Retkimessuilla, vai mikä Go Expo se nyt oli muutama viikko sitten, tutustuin Hobien kajakkeihin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, minua viehättää ennakkoluuloton asenne melomiseen, joka tuntuu joillekin lajin harrastajille olevan hieman turhan vakavaa puuhaa.

Tai pikemminkin kyse on siitä, että jotkut kuntourheiluna melontaa harrastavat eivät tunnu ymmärtävän, että joillekin retkeilijöille kajakki on vain väline päästä nauttimaan ulkosaariston luodoista, jonne veneellä voisi olla hankalaa päästä. Olenkin sanonut, etten harrasta melontaa, harrastan saaristoa. Siis niille, joiden mielestä hieman hidas mutta erittäin vakaa  ilmatäytteinen kajakki on jonkinlainen loukkaus melonnan pyhyyttä kohtaan - ikään kuin olisi ominaisuus eikä bugi, että tavallisen kajakin saa nurin.

Hobien kajakit - joista osa on ilmatäytteisiä - mullistavat kuitenkin koko melonnan konseptin vielä radikaalimmin kuin Advanced Elementsin pumpattavat mallit. Hobie on jo kymmenen vuotta tehnyt kajakkeja, joiden mukana kuljetetaan melaa vain varalla. Pääsääntöisesti Hobien kajakkeja nimittäin poljetaan. Polkulaite ei pyöritä potkuria vaan kahta evää, joiden hyötysuhdetta maahantuoja väittää potkureitakin paremmaksi. Täytynee käydä kokeilemassa.

Hobien kajakit voi myös takiloida purjealuksiksi. Polkuevät toimivat silloin kölinä.

Uuta tämän vuoden mallistossa oli kuitenkin sähkömoottori. Idea on fiksu, koska vaikka sähkömoottorin tehon ja akun keston rajoitukset ovat ongelma vähänkin isommalle veneelle, mutta juuri kajakeihin sähkömoottori sopii. Akun voi ladata käyntisatamissa.

Mutta Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla voi joutua pitkän matkan päähän lähimmästä sähkötöpselistä. Jokohan ensi vuonna messuilla olisi nähtävissä ratkaisu, jossa sähkömoottorin akkua lataisi taipuisa aurinkopaneeli, joko kajakin kannella tai purjeeseen integroituna?

Kajakin historia on pitkä, mutta kaikkea ei ole näköjään vieläkään nähty.

Mutta tietäisikö joku blogin lukijoista, onko kajakki ihmisen ensimmäinen vesialus? Tätä pohdimme toimituksessa, mutta emme päässeet mihinkään lopputulokseen. Arvailimme kuitenkin, että puunrungosta mahdollisesti polttamalla koverrettu kajakintapainen olisi edeltänyt varsinaisia veneitä.

Kommentit (9)

lektu

Harrastan latuja enkä hiihtämistä. Latujen välit eli luistelutyylin hiihtäjien reitti on niin kovaksi tampattu, että siinä voi pyöräillä tavallisella maastopyörällä vallan mainiosti. Viime viikolla n. 100km.

Hamilton

"ikään kuin olisi ominaisuus eikä bugi, että tavallisen kajakin saa nurin"

En tiedä miten hyvin nuo pumpattavat kajakit keikkuvat, mutta käsittääkseni tavallisen kajakin kohdalla se haluttu ominaisuus ei niinkään ole se, että sen saa nurin, vaan että sen saa helposti takaisin oikeinpäin kun se sitten väistämättä jossain koskessa / tyrskyssä / valaan tönäisemänä lopulta kaatuu.

Varsinkin kauempana rannasta on ikävää jos kanootti tai soutuvene sattuu kääntymään väärinpäin, kun taas kajakilla kyse on vain yhdestä ylimääräisestä melan vedosta ja taas mennään.

