Olen harvoin eri mieltä Tuomas Enbusken kanssa, ja erityisesti hänen bloginsa - esimerkkinä tämä moottoritiepostaus - on aina odotettua luettavaa. Osaksi siksi, että hän jakaa kanssani samankaltaisen yhteiskunnallisen ajattelutavan, klassisen liberalismin. Mutta ennen kaikkea siksi, että Enbuske on empiristi, jonka pyrkimys epäkorrektiin, yllättävään ja totutut ajatustavat päälaelleen kääntävään journalismiin - vaikka onkin ehkä joskus itsetarkoituksellista - useimmiten perustuu tutkimusnäyttöön ja vain harvoin pelkään vallitsevien tai sellaisiksi oletettujen uskomusten pilkkaamiseen.

Alkoholipolitiikassa Enbuske kuitenkin voisi tarkistaa kellonsa ja päivittää kalenterinsa. Pohjoismaisen holhoavan alkoholipolitiikan pilkkaaminen ei ole enää pariin vuosikymmeneen sisältänyt minkäänlaisten tabujen rikkomista. Pikemminkin kaikkinaista puuttumista oikeastaan mihinkään yksilön valintoihin on alettu pitää niin itsestäänselvästi vääränä, että rajoittavan alkoholipolitiikan perinteen puolustaminen kysyy jo hieman siviilirohkeutta. Mutta jääköön muiden pohdittavaksi, mikä alkoholipoliittinen näkemys edustaa luutuneita käsityksiä ja mitkä niiden urheaa kyseenalaistamista. Keskityn nyt vain siihen, mikä Enbuskella menee syyskuuisessa kaljakolumnissaan faktatasolla mönkään.

Totta kai viina on suomalaisille ongelma. Länsimaat ovat nykyään niin vauraita, että kuka tahansa voi mennä Prismaan ja syödä viinereillä ja sipseillä itsensä hengiltä tai ostaa Alkosta sen verran kossua, ettei veri enää kierrä. Mutta ihmistä ei vaan voi suojella itseltään. Ei sitten millään.

Eikö voi? Yhteiskuntatieteissäkin onnistutaan joskus tunnistamaan suhteellisen pysyviä lainalaisuuksia ja syy-seuraussuhteita. Yksi niistä on alkoholin kokonaiskulutuksen ja rajoittavan alkoholipolitiikan yhteys. Vaikka absoluuttinen kieltolaki ei toiminutkaan, alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja alkoholin hinnan pitäminen verotuksen avulla keinotekoisen korkealla on tuottanut juuri niitä tuloksia kuin on ollut tarkoituskin, ja rajoittavan alkoholipolitiikan höllentäminen on johtanut alkoholin kokonaiskulutuksen, alkoholin ongelmakulutuksen ja alkoholikuolemien ja -haittojen lisääntymiseen. Kyllä ihmisiä voi suojella heiltä itseltään, vaikka me klassiset liberaalit emme sitä kiemurtelematta haluaisi hyväksyäkään.

Valtion alkoholimonopolia perustellaan logiikalla, joka ontuu pahemmin kuin Arto Paasilinna espoolaisella terassilla. Perustelu kuuluu näin; koska meillä on valtion monopoli, se takaa että valikoima voidaan pitää koko Suomessa tasaisen hyvänä. Jos monopoli murrettaisiin, kaupasta saisi vain Pirkka- ja Rainbow-viinejä.

Ilmeisesti Enbuskekaan ei väitä, etteikö tämä olisi monopolin murtamisen todennäköinen seuraus.

Suomeksi sanottuna pääkaupunkiseudun halvan viinin tissuttelijan pitää siis maksaa marjamehustaan enemmän, jotta Saariselän Alkossa voidaan tarjota vuosikertaviiniä halvemmalla. Näin siis köyhät tukevat hyväosaisten viinisnobbailua.

Enbuske unohtaa, että tarjonnalla on myös vaikutus kysyntään. Mitä yksipuolisempi on alkoholijuomien saatavuus, sitä vähemmän valikoimaa osataaan haluta. Mutta hintaero Saariselän vuosikertaviinin ja Lidlin Libiksen välillä todennäköisesti muodostuisi höllennetynkin saatavuuden oloissa siitä, että vero määräytyy alkoholimäärän mukaan - ellei tähänkin haluta muutosta.

Epäilenpä, että juuri alkoholin huono saatavuus on yksi syy suomalaisten juomiseen. Ihmisellä on taipumus liittää kallisarvoisiin asioihin fetissiarvoa.

Alkoholin kokonaiskulutuksen kehitys menneinä vuosikymmeninä ei anna mitään tukea Enbusken epäilyille. Suomalaisten juomiseen vaikuttavat hinta, saatavuus ja tulot. Tai ainakin ovat vaikuttaneet. Aivan viime vuosina on spekuloitu sillä mahdollisuudella, että kuppi olisi nyt tullut täyteen, eikä kokonaiskulutus enää nousisi nykyisestä noin kymmenestä litrasta henkeä kohden vuodessa, vaikka talous jatkaisi kasvuaankin. Eivät hinta- ja tulojousto tietenkään mitään ylihistoriallisia vakioita ole. Jollakin hinta- ja tulotasolla alkoholin kulutus saturoituu. Vaikka kaikki järvet muuttuisivat viinaksi ja joka kotiin asennettaisiin ilmainen oluthana, alkoholia menisi enemmän kuin nyt, mutta ei välttämättä kymmenen sijasta kahtakymmentä tai kolmeakymmentä litraa. Harmi kyllä emme ehkä saa koskaan tietää vastausta siihen, olisiko se sitten 10, 12, 14 vai mitä.

Yhteiskunnan pitää auttaa ihmisiä kamppailussa viinanpirua vastaan. Mutta silti korkin saa loppujen lopuksi kiinni vai yksilö itse, ei valtio. Vesitetty olut auttaa siihen tismalleen yhtä paljon kuin eheytys Nokia-mission pastoria.

