Timo Hännikäisen kirjasta Ilman syntyi perin juurin ennalta-arvattava keskustelu. Aivan kuten Henry Laasasen kirjasta Naisten seksuaalinen valta alkaneessa debatissa nytkin vastakkainasettelu on miesten ja naisten välinen.

Laasasen tapauksessa siihen on tietysti se hyvä syy, että Laasanen myös kritisoi feministisiä tasa-arvopainotuksia toisissa teksteissään.

Toinen kritiikkiä yhdistävä piirre on kirjoittajan säälittely. Laasasesta tehtiin säälittävä mies, joka ei saa, vaikka hän käsittääkseni eli parisuhteessa ainakin kirjan julkaisemisen aikaan. Hännikäinen taas on kirjassaan niin avoin omasta seksuaalisesta epäonnestaan, ettei osoita erityistä järjen jättiläisyyttä kriitikolta tehdä havainto, että tuo poika ei muuten taida olla vähään aikaan saanut.

Miesten ja naisten välisen tasa-arvon lisäksi voidaan tarkastella esimerkiksi miesten välisiä tasa-arvo-ongelmia, naisten välisiä tasa-arvo-ongelmia sekä vanhojen ja nuorten välisiä tasa-arvo-ongelmia. Minusta sekä Laasasen että Hännikäisen keskeisin ansio on miesten välisten tasa-arvo-ongelmien nostaminen esiin.

Olen häkeltynyt huomatessani, että Hännikäiselle irvailevat juuri ne samat kolmikymppiset feministit, jotka poksauttelivat samppanjapulloja, kun Ilkka Kanerva savustettiin ulkoministerin paikalta. Hännikäinenhän kaltaisineen jää ilman juuri siksi, että Ilkka Kanervan, Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen kaltaiset menestyvät miehet tulevat Hännikäisen ikäluokkien seksi- ja parisuhdemarkkinoille.

Parisuhteella on varsinkin miehille melkoinen merkitys jo terveyttä edistävänä tekijänä. Ja niillä joilla on (rahaa ja asemaa), annetaan (useampikin parisuhde perättäin). Kyse on siis ihan kohtuullisen kokoisesta ongelmasta.

Naisten väliset erot ovat paljon pienempiä, ja ikäryhmien eroista (nuoret naiset ja vanhat miehet ovat paremmassa asemassa kuin vanhat naiset ja nuoret miehet) nyt voi sentään sanoa, että ehkä elinkaarella keskimäärin saa mitä ansaitsee.

Mutta seksiin ja parisuhteisiin liittyvissä asioissa ihminen on harvoin niin rationaalinen, että ymmärtäisi katsoa markkinatilannetta lintuperspektiivistä. Monet nuoret miehet saattavat ihailla Kanervan kaltaisia äijiä, vaikka jäävätkin kanervoiden takia useammin itse ilman. He saattavat halveksua homoja, vaikka jokainen homo tarkoittaa yhtä kilpailijaa heteromarkkinoilta pois.

Piti sitten ihan ostaa Hännikäisen kirja, kun en saanut julkisesta keskustelusta selville, miten hänen ajatuksenkulkunsa eteni. Hännikäisen eduksi on sanottava, että hänellä ei ole tästä asiasta mitään väärinkäsitystä. Hänen kritiikkinsä kohteena on seksuaaliliberalismi, jonka ansiosta menestyvimmille miehille kasaantuu seksiä ja parisuhteita enemmän kuin olisi kohtuullista.

Mitä asialle pitäisi tehdä, on toinen kysymys. Ajatus tunkkaisen 50-lukulaisen seksuaalisen moraalikoodin palauttamisesta ei kuulosta kovin hyvältä, eikä myöskään Pentti Linkolan esitys kunnallisista bordelleista (joihin Hännikäinen viittaa lähteen mainiten, mutta ei varsinaisesti ota ajatusta nimiinsä - tästäkin on saanut lööpeistä hieman toisen kuvan).

Hännikäisen (ja Laasasen) puheenvuorot ovat kuitenkin tärkeitä jo siksi, että ne osoittavat yksilöpsykologisoivan näkökulman onttouden. Samaan tapaan kuin työttömyys ei vähene sillä, että koulutetaan työttömistä parempia työnhakijoita, iskutaitojen opettaminen Hännikäisen kaltaisille ujoille pojille ei muuta mitään. Opetettu ehkä saa, mutta sitten joku toinen jää ilman. Hännikäisenkään tuskin tarvitsee olla kauan ilman, kun on telkkariinkin päässyt. Jos et voi tuhota yhteiskuntaluokkia, yritä sosiaalista kohoamista.

Kommentit (45)

JPR

Minuun vaikutti suuresti aikoinaan sellainen elämäkerta jossa yksi kaveri kuvaili suurin piirtein samaa tilannetta kuin Hännikäinen. Hänkin oli ihan sympaattinen tyyppi ja töissä vieläpä kirjakaupassa. Kyse on jotenkin siitä, että kaveri on niin ujo ja saamaton, että vaikka periaatteessa naiset olisivat hänestä kiinnostuneita, niin juttu ei lähde käyntiin. Kun miehen pitäisi jotenkin tehdä aloite. Useimmat naiset joiden olen kuullut tätä kommentoivan, näyttävät ajattelevan että jos Laasaset ja Hännikäiset pudottaisivat vaatimustasoaan niin mitään ongelmaa ei olisi. Siis heidän ajatellaan tavoittelevan liian "hyviä" naisia itselleen. Mutta siitä ei ole niinkään kyse kuin tästä kontaktin muodostumisesta. Itse en liioittelisi tätä kanerva vs. hännikäinen-epätasapaino-ongelmaa. Eli siis uskon että markkinoilla on ihan tarpeeksi naisia vaikka kanervat &co joitakin heistä tilapäisesti iskisivätkin. Ongelma on sittenkin tässä viimeisessä vaiheessa: miten voittaa ujoutensa ja tehdä edes jollain tavoin kelvollinen aloite. Edelleenkin on niin että liian passiivinen mies "ei saa" eli naiset eivät tee aloitteita!

Marko Hamilo

JPR: "Eli siis uskon että markkinoilla on ihan tarpeeksi naisia vaikka kanervat &co joitakin heistä tilapäisesti iskisivätkin."

Onko? Olisikohan meillä mitään kvantitatiivista tietoa eri ikäluokkien, yhteiskuntaluokkien ja paikkakuntien parisuhde-epätasapainoista?

Olen elänyt siinä käsityksessä, että ujojen poikien ohella myös hyvin koulutetut naiset ja varsinkin 40+ jäävät muita useammin ilman. Se viittaisi siihen, että syyt suhteiden syntymättömyyteen ovat rakenteellisia, ellei sitten ujousteoriaasi laajenneta olettamalla, että myös 45-vuotiaita naisia vaivaa sietämätön ujous tai että nämä muutenkin ujot 25-vuotiaat miehet ujostelevat aivan tavattomasti juuri hyvin koulutettujen 45-vuotiaiden naisten edessä.

Deriv

"...iskutaitojen opettaminen Hännikäisen kaltaisille ujoille pojille ei muuta mitään. Opetettu ehkä saa, mutta sitten joku toinen jää ilman."

Ei se kyllä ihan noin toimi. Suurin syy miksi kaksi ihmistä yleensäkin löytävät toisensa on, että toinen heistä uskaltaa avata suunsa ajoissa. Oletat, että tytöt/naiset menevät parisuhdemarkkinoilla automaattisesti muille, jos ujot pojat eivät iske ensin. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tälläkin hetkellä tuolla on aika hemmetisti myös niitä ujoja tyttöjä, jotka ovat odottaneet vastapuolen aloitteita. Niitä vain ei ole kuulunut, kun niitä ujoja poikia on suhteellisen paljon ja ne rohkeammat miehet ovat jo hurmanneet itselleen heilan. Tulos on, että sekä ujot tytöt että ujot pojat jäävät ilman. Kaikki häviää. Sen takia iskutaitojen opettaminen auttaisi.

Toki jotkin ikäluokat sukupuolesta riippuen jäävät enemmän ilman kuin toiset. Esim. keski-ikäiset miehet pariutuvat joskus nuorempien naisten kanssa, mutta keski-ikäiset naiset ja nuoremmat miehet harvemmin, joten he häviävät ja markkinat epätasapainoittuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö ujouden voittaminen auttaisi yleistä pariutumisastetta huomattavasti.

meitsi

Luin taannoin artikkelin, jossa todettiin että 30-50 -vuotiaissa naisia on noin 30 000 vähemmän kuin miehiä. Artikkelista ei selvinnyt alue, oletin sen olevan koko suomi. Viidenkympin kohdalla tilanne kääntyy miesten eduksi.

Toinen huomio asiasta oli hesarin mielipidepalstalla viime viikolla. Kirjoittaja väitti (lähdettä ei ollut esitetty), että maahanmuuttajista valtaosa on miehiä. Mikäli tämä pitää paikkaansa, se on omiaan lisäämään tuota epäsuhtaa.

Marko Hamilo

Ehkä osa työttömyydestä katoaa, kun työttömiä opetetaan työnhakuun, mutta luultavasti vain pieni osa, ainakin pienempi kuin minkä kuvan asiasta saattaisi saada, jos tarkasteltaisiin vain sitä, kuinka moni työtön hyötyy paremmasta työnhakutekniikasta eli menisi toisten työnhakijoiden ohi.

Varmaan sitten jää jokunen parisuhdekin syntymättä molemminpuolisten ujosteluiden tai kotona nyhräämisen takia, mutta varmaankin paljon vähemmän, kuin mitä ihmiset kuvittelevat. Ujousteoria on intuitiivisesti uskottava, koska siitä voi tehdä välittömiä havaintoja. Jostain Helsingin kokoisen kaupungin parisuhdemarkkinan kohtaanto-ongelmista ei saa samanlaista välitöntä havaintoa. Joillekin vain tuntuu käyvän flaksi ja toisille ei, ja tällaista on sitten helppo erehtyä psykologisoimaan.