Gorgo

Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa on varmasti koeteltu vuosituhensien kuluessa lukematon määrä erilaisia vesikulkuneuvomalleja ennen päätymistä kajakkiin. Myös inuiteilla on kajakkeja erilaisia eri tarpeisiin: osa vakaita tasapohjaisia, Advanced-elementsin tapaan, rahdin kuljetukseen ja mursunmetsästykseen; osa keveämpikulkuisia ja nopeampia, itse asiassa muodoltaan identtisiä nykyisten merikajakkien kanssa, pidemmille metsästysreissuille. Jopa pohjoisten merien hyytävissä lämpötiloissa inuitit näkivät hyödyn kajakin ketteryydessä sen kiikkeryydenkin hinnalla.

Kuvittelisin, että saariston harrastaminenkin on mukavampaa kovemmalla tuulella kauniisti aaltoja halkovalla merikajakilla kuin tuulta ikävästi haukkaavalla puhallettavalla kajakilla. Se kaatuminen ja pystyyn nouseminen ovat tekniikkakysymyksiä. Ei välinetekniikka- vaan melontatekniikka. Ei kuin opettelemaan melomaan.

Jaakko Mynttinen

Harrastan kumpaakin, kajakkimelontaa ja saaristoa, mutten kumpaakaan samaan aikaan. Tai ainkakin moottorivene on pääasiallinen saaristokulkuväline.

Itse lähden kajakilla pikku lenkille saaresta varhain aamulla lähinnä kiertelemään lähiluodot ja poukamat. Arvaostan hyvin liukuvaa kunnon merikajakkia joka yhdellä melanvedolla liukuu 50m ja voi rauhassa kuunnella lintuja. Kokeilemani ilmatäytteiset eivät luikuneet yhtä hyvin. Toisaalta olisi kiva jos olisi aina kajakkisalkku takakontissa jos sattuu kaunis vesistö jossaikin.

Sähkömoottoreita kajakkeihin;

http://4.bp.blogspot.com/_MuVQ-R4B2B4/SEv5DX5ppcI/AAAAAAAAAKo/91RtEZvCLt...

http://www.islandhopperoutboards.com/images/100_2484b.jpg

Sähkömoottorilla pääset helposti kajakin runkonopeuteen j0 ehkä 100W teholla. Sillä teholla 60Ah akku riittää pitkäänkin ajopäivään eikä se akku niin raskas ole ettei voisi olla kakskin mukana. Jos rahaa löytyy voi rakentää akut NiMH tai LiIon tai LiPo -tekniikalla, eikä sekään itse asiassa ole kovinkaan kallista:

http://www.evcomponents.com/ProductDetails.asp?ProductCode=TS-LFP90AHA

Noilla LFP90AHA -kennoilla saisi nuutamalla sadalla eurolla kevyen ja tehokkaan kajakkiakuston. Kennot ovat tuttuja sähköautoista.

Marko Hamilo

Merikajakissa on sellainen pieni ongelma, että sellaisen varustaminen purjeilla voi olla vaikeaa.

Ellen väärin muista, 3km/h vauhti (joka hieman alle puolet runkonopeudesta) kuluttaa niin vähän, että akku riittää 8 tunniksi. Muistelisin akun olleen jotakin 250Wh eli jollain 40 watin tehollakin mennään jo eteenpäin.

JuSa

Kaikenlaisille käyttäjille on markkinatilaa monenlaisille vesikulkuneuvoille, mutta käyttäjien pitäisi ymmärtää paattiensa hyvät ja huonot puolet. Toivon, että nimike "kajakki" säilytetään kannellisella, aukkopeiteen kanssa käytettävällä ja kaksilapaisella melalla melottavalla kapealla, kevyelllä vesikulkuneuvolla. Niitä, jotka eivät ole kuvauksen mukaisia, voi kutsua yleisnimityksellä "kanootti". Kajakki on yksi kanoottien alaryhmä.
Kajakille on tyypillistä pieni kulkuvastus ja matalan kannen vuoksi myös pieni tuulikuorma. Ilmatäytteiset eivät täytä näitä ehtoja. Kajakki pidetään pystyssä melalla ja reflekseillä aivan kuten kaksipyöräisellä pyörällä liikkuva osaa pitää itsensä pystyssä tankoa kääntämällä ja kallistelemalla. Taito on samaa luokkaa. Eivät oppineet pyöräilijätkään tarvitse apupyöriä. Liika leveys ja tasapohjaisuus pilaavat oleellisen osan kajakin merikelpoisuutta. Poljettavaa kanoottia ei voi oikein pitää pystyssä kanootin keinoin, joten oletan, että sen merikelpoisuus on huonompi kuin kajakilla.
Purjekanootit ovat aivan oma tarinansa.
Minusta jo jossakin aikaisemmassa jutussa tuntui siltä, että Marko ei ole sisäistänyt kajakin ominaispiirteitä, hyviä puolia. Melontakurssi voisi auttaa. Minäkin kävin kurssilla aikoinaan, vaikka olin melonut jo vuosia (hyvin vakaalla) kajakkikaksikolla. Minusta tuli intohimoinen yksikkömeloja kun tajusin juonen.
Ei, en mitenkään vastusta poljettavia vesikulkuneuvoja, mutta mielestäni ne tarvitsivat painokölin, joka itsestään nosta ne kallistumisen yhteydessä pystyyn. Eikös avomeripoljettavissa ole sellainen?
Mutta kajakki on nerokkaan yksinkertainen.