Ruotsissa alkoholin kokonaiskulutus laski 8 prosenttia, kun vuonna 1977 päivittäiskaupoissa myytävän oluen korkeimmaksi sallituksi tilavuusprosentiksi määrättiin 3,5. Stakesin erikoistutkija Esa Österberg uskoo, että kakkosolut vähentäisi alkoholin kokonaiskulutusta myös meillä, vaikka ei ehkä yhtä paljon kuin Ruotsissa kolmekymmentä vuotta sitten.

Mainittakoon tässä sekin, että kokonaiskulutuksen vähentyessä tyypillisesti kaikki kulutus vähenee. Ongelmakäyttäjät ja suurkuluttajat eivät ole mikään erillinen ryhmä. Lisäksi ongelmakäyttäjät rekrytoituvat suurkuluttajista, ja suurkuluttajat kohtuukuluttajien eniten kuluttavasta fraktiosta.

Kaikkein eniten aina jatkuvasta viinakeskustelusta hyötyvät kaiken maailman ministerit, kanisterit ja muut valtaapitävät. Koska poliitikot eivät varsinaisesti tee mitään, heidän täytyy todistaa valtansa luomalla ensin ongelma, johon itse tarjotaan ratkaisua. Tällä kertaa ongelmaksi kelpaa liian vahva olut.

On vaikea nähdä, miten alkoholikuolemat ja -haitat olisivat mitään sosiaalisia konstruktioita, joista päästään kun niitä lakataan näkemästä poliittisina kysymyksinä. Mutta seurataan kuitenkin Enbusken ajatusta ja tarkastellaan alkoholia poliittisena tasa-arvokysymyksenä:

Kansalle on aina ollut eri säännöt kuin herroille. Kieltolain aikana eliitti kyllä ryyppäsi “kovaa teetä”, ja vielä 80-luvulla kansan juomisesta oltiin huolissaan, mutta ministerit saivat Alkosta viinat alennuksella. Nyt hallitus aikoo nostaa oluen veroa enemmän kuin viinin. Syynä on se, että kaljaa juovat rumat ihmiset lähiöissä. Viinit taas lastataan Stokkan autohallissa kaupunkimaasturiin.

Sosiaaliluokkien väliset terveyserot ovat merkittäviä, ja ne ovat kasvussa. Ne eivät johdu läheskään niin paljon sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden välisistä eroista kuin monet vasemmistopoliitikot luulevat. Ne johtuvat hyvin suurelta osin elintapojen eroista. Koska korkeasti koulutetut elävät terveellisemmin kuin matalasti koulutetut, he myös elävät pitempään. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että on kiva elää pitempään kuin lyhyempään. Kyse on myös melkoisesta tulonsiirrosta, koska lyhyempi elämä ei nykypäivänä yleensä enää tarkoita lyhyempää työelämää, vaan lyhyempää eläkeläiselämää. Köyhät saavat eläkejärjestelmästä maksamiinsa maksuihinsa nähden vähemmän kuin hyvätuloiset.

Tupakka on yksi suurimmista syistä sosioekonomisiin terveyseroihin. Alkoholia taas perinteisesti hyvätuloiset ovat juoneet enemmän, mutta suhteessa juotuun määrään vähemmin haitoin. Jos se, että herroille on eri säännöt kuin kansalle, on pitänyt terveyserojen kasvua hieman kurissa, ei ole minusta niin huono asia. Jos halutaan pitää niin kovasti huolta siitä, että mahdollisuuksien tasa-arvo (mahdollisuus pilata terveytensä ja lyhentää elinaikaansa) kansan ja herrojen välillä toteutuu, tehtäköön se sitten edes tietoisena siitä, että se tulee merkitsemään lisää tulonsiirtoja (eläkejärjestelmän kautta) kansalta herroille.

En minäkään pidä holhouksesta. En halua elää kaupungissa, jossa joutuu yhdeltä yöllä siirtymään mukavasta pubista meluisaan yökerhoon vain, jotta voisi yrittää jatkaa hauskaksi yltynyttä kapakkakeskustelua (nuoremmille lukijoille tiedoksi, tuollaista se oli vielä 1990-luvun alussa). En halua olutkulttuurin palaavan 1980-luvulle, eikä oluen laimennus ainakaan edesauta sitä olutkulttuuria, jossa päihtymisen ohella myös juoman maulla on jotain väliä. Enkä oikein pidä siitäkään, että sunnuntaina ei voi käväistä kaupassa ostamassa ruokaan sopivaa viiniä, jos pyhäpäivän ruokalajit eivät olleet tiedossa jo lauantaina klo 18.

Alkoholiverotukseen näitä ongelmia ei liity. Ensinnäkin alkoholivero on hyvin reilu. Jos ajatellaan, että haittaveron tarkoitus on saada potilas maksamaan aiheuttamistaan kustannuksista terveydenhuollolle, nykymuotoinen alkoholivero toimii oikeudenmukaisesti. Suurkuluttaja maksaa enemmän kuin kohtuukäyttäjä. Toisekseen verot on kannettava jostakin. Haittaverot keventävät muita veropohjia. Jos on pakko holhota ihmisten valintoja, holhotaan sitten mieluummin liikaa juomista kuin liiallista työntekoa.

Ainoa alkoholiverotukseen liittyvä ongelma on, että jollain alkoholiverotuksen tasolla niin sanottu tilastoimaton kulutus eli lisääntynyt oma maahantuonti esimerkiksi Virosta alkaa kompensoida tilastoidun kulutuksen alenemista. Vanhasen hallituksien tempoilu kuitenkin osoitti, että korjausliike verojen alentamiseen oli ylimitoitettu. Nykyiselle alkoholiverotukselle on siis melkoisen hyvät perusteet.

Kommentit (34)

Zenshou

Toivottavasti Marko Hamilo jatkossa vastaa kolumniin itse ehyellä teksillä, ei pilkkomalla toisen lauseet paloiksi jotka voi sitten silputa mieleisellään tavalla, vaikkakin tässä tapauksessa se on vähäisempää kuin Uuden Suomen mielipideosion vastauksissa yleensä. Kuitenkin kannattaa ottaa huomioon Enbusken satiirinen ja tarkoituksellisen kärjistävä kirjoitustyyli, joka kumpuaa tuossa kolumnissa selvästi mutusta, tarkoitus ei olekaan kirjoittaa kaikin puolin luodinkestävää tekstiä. Yllättävää että Hamilo lähti näin ilmiselvää tekstiä "vääräksi".

