Sain pari viikkoa sitten käsiini kaksi mielenkiintoista kirjaa. Toinen niistä käsittelee jakamistaloutta, eli uutta yhteisöllistä taloutta, jossa tavaroiden omistamisen sijaan käytetään palveluita, lainataan, vuokrataan ja yhteisomistetaan. Vesa-Matti Lahden ja Jenni Selosmaan Kaikki jakoon! on ensimmäinen tätä uutta talousajattelua suomeksi esitteleva kirja.

Sain luettavakseni myös Avoimet oppimateriaalit ry:n julkaiseman painetun matematiikan oppikirjan Vapaa matikka - Lukuteoria ja logiikka. Kirjan kirjoittajat toteuttavat jakamistaloutta käytännössä avoimen lähdekoodin kaltaisella ajattelutavalla, Wikipedia-tyyliin. 

Kolme oppikirjailijaa ja matemaatikkoa, tohtorit Anna-Maija Partanen ja Antti Rasila sekä matematiikan opettaja FM Mika Setälä, julkaisivat valmiin, kustantajalle tehdyn, mutta julkaisematta jääneen lukion MAA11-kurssin (Lukuteoria ja logiikka) oppikirjan avoimella CC-BY-lisenssillä. Materiaali on testattu opetuskäytössä.

Opetusmateriaalit ovat todennäköisesti muuttumassa joka tapauksessa digitaalisiksi, ja on hyvin loogista, että niitä jaetaan ennemminkin avoimella lisenssillä kuin perinteiseen oppikirjamyyntitapaan, ja sama saattaa päteä luento-opetukseen, joka on ollut aiemmin maailman huippuyliopistoissa lukukausimaksujen takana. Opetus harppaa mobiiliaikaan, kuten aiemmin kirjoitin.

Mutta kuinka vallankumouksellinen taloudellinen muutos on edessä kaiken kaikkiaan? Lahti ja Selosmaa mielestäni liioittelevat muutosta väittäessään, että jakamistalous edellyttäisi uutta talousteoreettista ajattelua. Taloustieteen keskeisin tehtävä on tutkia ja niukkojen resurssien optimaalista käyttöä vaihtoehtoisten käyttötarkoitusten kilpaillessa keskenään. Jakamistaloudessa on kirjoittajien mukaan kyse ongelmista, jotka liittyvät ennemminkin resurssien yltäkylläisyyteen ja vajaakäyttöön: siis siihen, että asuntoja on tyhjillään ja autot vievät tilaa parkkipaikoilla sen sijaan että olisivat mahdollisimman suuren ajan ajossa.

Tässä kohtaa tekijät menevät nähdäkseni metsään. Jakamistalouden ilmiöt - vaikka se että auton omistaja vuokraa autoaan kätevien kännykkäpohjaisten palveluiden avulla tarvitsijoille silloin kun ei itse ole autollaan minnekään menossa - ovat aivan hyvin kuvattavissa ja selitettävissä oppikirjojen mikrotalousteorioiden valossa. Hinnanmuodostus tällaisessa taloudessa toimii täysin normaalisti, resurssit ovat tässäkin tapauksessa niukkoja koska auto maksaa kirvelevän paljon, ja uutta on oikeastaan vain se, että digitaaliset palvelut mahdollistavat toimivat vuokramarkkinat. Mutta itse markkinat toimivat niin kuin mikrotaloustiede markkinoista sanoo. Tarjontakäyrä nousee oikealle ja kysyntäkäyrä vastaavasti laskee, ja siinä jossain on markkinahinta jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Mutta millainen kulttuurimuutos tarvitaan, että mies ei haluaisi esimerkiksi omistaa autoa? Eikö auto ole useimmille (ainakin "klassisille") miehille kuin Kari Hotakaisen Klassikossa kuvataan, sellainen persoonan (ja peniksen) jatke, ettei siihen voi suhtautua käytännöllisenä kuljetuspalveluna. Monelle taas voisi olla aivan vieras ajatus päästää vieraita ihmisiä asumaan omaan kotiinsa silloin kun on lomalla.

