"Nimeni on Matti", aloitti Evan johtaja Matti Apunen kolumninsa Hesarissa.

Lauseen kuuluisi jatkua: "ja minulla on ongelma", jos oltaisiin anonyymien alkoholistien kokouksessa - tai oikeastaan minkä tahansa anonyymisti ongelmilleen vertaistukea hakevan ryhmän palaverissa. Mutta ei olla. Apunen päinvastoin julisti sodan anonyymiyttä vastaan.

Ongelma Apusella kyllä on. Nimittäin se, ettei hänen argumentaatiossaan ole mitään järkeä. Omalta osaltaan Apuselle ehti vastaamaan jo Petteri Järvinen. Järvisen tapaan sivuutan täydelliset asiattomuudet. Ne pitää kitkeä pois moderoimalla, tai jos rikos on tapahtunut, sitten mennään ja tutkitaan ip-numerot.

Varsinainen kysymyshän Apusella oli, miksi kukaan, jolla on mitään asiallista sanottavaa, ei voisi sanoa sitä omalla nimellään. Tämä kysymys on ensinnäkin jaettava kahteen osaan. Onko kyse viestistä, jossa oleellista on sen sisältämien tosiasiaväittämien paikkansapitävyys? Vai onko kyse mielipidekirjoituksesta, jossa oleellista on se ajattelun ja päättelyn johdonmukaisuus, jolla yleisesti tunnetuista tai asianmukaisesti lähteytetyistä premisseistä päädytään johtopäätökseen?

Mielipidekirjoitusten kohdalla tulisi olla itsestäänselvää, että paras kirjoitus on anonyymi. Tiedän sosiaalisesta mediasta parikymppisiä talouskirjoittajia, jotka älyllisesti pärjäävät kevyesti monille elinkeinoelämän johtotehtävissä toimiville. Vain anonyymissä ympäristössä lukija joutuu arvioimaan esitettyjä perusteluja aliarvioimatta niitä, joilla ei ole asemaa ja yliarvioimatta niitä, joiden karisma muissa ympäristöissä sokaisisi lukijan pitämään tyhjänpäiväistä analyysiä vakavasti otettavana.

Nimettömyys sulkee myös pois argumentaation taustamotiiveilla spekuloinnin. Miten Apunen voisi koskaan esittää vasemmistolaisen yhteiskunta-analyysin, jos hän sellaiseen jostain syystä omassa ajattelussaan päätyisi. Lukija alkaisi heti epäillä, että tässähän nyt on jokin koira haudattuna. Jotenkinhan tässä nyt kuitenkin ollaan elinkeinoelämän asialla.

Jo pelkästään se, että on aiemmin ollut jostakin jotakin mieltä, johtaa loputtomiin motiivipohdintoihin. Jos on joskus kannattanut tai vastustanut ydinvoimaa, kaikki myöhempi kirjoittelu aiheesta tullaan tulkitsemaan aiemmin esitettyjen kantojen läpi. En tiedä, vaikuttiko omaan Fukushima-kirjoitteluuni tiedostamattani se, että pidän ydinvoiman lisärakentamista Suomessa ihan järkevänä. Lukijoilleni - tai ainakin joillekin teistä - tuntui olevan täysin mahdotonta keskittyä siihen, mitä kirjoitan.

Entäpä jos puhe on tosiasioista? Kirjoittavatko ihmiset faktat oikein, jos he eivät joudu sanomisistaan vastuuseen?

Tässä tietenkin ensin tulevat mieleen aiheettoman mustamaalaamisen mahdollisuudet, mutta yhtä lailla journalistipiireissä on tavattu pitää tärkeänä lähdesuojaa. Joitakin tosiasioita on vaikea saada julkiseen keskusteluun, koska ihmisillä on syytä pelätä paljastuksien seurauksia.

Lopulta on sitten joukko enemmän tai vähemmän yksityisiä totuuksia, joilla ei ole mitään laajempaa yhteiskunnallista merkitystä, mutta jotka voivat olla hyvin kiinnostavia esimerkiksi seksuaalisten markkinoiden tutkijoille. Henry Laasasen yli vuosi vanha kirjoitus anonyymin kirjoittamisen järkevyydestä sivuaa näitä, hänen tutkimusalansa kannalta relevantteja kysymyksiä, mutta on edelleen kurantti puheenvuoro muutenkin.

Kommentit (31)

Mie

Olen kokolailla samaa mieltä kanssasi ym. seikoista. Sivuten viittaustasi Laasaseen: hänellä on ihan hyviä huomioita, mutta metsäänkin mennään. Ainakin oman kokemuspiirini pohjalta toteaisin kyllä, että nimimerkeillä käydyt verkkokeskustelut todellakin muistuttavat ainakin yhtä paljon vessanseinäkirjoittelua kuin arvokasta & älyllistä mielipiteenvaihtoa. Myönnän etten itsekään ole aina ollut syytön asiassa. Anonymiteetti takaa vähintäänkin yhtä todennäköisesti mahdollisuuden trollailuun ja provokaation kierteeseen kuin Laasasen peräänkuuluttamien rohkeiden yksilöiden laukomien epämukavien totuuksien (BTW, terveisiä Laasaselle että "teoria" ja "totuus" eivät ole synonyymejä) julkituloon. Peräänkuuluttaisin kyllä siis vahvasti enemmän malttia ja itsesensuuria myös anonyyminä käytävään keskusteluun.