Mitä tulee alkoholilta holhoukseen ja alkoholipolitiikkaan, koko alkoholinkulutukseen ja käyttökulttuuriin liittyvät seikat yleensä jätetään huomioitta. Oheinen linkki valottaa:
http://www.bbc.co.uk/news/magazine-15265317

Loko

Holhousta on monenlaista. Ihminen voi juoda itsensä kadulle kaikkialla maailmassa. Sen sijaan niitä maita on vähempi, joissa yhteiskunta sponssaa katuojassa rypemistä.

Kari

Itsekin näen Suomen kovan alkoholiverotuksen nimenomaan oikeudenmukaisuus kysymyksenä. Suomessa on julkinen verovaroin ylläpidettävä terveysjärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä että alkoholistin maksakirroosien hoitamiseen ottaa osaa jokainen Suomalainen veronmaksaja, myös ne ketkä eivät käytä alkoholia tai käyttävät sitä vain kohtuudella. Näin saadaan suurkuluttajat edes jollain tavalla ottamaan osaa omien hoitojensa ja menetettyjen työpäivien ym. aiheuttuneiden kustannusten maksamiseen. Jos Suomessa jokainen todella vastaisi oman terveytensä kustannuksista ja haitoista, niin silloin itsekin kannattaisin täysin liberaalia alkoholipolitiikkaa. Jos ihminen juo itsensä katuojaan, niin oma on häpeänsä.

KylläNäinOn

Alkoholi ja muut huumeet eivät ole ollenkaan verrattavissa ns.normaaleihin kulutustavaroihin. Ne ovat RIIPPUVUUTTA aiheuttavia aineita ja sellaisina niitä tulee käsitellä. Niiden yhteydessä puhuminen "holhoamisesta" ja valinnan vapauden "pyhyydestä" on silkkaa ideologista tekopyhyyttä, hurskastelua, jolla kielletään totuus em.aineiden erityisluonteesta. Niiden kauheasta erityiskyvystä alistaa ihmisen oma tahto ko. kemikaalin alaiseksi sätkynukeksi.

Metusalah

Ihan hatusta vedettynä tilastomuistina: Kansalaisista 20% juo kaikesta alkoholista about 80%. Tähän 20 %:n kansanosaan kuuluvat kaikki ne ihmiset, jotka juovat alkoholinsa riippumatta siitä, kuka myyntiä monopolisoi tai hallitsee, riippumatta siitä, minkä hintaista alkoholi on, ja riippumatta siitä, mitä alkoholivaurioiden hoitaminen yhteiskunnalle maksaa.

Hintasäätelyllä ja muulla "holhoamisella" pystytään toki vaikuttamaan valtaväestön (80%) alkoholikäyttäytymiseen, jolloin kotiteollisuus lisääntyy, Tallinnassa käydään useammin, tilastot saadaan ylipäätään näyttämään kauniimmalta ja poliitikoilla + ns. asiantuntijoilla on hyvä mieli.

Itse olen ulkomailla liikkuessani ostanut konjakkini maitokaupoista, muutamalla eurolla. Näissä maissa kansojen alkoholihaittatilanne ei häpeä suomalaisten tilastoille vähääkään. Missä on vika? Väärässä alkoholipolitiikassa, väärissä ennakkoluuloissa, historiassa, vaiko meissä kansalaisissa?

Marko Hamilo

Päihteiden saatavuuden rajoittaminen on tietenkin holhousta. Onko se oikeutettua holhousta, on eri asia, mutta holhousta se on: kansalaisen suojelemista hänen omilta vääriltä valinnoiltaan - eikä siis esimerkiksi kuluttajansuojelua, jossa suojellaan asiakasta tuottajan laatupoikkeamila. Keskustelu on rationaalisempaa, jos termejä ei koko ajan määritellä uudestaan.

Metusalah, toistit juuri ne myytit, joita yritin postauksessani kritisoida.

Ensinnäkin hinta vaikuttaa enemmän tai vähemmän kaikkien ryhmien alkoholinkulutukseen. Keskiluokka sanoo kuluttavansa kohtuudella, vaikka alkoholi olisi ilmaista, ja se uskoo suurkuluttajien ja rappioalkoholistien pitävän kulutuksensa vakiona jos ei muuten niin käsidesien ja kotipolttoisen avulla, vaikka alkoholin hallussapidosta rangaistaisiin kivitysteloituksella. Miksi alkoholinkulutus sitten vähenee hinnan noustessa, jos kerran sen enempää kohtuukäyttäjät kuin suurkuluttajat eivät muuta käyttäytymistään hintojen, tulojen ja saatavuudenmmukaan, kuten myytti esittää?

Kokonaiskulutus tarkoittaa tilastoitua kulutusta + tilastoimatonta kulutusta, joka jälkimmäinen siis tarkoittaa Tallinnasta tuotua, kotona tuotettua olutta ja viiniä ja muuta sellaista, mukana muistaakseni on myös ne ryyppylomat Bulgariassa. Veropolitiikan kiristysruuvi tietysti näkyy sekä tilastoidun kulutuksen väehenemisessä että tilastoimattoman kulutuksen lisääntymisessä. Millään kikkailulla ei saada kokonaiskulutusta näyttämään kauniimmalta, ja siihen alkoholipolitiikan menestyksellisyyden arvioinnissa keskitytäänkin. Tutkimusmenetelmät niin sanotun tilastoimattoman kulutuksen arvioimiseksi ovat riittävän laadukkaat, että niihin voi luottaa sillä tarkkuudella, mikä poliittisen päätöksenteon kannalta on tarpeen.

Alkoholihaitoista muuten enemmistö tulee sille joukolle, joka juo keskimääräistä enemmän, mutta ei sentään kuulu siihen pahimpaan suurkuluttajien desiiliin. Tälle desiilille alkoholihaiytoja kasaantuu enemmän, mutta desiilejä 6-9 on neljä kertaa enemmän.