Mutta luultavasti enemmistö kuluttajista olisi valmis jakamaan useimpia omistamiaan tavaroita. Kullakin on tietysti omat henkilökohtaiset tavaransa, johon asennoituu eri tavalla. Minulle älypuhelin ja tietokone ovat äärimmäisen henkilökoshtaisia asioita. Sen sijaan autoon en liitä mitään tunnesidettä. Kun tarvitsen autoa, vuokraan sellaisen, enkä todennäköisesti kysyttäessä osaa vastata, mitä merkkiä ja mallia autoni sattuu olemaan.

Todella suuri potentiaali autojen jakamistaloudessa syntynee kuitenkin vasta itse itseään ajavista robottiautoista. Vain robottiautojen avulla on mahdollista saavuttaa riittävä palvelutaso, eli se että auto tulee luokseni silloin kun halua. Risto Linturin ja Sovelton laskelmissa robottiautot voisivat tuoda niin suurta tehokkuutta pääoman käyttöön, että yksi robottiauto voisi korvata kolme tavallista.

Helsingissä se olisi vallankumouksellinen muutos. Nykyiset pysäköintiluolat riittäisivät pysäköintitarpeisiin, jolloin kadunvarsien ja sisäpihojen parkkipaikat vapautuisivat pyörille, puille, lapsille ja kaikkeen muuhun mukavaan.

Mutta onko jakamistaloudesta tulossa sellainen ympäristön, ilmakehän ja länsimaisen kulutusyhteiskunnan hyvässä mielessä pelastava vallankumous, kuten jotkut innokkaimmat epäilevät? Vai vain hieman hienosäätöä nykyiseen kapitalismiin? 

Kommentit (15)

Jukka Aakula

Minusta olet aivan oikeassa. Mitään uutta mikrotaloustiedettä ei tämän takia tarvita. Maailma voi toki muuttua robottiautojen ja digitalisoitumisen ja tavaroitten lainaamisen takia melkolailla, mutta sama taloustiede pätee.

Robottiautojen tulo vähentää dramaattisesti pysäköintitilojen tarvetta. Auton merkitys miehisen kulttuurin yhtenä peruspilarina vähenee todennäköisesti samalla lailla kuin päänahkojen metsästyksen kieltäminen muutti apashi-miehen kulttuuria. Mutta muutos on jo edennyt muista syistä. Taksitoiminta ja rekka-autoilu muuttuu dramaattisesti robottiautojen takia. Voipa olla että koko taksitoimintaa ei 20 vuoden päästä enää ole ja rekat kulkevat yksinään paikasta A paikkaan B. Ihmisiä jää työttömiksi. Isien ei tarvitse kuljettaa lapsiaan harrastuksiaan. Ravintolaillan jälkeen mennään robottiautolla kotiin täysin riippumatta siitä onko juotu alkoholia vai ei.

Mutta ei siihen mitään uutta taloustiedettä tarvita. Luovaa tuhoa on aina ollut.

Karoliina Kaita

Tarkennuksena mikrotaloustieteeseen: pysäköintitila on se resurssi, jonka suhteen vallitsee niukkuus isossa kaupungissa.

Elämäntavan kannalta on kyse suuresta muutoksesta. Auto tai asunto ovat molemmat sillä tavalla yksityisiä tiloja, että niissä säilytetään lukkojen takana itselle arvokkaita esineitä. Jos on työpäivän jälkeen lähdössä viikonlopun viettoon jonnekin kauemmas, pakataan matkatavarat autoon jo aamulla. Joillakin auton takakontti on lähes vakituinen sählymailan säilytyspaikka. Oman auton etu on juuri se, ettei tarvitse kanniskella painavia ja tilaa vieviä tavaroita. Tarvitaan innovaatio, joka koskee paitsi autoja ja niiden vuokrauksen koordinointia, myös tapoja kuljettaa ja säilyttää tavaraa. Myös sählymailoja pitää lainata ja vuokrata jokaisen kentän laidalla. Hotellit, jotka ovat lyhytaikaisia vuokra-asuntoja, osaavat jo tämän. Pieni pullo shampoota, pieni pullo viskiä ja kylpytakki ja pyyhe huoneessa odottamassa. Unohtuneen hammasharjan saa respasta pyytämällä.

