Journalismissa on joitakin ikiaikaisia konventioita, joita vastaan aloitteleva toimittaja jaksaa muutaman vuoden taistella, kunnes kyynistyy. Varttuneemmalle ammattilaiselle ne ovat alkaneet jo käydä traditioista, jotka kuuluvat vuoden kiertoon siinä missä joulukinkku, vappukänni tai juhannuskokko, ja joista luopuminen olisi yhtä mautonta kuin jouluevankeliumin kieltäminen vain siksi että joku saattaisi teeskennellä sen johdosta loukkaantunutta.

Kyse on tietenkin näistä toisteisista jutuista, joita joka ikinen vuosi luemme eri lehdistä: iltapäivälehtien juhannustaika-aukeamat kesäkuussa ja "pettääkö puolisosi" -nettigallupit marraskuun pikkujouluaikoihin, ja naistenlehtien vielä ehdit saada kropan bikinikuntoon -jutut keväällä.

Nyt elämme tammikuun laihdutus-, painonhallinta- ja raittiussesonkia. Odotettavissa siis N+1 juttua muun muassa vähähiilihydraattisista ruokavalioista eli karppaamisesta.

Karppaamisen kannattajia lienee vähän joka lähtöön, ja se ei tietysti ole ihmekään. Karppaajaksi päädytään kuka mistäkin syystä, ja kuka milläkin koulutuksella. Sen sijaN virallisen terveysvalistuksen edustajilla on kaikilla suurin piirtein sama lääketieteellinen koulutus, ja heidän odottaisi pystyvän esittämään melko selkeitä ja yleistajuisia näkemyksiä siitä, onko karppaaminen terveellistä vai ei.

Viralliset terveyssuositukset korostavat hiilihydraattien osuutta kokonaisenergiansaannissa. Karppaamista on määritelmän mukaan kaikki, mikä poikkeaa tästä hiilihydraattien pienemmän osuuden suuntaan. Hiilihydraatit voi korvata millä tahansa suhteella proteiineja ja rasvoja, by definition kyse on edelleen karppaamisesta.

Karppaamista on, jos kokojyväviljan korvaa voilla.

Karppaamista on, jos pastan korvaa kalkkunalla.

Karppaamista on, jos sokerin korvaa oliiviöljyllä.

Olen kiemurrellut vaivaantuneena, kun lääkärikunta on osallistunut karppaamiskeskusteluun huolestuneen varoitellen, ikään kuin karppaamiselle olisi jokin selkeä määritelmä. On ihan selvää, että minkään tutkimuksen mukaan ei voi olla epäterveellistä korvata nopeita hiilihydraatteja öljyllä, rasvaisella kalalla ja margariinilla.

Tällainen viestintä vie virallisilta tahoilta sen uskottavuuden, jota tarvittaisiin muistuttamaan siitä, että eläinrasvojen epäterveellisyyttä ei ole edelleenkään kumottu, ja että kasvisrasvojen terveellisyydestä on yhä enemmän näyttöä.

Eri makronutrienttien kyky pitää nälkää on taas sen verran yksilöllinen asia, että kokeileminen on parasta jättää yksilöille itselleen.

Mutua, kuulopuheita ja tieteellistä näyttöä sekoittava valistunut arvaukseni kuitenkin on, että useimmille ihmisille useimmissa tapauksissa useimmat proteiinia ja rasvaa kohtalaisen paljon sisältävät ruoat pitävät kylläisenä pitempään kuin paljon hiilihydraatteja sisältävät ruoat.

Painonhallinnalla taas on itsessään niin suuria terveyshyötyjä, että se kannattaa jopa pienillä uhrauksilla muissa terveysvaikutuksissa. Jos epäterveellisellä ruoalla pysyy hoikkana, veren kolesteroliarvot saattavat olla suunnilleen samat kuin jos terveellisellä ruoalla kantaa jatkuvasti 10+ ylimääräistä rasvakiloa.

Ihmettelen siksi suuresti, miksi valistajat asettuvat vastustamaan karppausta kategorisesti sen sijaan, että pyrkisivät ohjaamaan sitä tieteellisen näytön mukaiseen terveellisempään suuntaan.

Jatkakaa siis karppaamista, mutta tehkää se skarpisti. Skarpatkaa!
Skarppaaminen (varastakaa vapaasti) tarkoittaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, jossa kiinnitetään huomiota hiilihydraattien ja rasvojen laatuun. Hiilihydraateista pois sokeri ja muu tyhjä energia. Lisää rasvaa, mutta voittopuolisesti kasvisrasvaa ja rasvaista kalaa.

Skarppia vuotta 2012 Skeptikon päiväkirjan ja muiden Tiede-lehden blogien lukijoille!

Kommentit (1)

Gurun elinkeino

Karppaamien on protestiliike. Monet karppajista ovat "virallisen" tiedon syyllistämiä makkarasta tykkääviä, jotka ovat nyt joukolla vastustamassa holhousta.
Ravitsemusneuvonta on kymmeniä vuosia neuvonut jättämään sokerin ja pullan pois. Minulle tämä opetettiin jo 70-luvulla lääkärikoulussa. Ravitsemuksen ja sairauksien yhteyksien tutkiminen on yksi laajoja terveystieteelien tutkimuksen alueita , siis myös lääketiedettä. Ravitsemus ei kuulu omaan erikoisalaani mitenkään. Oman alani lisäksi seuraan aktiivisesti tutkimusta, jota pidän tarpeellisena oman hyvinvointini kannalta. Luen lähes viikottain referaatin jostain alan tutkimuksesta.
Yksittäisiin tutkimustuloksiin ei kannata uskoa, mutta kun samansuuntainen tulos saadan 10 - 100:sta eri tutkimuksesta, kannattaa uskoa. Heikkilällä on esittää yksi tai kaksi. Heikkilä taitaa saada nykyään leipänsä siitä että kirjoittaa kirjoja joista ihmiset tykkäävät, makkaransyöjät esimerkiksi. Heille Heikkilä on taivaan lahja, väärinymmärrettyjen pelastaja, sorrettujen ystävä.
Nopeasti verensokeria nostavien hiilihydraattien runsa käyttö lisää sairastuvuutta . Sokeri lisää insuliinipitoisuutta, joka ajaa sokerin verestä rasvakudokseen. Ja nopea verensokerin lasku aiheuttaa taas nopeasti nälän. Sokerit kannattaisi korvata esim juureksilla tai kokojyväviljalla, jotka antavat energiaa tasaiseti, se menee siten enemmän kulutukseen kuin rasvakudokseen.
Se mitä lukuisista eri tutkimuksista on vedettävissä yhteen: Terveelistä on ruokavalio, jossa on runsaasti vihanneksi, juureksia, kokojyväviljaa ja proteiinit mieluiten kalasta tai kanasta. Prosessoitu liha, siis makkarat ym on selkeästi liitettävissä sairastavuuteen. Punainen liha lisää mm suolistosyöpien määrää. Tyydyttynyt rasva, mm naudanlihan tali ja "kookosöljy"( jota ei saa purkista ravistelemallakaan) kertyy suoniin samanlaisina kokkareina. Yksi viimeisimmistä lukemistani tutkimuksista vahvisti sen, että kokojyväviljaa kohtuullisesti syövät elävät muita pitempään (tätä on muuten vaikea kuvitella elintarviketeollisuuden salajuoneksi).
Terveellinen ruokavalio vastaa aika pitkälti Välimeren alueen perinteistä ruokavaliota kokojyväviljalla täydennettynä).

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009