Lisäksi ne rappioalkoholistit aloittavat suurkuluttajina, ja suurkuluttajat keskimääräistä enemmän kuluttavina kohtuukuluttajina. Siksi alkoholipolitiikka ei ole tehokasta, jos se keskittyy vain nykyisiin ongelmakäyttäjiin.

Metusalah

Marko Hamilo:
"Millään kikkailulla ei saada kokonaiskulutusta näyttämään kauniimmalta, ja siihen alkoholipolitiikan menestyksellisyyden arvioinnissa keskitytäänkin."

Näihin arviointeihin voi jokainen uskoa miten haluaa. Minä en oletakaan sitä, että viranomaiset tarkoitushakuisesti "kikkailesivat", mutta aina, kun kyse on *arvioinnista* on mahdollisuus myös siihen, että arvio menee metsään. Tänään (25.10.) kuulin radiouutisista, että Suomessa syntyy satoja vammaisia vauvoja alkoholisoituneiden äitien synnyttäminä. Suurin osa näistä äideistä on mukana aktiivisessa työ- ja yhteisoelämässä, ja sen vuoksi heitä on vaikea tunnistaa neuvoloissa. On turha kuvitella, että alkoholiveron korotuksella kyettäisiin vaikuttamaan näihin äiteihin; korotus on muuten vain pois näiden perheiden elintasosta.

Suomessa on lukumääräisesti sadoin tuhansin alkoholista riippuvaisia isiä ja äitejä, jotka toisaalta hoitavat (ainakin näennäisesti) päivittäiset velvoitteensa (työ ja koti), mutta joiden alkoholinkäyttöä toisaalta ei rajoita hiukkaakaan se, mitä se maksaa. Jos alkoholiveroa korotetaan, se raha on pääosin poissa siltä 15-20%:lta väestönosalta, joka sitä ainetta eniten käyttää. Sama väestönosa kuormittaa sairauksineen ja ennenaikaisine kuolemineen suomalaista terveydenhuoltoa ja yhteiskuntaelämää.

"Tipatonta tammikuuta" tai muita vastaavia hömpötyksiä viettävät sellaiset ihmiset, jotka ylipäätään käyttävät alkoholia rajoitetusti. Suurkuluttajat eivät tipattomiin tammikuihin osallistu. Yksilötasolla joku sentään saattaa joskus innostua. Marko Hamilolta kysyisin vielä: Miksi Suomessa alkoholiveropolitiikka vaikuttaisi oleellisesti toisella tavalla, kuin kaikissa niissä muissa EU-maissa, joissa alkoholia on perinteisesti myyty puoli-ilmaiseksi meihin verrattuna? Miksi halpa viina ei missään muualla ole sellainen ongelma kuin meillä? Suomessa kansalaiset ovat perinteisesti vain tottuneet maksamaan tästä harrastuksestaan kiltisti enemmän kuin muualla.

En väittele tästä aiheesta tämän enempää. Uskon siihen, jonka olen omin silmin nähnyt ja omin korvin kuullut.

Marko Hamilo

Metusalah luottaa siis enemmän omiin yksittäisiin havaintoihinsa kuin systemaattisesti kerättyyn laajaan havaintoaineistoon. Ei se mitään, tapahtuu sitä paremmissakin piireissä. Suuri osa metsään menneestä psykiatriasta on perustunut kliinikoiden yksittaisiin havaintoihin. Suuri osa yhteiskuntaa koskevista virheellisistä käsityksistä perustuu journalismin tuottamiin yksittäisiin havaintoihin, joista tehdään älyttömiä yleistyksiä.

Alkoholinkulutuksen tulo- ja hintajousto ovat toistuvasti toteennäytettyjä ilmiöitä. Puoli-ilmaisen alkoholin maissakin juotaisiin vähemmän, jos alkoholi olisi kalliimpaa. Mutta miksi sitten alkoholin kulutuksessa hypoteettisessa tilanteessa, jossa kaikki juoma olisi ilmaista ja sitä olisi aina saatavilla, on niin suuria eroja eri maiden välillä? Lähinnä siksi, että eteläeurooppalaisilla on voimakkaammat sosiaaliset normit alkoholin suhteen. Italiassa humalahakuinen juominen on paheksuttua, vaikka kenenkään mieleen ei tulisi pitää viinin juomista arkilounaalla mitenkään erikoisena.

Ainakin viimeksi Italiassa käydessäni - alle kolme vuotta sitten - tuo kulttuuri oli edelleen nähtävissä. Espanjassa suhde alkoholiin on jo hieman toinen, ja Saksassa kulttuuria voi luonnehtia jotakuinkin niin, että iloiseen humalaan saa tulla, mutta käyttäytymisnormit pätevät yhä. Briteillä ja suomalaisilla on sitten tämä asenne, että kännissä on paitsi lupa myös kuuluu käyttäytyä estottomasti. Rajoittava alkoholipolitiikka on tällaisessa kulttuurissa toisaalta tarpeen, mutta toisaalta se myös ylläpitää uhmahenkistä asennetta viinaan.

Metusalah

Marko kirjoitti: "Alkoholinkulutuksen tulo- ja hintajousto ovat toistuvasti toteennäytettyjä ilmiöitä."

Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta kuten edellä yritin asiaa selvittää, verotus- ja hintapolitiikalla pelaaminen vaikuttaa käytännössä lähinnä valtaväestöön, jonka alkoholikäyttäytyminen perustuu yksilöiden omaan harkintaan ja käytön hallintaan. Tästä syntyy tilastollinen harha. Ongelmajuojat, siis se 15-20% väestöstä, joka käyttää valtaosan alkoholista ja jonka väestönosan alkoholinkäyttö luo suurimman osan yhteiskunnan alkoholiongelmista, ei piittaa alkoholin hinnanmuutoksista tuon taivaallista; heidän elintasonsa vain kärsii.

