Moni on kironnut viime päivien lumisateita Helsingin keskustassa, niin jalankulkijat kuin autoilijat. Useimmiten tiet sentään aurataan niin, että autolla pääsee lähiöstä keskustan parkkiluoliin, mutta sen jälkeen autoilijakin on jalankulkija. Oven eteen ei kantakaupungissa autollakaan pääse.

Olen usein ihmetellyt, miksi Helsinkiä suunnitellaan kuin jotakin välimerellistä kaupunkia. Meillähän oli pitkään kaupunkisuunnittelusta vastaavana apulaiskaupunginjohtajanakin mies, joka julkisesti ihaili Italiaa ja italialaisten, tiiviisti rakennettujen kaupunkien pieniä somia piazzoja. Ja ei siinä mitään, niin minäkin. Urbanistina pidän tiiviistä kaupungista. Mutta ne piazzat ovat mukavia muutamana päivänä vuodessa, kun kesäiltana voi istua terassilla auringonlaskuun. Suurimman osan aikaa kaduillamme ja toreillamme tuulee, sataa, vihmoo tai pyryttää, tai on muuten vain ihan helvetin kylmä.

Olen pitkään ihaillut kanadalaisia kaupunkisuunnittelijoita, jotka ovat tunnustaneet tosiasiat ja tehneet maan suurkaupunkien keskustoista kuivin jaloin kesät talvet käveltäviä verkostoja. Toronton ylpeys on PATH, maailman suurin maanalainen maailma, ja vastaava mutta pienempi on esimerkiksi Montrealissa. Calgaryssa on sama tavoite toteutettu 15 jalan korkeudella kulkevilla kävelyputkistoilla (Plus 15), jotka yhdistävät kaikki toimistokeskustan korttelit.

Teen nyt juttua Tiede-lehteen talven huomioimisesta kaupunkisuunnittelussa. Mitä muita ideoita talvikaupunkien kehittämisessä jalankulkuystävälliseksi löytyisi? Ehdotuksia?

Ainakin tällaisia ideoita joskus kuulee kaupunkisuunnittelijoiden esittävän:

- keskeisten kävelykatujen kattaminen (Aleksi)
- joukkoliikenteen vaihtokeskuksien tekeminen mahdollisimman miellyttäväksi, esimerkiksi metrolaiturilta pitäisi voida hypätä suoraan samassa tasossa liityntäliikenteen bussiin tai raitiovaunuun, Sörnäisten vaihtohelvetti voitaisiin kattaa kokonaan
- katujen tai ainakin jalkakäytävien sulattaminen kaukolämpövedellä (palaavalla)
- pysäkkien lämmittäminen ja suojaaminen tuulelta ja tuiskulta, lämmitettävät odotustilat laitureilla

Kertokaa hyvät lukijat muita ehdotuksia!

Kommentit (21)

Leo

Lämmitetyn jalankulkualueen väsääminen erikseen katutilasta kanadalaiseen tyyliin ei ole loppujen lopuksi edes kanadalaisten mieleen. Se kuihduttaa katutilaa jakamalla jalankulkuliikenteen ohuempiin virtoihin, joilla on vaikeampi pyörittää katukauppaa ja muuta toimintaa. Vaikka sinänsä jalankulkijoiden määrä kokonaisuudessaan kasvaakin.

http://en.wikipedia.org/wiki/%2B15#Future_of_the_.2B15_system

Suljetun, lämpimän jalankulkutason toinen keskeinen ongelma on, että se on pohjimmiltaan yksityistilaa joka suljetaan ei-halutuilta henkilöiltä ja yöaikaan kaikilta. Suomessa ollaan päästy tämän äärelle erityisesti Kampin keskuksen myötä, jossa ei saa oleskella ostamatta mitään. Malmin kutojamummotkin kurkkivat mainostelineiden takaa.