Jukka Aakula

Muutos elämäntavassa on suuri. Sama taloustiede kumminkin kelpaa.

Kyllä nykytaloustieteessä mallinnetaan jo esim. julkishyödykkeitä joita jotkut tuottavat ehkä kovallakin työllä mutta toiset kuluttavat maksamatta mitään. Esimerkkinä vaikka ilmaisten digikirjojen tuottaminen.

xe

Kuinkahan kannattavaa tai kilpailukykyistä oman auton vuorkaaminen loppujen lopuksi oikein on?

Tietysti jossain pienessä luotettavassa "valveutuneiden" jakajien ringissä oman auton voisi varmaankin hyvin mielin vuokrata hinnalla, joka vastaisi suurinpiirtein aiheutuneita kustannuksia. Laajemmassa systeemissä pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että käyttäjiä voi olla kaikenlaisia ja auto voi palautua takaisin penkin viilleltynä, täynnä erilaisia ruumiineritteitä, pellit rutussa jne.

Tietysti tällaisessa tapauksessa vuokraussysteemi voi jotain "järjestelmämaksua" vastaan ottaa jäsenilleen vakuutuksen (tai kerätä itse säästöjä vahinkojen varalle), joka mahdollistaisi mahdollisten vahinkojen välittömät korvaukset ja tilapäisauton vuokraamisen auton omistajalle. Tässä alettaisiin kuitenkin olemaan jo aika lähellä autovuokraamojen tai citycarclubien toimintaa, mutta mahdollisesti paljon hankalammalla / tehotomalla mallilla.

Miten systeemi siis voisi saada laajan suosion, jos ja kun hintataso ei välttämättä ole kilpailukykyinen?

Juki

Jakamistaluoteen esim. autojen osalta on jo keksitty ratkaisu aikoja sitten. Sitä kutsutaan taksiksi.

Tiedeharrastaja

Oppikirjojen julkaiseminen vapaana ja erityisesti CC-lisensseillä on todellakin nouseva trendi, myös kansainvälisesti. Niissä kuitenkin kannattaa muistaa, että erityisesti matematiikan alalla tunnettu totuus on, että vähänkään teknisempien kirjojen kirjoittamisella ei rikastu - tai oikeastaan sillä ei edes elä. Sen sijaan näiden kirjojen kirjoittajat hyötyvät enemmän kirjoista saadusta maineesta, jota taas saa enemmän julkaisemalla kirjat ilmaisina. Kuitenkin ongelmana on, että vapaiden kirjojen laadusta ei ole takeita, jolloin kuitenkin kuvioissa pitää olla jokin laadun tae - kuten nimekäs julkaisija. Toinen haaste on kirjan markkinointi, jonka nimekkäät julkaisijat tekevät hyvin tehokkaasti, mutta mikä ei onnistu yksittäiseltä kirjan kirjoittajalta.

JouniE

No melkoisen rajallinen ratkaisu. Jos minä ja autoton kaverini haluamme tehdä viikon kalareissun Helsingistä Kainuun korpiin, niin ei sitä kyllä pirssillä hoideta.

Mr. Pressure

Mitä sitä autoja vuokralailemaan.

Otetaan ja laitetaan kaikki turhan työn tekijät oikeisiin töihin ja avot!

Kuinka paljon tuhlaamme aikaa ja energiaa sellaiseen työhän josta ei synny mitään mitä rahalla ostetaan?

Siis kaikki se työ joka liittyy rahan käsittelyyn, on turhaa työtä eli tuhlattua aikaa ja tuhlattua energiaa!

Jos otetaan vielä työttömät mukaan tekemään kaikkea, niin jokaiselle kyllä saadaan tehtä ihan ikioma auto ja silleen!

Kaupan kassat ruokaa tekemään, niin kenenkäämn ei tarvitse rahastaa ruoasta. Ruoka jakoon ja täts it!