Täytyypä yrittää ehtiä pohtia, millaiset muutokset seksikulttuurissa olisivat tasapainoa edistäviä, mitkä huonontavia. Miesten maahanmuutto ei varmaankaan ole sitä.

bmaad

"Hännikäisenkään tuskin tarvitsee olla kauan ilman, kun on telkkariinkin päässyt. Jos et voi tuhota yhteiskuntaluokkia, yritä sosiaalista kohoamista."

Sehän on selvä, että sosiaalinen kohoaminen auttaa ja on alati
kannattavaa yksilön itsensä kannalta nykytilanteessa, mikäli tämän aikomuksena on ylipäätään pariutua tai löytää seksiseuraa muussa muodossa.

Keskustelu pariutumispreferensseistä on silti hyvin tarpeellista, eli kuinka paljon voidaan antaa itsevarmuuden, sosiaalisten taitojen, tappelukyvyn, rahankäytön ja akateemisuuden tason tai vastaavan vaikuttaa miehen haluttavuuteen.

On hyvä puhua parinhankinnan valheellisuudesta siinäkin tapauksessa, että olisi saanut tehtyä itsestään muita menestyvämmän.

JL

Kaikkien maahanmuuttajien sukupuolijakauma on muistaakseni aika fifty-fifty, en löydä nyt lähdettä. Se Hesarin kirjoitus viittasi kai turvapaikanhakijoihin, joista 77 prosenttia oli miehiä viime vuonna (lähde: TURVAPAIKKAYKSIKÖN TILASTOANALYYSI, VUOSI 2008; löytyy Googlella).

Minna Järvinen

Hyviä miehiä on (naisten mielestä) vain vähän. Tämän mutun vahvistaa koko naispuolinen tuttavapiirini. Ja kukapa haluaisi huonoa miestä. Epätasapaino seksi/parisuhdemarkkinoilla johtuu siitä, että nainen on mieluummin ilman kuin huonoksi katsomansa kanssa. Kukapa voisi tästä naista moittia?

Valaistusta voi löytyä Tiede-lehden 3/09 kuvaamasta Helen Fisherin parinvalinta-ajatuksesta, että aivokemia johtaa tietyn tyyppiseen parinvalintaan. Fisherin väite on, että jos henkilön hallitsevat välittäjäaineet ovat estrogeeni ja oksitosiini, hän viehättyy testosteroninhuuruisesta puolisokandidaatista. Estrogeeni-tyyppi olisi verbaalinen, intuitiivinen ja tunteellinen. Tällaista naista siis viehättäisi testosteroni-tyyppinen mies (suora, kilpailuhenkinen, päättäväinen, aktiivinen).
Kokemus puhuu sen puolesta, että Suomessa suurin osa miehistä on jotakin muuta kuin yllä kuvailtuja testo-hirmuja. Nämä persoonallisuuden piirteet lienevät periytyviä ominaisuuksia, kuten tukan väri. Meillä on paljon blondeja sekä arvaukseni mukaan paljon estrogeenin läpitunkemia miehiä (herkkiä, passiivisia ja empaattisia).

Herkkä estrogeeni-nainen ei sellaisista miehistä siis Fisherin mukaan viehäty. Miesten laajamittainen maahanmuutto voisi siten olla ratkaisu naisten parinvalintapulmaan, mutta ei toki miesten.

PT

Minna, monia ihan OK miehiä on vapaana, mm.
- ujoja
- sellaisia, jotka jostain muusta syystä eivät ole aloitteellisia
- liian nirsoja
- "kitkatyöttömyyttä", eivät tarpeeksi tiheästi tutustu uusiin naisiin.

Samoista syistä monia ihan OK naisia on vapaana. Sitä paitsi lähes kaikki ovat OK joillekin, jotka ovat heille OK, joten kunhan treffejä olisi tarpeeksi, pariutumisaste nousisi.

Kun katson 20 - 40-vuotiaita naisia tai miehiä, heistä tosi suuri osa on sinkkuja. Heidän siis tulisi opetella pois noista neljästä tavasta ja treffailla tiheämmin.

Lisäksi nuo testosteronipointit ovat sellaisia, että monella luontaiset ominaisuudet olisivat riittäviä, jos saisi vähän koulutusta miesmäisyydestä. Nainen kun kaipaa lähinnä tietynlaista kohtelua, ei niinkään labra-arvoja. Jotkut monille, jotkut vain harvoille, mutta lähes kaikki joillekin.

Koska miesten aloitteita usein pidetään ahdisteluna, naiset voisivat ottaa tavaksi pyydellä treffeille kaikkia mahdollisilta vaikuttavia. Miehet yleensä antavat pakitkin huomaavaisemmin.

Minulla ei ole omaa lehmää ojassa. Päinvastoin, hyötyisin siitä, jos ihmiset eivät noudattaisi noita ohjeita. Nyt minulla riittää naisia.

Epätasapaino on silti olemassa, mutta jos ne noita nuorten naisten ja vanhempien miesten sinkkukausia saataisiin lyhemmiksi, myös nuoret miehet ja vanhemmat naiset voittaisivat, saisivat parisuhteen tai seksiä suuremman osan elämästään.

Lisäksi avoimia suhteita voisi olla enemmän. Jos nuori nainen ei ole löytänyt sopivaa miestä, pitäköön muutamaa irtomiestä käsillä sen aikaa. Moni tekeekin niin. Vanhemmat miehet pitäkööt vastaavasti irtonaisia sinkkukausinaan.

Marko Hamilo

Muistaakseni seksitutkimuksien mukaan uskollisuus on ollut viime vuosikymmeninä nousussa ollut arvo, eli kun muuten on menty melkein kaikessa suurempaa sallivuutta kohti, syrjähyppyihin ja rinnakkaissuhteisiin suhtaudutaankin esimerkiksi 1970-lukua kielteisemmin.

Nykyään siis pidetään parempana sitä, että keski-ikäinen menestyjä jättää vaimonsa ja menee uudestaan naimisiin nuoremman kanssa kuin pitää nuorta rakastajatarta. Vanhassa järjestelmässä keski-ikäinen nainen olisi saanut sentään pitää kulissit ja elintason, ehkä vähän seksiäkin, ja nuori mies olisi pitänyt (uskottoman) tyttöystävänsä. Vanhassa systeemissä oli omat hyvät puolensa.

Bmaad

Minna Järvinen:
"Hyviä miehiä on (naisten mielestä) vain vähän. Tämän mutun vahvistaa koko naispuolinen tuttavapiirini. Ja kukapa haluaisi huonoa miestä. Epätasapaino seksi/parisuhdemarkkinoilla johtuu siitä, että nainen on mieluummin ilman kuin huonoksi katsomansa kanssa. Kukapa voisi tästä naista moittia?"

Ihmisten avoin nimittely huonoiksi viittaa enemmän natsi- tai rodunjalostushenkiseen maailmankatsomukseen, kuin aivokemian lakeihin.
Jotkut naiset osaavat elää ko. maailmankatsomuksen ulkopuolellakin, mutta se ei ilmeisesti koske sinun tuttavapiiriäsi.

Tokihan tiede on tutkinut myös natsien psyykettä ja todennut siellä mekanismeja, jotka tukevat lyhytjänteistä ja pikkumaista ajattelutapaa. Tiedelehti ei nähtävästi ole osannut pitää erillään kahta asiaa: aivokemian vaikutuksia ja kykyä hallita omia impulssejaan.

Jos nainen itsepintaisesti hakeutuu testosteronipakkausten luo,
se viittaa hänen avuttomuudentunteisiin ja siihen, ettei nainen kestä tai tule toimeen omillaan. Näinollen tasavertainen suhde miehen kanssa on ylipäätään mahdoton saavuttaa, koska se perustuu aina kaksisuuntaiseen riippuvuuteen. Mies haluaa naiselta seksiä ja nainen haluaa mieheltä mainetta ja olkapäätä, sekä ylimaskuliinisia suorituksia.

Ujous tai herkkyys on vain yksi luonnelaji, se voi olla naisessa tai miehessä. Naisella ei ole mitään monopolia näiden tunteiden omistamiseen, eikä täysipäinen ihminen valitse ihmissuhteitaan pelkän luonnelajin perusteella.
Se, että miehillä on biologinen tarve olla miehekkäitä ei liity tähän asiaan mitenkään. Miehuutta on monenlaista.

Bmaad

PT:"Nainen kun kaipaa lähinnä tietynlaista kohtelua, ei niinkään labra-arvoja."

Nainen haluaa jotain valmiimpaa. Naisseuraa on saatavilla jos mies
osaa painaa menemään, käyttäytyy itsevarmasti (eli erottautuu passiivisesti käyttäytyvästä miesmassasta) ja tuo itseään riittävästi esiin.

Naiset tulevat kiukkuisiksi, jos mies modernisoituu ja herkistyy
liikaa, eikä suorita. Epävarmemmat miehet saavat perusteetonta vihaa päälleen. Vitsaus on, että nainen saa olla seuranhaussa avuton ja herttainen, mutta miestä kukaan ei lähde tavoittelemaan tai hakemaan kotoa, ellei mies tee itsestään houkuttelevaa.

"Koska miesten aloitteita usein pidetään ahdisteluna, naiset voisivat ottaa tavaksi pyydellä treffeille kaikkia mahdollisilta vaikuttavia. Miehet yleensä antavat pakitkin huomaavaisemmin."

Naiset voisivat harkitusti lähestyä sitä "miesten pohjaliejua" ja purkaa
kulttuuria, jossa miehen pitää olla aina menossa ja tulossa, metsästämässä riistaa. Tämä antaisi rauhaa myös ns. alfauroille ja ylipäätään mahdollistaisi sukupuolten välillä tasa-arvoisemman vuorovaikutuksen. Naisen ja miehen pitäisi saada olla raju tai herkkä (tai jotain siltä väliltä) luonteensa mukaan. Myös rajun naisen ja herkän miehen välinen suhde kuuluu tasa-arvoisen maailman mahdollisuuksiin, koska eihän kukaan täyspäinen ihminen
valitse ystävää luonnelajin perusteella...

