Yksi syksyn mielenkiintoisimmista tiedekirjoista on epäilemättä Steven Pinkerin The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined. Kirjan keskeiset argumentit esitellään jo johdantoluvussa, joka Amazonilla on luettavissa ilmaiseksi.

Lisää esimerkiksi näistä: Pinkerin haastattelu SciAmissa, oma SK:hon kirjoittamani juttu ja Pinkerin luento TEDissä.

Pinkerin väite on, että väkivalta on jyrkästi vähentynyt monessa peräkkäisessä historiallisessa aallossa esivaltiollisista yhteisöistä (joissa väkivaltainen kuolema oli hyvin tavallinen kuolinsyy) moderneihin hyvinvointivaltioihin (joissa henkirikoksen uhrina kuolee vuosittain noin 1/100 000). Syitä on monia. Niistä tärkein on valtion väkivaltamonopoli: verikostojen kierre ja kunniakulttuurit vähenevät, kun kaikki voivat luottaa siihen, että poliisi ja oikeuslaitos ylläpitävät väkivaltaa ehkäisevää rangaistuspelotetta.

Toiseksi tärkein syy on kauppa. Ryöstön uhrista ei ole niin väliä, jääkö hän henkiin vai ei, mutta kauppakumppani on arvokkaampi elävänä. Kaupankäynnin perimmäinen idea on suhteellisen edun periaate. Kun kaupankäynnin osapuolet voivat erikoistua siihen, missä ovat parhaita, molemmat osapuolet saavat enemmän. Plussummapelit kuten kauppa edistävät yhteistyötä ja rauhaa, kamppailu samoista resursseista - nollasummapelit - ruokkivat väkivaltaa ja sotaa, ja yhteismaan tragedian kaltaiset miinussummapelit johtavat vielä suurempaan kurjuuteen.

On houkuttelevaa analysoida kahta ajankohtaista ilmiötä tämän Pinkerin käsitteellisen apuneuvon avulla. Aloitetaan rasismista.

Ihmisellä on luonnostaan taipumus suosia ihmisiä, jotka ulkonäöltään ja tavoiltaan ovat hänen kaltaisiaan ja syrjiä tai pelätä erilaista. Monikulttuurisuuden tai monietnisyyden aiheuttama rasismi ei kuitenkaan näyttäisi olevan mikään olosuhteista riippumaton luonnonvakio. Joissakin yhteisöissä monikulttuurisuus näyttää suhteellisen ongelmattomalta, joissakin toisissa taas tavattoman räjähdysherkältä.

Tätä voisi yrittää selittää kohtaamisteorialla. Kunhan erilaisiin maahanmuuttajiin vain tutustutaan ja totutaan, rasisimi ja ennakkoluulot hälvenevät.

Hesarin suuri rasismigallup ei anna oikein tukea tälle teorialle. Suomalaiset näyttävät suhtautuvan huonoiten niihin etnisiin ryhmiin, jotka ovat eniten valtaväestön elättejä eli jotka esimerkiksi asuntojonoissa kilpailevat kantasuomalaisia vastaan (esimerkiksi somalialaiset ja romanit). Myönteisimmin taas suhtaudutaan niihin ryhmiin, jotka tuovat oman työpanoksensa suomalaiseen yhteiskuntaan (esimerkiksi aasialaiset ja venäläiset). Sen sijaan kontaktin kestolla ei näytä olevan mitään merkitystä. Romanit ovat olleet osa suomalaista yhteiskuntaa satoja vuosia, joten kontakteja on kyllä riittänyt.

Eiväthän suomalaiset hyvällä katso muiden kustannuksella elelijöitä muutenkaan. Mutta erityisen hankalaa näyttäisi olevan asetelma, jossa ihmiset joutuvat asumaan samassa yhteisössä hyvin erilaisten ihmisten kanssa kilpaillen samoista resursseista. Voi olla, että pikkupaikkakunnilla kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden välejä helpottaa se, että kunnan näkökulmasta pakolaiset ennemminkin tuovat resursseja (jos valtio maksaa vastaanottokeskuksen ylläpidon) - vaikka koko yhteiskunnan kannalta nämä maahanmuuttajat olisivat yhtä suuressa määrin elättejä kuin kaikki muutkin. Pääkaupunkiseudun lähiöissä tilanne on jo toinen.

