Yksi triplan uutisaiheista joita yritän tässä ehtiä kirjoittamaan vielä maaliskuun lehteen liittyi sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Yhdysvalloissa kognitiivisesti heikoin desiili tai kaksi on työvoimana niin (markkina-)arvotonta, että tästä alaluokasta alkaa tulla jo jarru Yhdysvaltain talouden tuottavuudelle. Me täällä Pisa-kouluinemme ajattelemme että kyse on amerikkalaisen koulujärjestelmän puutteista mutta tutkimuksien mukaan erilaisten kognitiviisten ja sosiaalisten taitojen puutteet joillakin oppilailla näyttäisivät ilmenevän jo ennen kouluikää.

Yritykset buustata kognitiivisia valmiuksia eivät näytä tuottavan pitkävaikutteisia tuloksia mutta joihinkin non-kognitiivisiin kykyihin voi ilmeisesti vaikuttaa - tehokkaimmin jo ennen kouluikää.

Nämä pohdinnat kuulostavat meistä vierailta, mutta terveyserot kasvavat Suomessakin. Tavanomaista on syyttää terveyspalveluiden huonoa tai eriarvoista saatavuutta, koska siihen voi vaikuttaa yksinkertaisimmalla mahdollisella  sosiaalidemokraattisella konstilla: lisää määrärahoja. Mutta kuten Hesarissa pari viikkoa sitten isolla grafiikalla osoitettiin, jo lukiolaisten ja ammattikoululaisten väliset erot tupakoinnissa tai humalajuomisessa ovat niin suuret, että iso osa terveyseroista selittyy luokkasidonnaisella terveyskäyttäytymisellä.

Jotakin kummallista sosiaalisiin eroihin liittyy, jota on vaikea ymmärtää sellaisella luokka-ajattelulla, mihin 1900-luvulla totuttiin. Toimihenkilö juo vähemmän kuin duunari, mutta miksi paljon juova toimihenkilö kärsii alkoholihaitoista paljon vähemmän kuin yhtä paljon juova duunari?

Yksi evoluutiopsykologinen vastaus - tai oikeammin tapa lähteä etsimään vastausta kysymykseen - on sosiaalinen status.Kyse on tavallaan siitä, että yhteiskunnassa, jossa sosiaaliset erot ovat suuret, ovat myös terveyserot suuret. Mutta koska statusvertailu tehdään kuitenkin kohtalaisen pienessä piirissä, koko yhteiskunnan tuloeroilla ei edes ole niin kauheasti merkitystä. Jos esimerkiksi yhdysvaltalaiset jakautuisivat nykyistä enemmän köyhiin ja rikkaisiin osavaltioihin, sen sijaan että kussakin osavaltioissa on suuria eroja rikkaiden ja köyhien välillä, terveyserojen voisi ajatella vähenevän. Näin ainakin voi pohtia Richard Wilkinsonin kirjoitusten pohjalta.

Terveyserojen kasvu tulee olemaan mielenkiintoisten keskustelujen aihe lähivuosina. Tässä jos missä kannattaa kuulla mitä tutkijoilla on sanottavanaan. Poliitikot tulevat todennäköisesti ottamaan eroista irti sen mitä niistä kukin oman puolueensa kannattajakunnalle irti saa. Terveydenhuollon budjettia kasvattamalla ongelma tuskin kuitenkaan ratkeaa.

Kommentit (9)

Jii

Super-Economy-blogista löytyy varsin voimakasta ja yksityiskohtaista kritiikkiä Richard Wilkinsonin väitteistä: [1], [2], [3] ja [4]. Näyttää siltä, että väitteet tuloerojen terveysvaikutuksista ovat suuresti liioilteltuja.

Mike

Teema-kanavalta tuli juuri mielenkiintoinen dokumentti, jossa osoitettiin, että alle kouluikäisille ja erityisesti 1,5-3 vuotiaille lapsille annettu aivoja stimuloiva toiminta vaikuttaa suuresti lapsen menestymiseen myöhemmin elämässä. Tutkimus tehtiin muuteman sadan mustan amerikkalaislapsen kanssa ja vertailuryhmänä oli ryhmä samanikäisiä lapsia, jotka eivät saaneet mitään erityisopetusta. Huomattavaa on, että tämä älykkyysero säilyi vertailuryhmään nähden koko lapsen kouluiän ajan.

Eli lapsen koulutus pitää aloittaa jo hyvin varhain. Sitä voi tehdä mukavasti leikin lomassa antamalla lapselle esim. erilaisia pulmatehtäviä ja kannustamalla lasta hyvistä suorituksista. Esim. musiikin soittoharrastus pitää aloittaa jo tuolloin, koska sinä aikana lapsen aivot muuttuvat kaikkein voimakkaimmin.