Rogue

Yks oleellisimmista pointeista jää usein kokonaan huomiotta tässä keskustelussa. Anonyymiyden vastustajat vetoaa jatkuvasti siihen, et esiinnytäänhän livenäkin omalla naamallaan omana itsenään. Mitä ne ei näytä ollenkaan tajuuvan on se, et kaikki mitä netissä kirjotat käytännössä tallentuu ja on milloin tahansa kenen tahansa luettavissa jälkeen päin. Oikee vertaus livemaailmaan olis siis se, et kaikki missä tahansa ympyröissä kasvokkain käydyt keskustelut videoitais ja tallenteet olis hamaan tulevaisuuteen kenen tahansa katsottavissa milloin tahansa. Kuinka monen ihmisen vois realistisesti ajatella suostuvan tällaseen järjestelyyn?

SamBody

Elämän realiteetteihin kuuluu se että kaikki ihmiset ovat riippuvaisia toisista ihmisistä ja siten myös heidän suhtautumisesta itseensä. Tämä johtaa väistämättä siihen että ihmiset ovat enemmän riippuvaisia niistä jotka käyttävät suurempaa taloudellista ja poliittista valtaa kuin niistä joilla tälläista valtaa ei ole. Joka taas johtaa väistämättä siihen että henkilökohtaisen edun kannalta on erittäin epäedullista esittää julkisesti näkemyksiä jotka poikkeavat valtaa käyttävien mielipiteistä. Joka taas johtaa siihen että valtaa käytävien kannalta anonyymi mielipiteiden esittäminen on epätoivottavaa. MOT.

Tiedemies

Olen tästä tarkalleen samaa mieltä. Minusta asia on oikeastaan melkein päinvastoin kuin mitä Apunen esittää. Mielestäni on paljon tilanteita ja asemia, joissa olevan ihmisen omalla nimellään kirjoittaminen on pikemminkin epäasillista ja jonkinlaista petkutusta, koska ihmiset tuijottavat vain asemaa eivätkä argumentteja.

Jarkko Järvinen

Perusjärkevyys on kunnossa. Kunhan saisit ilmastonmuutosuskontosi vielä järkevälle tasolle, niin kokonaisuus olisi reaalinen.

MK

Nimellä kirjoittamisessa on sekin koukku, että nimi ei ole uniikki. Minulla on useampi täyskaima ja yksi niistä on jopa kirjoittanut Hesariin. Siihän on sitten Apunenkin hukassa, kun lähtisin kirjoittamaan "hänen nimissään" ihan erilaista mielipidettä.

Huomio nimen tuomasta painolastista on hyvä. Se on havaittu myös työn ja opiskelupaikan haussa. Molempia on ainakin ehdotettu toteutettaviksi ilman nimiä, jotta vältytään turhilta ennakkoluuloilta. USA:ssa tuota käsittääkseni toteutetaankin. Suomessa taas nimettömyys on ollut käytössä ylioppilaskirjoitusten tarkastuksessa jo vaikka kuinka pitkään.

Alan Dorkin

Marko kirjoitti: ”Kun tuossa mainitsin ydinvoiman ja Fukushiman, niin linkattakoon myös tähän mainioon postaukseen (nimellinen): http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81209-miksi-fukushima-tappaa-niin-v...

Olen seurannut säännöllisesti kansainvälistä mediaa tästä Fukushima-aiheesta, mutta en ole linkittänyt huolestuttavia uutisia tänne enää viikkoihin, koska aihe ei tunnu enää suomalaisia paljonkaan kiinnostavan; muuta maailmaa sitäkin enemmän.

Tässä yksi viimeisimmistä otsikoista:

August 30th, 2011 at 06:15 AM
“Report: 76 trillion becquerels of Plutonium-239 released from Fukushima — 23,000 times higher than previously announced!”

Mikä ihmeen lukihäiriö vaivaa näitä meidän tiedeuskovaisiamme? Toisaalta tiedämme, että Fukushima ei ollut ydinpommi, eli sitä ei oltu alun perinkään suunniteltu tappamaan ihmisiä; juuri siitä syystä johtuen akuutteja kuolemantapauksia on ollut toistaiseksi rajoitetusti. Toisaalta tiedämme, että päästöjen määrää on Japanin viranomaisten taholta suuresti vähätelty ja valehdeltu. Edelleen tiedämme, että yksin Fukushiman prefektuurin alueella elää vakituisesti n. 2,5 miljoonaa ihmistä, jotka kaikki ovat jo nyt saaneet enemmän tai vähemmän säteilyä osakseen ja saavat sitä kaiken aikaa lisää. Lisäksi todellinen saastumisalue on sitä laajempi, mitä enemmän asiaa on ehditty tutkia. Sitten edelleen tiedämme, että syövän kehittyminen ihmiskehossa tappavuuden asteelle vie useita vuosia, syöpätyypistä riippuen keskimäärin 10 vuotta.