Näistä jää käteen yleisesti toimivina ratkaisuina lähinnä jalankulkualueiden yleinen talvikunnossapito, tuulensuojat ja avoimet katetut tilat. Yksityistilat tukeutuvat tähän yleiseen tilaan, ei toisinpäin. Kaupunkisuunnittelussa tulee huolehtia, että yleinen tila toimii ja yksityiselle tilalle löytyy investoijia. Autoilu- ja pysäköintipolitiikka liittyvät myös kiinteästi siihen, kannattaako kaupungin jalankulkutilaan investoida, palaan siihen alempana. Täällä kylmässä pohjoisessa pidän ylläolevasta yksityistilan kritiikistä huolimatta kaupallista lämmitettyä tilaa tärkeänä osana kaupungin viihtyvyyttä.

Sinänsä talviseen suunnitteluun liittymätön yksityisten yleisten tilojen projekti on San Franciscossa, suorastaan kieleltä liukuva Privately Owned Public Open Space (POPOS).

http://sfist.com/2010/01/29/map_secret_popos_privately_owned_pu.php

Jalankulkukaupunki on ympärivuotinen ilmiö, johon autoilupolitiikka liittyy edelleen vahvasti. Autoilija kun ei välttämättä jalkaudu katukuvaan lainkaan ajaessaan autohalliin. Pitkäaikainen pysäköintitutkija Donald Shoup avaa pysäköintinormien käytännön vaikutuksia pamfletissaan:

http://shoup.bol.ucla.edu/People,Parking,Cities.pdf

Helsingissä Losin tapaan käytössä olevan pysäköintisäännön mukaan uusissa kiinteistöissä on oltava vähintään riittäväksi katsottu määrä ikiomaa pysäköintitilaa, ns. miniminormi. Täällä ei ihan olla päästy Losin musiikkitalon mittasuhteisiin, mutta suunta on sama: talon sisäiseen parkkihalliin saapuva autoilija välttää kätevästi katukuvaan osallistumisen. Sama onnistuu muuten myös Helsingin musiikkitalossa.

Samainen miniminormi määrittää myös autottomien jalankulkijoiden virtaa. Kalliit, pakolliset hallipaikat latistavat intoa laajentaa ja kehittää jalankulkijoita houkuttelevaa ydinkeskustaa, kun keskustan kysyntä kalliille hallipaikalle on jo tapissa. Kun autoilijoita on pakko palvella kuitenkin, niitä palvelee halvemmalla Tammistossa. Vastaavasti autoilijoilla on kääntyvät etupyörät, joilla mennä halvempaan paikkaan. Ei ihme, että kauppa kukoistaa Kehäteiden tasolla.

Keskeinen teesi toimivalle ja kehittyvälle jalankulkukaupungille onkin, että pysäköinnin järjestäminen erotetaan keskustan kiinteistökehityksestä. Keskustaa kannattaa kehittää jalankulkulähtöisesti vasta, kun autoilun raskaat kustannukset eivät paina investointia miinuksen puolelle. Erillisten pysäköintilaitosten sivuvaikutuksena autoilevakin joutuu sietämään kadun näyteikkunoita ja kahviloiden houkutuksia jalankulkumatkalla parkkihallista kotiin tai asioimaan.

Kirsi

Yksi ehdotus on ihan kosmeettinen. Ymmärrän toki, että arvotalojamme halutaan suojella, mutta ei se pastellimössö niiden pinnassa ole värikäs ja kiva kuin kauniina, aurinkoisena kesäpäivänä. Muina aikoina se on vain likaista ja harmaata, Kekkoslovakiaa. Koko keskustan väritys pitäisi miettiä uudestaan. Sen pitäisi olla rohkeasti räikeä - mallia voi käydä hakemassa esimerkiksi Välimeren alueelta - jotta kaupunki olisi jonkin värinen myös talvella. Korvien välikin vaikuttaa talvesta selviämiseen teknisten parannusten lisäksi, ja värit vaikuttavat paljon.

Toinen, vaikkei kovin ekohenkinen, juttu on runsas värivalojen lisääminen. Joulun aikaan elämä helpottaa etenkin Aleksin ympäristössä jonkin verran. Mutta miksi vain joulun aikaan (ja miksi vain joulukoristeita). Lasipalatsi on itse asiassa kaikessa muussa epämääräisessä värityksessään yllättävän mieltänostatava rakennus neonkoristeidensa ansiosta.