Esimerkkinä käytettiin teini-ikään saakka tuoliin sidottuna löydettyä lasta. Hän ei koskaan oppinut mitään kieltä, vain joukon yksittäisiä sanoja, koska se aikaikkuna, jolloin lapsi oppii kielen, oli jo sulkeutunut.

Suomen kannattaisi käyttää hyväksi tätä tutkimustietoa ja aloittaa päiväkodeissa pikkulapsten varhaisopetus leikin varjolla. Tämä voisi olla keino rikkoa perinteiset luokkarajat, jonka mukaan duunarin lapsesta tulee duunari ja porvarin lapsesta porvari.

Oili

Miken kertoma dokumenttiasia on helppo uskoa. En nähnyt dokumenttia itse, mutta noin olen ajatellut asian mahdollisesti olevan. Sen sijaan siitä on vedetty nopeita johtopäätöksiä.
Miksi me koemme, että kaiken kognitiivisen ärsytyksen pitää olla "koulutusta"? Mikelta lainattu: "eli lapsen koulutus pitää aloittaa jo varhain". Tuolla ärsykkeen tarjoamisella ei mielestäni ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Päin vastoin. Tarvittaisiin koteja, joissa lapsista pidettäisiin huolta niin, että syrjäytymiskehitys ei pääsisi alkuun. Siinä on tuettava vanhemmuutta. Monet perheet ovat nykyään hukassa vanhemmuuden kanssa. Lapset koetaan kavereiksi, jotka kasvavat siinä, kunhan jotain viikkorahaa saavat. Turva, oppi ja ohjaus puttuu. Niissä "toimihenkilökodeissa" tai muuten paremmin pärjäävissä on yleensä henkistä pääomaa vähän enemmän ja lapselle osataan tarjota enemmän. Kun on saatu enemmän, voidana tarjota enemmän. Vanhemmat tiedostavat ehkä paremmin, mitkä asiat lapseen milläkin tavalla vaikuttavat.

Neuvolajärjestelmä on Suomessa aina toiminut hyvin. Sitä voisi laajentaa perheisiin niin, että kehittyvät ongelmat huomattaisiin aiemmin, ja pystyttäisiin auttamaan vanhempia kasvattajina ennen kuin he menettävät otteensa. Voisi vähentää myös juoppoja vanhempia jotka kokevat epäonnistuneensa kaikessa.
Kodista se kaikki alkaa. Kun kouluun tullaan, ollaan jo myöhässä.

auvo rouvinen

Ai meinaatko että raha ei auta? Sinähän ihme mies olet kun väität ettei markkinatalous toimi. ;)

Onko tullut mieleen sellainen seikka että tuo tyhmyyden yleistyminen on viime vuosien ilmiö?

eräs selitys on ammattitaidon kehittymisen estäminen. Jokaisen täytyy olla ns. moniosaaja. Henry Ford kehui tehdastaan, x kappaletta voi olla sokeita, y kappaletta rampoja jne. Nykyisin jokaisen täytyy olla yhtä aikaa pikajuoksija, huippu uimari ja voimanostaja. En ihmettele ellei 20% tähän pysty.

Armeijassa opin vain yhden asian, ellei alainen osaa tai ymmärrä tehtävää, kyse on johtajan epäonnistumisesta. Joko käsky on huonosti muotoiltu tai annettu väärälle miehelle.

Tilastojen valossa 50% on keskimääräistä tyhmempiä, revippä siitä. Miten helvetissä niistä saadaan moniosaajia jotka päihittävät kaikissa hommissa äo 160 kaverit?

.

Marsu

Yksi kauheimmista käyristä jonka olen vähään aikaan nähnyt:
http://www.newscientist.com/articleimages/mg20527473.800/6-act-early-in-...

Otsikko kertoo jo paljon: "Kun yhteiskunnalliset tekijät päihittävät luonnon." Tutkimuksessa seurattiin 17.200 brittivauvaa. Osa oli luonnollisesti fiksumpia kuin toiset ja tätä mitattiin. Kaksivuotiaina ei vanhempien sosioekonomisella statuksella ollut vaikutusta. Mutta jo kuusivuotiaina "rikkaiden" tyhmät ohittivat "köyhien" fiksut ja kymmenvuotiaina "rikkaat" porskuttivat jo ihan omassa sarjassaan. Tähän liittyen rikkaampi kansanosa elää kuusi vuotta pidempään kuin köyhin (vaikka 5%:n ääripäät poistetaan). Positiivinen sanoma on, että kun yhteiskunnalliset tekijät ovat noin voimakkaat, niin asialle voi tehdä jotain. Artikkelissa kehoitettiin tekemään jotain kun lapset ovat vielä lapsia.

Avoimia kysymyksiä:
1) Tarvitaanko tämän lisäksi vielä evoluutiopsykologista fiilistelyä?
2) Onko Suomessa tilanne yhtä paha? Onko se ollut tai onko se menossa pahempaan vai parempaan?

