"Susanna Koskellakaan ei ole huolen päiviä. Jos äärikonservatiivisuus ei ihan ministeriksi saakka kannakaan, Suomessa kyllä riittää hyviä pestejä pätevälle kovan linjan oikeistolaiselle."

Näin kirjoittaa avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun Sanomissa kolumnissaan Neljä naista, neljä tapaa toimia.

Valtaoja luonnehtii itseään 60-lukulaiseksi:

VAIKKA EN ITSE ole koskaan ollut oikein minkään aatteen kannattaja tai aktivisti, voin niin ikäni kuin perusasenteenikin puolesta luonnehtia itseäni kuusikymmentälukulaiseksi. Minun ikäpolveni havahtui huomaamaan, että maailmaa sekä voi että täytyy muuttaa: jotain on tehtävä toisin kuin aikaisemmin. Vietnam, Hair-musikaali, aseistakieltäytymiset, Rachel Carsonin Äänetön kevät ja monet muut olivat merkkejä orastavasta vastuuntunnosta maailmaa kohtaan. 

Näyttäisi siltä, että 60-lukulaisilla on vaikeuksia tunnistaa aatevirtauksia, jotka ovat kaukana heidän omasta ajattelutavastaan. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koskihan pääsi tai pikemminkin joutui julkisuuteen tavoiteohjelmasta, jonka kuka tahansa yhteiskuntaopin tunneilla hereillä ollut tunnistaa heti puhdasoppisen liberaaliksi, ei suinkaan äärikonservatiiviseksi ohjelmaksi.

Kaukaa vasemmalta katsottuna kaikki, mikä on omasta näkemyksestä poikkeavaa, niputetaan usein samaan kaatoluokkaan, jonka päälle laitetaan vielä usein lappu äärioikeistolainen. Ei sillä niin väliä, että liberalismi, konservatismi ja fascismi olisivat keskenään aivan erilaisia ideologioita, vasemmistolaisia aatteita ne eivät ole. Avaruustähtitieteen professoristakin olisi varmaan aika erikoista, jos asteroidit, mustat aukot ja ruskeat kääpiöt luokiteltaisiin samaan taivaankappaleiden ryhmään vain sillä yhdistävällä perusteella, mitä ne eivät ole: ne eivät ole tuttuja, paljain silmin erottuvia taivaankappaleita kuten tähdet, planeetat ja kuut.

Toinen henkinen 60-lukulainen (tai oikeastaan 1980-lukulainen), HS:n toimittaja Saska Saarikoski erottaa sentään kolumnissaan Nyt on oikeistonuorten vuoro olla vihainen ääriliberaalin äärikonservatiivista. 

Radikaali kansallismielisyys ja vaatimukset hyvinvointivaltion lakkauttamisesta herättävät tyrmistystä, jota voi verrata vaikka siihen, kun sotaveteraanin poika ilmestyi 1970-luvun alussa sukupäivällisille punatähti rintamuksessa.

Keski-ikäinen Saarikoski myös myöntää avoimesti, ettei ymmärrä oikeistolaisia nykynuoria.

Sukupolvikonfliktin luonteeseen kuuluu, ettei edellinen sukupolvi kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään nuorten ajattelua. Enkä minä ymmärrä.

Kokoomusnuoria johtavan Susanna Kosken puheet tuntuvat minusta hätäisesti ulkoa opetelluilta iskulauseilta.

Hurmaoikeiston gurun Ayn Randin kirjoitukset ovat niin pöhköjä, että epäilen jonkun kirjoittaneen ne puhtaasti parodiamielessä.

Rotuopit, heterovimma, hurriviha, antifeminismi ja mitä niitä onkaan eivät ole minusta muuta kuin oman pahan olon projisointia muihin ihmisiin.

En ymmärrä, en pidä, en jaksa – mutta ei kai minun siis kuulukaan.