Ja sitten meille ilmestyy tiedetoimittaja Marko, joka julistaa vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että ”kuolleita lähes nolla, ja että itse asiassa Thernobylkin vain lisäsi luonnon monimuotoisuutta!”

Tämä on viimeinen viestini tästä aiheesta tälle foorumille. Olen syvästi pettynyt siihen tapaan, jolla Tiede-lehti sekä sen sähköinen foorumi on tätä katastrofiaihetta käsitellyt.

Marko Hamilo

Alan Dorkin lukee nyt vain uudestaan sen linkin ja yrittää ynnätä vaikka kynällä ja paperilla, kuinka paljon nämä pari miljoonaa ovat saaneet annosta.

Pienien säteilyannosten haitallisuus on edelleen arvailujen varassa eikä mikään tieteellisesti toteennäytetty asia. Voi olla että muutamasta millisievertistä vuodessa lisää on vain hyötyä. Sellaisia määriä syöpiä tuolta ei tule, että ne signaalina erottuisivat kohinasta kymmenien vuosien päästäkään. Se ei tarkoita etteikö olisi mahdollista että niitä laskennallisesti olisi tullut, mutta määrät eivät voi olla kovin suuria.

Riku Mattila

Tuossa yllä linkattu otsikko:
"Report: 76 trillion becquerels of Plutonium-239 released from Fukushima — 23,000 times higher than previously announced."
perustuu käsittääkseni (nimimerkilliseen) blogikirjoitukseen: http://ex-skf.blogspot.com/2011/08/nisa-neptunium-239-in-august-29-press...

Tuossa kirjoituksessa viitattiin Japanin ministeriön julkaisemiin arvioihin ympäristöön levinneistä nuklideista, joihin plutoniumin lisäksi kuuluu neptuniumin isotooppi 239, jota syntyy reaktorissa, kun uraani-238 kaappaa neutronin. Neptunium-239 hajoaa 2,4 päivän puoliintumisajalla plutonium-239:ksi.

Väite plutoniumin määrän moninkertaistumisesta neptuniumin hajoamisen seurauksena perustuu väärinkäsitykseen: koska jokainen Np-239 muuttuu Pu-239:ksi, voidaan sanoa, että neptuniumin konversiosuhde plutoniumiin (atomeina tai grammoina laskien) on 1:1. Jutussa tätä konversiosuhdetta kuitenkin virheellisesti käytetään becquereleinä mitattuun aktiivisuuteen, joka Np-239:llä lyhyen puoliintumisaikansa vuoksi on yli 3,6 miljoonaa kertaa suurempi grammaa kohti kuin plutoniumilla. Tästä syystä se plutoniumiin verrattuna 23000-kertainen Np-aktiivisuus ei plutoniumiksi muututtuaan suinkaan nosta plutoniumin aktiivisuutta 23000-kertaiseksi, vaan aiheuttaa siihen pelkästään (23 000 / 3 600 000) = 0,6 % lisän.

Asiaa näytetään kyseisen blogin (nimimerkillisissä) kommenteissa yritetyn kirjoittajallekin selittää, mutta ilmeisen tuloksetta, koska tämä otsikko kiertää nyt eri muodoissaan maailmaa - usein ilman mitään viittauksia perusteluihin, joiden kautta lukija voisi oma-aloitteisesti pyrkiä tarkastamaan, mistä on kysymys.

Nimetön mutta ei väritön

Jos nimettömästä kirjoittamisesta tehdään laitonta, niin on todennäköistä, että joko kehittävä ajatustenvaihto loppuu lähes kokonaan ja samoja, 'turvallisia' mielipiteitä toistellaan loputtomasti tai sanasota kiihtyy edelleen, kun aktiivisimmat ja väittelytaitoisimmat yksilöt alkavat tosissaan taistella toisiaan vastaan ja yrittävät käännyttää vastaansanojia omalle puolelleen. Nettikeskustelijoita on erilaisia, eivätkä kaikki osaa tai jaksa puolustautua parhaimpien väittelijöiden ja vänkääjien iskulauseita vastaan. Tällä tavalla luodaan 'syrjäytynyt' nettikeskustelijoiden ryhmä, joka eristäytyy mielipiteineen omaan 'alamaailmaansa' piiloon kaikelta valvonnalta. Silloin voidaan pohtia, kumpi onkaan suurempi uhka: julkisesta nettikeskusteluista piilossa olevat alaryhmät vai julkisesti arvioitavissa olevat värikkäätkin, nimettömät kirjoitukset.

Nimettömyys takaa suojan uusien asioiden esittämiseen. Jos oikealla nimellään esiintyvä 'amatööri' esittää tuoreen, erikoisen tai poikkeavan ajatuksen, niin aggressiivisesti omia etupiirejään puolustavien ammattilaisten teilaava mielipide painostaa 'tyhmemmänkin' kansalaisen yhteiseen ruotuun. Ajatellaanpa vaikka talouskriisien hoitoa, joissa harvoin on yhtä oikeaa ja sataprosenttisesti toimivaa hoitokeinoa. Jos joku tavallinen kaduntallaaja julkeaisi esittää finanssinerojen ja etevien komissaarien näkemyksien vastaisia mielipiteitä, niin kyseinen yksilö naurettaisiin sosiaalisesti kelvottomaksi yksilöksi ja todennäköisesti myös roskapostittajien suosikkikohteeksi. Aika kova rangaistus pelkästä vapaasta mielipiteestä.