Euroopan unionia yleensä ja rahaliittoa erityisesti on pidetty suurena rauhanprojektina. Ja totta vie, panssarit eivät ole ylittäneet Rheiniä yli 60 vuoteen. Ajatuksena oli sitoa Saksa ja Ranska kaupankäynnin sitein toisiinsa, ja siinä tietysti onnistuttiinkin. Kaupan esteiden purkaminen on lisännyt kaikkia osapuolia hyödyttänyttä plussummapeliä Euroopassa Hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta ainakin 1990-luvulle asti.

Mutta euroko rauhanprojekti? Nimimerkki Niemeläinen kirjoittaa Vihreässä Langassa, että "Eurooppaa johtaa nationalistisen populismin jyrkkä varjo, jota hallitukset pelkäävät halvaannukseen asti. Kukaan ei rohkene sanoa ääneen sitä, minkä kaikki tietävät todeksi; Euroopalla on käytännössä vain yksi vaihtoehto, ja se on talouspolitiikan harmonisointi yhteisen rahapolitiikan pelastamiseksi."

Palaamisen kansallisiin valuuttoihin Niemeläinen hylkää sillä perusteella, että "maailma on peruuttamattomasti muuttunut uusien kanssakäymisen välineiden myötä. Ihmiset kommunikoivat keskenään täysin piittaamatta kansallisvaltioiden rajoista, ja haikailut takaisin nationalistiseen onnelaan ovat silkkaa ajanhukkaa." (Kolumni ilmestyi jo syyskuun lopussa, jolloin euron hajoaminen oli vielä tabu. Nyt se näyttää koomiselta.)

En aivan täysin ymmärrä, miksi Niemeläisen talousteorian mukaan optimaalinen valuutta-alue on se, minkä sisällä voi lähettää sähköposteja tai tekstiviestejä. Mutta onko yhteinen rahapolitiikka - jos se onnistuu huolimatta siitä että nykyinen euroalue on taloudellisilta rakenteiltaan kaikkea muuta kuin optimaalinen valuutta-alue - rauhaa edistävä hanke?

Pinkeriläisittäin tähän kysymykseen voi vastata kysymällä, olisiko yhteinen rahapolitiikka luonteeltaan plus- vai nollasummapeli. Jos se on plussummapeli, se edistää maiden välistä yhteishenkeä. Jos se on nollasummapeli, se ajaa kansat ja jäsenmaat toisiaan vastaan ja vihaamaan toisiaan.

Ennen euroa italalaisten ja kreikkalaisten sotkut olisi ratkaistu antamalla liiran ja drakman devalvoitua. Suomalaiset ja saksalaiset ja muut raha-asiansa jämptisti hoitaneet olisivat kiittäneet halvemmasta Chiantista ja fetasta. Olisimme menettäneet hieman vientituloja, kun italialaisten ja kreikkalaisten talous olisi supistunut, mutta siinä kaikki.

Nyt yhteinen rahapolitiikka johtaa syvetessään yhä enemmän siihen, että hyvin asiansa hoitavat joutuvat maksamaan huonosti asiansa hoitaneiden viulut. Tällainen järjestely on lyhyellä aikavälillä nollasummapeli. Pidemmällä aikavälillä se on miinussummapeli, koska se johtaa moraalikadon kautta huonoon taloudenpitoon. Se saa luterilaiset vihaamaan katolilaisia. Siitä on vähän huonoja kokemuksia Euroopassa.

EU on rauhanprojekti. Euro on vihaprojekti.

Kommentit (33)

SamBody

"Eiväthän suomalaiset hyvällä katso muiden kustannuksella elelijöitä muutenkaan."

Kyllä asenteet ovat ihan vastaavia ympäri maailmaa, erona on lähinnä se että mahdollisuuksia tuohon on lähinnä ns pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa - suurin osa maailman ihmisistä on autuaan tietämätön täkäläisistä systeemeistä.

