Suomalainen kirjavuosi on tavattoman voimakkaasti loppusyksyyn painottunut. Suurin osa kustantajista tekee ympäripyöreitä päiviä saadakseen lupaavimmat kirjansa markkinoille viimeistään lokakuun lopussa, kun Helsingin kirjamessut järjestetään. Kirjakaupat myyvät joulun alla muutamassa viikossa suunnilleen saman verran kuin koko kesän aikana yhteensä.

Myös Tiede-lehden kirjapalstan kannalta tällainen kausivaihtelu on hankalaa. Hyvät kirjat -palsta on ilmestynyt joka toinen kuukausi, numeroissa 2, 4, 6, 8, 10 ja 12. Koska syksyn kirjoista niitä, jotka valmistuvat juuri kirjamessuille, ei ehdi arvostella numeroon 10, numeroon 12 on tunkua. Keväällä kirjaesittelyillä taas on vaarana mennä lukijoiden silmien ohi, koska suomalaiset eivät juuri osta kirjoja keväällä.

Olen itse kirjoittanut ja toimittanut kaksi tietokirjaa, Älkää säätäkö päätänne ja Luonnollisesti hullu, jotka molemmat ovat ilmestyneet alkuvuodesta. Hyvä puoli alkuvuoden julkistukselle on se, että juuri silloin vakavalla tietokirjalla on mahdollisuus saada näkyvyyttä esimerkiksi televisiossa. Joulun allahan huomion saavat lähinnä kaunokirjallisuus ja muistelmat sekä sotakirjat.

Tänä keväänä on ilmestynyt jopa kolme mainiota tietokirjaa, joista yhden, Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä, arvioin Tiede-lehteen 4/2012. Kirjailija lienee monille tuttu Rakkauden evoluutiosta. Yhdessä rakkauskirjan kanssa tämä kulttuurin ja moraalin biologiasta kertova teos summaa oikeastaan kaiken oleellisen evoluutiopsykologisesta lähestymistavasta. Ihmisluontoa etsimässä on saanut nimensä Tammisalon samannimisestä blogista, jossa Tammisalo on jo aiemmin kehitellyt ajatuksiaan. Nyt ilmestynyt kirja on paksu eikä sitä ihan yhdessä illassa lue, mutta lukuunottamatta loppupään taloustieteellisiä pohdintoja Ihmisluontoa etsimässä on se johdatus evoluutiopsykologiaan, joka suomenkieliseltä lukijakunnalta on puuttunut.

Yhteiskunnallisen kirjallisuuden puolella mediahuomion on varastanut Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle. En ole sitä saanut vielä käsiini, mutta epäilemättä kyse on klassisen liberalismin arvojen puolustuksesta. Sen sijaan olen lukenut Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin Liberalismin petoksen, ja suosittelen kernaasti.

Ei kannata antaa otsikon hämätä. Kyse ei ole siitä, että vapauden aate olisi jotenkin pettänyt kannattajansa. Kyse on siitä, että arvoliberalismin lipun alla itse kyhäämäänsä arvokonservatiiviolkiukkoa pieksevät kulttuurimarxilaiset ovat pettäneet liberalismin perinteen. Kirja kehittelee niitä ajatuksia, joita itse hahmottelin postauksessani Lapsesi ei äänestä vihreitä - itse asiassa jo alussa viittaakin siihen. Tästä paradoksaalisesta aatteestahan käytetään myös nimitystä nej-liberalism tai förbjudsliberalism.