Kirjoitusten nimipakko ei edes toimisi toivotulla tavalla, koska kirjoittelijat oppisivat nopeasti luomaan itselleen väärän identiteetin. Ja jos nimipakko kuitenkin jotenkin onnistusikin, niin se loisi netistä varsin tylsän paikan, kun hauskimpien kommenttien laukojat ja muita loukkaamattomat irvileuat poistuisivat näyttämöltä. Netistä muotoutuisi kankeakielinen viranomaisverkko.

Jos nykyinen nettisensorointi ei täytä herkän lukijan vaatimuksia, niin ainahan lukija voi itse sensuroida nettilinkistöään ja lukemiaan sivustoja.

Alan Dorkin

"Alan Dorkin lukee nyt vain uudestaan sen linkin ja yrittää ynnätä vaikka kynällä ja paperilla, kuinka paljon nämä pari miljoonaa ovat saaneet annosta."

Osaan toki käyttää kynää ja paperia, mutta jo ihan päässälaskienkin Marko voi lukea edellisen viestini otsikkositaatin (toissapäivältä) ja todeta, että jos pelkän plutoniumin päästöt ovat 23.000 kertaa suuremmat kuin mitä tähän saakka on viranomaisten toimesta ilmoitettu, mitä suuruusluokkaa mahtavat päästöt olla kaiken kaikkiaan, kun koko katastrofi on saatu tutkittua? Ja kyetäänkö sitä koskaan tarkasti edes tutkimaan?

Tiedeihmiset Risto Varteva ja Leena Tähtinen ovat kuolleet suhteellisen nuorina syöpiin ihan hiljattain. Itse olen saattanut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana hautaan kaksi työikäistä ikätoveriani. Toinen kuoli haimasyöpään, toinen vatsasyöpään. Kolmas työtoverini sairastui leukemiaan 5v. sitten ja on nyt sairauseläkkeellä. Työyhteisööni kuului alle 30 ihmistä, eli sairastuvuusprosentti on yllättävän suuri. On täysin mahdotonta yrittää todistaa sitä, että edellämainitut syöpätapaukset johtuisivat Tshernobylistä, mutta Markokaan ei kykene kiistämään sitä, etteikö se voisi olla mahdollista!

(Plutonium ei sinänsä ole erityisen säteilevä komponentti, mutta sen isotoopit ovat erittäin myrkyllisiä joutuessaan ihmisen elimistöön. Asiaa on ollut toistaiseksi vaikea tutkia, koska plutoniumia syntyy lähinnä The Big Bangissa tai ydinkatastrofeissa, mutta ehkäpä Fukushima nyt antaa siihenkin mahdollisuuden lähivuosien kuluessa...)

Alan Dorkin

Luin Riku Mattilan asiantuntevan kommentin vasta sen jälkeen, kun olin jo lähettänyt edellisen viestini. Kiitos siitä Rikulle. Mutta Riku Mattilakaan ei todennäköisesti kykene esittämään argumentteja plutoniumin ihmisille aiheuttamasta syöpäriskistä - ei puolesta tai vastaan - koska tällä hetkellä kukaan muukaan maailmassa ei kykene sitä tekemään; aineistoa asian tutkimiselle ei yksinkertaisesti ole ollut. Kymmenen vuotta Fukushiman jälkeen sitä materiaalia todennäköisesti on...

Riku Mattila

Tarkkaa tietoa Fukushiman onnettomuudessa ympäristöön päässeen plutoniumin kokonaismäärästä ei vielä ole ehditty saada, mutta ottaen huomioon aineen heikon liikkuvuuden (valmiiksi oksidina polttoaineessa, hyvin korkea kiehumislämpötila jne.), pitäisin aika yllättävänä, jos sitä olisi voinut päästä laitokselta sellaisia määriä, että se olennaisesti lisäisi plutoniumin määrää edes laitoksen lähialueen maaperässä. Maapallon ilmakehässä räjäyteltiin 1960-luvun alkuvuosiin mennessä ydinaseita niin paljon (yli 500 kpl), että niistä päätyi ilmakehään yhteensä useita tonneja plutoniumia, ja tästä aiheutuu kaikkialle maapallolla vajaasta yhdestä muutamaan becquereliin neilömetrillä oleva plutoniumaktiivisuus. Jos sitä verrataan esimerkiksi kohtalaisen helposti (n. 600 asteen lämpötilassa) haihtuvaan, kokonaismäärältään suureen ja puoliintumisajaltaan keskipitkään cesiumiin, plutoniumin aiheuttama lisäaltistus jää väkisin merkityksettömäksi, vaikka ikävästä aineesta onkin kehon sisälle päätyessään kysymys.