Markku Jantunen

"Kokemus puhuu sen puolesta, että Suomessa suurin osa miehistä on jotakin muuta kuin yllä kuvailtuja testo-hirmuja. Nämä persoonallisuuden piirteet lienevät periytyviä ominaisuuksia, kuten tukan väri. Meillä on paljon blondeja sekä arvaukseni mukaan paljon estrogeenin läpitunkemia miehiä (herkkiä, passiivisia ja empaattisia)."

Pohjoisten leveysasteiden kansoissa on. Täällä kun on eletty lähes koko historian ja koko esihistorian ajan ympäristön kantokyvyn rajoilla. Täällä ei ole lapsistaan piittaamattomilla ja kukasta kukkaan lentävillä testosteronikarjuilla ollut henkiinjääviä jälkeläisiä yhtä paljon kuin oloissa, joissa ravinnonhankinta ja suojautuminen luonnonvoimilta on helpompaa mutta tartuntataudit tappaneet ihmisiä sen verran tiuhaan, että väestöntiheys on harvemmin ylittänyt ympäristön kantokykyä kuin kauempana ekvaattorista.

"Herkkä estrogeeni-nainen ei sellaisista miehistä siis Fisherin mukaan viehäty. Miesten laajamittainen maahanmuutto voisi siten olla ratkaisu naisten parinvalintapulmaan, mutta ei toki miesten."

Testosteronikarjujen erittäin laajamittainen maahanmuutto olisi menolippu yhteiskunnallisiin ongelmiin. Näiden miesten kanssa pariutuvat/parittelevat naiset saisivat varmaan useammin yhdyntäorgasmeja mutta vastaavasti useammin myös nyrkkiä naamaansa. Väkivaltarikollisuus olisi yleensäkin yleisempää ja raaempaa.

Bmaad

"Miesten laajamittainen maahanmuutto voisi siten olla ratkaisu naisten parinvalintapulmaan, mutta ei toki miesten."

Eikö? Jos Thaimaasta siirretään tänne puoli miljoonaa naista,
muttei yhtään miestä se alkaa hyödyttää miehiä välittömästi ja paikalliset naiset joutuvat joko muuttamaan pois tai parantamaan tapojaan. Ainoa
sivistynyt tapa saada parinvalintapulmat pois on ohjata nykyiset sinkkkumiehet ja naiset toistensa luo.

Inhottava femakko

Ennen olin vakuuttunut siitä, että haluaisin itselleni nimenomaan "nörttimiehen", sillä olen itsekkin harrastuksiltani ja luonteeltani "nörttimäinen" ja ns. pelimiehet (nauratti hieman nuo esimerkit: Kanerva, Vanhanen, Niinistö?? Taidan olla liian nuori noiden viehätysvoimaa tajuamaan) tuntuvat elävän aivan erilaisessa maailmassa. Mutta nykyään omaan hyvin kriittisen suhtautumisen "ujoihin poikiin", sen verran paljon olen lukenut netistä katkeraa kommentointia siitä kuinka naiset ovat tyhmiä huoria ja pettureita ja kaikki vaan rahan perässä jne jne. Missään muualla en ole kohdannut tuollaista suoranaista naisvihaa. En missään. Tajuan, että tällaiset kommentit edustavat toki pientä osaa kaikista yksinäisistä miehistä, mutta tuollaisten kuuleminen kerta toisensa jälkeen pakostakin aiheuttaa vainoharhaisuutta kyseistä ryhmää kohtaan.

Naisia on mielestäni turha pistää ainoaksi syntipukiksi vääristyneiden naiseuden/mieheyden käsitysten suhteen. Historiallisestihan juuri miehet ovat luoneet tämän aktiivinen-passiivinen-, raju-herkkä-, dominoiva-alistuva-vastakkainasettelun. Itse luen itseni feministiksi ja pidän yhtenä aatteen suurimpina haasteina nimenomaan keinotekoisten sukupuoliroolien merkitysten vähentämistä. Siis sitä, että naisetkin uskaltaisivat ja voisivat olla johtajia ja edelläkävijöitä ja pyytää palkankorotuksia siinä missä miehetkin ja toisaalta miehet voisivat puhua tunteistaan ja hakeutua naisvaltaisille aloille ja jäädä koti-isiksi jos siltä tuntuu. Juuri tällaiset roolitukset luovat sen, että miesten odotetaan hoitavan "iskeminen" ja toisaalta aktiivinen nainen leimataan "helpoksi".

Kyllä yksinäisiä naisiakin on paljon, itse en ole koskaan seurustellut. Ujo nainen kohtaa haasteita siinä missä mieskin, mutta haasteet ovat erilaisia. Nainen toki saa seuraa helpommin, mutta yleensä naiset kaipaavat siltä seuralta enemmän kuin miehet: pikapanojen sijaan läheisyyttä ja turvaa ja henkistä yhteyttä. Ujot ja hiljaiset tytöt joutuvat helposti käytettäviksi koska eivät osaa puolustaa itseään ja toisaalta saattavat takertua vääränlaisiin ihmisiin koska käsitys terveestä parisuhteesta voi olla vääristynyt. Naiset eivät siis suinkaan ole tässä mitään automaattisia voittajia, vaan sellainen käsitys johtuu siitä että miehet olettavat naisten saavan yhtä paljon tyydytystä lyhyistä (seksi)suhteista.

Ujo tyttö + ujo poika olisi paras mahdollinen yhtälö, mutta vaikein toteuttaa. Mitä tehdä, kun kumpikaan ei saa avattua suutaan? Netti on todistetusti auttanut tässä, muttei ole autuaaksi tekevä taikakeino sekään.
Ongelma on myös siinä, että ujo nörtti ei suinkaan välttämättä halua seurustella toisen nörtin kanssa, vaan haikaillaan niitä baariin suosituimpia yksilöitä, vaikka pitäisi tajuta, että näiden yksilöiden elämä on niin erilaista, että onnellinen parisuhde on hyvin epätodennäköinen. Mutta ihmisillä on monesti ylisuuria odotuksia paisuhteesta ja kumppanin ominaisuuksisa. Media luokkii tätä illuusiota ja myös vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja.

Niin, ja baarit yleensäkin ovat surkea paikka parinmuodostukseen. Suomesta puuttuu kuitenkin esim. Keski-Euroopassa yleinen kahvilakulttuuri ja muutenkin ulosmeneminen tuntuu tarkoittavan yleensä humaltumista. Työpaikat ja oppilaitokset ovat yleisin pariutumispaikka, mutta entä jos ne ovat yhden sukupuolen valtaamia? Harrastukset jäävät, mutta eivät paljon lohduta...

Mitä voidaan tehdä? Bordellit tuskin ratkaisivat asiaa, sillä uskoisin (haluaisin uskoa?) että miehet kaipaavat seksin lisäksi oikeaa parisuhdettakin. Kyllähän jokainen nykyään voi tietokoneen ääressä tyydyttää perimmäiset tarpeensa, mutta entä kun ongelma on oikeasti yksinäisyydessä, siis kumppanuuden puutteessa? Maksettu seura ei siinä paljoa auttaisi. En ole tutustunut Laasasen tai Hännikäisen ajatuksiin, mutta toivoisin Suomeen sellaista "miesasialiikettä" joka oikeasti pyrkisi murtamaan perinteisiä käsityksiä maskuliinisuudesta ja tukemaan etenkin nuoria poikia ja miehiä ja kannustamaan näitä käsittelemään tunteitaan avoimesti. Tähän asti on lähinnä valitettu, että feministit eivät tätä tee. Mutta juuri miehillä olisi mahdollisuus lähestyä toisiin tässä asiassa. On aivan turhaa vaatia naisia seurustelemaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät heitä miellytä. Joskus aiheesta keskustellessa tuntuu kuin ihmissuhteet olisivat pelkkää kylmää kaupantekoa ja jotkut haluaisivat pakottaa naisia (ja yleensä nimenomaan "korkeatasoisia" eli kauniita naisia) alentamaan vaatimustasoaan. Naisilla on kuitenkin täysi oikeus valita seuransa ja mekin joudumme kilpailemaan ankarasti keskenämme. Kannattaa muistaa, että ruma mies voi aina pärjätä vallalla/rahalla/maineella, mutta naisille nämä ovat haitaksi (mikä osaltaan vaikuttaa naisten haluttomuuteen pyrkiä merkittäviin asemiin) ja ruma nainen on aikalailla pelinsä menettänyt.

Feminismin loskaamista ääriesimerkkejä käyttäen ja vääristellen en yksinkertaisesti käsitä. Juuri feminismin piiristä löytyy sitä porukkaa jonka mielestä mieskin saa itkeä.

Yksilön vastuu täytyy myös muistaa. Jokainen voi parantaa mahdollisuuksiaan panostamalla ulkonäköön ja opettelemalla sosiaalisuutta. Ja nuo asiat tosiaan ovat paljon itsestään kiinni, etenkin sosiaalisuus on jotain jonka oppii vain tekemällä. On turhaa valittaa naisten olevan ilkeitä nirppanokkia jos itse istuu neljän seinän sisällä ja odottaa prinsessan ilmestyvän ovelle. Naisetkin joutuvat panostamaan ulkonäköönsä ja sosiaalisiin taitoihinsa ja ottamaan paljon riskejä jos haluavat partnerin itselleen löytää.

Kalevi

Seurasin aikoinaan sähköpostilistaa, jossa keskusteltiin miesten asioista. Minua nauratti usein joidenkin keskustelijoiden yksioikoinen lähestymistapa tähän puuteasiaan. Äärimmillään "pihtaavat" naiset leimattiin tappajiksi perustuen seuraavaan ajatuskulkuun: (1) naiset eivät anna miehille seksiä, (2) miehet kärsivät seksin puutteesta ja kuolevat tutkitusti pariutuneita miehiä nuorempina, (3) naiset ovat säälimättömiä tappajia. Täytyy sanoa, että vaikka olen nähnyt kaikenlaisia pokaamisyrityksiä, niin seksin vaatiminen terveydenedistämismielessä on jo kaiken huippu!