Mitä sitten jos kaveri syö enemmän? So what?

Viinakaan ei lopu kesken, joten mihin niitä viinasta rahastavia tarjoilijoita tarvitaan?

Kyllä nykyteknologialla pitäisi saada kaikille kaikkea jopa alle viiden tunnin työpäivillä viidesti viikossa!!!

:)

Pasi

On myös olemassa tuotteita, joita voi omistaa vain viranomaisen hlökoht. luvalla, esim aseet. Niitä ei ihan noin vain vaihdella ja lainailla.

MK

Kyllä se ihan kannattavaa on. Mitä lyhyempiä siivuja viitsii vuokrata, niin sitä tuottoisampaa. Turhauttavaa se kyllä välillä on, kun porukka ei viitsi lukea edes perusvuokraehtoja ja niitä saa sitten olla oikomassa (Juu, en tuo autoa 50km päähän lentokentälle). Toinen vaiva on aikataulujen ja sopimusten kanssa puljaaminen. Ja sitten jos käy huono tuuri ja asiakas mällää autoa, niin tulee paperisotaa ja vaivaa, jota ei kukaan korvaa, vaikka peltien suoristamiselle maksaja muuten löytyisikin.

Siis eihän tuota varten autoa kannata ostaa, mutta jos sellainen on jo ja se lojuu pääosin käyttämättömänä, niin viidestä kymmeneen vuokraajaa kesässä tuottaa helposti sen verran, että sillä hoitaa ainakin vuosihuollon. Riippuen toki kiesin koosta ja merkistä.

jurppu

Ihmiset ilmeisesti unohtavat lähihistoriansa todella nopeasti, oikea otsikko tälle kirjoitukselle olisi varmaankin ollut : " Yhteisomistus ja talkoot - yhteiskuntaa rakentavat asiat"

Molemmat asiat tuhosi ilmiö nimeltä ahneus.
Kylän traktori ja niittokone kun ehkä hieman viivyttivät omaa aikataulua.
Pätee varmasti myös nykyisin jaossa oleviin asioihin, jotka tosin ovat asiaa ymmärtävien palveluntarjoajien taholta valmiiksi kaupallistettuja.

Apropoo, tarjoan sinulle puolet kasvihuoneestani.
Kylvät ja hoidat kitkemisen, minä hoidan kastelun, sato pannaan puoliksi?
Tarvittavan luomulannoitteen tarjoan minä.
Huone on alle 150 km Hgistä, n 20 m2 ja palaa tuotantoon kesällä 2014.

Emp

Ei nykymiehillä tunnu olevan mitään sitä vastaan, että auto ei ole oma, vaan firman leasing-yhtiöltä vuokraama työsuhdekärry. Eli omistaminen ei sittenkään ole se kynnyskysymys.

Emp

Ei omistaminen tunnu olevan issue autoissa, koska leasing-yhtiöltä vuokratut työsuhdekaaraat kelpaavat nykymiehille ihan hyvin.

jAPE

Ei kai hesassa mitään henkilöautoja tarvita? Dösällä sporalla metrolla ja polkien loput.

hq

Muilta osin mielenkiintoinen ajatus, mutta se kaatuu olettamaan että kullakin hyödykkeellä on vain yksi käyttötarkoitus ja että tämän täyttäminen tapahtuisi kollektiivisella tavalla joka ei saa sisältää mitään lisätarpeita tai edes toivomuksia.

Katsotaanpa vaikka autoa. Punnitsin taannoin tavaroiden määrän jota autossani kulkee mukana käytännössä aina. 78kg. Tämä sisältää työhön tarvittavat välineet ml. promootiotuotteita, esitteitä ja näytteitä, urheiluvälinekassin etten joudu hakemaan sitä aina kotoa kun menen treeneihin tai salille suoraan töistä, lastenistuimen, vaihtovaatekerran, varalääkkeet (astma), kauden mukaisia autoilutarvikkeita kuten hinausköysi, akkulaturi, apukäynnistinlaite, lumilapio jne. ja muutamia muita pysyviä tarvikkeita, esimerkiksi koirien vesikupin, valonheittimen ja sahan (asun 15km stadista "maalla" eli natura-alueen keskellä, missä mätiä puita kaatuu tuulessa tielle kerran kuussa tai parissa).