Debatoija

Selitys on yksinkertainen. Tämä rupusakki on tietenkin pääsääntöisesti mustia joka johtuu taas geeneistä. Siis alemmasta ÄÖ:stä ja kukaties yleisestä työhaluttomuudesta. Miksi tämä on niin mahdotonta ymmärtää kun kaikki todisteet tämän aukottomasti todistavat. Ja koska tämä johtuu geeneistä niin siinä ei mitkään hyysäreiden sosiaaliteoriat tai positiiviset syrjinnät auta.

Marko Hamilo

Huono-osaisuus ("rupusakkiin" kuuluminen) kyllä kasautuu mustille ja latinoille, ja on mahdollista että osaselityksenä on älykkyyteen vaikuttavien geenien vaihtelu näiden etnisten ryhmien välillä.

Mutta triplassa puhuneen James Heckmanin (http://nobelprize.org/nobel_prizes/economics/laureates/2000/heckman-auto...) mukaan myös sellaisilla ei-kognitiivisilla kyvyillä, joihin älykkyyttä enemmän voi vaikuttaa, on myös merkitystä. Näihin kykyihin kuuluvat esimerkiksi sinnikkyys ja peräänantamattomuus. Työhaluttomuus ei onneksi ole geenivirhe, vaan siihen (niihin persoonallisuuden piirteisiin jotka aikuisena ilmenevät työhaluttomuutena) voi vaikuttaa, ja Heckmanin mielestä kannattavinta on vaikuttaa mahdollisimman varhain.

kse

Mike - tuon näkemäsi dokumentin väitteet eivät todennäköisesti pidä paikkaansa. Asiaa on nimittäin USAssa tutkittu laajasti erilaisten vähemmistöjen aseman tukemiseen tähtäävien koulutukseen panostavien ohjelmien tuloksia arvioitaessa. Käytännössä noilla ohjelmilla ei ole onnistuttu parantamaan vähemmistöihin kuuluvien oppilaiden menestymistä. Tosin valtaväestöön kuuluvien huonossa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden lasten koulumenestystä onnistuttiin näillä ohjelmilla parantamaan.

Marsu - jos se yhtään lohduttaa, niin aikuisiässä sosioekonomisen taustan merkitys älykkyyteen näyttää katoavan ja hallitsevaksi tekijäksi nousevat perintötekijät. Tosin, koska älykkyys vaikuttaa vahvasti sosioekonomiseen asemaan, niin ennen pitkää "kastijaosta" tulee pysyvä ja "klassressanista" harvinaisuus.

Hyvää luettavaa aiheesta on esim:

Rushton, J. P., & Jensen, A. R. (2005). Thirty years of research on race differences in cognitive ability. Psychology, Public Policy, and Law, 11, 235-294.

http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/PPPL1.pdf

JL

"Yksi kauheimmista käyristä jonka olen vähään aikaan nähnyt:
http://www.newscientist.com/articleimages/mg20527473.800/6-act-early-in-..."

En nyt ehdi tarkemmin tuohon tutkimukseen tutustumaan, mutta ainakaan tuon kuvion perusteella ei voi tehdä sellaisia johtopäätöksiä kuin sinä teet. Asiaan liittyy ainakin kolme metodologista ongelmaa:

(1) Vauvoille tehtyjen älykkyystestien reliabiliteetti on surkea.

(2) Kymmenen vuoden iässä sosioekonomisen taustan vaikutus ÄO-tuloksiin on vielä vahva, mutta aikuisuutta lähestyttäessä se lähes katoaa. Eräs kuuluisa tutkimus, jossa tämä ilmeni, oli Minnesota Transracial Adoption Study, jossa valkoisiin ylemmän keskiluokan koteihin adoptoidut mustat lapset saivat 7-vuotiaana älykkyystesteissä valkoisen väestön keskiarvoa vastaavia tuloksia. Kun heidät testattiin uudelleen 17 vuoden iässä, tulokset vastasivat kuitenkin mustan väestön keskiarvoa (s.o. noin yhden keskihajonnan valkoisten keskiarvon alapuolella).

Sinällään tämä ei ole mikään rotujuttu, vaan vauraassa perheessä kasvaneet valkoiset adoptiolapset saivat mainitun tutkimuksen mukaan hekin 17 vuoden iässä keskimäärin vain valkoisen väestön keskiarvotuloksia, vaikka 7 vuoden iässä olivat olleet selvästi keskiarvon yläpuolella. Tämä ei tietenkään tarkoita, että hyvin toimeen tulevien, koulutettujen vanhempien lapsena kasvaminen ei monella tapaa vaikuttaisi menestykseen. ÄO-tuloksiin se ei kuitenkaan näytä vaikuttavan.

(3) Kuviossa näkyvä jako korkean ja matalan älykkyyden omaaviin on epäilyttävä. Miksi näin epätarkka mittari?

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009