Marko uskoo tilastoihin. Niinpä niin. Ihmisellä, jonka toinen käsi on sähköliedellä ja toinen käsi pakastinarkussa, on tilastollisesti laskien hyvä olla ... :-)

Marko Hamilo

Metusalah:

"Marko uskoo tilastoihin. Niinpä niin. Ihmisellä, jonka toinen käsi on sähköliedellä ja toinen käsi pakastinarkussa, on tilastollisesti laskien hyvä olla … :-)"

Suomalaiset olisivat muuten paljon terveempiä, jos se kymmenen litraa juotaisiin tasan kaikkien perusterveiden aikuisten kesken. Vähiten juovat ja absolutistit saisivat alkoholista hyötyjä joita paitsi nyt jäävät ja eniten juovat keräisivät haittoja vähemmän. Riskirajojen lähellä oltaisiin, mutta niiden alla kuitenkin. Miehillä se yläraja on monissa suosituksissa 24 annosta viikossa, olikos naisilla 16.

Tiedoksi vain, että on muitakin tilastollisia tunnuslukuja kuin keskiarvo. Tilastollisesti lukutaitoiset ihmiset tietävät esimerkiksi keskihajonnan.

Mistä on peräisin arvauksesi, jonka mukaan ongelmajuojien hintajousto olisi nolla?

Heillä tulojousto voi olla vielä suuremmassa roolissa, eli jos vain rahaa olisi enemmän, viinaakin menisi enemmän. Mutta muistelisin, että hintajousto jakautuu melko tasaisesti läpi juojakirjon, lukuunottamatta vähiten juovia.

Esimerkiksi HE kolmen vuoden takaa, jos joku löytää varsinaisen viinaekonometrisen paperin, linkatkoon:

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2008/20080202

Alkoholin kokonaiskulutuksen ja sosiaali- ja terveyshaittojen suhde on ollut jokseenkin kiinteä, vaikka sosiaali- ja terveyshaittoihin vaikuttavat alkoholin käyttömäärien ohella monet muutkin tekijät. Koko väestön tasolla voidaan karkeasti arvioida, että ehdotettujen veronkorotusten seurauksena alkoholin sosiaali- ja terveyshaitat vähenisivät samassa suhteessa kuin alkoholin kokonaiskulutus.

Keskimääräisen kehityksen arvioinnin merkitystä vähentää kuitenkin se, että alkoholinkäyttö on eriytynyt väestöryhmittäin. Monet alkoholihaitat näyttävät keskittyneen alkoholin suurkuluttajien ryhmään. On odotettavissa, että alkoholiveronkorotuksella on suurin vaikutus juuri suurkuluttajien kulutukseen.

Lisäksi on oletettavaa, että nuorten alkoholin kulutus on aikuisten kulutusta herkempää hintamuutoksille. Nuorilla on vähemmän rahaa käytössään ja pienemmät mahdollisuudet hankkia alkoholia matkustajatuonnilla.

Metusalah

"Mistä on peräisin arvauksesi, jonka mukaan ongelmajuojien hintajousto olisi nolla?"

Nyky-yhteiskunnassa on jo pitkään ollut mahdollista juoda luotolla eli velaksi. Juontivelkojen perintä kärjistyy ääritapauksissa valitettavasti melko usein brutaalilla tavalla, iltapäivälehtien sivuilta luettaviksi kähinöiksi.

"On odotettavissa, että alkoholiveronkorotuksella on suurin vaikutus juuri suurkuluttajien kulutukseen."

Millä perusteilla alkoholiriippuvaiset ihmiset reagoisivat alkoholiveron korotukseen? Faktaa?

"Lisäksi on oletettavaa, että nuorten alkoholin kulutus on aikuisten kulutusta herkempää hintamuutoksille. Nuorilla on vähemmän rahaa käytössään ja pienemmät mahdollisuudet hankkia alkoholia matkustajatuonnilla."

Tässä asiassa olemme täsmälleen samaa mieltä.

AM

Kun viinan hinta nousee, keitetään enemmän pontikkaa. Tilastoissa se näkyy viinan kulutuksen vähentymisenä. Pitäisikö tilastoida myös sokerin ja hiivan kulutusta?

Marko Hamilo

AM, kun viinan hinta nousee, tilastoitu alkoholinkulutus laskee ja tilastoimaton nousee, muttei yhtä paljon, joten kokonaiskulutus laskee. Tutkijoilla on menetelmänsä suhteellisen luotettavasti seurata myös sitä alkoholinkulutusta, jota ei suoraan näe Alkon ja panimoiden yms. tuottamista luvuista.

Hesarissa oli uutinen, jonka mukaan alkoholinkulutus olisi yhä laskussa. Kun viime vuoteen verrattuna tulot ovat kasvaneet eikä tässä välissä tainnut olla veronkorotustakaan, voinee siis tehdä sen päätelmän, että alkoholinkulutuksen 40 vuotta kestänyt kasvu on pysähtymässä. Jos veroista luovuttaisiin ja saatavuutta höllennettäisiin, se voisi nousta uudestaan, mutta nykyisellä politiikalla mihinkään erityisempään huoleen tilanteen pahentumisesta ei ole.

Metusalah

Marko: "Mutta miksi sitten alkoholin kulutuksessa hypoteettisessa tilanteessa, jossa kaikki juoma olisi ilmaista ja sitä olisi aina saatavilla, on niin suuria eroja eri maiden välillä?"

Jäi kysymättä, miten tällainen hypoteesi on voitu tutkia/todentaa? Jos itseltäni kysyttäisiin, miten oma alkoholinkäyttöni mahdollisesti muuttuisi esitetyssä tilanteessa, en välttämättä osaisi vastata siihen. Tai ainakin vastaukseni olisi hyvin todennäköisesti erilainen, kuin mikä kulutukseni olisi esitetyn hypoteettisen tilanteen oikeasti toteutuessa.

Metusalah

"Hesarissa oli uutinen, jonka mukaan alkoholinkulutus olisi yhä laskussa. Kun viime vuoteen verrattuna tulot ovat kasvaneet eikä tässä välissä tainnut olla veronkorotustakaan, voinee siis tehdä sen päätelmän, että alkoholinkulutuksen 40 vuotta kestänyt kasvu on pysähtymässä."

