Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on ihmetelty viime päivinä aivan poikkeuksellisen upeita talvimaisemia. "Sumu on huurruttanut puut ympäri Etelä-Suomea ja myös Helsingin Töölönlahdenrannoilla", kertoi kuvateksti aamun Helsingin Sanomissa.

Uutisetusivulla taas sanottiin, että "Sumu huurrutti maiseman valkoiseksi Helsingin Merihaassa". Kuvassa jopa Merihaka näytti kauniilta. Tekstissä mainittiin myös kuura. "Kuuran toi sumu."

Siis oliko kyse kuurasta vai huurteesta vai ovatko ne sama asia? Pitipä sitten eilen kerrata nämäkin perusasiat.

Kuura on Wikipedian mukaan "pienten jääkiteiden muodostama valkea peite rakenteiden pinnassa. Kuuraa syntyy kirkkaina syysöinä ulossäteilyn jäähdyttämille nurmikolle ja autojen tuulilaseihin, ja kesäpäivänä pakastimesta esiin otetun rasian pintaan."

"Kuura sotketaan usein huurteen kanssa, ja yleiskielessä molempia kutsutaan huurteeksi. Meteorologisesti ero on siinä, että kuura syntyy härmistymällä suoraan vesihöyrystä kiinteään muotoon, tilanteessa jolloin kastepiste on pakkasen puolella, pinnan lämpötila on alempi kuin kastepiste, mutta ilman lämpötila korkeampi kuin kastepiste." (kursiivi MH)

Huurre on sekin "jääkiteiden muodostama peite rakenteiden pinnassa". Mutta Etelä-Suomessa kuura on paljon yleisempi.

"Huurre muodostuu, kun ilman suhteellinen kosteus on 100 prosenttia, eli ilman lämpötila on sama kuin kastepiste. Tällöin tiivistyy pieniä alijäähtyneen nesteen pisaroita, joista syntyy jäätävää sumua tai utua, ja jotka tarttuvat hanakasti kaikkiin tarpeeksi kylmiin pintoihin." (kursiivi MH)

Yksinkertaistaen: huurteen synty edellyttää veden kahta faasimuutosta, kuuran synnyssä tapahtuu vain yksi.

HS:n mukaan "kuuran toi sumu, kun lännestä saapuva kostea ilma sekoittui maan pinnalla olevaan kylmään ilmaan. Sumun seassa on pieniä alijäähtyneen veden pisaroita, jotka tiivistyvät pinnoille."

Kyse on siis nyt talvisumussa huurteesta, ei kuurasta. Kuura on kirkkaiden syysöiden ilmiö. Juuri huurre, ei kuura, selittää myös Lapin ja Kainuun tykkylumiset metsämaisemat.

"Pohjois- ja Itä-Suomen tunturi- ja vaaramaastossa huurretta syntyy huomattavia määriä kun matalalla viistävät pilvet koskettavat vaaranlakia. Puiden oksille kertyvästä huurteesta syntyy tykkyä, kun jääkiteet kasvavat kiinni toisiinsa."

Mielenkiintoista on, että huurre on niin harvinaista meillä etelässä. En muista tällaisia maisemia Helsingistä. Ilmeisesti aika harvoin käy niin, että on ensin kunnolla pakkasta, kun lännestä tuleva kostea ilmamassa huurruttaa puut riittävän tyynellä säällä. Huurretta on tuskin muodostunut lisää, mutta ei se mihinkään ole kadonnutkaan, kun on melkein tyyntä.

PS1. HS:ssa tänään sivulla A2 Itä-Suomen yliopiston sosiaalitutkimuksien menetelmien professori Pertti Töttö edellisen blogimerkintäni aiheesta: "Suomi ei ole erityisen väkivaltainen maa". Johtopäätös on, että suomalainen väkivalta on vain yhdessä suhteessa itäisellä tasolla: väkivallan sukupuolittuneisuudessa. Miesten osuus väkivaltaisesti kuolleiden joukossa on Suomessa kuten ortodoksisissa maissa korkeampi kuin protestanttisessa ja katolisessa Euroopassa, jossa ollaan "tasa-arvoisempia". Miehiä on naisia enemmän henkirikosten uhreina kuitenkin kaikissa Euroopan maissa.

