Niin sanottu kaltevan pinnan perustelu on ollut hieman huonossa maineessa viime aikoina.

Tiede-lehden toimitussihteeri Petri Riikonen kritisoi omassa blogissaan kaltevan pinnan argumenttia eutanasiasta käydyssä keskustelussa - varmaankin klassisimpia esimerkkiä kaltevan pinnan argumentista.

Helsingin Sanomien Jussi Pullinenkin löysi kaltevan pinnan argumentin.

Olen viime aikoina ollut huomaavinani erään netin inttämiskisojen klassisen aseen hiipivän julkiseen keskusteluun laajemminkin.

Kyseessä on niin sanottu kaltevan pinnan perustelu, ja se menee jotenkin näin: Jos Suomessa sallitaan samaa sukupuolta olevien avioliitto, seuraavaksi vaaditaan lailliseksi moniavioisuutta, ja sen tien päässä on moraalinen perikato ja Suomen tuho.

Jos viranomaisille annetaan oikeus seurata verkossa rikollisia, oikeuksia käytetään väärin, ja pian mustat autot vievät jokaisen, joka kuuntelee Frederikiä Youtubesta.

Jos hyvinvointivaltion perusrakenteisiin tehdään yksikin muutos, koko rakennelma alkaa horjua ja pian koko kansa syö pettuleipää ja lunta.

Johdonmukaista ajattelua ja virhepäätelmien tunnistamista pitäisi opetella jo koulussa. Ei vain siksi, että yleissivistykseen kuuluu tuntea, mitä tarkoitetaan sellaisilla asioilla kuin olkiukolla, kehäpäätelmällä tai kaltevan pinnan argumentilla. Vaan myös siksi, että keskustelijat oppisivat tunnistamaan, milloin syytös olkiukosta, kehäpäätelmästä tai kaltevan pinnan argumentista on itsessään virheellinen argumentti.

Nykyään nettikeskusteluissa nimittäin törmää jatkuvasti kommentteihin, joissa kirjoittaja on selvästikin oppinut jonkin uuden termin - vaikka sen olkiukon - juuri edellisessä keskustelussa, muttei alkuunkaan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan.

Kaltevan pinnan argumentti ei ole aina virhepäätelmä. Jos on perusteltavissa, miksi pienet ja vähittäiset muutokset todella voivat vähittäin ketjureaktionomaisesti johtaa siihen lopputulokseen, mitä kukaan ei halua, kaltevan pinnan argumentti on aivan järkevä.

Ihmiselämän pyhyys on niitä asioita, joissa kaltevan pinnan argumentti on erityisen hyvin perusteltu. Jos eutanasia hyväksytään periaatteessa, on poliittisesti huomattavan paljon helpompi argumentoida pieniä muutoksia sen ehtoihin, valtiopäivät valtiopäivältä vähän enemmän. Tässä ei ole mitään epäloogista. Tämä on aivan normaalia poliittista psykologiaa. Se mikä kuulosti eilen hullulta, tuntuu tänään mahdolliselta ja huomenna itsestäänselvältä.

Vastaavasti katolinen käsitys ihmiselämän alkamisesta on selkeä, vaikka tieteellisessä mielessä hedelmöittynyt munasolu on vain yksi typerä solu. Kannatan aborttia, mutta sen laillisuuden kiinnittäminen johonkin mielivaltaiseen raskausviikkoon altistaa loogisen ihmisen kysymyään, miksi juuri tämä viikko, eikä seuraava? Tai miksei vastasyntynyttä saisi tappaa, jos oikein loogisiksi äidytään?

Rajan määrittely aivotoiminnan avulla on jonkinlainen kompromissi: ei täysin mielivaltaista, ja liittyy jotenkin siihen, mitä pidämme ihmisyydessä olennaisena.

Jussi Pullinen oli tahattoman koominen kirjoittaessaan: "Jos Suomessa sallitaan samaa sukupuolta olevien avioliitto, seuraavaksi vaaditaan lailliseksi moniavioisuutta, ja sen tien päässä on moraalinen perikato ja Suomen tuho."