Eiköhän tämänkin asian taustalla ole hieman monimutkaisempi kuvio kuin pelkästään naisten asenteet. Koko päivittäinen elämismaailmamme rakentuu ihan eri tavalla kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Ihmisillä ole ole enää niin paljon mahdollisuuksia kohdata toisiaan mielekkäällä tavalla. Ei ole esimerkiksi mitään lavatanssien kaltaista areenaa, jossa ihmiset voisivat tutustua toisiinsa jonkin sopivan intiimin, mutta ei suoraan seksiin viittaavan harrastuksen parissa. Nykyään näyttää olevan vain työtä, työtä ja firman pikkujoulut. Ehkä jotain lenkkeilyä siinä välissä, mutta ei mitään mikä toisi vahingossakaan lähelle toista ihmistä.

En muuten todellakaan halua tämän asian tiimoilta mitään virallista ohjelmaa "miesten pariutumisvalmiuden edistämiseksi", tmv. Jos on yksi asia, joka tuhoaa seksin, niin se on seksin virallistaminen. Sosiaalidemokraatin seksifantasia: rakastella Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämän partnerin kanssa ajatellen sitä terveyspoliittisena toimenpiteenä. (Yöks!) Samaan sarjaan kuuluu Linkolan ajatus kunnanbordelleista.

N

"Miesten laajamittainen maahanmuutto voisi siten olla ratkaisu naisten parinvalintapulmaan, mutta ei toki miesten."

Naisten laajamittainen maahanmuutto puolestaan auttaisi miesten parinvalintapulmiin. Erittäinkin todennäköisesti, kumpikaan tosin ei ole kovin järkevä ratkaisu pitemmän päälle.

"Ihmisten avoin nimittely huonoiksi viittaa enemmän natsi- tai rodunjalostushenkiseen maailmankatsomukseen, kuin aivokemian lakeihin.
Jotkut naiset osaavat elää ko. maailmankatsomuksen ulkopuolellakin, mutta se ei ilmeisesti koske sinun tuttavapiiriäsi."

En nyt pitäisi ollenkaan pahana sitä, että jotakuta sanotaan huonoksi ihmiseksi (parisuhteen kannalta). Tieten jos se tarkoittaa, että on kaikinpuolin huono niin asia on eri, mutta jos ihminen miettii omaa parinvalintaansa ja luokittelee sen pohjalta toisia hyviksi ja huonoiksi niin silloin ollaan aika pirun kaukana natsiaatteesta tai mistään rodunjalostuksesta. Ei kannata heti vetää kaikesta palkokasvista nenään. Minua ei loukkaa pätkääkään jos joku nainen pitää minua omasta mielestään huonona miehenä mieheksi itselleen, onhan monet naisista minun mielestänikin huonoja naisia minulle, syystä tai toisesta.

Marko Hamilo

Hännikäinen puhui nuorten miesten naispulasta, jonka kääntöpuolena on keski-ikäisten naisten miespula. Minna Järvinen muistutti siitä, että myös monet koulutetut nuorehkot naiset kokevat, että hyviä miehiä on vaikea löytää.

Aivan: halutuimpien miesten sarjayksiavioisuuden ohella yksi tärkeimmistä epätasapainoa aiheuttavista tekijöistä parisuhdemarkkinoilla on koulutettujen naisten preferenssi koulutettuihin miehiin.

Vitsikästä tässä aiheessa on se, että monet tuntemani naiset väittävät, että näitä parisuhteita ei synny, kun miehillä on niin heikko itsetunto, että he eivät halua itseään paremmin ansaitsevaa naista. Kun heiltä sitten kysyy, miksi tämä tai tuo työväenluokan poika jäi vakipanoksi, vastaus on että kun eihän sen kanssa ollut mitään yhteistä, ei suinkaan etteikö mies olisi halunnut.

Tämän tasapaino-ongelman mahdolliset ratkaisukeinot eivät ole järin feministisiä, joten jätän aiheen Laasaselle.

Vielä yksi hauska epätasapaino tulee mieleen: nuoret naiset ovat kallellaan punavihreisiin päin, nuoret miehet kokoomukseen. Vielä 1970-luvulla oli ymmärtääkseni toisin eli esimerkiksi taistolaisuus tai tuhatkuntalaisuus tavoitti silloiset ikäluokat aika sukupuolineutraalisti.

Parisuhteessa yhteiset arvot ovat tärkeämpiä kuin esimerkiksi samanlainen luonne, joten punavihreistä miehistä ja porvarillisista naisista on ylikysyntää. Jakojäännöksistä tulee sitten sekapareja, joiden kotona nauretaan sille, kuinka Viivi & Wagner oli taas juuri niin kuin meidän suhteesta!

sikaniska

@Femakko
'Historiallisestihan juuri miehet ovat luoneet tämän aktiivinen-passiivinen-, raju-herkkä-, dominoiva-alistuva-vastakkainasettelun. Itse luen itseni feministiksi ja pidän yhtenä aatteen suurimpina haasteina nimenomaan keinotekoisten sukupuoliroolien merkitysten vähentämistä.'
Tuostahan on sitten eri tulkintoja, että miten suurelta osin erot ovat keinotekoisia ja miltä osin luontaisia.
'miehet voisivat puhua tunteistaan ja hakeutua naisvaltaisille aloille ja jäädä koti-isiksi'
Jos jostain tämäntyyppisestä valinnasta seuraa pitkä, pitkä miinus status- ja parisuhdemarkkinoilla, niin voihan mies valita ko. tien, mutta turha kuvitella, että siitä ei rangaista.
'ujo nörtti ei suinkaan välttämättä halua seurustella toisen nörtin kanssa, vaan haikaillaan niitä baariin suosituimpia yksilöitä'
Jos saisin euron joka kerta, kun joku toistaa tämän kliseen, niin seuraa riittäisi...
'On aivan turhaa vaatia naisia seurustelemaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät heitä miellytä.'
Totta sikäli, kun mieltymykset ovat jotain perittyä eikä 'keinotekoista rooliajattelua', mutta sama koskee myös miesten mieltymyksiä.
'ruma nainen on aikalailla pelinsä menettänyt'
Ei yhtä pahasti kuin miespuolinen luuseri. Naisilla on tässäkin se lasilattia, joka estää putoamisen yhteiskunnan todelliseen pohjasakkaan.
'Feminismin loskaamista ääriesimerkkejä käyttäen ja vääristellen en yksinkertaisesti käsitä.'
Esim. Panu Höglund on hyvin pitkälle käänteinen hörhöfeministi, joka sanoo naisista samanlaisia asioita kuin eräät feministit miehistä. Ei sen käsittäminen niin vaikeaa ole.
'Jokainen voi parantaa mahdollisuuksiaan panostamalla ulkonäköön ja opettelemalla sosiaalisuutta.'
Kuten M.Hamilo ziljoonannen kerran tuossa yllä totesi, niin tällä parantaa omia kilpailuasetelmiaan, mutta kilpailu jatkuu ja häviäjien määrä on edelleen sama.

Deriv

femakko: "Mutta nykyään omaan hyvin kriittisen suhtautumisen “ujoihin poikiin”, sen verran paljon olen lukenut netistä katkeraa kommentointia siitä kuinka naiset ovat tyhmiä huoria ja pettureita ja kaikki vaan rahan perässä jne jne."

Netistä löytyy katkeruutta ja vihaa melkein mitä tahansa kohtaan, kuten olet varmaan huomannut. Netissä on helppo kärjistellä ja provosoida joutumatta perustelemaan sanomisiaan. Älä siis ota tosissasi kaikkea mitä siellä väitetään.

Sanomasi perusteella luulen, että olet itse katkeroitunut istuessasi neljän seinän sisällä ja vetäessäsi tuollaisia päätelmiä. Sanot myös "haluavasi uskoa", että miehet eivät halua suhteesta pelkästään seksiä. Jos tutustuu miehen psyykkeeseen vain nettikeskustelujen ja sivukorvalla kuultujen juttujen perusteella, ei ole ihme että syntyy kuva seksihulluista ja muutenkin kieroutuneista miehistä. Se kun on niin, että jos mies rupeaa keskustelupalstoilla oikeita tunteitaan purkamaan niin voi hyvinkin joutua naurunalaiseksi trollien sun muiden taholta. Paljon helpompi on epävarmuudessaan pullistella olemattomalla machoudellaan. Siksi miehiset keskustelut tuppaavat jäämään aika pintapuolisiksi varsinkin netissä.

Annat femakko feminismille aika huonon kuvan parjaamalla miehiä sioiksi (sika on tässä seksihullu/naisvihaaja), vaikka aika pieni osa heistä oikeasti on sellaisia. Jos oikeasti haluat vähentää keinotekoisten sukupuoliroolien merkitystä, niin vähennä itse sellaisiin lokeroimista. "Sika" kun juuri on tällainen keinotekoinen sukupuolirooli. Jospa kärjistämisen sijaan avaisit katkeroituneen mielesi ja saarnaisit mieluummin, että miehet eivät pohjimmiltaan ole sikoja ja, että he voivat sen vapaasti esittää ja toimia sen mukaan leimautumatta nössöiksi.

Muutenkin muutaman edellisen viestin luoma seksihullu/säälittävä/naisvihaava/nysverö kuva miehistä on vähän häiritsevä. Mm. sanavalinnat luovat tätä kuvaa. esim. kun puhutaan miehistä sanotaan nirso, mutta kun puhutaan naisista sanotaan, että miehet ovat huonoja. Molemmissa tapauksissa syy vieritetään miesten niskoille, vaikka eroa ei ole.

On ok puhua kumppaniehdokkaista huonoina ja hyvinä, jos viitataan sopivuuteen itselle. Sitä on kuitenkin vaikea miehen sanoa "hyvät naiset ovat harvassa" leimautumatta jonkinasteiseksi sovinistiksi. Oletetaan heti, että mies viittaa nimenomaan ulkoisiin ominaisuuksiin. Kun taas jos nainen sanoo miehistä samoin, pidetään sitä varsin hyväksyttävänä.