Ikävähän se on omasta kotikaupungistaan sanoa, mutta vaikka arkkitehtuurillisesti sitä pitäisikin arvostaa, niin onhan se - valitettavasti - lokakuusta toukokuuhun masentavan ruma kaupunki. Sitä huomaa syleilevänsä jopa Sanomien lasikuutiota sydän sykkien vain siksi, ettei se ole pimeänä vaaniva likaisen harmaa kivihökötys. Pyydän anteeksi kaikilta arkkitehtuurin ystäviltä.

fyysikko

talveksi huomattavasti vähemmän parkkilupia, että kunnossapidolle ja auraukselle on tilaa

totti

Ideaalitilanne olisi muokata kävelykadut eurooppalaisten jalkapallostadioneiden kaltaisiksi, joissa on avattavat katot. Talvella voisi nautiskella kaupungilla olosta ja yritysten ei tarvitsisi keskittyä kauppakeskuksiin. Kesäisin voisi nauttia sitten auringonpaisteesta vaikka terassilla ja jos katos olisi vaikka lasia, niin miksei talvisinkin..
Tämä on tietysti lähihistoriassa vielä utopiaa, mutta tuosta Sörnäisten vaihtohämmennyksestä olisi ehkä syytä aloittaa.
Sörnäisissä kuitenkin yhdistyy itäinen, keskinen ja pohjoinen Helsinki sekä metro, ratikka ja bussiliikenne.
Lisäksi Etelä-Hermanniin ja Kalasatamaan on rakennettu runsaasti uusia kerrostaloja ja niitä tullaan vielä monen vuoden ajan rakentamaan.

Kaupunkiviihtyvyyden puolesta olisi ehkä aika kattaa Sörkka Kampin tavoin. Business-mielessä se ei kuitenkaan ole yhtä järkevä investointi joten tuskin menee tämäkään uudistus ihan heti läpi. Järkevä ehdotus se kuitenkin on.

tpyyluoma

Aika harvassa kaupungissa on edes keskimääräisenä päivänä ns. terassikeli. Sataa, tuulee, on hirveän kylmä, tai hirveän kuuma. Esimerkiksi Dubaissa on ns. indoor season noin puolet vuodesta kun ei oikein viihdy missään ilmastoimattomassa tilassa.

Ei tämä sitä tarkoita etteikö ulkotiloilelle olisi käyttöä, niitä vaan käytetään vähemmän tai enemmän kelistä riippuen. Sama koskee muutakin kaupunkitilaa eri syistä, toimistot ovat tyhjinä suurimman osan aikaa, liikenneväylät ja joukkoliikennevälineet tyhjinä ruuhkan ulkopuolella, ja ne katetut tilat muuten taas sitten vastaavasti tuppaa olemaan vähemmällä käytöllä nätimmällä kelillä, jota sitäkin nyt kuitenkin on ihan yhtä usein kuin räntäsateita ja viimaa.

Katujen sulatuksessa on pari muttaa:
"Katulämmityksen vaatiman energian arvioiminen ei ole yksiselitteistä. Lämmityksessä hyödynnetään
kaukolämmön paluuvettä. Tämän vuoksi katulämmitys parantaa voimalaitoksen hyötysuhdetta
ja energian tuottaminen vaatii noin 20 % tavallisen energiantuotannon vaatimasta polttoainemäärästä
(ks. luku 3.3.4). Katulämmityksessä kuluu siten todellisuudessa energiaa 300 kWh:n sijaan noin
60 kWh vuodessa neliömetriä kohti. Tämä pätee silloin, kun katulämmitys on pienimittakaavaista.
Jos lämmitettäviä katuosuuksia rakennetaan huomattavasti enemmän, joudutaan samanlaiseen tilanteeseen
kuin hyvin kylminä talvipäivinä, jolloin ei ”ylijäämäenergia” enää riitä, vaan katulämmitystä
varten joudutaan varsinaisesti tuottamaan lämpöä."
http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2005_materiaeuro.pdf

Toinen juttu on putkiston kestävyys/uusittavuus. Rakennusteknisesti paras ratkaisu olisi ihan vaan sähkövastukset, mikä on taas energiankulutukseltaan ja käyttökustannuksiltaan huonoin. Mutta varsinkin vilkkailla ja keskeisillä paikoilla toki hyvä idea.

