Kun sivilisaatiohistorian dosentti Tapani Hietaniemi kuoli toissa syksynä, hänen facebook-seinänsä täyttyi kauniista muisteloista. Muuan ystäväni kertoi hiljattain kuolleesta koulukaveristaan, jonka fb-seinä oli yhä olemassa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos kuolen, lailliset perilliset pääsevät ymmärtääkseni pankkitililleni heti, kun tarvittavat juridiset kiemurat on täytetty. Käsittääkseni Facebookistakin on ollut jokin lehtijuttu viime kuukausina. Kai siellä on joku töissä, joka suostuu läheisten toivomuksesta esimeriksi poistamaan tai lukitsemaan tilin.

Mutta ihmisillähän on lukemattomia tilejä virtuaalimaailmassa: sähköposteja, asiakkuuksia ja mitä kaikkea. Joissakin niissä on kiinni rahaa. Jos minulla on ikuinen tai pitkäaikainen lisenssi johonkin kalliiseen palveluun, se voi kiinnostaa perillisiäkin. Entäpä sellaiset sähköpostit, jotka perikunta oikeastaan tarvitsisi erilaisten taloudellisten asioiden hoitamiseksi? Tai joista elämäkerran kirjoittaja tai sukututkija voisi olla kiinnostunut?

Nettiä kaikkein aktiivisimmin käyttävät ikäluokat elävät ilmeisesti vielä niitä elämänvaiheita, joissa vuotuinen kuolleisuus on promillen luokkaa. Mutta pian tarvittaisiin jotain pelisääntöjä. Onko niitä jo kehitelty jossain? Pitäisikö kaikki salasanat erilaisiin palveluihin, joiden haluaa olevan läheistensä käytettävissä kuoleman jälkeen, pitää jossakin netissä yhdessä tiedostossa, ja sen salasanaa suljetussa kirjekuoressa testamentin yhteydessä?

Tätä näkyy pohditun jonkin verran. Nathan Hammond pohtii blogissaan samanlaisen yleisavaimen luomista kuin minä edellä.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, mitä haluaa itsestään jäävän jäljelle avoimeen, hakukoneiden löytämään nettiin. Jed Brubaker pohtii sitä.

Kommentit (5)

Jp

Onhan noita "digitaalisia hautauspalveluita" ollut olemassa jo vuositolkulla. Siis sellaisia, jotka pientä korvausta vastaan taltioivat - tai johon siis voit itse taltioida - tärkeiden käyttämiesi digitaalisten palveluiden tunnistetiedot ja joka ne poismenosi jälkeen perikunnan saataville välittää. Eräs toimintamalli on se, että palveluun syötetään myös tieto siitä kehen ja miten ottaa yhteyttä jos käyttäjä ei määrättyyn aikaan (esim. vuosi) kirjaudu palveluun sisään ja vahvista olevansa yhä elävien kirjoissa.

esa

Esim veikkauksen pelitilin suhteen on epäselvyyttä. Siellähän voi olla viiteen tuhanteen saakka rahaa, joka voi myös sinne jäädä tilinomistajan kuollessa. Tuskinpa perunkirjoittaja ainakaan aina tuota asiaa tarkistaa. Vuosi on liian pitkä aika asian esille tuloon, silloin on pesä jo useimmiten selvitetty. Mitä sitten Veikkaus tekee?

Vesa

Verkkoidentiteetin ongelmallisuus on suora seuraus internetin v-perusteista: vapaus, vallattomuus, valvomattomuus ja vastuuttomuus. Nämähän ovat osalle nykyväestöä tärkeitä mutta mielestäni järjestäytyneeseen yhteiskuntaan kuulumattomia arvoja. Tässä tulikin tylsän virkamieshallinnon ylivoimaisuus ja tärkeys osoitettua, vaatikaamme siis internetin käyttäjätunnukset kansallisten viranomaisten haltuun ja valvontaan.

lasse

Minä ainakin olen ratkaissut asian niin, että pankin lokerossa, jossa muuten testamenttinikin on, on mukana paperi, jossa on lueteltu tärkeimmät digitaaliset asiat, joiden haluan siirtyvän perikunnan - tai oikeasti lähinnä avopuolisoni käyttöön.

Siellä voi listata niin Veikkaus.fi:n tilit kuin ne sveitsiläiset numerotilitkin, jotta tietävät etsiä :)

Mikään ei estä laittamasta lokeroon myös käyttäjätunnus + salasanaa. Ongelmana tuossa tietysti salasanojen muuttuminen. Eräs ratkaisu siihen on käyttää digitaalista salasanakokelmaa muistitikulla tms ja dokumentoida sinne lokeroon vain mitenkä tuon digitaalisen tikun kryptauksen saa auki.

Digitaalisia "hautapalveluita" tosiaan on, mutta ne maksavat aika paljon rahaa IMHO. Tai ainakin maksoivat kun asiaa muutama vuosi sitten selvitin. Koska joudun testamenttia kuitenkin säilyttämään jossain, niin siinä samalla ne menee ohjeet perikunnalle kuolemani jälkeen.

Pii Paappanen

Moi.

Tutkin tätä samaa asiaa opinnäytetyössäni samoihin aikoihin artikkelin julkaisun kanssa.

Toiseen kommenttiin liittyen: Veikkaus tarkistaa käyttäjärekisterinsä kolmen kuukauden välein väestörekisteristä ja palauttaa automaattisesti rahat takaisin käyttäjän pankkitilille, jos väestörekisterikeskuksen mukaan käyttäjä on kuollut. Myös muihin tässä artikkelissa olleisiin kysymyksiin löytyy vastaus työstäni :-)

Terkuin,
Pii

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009