Mutta Melender ja Hännikäinen eivät tyydy puolustamaan klassista liberalismia sen vääristäjiltä. He purkavat koko vastakkainasettelun sävyttämää asetelmaa konservatismin ja liberalismin väliltä väittämällä, että nämä kaksi aatetta pikemminkin tarvitsevat ja täydentävät toisiaan kuin olisivat toistensa vastakohtia. Kirjoittajat sanovat toivovansa, että kirja herättäisi ennemminkin ajatuksia kuin "keskustelua", ja johtopäätöksien tekeminen jääkin lukijoille. Oma päätelmäni on, että ainakaan kulttuurikonservatismi ja arvoliberalismi eivät ole keskenään minkäänlaisessa ristiriidassa. Edellinen tarkoittaa perinteiden arvostamista ja porvarillisten hyveiden kunnioittamista. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, ettei sen enempää kulttuurikonservatiivi kuin kulttuuriradikaalikaan saa käyttää valtion pakkovaltaa oman arvomaailmansa edistämiseen, vaan katsomusten välisen kilpailun on oltava vapaata. Arvoliberalismi on voinut Suomessa huonosti. Kun 1960-luvulla tuomittiin kansallis-siveellisten arvojen häpäisemisestä, nyt tuomitaan kansallisten ja perinteisten arvojen puolustajia.

Tammisalon uusimman kirjan kuten aiemmatkin julkaisi Terra Cognita. Kustantaja Kimmo Pietiläisen yhden miehen yritys on vastannut lähes yksin laadukkaan suomenkielisen luonnontieteellisen kirjallisuuden tarjonnasta Suomessa. Terra on lähinnä suomentanut englanninkielistä kirjallisuutta, mutta julkaissut myös sellaisia kirjoja, joita muut eivät ilmeisesti uskalla julkaista - kuten Tatu Vanhasta ja Osmo Tammisaloa.

On käsittämätöntä, että suomenkielinen luonnontieteellinen kirjallisuus on tällaisen pienpajan varassa. Mitä tehdään sitten, kun Pietiläinen lopettaa? Tätä on eläkeikää lähestyvä kustantaja pohtinut itsekin kirjassaan Väärin Oikein - Suomalaisen kulttuurin katveessa.

Pietiläinen on tehnyt kultturitekonsa lähestulkoon kokonaan markkinaehtoisesti ilman julkista tukea. Uudessa pamfletissaan Pietiläinen vaatii, että valtion on ryhdyttävä määrätietoisesti tuomaan suomeen modernia maailmankulttuuria.

"Jos modernia maailmankulttuuria ei ole suomessa, suomi ei kuulu kulttuurikieliin."

Kirjassaan Pietiläinen selittää myös sen, miksi hän alkoi itse kääntää englanninkielistä tiedekirjallisuutta sen sijaan että olisi maksanut työstä kääntäjälle. Työn laatu oli kuulemma niin kehnoa, että halvemmalla ja vähemmällä vaivalla Pietiläinen käänsi kirjan kokonaan itse kuin editoi ja asiatarkasti kääntäjän työn.

En halua edes kuvitella, millaisia käännöksiä Pietiläinen on sitten joutunut kustannustoimintaansa aloittaessaan lukemaan. Terran kirjat kun ovat kuuluisia siitä, että niiden käännökset vilisevät anglismeja ja viimeinen oikoluku on jätetty tekemättä. Väärin Oikein on hyvä esimerkki tästä, vaikkei se ole edes käännöskirja. Kaksi tuntia ammattitaitoisen kustannustoimittajan työtä olisi parantanut lopputulosta merkittävästi.

Mutta sitä suuremmalla syyllä on yhdyttävä Pietiläisen vaatimukseen. On käsittämätöntä rahoittaa Yleisradiota sadoilla miljoonilla siksi että se tuottaisi samanlaista viihdettä jota muutkin kanavat tuottavat markkinaehtoisesti ja samalla antaa suomen kielen rappeutua tieteen kielenä.

Kaikki kolme kirjaa ovat hyviä ylioppilaslahjoja. Varsinkin humanismiin suuntautuneille ylioppilaille.

Kommentit (11)

MrrKAT

Auts, kun tuo "rahoittaa Yleisradiota sadoilla miljoonilla.." oli kova vertaus. ;)
Äskettäin tajusin että YLE on sittenkin mainoskanava - poliitikoille.
Viikon parin verran on jo KESK saanut miljoonilla veroeuroilla ilmaista mainosaikaa.