Jonkinmoisena anekdoottina voi kertoa erään opiskelijan reaktioista Indonesiassa kerrottuani ensin että kaikki opiskelu on Suomessa maksutonta: hämmästelyä - kuinka se voi olla mahdollista? Kun jatkoin että lisäksi valtio maksaa kaikille opiskelijoille jonkinmoista opiskelijapalkkaa, joka kattaa jotakuinkin elinkustannukset oli reaktio: nyt tiedän että valehtelet, hyvä vitsi!

Ossi Mäntylahti

Minua hieman hämmästyttää miten helppo ratkaisu devalvaatio olisi kaikkiin mahdollisiin talousongelmiin. Hamilo jättää huomioimatta kokonaan devalvaation huonot puolet.

Mallia voisi hakea Suomen taloushistoriasta. Meillä on erinomaisen paljon empiiristä näyttöä ja kokemusta lukuisista devalvaatioista.

Kreikan osalta devalvaation siunauksellisuus on niin ikään epämääräistä. Maassa ei ole merkittävää vientiteollisuutta, joka hyötyisi kilpailukyvyn parantumisesta.

Olisikohan kuitenkin niin, että Jukka Tarkka on oikeassa kolumnissaan (http://www.kaleva.fi/uutiset/juttu/918189)? Poliittiset johtajat ovat antaneet kansalle liikaa nannaa ja rahoittaneet tämän velalla. Tämä on ollut vastuutonta ja nyt kun bileet on loppu, täytyy talous laittaa kuntoon lopettamalla rahan tuhlaaminen.

Minä en usko, että talousongelmiin on helppoa lääkettä. Tämän taudin parantaminen tulee viemään pitkään.

Marko Hamilo

Minäkin uskoin euroon 1990-luvulla, koska devalvaatio-inflaatiosyklit ja sitten se kiinteä valuuttakurssi omine ongelmineen olivat niin elävästi mielessä. Mutta ei devalvaatio tässä ollut se oleellinen juttu, vaan se että jokainen maa hoitakoon omat asiansa. Jos menettää kilpailukykynsä, kelluvilla kursseilla siihen on kuitenkin tasapainottava automatiikka.

Kreikalla ei ole juuri vientiteollisuutta. Elintarvikkeita se kuitenkin vie ja ulkomaisesta turismista saa tuloja. Oleellista on sekin, että nyt se tuo ihan liikaa tavaraa, johon sillä ei ole oikeasti varaa. Devalvaation jälkeen vaihtotase tasapainottuisi paljolti tuonnin vähentymisenkin takia.

SamBody

Devalvaatiohan merkitsee yksinkeraisesti valuutan arvon alenemista. Juuri näin tulee tulee käymään €uron kohdalla, koska mitään muuta mahdollisuutta ongelmatalouksien velkojen sosialisointiin ei ole olemassa. EKP tulee rahoittamaaan näitä kansantalouksia suoraan ja epäsuorasti pankkien kautta "painamalla rahaa" - koska mitään muuta mahdollisuutta ei ole, €uron hajoamisen rinnalla. Tämä johtaa väistämättä inflaatioon ja de-facto €uron devaltoitumiseen - näin tuo velka jaetaan tai "liuotetaan" kaikkien €uromaiden kesken. Poliittisesti muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole.

meitsi

"Ihmisellä on luonnostaan taipumus suosia ihmisiä, jotka ulkonäöltään ja tavoiltaan ovat hänen kaltaisiaan ja syrjiä tai pelätä erilaista. "

Milleköhän tämä väite mahtaa perustua? Kiinnostaisi myös kuulla enemmän tästä mainitsemastasi "kohtaamisteoriasta". Löytyisikö lähdettä? En ole vastaavista tähän mennessä kuullutkaan.

Kari

Nämä Hamilon kirjoitukset alkavat olla aika poliittisia, mitenköhän ne oikein liittyvät tieteeseen?

Itse muistuttaisin, että kun väitetään EU:n nykyisen rahapolitiikan edustavan nollasummapeliä ja johtavan moraalikatoon sillä perusteella että asiansa hyvin hoitaneet kansat joutuvat maksamaan huonosti asiansa hoitaneiden laskut. Niin ihan sama tilanne vallitsi yksilöiden ja yritysten kesken silloin kun Suomi saattoi piiloutua tullimuurien taakse ja keinotekoisesti pitää huolta kilpailukyvystään turvautumalla devalvaatioon. Tuolloinkin peli oli Suomen sisällä nimenomaan nollasummapeliä ja johti moraalikatoon. Ne ihmiset tai ne yritykset jotka hoitivat hyvin asiansa eivät saaneet mitään suhteellista etua paremmuudestaan huonoihin nähden, niin kuin heidän olisi pitänyt saada.