Ensinnäkin Pullisen ei kannattaisi naureskella sille ajatukselle, että joskus tulevaisuudessa vaadittaisiin lailliseksi moniavioisuutta, kun Vihreät nuoret ovat esittäneet sitä jo ajat sitten. Kaltevan pinnan argumentti on siis tässä tapauksessa empiirisesti jo osoitettu päteväksi.

Kokonaan toinen asia sitten on se, että "moniavioinen" elämänmuoto ei ole Suomessa ollut lainvastaista sitten 1920-luvun. Vaikkei moniavioisuudesta ole säädetty lakia, mikään laki ei ole enää yli 80 vuoteen kieltänyt Mattia, Maijaa ja Mirjaa elämästä saman katon alla, harrastamasta seksiä (Maijan ja Mirjan kesken sallittu tosin vasta vuodesta 1971) ja kasvattamasta lapsia yhdessä.

Eri asia on, kannattaako moniavioisuudessa nähdä mitään edistyksellistä. Yksiavioisuuteen kannustavat instituutiot ovat tuottaneet vauraampia ja vakaamopia yhteiskuntia.

Pulliselta on myös jäänyt huomaamatta, että moniavioisuusargumentti ei oikeastaan ole välttämättä kaltevan pinnan argumentti ollenkaan. Se on ennemminkin argumentti, jolla osoitetaan, että täsmälleen samoilla tasa-arvopremisseillä, joilla vaaditaan sukupuolineutraalia avioliittolakia, päädytään loogisesti myös kannattamaan lukumääräneutraalia avioliittoa.

Minä saatan kannattaa sukupuolineutraalia avioliittolakia poliittisesti siksi, että siitä voi olla monille hyötyä ja siitä on kovin vähän haittaa. Jos se taas seuraa suoraan tasa-arvoperiaatteesta, siihen ei voi ottaa poliittisesti kantaa ollenkaan. Silloin se on pakko hyväksyä yksinkertaisesti juridisen välttämättömyyden vuoksi. Mutta silloin en kyllä keksi mitään syytä, miksi moniavioisuutta pitäisi kohdella eriarvoisesti.

Euroopan unionin integraation syventämiseen on sisältynyt vuosikymmenien ajan kriisisyklejä, joissa ensin otetaan pieni askel yhteen suuntaan lupaamalla äänestäjille, että siitä ei seuraa missään nimessä mitään sellaista suurta harppausta, jota äänestäjät eivät halua. Vaikkei nimitystä kalteva pinta ole ehkä ihan sellaisenaan käytetty, euroeliitti on pilkannut äänestäjiä hieman samaan tapaan kuin Pulliainen monia nykykeskustelijoita: "Kaltevan pinnan perustelut sopivat jollakin tavalla hyvin ajan henkeen myös siksi, ettei niitä käyttäessä tarvitse etsiä kompromisseja. Jos jokainen askel vastapuolta kohti on harppaus kohti kaiken kauniin tuhoa, omaa kantaa ei koskaan tarvitse tarkastella kovin kriittisesti."

Kun kansalaisten lopulta hyväksymä askel sitten johtaa kriisiin, onkin nopeasti ja ilman laajempaa keskustelua tehtävä jotain kriisin ratkaisemiseksi. Yleensä se ei tarkoita askeleen ottamista taaksepäin, vaan kahden tai kolmen harppaamista vielä eteenpäin. Tai kuten Perussuomalaisten Vesa-Matti Saarakkala kirjoittaa:

Suomen EU-politiikkaa on koko Suomen jäsenyyden ajan viety eteenpäin niin, ettei kansalle ole koskaan kerrottu, mihin uusi askel johtaa. Sen sijaan seuraavaa askelta on aina perusteltu sillä, että jos sitä ei oteta, maa jalkojen alta murenee.