Vihaiset nuoret, joiden ajatuksille vanhat taputtaisivat, eivät kai olisi kovin vihaisia.

Alan kummasti ymmärtää, miltä vanhemmista tuntui kuunnella sen punatähtitoverin paasausta.

Kyse ei ole vain sukupolvien kyvyttömyydestä ymmärtää toisiaan. Luulisin, että kaikkein vähiten perussuomalaisten tai kokoomuksen nuorisojärjestöjen edustajia ymmärtävät vihreät nuoret, vaikka heillä olisi muuten samat sukupolvikokemukset. Kyse on vasemmistolaisen ja oikeistolaisen moraaliajattelun eroista, eivätkä ne palaudu pelkkiin poliittisiin ideologioihin. Ero on moraalisen ajattelun fundamenteissa.

Kirjoitin pari vuotta sitten sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin poliittisen moraalipsykologian teoriasta Suomen Kuvalehteen. Sen jälkeen Haidt on kehittänyt teoriaansa pitemmälle ja julkaissut teoksen The Righteous Mind, jota voi pitää yhtenä aikamme merkittävimmistä evoluutiopsykologista kirjoista.

Äärimmilleen yksinkertaistettuna Haidt väittää, että vasemmistolaisten (arvoliberaalien) moraali on yksipuolisempaa kuin konservatiivien. Konservatiivin moraali nojaa kaikkiin kuuteen moraalin perustaan, kun arvoliberaali ymmärtää vain kolmea: haitan välttämistä, reiluutta ja vapautta - ja niitäkin hieman eri painotuksin kuin konservatiivit. 

Care/harm for others, protecting them from harm.
Fairness/cheating, Justice, treating others in proportion to their actions (He has also referred to this dimension as Proportionality.)
Liberty/oppression, characterizes judgments in terms of whether subjects are tyrannized.

Arvoliberaali ei ymmärrä, mitä tekemistä sellaisilla asioilla kuin lojaalisuus, auktoriteetin kunnioittaminen tai pyhyys on moraalin kanssa - ellei suorastaan näe niitä kaiken moraalisen hyvän vihollisena.

Loyalty/betrayal to your group, family, nation. (He has also referred to this dimension as Ingroup.)
Authority/subversion for tradition and legitimate authority. (He has also connected this foundation to a notion of Respect.)
Sanctity/degradation, avoiding disgusting things, foods, actions. (He has also referred to this as Purity.)

Haidtin hauskan vertauksen mukaan olemme 90-prosenttisesti simpansseja ja 10-prosenttisesti mehiläisiä. Ja tätä yhteiskuntahyönteisen piirrettä arvoliberaali ei sitten millään suostu meissä ymmärtämään. Tästä seuraa Haidtin mukaan kaksi asiaa - joista toinen on traaginen, toinen ennemminkin koominen. Jälkimmäinen selittää Valtaojan ja Saarikosken kaltaisten 60-lukulaisten hämmennystä.

Traaginen seuraus on se, että ilman lojaalisuuteen, auktoriteettien kunnioitukseen ja puhtauteen liittyviä moraalitunteita yhteisön luottamuspääoma heikkenee, ja yhteisöstä tai yhteiskunnasta tulee haavoittuva: herkkä hajoamaan sisäisiin ristiriitoihinsa tai häviämään ulkoiselle valloittajalle. Nämä moraaliset intuitiomme voivat pahimmillaan johtaa autoritäärisiin yhteiskuntamalleihin, mutta yhtä lailla niiden kieltäminen voi johtaa siihen, että yhteisö tai yhteiskunta hajoaa. Haidt huomauttaa siitä, ettei meillä ole vielä ylisukupolvista kokemusta hyvin maallistuneista yhteiskunnista edes Euroopassa. Elämme vielä Suomessakin kristinuskon synnyttämän yhtenäisen arvomaailman ja luottamuspääoman varassa.