Rebel yell

Marko, olen tilannut blogisi RSS-feedin, mutta en tätä ennen tiennyt, että olet julkaissut nuo psykokirjat. Ne kuulostavat mielenkiintoisilta, yritän tutustua.

Oletko lukenut Whitakerin kirjaa Anatomy of an Epidemic? Suosittelen lämpimästi. Noista kirjojesi lyhennelmistä saatujen tietojen perusteella kyseinen kirja tosin tarkastelee enemmän lääkehoitoa ja sen seurauksia kuin sinun kirjasi, mutta toki kunnon skeptikon pitää tarkastella skeptisesti myös muita kuin selvästi huuhaalta kuulostavia asioita.

MAtti A.

En tiedä toista vakavasti otettavaa tiedejulkaisua, jossa annetaan vakituisen bloggarin kirjoittaa vähintään joka toisessa blogissa omaa poliittista propagandaansa. Bloggarin otsikko skeptikon päiväkirja on täysin naurettava. Jos kerran Hamilo toimii jatkuvana bloggarina, otsikko voisi edes olla uusliberalismin äänitorvi, puolustuspuhe tai jotain vastaavaa. Tämä olisi lukijallekin reilumpaa.

J.B.

No lääkkeeksi löytyy tilauksen peruminen, niin tein. Ei oikein voi tukea tätä lehteä enää.

Metusalah

Tuskin kenenkään kannattaa suhtautua liian tiukkapipoisesti sosiaaliseen mediaan tai niiden blogiaiheisiin millään foorumilla. Marko Hamilon "ongelmana" tiedetoimittajana on hänen haasteensa hallita laaja-alaisesti hyvin monet tieteen osa-alueet, kun taas esim. Syksy Räsänen kirjoittaa vain hiukkasfysiikasta, ja Syksy yleensä kieltäytyy edes vastaamasta aihealueestaan liian "kauas" meneviin kysymyksiin.

Marko H:n isona ansiona pitäisin hänen rohkeuttaan pistää itsensä likoon kaikissa niissä ajankohtaisissa aihepiireissä, joihin hän on harkinnut asiakseen tarttua. Ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea (kukaan ei kykene sellaiseen); riittää varsin hyvin, jos "sohaisee muurahaispesää" ja saa aikaan vilkasta mielipiteenvaihtoa mistä tahansa ajankohtaisesta aiheesta.

Itselläni ei ole eläkeläisenä mitään menetettävää, eli voin lukijana ottaa kantaa mihin tahansa asiaan, vaikka kompetenssini ei usein riitäkään. Jos viestejäni jätetään säännöllisesti julkaisematta, osaan kyllä tehdä asiasta oikeat johtopäätökseni.

Pentti S. Varis

Vaikea käsittää miksi todellisen huippufyysikon Walter Thirringin kirjaa

http://www.amazon.com/Cosmic-Impressions-Traces-Nature-ebook/dp/B005NI3BY6

ei ole vieläkään suomennettu, vaikka se sisältää paljon valaisevia fysiikan tosiasioita ja kulttuurihistoriaa; olihan entinen Cernin teoreettisen osaston johtaja nuorempana mm. Einsteinin ja monen muun tunnetun fyysikon työtoveri (opetti mm. Einsteinille kvanttifysiikkaa).
Toisen maailmansodan puhjetessa Thirring joutui lukion penkiltä ilmatorjuntatykille. Hänen opiskellessaan yliopistossa huomattiin, että häneltä puuttui ylioppilastutkinto, mutta kun häntä ruvettiin erottamaan, todettiin, että loppututkinto oli jo suoritettu.

Thirring on myös pianisti ja urkuri sekä säveltäjä. Hän oli veljensä kanssa sopinut, että veli rupeaa fyysikoksi ja hän muusikoksi. Mutta kun veli kaatui sodassa, Walter valitsi fysiikan.

Mie

"En ole sitä saanut vielä käsiini, mutta epäilemättä kyse on klassisen liberalismin arvojen puolustuksesta."