Natsikortti on käyttämättä, joten isketään se pöytään lopuksi. Olisiko natsien ollut mahdollista saada laajojen kansalaispiirien hyväksyntä juutalaiskysymyksen lopulliselle ratkaisulle jo vuonna 1933?

Kaltevat pinnat ovat aivan oikeasti vaarallisia. Ihmiset ja yhteiskunnat tottuvat vuosien varrella arvomaailman muutoksiin vähän kerrallaan. Se, joka haluaa toteuttaa hullun utooppisen ideologiansa, kiittää kaikkia niitä, jotka pilkkaavat kriittisiä pilliin viheltäjiä kaltevan pinnan virhepäätelmästä.

Kommentit (17)

Rogue

"Se on ennemminkin argumentti, jolla osoitetaan, että täsmälleen samoilla tasa-arvopremisseillä, joilla vaaditaan sukupuolineutraalia avioliittolakia, päädytään loogisesti myös kannattamaan lukumääräneutraalia avioliittoa"

Voidaan päätyä, mut missään nimessä ei tarvitse päätyä. Voi ihan hyvin ottaa premissiks, että jokaisella kansalaisella tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus niihin juridisiin etuihin suhteessa yhteen henkilöön, mutta ei useampaan. Varmaan polyamoristitkin myöntää, ettei välttämättä olis kauheen tasa-arvosta tai järkevää jos joku vois tuoda Suomeen esim. 100 000 puolisoaan ulkomailta pelkän avioliiton perusteella.

Jos avioliittoon ei sisältyis mitään juridisia etuja, en näkis mitään syytä estää polyamoristeja avioitumasta rajattoman määrän puolisoita kanssa.

PolutOn

Evoluutio itsessään todistaa kaltevasta pinnasta. Pienin alku-askelin eteenpäin, taaksepäin, tai suoraan sukupuuttoon. On siis yleisesti ottaen aika tärkeää katsoa mihin suuntaan askeltaa.

Me ihmiset emme tietenkään ole enää minkään evoluution armoilla, emmehän? Meille on annettu mahdollisuus valita polkumme, joten tarkkana pitää olla ettei päädytä umpikujaan.... taas kerran.

Metusalah

Kysytäänpä nyt siis, mitä tämä ”kaltevan pinnan argumentti” (slippery slope) käytännössä tarkoittaa esimerkiksi arkipäivän maailmassa?
Suomenkielisessä Wikipediassa asia selitetään näin:

1. Argumenttiin A assosioidaan yhteismitaton argumentti B.
2. Argumentti B koetaan negatiiviseksi vaikutuksiltaan.
3. Pelätään, että jos argumentti A hyväksytään, joudutaan hyväksymään myös argumentti B.
4. Argumentin B hyväksyminen voi johtaa argumenttiin C.
5. Argumentin C hyväksyminen johtaa tapahtumien hillittömään eskaloitumiseen.
6.Siispä argumentti A on epätosi.

Seuraavassa yksi kaltevan pinnan skenaario eräästä kansainvälisestä nykypäivän konfliktista:

1. Israel tekee ilmavoimillaan sotilaallisen iskun Iranin ydinlaitoksiin, koska se pelkää iranilaisten rakentavan pommia painostaakseen tai peräti tuhotakseen Israelin. Pommin valmistaminen on nykytietojen valossa jo pelottavan pitkällä.
2. Kostoksi Israelin attentaatista Iran miinoittaa Hormuzin salmen, mikä toimenpide estää kansainväliset öljytoimitukset ympäri maailman.
3. USA ja Nato eivät hyväksy iranilaisten miinoitusta, vaan ne puuttuvat sotilaallisesti tilanteeseen, koska niiden ”valtiolliset edut ovat uhattuna”.
4. Jos ja kun USA liittolaisineen alkavat voimakeinoin purkaa Hormuzin salmen miinakenttiä, puuttuvat ainakin Venäjä ja Kiina tilanteeseen, mahdollisesti eräät muutkin valtiot, koska ne eivät hyväksy Israelin iskua, eivätkä läntisen liittouman voimankäyttöä tässä tilanteessa.
5. Estradi uudelle maailmansodalle ydinasein on valmis.
6. Siispä (slippery slopen mukaan) esittämäni teoria/argumentti on epätosi, ja se ei voi mitenkään tapahtua; eihän?! :-)

Doing

Kuinkas käy huumevalistajien porttiteorialle, kun sitä katsotaan kaltevan pinnan tsydeemin näkökulmasta?