MK

Kun maas' on hanki ja järki jäässä, niin katupysäköinti pitäisi kieltää kokonaan. Se jättäisi tilaa säilyttää lunta katujen varsilla teiden ja jalkakäytävien säilyessä kulkukelpoisina, vaikka vähän kavennettuna. Ei tulisi tarvetta siirtää kaikkea lunta kerralla pois, joka on kallista lystiä.

Pidemmän päälle lumen siivouksesssa voisi tulla halvemmaksi lumitunneli. Pitkä tunneli jostain keskustan alueelta jonnekin huitsin nevadaan lumikaatopaikalle. Lumi kulkisi hihnalla (ei tarvitsisi olla koko matkaa maan alla), eikä kuorma-auton lavalla. Kapasitettikin olisi luultavasti isompi, koska kuorma-autoja ei tarvitsisi ajaa tyhjennystä varten sinne huitsin nevadaan, vaan lyhyen matkan päähän keskustaan.

Metusalah

Tämä ehdotukseni ei koske niinkään isojen kaupunkien ydinkeskuksia, kuin niiden ympäristöalueita ja muita taajamia:
Aurauksen jälkeen (kun hiekoitetaan) jätetään hiekoittamatta kevyen liikenteen väylän toinen puoli, eli puolet kaistasta jätetään perinteiselle hiekoitukselle kävelijöitä varten, mutta toinen puoli väylästä jätetään vapaaksi hiekasta potkukelkkailijoita ja vaikkapa suksilla liikkujia varten. Tämä käytäntö antaisi paljon lisämahdollisuuksia esim. vanhemmille ihmisille ja lapsiperheille yhteistä jalkaisin liikkumista varten.

Itse asun kaupungissa, jossa tätä käytäntöä ei ole koskaan noudatettu (ja se ärsyttää, koska käyttäisin mielelläni potkukelkkaa), mutta olen liikkunut Suomessa myös muualla; esim. Muuramessa muutama vuosi sitten vieraillessani totesin tämän käytännön erinomaisesti toimivaksi.

Suomalainen

Esim Helsingin ydinkeskustaa on aivan turha yrittää muuttaa kattamisella, katujen lämmityksillä tms. Sen sijaan se mistä voitaisiin ottaa mallia Pohjois-Amerikasta on ihmisten, työvoiman käyttäminen arastelematta silloin kun sille perusteita on. Aleksia ei siis kateta 10 miljoonalla €, vaan palkataan vaikkapa 10 kpl ihmisiä asianmukaisin varustein pitämään katu hyvässä kunnossa keliolosuhteista riippumatta - ja alhaisemmin kustannuksin.
Toinen asia ovat uudet asuinalueet mallia Jätkäsaari: sielähän ei historian painolastia juurikaan ola ja sitä on syytä käyttää hyväksi: fiksusti suunniteltu raideliikenne (minimaalinen vaihtotarve, nopeus maan alla ja/tai yläpuolella liikennöinnin ansiosta), säältä suojatut jalankulkureitit liiketoiminta-alueilla jne. Oleellista on ymmärtää ettei mitään yhtä viisasten kiveä ole olemassa, vaan kyse on jatkuvasta sopeutumisesta.

Eepeli

Samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Mutta jos autoilua vähennetään keskustoissa, niin liikuntarjoitteiset pitäisi jollakin tavalla huomioida. Voisihan inva-paikkoja ripotella tiheämmin kuin isoja parkkihalleja. Joensuussa yhdistettiin kaksi vierekkäin sijaitsevaa kauppakeskusta kävelyputkella ja liikkuminen näiden rakennusten välillä kylmässä talven viimassa on varsin kätevää.