Plutoniumin terveysvaikutuksia on toki tutkittu - perustietoa voi kaivaa vaikka tuosta artikkelista ja sen lopussa olevista linkeistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Plutonium_in_the_environment

Valto Ensio

Nii´in. Eihän tieteen nimissä tiedemiesten ihmiskunnan sotienlopettajaksi ja rauhantekijäksi kehittelemä atomipommi surmannut Hiroshimassa ja Nagasagissa kuin "vain" parisataatuhatta ihmistä kertarykäisyllä plus sen jälkeen vuosikymmenien saatossa muutaman satatuhatta lisää. Mitäs pienistä, hui hai.

Ja mitäpä siitäkään, että nykyiseen tietämykseen atomivoiman haitoista ja hyödyistä on lisäksi pitänyt tuhota valtavat alat merenalaista maailmaa, Bikinien koralliriuttoja, Siperian taigaa ja entisilleen palaamatonta luontoa? (Vaikka on se sellainen hinta ihmiskunnan maksettavaksi, ettei se sitä kuittaa loppupelissä kuin omalla tuhollaan.)

Muistellaanhan loppuun asti myös Harrisburgia ja Tshernobyliä ja ihmisille niistä aiheutuneita kotien menetyksiä, surua ja kaikenlaisia uhreja niin luonnonlajiston kuin ihmistenkin osalta, mutta huita haita niillekin tiedeyhteisöt tarjonnevat. Kaipa näillä kaikilla hirvittävillä kokeilla ei ole otsonikertaankaan mitään vaikutusta ollut, hiuslakkapurkeista ja jääkaapeista ne myrkyt sinne nousivat yksistään tuhotöihinsä…

Mutta tiedeuskovaisuuskinhan on vain yksi käsienristiin laittamisen syy rukoukseen ja lohduke niille, jotka eivät jäljilleen hirviä katsoa. Uskotaan, että kyllä tiede keksii ratkaisun kaikkiin ihmiskunnan ongelmiin. Fukushimankin pikkupikku päästönlirahdukseen, ja ettei ”sellainen enää koskaan, ei milloinkaan saa toistua”.

Tieteentekemisellä ja sen tuloksilla ei "pelasteta" yhtään mitään. Ei ehditä. Se on vain loputonta "heureka" -elämyshuudahtelua uusien keksintöjen äärellä. Vaarallista näpertelynhalua kertakaikkiaan varsinkin kun liikutaan niinkin valtavien voimanlähteiden äärillä kuin atomivoima on.

Marko Hamilolta pitänee kysyä, mitä skeptisyys lootansa yläotsikkona tarkoittaa?

Matti Apusen juttua on helppo ravistella skeptisesti koska se on mielipidekirjoitus mielipidekirjoitusten joukossa, siis kertakaikkiaan mitätön juttu atomivoiman rinnalla kuten koko internetin anonyymiys-vouhotuskin kaikkine päästöineen sekin. Ainut skeptisyyden paikka olisi tässäkin, että moisen sontaluorin ylläpitämiseen täytyy rakentaa lisää voimaloita; padota yhä uusia jangtsejokia ja rakennella olkiluotoja joka niemehne notkohon saarelmaan, ja niin edelleen, loputtomasti.

Jos osaa kuvitella tarkkailevansa ihmiselämän toimintoja kilometrinkään korkeudesta maankamaralta niin kyllä se niin naurettavaa on, että turha sitä nimettömyyden taakse karkuun on mennä. Kusiaisten toimilla näytäisi siihen verrattuna olevan paljon määrätietoisempaa ja tarkoituksellisempaa kaikki se edestakaisin säntääminen kuin ihmislajilla koskaan.

Hannu Tanskanen

Järvinen kyllä hieman aikaisemmassa kommentissaan kutsuu nimimerkkikirjoittajia "puskasta huuteleviksi vellihousuiksi" ;=)

"Oli Tanskasen mielipiteistä mitä mieltä tahansa, hän ainakin esittää ne miehekkäästi omalla nimellään. Samaa ei voi sanoa puskasta huutelevista vellihousuista"

Alan Dorkin

Riku Mattila kirjoitti: Plutoniumin terveysvaikutuksia on toki tutkittu - perustietoa voi kaivaa vaikka tuosta artikkelista ja sen lopussa olevista linkeistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Plutonium_in_the_environment

Joo. Vaan kun ”environment” on ihan eri asia kuin ”human population”. Minä tarkoitin kommentissani sitä, että plutoniumin terveysvaikutuksia ihmisiin ja kansakuntiin ei ole voitu toistaiseksi tutkia tarkemmin laajemman aineiston puutteessa. Nyt sitä aineistoa lähivuosina luultavasti tulee.
Lisäksi Fukushiman vuoksi syntyneitä ns. ”hot spotteja” on löydetty kuudessa muussakin prefektuurissa. Nämä hot spotit ovat ihmisaistien ulkopuolella olevia erittäin vaarallisia säteilypisteitä, joita on löydetty pelottavan paljon m.m. Tokion prefektuurista (13,5 milj. asukasta).