Koominen seuraus taas on se, että kun arvoliberaali ei ymmärrä konservatiivin monipuolisempaa moraaliperustaa, hän kuvittelee, että konservatiivi olisi vailla kykyä empatiaan ja reiluuteen. Tämä on testattu kokeellisesti: kun koehenkilöiden piti vastata Haidtin kehittämään moraalimittariin siten, kuten "stereotyyppinen vasemmistolainen" tai "stereotyyppinen konservatiivi" vastaisi, konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat.

Sen sijaan vasemmistolaiset eivät kyenneet imitoimaan konservatiivia, vaan projisoivat heihin vain itse luomansa mielikuvan empatiaan ja itsenäiseen ajatteluun kykenemättömistä paskiaisista - tai kuten Saarikoski sen hienosti sanoo: "Rotuopit, heterovimma, hurriviha, antifeminismi ja mitä niitä onkaan eivät ole minusta muuta kuin oman pahan olon projisointia muihin ihmisiin."

Todellisuudessahan nuo kaikki palautuvat yksilökeskeiseen oikeusajatteluun: ihmisiä tulisi kohdella tasa-arvoisina yksilöinä eikä antaa kompensaatiota siitä, että kuuluu johonkin vähemmistöön. Saarikosken 60-lukulainen ajattelutapa taas korostaa ryhmien oikeuksia suhteessa toisiin ryhmiin. Suomessa tämä kollektivistinen ajattelutapa on ihmisoikeusretoriikassa saavuttanut lähestulkoon monopolin.

Haidtin "Oikeamieliset" on kertakaikkiaan vuosikymmenien parhaita ja tärkeimpiä kirjoja jo siksikin, että se on erinomainen synteesi viime vuosikymmenien evoluutiopsykologisesta ajattelusta. Sen alaotsikko on "Why Good People are Divided by Politics and Religion". Uskonnoista enemmän kuin politiikasta kiinnostuneille Haidt tarjoaa myös paljon. Haidt osoittaa, missä uusateistisen liikkeen "neljä ratsumiestä" ovat oikeassa, ja missä he menevät metsään.

Mutta tietysti erityisen ajankohtaiseksi Haidtin tekee tämä nykyinen "kulttuurisota" ja Yhdysvaltain jakautuminen täysin kahteen leiriin. Tässä hieman todisteita siitä, miten polarisoitunut tilanne Yhdysvalloissa nykyään on.

Perussuomalainen jytky kaksi ja puoli vuotta sitten synnytti samanlaisen vastakkainasettelun meillä. Euroopassa vasemmiston / arvoliberaalien / "60-lukulaisten" ja oikeiston / "populistien" vastakkainasettelussa painottuu ehkä hieman enemmän maahanmuutto, kun amerikkalaisessa kulttuurissa pyöritään Eurooppaakin enemmän seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Muutettavat muuttaen Haidtin kirja avaa kuitenkin Eurooppan kipupisteitä siinä missä Yhdysvaltojenkin.

Tämän kirjan haluaisin nähdä suomennettuna. Niille, jotka lukevat sujuvasti englantia, mainostettakoon sen verran että Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä tätä näkyi olevan myynnissä sekä kovakantisena että pokkarina, ja pokkari maksoi vain 15 euroa.

Kommentit (21)

Jukka Aakula

Suosittelen jatkolukemistona professori Paul Collierin Exodus-kirjaa. Collier viittaa Haidtiin mutta käsittelee aihetta enemmän taloustieteen näkökulmasta.

Referoin vain pientä osaa kirjasta tässä siltä osin kun Collier käsittelee kansallisen identiteetin merkitystä.

Colier käsittelee siis kansallisen identiteetin merkitystä hyvin haidtilaisesti. Varsinaisesti kirja käsittelee maahanmuuttoa.

Collier toteaa:

”Kansallisuuden redusointi pelkäksi legalismiksi – joukoksi oikeuksia ja velvollisuuksia – merkitsee kollektiivista versiota autismista: sääntöjen määrittelemää elämää ilman empatiaa.”