Tai että autolla ohittaessakaan nopeus ei saa nousta yli sallitun maksimin, koska "muutenhan kaksi autoa voisivat ajaa helsingistä utsjoelle ohitellen toisiaan koko ajan" vai miten tämäkin tv:stä nähty perustelu kuului.

Anomalia++

Kyseisten argumenttien arviointia hämärtää se, että meillä ei nykyhetkessä ole tietoa jonkin pinnan tulevasta kaltevuudesta. Jälkijättöiset selitykset ovat jokseenkin arvottomia, narraatioiden rakentelua milloin mihinkin tarkoitukseen. Kukaan ei esimerkiksi tiennyt 1935 Sakassa alkaneen kehityksen lopputulosta tai edes suuntaa, vaikka nykyään mielellään nähdään tapahtumien olleen väistämättömiä.

Voidaan helposti ja uskottavan tuntuisesti varoittaa vaikka internetissä nousevien trendien seurauksista, mutta ne ovat ilmaan haromista. Kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.

PolutOn

"Anomalia++ kirjoittaa: Kukaan ei esimerkiksi tiennyt 1935 Sakassa alkaneen kehityksen lopputulosta tai edes suuntaa, vaikka nykyään mielellään nähdään tapahtumien olleen väistämättömiä."

Kyllä "tiesi". On lukemattomia varoituksia ajalta ennen sotaa, joissa aivan selkeästi etukäteen "nähtiin" tuleva kehitys. On sitten eri asia kuunnetiinko varoittajia. Yksi tunnetuimpia etukäteen asiat nähnyt henkilö oli muuan Winston Churchill.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Winston_Churchill

Hän jopa näki NL:n kehityksenkin melko pitkälle tulevaisuuteen.

Jani

Rogue kirjoitti: "Voi ihan hyvin ottaa premissiks, että jokaisella kansalaisella tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus niihin juridisiin etuihin suhteessa yhteen henkilöön, mutta ei useampaan."

Kaltevassa pinnassa lienee pointtina se, että premisseistä joko luovutaan tai niitä kehitellään lisää, koko ajan edeten. Kaltevan pinnan vaikutusta pyritään estämään pitämällä premisseistä kiinni.

Anomalia++

PolutOn:

" “Anomalia++ kirjoittaa: Kukaan ei esimerkiksi tiennyt 1935 Sakassa alkaneen kehityksen lopputulosta tai edes suuntaa, vaikka nykyään mielellään nähdään tapahtumien olleen väistämättömiä.”

Kyllä “tiesi”. On lukemattomia varoituksia ajalta ennen sotaa, joissa aivan selkeästi etukäteen “nähtiin” tuleva kehitys. On sitten eri asia kuunnetiinko varoittajia. Yksi tunnetuimpia etukäteen asiat nähnyt henkilö oli muuan Winston Churchill. "

Kaikkiin mahdollisiin asioihin löytyy aina varoittelijoita ja osa niistä osuu oikeaan. Se ei vielä tarkoita, että he olisivat tienneet miten kehitys tapahtuu. Jälkikäteen on houkuttelevan helppoa nähdä tapahtumien etenevän tiettyä juonta, kun lopputulos on jo tiedossa. Aikalaiset sen sijaan haparoivat sumussa.