“BST 25 Aug 2011
Elevated levels of radiation have been found 125 miles from the power plant, which was destroyed by the March 11 earthquake and tsunami. That is well beyond the 18-mile exclusion zone that has been imposed.
Officials in the city of Tokamachi, in northwest Niigata Prefecture, detected 27,000 becquerels of radioactive cesium per kilogramme (2.2lbs) of waste in a school compost heap. By law, any waste containing just 8,000 becquerels per kg must be treated as radioactive waste.
Experts and residents say the government should have begun monitoring further afield immediately after the plant began leaking radioactivity.”
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/asia/japan/8721630/New-radiati...

Phony

Moi Marko (ja Hannu)

Olen nyt ollut kolme ja puoli vuotta Tiede-lehden keskustelupalstan moderaattorina. Olen koko ajan toiminut nimettömänä moderaattorina, pelkkänä nikkinä. Meitä oli alussa kolme, mutta nykyisin olen asdf:n kanssa kahden. Koko tuona aikana ei ole ollut pahoja Bushkasta huutelevia vellihousuja kuin ihan alussa ja ihan muutamia. Nykyisin palsta tavallaan moderoi itse itsensä. Tähän on varmaan yhtenä syynä Jukka Ruukin rohkea päätös ottaa palstalla tunnettuja ja pitkään kirjoittaneita vakionikkejä moderaattoreiksi. Meillä kaikilla kolmella oli pitkä kirjoittajaura palstalla. Minä itse olen kirjoittanut palstalle noin vuodesta 2000 lähtien. Tämä "katu-uskottavuus" ja johdonmukainen linja on varmasti auttanut meitä.

Tasan kuukausi sitten avasin palstalle ketjun, jossa kyselin asiaa: "Kirjoittaisitko palstalle nikin takaa, omalla nimellä?"

Linkki http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/k...

Ketjussa oli mukana myös gallup, johon on tullut mukavasti vastauksia, vastaajia on tähän mennessä ollut 74 kappaletta:

Haluaisin, että palstalle

kirjoitetaan vain omalla nimellä_____4%
rekisteröityessä nimi vaaditaan_____56%
kirjoitetaan vain nikillä___________40%

Oikeastaan kukaan ei halua pelkästään omalla nimellä kirjoittelua, mutta yli puolet haluaa, että kirjoittajan nimi olisi kuitenkin ylläpitäjän tiedossa, mutta ei julkisena kirjoitusten yhteydessä. Tämä on myös minun kantani asiaan, niin moderaattorin roolissa kuin tavallisen kirjoittajankin roolissa. Moderointia se helpottaisi takuulla ja samalla se taatusti toimisi kaikkien kirjoittajien kohdalla "itsemoderointina". Mitään puskahousuja vellimäisiä onelinereitä heittämässä ei enää palstoilla liikkuisi.

PS. Keskustellaan nyt tässä otsikon aiheesta, eikä Fukushimasta.

Riku Mattila

Postauksen varsinaiseen aiheeseen oma käsitykseni on seuraava: omalla nimellä kirjoittaessaan tulee jättäneeksi sanomisistaan ikuisen, helposti löydettävissä olevan jäljen. Tästä syystä harkitseva ihminen on varsin varovainen siinä, minkälaisia asioita julkisuuteen tuo. Tämä on usein hyvä asia ja lisää sanomisen uskottavuutta, koska fiksu ihminen ei kovin monta kertaa halua jäädä ikuisesti näkyvällä tavalla kiinni perättömien tai virheellisten tietojen levittämisestä. Nimimerkkikirjoittaja voi suoltaa perätöntä tekstiä liukuhihnalta ilman pelkoa kasvojen menetyksestä.

Kääntöpuolena on, että moni asia ja ajatus, joiden soisi tulevan muidenkin tietoon ja lisäkehiteltäväksi, jäisi kokonaan piiloon, jos niitä ei olisi mahdollista esittää nimimerkin suojasta. Mahdollisuus esittää ajatuksia niin, että ne eivät leimaa kirjoittajaa ikuiseksi ajaksi on tästä syystä välttämätön, jos halutaan käyttää Internetin mahdollistamaa tiedon jakamisen tehokkuutta edistämään kaikkinaista niin teknistä kuin yhteiskunnallistakin kehitystä.

Molempia puolia siis minun mielestäni tarvitaan: anonymiteettiä ylläpitämään kehitystä ja vastuullista nimellistä kommunikointia tuomaan siihen tolkkua.

Aaa-nyymi

Pelkän nimen (etu- ja sukunimi) julkaisun varaan jätettävä anonyymiyden poisto asettaisi erinimiset ihmiset varsin epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Toisia etu- ja sukunimen yhdistelmiä on maassamme vain yksi, mutta toisia saattaa olla kenties jopa tuhansia. Tämä lienee jopa oikeudellinen ongelma siinä vaiheessa, jos ja kun tällaisia aloitteita aletaan miettiä lakitasolla.

Jotta henkilöllisyys saataisiin täysin varmaksi, tulisikin sitten kenties julkaista jokaisen nettikirjoituksen yhteydessä kirjoittajan koko nimi ja osoite. Henkilötunnuksen alkuosaa ja ammattia voitaisiin myös harkita julkaistaviksi.

Ehkä profiilin yhteyteen vaadittaisiin myös viranomaisen hyväksymä valokuva kirjoittajasta. Kuva voitaisiin ladata automaattisesti viranomaisrekistereistä, kunhan kirjoittaja olisi ensin saanut oikeudet profiiliinsa tunnistautumalla pankkitunnuksin.