Tulonsiirtoja harjoittavan hyvinvointiyhteiskunnan moraalinen perusta ei ole universaalissa humanismissa vaan identifioitumisessa yhdeksi kansaksi.

”Kansakunnat ovat ylivoimaisesti merkittävin verotus-instituutio. Vain jos ihmiset kokevat vahvaa yhteistä identiteettiä kansakunnan tasolla he ovat halukkaita hyväksymään, että verotusta voidaan käyttää tulonjaon välineenä tasoittamaan onnesta ja epäonnesta johtuvia varallisuuseroja.”

”Tiedämme, että yhteisen identiteetin rakentaminen kansakunnan tasoa ylemmäksi on äärimmäisen vaikeaa. Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana selkeästi onnistunein ylikansallinen projekti on ollut Euroopan Unioni. Kuitenkin viidenkymmenen vuoden jälkeen … vain 1 prosenttia tuloista siirretään maasta toiseen tulonjakona.”

”Viisikymmentä vuotta osoittaa, että ihmiset eivät kykene luomaan tarpeeksi vahvaa eurooppalaista identiteettiä, että se tulisi tukemaan merkittävää tulonjakoa. Kansakunnat ovat ihmisten yhteistyön näkökulmasta … käytännössä ainoat instituutiot jotka kykenevät tarjoamaan julkishyödykkeitä.”

”Tulonsiirrot kansakunnan sisällä eivät ole vain oleellisesti merkittävämpää kuin tulonsiirrot ylemmillä organisaatiotasoilla vaan myös oleellisesti merkittävämpiä kuin tulonsiirrot millään alemmalla organisaatiotasolla.”

Jani

On karkea yksinkertaistus sanoa: "Konservatiivin moraali nojaa kaikkiin kuuteen moraalin perustaan, kun arvoliberaali ymmärtää vain kolmea: haitan välttämistä, reiluutta ja vapautta – ja niitäkin hieman eri painotuksin kuin konservatiivit."

Artikkelissaan Liberals and Conservatives Rely on Different Sets of Moral Foundations Jesse Graham, Jonathan Haidt ja Brian A. Nosek ovat jättäneet Liberty/oppression -akselin pois, mutta muiden viiden osalta on selvää, että myös ääriliberaalit ymmärtävät kaikkia moraalin perustoja. He vain painottavat niitä eri tavalla kuin äärikonservatiivit.

Ääriliberaalit korostavat vahingonteon ja reiluuden merkitystä paljon enemmän kuin äärikonservatiivit, jotka hekin painottavat näitä kahta enemmän kuin loppuja kolmea perustaa, jotka ääriliberaaleilla jäävät selvästi muita alemmaksi. Mitä enemmän mennään konservatiivien suuntaan, sitä enemmän moraalin perustojen painotukset lähenevät toisiaan.

Aleksi Nurmi

Hyvän journalismin mukaan mielipiteet pitäisi erottaa faktoista, mutta tämä kolumni hämärtää poliittisen provosoinnin ja tieteen eroa.

Valitsit puhua "ymmärtämisestä", mutta eikö se vasta ole moraalin ymmärtämistä, että pystyy jättämään evoluution kehittämät mutta nyky-yhteiskunnassa vahingollisiksi osoittautuneet moraalitunteet? Voisin myös kuvitella, että rationaalinen vastapuoli on ennustettavampi kuin tunteileva. Lisäksi tuntuu oudolta, että arvostetuimpiin tiede-, media- ja asiantuntija-auktoriteetteihin vainoharhaisesti suhtautuvat, toisinajattelijoiksi itseään brändäävät populistikonservatiivit kunnioittaisivat näitä auktoriteetteja liberaaleja enemmän. Onko Haidt selittänyt tätä?