Helpottamalla kaiken ikäisten ja kuntoisten liikkumista jalan keskustassa on mielestäni todella tärkeää. Rakennusyhdistyksiä ei pitäisi pakottaa parkkipaikkojen rakentamiseen. Liian monessa kaupungissa asiointi keskittyy vain reuna-alueiden ostoskeskuksiin ja keskustassa näkyy vain turisteja ja nuoria kuluttamassa aikaa. Edes kunnollisia kahviloita ja ravintoloita ei näissä kaupungeissa tahdo keskustasta löytyä.

Paljonkohan autopaikkojen rakentamiseen pakottaminen nostaa asuntojen hintoja keskustassa? Monet keskustaan asumaan haluavat tuskin edes tahtovat autoa. Mutta jos autoiluun pakottaa halvat hinnat laitakaupungin ostoskeskuksessa, niin ei kukaan keskustaan edes asumaan halua.

Nostradamus

Italialaisen paikallisiin oloihin sopivan suunnittelun historia on vanhempikin. Pietaria tehdessä firentseläiset ja venetsialaiset arkkitehdit auttoivat ruutukaavan lanseeraamisessa: Viillentävä tuuli pyyhkii hajut pois suunnasta riippumatta ja kerrostalot antavat suojaa auringonpaisteelta kapeille kaduille. Suomeen sovellettuna saatiin aikaan kylmiä ja tuulisia kaupunkeja. Jos kaupunkien teko aloitetaisiin alusta, etelään avautuvilla hevosenkenkämäisillä kortteleilla tai muulla talojen älykkäämmällä sijoittelulla saataisiin suojaisia lämpimiä alueita, joissa kesä olisi pidempi. Lumen kuskaaminen ja sulattaminen ovat kumpikin energiaasyöviä ratkaisuja ja katotkin pitää katetussa ympäristössä rakentaa lumikuormankestäväksi. Riemukas 90-luvun uudissana "lähiläjäys" edellyttää tilaa. Kalliiksi tulee rakentaa parkkitaloja, kattoterasseja tai luolia lumelle valmiiksi ahtaassa ympäristössä, mutta kesän harvoja hellepäiviä varten lumivarasto voi toimia viilennyksenä. Sinänsä kiintoisaa on kaupungistuneiden ihmisten nurina siitä, ettei joku muu tee lumitöitä, jotta pääsisi liikkumaan kaikkialla kuivin jaloin.

JN

Koska lämpötilavaihtelut ovat suuria, pitäisi olla erikseen Kesä- ja Talvi-Aleksi. Talvialueet kesäkatujen alle, tai katetun kadun päälle. Helsingissä on jo lupaava verkostonalku asematunnelista, sitä tulisi laajentaa.

Muuten olen sitä mieltä, että karseat Makkaratalo ja Ympyrätalo tulisi voida purkaa.

Pera

Ei suoraan jalankulkuun liittyvää, mutta Pasilan ja keskustan välisen rautatien voisi pistää tunneliin. Eivät menisi vaihteet enää lumesta tukkoon. Kulut katetaan kun päälle voi rakentaa taloja ym. Kartanoalueelle puistoa jne.

Koni Sensus

Ei hätää, Helsingin kaavoituksessa on ennakoitu (vuonna 2007), että ilmastonmuutoksen vuoksi:
"vuoden lumisateen vesiarvo pienenee 60%, 6 tunnin lumisademaksimi pysyy ennallaan, lumipeitteen maksimivesiarvo vähenee 50%,
lumipeitteen kestoaika lyhenee 70 vrk"

Kaavoitus on monopolia

Ison pihan onnea poistamaan?

Suurten tonttien pakottaminen tiiviöasumiseen on kaukana inhimillisyydestä. Sehän on kuin kaadettaisiin kerrostaloja vaakaan niin, että pihojen käyttöneliöt nollautuvat. "Eivätkö ihmiset saa vapaasti ratkaista onnellisuutensa yhtälöä?", kysyttiin oivasti eräässä yleisönosastokirjoituksessa

Tunnettuja ihmismielen ja -elon perusmuokkaajia työn lisäksi ovat yhteisöllisyys, talkootoiminta, pienyhdistystoiminta sekä naapuriapu ja -sopu. Tiedetään laajasti tutkittuna, että tällöin ihmiset elävät terveempinä ja pitempään kuin tiiviöasumisessa.