Bmaad

Inhottava femakko:"Naisia on mielestäni turha pistää ainoaksi syntipukiksi vääristyneiden naiseuden/mieheyden käsitysten suhteen. Historiallisestihan juuri miehet ovat luoneet tämän aktiivinen-passiivinen-, raju-herkkä-, dominoiva-alistuva-vastakkainasettelun. "

Naisethan ovat ennenkaikkea kiinnostuneita miehistä, joilla on
valta-asema, kun keskivertomiehellä sitä ei juuri (ainakaan nykyisin) ole. Naisilla olisi nykyään mahdollisuus muokata preferenssejä, mutta he eivät sitä tee, vaan päinvastoin kilpailuttavat miehiä entistä tiukemmin heidän valtastatustensa perusteella ja näin tukevat ihan omin voimin sitä, että yhä suurempi osa miehistä syrjäytyy.

"Itse luen itseni feministiksi ja pidän yhtenä aatteen suurimpina haasteina nimenomaan keinotekoisten sukupuoliroolien merkitysten vähentämistä. "

Mitä feminismiin törmännyt, niin en ole havainnut kenenkään
feministin olleen kiinnostunut miehestä, joka on luopunut perinteisestä sukupuoliroolistaan. Kuten itsekin teet, nimittelet näitä miehiä naisvihaajiksi.

"Ujo tyttö + ujo poika olisi paras mahdollinen yhtälö, mutta vaikein toteuttaa. "

Ei se ole paras mahdollinen yhtälö. Mahdollinen kyllä. Tiukoista
sukupuolirooleista eroutuminen tarkoittaa sitä, että erityyppiset ihmiset voivat kiinnostua toisistaan. Jos kumppani on liian samanlainen se aiheuttaa turhautumista. Kaikki omat naissuhteeni ovat olleet varsin erilaisiin ihmisiin kuin itse olen, ja vaihto on ollut suhteellisen rikasta.

"On aivan turhaa vaatia naisia seurustelemaan sellaisten miesten kanssa jotka eivät heitä miellytä."

Tätä mantraa kuulee usein, mutta itse kannatan nimenomaan sellaista lopputulosta, että ihmisen luonne ei ratkaise niin paljon, etteikö toisistaan poikkeavat ihmiset voisi seksuaalisestikin lähestyä toisiaan
oksentamatta. Nykyisin maailma kieltämättä jakautuu aika paljon kuppikuntiin
muutenkin kuin sukupuolisuhteiden osalta.

Bmaad

"En nyt pitäisi ollenkaan pahana sitä, että jotakuta sanotaan huonoksi ihmiseksi (parisuhteen kannalta)."

Huonoksi ihmiseksi tuomitseminen on aina väärin, olipa kyseessä millainen leikki tai peli tahansa. Tulevaisuudessa toivottavasti puhutaan enemmän ihmissuhteista, kuin parisuhteista. Ja tulevaisuudessa ihmissuhteet toivottavasti ovat pitkäaikaisia ja avioerosta rangaistaan ulosmittaamalla avioparin omaisuutta valtiolle.

"Tieten jos se tarkoittaa, että on kaikinpuolin huono niin asia on eri, mutta jos ihminen miettii omaa parinvalintaansa ja luokittelee sen pohjalta toisia hyviksi ja huonoiksi niin silloin ollaan aika pirun kaukana natsiaatteesta tai mistään rodunjalostuksesta.""

Jos luokittelu sisältää rodunjalostuksellisia tai fasistisia elementtejä
silloin niitä siellä tietenkin on. Ja yleensä on, mutta niistä ei haluta puhua, koska se ei sovi sivistysyhteiskuntamme konseptiin. Ihmisten hylkääminen ja ja apinamaisesti käyttäytyvien miesten jumaloiminen naisten keskuudessa täyttää kyllä rodunjalostuksen tunnusmerkistön.

JL

"Naisia on mielestäni turha pistää ainoaksi syntipukiksi vääristyneiden naiseuden/mieheyden käsitysten suhteen. Historiallisestihan juuri miehet ovat luoneet tämän aktiivinen-passiivinen-, raju-herkkä-, dominoiva-alistuva-vastakkainasettelun. Itse luen itseni feministiksi ja pidän yhtenä aatteen suurimpina haasteina nimenomaan keinotekoisten sukupuoliroolien merkitysten vähentämistä."

Ei kumpikaan sukupuoli ole yksinään "luonut" sukupuolijärjestelmää, joka on olemassa samansuuntaisena kaikissa ihmiskulttuureissa ja lukuisissa eläinlajeissa. Jos siihen jompikumpi on enemmän syyllinen, se lienee nainen sukupuolivalinnan kautta.

Tämä ei tarkoita sitä, että sukupuolijärjestelmä olisi lukkoonlyöty ja muuttumaton, mutta pitäisi ymmärtää, että nykyisentyyppinen sukupuolien tasa-arvo on taloudellisen vaurauden luoma mahdollisuus, joka tuskin olisi voinut tulla kyseeseen esimoderneissa yhteiskunnissa. On melkoista jeesustelua feministeiltä nillittää vuosisatojen takaisten, malthusilaisen katastrofin partaalla sinnitelleiden yhteisöjen sukupuolirooleista.

salamankantama

Ihan nyt tähän alkuun haluaisin sanoa, että on uskomatonta yleistämistä, että naiset todella jahtaisivat vain miehiä, joilla on valtaa, rahaa tai statusta. Itse olen nuori, koulutettu ja ulkoisesti pätevä naisihminen, enkä ole kyllä yhtäkään miestä valinnut minkään edellämainitun "hyveen" takia. Se, mikä toisessa vetää puoleensa, on se määrittelemätön "jokin". Henkilökohtainen karisma, optimistinen elämänasenne ja hyvä itsetunto. Ulkonäkö ja tyylikkyys on myös tärkeää, mutta siinäkin suhteessa lienen outo lintu, ns. "dressmann-miehet" eivät liikauta viisariani mihinkään suuntaan. En myöskään haikaile "apinamaisesti käyttäytyvien" machomiesten perään, vaan herkkyys, tunneäly ja huumorintaju ovat ominaisuuksia, joita toivoisin puolisoltani löytyvän. Musikaaliset, luovat ja taiteelliset ihmiset vetävät puoleensa, olenhan taiteilija itsekin. Sanottakoon nyt tässä kohtaa, että olen sinkku. Vasten omaa tahtoani.
Suurin ongelma minun tapauksessani on tietynlainen nirsous, ja myönnän sen auliisti itsekin. Takanani on avoliitto, joka päättyi sellaiseen mielipahaan, että sen jälkeen rima on noussut aika korkealle. Ongelmia tuottaa myös se, etten ole naisellisen passiivinen, vaan elämän kasvattama vahva nainen, jolla on mielipiteitä ja paljon tietoa niiden pohjalle. Sanon asiani ääneen ja katson silmiin kun sen teen. Ja tätä on miesten äärimmäisen vaikea sulattaa. Saan kyllä paljon ihailua osakseni (varsinkin reippaasti nuoremmilta miehiltä) ja kommentteja siitä, miten hieno nainen olen, mutta tositilanteessa itsevarmuuteni tuntuu säikäyttävän miehiltä kivekset vatsanpohjaan. Olen hyvin seksuaalinen ihminen, ja minulle seksi ei ole kauppatavara jolla ostaisin mieheltä taloudellista, sosiaalista tai fyysistä turvaa. Haluan seksiä koska nautin siitä, enkä koe, että miehen pitäisi seksiä saadakseen korvata sitä minulle jotenkin.
Mutta tässä kohtaan ongelman. Saisin kyllä irtoseksiä mielin määrin jos ottaisin vastaan kaikki edes semikelvolliset tarjokkaat, mutta koska tarvitsen oikeasti intiimiä suhdetta nauttiakseni sukupuoliyhteydestä, haluaisin parisuhteeseen. Koska en ole vähään aikaan löytänyt miestä, joka herättäisi sukupuolisen kiinnostukseni olemuksellaan, en ole sellaista päässyt muodostamaan. Pelkkä "jumppaseksi" on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Minulle ajatus siitä, että ottaisin nyt "vaan jonkun kivan miehen" tuohon viekkuun on jotenkin vieras. Jos ei sytytä niin ei sytytä, ja siihen ei auta mitkään teoriat yhtään mistään.
Sitten kun joskus näihin mielenkiintoisiin yksilöihin törmään, niin edessä on uusi ongelma; tiedostan, että miehet saattavat pitää minua vaikeasti lähestyttävänä itsenäisyyteni ja vahvuuteni takia, mutta jos teen aloitteen ja ilmaisen olevani kiinnostunut, miehen mielenkiinto lopahtaa koska olen liian helposti saatavilla. Noidankehä. Monesti kuulen jälkeenpäin, kuinka mies, josta olen ollut kiinnostunut on todennut kolmannelle osapuolelle, että en mä kuitenkaan olisi siihen voinut ihastua kun olen niin suosittu ja haluttu tapaus. Voi venäjä, olisit nyt uskaltanut edes yrittää...minä kyllä ilmaisen selkeästi, jos en ole innostunut.

Olen muuten ihan samaa mieltä siitä, että Suomessa deittailukulttuuri on täysin olematon. Suhteita haetaan baareista, joista sitten päädytään yhden illan tuttavuuksiin. Voin laskea kahden käden sormilla ne kerrat, kun mies on lähentynyt minua muualla kuin kapakassa, ja ehdottanut tapaamista. Matkoilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten ulkomaiset miehet tullessaan tutustumaan kommentoivat positiivisesti ulkonäköäni, keksivät jotain hauskaa tekemistä ja arvostavat naisellisuuttani. Suomalainen mies lähestyy useimmiten umpihumalassa ja jotenkin vedoten johonkin säälintunteisiin, tilittäen ongelmistaan ja haukkuen itseään. Ei vaan syty se liekki ja hekuma siinä...
Toivoisin, että itse löytäisin pehmeyttä luonteeseeni ja oppisin tietynlaista "passiivisuutta", etten pelottaisi miehiä niin paljon. Mutta toivoisin myös, että suomalainen mies löytäisi oman itsetuntonsa ja uskaltaisi lähestyä rinta rottingilla ja hymy huulilla. Eikä tämä ole yleistys, paljon on näitä ihastuttaviakin olentoja. Valitettavasti ne on vaan tosiaan yleensä jo joku toinen kottarainen varannut. Ja toisten parisuhteita en mene rikkomaan, se on ihan itsestäänselvä juttu minulle.
Tuollaisille "selibaattimarttyyreille", eli itsesäälissä ja naisten haukkumisessa velloville "älyköille" minulla ei ole mitään sanottavaa. Ei se seksittömyys naisellekaan helppoa ole, vaikka se olisikin oma valinta tyydyttävän parnerin loistaessa poissaolollaan.