Mistä sait linkin konservatiivisuuden ja luottamuksen välille? Ymmärtääkseni vapaamielisissä, pienten tuloerojen ja matalien hierarkioiden maissa ihmisten välinen luottamus on suhteellisen suuri. Mikä arvoliberaaliudessa tekee yhteiskunnan haavoittuvaksi? Voin ymmärtää, jos arvoliberaaliudella tarkoitetaankin suurta maahanmuuttovirtaa vähemmän liberaalista ja luotetusta maasta, mikä ei ole minusta erityisen arvoliberaalia.

Aika monet ihmiset luottavat toiseen ihmiseen, joka on lojaali universaaleille ihmisoikeuksille, kunnioittaa arvostettuja tiede-, media- ja asiantuntija-auktoriteetteja sekä pyhittää rationaalisen ajattelun. Luulisin että rationalismi lisää luottamusta etenkin yli valtionrajojen.

Ymmärtääkseni sekä kokoomuslaisten liberaalisiipi että vihreiden nuoret ymmärtävät varsin hyvin - joskaan eivät hyväksy - toistensa mielipiteitä. Sen sijaan molemmilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää perussuomalaisia.

Mikko Kivioja

Taas alkoi tympiin kupoliani vaivaava lukihäiriö. Piru, kun noita kieliä ei opi sitten millään. Toivottavasti nyt joku veijari suomentaa tuon ensitilassa.

maxp

Ei tue kokoomusnuorten ohjelma kovin liberaalilta ainakaan perinteisessä mielessä kuulosta - otetaanpa ote heidän ajamastaan talouspolitiikasta suoraan tavoiteohjelmasta:

"Tämän vuoksi Kokoomusnuoret vaatii, että:

* Julkisen talouden alijäämää paikataan pääasiassa menoleikkauksin
* Valtion budjettien alijäämäisyydestä tulee luopua velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi
* Ansiotulo ja pääomaverotuksen progressiosta luovutaan ja siirrytään tulojen suhteellisen verotukseen
* Nykymuotoisesta kehitysavusta luovutaan
* Euroopan unionin verotusoikeutta ei oteta käyttöön ja euromaiden tukemisesta pidättäydytään jatkossa
* Arvonlisäverotuksessa on siirryttävä yhteen verokantaan
* Veropohjaa on laajennettava ja yhtenäistettävä, kuitenkin siten, että yleinen veroaste laskee
* Hallitus laatii ohjelman ei-strategisten valtionyhtiöiden yksityistämiseksi
* Kaikkien osinkojen verotuksessa tulee siirtyä tasaveroon
* Finanssisääntelyä tulee keventää investointien houkuttelemiseksi Suomeen

* Perintöverotuksesta luovutaan kokonaan asteittain
* Vero‐, maahanmuutto-­ ja sosiaaliturvajärjestelmiä kehitetään siten, että ne kannustavat työperäiseen maahanmuuttoon
"

Kyllä tuo mielestäni kuulostaa perinteiseltä oikeistolaiselta talouspolitiikalta, eli verot ja julkiset palvelut alas - yksityiset firmat hoitaa kaiken.

Omana mielipiteenä voisin vielä lisätä että nojautuminen kumpaakaan ääripäähän ei toimi ja että nyt on valittu hieman outo foorumi tällaiselle keskustelulle.

Metusalah

Kun olin nuori, halusin muuttaa maailman. Nyt, kun olen tullut vanhaksi, haluaisin muuttaa nuorison.

- Philip Roth -

MK

"konservatiiviksi identifioituneet osasivat vastata siten, kuin oikeasti vasemmistolaisetkin vastasivat."

Kun lukee jotain Hesarin kommenttipalstaa, niin tuo kuulostaa todella todella omituiselta väitteeltä. Vai onko vihervasemmistokaupunkilaishyysäreistä kehiteltyjen mitä kummallisimpien olkiukkojen takana sittenkin joku massiivinen vihervasemmistokaupunkilaishyysäreiden "false flag"-troolausoperaatio?