Marko Hamilo

Melontakurssi tuskin auttaa, jos ei ole kiinnostunut niinkään melomisesta vaan esimerkiksi lintujen tarkkailusta (minä), metsästyksestä tai kalastuksesta (kalastajille noita poljettaviakin myydään paljon).

Aluksen pitää pysyä pystyssä myös silloin kun katsoo kahdell kädellä kiikareilla jonnekin takaviistoon hankalassa asennossa, ja vielä liikkuvaa lintua. Siinä ei voi samanaikaisesti keikuttaa takapuoltaan tasapainon ylläpitämiseksi eikä myöskään käyttää melaa.

JuSa

Yksi melonnan turvallisuusajattelun keskeisiä sisältöjä on, että ei saisi koskaan meloa yksin (minä rikon tätä sääntöä todella paljon). Jos meloo porukassa, kajakeista hyvin usein tehdään lautta, huilimista, ruokailua, jopa "tyhjennystä" varten. Kajkit yhdistetään meloilla tukevaksi lautaksi, jonka päällä voi vaikka seistä. Avomeriyksimelojat (äärimmäisyyksien harrastajat) käyttävät puhallettavia lisäkellukkeita ruokaillessaan ja jopa nukkuessaan. Liikkeelle lähdettessä kellukkeet taas otetaan pois. Kalastaessa niitä myöskin voi käyttää.
Minulle melonnalla on kaksi roolia: kestävyysliikunta ja sitten luontokokemukset. Teen harvoin pidempiä retkiä, ehkä kerran kesässä, mutta yhden päivän piknikretket ovat tavallisia. En kiikaroi kajakissa, kuvaan kyllä. Piknikkien oleellinen sisältö on ruokailutauko ja kävelyretki saarissa, kuvaten ja katsellen, nautiskellen.
Poljettava kajuutallinen kanootti pitkille retkille voisi olla mukava ajatus:
http://yachtpals.com/node/4900

Marko Hamilo

JuSa, minulle taas mahdollisuus kulkea yksin meloen tai polkien on asia josta en halua tinkiä, ja tavallisten kajakkien turvallisuusajattelun kanssahan se tosiaan on ristiriidassa.

Esimerkiksi Utöstä Kökariin melonta viime kesänä oli huikea elämys, kun tajusi että 10 kilometrin säteellä ei ollut yhtään alusta eikä kesämökkiä. Näyttäkääpä kartalta Lapista yhtä erämainen paikka!

Harmi kyllä jouduin tuulien takia yöpymään Luckuskärillä, vaikka jälkikäteen olen sitten ymmärtänyt että Mörskärissä olisi ihan nähtävyyksiäkin.

Kiitos linkistä. Juuri tuollaisista aluksista olen haaveillut. Oma ilmatäytteinen kajakkini on aivan pikkaisen liian kapea ja lyhyt, että siinä voisi mukavasti nukkua. Ei siis vesillä tietenkään, mutta ehkä pitemmässä mallissa saisi kelpo yöunet luodolla, jos vetäisi pressun kajakin päälle.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009