PS2. Vietämme juhlavuotta. Tiede-lehti aloitti 30 vuotta sitten nimellä Tiede 2000. Kuinka paljon tiede, journalismi ja populaari tiedejournalismi on muuttunut yhdessä sukupolvessa? Katso itse. Julkaisimme ensimmäisen numeromme 1/1980 digilehtenä (maksuton, ei edellytä rekisteröitymistä).

Kommentit (7)

Marsu

Toisaalta puissa näkyy kivoja kiderakenteita tms., joita huurteessa ei kauheasti pitäisi olla, mutta kuurassa syntyy. Juteltiin kahvipöydässä, että yhdessä ainoassa puussa saattaa nähdä sekä kuuramaisia että huurremaisia pintoja. Olisiko siis liian radikaali ajatus, että molemmat prosessit ovat olleet asialla?

Marko Hamilo

Mitä tarkoitat kuuramaisilla ja mitä huurremaisilla pinnoilla?

Täällä Helsingissä on ainakin ollut sumuista, minusta koko ajan, eli ilmassa olisi koko ajan alijäähtyneitä vesipisaroita. Onko jossain muualla ollut välillä tähtikirkkaita öitä?

Penttinen

Jyväskylän korkeudella puissa on todella upeita kiderakenteita, varsinkin syrjemmässä. Ilmiön olen selittänyt härmistymisellä. Puut on kuin siilin turkki, 10 millinkin mittaisia "piikkejä" sojottaa joka suuntaan. Olettaisin, että ilmassa olevan vesikaasun kylläisyyspiste ylitetään vuorokautisten lämpötilavaihtelujen vuoksi, ja puun oksat, ja miksei myös muutkin pinnat edustavat pintaa, johon härmistyminen sitten tapahtuu. Toisaalta tämän täytyisi tarkoittaa myös ilman hiukkaspitoisuuden vajetta. Käsittääkseni kiteytyminen , tai tiivistyminenkin alkaa mieluumin lähellä olevan hiukkasen ympärille, kuin kaukana olevan puun oksalle. Jos hiukkaisa on riittävästi tarjolla, niin ilma on utuinen. Härmistyminen tapahtuu siis ilman silmin nähtävää pintaa. Ja eikös tämä ole juuri lumihiutaleen muodostuminen, joskin ylempänä ilmakehässä.
Hmm. Asutuskeskusissa on aina paljon enemmän hiukaisa ilmassa, kuin vaikkapa lapissa. Jospa näinollen hiukkaspäästöt vie puiden kauniin kuuran ?

Marsu

En liene kovin väärässä, jos oletan, että härmistymisessä (=vesihöyry kiteytyy) tulee pintoihin kiderakeisempia ilmestyksiä kuin huurteessa (=vesipisara törmää). Esim. lumirae syntyy huurtumalla, ja siinä ei paljon yksityiskohtia näe.

Eilen Helsingissä olivat mm. puiden lumipinnat täynnä uusia hienoja piikkejä (jollaisista Penttinen kirjoittaa yllä), ja veikkaan, että nämä olivat mitä suuremmassa määrin syntyneet härmistymällä. Tänään (kun minulla oli kamera mukana!) piikkejä ei enää ollut. Arvaan, että piikkeihin oli huurtunut vesipisaroita, ja niiden kauniit kiderakenteet olivat kadonneet uuden pinnan alle.

Joni Joulupukki

"Kuura on Wikipedian mukaan". Luottaako skeptikko todellakkin kaikkien muokattavissa olevaan vapaaseen tietosanakirjaan? Vai leikistäkös tässä onkin kyse.

Marko Hamilo

Oliko Wikipediassa virhe näissä hakusanoissa? Linkit olivat jotta lukija voisi itse käydä lukemassa seikkaperäisemmin mistä on kyse.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009