Mitenköhän nettikeskustelun kävisi näiden uudistusten myötä?

Kenenkään (terveen) itsetunto ...

Esimerkiksi poliitikkojen on helpompi vaatia oikealla nimellä keskustelua. Heillähän ei ole enää maineensa kanssa mitään vaaraa - ovat jo pilanneet sen moneen kertaan aiemmin. Lisäksi suljettujen eturyhmien edustajia kiinnostaa saada tieto henkilöistä, jotka ovat heidän ajatusmaailmaansa ja aatteitaan vastaan. Näin (sosiaalinen) teloituslista on helpompi luoda.

Reaalimaailmassa kaikki eivät ole kaikkien kavereita, eikä mielipiteitään avoimesti laukova henkilö selviä ilman kuri(s)tuskoppia tai naamalle viskottuja mätiä tomaatteja. Tämän huomaavat aikanaan myös yltiöavoimet rippittäytyjät.

Se oli vaan mun identtinen sisko

Ja millähän kirjoittaja oikeasti mahdettaisiin tunnistaa täysin varmasti? DNA-testilläkö?

Alan Dorkin

Phony kirjoitti: "PS. Keskustellaan nyt tässä otsikon aiheesta, eikä Fukushimasta."

Marko Hamilo itse kirjoitti 1.9. tässä omassa blogiaiheessaan: "Kun tuossa mainitsin ydinvoiman ja Fukushiman, niin linkattakoon myös tähän mainioon postaukseen (nimellinen)": http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81209-miksi-fukushima-tappaa-niin-v...

Tulkitsin tuon Markon kommentin siten, että myös Fukushimasta voi kommentoida tässä aiheessa ilman ongelmia.

Mitä tulee nimimerkin käyttämiseen ylipäänsä, minulla on ollut sellainen käsitys (se voi olla virheellinenkin), että näillä blogisivustoilla Tiede-lehden toimituksella on (niin halutessaan) mahdollisuus tarkistaa kirjoittajan nettiosoite, ja sitä kautta myös tarvittaessa hänen henkilöllisyytensä. Onko näin?

Ja vielä yksi asia: Omasta puolestani minulla ei ole mitään salattavaa tai pelättävää oman nimeni julkituomisesta näiden aiheiden yhteydessä. Voin sen ihan hyvin tehdäkin, jos joku sitä perustellusti pyytää. Ainoa "este" tälle asialle ovat täydelliset nimikaimat, jotka saattavat joutua syyttöminä tarpeettoman ryöpytyksen kohteeksi. Pitäisikö samassa yhteydessä siis julkaista myös kaikki muut yhteystiedot?

PS: Vävyni nimi on Juha Korhonen. Tietosuojalaki estää täsmällisen tarkan lukumäärän julkituomisen, mutta varovaisesti arvioiden Juha Korhosia on Suomessa muutama sata.

Ja lähetys vaikenee...

Moni kansainvälinen suuryritys on paljastunut varsinaiseksi käärmeenpesäksi. Jos joku onneton työntekijä avautuisi pahasta olostaan sosiaalisessa mediassa oma nimellään, niin seurauksena olisi potkut tai pahemmassa tapauksessa joen pohjassa mätänevä ruumis. Nimettömyydellä vältetään pahimmat ylilyönnit ja katkeroitunut vuotaminen wikileakseihin.

Mutta eihän tuollaista seivästystä voi tapahtua meidän maassamme? Menkääpä mukaan politiikkaan. Siellä omantuntonsa mukaan avoimesti tilittäytyvä kansansa edustaja, ja maansa lain säätäjä, voidaan leimata edustuskelvottomaksi, vaikka saman yksilön arvomaailma kelpasi puolueelle vielä ennen vaaleja. Tästä on esimerkkejä aivan lähiajoilta. Jonkin etiikka on matkalla hapantunut, joten miksi pitäisi moralisoida nimimerkeillä omaa selustaansa suojaavia kansalaisia?

Ne, jotka tosissaan - tosiasioita harkittuaan - vaativat kaikelle nettikeskustelulle kasvolliset nimimerkit, voisivat hävetä. Ai, niin mutta nehän eivät tiedä, mitä häpeä tarkoittaa. Sitä se liiallinen avoimuus facebookeissa teettää - tuloja mainostajille ja kuluja yksilöille.