Jani

Olen huomannut samaa.

Tuota kohtaa käsittelevä tutkimus The Moral Stereotypes of Liberals and Conservatives: Exaggeration of Differences across the Political Spectrum löytyy täältä: http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0050092

Se oli mielenkiintoista luettavaa blogikirjoituksen jälkeen. Siinä käsitellään stereotyyppeihin liittyviä liioitteluja, eikä toisen osapuolen ymmärtämistä, kuten blogikirjoitus väittää: kumpikin osapuoli ymmärsi toisiaan, mutta liberaaleilla oli selvästi liioitellumpi käsitys konservatiivien asenteista kuin konservatiiveilla liberaaleista.

Kuinkahan paljon tähän vaikuttaa se, että konservatiivit ovat joutuneet antamaan periksi liberaaleille, mutta liberaalit eivät ole huomanneet tätä, vaan nämä näkevät konservatiivit edelleen takapajuisina kehityksen jarruina, jotka palauttaisivat yhteiskunnan heti konservatiiviselle keskiajalle, jos siihen annetaan mahdollisuus?

Janne K

Kiitos Markolle tekstistä. Palaan ehkä omien näkemysteni kanssa myöhemmin paremmin asiaan, kun olen toivottavasti ehtinyt tutustua Haidtinkin teksteihin. Silti pari avointa kysymystä jo:

1. Koska esimerkkinä blogissa oli Kokoomusnuorten ohjelma ja puheenjohtaja Koski, kysyisin eivätkö kokoomusnuoret ole profiloituneet ennemminkinkin "libertaareina", kuin konservatiiveina? Libertaariaatteet ovat nähdäkseni konservatismista hyvin kaukana, vaikka hyvinvointivaltiota ja verotusta jne. molemmat enemmän tai vähemmän vastustavatkin (libertaarit poikkeuksetta.) Susanna Koski toki saattaa olla konservatiivi, en tiedä asiasta ja ammattipoliitikon (tai semmoiseksi pyrkivän) henkilön julkisia lausuntoja on sikäli hankala analysoida, että niiden vilpittömyyttä joutuu poliitikon työn luonteesta johtuen vain arvailemaan.

Kuuluvatko siis libertaarit moraaliajattelussa todellakin tuohon konservatiivien luokkaan ? Muistaakseni esimerkiksi Valtaoja kirjoitti jossain trilogiansa osassa anarkismisympatioistaan ja anarkismi onkin kai aatteena jo todella lähellä libertarismia (tai "ääriliberalismia"..)

2. Onko konservatiinen ajattelu todella ristiriidattomasti "yksilökeskeistä oikeusajattelua?" "Ei anneta kompensaatiota vähemmistöön kuulumisesta.." Ainakin konservatiivien usein kannattamat kunikaalliset saavat pientä kompensaatiota. Kokoomusnuoret eivät monarkiaa kannata, mutta heidän ajatuksensa eivät mielestäni konservatiivisia olekaan...

eki

Eiväthän liberalismi ja konservatismi ole mitenkään päinvaistaisia aatteita. Konservatismi on aikasidonnainen aate joka muutuu sen mukaan mikä on konservatiivistä milloinkin, liberalismi taas puhtaimmillaan pysyy aina "samana." Jenkkilässä liberaali nimitystä jostain syystä käytetään lähinnä paikallisista demareista ja vihervasemmistosta, mutta esimerkiksi Ron Paul määritellään joskus konservatiiviksi, vaikka ukkohan on klassisen liberaalin (libertaarin) perikuva.

Janne K

Eli konservatiivinen oikeusajattelu on kai yksilökeskeistä vain silloin kun kulttuurissa on jotain mikä rakentuu periaatteellisesti yksilönoikeuksien varaan ja (vallankumouksellisempi) vastapooli ajaa joitain kollektiivisia etuoikeuksia, esim positiivista syrjintää vähemmistöille, tai vaikkapa ammattiliiton jäsenille. Kommentoikaa ihmeessä, jos olen tässä väärässä..