Ehkä ennemmin kuitenkin klassisen liberalismin pohjan vesittämisestä kohti oligarkiaa. Wahlroos et co. eivät selvästikään tunne klassisen liberalismin ajattelijoiden (Locke, Smith) katsantoa.

Ylipäätään, Nallen kriitikittömässä positiossa joka jättää huomiotta laajan kentän taloustieteellistä teoriaa, on toki kyse myös uskovaisuudesta. Vaikka kapitalismi on vähiten huono kaikista huonoista vaihtoehdoista ja sellaisena järkevin valinta, on puhdasta dogmaattisuutta esittää että se on järjestelmänä täydellinen. Esim. Nallen "lamat johtuu säätelystä" kanta on analogisesti verrattavissa ajatukseen, jonka mukaan jos 2. kerroksesta tipahtaminen sattuu, niin 7. kerroksesta putoaminen ei sitten enää satukaan ...

Mutta juu, samaa mieltä Matti A:n kanssa. Ei tässä blogissa ole enää pitkään aikaan ole ollut millään tavoin tieteellinen ote.

Marko Hamilo

Tämä ei ole uutispalsta vaan mielipiteellinen blogi, jonka ei kuulukaan olla neutraali. Tiedeuutiset löytyvät oman otsikko sa alta tältä saitilta. Otan tällä blogilla kantaa sellaisiin päivänkohtaisiin debatteihin, joihin skeptinen, empiristinen tai tieteellinen - mitä termiä haluaakaan käyttää - asenne tuo lisäarvoa.

Suomalaisessa journalismissa on ikävä kyllä aika tavallista nähdä toimittajan agendan kuultavan läpi sellaisesta uutisjutusta, joka yrittää esiintyä neutraalina. Pahimmillaan se on johtanut siihen, että neutraali, asenteeton ja agendaton journalismi näyttää poikkeuksellisuuttaan siltä, kuin toimittajalla olisi agenda. Esimerkiksi ydinvoimasta fysiikkaan ja lääketieteeseen pohjutuvin asiaperustein kirjoitettu juttu näyttää usein ydinvoiman puolustamiselta tai vähintään kritiikittömyydeltä, koska lehtien lukijat ovat vuosikymmenien varrella tottuneet pitäneet ydinvoimaa ideologisesti vastustavia juttuja vain neutraaleina tai korkeintaan "kriittisinä".

Mitä tulee liberalismiin, minusta on reilua, että lukijani tietävät minun olevan 1990-luvun alkupuolelta saakka klassiseen liberalismiin perusmyönteisesti suhtautuva kirjoittaja. Se auttanee tulkitsemaan tekstejäni, kunhan ei kuvittele minun olevan sitoutunut mihinkään ajattelutapaan tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. Mitä tulee tutkimukseen, olen alkanut kyseenalaistaa joitakin liberalismiin kuuluvia ajatustottumuksia nimenomaan sen jostakin älyttömästä syystä oikeistolaiseksi leimatun evoluutiopsykologian ansiosta, josta Tammisalon kirja kertoo. Kateus ei ole sellainen luonnevika, millaiseksi sen joku Wahlroosin esikuva Ayn Rand kuvittelee.

Melenderin ja Hännikäisen kirja ei ole tiedekirja vaan yhteiskunnallinen pamfletti, mutta täysin riippumatta lukijan omasta poliittisesta arvomaailmasta Liberalismin petosta täytyy pitää merkittävänä puheenvuorona selkeän ja analyyttisen yhteiskunnallisen keskustelun puolesta. Olen kehunut myös vasemmistolaista tietokirjailijaa Tommi Uschanovia samasta syystä. Käsitteiden selkeä määrittely, analyyttisyys ja empiristinen, hypoteeseja testaamaan pyrkivä asenne ovat hyveitä, joita ei tule jättää vain luonnontieteilijöille. Tällä blogilla pyrin täysin häpeilemättä levittämään skeptistä asennetta myös politiikan sfääriin, alueelle jota aivan liikaa hallitsevat ideologiat ja populistinen retoriikka.