Kaikki kulkee vaivattomasti mukana, lisäpainoa on suunnilleen yhden matkustajan verran ja mikäli jollekin esineelle ei muutamaan viikkoon ole käyttöä, siirrän sen pois autosta. Ilman tätä mukana liikkuvaa "varastoa", moni arjen asia hankaloituisi huomattavasti. Kaiken joutuisi hakemaan kotoa tai ainakin kantamaan pois kimppa-autosta. Mitään turhaa mille ei ole säännöllistä tarvetta ei ole mukana.

Tässä en ole vielä maininnut että noin 6-7 kertaa kesässä hinaan autolla 3000kg+ painavaa venettäni mereltä järville ja takaisin, mitä tietenkin voisi ehdottaa ratkaistavaksi kimppaveneellä. Sääli vain että kesän sesonki on lyhyt ja veneily aikaavievä harrastus. Olen ollut kerran osakkaana kimppaveneessä, mutta sen jälkeen kun ensimmäinen tappelu Juhannuksen, Hangon Regatan, Kotkan Meripäivien ym. aikaisista käyttövuoroista ja koko heinäkuusta oli nähty, ei enää koskaan. Kysyntäpiikki on ajallisesti terävä, tarjonta on yhteisomistuksen myötä erittäin rajallinen. Yksinkertainen henkilökuljetin ei kykene vetämään edes neljänneksen tästä painavaa venettä, useimmat henkilöautot eivät todellisuudessa kolmannestakaan.

Minulla on piilopirtti Lapissa, minne lähden pari kertaa viikoksi vuodessa. Tie ei oikeastaan ole tie muualla kuin kartalla, viimeiset 10km ovat vanhaa ränsistynyttä metsäautotietä josta katumaasturikaan ei selviä. Ajan siis oikealla maasturilla. Vaikea uskoa että minkään keskiarvon mukaan yhtään tällaista maasturia olisi järkevää järjestää kimppa-autoksi.

Oma esimerkkini on ehkä karkea ja kaukana keskiarvoista, mutta tosiasia todella on se, että vain yhteen tarpeeseen kuten henkilöiden kuljettamiseen on jo olemassa ratkaisu silloin kun mitään muuta ei tarvita. Sitä kutsutaan tapauksesta ja tarkoituksesta riippuen taksiksi, bussiksi, junaksi, laivaksi tai lentokoneeksi.

Lisäksi kaikenlaisia idyllejä "autottomasta" ympäristöstä voi maalailla mielikuvituksensa mukaan. Iso-Roobertinkadun kävelykatu lobattiin todellisuudeksi samanlaisilla keinotekoisilla idylleillä. Todellisuutta voi itse kukin käydä kokemassa elämysmatkailemalla Roballe, pornokaupat ja aikuisviihdettä tarjoilevat yökerhot ovat aika normi, yöaikaan kännikalojen tappelut ja päivällä kävelykadun miehittävät penseät läpikulkijat joilla ainakin on riittämiin tilaa hortoilla missäpäin katua hyvänsä astumatta ajoradalle jota ei ole.

Hyvä että unelmia on olemassa. Ennen niiden toteuttamista on kuitenkin erittäin aiheellista tutustua realiteetteihin, ettei tule taas lisää karvaita pettymyksiä kun linnut eivät laulakaan ja suoraan Astrid Lindgrenin saduista vetäistyt lapset pelaa palloa siellä missä käytännön realismi on muuttunut autioksi betonihelvetiksi. Ihmisiä kun ei voi demografisesti valikoida. Siellä missä on ylipäätään minkäänlaista arjen elämää on kaikenlaista arjen elämää johon monilta osin kuuluvat mm. henkilöautot, joiden faktinen käytännöllisyys ulottuu paljon laajemmalle kuin pelkäksi henkilökuljettimeksi.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009