JR

Hamilo avaa ihan uusia näkymiä (ainakin itselleni). Kun Englannin hiilikaivosalueella juhlittiin Margaret Thatcherin kuolemaa skumppapulloja avaamalla, kyse ei ollutkaan yhteisön luottamuspääoman menetyksestä, vaan yhteisön jäsenten yksipuolisemmasta kolmitasoisesta moraaliperustasta.

Wulkan

Niillä, jotka keskittyvät jaottelemaan asioita ja ilmiöitä oikeistolaisiksi, vasemmistolaisiksi, liberaaleiksi ja konservatiivisiksi, on ongelmia poliittisen identiteettinsä kanssa.

Me olemme kaikki kokeneet saman yläasteella, kun oppilaat jakoivat itsensä ja toisensa rokkareihin, räppäreihin, hoppareihin, ituhippeihin ja vaikka mihin. Kukaan hoppari ei voinut myöntää tykkäävänsä Elviksestä, samoin kuin oikeistolainen ei voi kannattaa sosiaalitukien lisäämistä. Joillekin ihmisille ei ole olemassa mielipidekysymyksiä - on vain identiteettikysymyksiä.

Olisiko hedelmällisempää lokeroinnin sijaan yrittää hahmottaa maailmaa syy- ja seuraussuhteiden kautta? Ja yrittää edes muodostaa maailmankuvansa objektiivisesti.

Soili S. Henriksson

Olen huomannut samaa, samoin minäkin ja näyttävät käytännössäkin tekevän, vaikka lisääntyvän velan luulisi tekevän esteen konservatiiviselle talouspolitiikalle.

Soili S. Henriksson

Objektiivinen maailmankuva harvalla onnistuu, kun näyttää mahdottomalta myöntää olevansa väärässä asioiden suhteen.

Sambody

Varsin mutkikasta selittelyä sille että monet ihmiset yksinkertaisesti fakkiintuvat nuoruudessaan omaksumiinsa ideologioihin (kuten vaikkapa Saska), eivätkä sen enempää kykene kuin haluakaan kehittyä ja muuttua maailman muuttumisen mukana. Tämähän on sitä todellista konservasiivisuutta: halutaan pitäytyä aiemmin opitussa eikä suostuta näkemään maailman eli elinympäristön muuttumista - omista mielipiteistä huolimatta.

Ruuvimutteri

maxp kirjoitti:
"* Julkisen talouden alijäämää paikataan pääasiassa menoleikkauksin
* Valtion budjettien alijäämäisyydestä tulee luopua velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi
* Ansiotulo ja pääomaverotuksen progressiosta luovutaan ja siirrytään tulojen suhteellisen verotukseen
* Nykymuotoisesta kehitysavusta luovutaan
* Euroopan unionin verotusoikeutta ei oteta käyttöön ja euromaiden tukemisesta pidättäydytään jatkossa --" jne.

Mainittu listahan on hengeltään nimenomaan (talous)liberaali. Juuri tästä syystä pelkkä termi "liberaali" on muuttunut epäinformatiiviseksi ja jopa haitalliseksi, koska kaikki puolueet (ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta) ovat joko talous- tai arvoliberaaleja.

maxp

Periaatteessa totta - jos siis ajatellaan sanaa liberaali sen kirjaimellisessa merkityksessä. Itse kuitenkin ajattelin sitä lähinnä yleisessä USA:n politiikan suuntaus-merkityksessä. Tässä merkityksessä kyseiset linjaukset olisivat outoja.