On tutkittu Suomessa, että kuolemanriski on jopa kolminkertainen, jos ei harrasta mitään. Tukea väitteelle antavat kansainvälisten hankkeiden tulokset. Meitä auttaa rakennetun ympäristön yhteisöllistäminen, lähidemokratia, kotiseutu- ja naapuruustoiminta ja kansalaistoiminnan vahvistaminen. Siispä talkoot takaisin! Sosiaalinen pääoma on takuuvarma sijoitus terveyteen ja pitkään ikään.

Tunnetusti kerrostaloissa on yleistä, että naapuriaan ei tunne, vaikka on on 10-20 vuotta nukkunut 20 cm päässä hänestä.

Mikä on lapsiperheille, omille lapsille ja naapurien lapsille erinomainen kasvinympäristö? Vastauksen tietävät lapsiperheet. Sen myös todistavat monet lehtikirjoitukset. Isolla pihalla lasten mielikuvitusta ruokkivat leikkialueet, lähiluonto, luomuhyötypuutarha. Iso piha antaa virikeympäristön kesät, talvet mm. oman pihan puihin rakennettavat majat. Puutarhan ja muun pihan lähihyötyliikunta ja yhteisöllisyys voidaan yhdistää perheen ja perheiden yhteistoimiin. Ison pihan koti vastaa läpi vuoden sekä asuntoa että kesämökkiä. Ja antaa pienemmän kokonaishiilijalanjäljen kuin kesämökkirakentaminen, -asuminen ja -autoilu.

Keväällä 2012 merkittävimpiä tämän monipolvisen pihakokonaisuuden uusia uutisia olivat suomalaisten huippututkijoiden (biologia ja allergia) tutkimukset: ihmistä lähellä oleva luonto suojelee allergioilta. Siis monipuolinen puutarha ja sen yhteydessä oleva ”villi” kasvusto ennalta ehkäisevät allergioiden puhkeamista.

Mitä tiiviimmin rakennamme, sitä melusaasteisemman ympäristön saamme. Pelkkä etäisyys torjuu melua hyvin eikä vaadi erillistä (rumaa) meluesterakentamista. Melu on stressaava saaste. Väljät tontit eivät kaivaa naapuruusmuureja eli aitoja.

Muutaman erittäin runsaslumisen talven pitää kääntää lumen säilömisenkin suhteen kaavoituksen viivoja. Nimetyt lumenläjityspaikat tontilla tai korttelissa voivat olla lasten peuhupaikkoja kesäisin. Hulevedetkin pitää oppia viemään luonnon reitein eikä putkituksin.

Kaavoituksen suuntana tuntuu olevan tiivistäminen. Kun kääntää edelle kirjoitetut argumentit tiivistämiseen päin, saadaan aika lohduton, syrjäytyvä ja sairastuva kuva kansamme tulevaisuudesta. Eikö kaavoituksen lähtökohtana pidä olla ihminen, hänen viihtymisensä ja terveytensä sekä lasten kasvatuksen pehmeät ja omavirikkeiset arvot? Eikä Suomessa podeta rakennusmaan puutetta.

Joukkoliikennekin saadaan toimimaan ekologisesti väljillä pientaloalueilla, kun opetetaan asukkaat kulkemaan – kuntoaan ja terveyttään ammentaen – useampikin kilometri jalan tai polkupyörin vähähintaisen tai maksuttoman joukkoliikenteen ääreen. Terveyttä edullisesti ja huomaamatta.

hartikainen

Kaupungit pitää rakentaa riittävän väljiksi. Lähtökohdan pitäisi olla se, että hukkatilaa on oltava sen verran ettei lunta tarvitse erikseen kuljettaa mihinkään, vaan traktorit voivat työntää ne lähelle sitä paikkaa mistä ne on kauhaan nostettu. Tehokkuutta haettakoon korkeammalla rakentamisella ja maan alle rakentamisella.