Alan Dorkin

Vielä yksi kommentti tähän nimimerkkikeskusteluun. Riku Mattila on kirjoittanut muutaman, hyvin ansiokkaan kommentin tähän blogiaiheeseen liittyen. Tarkistin Googlesta hänen taustatietonsa, jotka tulevat tässä:

"Riku Mattila (s. 18. lokakuuta 1960 Hyrynsalmi) on suomalainen kitaristi, säveltäjä ja tuottaja. Mattila on soittanut muun muassa yhtyeissä Ramblers, Kauko Röyhkä & Narttu, Tumppi Varonen & Problems?, Remu & His All Stars ja Ismo Alanko Säätiö.
Riku Mattila on ansioitunut ja palkittu suomalainen musiikkituottaja. Hän aloitti tuottaja-uransa v. 1980 ja on tuottanut yli 60 albumia. ÄKT on myöntänyt Mattilalle hänen tuottamistaan levyistä vuoden tuottaja Emma-palkinnon vuosina 1986, 1987 ja 2008. Hän oli tuotantopäällikkönä Sonet/PolyGram (Universal Music) -levy-yhtiössä 1988–1994. Mattila on tehnyt myös musiikkia radioon ja televisioon vuodesta 1995, muun muassa TV-sarjaan Kotikatu sekä lukuisia TV-tunnuksia kuten ohjelmaan Arto Nyberg.
Vuonna 2004 Mattila on keikkaillut Röyhkän kanssa Kauko Röyhkä & Riku Mattila duona. Parivaljakolta ilmestyi 6. helmikuuta 2008 yhteinen albumi Kauko Röyhkä & Riku Mattila, joka sai niin lehdistöltä kuin yleisöltä positiivisen vastaanoton. Sue-lehti valitsi sen 2000-kymmenluvun parhaaksi kotimaiseksi albumiksi vuonna 2009. Vuoden 2011 alusta alkaen Mattila on toiminut Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkönä ja taiteellisena johtajana. Kesällä 2011 hänet nimitettiin myös tuotantopäälliköksi Universal Music Groupiin."

Muusikoksi hän esittää yllättävän kypsiä näkemyksiä ydinfysiikasta. Samaa ei voitane sanoa minusta...

kommentaattori

Ihan asian vierestä, minusta näitä kommenttiketjuja olisi mukavampaa lukea ja joskus kommentoidakin ensisijaisesti ilman propagandistihuru-ukkoa Alan Dorkin, toisisijaisesti ilman huru-ukkoa Valto Ensio. Kirjoitapa jotain Tehtaankadun propagandaa vastaan, niin voit saada riesaksesi vielä karl haushoferin.

Toisaalta tyypit ovat niin hellyttäviä yksisilmäisessä tosiasioiden kieltämisessään, että niiden lukeminen kyllä kutkuttaa nauruhermoja, vaikka liika on liikaa.

Hyviä jatkoja ja jaksamisia luupäisten vasta-argumentoijien kanssa blogi-isännälle! Täytyy tunnustaa, että blogi-isännän pitkä kommentointiura on minunkin ajatuksiani muuttanut joissain asioissa. Kommenttipalstan laadusta kertoo hyvää, että tässäkin ketjussa on pari nimimerkkiä, joista voi sanoa samaa.

Riku Mattila

Suurimmalla osalla ihmisistä on useita kokonimikaimoja - itseltänikin tiedän jo pelkästään netistä ainakin 3 - joten pitäisi olla kohtalaisen selvää, että pelkällä nimellä identifioiminen ei vielä anna kovin hyvää osumatarkkuutta. Siinä mielessä oikea nimikin on nettikirjoitusten kannalta loppujen lopuksi luonteeltaan enemmän nimimerkki.

Alan Dorkin

"Ihan asian vierestä, minusta näitä kommenttiketjuja olisi mukavampaa lukea ja joskus kommentoidakin ensisijaisesti ilman propagandistihuru-ukkoa Alan Dorkin."

Toteutan toiveesi, parahin "kommentaattori"; en ole vieraillut täällä kenenkään mieltä pahoittaakseni!

Farewell by Alan Dorkin

PS: Kiitos uudesta arvonimestäni. Tuo "propakadistihuru-ukko" on kenties paras, mitä minulle on koskaan annettu :-)

kommentaattori

>> “Ihan asian vierestä, minusta näitä kommenttiketjuja olisi mukavampaa lukea ja joskus kommentoidakin ensisijaisesti ilman propagandistihuru-ukkoa Alan Dorkin.”

> Toteutan toiveesi, parahin “kommentaattori”; en ole vieraillut täällä kenenkään mieltä pahoittaakseni!

> Farewell by Alan Dorkin

Juhuu! Nyt pääsen tekemään _itse_ sen, mitä huruilijat haluavat aina tehdä, nimittäin sanomaan viimeisen sanan ja julistamaan itsensä voittajaksi. Vakavasti puhuen, toivottavasti rakas Alan kuitenkin tutkiskelet sitä, mitä sinulle on sanottu täälläkin. Sanotaan nyt vaikka ja erityisesti ydinvoima-asiasta. Chernobyl' yms. eivät ole aiheuttaneet niitä kuolemia ja sairauksia, joita niiden on sanottu aiheuttaneen (Chernobyl' muutama kymmenen tai muutama sata kuolemaa suoraan ilmeisestikin). Toivon tätä ihan oman analyyttisen mielesi puolesta. Täytyy sanoa, että uskon sinuun, koska teit jo tämän poistumisratkaisusi (Valto ei varmaankaan näin tee, koska kirjoittaa "tiedeuskovaisuudesta" tälle palstalle, jonka pohjana tiede on...).

> PS: Kiitos uudesta arvonimestäni. Tuo “propakadistihuru-ukko” on kenties paras, mitä minulle on koskaan annettu :-)

Ollos hyvä vaan. Mutta ajattele tosiaan miksi.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009