Marko Hamilo

Sir Winstonista tuli mieleen tämä vitsi, joka liittyy kaltevan pinnan tematiikkaan:

http://www.goodreads.com/quotes/show/300099

“Churchill: "Madam, would you sleep with me for five million pounds?" Socialite: "My goodness, Mr. Churchill... Well, I suppose... we would have to discuss terms, of course... "
Churchill: "Would you sleep with me for five pounds?"
Socialite: "Mr. Churchill, what kind of woman do you think I am?!" Churchill: "Madam, we've already established that. Now we are haggling about the price”

Samuel

Anomalia++ kirjoittaa
"Kaikkiin mahdollisiin asioihin löytyy aina varoittelijoita ja osa niistä osuu oikeaan. Se ei vielä tarkoita, että he olisivat tienneet miten kehitys tapahtuu. Jälkikäteen on houkuttelevan helppoa nähdä tapahtumien etenevän tiettyä juonta, kun lopputulos on jo tiedossa. Aikalaiset sen sijaan haparoivat sumussa."

Juuri näin. Nassim Taleb murskaa tällaisen pseudohistoriankirjoituksen teoksessaan The Black Swan. History is opaque. You see what comes out, not the script that produces events, the generator of history. There is fundamental incompleteness in your grasp of such events, since you do not see what’s inside the box, how the mechanisms work.

http://thirtylettersinmyname.blogspot.com/2010/08/taleb-on-history.html
The human mind suffers from three ailments as it comes into contact with history, what I call the triplet of opacity. They are:
a. the illusion of understanding, or how everyone thinks he knows what is going on in a world that is more complicated (or random) than they realize;
b. the retrospective distortion, or how we can assess matters only after the fact, as if they were in a rearview mirror (history seems clearer and more organized in history books than in empirical reality); and
c. the overvaluation of factual information and the handicap of authoritative and learned people, particularly when they create categories – when they “Platonify.”

Strix Senex

Oikeastaan kaltevan pinnan argumentti on skenaario. Sen avulla ei voida osoittaa jotakin ratkaisua hyväksi tai huonoksi. Sillä voidaan kuvata yksi mahdollinen kehitysketju. Se on sitten puolestaan enemmän tai vähemmän todennäköinen. Keskustelun ja asioiden valmistelun kannalta kaltevan pinnan argumentti voi olla hyödyllinen. Yhden skenaarion rinnalle voidaan kehittää muita vaihtoehtoisia skenaarioita. Kaltevan pinnan mallia voidaan käyttää myös riskien tunnistamisessa ja niiden hallinnan suunnittelussa. Oikein käytettynä siis mitä hyödyllisin instrumentti. Toki on samalla todettava, että yleensä sillä ei voida todistaa mitään.

Ps. Pakko kommentoida tuota Churchill anekdoottia, vaikka tämä vähän saivarteluksi meneekin. Se ei nimittäintietääkseni ollut Churchill vaan George Bernard Shaw. Hyviä kaskuja liitetään tietysti useampiinkin nimiin, mutta tässä tapauksessa tyylilaji kyllä viittaa Shawhon.

Pentti S. Varis

Metusalah kirjoitti:

"1. Argumenttiin A assosioidaan yhteismitaton argumentti B.
2. Argumentti B koetaan negatiiviseksi vaikutuksiltaan.
3. Pelätään, että jos argumentti A hyväksytään, joudutaan hyväksymään myös argumentti B.
4. Argumentin B hyväksyminen voi johtaa argumenttiin C.
5. Argumentin C hyväksyminen johtaa tapahtumien hillittömään eskaloitumiseen.
6.Siispä argumentti A on epätosi."

A. uusi genetiikka voi paljastaa evoluution olemuksesta uusia piirteitä B. Luonnonvalinta ei enää ole evoluution peruspylväs

C. moderni synteesi ei ole hyvä evoluutioteoria; edessä on paradigman muutos

Siispä uusi genetiikka (A) on kiellettävä

Mie

" Yksiavioisuuteen kannustavat instituutiot ovat tuottaneet vauraampia ja vakaamopia yhteiskuntia. "

Yllätyn todella, jos tutkijat ovat saaneet näytettyä kausaalisuhteen. Siis TODELLA. Moniavioisuuden kohdalla nähdäkseni on selvästi todennäköisempää, että se toimii ainoastaan proxynä, kuten n kappaletta muitakin muuttujia/yhteiskunnallisia erityispiirteitä.