Marko Hamilo

Salamankantama:

"Ihan nyt tähän alkuun haluaisin sanoa, että on uskomatonta yleistämistä, että naiset todella jahtaisivat vain miehiä, joilla on valtaa, rahaa tai statusta."

Mistä tämä "uskomaton yleistys" muuten on peräisin, kun kukaan ei tiedä kenenkään esittäneen sellaista? Kaikki tuntevat tuon yleistyksen kyllä, mutta kannattaako sitä joku?

Ei ainakaan Laasanen, joka pitää sitä yleisimpänä väärinkäsityksenä kirjastaan.
http://nsvalta.blogspot.com/2008/11/yleisin-vrinksitys-kirjasta.html

"Tuollaisille “selibaattimarttyyreille”, eli itsesäälissä ja naisten haukkumisessa velloville “älyköille” minulla ei ole mitään sanottavaa."

Se Hännikäisen kirja ei muuten ole kirjalliselta laadultaan lainkaan sellaista itsesäälissä vellomista kuin monista kommenteista voisi kuvitella. Ennemminkin yllättävän kliininen ja säälimätön sairauskertomus, jossa kuvauksen kohteena ovat myös itsesäälin tunteet ja ajoittainen naisvihaan suistuminen. Enemmän sivuja Hännikäinen tosin uhrasi yleiselle kuin yksityiselle.

***

Yritin avata keskustelua miesten välisistä tasa-arvo-ongelmista, sivuten myös naisten välisiä tasa-arvo-ongelmia. Mutta aloittaa keskustelun mistä tahansa, lopulta ollaan miesten ja naisten välisissä tasa-arvokysymyksissä. Luovutan, se lienee ihmisluonnossa.

Bmaad

Salamankantama:"Itse olen nuori, koulutettu ja ulkoisesti pätevä naisihminen, enkä ole kyllä yhtäkään miestä valinnut minkään edellämainitun “hyveen” takia. Se, mikä toisessa vetää puoleensa, on se määrittelemätön “jokin”. Henkilökohtainen karisma, optimistinen elämänasenne ja hyvä itsetunto. "

Asian voi toki muotoilla noin, mutta kuitenkin optimisten
elämänasenteen, vahvan karisman ja itsetunnon omaava mies tuppaa silti olemaan sellainen määrittelemäni apinakeisari, perinteisen miesroolin edustaja.
Itse asiassa "hyvä itsetunto" on jo sairas vaatimus asettaa ihmiselle. Myös epävarma, ujo ja huonoitsetuntoinen ihminen voi olla arvokas. Tällaisten ihmisten seksuaalinen syrjäyttäminen on koulukiusaamiseen verrannollinen raukkamainen ilmiö, ja aiheuttaa veronmaksajille kustannuksia.

"Suurin ongelma minun tapauksessani on tietynlainen nirsous, ja myönnän sen auliisti itsekin. Takanani on avoliitto, joka päättyi sellaiseen mielipahaan, että sen jälkeen rima on noussut aika korkealle. "

Myönnä vain, ei se ainakaan minun kuvaani muuta siitä, että haet perinteisiä tiukan rooliodotuksen mukaisia miehiä.

"Minulle ajatus siitä, että ottaisin nyt “vaan jonkun kivan miehen” tuohon viekkuun on jotenkin vieras. Jos ei sytytä niin ei sytytä, ja siihen ei auta mitkään teoriat yhtään mistään."

Psykologiasta voisi löytyä sopiva teoria, esimerkiksi impulssihäiriö tai suojeluriippuvuus, yleinen lukkiutuneisuus.

"Olen hyvin seksuaalinen ihminen, ja minulle seksi ei ole kauppatavara jolla ostaisin mieheltä taloudellista, sosiaalista tai fyysistä turvaa. "

Jos seksin antamiseen liittyy käytännössä suuri määrä markkinaharkintaa, sitä voidaan vertailla kaupankäymiseen. Tunteillahan on helppo selittää omia mekanismeja, jotka saattavat olla traumaperäisiä.

"Pelkkä “jumppaseksi” on ihan yhtä tyhjän kanssa."

Henkilökohtaisesti en ole perinteistä seksiä juuri harjoittanut. Meillä seksiin liittyy jatkuvasti kaikenlaista luovaa valta/roolipeliä. :)

"Tuollaisille “selibaattimarttyyreille”, eli itsesäälissä ja naisten haukkumisessa velloville “älyköille” minulla ei ole mitään sanottavaa. "

En ole haukkunut naisia, enkä ole ollut selibaatissa murrosiän jälkeen.

salamankantama

"Mistä tämä “uskomaton yleistys” muuten on peräisin, kun kukaan ei tiedä kenenkään esittäneen sellaista? Kaikki tuntevat tuon yleistyksen kyllä, mutta kannattaako sitä joku?"

Niin, tämä kai pohjautuu perinteisiin ja aikoihin, jolloin nainen on ollut riippuvainen miehen tuloista ja statuksesta. Vaikka tilanne on nykypäivänä tässä maailmankolkassa toinen, tähän pakkoajatukseen törmää lähestulkoon aina kun aiheesta keskustelee. Ja miehet tuntuvat usein itse kokevan asian näin.
En ole itse lukenut mainittua kirjaa, olen tutustunut vain haastatteluihin ja artikkeleihin aiheesta. Kirjoittaja lienee itsekin hakenut jotain provokaatiota teoksellaan, ja onkin saanut keskustelun aikaiseksi. Pisteet siitä.

"Itse asiassa “hyvä itsetunto” on jo sairas vaatimus asettaa ihmiselle. Myös epävarma, ujo ja huonoitsetuntoinen ihminen voi olla arvokas. Tällaisten ihmisten seksuaalinen syrjäyttäminen on koulukiusaamiseen verrannollinen raukkamainen ilmiö, ja aiheuttaa veronmaksajille kustannuksia."

Hyvällä itsetunnolla tarkoitan sitä, että ihminen itse arvostaa itseään. Itse olen omaa itsetuntoani joutunut rakentamaan moneen kertaan karvaiden pettymysten ja suoranaisten nöyryytysten seurauksena. Onko seksuaalista syrjäyttämistä se, ettei antaudu seksisuhteeseen miehen kanssa, joka ei sykähdytä seksuaalisella tasolla lainkaan? Minusta ei. Valitettavan moni syrjäyttää itse itsensä seksuaalisesti, kuvittelemalla, että vain kauniit, laihat ja menestyvät ihmiset voivat olla eroottisia.Säälistä antaminen olisi kerta kaikkiaan vielä alentavampaa, kummallekin osapuolelle. Enhän itsekään ole sellaisessa tilanteessa rakastajatar tai kumppani. Naurettavaa verrata sitä koulukiusaamiseen. Oma sukupuolisuus ja eroottisuus täytyy tunnustaa ja antaa sen virrata itsessä ja itsestä ulospäin, silloin vetää puoleensa potentiaalisia seksikumppaneita. Seksuaalienergiaa voi ruokkia monilla tavoilla, harrastamalla esimerkiksi sellaista liikuntaa joka nostattaa joko maskuliinista tai feminiinistä voimantuntoa, kirjoittamalla eroottisia runoja tai kuuntelemalla vaikka musiikkia joka laittaa omat "mehut virtaamaan". Aukeamalla ulospäin. Itsesääli, epätoivo ja omassa saamattomuudessa vellominen sammuttaa taatusti kaikki halut potentiaalisissa kumppaneissa.
Eihän tässä olekaan kysymys siitä onko ihminen arvokas. Arvokas on jokainen, oli sitten seksielämä millä tolalla tahansa. Ja vaikka ihminen olisi ujo, se ei tarkoita etteikö hän voisi olla seksuaalisesti sinut itsensä kanssa.

"Myönnä vain, ei se ainakaan minun kuvaani muuta siitä, että haet perinteisiä tiukan rooliodotuksen mukaisia miehiä."

No nyt sinä et kyllä lukenut kirjoitustani ollenkaan.

"Psykologiasta voisi löytyä sopiva teoria, esimerkiksi impulssihäiriö tai suojeluriippuvuus, yleinen lukkiutuneisuus."

Joo, nimenomaan, justiinsa näin. Ai että. Luehan nyt ihan ajatuksella uudestaan, mitä kirjoitin. "yleinen lukkiutuneisuus", joopa joo. Taitaa se lukkiutuneisuus olla nyt toisessa päässä.

"Ihmisten hylkääminen ja ja apinamaisesti käyttäytyvien miesten jumaloiminen naisten keskuudessa täyttää kyllä rodunjalostuksen tunnusmerkistön."

tämä ei suoranaisesti ollut kommentti minun tekstiini, mutta kertoo kyllä kirjoittajan valitettavasta mustavalkoisuudesta. Miehet hylkäävät naisia tämän tästä, ja palvovat laumoittain idioottimaisesti esiintyviä, sukupuolisia tunnusmerkkejään ylikorostavia ja tyttömäisen avutonta roolia vetäviä naisia. Että se siitä "rodunjalostamisesta", jota naiset kirjoittajan mukaan harrastavat.

salamankantama

"Yritin avata keskustelua miesten välisistä tasa-arvo-ongelmista, sivuten myös naisten välisiä tasa-arvo-ongelmia. Mutta aloittaa keskustelun mistä tahansa, lopulta ollaan miesten ja naisten välisissä tasa-arvokysymyksissä. Luovutan, se lienee ihmisluonnossa."