Edellä esitetylle kehitykselle saattaa olla useitakin eri selityksiä.
Selitys nro 1: Alkoholia valmistetaan ja/tai hankitaan yhä enemmän ohi virallisten organisaatioiden. Kotivalmistusta, Tallinnan/ulkomaanmatkoja tai harmaataa taloutta tällä alueella ei pidä aliarvioida.

Selitys nro 2: Kansalaiset haluavat saada päänsä sekaisin modernimmilla aineilla, kuin mitä alkoholi on. Lisääntyvän huumeiden käytön lisäksi on olemassa virallisten (reseptillä saatavien) lääkeaineiden ja alkoholin yhdistelmäkäyttö, joka tietysti vähentää alkoholinkäyttömääriä, jos pelkästään niitä lasketaan.

Selitys nro 3: Suomi on ihan oikeasti ja aidosti raitistuva kansakunta. Jokainen voi tykönään miettiä, mikä esitetyistä vaihtoehdoista on se oikea.

Marko Hamilo

Missään ei juoda alkoholia enempää jos se kallistuu. Tiedetään siis, että jos Suomessa juodaan nyt enemmän kuin jossakin halvemman viinan maassa M, ilmaisen viinan vallitessa Suomessa juotaisiin ei ainoastaan enemmän, vaan paljon enemmän kuin maassa M - koska tulotasokin huomioon ottaen maassa M alkoholi on jo melkein ilmaista. Espanjassa saa pöytäviiniä eurolla.

Marko Hamilo

"Edellä esitetylle kehitykselle saattaa olla useitakin eri selityksiä.
Selitys nro 1: Alkoholia valmistetaan ja/tai hankitaan yhä enemmän ohi virallisten organisaatioiden. Kotivalmistusta, Tallinnan/ulkomaanmatkoja tai harmaataa taloutta tällä alueella ei pidä aliarvioida."

Kyse oli kokonaiskulutuksesta. Myös tilastoimaton kulutus on laskussa.

Sekakäyttö on kyllä päihdetrendi, mutta kannabis-piri-diapam-kalja-jengin käyttäytymismuutokset tuskin selittävät kovin paljon koko kuvassa.

Suomi ei suoranaisesti raitistu, mutta kuppi on tullut täyteen eli jos emme hirveästi liberalisoi politiikkaa, niin juominen tasaantuu 10 litraan. Tätä ennusti Jussi Kauhanen kolme vuotta sitten. Ennuste näyttäisi pitävän aika hyvin kutinsa.

http://www.tiede.fi/artikkeli/1039/suomi_juo_kuin_eurooppa

Marko Hamilo

Jäin miettimään alkoholin hintaa suhteessa tuloihin, liekö missään tilastoa siitä, paljonko työläisen tuntiansiolla verojen jälkeen saa juotavaa? Kuinka halpaa alkoholi on Bulgariassa paikalliselle duunarille?

Metusalah

Tuo Markon edelläoleva kommentti on sinänsä ihan huomionarvoinen; alkoholin hinta on Virossa halpa meille suomalaisille, mutta ei niin kovin edullinen eestiläisille itselleen. Rohkenisin silti kyseenalaistaa esim Jussi Kauhasen seuraavaa kommenttia:

"Vuosina 2004-2007 suomalaisten vuosittainen henkeä kohti laskettu alkoholinkulutus pysytteli 10,3 ja 10,5 litran välillä. Se saattaa vakiintua sille tasolle tai jopa kääntyä laskuun. Alkoholin kulutus on monessa Euroopan maassa vähitellen vakiintunut samalle tasolle.
Ranskalaiset ovat raitistuneet 1970-luvun 16 litrasta kymmeneen litraan samalla kun tanskalaiset ovat lisänneet kulutustaan seitsemästä litrasta. Saksalaiset taas ovat pysytelleet kymmenen litran tuntumassa jo sukupolven ajan."

Nuo litramäärät eivät kerro koko totuutta ongelmien kirjosta. Tähän yhteyteen voi hyvin sijoittaa Marko Hamilon kommentin tästä aiheesta 25.10. klo 22.16: "Tiedoksi vain, että on muitakin tilastollisia tunnuslukuja kuin keskiarvo. Tilastollisesti lukutaitoiset ihmiset tietävät esimerkiksi keskihajonnan."
Mistä mahtaa johtua se, että käsitettä "keskihajonta" ei yleensä sovelleta kansojen alkoholinkulutuksia vertailtaessa? Suomalaisten 10,5 litraa on aivan tolkuton määrä, jos valtaosan siitä käyttää 20% kansalaisista.

Marko Hamilo

Pekka, tupakoinnin rajoittaminen on kuitenkin isoksi osaksi naamioitu huoleksi ei-tupakoijien terveydestä (joka siis ei ole holhousta).

Metusalah, en tiedä kuinka epätasaisesti alkoholinkulutus jakautuu muissa Euroopan maissa. Hyvä kysymys, mutta toki niitä eroja on muuallakin.

Ja ranskalaisia kaatui maksakirroosiin kuin heinää silloin kun kaikki joivat arkisesti paljon viiniä. Kyllä kokonaiskulutus aika hyvä ongelmien proxy kuitenkin on.

Metusalah

"Ja ranskalaisia kaatui maksakirroosiin kuin heinää silloin kun kaikki joivat arkisesti paljon viiniä."

Ranska on saanut kulutuksensa alas viime vuosikymmeninä, lähestulkoon useimpien EU-maiden keskiarvoihin. Onko tämä valistuksen ansiota, vai johtuuko lopputulos alkoholiveroprosentin korotuksista? Käsitykseni mukaan Ranskassa oli menneinä aikoina kysymys valtaväestön virheellisistä kulutustottumuksista, jotka nykyisin on saatu aisoihin.
Kumpi keinoista (valistus/veroprosentin korotus) on holhousta; molemmat?

Velco2

On oikein madaltaa alkoholin hintaa. Jokainen päättäköön juomansa määrän - ei verottaja. Kun suurkuluttajat kolevat 55 vuotiaina alkoholin aiheuttamiin sairauksii sen on vain säästöä myöhemmästä eläkkeestä. Kaikki on tasapainossa. 1000 ihmistä sinee tai tänne vuodessa ei ole tärkeää. Liikenteessäkin on uhrit.

