Osallistuin tällä viikolla Sitran kansallisen ennakointiverkoston työpajaan, jossa pohdittiin mielenterveyden ja henkisen pääoman kehitystrendejä. Taisin tulla kutsutuksi ryhmään viralliseksi toisinajattelijaksi, mutta yllätyksekseni aika moni muukin työpajassa jakoi käsitykseni: vaikka julkisesta sanasta on helppo saada käsitys, että nuoriso voi ennennäkemättömän pahoin, työelämä on kurjempaa kuin koskaan ja masennus räjähtää käsiin, epidemiologinen data ei tue tätä kurjistumiskertomusta.

Kun tehtävänä oli kuitenkin miettiä, mikä on muuttunut - ja mitä voisimme viestiä päättäjille tulevaisuuden haasteita ennakoiden - ei ainakaan minulle tullut mieleen oikeastaan kuin yksi mielenterveyteen liittyvä muuttuja, jossa todellisuudessa on tapahtunut muutoksia. Se on alkoholi.

Alkoholin kulutuksen kasvu tosin näyttäisi tasaantuneen ainakin väliaikaisesti veroalen synnyttämän nousupiikin jälkeen. Suomalaiset ryyppäävät silti paljon enemmän kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten. Kun ainakin osa haitoista ilmenee viiveellä, odotettavissa voi siis olla aikaisempaa suurempia terveyshaittoja, mielenterveyshaitat mukaan lukien.

Liberaalina en haluaisi ehdottaa lisää kontrollia, mutta ilmeisesti muutakaan ei voi. On yleinen myytti, ettei alkoholin hintajousto ole merkittävä - että kohtuukäyttäjät juovat kohtuudella vaikka viina olisi halpaa ja ongelmakäyttäjät pään täyteen, maksoi mitä maksoi. Tosiasiassa hinta vaikuttaa alkoholinkulutukseen kaikissa ryhmissä.

Alkoholi liittyy työuupumukseen (olutta stressiin, ja seuraavana päivänä vasta uuvuttaakin) ja masennukseen (pitkällä aikavälillä alkoholi sotkee aivojen mielihyvämekanismeja). Paradoksaalista kyllä, monet varsinkin nuoret ihmiset vierastavat mielialalääkkeitä, mutta ihannoivat kuitenkin laillisia päihteitä - varsinkin kannabiksellahan on eräänlainen luonnontuotteen leima.

Lääkevastaisuus on ikävä ilmiö, kun ottaa huomioon, että masennukseen on tehokkaita lääkkeitä, joista osa jo on patenttisuojan ulkopuolella eli käytännössä ilmaisia.

Joskus ehdotettiin LSD:n lisäämistä vesijohtoveteen (ilmeisesti siinä uskossa, että se muuttaisi tylsät keskiluokkaiset esikaupunkilaiset vallankumouksellisiksi). Olisikohan parasta mielenterveyspolitiikkaa velvoittaa panimot yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa lisäämään masennuslääkkeitä olueeseen? Ainakin hoito kohdistuisi oikeaan kohderyhmään.

Vaikka tämä loputon puhe "nuorison pahoinvoinnista" pitkästyttääkin, eilinen 45 minuuttia sisälsi tavanomaisen pönötyksen lisäksi myös yhden varteenotettavan ajatuksen. Sen esitti Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Niklas Huotari.

Huotari ehdotti, että koulukiusaamista tulisi luodata kouluissa säännöllisesti anonyymeillä kyselyillä, joissa kysyttäisiin, onko luokalla ketään, jota kiusataan (ja jos, niin kuka tai keitä) ja onko luokalla ketään, joka kiusaa. Miksi tämä järjestelmä ei ole käytössä jo nyt?

Painetun Tiede-lehden puolella on myös kysytty, miksi lapset ja nuoret saattavat löytää vertaisryhmäkseen netin ihmisvihayhteisön. Tieteen tentissä oli Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian vastuualuejohtaja Riittakerttu Kaltiala-Heino. Lehti on ollut myynnissä tiistaista asti.

PS. Darwinin juhlavuosi on ovella, ja joukko valistusjärjestöjä otti varaslähdön järjestämällä Helsingissä Darwin-symposion huomisesta perjantaista sunnuntaihin. Unohtakaa ne seksimessut, todelliset tabujenrikkojat ovat viikonloppuna Ratakadulla!

Kommentit (6)

Viina ja järki ei sovi yhteen

Ei ole pahoinvointi ja kännääminen nuorten yksinoikeus. Työpaikkojen järjestämillä tiimipäivillä voi tehdä havaintoja 3A-kerhojen tulevista jäsenistä, kun pakollisten palaverien jälkeen alkaa ilmainen viina- tai viinitarjoilu. Ikävää katsella ja kuunnella itsensä änkyräkänniin juonneita kollegoita. Säälittävää! Säälittää kolmekymppisen rappioalkoholistin lapsi, joka saa yöateriakseen maidolla laimennettua viinaa äitinsä rinnuksilta. Kukaan ei tietenkään voi puuttua punaviininaukkailijan ongelmakäyttäytymiseen, koska muuten kyseessä olisi 'ahdistelu' ja toisten 'sisäisiin' asioihin puuttuminen.