Tuolloin Suomen taloutta hallitsi tälläinen kierre: Ensin devalvoitiin ja taas oli kilpailukyky kunnossa, devalvointi tosin johti tuontitavaroiden kallistumiseen, mihin AY-liike reagoi vaatimalla ylisuuret palkankorotukset. Se johti suomalaisten yritysten kulujen kasvuun - kilpailukyky meni taas ja jälleen se palautettiin devalvoimalla ja kierros alkoi alusta.

-J

Minustakin Hamilo menee taas mielipidelinjalla Tiede-lehden blogissa ja sopivia tieteellisiä käsitteitä mukaan vähän viljellen. On ihan ok ja kiinnostavaakin tarkastella ajankohtaista asiaa tieteellisten teorioiden varjossa, mutta kun on selvää (tai ainakin kenelle tahansa tieteen kanssa tekemisissä olevalle pitäisi olla), että vastaus ei ole niin yksioikoinen kuin tässä esitetään, olisi syytä olla esittämättä sitä sellaisena.

Marko Hamilo

Ei tämä mikään uutisblogi ole. Käsittelen täällä tarkoituksellisen poleemisesti ajankohtaisia asioita tutkimusnäytön valossa, varsinkin sellaisia mediassa yleisiä väittämiä, jotka ovat ristiriidassa tutkimusnäytön kanssa. Väkivaltaa ja vihaa koskevat väitteet tuntuvat menevän koko ajan pieleen.

Monitaho.

""Ei tämä mikään uutisblogi ole. Käsittelen täällä tarkoituksellisen poleemisesti ajankohtaisia asioita tutkimusnäytön valossa, varsinkin sellaisia mediassa yleisiä väittämiä, jotka ovat ristiriidassa tutkimusnäytön kanssa. Väkivaltaa ja vihaa koskevat väitteet tuntuvat menevän koko ajan pieleen.""

MArko, mutta miksi et tekisi sitä kuten tutkijat, monipuolisesti ettei tule niin sanotusti valikoitua omaa agendaa suosivia tutkimuksia. Näinhän poliitikot tekevätkin, eivät he mitään postmodernisteja ole, jotka katsovat asiat läpi monisilmäisesti, sellainen politiikan markkinointi ei myisi, Yksisilmäisesti kerätään ne tutkimukset ja niiden tulkinnat, jotka tukevat omaa poliittista kantaa, ja voila, siitä on tullut tieteellinen totuus ja poliittinen näkemys on rationalisoitu ja harmonisoitu tieteen kanssa.

Marko Hamilo

"MArko, mutta miksi et tekisi sitä kuten tutkijat, monipuolisesti ettei tule niin sanotusti valikoitua omaa agendaa suosivia tutkimuksia."

Ensinnäkin pitäisi tietää, mikä oma agendani on ja minusta vaikuttaa siltä että lukijani tietävät sen paremmin kuin minä.

Toisekseen Pinker on kerännyt tolkuttoman laajan aineiston argumenttiensa tueksi. Vedotessani Pinkeriin en ole valikoiva. Ei kyse ole Pinkerin tutkimuksesta vaan niistä tuhansista tutkimuksista joihin Pinker tukeutuu.

Loput blogistani oli kokeilua, miten nollasummapelin / plussummapelin käsitteistöä voisi soveltaa näihin ajankohtaisiin ilmiöihin.

Noin yleisesti ottaen olen rasisminvastustaja ja entinen eurouskovainen.

Metusalah

"Noin yleisesti ottaen olen rasisminvastustaja ja entinen eurouskovainen."

Niinhän me kaikki muutkin taidamme nykyisin olla ...

Mihin sitä "skeptikkoa" enää tarvitaankaan?

Monitaho.

Marko.