Maria

Perinteisten pylväskäytävien soisi yleistyvän. Suojaavat enimmiltä lumilta ja sateelta, jalkakäytävän auraus- ja hiekoitustarve vähenee, pidentävät terassikautta keväisin ja syksyisin ja kesälläkin tarjoavat ulkoterassipaikan sateella ja paahteella. Eivät kuitenkaan ole niin umpioituneen ja keinotekoisen oloisia kuin kokonaan katetut alueet; yhteys ulkotilaan on olemassa. Yksityistämisen vaaraa ei ole. Yhden kerroksen korkuisina ja suhteellisen kapeina mielestäni mukavimpia ja käytännöllisimpiä. Sitäpaitsi ilmaisia!
Komppaan "Kirsiä" väriasioissa; iloinen harmaa erityisesti pohjakerroksissa uskottelee meille, että ympäristömme on karu ja hedelmätön ja selviäminen täällä hengissä vaatii kyyryniskaista raatamista hammasta purren.

bkschildt

Osaratkaisuna edelläoleva kommentoija ehdotti rakennettavaksi lumenkuljetustunnelia liukuhihnalla ja toinen puhui lumiluolien kalleudesta.

Nyt kuitenkin Helsingissä on jo olemassa tunneliverkosto kuljetuksia varten, nimittäin metrotunnelit junineen.

Henkilömetrojen perään voisi kenties sopia lumivaunu tai parikin sekä erilliset lumimetrojunat liikennöimään henkilöliikenteen välissä isompina lumiaikoina.
Onhan muillakin rautateillä tavarajunat aina liikkuneet, varsinkin hiljaisempina aikoina vuorokaudesta. Tarvittaessa lumet voi viedä rautatietä pitkin passeleihin paikkoihin kippaavilla vaunuilla. Kaikki junakuljettaminen pelaa sähköllä ja auraukset hoituisi monessa paikassa pienikokoisella kalustolla.

Lisärakentamista vaatisivat asiaankuuluvat täyttösiilot annosteluruuveineen, joita esim satamaradan tapaiseen laaksoon olisi helpohkoa tehdä. Vaunut olisi "malmivaunuja", joita lienee olemassa sivulle kippaavina malleina, joskin lumi on malmia huomattavasti keveämpää.

bkschildt

Osaratkaisuna keskustan ulkopuolen parkkitaloihin vuokrattavia pieniä kevytrakenteisia ostossähköautoja, soveltaen nykyisiä sähköpolkupyörätekniikoita. Iso auto jätetään keskustan ulkopuolelle taloon ja jatketaan pienellä, 1-2 hengen istuttavalla sähköisellä ostoskärryllä shoppailua pyöräreittejä sekä näitä ostoskärryputkia pitkin.

Keskustaan ei olisi yksityisautoilla asiaa kuin erityisluvalla ja rahdinkuljetuskin käyttäisi näitä kulkuputkia hyväkseen niiden sulkuaikoina, jolloin keskusta-alueen rahdinkuljetus myös hoituisi pitkälti parkkitaloihin tehtävien pienten rahtiasemien avulla, mahdollisesti samalla kalustolla, mutta automaattisesti kulkevilla ja purkavilla ostoskärryillä, kuin henkilö- ja ostosliikenne päivisin, kärryjenohjausohjelmiston avulla.

Homma on pelannut jo vuosikymmeniä Linnanmäellä, miksei siis uudemman tekniikan avulla keskustoissa?

Mikko Siitonen

terve!

Kyllä tunneliverkoston laajentaminen maan alaisessa keskustassa on parasta keskustan elvyttämistä. Asuin vuosina 1995-2001 Kallion Neljännellä linjalla, ja kaikki maan alaisisen kävelyverkoston ja metroasemien laajeneminen oli upea asia! Ei ihan tosi, ei katujen auraaminen keskustan asujaa innosta . Maan alle läpimään pitkille reiteille, niin kuin Kanadassa. Voi olla katettuja maan päällisiä reittejä lisäksi. Niin se toimii.

t. Mikko

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009