Tähän nyt vielä kommentoisin sen verran, että kirjoituksellani yritin nimenomaan valottaa sitä, miksi jotkut miehet ovat minusta sukupuolisesti kiinnostavampia kuin toiset, ja miksi esimerkiksi joku koulutettu naarasotus ei jakele seksiä kaikille jotka sitä pyytävät. Aiemmissa kirjoituksissa puhuttiin paljon juuri siitä, miten statusta ja rahaa omaavat miehet ovat ylilyöntiasemassa heikommin varustettuihin miehiin nähden. Halusin tuoda esille, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa kaikkiin naisiin, ja miten oma seksuaalinen itsearvostus parantaa mahdollisuuksia pariutumismarkkinoilla. Ja että sama eriarvoisuus toteutuu myös naisten välillä. Tietysti se, että itse olen naarasmerkkinen vaikeuttaa miessukupuoleen suhtautumista objektiivisesti, ja helposti kuvaan tulevat myös sukupuolten väliset jännitteet. Mutta juuri niistä jännitteistä ja niiden puuttumisestahan tässä on kysymys. Koskaan ei varmaankaan tule sellaista aikaa, niin kauan kuin ihmissuku fyysisissä kehoissaan elää, että kaikki saisi yhtä paljon eikä ketään koskaan hylättäisi.

bmaad

"Hyvällä itsetunnolla tarkoitan sitä, että ihminen itse arvostaa itseään. Itse olen omaa itsetuntoani joutunut rakentamaan moneen kertaan karvaiden pettymysten ja suoranaisten nöyryytysten seurauksena. Onko seksuaalista syrjäyttämistä se, ettei antaudu seksisuhteeseen miehen kanssa, joka ei sykähdytä seksuaalisella tasolla lainkaan? "

Mitä itsetuntoon tulee se on ehkä tila joka saavutetaan jossain vaiheessa, tai sitten ei, mutta sen asettaminen seksin tai seksipitoisen suhteen edellytykseksi on egomaaninen teko. Seksiä voi harrastaa hyvin huonommallakin itsetunnolla tai huonomman
itsetunnon omaavan kanssa. Jos seksuaalinen sykähtyminen edellyttää vastakappaleelta vahvaa itsetuntoa, se on sama kun jos kumppanin pitää olla tarpeeksi kova tyyppi. Ja vaatimus on toisekseen myös sukupuolittunut, koska itsetuntoa vaaditaan erityisesti lähinnä miehiltä seksin vastikkeeksi.
Ja kyllä, kyse on seksuaalisesta syrjäyttämisestä, koska miehiltä kielletään herkkyys ja arkuus tai ne samaistetaan miehellä saamattomuuteen ja epäkiihottaviin asioihin.

"Enhän itsekään ole sellaisessa tilanteessa rakastajatar tai kumppani. Naurettavaa verrata sitä koulukiusaamiseen. Oma sukupuolisuus ja eroottisuus täytyy tunnustaa ja antaa sen virrata itsessä ja itsestä ulospäin, silloin vetää puoleensa potentiaalisia seksikumppaneita. "

Kyllä minä tuon virran tiedän ja olen sitä käyttänytkin. :)
Koulukiusaamisilmiö on lähtöisin naisten asettamista vaatimuksista. Miehet pitkin ikää pyrkivät olemaan fiksuja ja kovia saadakseen heiltä vastakaikua, ja tähän liittyy kaikenlaista pudotuspeliä, pyrkimyksenä olla kova, jotta tämä epämääräinen itsetuntotila ehkä joskus saavutettaisiin. Ja sikäli kun vahvalla itsetunnolla edes tarkoitetaan sisäistä viisautta ja varmuutta, kyllä miehille tulee seksiä pitkälti ihan puhtain apinakingiperustein. Sen sijaan jos mies näyttää herkkyytensä ja epävarmuutensa, hän ei yhtäkkiä sytytäkään.
Sairasta kaikenkaikkiaan ja kyseenalaista nyky-yhteiskunnassa.

"Halusin tuoda esille, ettei tämä todellakaan pidä paikkaansa kaikkiin naisiin, ja miten oma seksuaalinen itsearvostus parantaa mahdollisuuksia pariutumismarkkinoilla. Ja että sama eriarvoisuus toteutuu myös naisten välillä."

Asiaa voi kaunistella, mutta tosiasia on se, että naisten ei tarvitse olla kovia tyyppejä. Miesten pitää ja myös sinä preferoit kovia jätkiä tekstiesi
perusteella. Sitä kutsutaan myös avuttomuudeksi.

J P Roos

Hauska keskustelu. Itse reagoin vain tuohon ujousongelman vähättelyyn, joka on Suomessa kuitenkin todellinen (joa salamankantama mainitsee nämä itseään vähättelevät tyypit jotka eivät yritä vaikka saattaisivat menestyä: mutta miksi hän ei ole ilmaissut tätä suoraan asianomaiselle?)
Joka tapauksessa on ihan selvää että kyseessä on epäsymmetrinen ongelma: naiselle ei yleisesti ottaen tuota ongelmaa saada miestä, vaikka hän olisi ujompikin. Miehelle yleisesti ottaen on selvästi isompi ongelma saada naista. Naisten vaatimustaso on koulutuksesta ja tarjonnasta johtuen korkeammalla kuin miesten. Niin kuin täälläkin on käynyt ilmi.
Evoluutioteoria (johon siis Laasanen ei vetoa) selittää, että naiset ja miehet kiinnittävät huomiota eri asioihin syistä jotka liittyvät suhteen mahdollisiin kustannuksiin. Se myös selittää, että naisten tekemät valinnat määrittävät miehen ominaisuuksia (siis sitä mitä miehet tavoittelevat itsensä esittämisessä). Se mikä minusta on kaikkein vitsikkäintä tässä modernissa tasa-arvoistumisessa on että mitä tasa-arvoisemmiksi esimerkiksi sukupuolet tulevat, sitä enemmän biologia näihin asioihin vaikuttaa. Ja kun biologia ja tasa-arvo joutuvat vastakkain, niin kumpi voittaa?

Marko Hamilo

JP, on tuo ujousongelma ihan todellinen, mutta myös ilmeinen. Siksi halusin kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, jotka ovat välittömästi havaittavan todellisuuden takana.

Veikkaisin, että ujot ovat eräänlaisia kanarianlintuja: indikaattoreita parisuhdemarkkinoiden epätasapainoista. Jos markkinat ovat tasapainossa, kaikki löytävät oman kumppanin, ujoilla vain menee siihen vähän kauemmin eli esiintyy jonkin verran ns. kitkatytöttömyyttä. Suositut saavat suositut ja jakojäännökset toisensa jne.

Kun markkinoilla on epätasapainotila, joku jää ilman ja se joku on muita todennäköksemmin se, jolla on vähemmän annettavaa tai se jolla on vähemmän keinoja tuoda annettavansa esille eli tämä herra Ujo. Tällöin ongelmana ei ole enää vähäinen kitkatytöttömyys vaan laaja pitkäaikaistytöttömyys.

Bmaad

J-P:"Miehelle yleisesti ottaen on selvästi isompi ongelma saada naista. Naisten vaatimustaso on koulutuksesta ja tarjonnasta johtuen korkeammalla kuin miesten. Niin kuin täälläkin on käynyt ilmi."

Teoriassa voi esittää optimistisiakin näkemyksiä, esim. tuo, että
olemalla eroottinen naisen silmissä mies saa paremmin. Ja vaikka tuo monien komeampien pojujen suhteen on ihan totta, ei se muuta sitä tosiasiaa, etteivätkö naiset olisi markkinoiden talutushihnassa kaupallisine toiveineen.

Suhde markkinoihin viime kädessä päättää millaisen miehen nainen haluaa lopulliseksi kumppanikseen: aluksi nainen voi seurustella epämuodikkaan miehen kanssa vuodet, mutta sitten huomaa, että häntä on kusetettu ja että tarjolla olisi regulaarimpaakin elämää. Seurauksena on yleensä äkkilähtö ja nainen katoaa yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.

Tasa-arvoinen tilanne edellyttäisi naisten rakenteellisen vallan purkua
yleisessä asennemaailmassa. Naiset pitäisi tutustuttaa ehkä ujoihin miehiin paremmin. Tämä voisi onnistua mm. ohjaamalla enemmän ujoja miehiä samoihin oppilasryhmiin naisten kanssa ja kieltämällä nuorison kokoontumis
mökellys ja tappelu-kulttuuri sulkemalla yöksi keskeisiä uimarantoja ja antamalla nopeita ehdottomia vankeustuomioita poliisin havaitsemista
pahoinpitelyistä.

Ikisinkku nainen

Ujousongelma voi olla naisilla - eikä nykyään useinkaan miestenkään kärsivällisyys riitä ujoa naista piirittämään. Joku selitti, että meidän yhteiskuntamme on niin kiire-tahtinen, että yhä useimmista tulee ujoja.

Ottaisin kyllä miehen, jos olisi vapaa, mukava ja suurinpiirtein oman ikäinen. Tarjolla on ollut vain 30-vuotta vanhempaa ja 10-vuotta vanhempaa eronnut tai karannutta tavaraa...

J P Roos

Huomasitteko päivän Hesarin kokosivun mainoksen jossa Mies ei ujouttaan saa aikaan kontaktia naiseen ja satsaa sitten 20 000 löytääkseen hänet? Tämä on tosi kallis signaali siitä että Mies on tosissaan ... (jos juttu on tosiaan ihan puhdas parisuhdeongelma)

Marko Hamilo

Kai se HS:n mainos kuitenkin oli sissimarkkinointia (siis jonkun firman, ei miljonäärin). :)

Selviää varmaan pian. Ellei se siis ollut sen ravintolan mainos, joka siinä mainittiin.

salamankantama

"Mitä itsetuntoon tulee se on ehkä tila joka saavutetaan jossain vaiheessa, tai sitten ei, mutta sen asettaminen seksin tai seksipitoisen suhteen edellytykseksi on egomaaninen teko. Seksiä voi harrastaa hyvin huonommallakin itsetunnolla tai huonomman
itsetunnon omaavan kanssa. Jos seksuaalinen sykähtyminen edellyttää vastakappaleelta vahvaa itsetuntoa, se on sama kun jos kumppanin pitää olla tarpeeksi kova tyyppi. Ja vaatimus on toisekseen myös sukupuolittunut, koska itsetuntoa vaaditaan erityisesti lähinnä miehiltä seksin vastikkeeksi."