Metusalah

Velco: "1000 ihmistä sinne tai tänne vuodessa ei ole tärkeää. Liikenteessäkin on uhrit."

Alkoholin aiheuttamat kuolemantapaukset ovat Suomessa kustannuksiltaan marginaalierä siihen nähden, miten paljon alkoholi aiheuttaa välittömiä tai välillisiä kuluja terveydenhuollossa, sairaus- ja työkyvyttömyystilastoissa tai vaikkapa liikenteessä. Siinä mielessä valtion tulojen kasvattaminen alkoholiveroa korottamalla on hölmöläisten peitonjatkamistouhuilua, koska valtaosan näistä veromarkoista maksaa juuri se osa väestöstä, joka eniten tarvitsisi valistusta käyttönsä vähentämiseksi.

Biorobotti

Liberaalit ajatukset olivat ensin eliitin propagandaa kuninkaita vastaan ja myöhemmin (1800-luvulla) eliitin propagandaa köyhiä ja valtiota vastaan. Ideologian instrumentaalinen tarkoitus oli siis se sama kuin kilpailevilla ideologioillakin: taistelu vallasta ja rahasta. Liberaalit menestyivät, mikä nousi heille päähän ja heistä kehittyi sietämättömiä öykkäreitä, joita oikeastaan kukaan ei enää jaksanut, joten heidät äänestettiin ulos.

Tuo on muuten eräs tavanomainen ideologian poliittinen kehityskaari: Anna niille vähän valtaa ja katso kuinka he korruptoituvat.

Puhe yksilöstä rationaalisena tai edes omatahtoisena olentona on tietysti armotonta ja härskiä populismia. Ihmistä voi manipuloida tekemään mitä manipuloija tahtoo, vaikka ihminen tiedostaa, että hänelle valehdellaan päin näköä.

Nykyään tutkitaan, miten huumeilla voidaan voimistaa aivopesun vaikutusta niin, ettei ihmisen aivopestyä mieltä pysty muuttamaan enää vasta-aivopesulla.

Argumentaatio perustuen ihmisen mielikuvitukselliseen tahdonvoimaan vie sen viimeisenkin tahdonvoiman ihmiseltä manipuloijien käsiin.

Miksi sitten ihmiset uskovat järjettömiin asioihin ihmisyydestä? Koska darvinismi loi ihmisen lauman hyväksi käytettäväksi. Liberalismi on lauman sisäinen peli, jossa heikko yksilö luovuttaa vapaaehtoisesti resurssinsa vahvemmalle, koska vahvemmalla on darvinistisessa mielessä paremmat geenit. Vahvat taasen manipuloivat heikompia osallistumaan peliin.

Samanlainen lauman sisäinen peli on vallalla vaikkapa uskonnollisissa yhteisöissä. Heikot seurakuntalaiset elättävät vahvan saarnamiehen.

Enbuske? Älykäs ja viisas ovat eri asia.

Alkoholismista

Alkoholi on älykkäiden huume. Alkoholismi/ narkomania kehittyy mielenterveysongelmaisille muita herkemmin. Alkoholisteista/ narkomaaneista puolet on mielenterveysongelmaisia.

Ilmeisesti eräs syy, miksi alkoholi koukuttaa, on että se nostaa testosteronipitoisuutta, sekä miehillä että naisilla. Myös mitä enemmän alkoholi muuttaa ihmisen käytöstä, sitä todennäköisemmin ihmisestä tulee alkoholisti.

Pehmoihmisten väitteet humalakäyttäytymisestä opittuna ei ole koko selitys. Humalakäyttäytymiseen vaikuttaa onko kyseessä olut- vai viinimaa sekä genetiikka. Eteläisempien kansojen geenipuulista huonon viinapään omanneet ovat suurelta osin karsiutuneet, koska siellä alkoholia on ollut enemmän ja kauemmin saatavilla.

Tupakka taasen on vähemmän älykkäiden huume. Tupakoitsijoista noin 40% on mielenterveysongelmia. Syytä siihen, miksi alttius näille huumeille riippuu älykkyysosamäärästä, ei tiedetä.

Marko Hamilo

Nimimerkille Alkoholismista, etanoli alentaa miesten testosteronia. Pitempään suurkuluttaneilla alkaa esiintyä naismaisia piirteitä.

Metusalah:

"Siinä mielessä valtion tulojen kasvattaminen alkoholiveroa korottamalla on hölmöläisten peitonjatkamistouhuilua, koska valtaosan näistä veromarkoista maksaa juuri se osa väestöstä, joka eniten tarvitsisi valistusta käyttönsä vähentämiseksi."

Alkoholipoliittisten keinojen vaikuttavuuslistalla vero ja saatavuuden rajoittaminen kuuluvat tunnetusti toimiviin, valistuksen vaikuttavuudesta on kovin heikkoa näyttöä.

Metusalah

"Alkoholipoliittisten keinojen vaikuttavuuslistalla vero ja saatavuuden rajoittaminen kuuluvat tunnetusti toimiviin, valistuksen vaikuttavuudesta on kovin heikkoa näyttöä."

Käsitykseni mukaan ranskalaisten alkoholinkäytön pudotus 16:sta > 10:een litraan perustuu nimenomaan valistuksen tehoon yli 30:n vuoden aikaperiodilla, koska viinin (alkoholin) hinta Ranskassa ei ole dramaattisesti samaan aikaan noussut. Mitä saatavuuden rajoittamiseen tulee, kyllä kait Markokin on lukenut kieltolain aikaisista tapahtumista Suomessa ...

"Viina on viisasten juoma", sanotaan. Vain sen vuoksi käytän itse alkoholia :-)

Kommentti

Kommentoin tähän jokin aika sitten lukemaani kirjaasi evoluutiopsykiatriasta. Miellyttävä lukukokemus, täytyy kiinnittää huomio yhteen asiaan.

Haluat selkeästi nähdä psykiatriset ja somaattiset sairaudet jotenkin kategorisesti erilaisina. Toteat, että somaattinen sairaus joko on tai ei ole, kun taas psykiatrinen sairaus on sopimuskysymys. Tämä ei täysin pidä paikkaansa.