anonymous

Hamilo: "Melenderin ja Hännikäisen kirja ei ole tiedekirja vaan yhteiskunnallinen pamfletti, mutta täysin riippumatta lukijan omasta poliittisesta arvomaailmasta Liberalismin petosta täytyy pitää merkittävänä puheenvuorona selkeän ja analyyttisen yhteiskunnallisen keskustelun puolesta. Olen kehunut myös vasemmistolaista tietokirjailijaa Tommi Uschanovia samasta syystä. Käsitteiden selkeä määrittely, analyyttisyys ja empiristinen, hypoteeseja testaamaan pyrkivä asenne ovat hyveitä, joita ei tule jättää vain luonnontieteilijöille. Tällä blogilla pyrin täysin häpeilemättä levittämään skeptistä asennetta myös politiikan sfääriin, alueelle jota aivan liikaa hallitsevat ideologiat ja populistinen retoriikka."

Voi kun tuota oikeaa analyyttis-empiiristä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta joskus esiintyisikin niin Tiede-lehdessä kuin blogissasi. Kysyisinkin, missä kohdin kyseinen pamfletti määrittelee käsitteitä selkeästi? On analyyttinen? Tutkii empiirisesti? Vinkki: myös kotimaassa tehdään laadukasta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta myös julkaisujen muodossa, mutta se ei tietysti useinkaan sovi blogistin agendaan.

Kalevi

Olkiukkojahan rakennetaan puolin ja toisin, ja onpa samaa tendenssiä havaittu Liberalismin petos-kirjassakin. Minua tympäisee suomalaisten älykköhahmojen ikuinen purnaaminen "individualismista", varsinkin kun käsitettä ei vaivauduta määrittelemään muuten kuin yhdistämällä se milloin mihinkin vastustettavaan asiaan. Tämä on harmillista siksikin, että reduktiivinen yksilökeskeisyys ja onneton sokeus laajemmalle sosiaaliselle todellisuudelle ovat todellisia vitsauksia nyky-yhteiskunnassa, ja niitä tulisikin kritisoida. Kritiikin vain soisi olevan hieman rakentavampaa, eikä sellaista opportunistista arvokonservatismin tuputtamista, jota se valitettavan usein on tässä maassa. Luin taannoin blogia, jossa joku suomalainen tutkija luetteli individualismin kulttuurin kaameuksia, kun ihan seksiäkin saa harrastaa vapaasti kenen kanssa haluaa, ja täysin ilman sosiaalisia tai juridisia sanktioita. Kiinnitin huomiota siihen, että jälleen kerran ei sanallakaan perustella, miksi tämänkaltainen kehitys olisi nähtävä kielteisenä. Ilmeisesti perusteluksi riittää maagisten sanojen "individualismi" ja "kulutuskulttuuri" ja "kapitalismi" droppaaminen tekstin lomaan.

Jukka Helttula

Olen monessa asiassa Hamilon linjoilla, mutta Liberalismin petos -kirjasta olen vastakkaisella kannalla. Kirja on pikemminkin hutaisten tehty. Syvällisyyttä ja analyyttisyyttä siinä ei ole nimeksikään. Kirjaa lukiessa tuli pikemminkin olo, että se on kirjoittajien jonkinlainen henkilökohainen ristiretki siinä mainittuja henkilöitä vastaan. Jotta voisi pettää liberalismin, pitäisi tunnustaa sitä. Nimetyistä henkilöistä klassisina liberaaleina voi korkeintaa pitää Wahlroosia ja Stubbia. Ja mikä onkaan esimerkiksi Stubbin rikos? Se, että hän on pamfletistien mielestä ylipirteä, tekonuorekas (toisessa kohtaa ikinuori), aina hymyilevä ja viriili, jonka mielestä kaikki eteentuleva on otettava innostavana haasteena. Tuota nyt on vaikeaa kokea liberalismin pettämisenä.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009