Laittakaa yritykset niihin illlanistujaisiinne maksulliset viinat tai mieluiten poistakaa niistä kaikki viinatarjoilu. Jo tällä toimenpiteellä pienennettäisiin 'mielenterveyssyiden' takia ennenaikaiselle eläkkeelle jääneiden määrää, ja samalla vähennettäisiin nykyisten sylivauvojen tulevia mielenterveysongelmia.

cleora

Minun on vaikea uskoa, että alkoholin hinta olisi nykyään kovinkaan rajoittava tekijä sen käytössä. Se on sitä vain marginaaliselle ihmisryhmälle, sille joka laittaa kaiken liikenevän rahan alkoholiin. Tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä on muita syytä rajoittaa juomistaan kuin raha.

Kirjoituksen mukaan ei alkoholin kulutuksen laskemisen eteen voi tehdä muuta kuin korottaa hintaa. Surullista. Hinnankorotuksilla kun ei kovin pitkälle pötkitä. Mutta hyvä puoli siinä, ettei muita vaihtoehtoja ole, on, ettei surkuttelun ja julistuksen jälkeen tarvitse miettiä muita ratkaisuja.

Yksilö yhteisönsa kuva

Päihteet ovat kyllä huonoin tapa yrittää lievittää psyykkistä ahdistusta. Kannabiksen ihannointi on erityisen vahingollista, koska kannabiksen tiedetään laukaisevan psyykkisiä sairauksia. Silti en hehkuttaisi kritiikittömästi myöskään masennuslääkkeiden puolesta. Tiede -lehdessä julkaistiin 2.3 2008 uutinen brittitutkimuksesta, joka osoitti, että masennuslääkkeistä hyötyy vain kaikkein vaikeimmin masentuneet. Lisäksi SSRI-lääkkeiden tiedetään joskus lisäävän itsetuhoisen ja aggressiivisen käyttäytymisen riskiä nuorilla ihmisillä.

Usein diagnoosin "masennus" taustalla voi olla monisyisiä yksilön ihmissuhteisiin ja elämänhistoriaan liittyviä ongelmia, joita ei voi selittää aivojen kemiallisella epätasapainolla. Tällainen ongelma on esimerkiksi mainittu koulukiusaaminen. Ei kiusaaminen itsessään ole depressiosairaus, vaan ryhmissä esiintyvää väkivaltaa ja yhteishengen puutetta. Uskoisin että tuo brittitutkimus ja muut vastaavia tuloksia osoittaneet tutkimukset kertovat sen, että jopa väestötasolla laajoina esiintyvät ongelmat nähdään mieluummin yksilön ongelmina. Kiusaamiseen tarvitaan kuitenkin vähintään kaksi ihmistä, kiusaaja ja kiusattu. Samoin työuupumus on harvoin työntekijän täysin vapaaehtoisen valinnan tulosta. Stressiin paras lääke on kuormittavien asioiden vähentäminen elämästään. Käytännössä tähän ei ole aina mahdollisuutta.

veepee

Taannoisessa Tiede-lehden jutussahan heitettiin ilmaan ajatus alkoholiveron haittaperusteisuudesta. Jos verolla katettaisiin yhteiskunnalle koituvat kulut, jotka voidaan laskea alkoholinkäytön piikkiin, tulisi asiaan liittyvät inhimilliset kysymykset ikäänkuin kierrettyä miellyttävän pragmaattisella tavalla. Tämä voisi olla sitäpaitsi suurin piirtein yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Käytännössä tämä kai merkitsisi alkoholiveron tuntuvaa nostoa, mikä on minun kannaltani ikävää, koska kalja on hyvää. Tässä on tietysti sekin ongelma, että nykyään alkoholin ongelmakäyttö käsittääkseni painottuu tietyille, keski-iän ylittäville ikäryhmille, ja kaikki muut joutuisivat sitten pulittamaan heidän aiheuttamistaan ongelmista. Mutta koska ongelmakäyttäjien ryhmä pienenee luonnollisen poistuman kautta, niin epäsuhta korjaantuu itsestään.

Kalevi

Joillekin ihmisille muodostuu näköjään suoranainen pakkomielle näitten depressiolääkkeiden tuputtamisesta. Analogia hippien suunnitelmiin LSD:n pakkosyöttämisestä onkin osuva. Masennuslääkkeet ovat niitten hehkuttajien mukaan uusin "tosi kova juttu", josta kaikkien on päästävä osalliseksi; jos ei muuten, niin pakolla.

Tatu Ollila

En pysty käsittämään tätä monikansallisten lääkeyritysten lobbaamistasi. Prozac tappaa vuodessa yli 16000 amerikkalaista. Kannabis nolla koko maailmassa, joten luonnontuotteen leima ei yllätä minua ainakaan millään tapaa.

Mielialalääkkeet ovat muutenkin täysin väärä tapa pureutua psyykkisiin sairauksiin, joiden oikea hoitomuoto olisi yhteisön apu / terapia. Olen itse läheltä seurannut mitä masennuslääkkeet ihmisille tekevät. Ne tekevät ihmisestä hymyilevän zombien. Sen saman hymyilevän zombien jonka kannabiksen käyttö voi tehdä, sillä erotuksella, että lääkkeet vaikuttavat 24/7, kannabis ei.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009