Lisäksi voidaan lähteä pohtimaan sitä että mitä se vapaus oikeasti voisi tarkoittaa taloudellisessa mielessä ja se että "ei tarvitse veroja" on aikasen lyhytnäköistä vapaudentavoittelua monessakin mielessä.

skeptrix

Lojaalisuus, auktoriteetin kunnioittaminen, pyhyys konservatiivisinä arvoina on mielenkiintoinen kolmikko. Voisi ehkä myös kysyä mitä haittaa niistä voi olla. Väärään asiaan suunnattu tai liiallinen lojaalisuus on vaarallista - joskin esim perheyksikölle tai luotettavalle ryhmälle (vaikkapa hyvä työyhteisö joka oletettavasti kohtelisi sinua hyvin) lojaalisuus, tai lojaalisuus vaikkapa kansakuntaa kohtaan, ovat yhteiskunnan kulmakiviä. Kuitenkin lojaalisuutta voi odottaa vain niitä kohtaan jotka ovat kohdelleet sinua moitteettomasti. Jos lojaalisuutta vaatii tyrannimaisesti tai arvottomasti käyttäytyvää tahoa kohti, siitä tulee hirmuvaltaa. Liiallinen lojaalisuus voi johtaa epäreiluun käytökseen muita, ryhmän ulkopuolisia kohtaan. Hyvä esimerkki tästä voi olla vaikkapa jääviyden käsite oikeusjärjestelmässä; siihen on päädytty koska perheyksikön sisällä ihmisten on tapana puolustaa toisiaan kyseenalaistamatta, silloinkin kun heissä on vikaa.
Auktoriteetin kunnioittaminen taas voi sokeana johtaa vahingolliseen tapaan, kun taas oikean auktoriteetin ( sellaisen joka ansaitsee kunnioitusta suuremman tietonsa tai moraalisen paremmuutensa vuoksi) auttaa oppimaan uusia asioita. Jos kuitenkin auktoriteetin kunnioituksesta tulee tekosyy älylliseen laiskuuteen, se voi vakavasti surkastuttaa ihmisen ajattelua.
Pyhyys on ehkä kaikkein arveluttavin näistä. Siitä niin helposti tulee pelkää vanhan toistoa, kuten uskonnoissa ; ja näin noudatamme 6000 v vanhoja dieettisääntöjä edelleen, koska pyhä kirja niin sanoo…
Näin huomaamme että nämä konservatiivset arvot eivät oikein johda mihinkään ; saadakseen hyötyä niistä on silti vielä osattava ajatella! Todellinen liberalismin traditio onkin kaiken alistamista rationaaliseen kyseenalaistamiseen. Tietääksemme kenelle olla lojaaleja, meidän on kyseenalaistettava tuo konsepti absoluuttisesta lojaalisuudesta, tietääksemme kuka on kunnioittamisen arvoinen auktoritetti meidän on kyseenalaistettava auktoriteetin käsite, ja pyhyys... onko sitä? Tietyt ihmisarvoon liityvät peruskonseptit voisivat olla liberaalille pyhiä, sellaiset kuten oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, vapauteen, tasa-arvoiseen kohteluun, mutta tiettyjen ruokien tai tekojen välttäminen inhontunteeseen vedoten? Mitä pyhää on siinä että Abrahamilaisten uskontojen perustajat inhosivat vaikkapa äyriäisiä - tai seksuaalisesti vapaata käytöstä? Siinä ei ole sen enempää pyhyyttä kuin siinä etten pidä oranssista väristä.

Vierailija

Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koskihan pääsi tai pikemminkin joutui julkisuuteen tavoiteohjelmasta, jonka kuka tahansa yhteiskuntaopin tunneilla hereillä ollut tunnistaa heti puhdasoppisen liberaaliksi, ei suinkaan äärikonservatiiviseksi ohjelmaksi.

Meidän yhteiskuntaopin tunneilla (peruskoulussa ja lukiossa) ei kyllä muistaakseni käytetty kertaakaan liberaali- tai liberalismi-sanaa tuossa sanan varsinaisessa merkityksessä. Muutenkaan mitään aatesuuntia ei juuri esitelty, esiteltiin vain 8 eduskuntapuoluetta. Surulllista.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009