Karkkilassa ja Karjaalla terveydenhuollossa toimineen valekandidaatin paljastuminen lisäsi epäluottamusta terveyskeskuksiin. Eivätkö ne siellä arvauskeskuksissa katso edes, ketä ottavat töihin?

Tietenkin katsovat. Työhönottajahan ei sinisilmäisesti uskonut työnhakijan kertomusta opiskeluhistoriastaan, vaan palkkasi valekandidaatin taitavasti väärennetyn opiskelutodistuksen perusteella. Paperien väärentäminen jäänee menneisyyteen, kun rekisteristä voi tarkistaa terveydenhuollon ammattilaisen statuksen myös loppuvaiheen opiskelijoiden osalta parissa sekunnissa omalta päätteeltä.

Riittääkö tämäkään? Vielä jää sekin vaihtoehto, että hujari esiintyy jonkun oikean lääkärin nimellä. Pitäisikö lääkärinoikeudet liittää kuvalliseen henkilökorttiin? Vai pitäisikö sormenjäljet ottaa mukaan? Iiris?

Järjestelmä ei ole täydellinen, mutta kuinka suuren vaaran pari vuosittaista valekandidaattia tai epäpätevää eläinlääkäriä sitten aiheuttavat? Yllättäen jopa Talouselämän Pekka Seppänen - jolta en ole tottunut lukemaan huonosti pohdittuja argumentteja - esitti Pelin henki -kolumnissaan, että valekandidaatti osoitti lääkärin koulutuksen olevan yliarvostettu. Mitään vakavia hoitovirheitähän ei tapahtunut! Ja olihan valekandi pidettykin.

Lääkärit ovat tunnetusti huonoja kuuntelijoita tai heillä ei ole potilaan kohtaamiseen riittävästi aikaa. Tämä on yksi syistä, miksi niin monet ihmiset hakeutuvat vaihtoehtohoitojen pariin. Potilaat ovat aika huonoja arvioimaan hoidon vaikuttavuutta. Jos lääkäri on mukava, hänen hoitonsa uskotaan olleen syy parantumiseen. Jos kyse on sairaudesta, johon plasebovaikutus voi tehota, se on mukavalla lääkärillä suurempi. On jopa tutkimuksia, joiden mukaan hoitovirheistä usein tuomitut lääkärit eivät itse asiassa tee virheitä sen enempää kuin muutkaan lääkärit. He vain ovat potilailleen epämiellyttävämpiä, eikä potilas anna hoitovirhettään tylylle lääkärille anteeksi.

Valekandidaatti oli pidetty, mutta tosiasiassa hän teki virheitä jatkuvasti, ja virheiden syy oli kuin olikin koulutuksen ja kokemuksen puute. Hän oli hyvä lähinnä kysymään kokeneemmilta, delegoimaan mitä ei osaa ja uusimaan lääkereseptejä. Apteekin tietojen mukaan lääkemääräykset menivät toistuvasti pieleen.

Lääkärin koulutus ei siis mene hukkaan, ja valekandidaatti testasi sen hyvin konkreettisella tavalla. Mutta mikä sitten suojeli potilaita pahemmilta hoitovirheiltä?

Yksi vastaus voisi olla, että kyse oli terveydenhuoltojärjestelmään rakennetuista varmistuksista ja tasapainoista, "checks and balances". Kysehän ei ollut valelääkäristä, vaan valekandidaatista. Ei kokonaan vailla lääketieteellistä koulutusta ollut henkilö sentään päässyt varsinaiseen lääkärin tehtävään, jossa joudutaan itsenäisesti tekemään päätöksiä. Järjestelmä osoittautui terveyskeskuksessa ja sairaalassa riittävän vikasietoiseksi, ettei yhden kandin asemaan päässeen ylioppilaan takia sattunut mitään vakavampaa. Kokeneemmat lääkärit ja hoitajat paikkasivat sen, minkä yksi tumpelo sai aikaan.

Toinen varmistus perustui apteekkijärjestelmään. Proviisorit ja farmaseutit käyttivät ammattitaitoaan ja tervettä järkeään kyseenalaistamaan valekandin lääkemääräykset.

Kaikki järkevästi suunnitellut kriittiset järjestelmät, oli sitten kyse ydinvoimalasta, serverifarmista tai terveydenhuollosta, ovat turvallisia vikasietoisuutensa ansiosta. Vikoja tulee kaikkiin järjestelmiin, mutta vikasietoinen järjestelmä ei niihin kaadu. Tiedot eivät katoa servereiltä, voimalasta ei pääse radioaktiivisia aineita ympäristöön eikä terveyskeskuksessa kuolla yhden valekandidaatin virheisiin.

Kommentit (3)

lektu

On typerää että rakennamme yhteiskunnasta herkemmän ja herkemmän. Jos sukat ja napit on pakko tuoda toiselta puolen maapalloa, niin voi käydä niin, että jonain päivänä ollaan avojaloin.

Sähköriippuvuus, öljyriippuvuus, jne. Tarvitsemme vikasietoista koneistoa koska kaivovesi ei ole enää juomakelpoista, talo homehtuu ilman sähkökäyttöistä puhallinta ja lääkärit korjaavat liikunnan puutteesta johtuvia vaivoja.

Peter

Potilaan kohtaamisen luulisi olevan olennaista; lääkärit ovat siinä huonoja? Ilmeisesti siis valekandidaatti hoiti osan tapauksista yhtä hyvin/paremmin kuin lääkäri, nimittäin sen osan, missä potilaan kohtaaminen tapa vaikutti eniten ja missä muuten huonoista tiedoista ei ollut haittaa.

Potilaan kohtaamisen tapa on yleensä kiinni lääkärin asenteista. Alalle valikoituu ja valitaan matemaattisesti lahjakkaita etc etc. Entäs jos annettaisiin pisteitä myös empaattisuudesta. Harhaluulo siitä että potilaan kuuntelu ei kannata tuottaa virheitä (ns systeemivika). Sosiologien pitäisi tutkia lääkärikunnan asenteita; yli-ihmiskompleksi on hankala juttu ympäristölle. Aikapula taas on puhtaasti poliittinen juttu, paljosta kiinni ja osin syntynyt lääkäriliiton vaatimuksista opiskelupaikkojen rajoittamiseksi. Muuten: Lääkärit usein äänestävät puolueita, joiden prioriteettilistalla määrärahojen lisääminen terveydenhuoltoon on jossain häntäpäässä (ei mietitä sanoja vaan tekoja).

Luulisin muuten, että lääkärin yliarvostettu sosiaalinen asema osaltaan vaikutti kontrollin keveyteen. Yleensä minkä tahansa organisaation alapäässä ollaan tarkimpia. Johtajaan luotetaan herkemmin kuin siivoojaan; homma vaihtelee tosin tilanteen mukaan. Luulisin mutten tiedä.

Kalevi

Varsinainen skandaalihan tässä oli se, että tuo valelääkäri saattoi kiinni jäätyäänkin jatkaa toimintaansa toisessa kunnassa. Skandaali on toisin sanoen siinä, että oikea lääkärikunta paljastui omaa pesäänsä suojelevaksi salaseuraksi.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009