Bmaad, vastaan tähän vielä kerran. Hyvä itsetunto ei tarkoita sitä että on "tarpeeksi kova tyyppi". Miehen ei tarvitse esittää apinakuningasta antaakseen vaikutelman hyvästä itsetunnosta. Liiallinen itsekorostus ja rahvaanomainen käytös kielii huonosta itsetunnosta yhtä paljon, kuin syrjään vetäytyminen ja pelokas pälyily. Hyvä itsetunto on kirjaimellisesti sitä, että tunnet itsesi, omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja siltikin pidät itsestäsi. Tämän tyyppisellä vahvuudella on usein juuret emotionaalisesti turvallisessa lapsuudessa. Sinun ei tarvitse alentaa muita tunteaksesi olosi suureksi ja vahvaksi, sinun ei tarvitse mahtailla autoilla ja omaisuudella, statuksella, kaadetuilla naisilla, älykkyysosamäärällä tai sosiaalisella menestyksellä. Olet oma itsesi, ja osaat tarvittaessa nauraa itsellesi. Kyllä se vastapelaajä näkee ne hyvät ominaisuudet tuputtamattakin, ja ne heikot tulevat ajan mittaan esiin vaikka niitä kuinka peiteltäisiin. Ujous ei todellakaan ole ainoa huonon itsetunnon oire. Kovaääninen machoilu ja "koulukiusaaja"-asenne ovat ihan yhtä takuuvarmoja merkkejä heikosta itsearvostuksesta.
Eikä itsetunto ole edellytys seksille. Se vain usein selittää sen, miksi joku ei sytytä ja toinen sytyttää. Jos et itse tykkää itsestäsi tai maskuliinisuudestasi, niin miksi minun pitäisi? Kiinnostutko itse naisista jotka häpeävät olemustaan, pitävät itseään rumina ja epänaisellisina tai itkevät ensitapaamisella kaikki vanhat suhteensa? Ensimmäiset todennäköisesti jäävät täysin vaille huomiotasi, viimeisen luota liukenet ennen pilkkua siinä toivossa että muutakin seuraa vielä löytyisi. Paitsi jos nainen on sairaan hyvännäköinen, jolloin on käytännössä ihan yhdentekevää, miten hän käyttäytyy. Mutta sinun mielestäsi ilmeisesti kuitenkaan ei ole seksuaalista syrjintää, ettet ensimmäisenä mene iskemään niitä kaikkein kulahtaneimpia harakoita?

"Asiaa voi kaunistella, mutta tosiasia on se, että naisten ei tarvitse olla kovia tyyppejä. Miesten pitää ja myös sinä preferoit kovia jätkiä tekstiesi
perusteella. Sitä kutsutaan myös avuttomuudeksi."

Bmaad, vetelet aikamoisia johtopäätöksiä minusta ihan puhtaasti oman mielesi rakentaman prototyypin pohjalta. Kun olen yrittänyt tässä puhua siitä, miten juurikin haen ihmisestä syvempää vilpittömyyttä ja aitoutta ulkoisen statuksen sijaan. Haluat olla minulle myös ilkeä kutsumalla minua avuttomaksi. Olet lukenut tekstini. Paistaako sieltä mielestäsi avuttomuus? Ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka nimenomaan avuttomuuden puute herättää miehissä levottomuutta. Ilmeisesti myös sinussa, kun koitat noin kovasti mitätöidä mielipiteeni ja tukkia suuni kommenteilla, joista saa kuvan aika yksisilmäisesti kokonaisuutta tarkastelevasta ihmisestä. Et kertakaikkiaan voi hyväksyä, että tekemäsi johtopäätökset naisista eivät ole kaikenkattavia tai teesisi apinakuninkaista sopiva verho jollekin muulle ongelmalle. Olet täällä jo ilmoittanut, että minä olen traumainen, lukkiutunut, suojeluriippuvainen ja avuton. Itse en löydä teksteistäni mainittuja oireita. Olet epäilemättä hyvin palavasieluinen omien päätelmiesi suhteen, mutta sinuna koittaisin opetella oikeasti ymmärtämään mitä keskustelun toinen osapuoli sanoo ennenkuin huudat päälle omat diagnoosisi. Peace out ja rock on, ja silleen.

GM

Kiinnostavaa keskustelua, joskin varsin perustasolla olevaa verrattuna englanninkielisiin aihetta käsitteleviin sivustoihin ja keskusteluihin. Suosittelen kirjallisuudesta esimerkiksi David Bussin Halun evoluutio -teosta.

Nykymaailmassa ehkä keskeisin ongelma on se, että naiset pariutuvat ylöspäin: tasa-arvo esimerkiksi työelämässä siis tarkoittaa, että naiset haluavat parempituloisen ja häntä menestyneemmän kumppanin.

Tällaisia ei tietysti löydy kaikille naisille, jolloin seurauksena on sarjamonogamia tai se että menestyneillä miehillä on useita suhteita yhtä aikaa. Naisiin pystyy vetoamaan statuksella, taloudellisella menestyksellä ja persoonallisuudella/itsevarmalla käytöksella. Miehiin toimii nuoruus ja ulkonäkö.

Naisilla saattaa helposti olla kymmeniä seksikumppaneita, joista suuri prosentti voi olla sosiaalisesti dominantteja miehiä, jotka tietävät, mitä nappuloita naisissa painaa. Tämän jälkeen tyypillinen keskiverto mies, jolle kelpaisi pidempikin suhde, ei ymmärrettävästi vetoa.

Seksuaalisia häviäjiä on ollut aina, etenkin miesten joukossa. Nykymaailmassa ongelma on ainoastaan entistä suurempi ja näkyvämpi.

mr_Zombie

Olen monta kertaa aiemminkin huomannut naisten puhuvan siitä, kuinka hyvä itsetunto on tärkeää potentiaalisissa parisuhde-ehdokasmiehissä. Sinänsä tämä vaatimus onkin ihan ymmärrettävä. Mutta silti... ihan käytännön elämässä se ei kuitenkaan kovin hyvin ilmene. Pidän omaa itsetuntoani erittäin hyvänä, ainakin verrattuna tuttavapiiriini. Silti en oikeastaan ikinä koe saavani minkäänlaisia signaaleja naisilta siitä, että he jollain tapaa arvostaisivat sitä, etenkään parisuhdemielessä. Ja päinvastoin, monet mielenterveysongelmaiset miehet vaikuttaisivat saavan naisia varsin helposti.

Käytännössä siis vaikuttaisi, että vaikka moni nainen puheen tasolla pitääkin itsetuntoa tärkeänä, se ei käytännössä ole mitenkään ensimmäisten kriteerien joukossa, kun parisuhde-ehdokkaista koitetaan löytää ne parhaimmat vaihtoehdot. Sosiaaliset taidot, sosioekonominen status yms. ovat huomattavasti olennaisempia. Itsetunto on varmaan siinä vaiheessa aika tärkeä elementti, kun valitaan suhteellisen tasaveroisten ehdokkaiden joukosta, mutta ei juuri muulloin.

Tämä tosiaankin perustuu vain omille havainnoilleni ja tuntemuksilleni, eli millään tavoin kattava tutkimus ei ole kyseessä. =)

Marko Hamilo

JPR, olisitko pitänyt tätä avointa silmäpeliä pelannutta miestä ujona myös siinä tapauksessa, että hän olisi saanut ponnaritytön kiinni siinä seuraavassa kadunkulmassa, jonne hän säntäsi estoitta? Ei minusta nyt ihan tyyppiesimerkki ujosta tyypistä...

En minäkään osaisi keksiä sekunnissa mitään nokkelaa saksaksi, jos tapaisin Berliinissä kaunottaren vastaavassa tilanteessa (puhun ontuvaa saksaa, käsittääkseni tämä liikemies puhui aika heikkoa englantia eikä lainkaan suomea).

Ponnarityttöä ei kai ole vielä löydetty? Hän tuskin puhui sujuvaa venäjää.

Pawer

Minusta tuntuu että lähes kaikki ovat menneet metsään heti alusta lähtien. Kaikki tuntuvat olettavan, automaattisesti ja täysin perusteettomasti että seksi olisi jonkinlainen nollasumma peli, jos toinen saa niin se on minulta itseltäni pois.
"Hänen kritiikkinsä kohteena on seksuaaliliberalismi, jonka ansiosta menestyvimmille miehille kasaantuu seksiä ja parisuhteita enemmän kuin olisi kohtuullista."
On tietysti täysin väärin arvostella seksuaaliliberalismia, koska se on todennäköisesti nostanut väestön keskimääräistä seksuaalisuus tasoa. Siis nyt ihmiset harrastavat enemmän seksiä elämänsä aikana ja nauttivat siitä enemmän. Tämä koskee varsinkin naisia, joilla on avainasema hetero miesten saamiselle. Vaikka 50-luvulla olisi ollut mahdotonta ajatella että kaksi kaverusta harrastava silloin tällöin seksiä ilman sen kummempia sitoutumuksia, mutta nyt sitä tapahtuu jonkin verran. Jos haluamme hetero miehinä lisää ja ennenkaikkea parempaa seksiä tulevaisuudessa, niin selvästi tehokkainta olisi vähentää sosiaalista stigmaa jonka naiset kokevat esimerkiksi irtosuhteista.
Toinen asia jossa hannikainen on täysin väärässä että ennen menestyneet miehet eivät olisi käyttäneet sosiaalista statusta hyväkseen saadakseen seksiä. Ei tarvitse lukea kovin monen kuninkaan tai aatelisen elämänkertaa kun huomaa että rakastajia heillä riitti. Tämä ei millään tavalla riipu yhteiskunnan kokonaisvapautuneisuudesta.

Tatu Ollila

Jos valtavirran medioissa (tv ja radio) ei ihannoitaisi rahaa ja valtaa ei naisille tulisi jo lapsesta alkaen täysin vääristynyttä kuvaa, että ihanteellinen toinen puolisko on se, jolla on paljon valtaa ja vielä enemmän paperia, jolla kuvitteellinen arvo vaan se, jonka pääoma on suurimmillaan kahden korvan välissä.

Se miten tämä tehdään... en osaa valitettavasti vastausta antaa.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009