Muun muassa verenpainetaudin, aikuistyypin diabeteksen, astman, keuhkoahtaumataudin ja artroosin diagnoosi on sopimuskysymys. Kyseessä on jatkumo, jonka jossain vaiheessa aletaan puhua sairaudesta.

Eturauhassyöpä löytyy kudostasolla 30 prosentilta yli 50-vuotiaista miehistä. Me emme silti sano, että 30 prosenttia yli 50-vuotiaista miehistä sairastaa eturauhassyöpää.

Psykiatriassa ei ole juurikaan objektiivisia kriteerejä, siinä on ehkä suurin ero somatiikkaan. Toisaalta esimerkiksi virtsatieinfektiokin on jatkumo: oireetonta bakteriuriaa ei yleensä tarvitse hoitaa ja vasta subjektiivisia oireita hoidetaan, jos virtsassa on bakteerikasvua.

Lääketiede on pragmaattista ongelmanratkaisua eikä pelkästään tiedettä, niin myös psykiatria sen osana.

Marko Hamilo

Ranskan kulttuurimuutoksessa varmaankin valistuksella oli vaikutuksensa. En tiedä tarkemmin. Mutta yleisesti ottaen erilaiset kampanjat eivät tehoa päihteiden väärinkäyttäjiin.

Kommentin kommenttiin, joka ei oikeastaan liity tähän postaukseen mitenkään: virus ja bakteeri voivat aiheuttaa samanlaisia oireita, mutta silti viruksen aiheuttama sairaus on kategorisesti eri sairaus kuin bakteerin aiheuttama, eikä kyse ole mistään sopimuksenvaraisesta asiasta. Psykiatristen sairauksien puolella on tyypillisempää, että sairausluokitus on täysin sopimuksenvarainen: irtisanoutuminen freudilaisuudesta ei olisi ollut mahdollista ilman luopumista sen pohtimisesta, mistä mielenterveyden häiriöt johtuvat, joten päätettiin luokitella häiriöt oireiden perusteella, koska niistä kliinikot sentään pääsevät suurin piirtein yhteiseen käsitykseen.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että monien sairausluokkien kohdalla diagnoosiraja on liukuva. Silti verenpainetauti on eri asia kuin astma.

Kommentti

Ei tosiaan liittynyt tähän postaukseen, pahoittelen.

Sen vain halusin sanoa, että, toisin kuin väität, sairaan ja terveen raja ei ole selkeä somatiikassakaan.

Psykiatria on vuosisadan jäljessä muuta lääketiedettä. Varmastikin diagnoosit muuttuvat kun etiologioita selviää esimerkiksi psykoosisairauksiin. Tavoite ei muutu, kärsimyksen lievitys.

Hyvin suuressa osassa fyysisiä sairauksia varsinainen syytekijä ei ole tiedossa, osataan vain kuvailla löydöksiä. Tosin erittäin tarkasti.

Keuhkoahtaumatautikin tiedettiin paljon ennen sen lukuisia etiologioita.

Sen parhaan tiedon varassa toimitaan, joka milloinkin on.

Marko Hamilo

En muista, olenko väittänyt, että sairaan ja terveen raja olisi selkeä somatiikassa. Ainakin se on minulle epäoleellinen argumentti.

Sen sijaan oleellista on että sairaan ja sairaan ero on usein kiistaton; esimerkkinä bakteerin ja viruksen aiheuttamat taudit. Psykiatriassa monet diagnostiset luokat ovat yhä oirekokoelmia, joiden vastine olisi somaattisella puolella se, että samanlaiset oireet luokiteltaisiin samoiksi sairauksiksi, vaikka niillä olisi eri taudinaiheuttaja.

Metusalah

"Sen sijaan oleellista on että sairaan ja sairaan ero on usein kiistaton..." Ja: "Mutta yleisesti ottaen erilaiset kampanjat eivät tehoa päihteiden väärinkäyttäjiin."

Miksi siis oletat, että alkoholiveron prosenttia korottamalla voitaisiin vaikuttaa päihteiden väärinkäyttäjiin? Alkoholi on suoraan keskushermostoon vaikuttava myrkky, ja alkoholin suurkuluttajat (joita on 15-20% koko väestöstämme) ovat psykiatrian ja kaikkien muidenkin diagnostiikoiden kannalta riippuvaisia tästä aineesta. Mielestäni on naiivia olettaa, että hintapolitiikalla voitaisiin hoitaa tämän ongelman ydintä; silloinhan kaikki muutkin vastaavat yhteiskunnalliset probleemat olisivat helposti poishoidettuja. Vain valtaväestö (joka ei ole riippuvaista) reagoi hinnankorotuksiin.
Valtio kerää lisää varoja erilaisia veroja korottamalla. Alkoholivero on ihan samanlainen vero siinä suhteessa, kuin polttoaineverokin; hammasta purren juodaan viinaa ja ajetaan autolla kuin ennenkin, mutta käytön määrään se ei vaikuta millään lailla niihin kansalaisiin, jotka ovat asiasta riippuvaisia.

Kommentti

Somaattisia oirepohjaisia diagnooseja on valtavasti, varsinkin jos oireeksi lasketaan kuvantamisella tai laboratoriossa löydetty poikkeama normaaliarvosta, johon voi olla lukemattomasti syitä. Lisäksi on paljon toiminnallisia diagnooseja, sairauksia, joiden taudinaiheuttajaa ei pystytä nimeämään mihinkään yhteen pisteeseen, vaan ongelma on usein jokin kehämäinen toiminta.

Erittäin yleisiä diagnooseja ovat esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaihe, dyspepsia tai IBS, joiden syy jää pimeään. Hoito on oireenmukainen. Atooppista ekseemaa ja monia muita ekseemoja ristidiagnosoidaan ja hoidetaan oireenmukaisesti ja se hyväksytään, nimenomaan tärkeintä on oireenmukainen hoito. Reumataudeissa on paljon oirediagnooseja jne.

Jos mietitään sitä, mikä on kliinisessa työssä oireenmukaisten diagnoosien ja oireenmukaisen hoidon määrä niin se on vielä paljon suurempi monista syistä.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009