Toisekseen, mikäli muiden muuttujien merkitystä ei saada vakioitua (ja tuskin saadaan, tämän tieteenalan aineiston luonne huomioiden), ei moniavioisuuden potentiaalisesti hyödyllisestä/tuhoistasta luonteesta modernissa, demokraattisessa sivistysvaltiossa voida tältä pohjalta sanoa yhtään mitään. Konteksti on aivan toinen.

Juttusi loppuesimerkistä muuten: missä on/on joskus ollut sellainen polygyyninen yhteisö, jossa 10% prosenttia miehistä vie 35% vapaista naisista? Ja en nyt tarkoita muutaman kymmenen kappaleen mormoniyhteisöjä, vaan sen koko luokan valtiota/aluetta/sivilisaatiota jolla olisi jotain tilastollista merkitystä moniavioisuuden ongelmia tarkasteltaessa.

Mie

"Seuraavassa yksi kaltevan pinnan skenaario eräästä kansainvälisestä nykypäivän konfliktista:"

Ongelmana tuossa se, että kyseessä ei välttämättä ole yhteismitaton skenaario. Epätodennäköinen kylläkin, mutta ei yhteismitaton.

Sen sijaan esim. homofobien ajatus siitä, että muutaman prosentin vähemmistön (josta siitäkin otetaan vielä lukuun vain vähemmistö, so. puhutaan joistain promilleista koko väestöstä) saama avioliitto-oikeus johtaisi eläintensekaantumisen yleistymiseen (joka sekin on seksuaalisen käyttäytymisen aberraationa kovin marginaalinen eikä mitään evidenssiä ole siitä, että lainsäädännölliset muutokset johtaisivat sen yleistymiseen) on puhtaasti yhteismitatonta pelleilyä.

Samoin kuin Hamilon implikoima väite, että moniavioisuuden salliminen 2000-luvun Suomessa johtaa yhteiskuntamme tuhoon. Ei tässä ole mitään loogista tai tieteellistä, vaan kyse on puhtaasti poliittisesta hömpästä jota yritetään perustella hyvin huteralla ekstrapolaatiolla hajanaiseen aineistoon pohjaten. En sitten tiedä oliko Marko tässä kohtaa tosissaan vai oliko kyseessä vain ns. paholaisen asianajajana toimiminen, mutta metsään mentiin. Historiallisten kehityskulkujen ennustaminen on hyvin, hyvin vaikeaa. Nostamalla esiin korrelaatio yksittäisen muuttujan kohdalla ei yl. ottaen nähdä metsään puilta.

illuminatus

- evolutionistit käyttävät hämmästyttävän usein väärin ymmärtämiään argumentteja hyökkäilyssään luomisoppia vastaan.
Tiede ei esim. voi hyväksyä, että elämä on Jumalan luomaa (yliluonnollinen) ; tosin sanoen , tiede on lähtökohtaisesti "pakotettu löytämään" ateistinen totuus , vaikka se olisi täysin väärä!.

Naamari

Sattuisiko tästä aiheesta löytymään ihan kirjallisuutta? Tekstissä olevat ilmiöt ovat niin tuttuja ja olenkin
monesti ihmetellyt, että mikä helvetti on, että joidenkin pää tuntuu toimivan niin kummallisella tavalla.

J. Korhonen

Mielestäni on itsestäänselvyys, että tietty muutos tietyssä aikavälissä on ihmisen psyykessä sitä hyväksytympi, mitä pienemmin muutosaskelin se kyetään toteuttamaan. "Muutokset tehdään pienin portain." Näin sanoi jo Isä Aurinkoinen l.Stalin.

Loivaa mekanismia on ollut aina. Tulee aina olemaan, sikäli mikäli sosiaalista toimintaa tulee olemaan. Itse olen optimisti, tosin itse itseäni totean skeptiseksi realistiksi.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009