei olisi, Suomi syyllistyisi ihmisoikeusloukkaukseen.

Lasten sukuelinten silpominen ei kuulu tähän, koska eihän heidän suostumustaan kysytä. Ilmeisesti ajattelit jotakuinkin niin, että yhteisön normi ajaa perheen viemään tyttärensä silvottavaksi? Ehkä, mutta teko on silti väärin, koska pahoinpitelyn kohde ei ole eikä voi olla antanut siihen suostumusta.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009