Kyse ei ole siitä etteikö Pinker olisi puolestasi tehnyt kattavaa tutkimustyötä monen varmasti paikkaansa pitävän tutkimuksen tulkinnan kanssa, mutta ainakin kahta asiaa kannattaa korostaa, 1. millaisiin johtopäätöksiin niistä voidaan päätyä 2. mitä muilla, kenties yhtä kattavasti tutkimuksia koonneiden, on sanottavaa sellaista, joka voisi rikastaa näkemystä.

Tämä vaikuttaa siltä, että omat intressit pyörii biologistisen maailman kuvan ympärillä, jossa ei tietenkään ole biokieltoa, mutta kasa muita kieltoja ja siitä vedetään omaa intuitiotaan tukevia johtopäätöksiä. Samoin tämä lienee jonkinlaista oman näkemyksen rationalisointia, jossa omat tunteet nähdään vain rehellisenä ja tieteellisenä faktana eikä esimerkiksi yhtenä näkökulmana. No, näinhän poliittinen muuttuu tieteelliseksi, vaikka ei sellaista kovin tieteellisenä voi pitää.

Nimimerkin takaa

"Romanit ovat olleet osa suomalaista yhteiskuntaa satoja vuosia, joten kontakteja on kyllä riittänyt."

Kohtaamisteoriassa ymmärtääkseni painotetaan henkilökohtaista kontaktia. Montako romania keskivertosuomalainen tuntee henkilökohtaisesti? Itse ainakin täytyy sanoa, että en yhtäkään.

Juho Laatu

Hyvä "tieteellispoleeminen" kirjoitus.

Voisiko euron jakaa kahteen versioon? Ensimmäinen oli se hyvään budjetti- ja lainakuriin ja jäsenten maakohtaiseen lainanottoon perustuva euro. Toinen euro on se velkaantumisen hyväksyvä ja yksittäisen maiden ottamien lainojen yhteiselle takaamiselle rakentuva euro. Ensimmäiseen ehkä saattoikin uskoa enemmän kuin toiseen.

Minäkin olen jossain määrin pettynyt euroon. Tai oikeastaan olen pettynyt eniten poliitikkoihin, joille tuon ensimmäisen euromallin ylläpito näyttää olevan liian vaikea tehtävä. Jos euron alkuperäisistä säännöistä ei kyetä pitämään kinni, niin ehkä ei toisistakaan.

P.S. Seuraava euroversio voisi tuoreiden uutisten mukaan olla EKP:n jäsenmaille jakelemaan ja jäsenmailta jotenkin takaisin kokoamaan eurobondirahaan perustuva euro.

Phony

Olemmeko keinulaudalla?

Nyt näyttää siltä, että keinulaudan yläpäässä olevat sanelevat uhkauksia siellä alempana oleville. "Hähää, meillä menee hyvin, te ootte munineet". Saksa, Suomi, Hollanti, Itävalta (ja mitä niitä nyt onkaan) ovat kertoneet, että me ollaan hyviä, te ootte huonoja. Vaan ei ole hyviä ilman huonoja.

Syy nykyiseen tilanteeseen ei ole vain etelän inflaatiotalouksien, vika on ihan yhtä paljon pohjoisen deflaatiotalouksien. Eivät kaikki voi yhtä aikaa inflatoida, joidenkin - paavillista paavillisimminkien - maiden pitää jokus ottaa "turpaansa".

Eilen taisi Saksa saada turpiinsa?

Nollasummapeliä?

Marko, olet varmaan tutustunut peliteoriaan, kaivele sieltä.

Hannu,
mode palstalta

Timo

Hei Marko!

Olen kanssasi eri mieltä siitä, että yhteisvaluutta on nykyisen velkakriisin syy.

Jos yhteisvaluutta on nollasummapeliä, niin sitä ovat myös kansalliset valuutat. Esimerkiksi devalvaatiosta hyötyvät vientiyritykset, mutta kärsivät velalliset ja kuluttajat. Rahapolitiikassa AINA joku voittaa ja toinen häviää. Tämän takia rahapolitiikalla ei voi luoda hyvinvointia: raha on vain vaihdon väline. Todellinen kasvu ja hyvinvointi syntyvät aina reaalitalouden kautta.

Mielestäni politiikot, jotka huutavat rahapolitiikkaa apuun nykykriisissä, ovat populisteja. Rahapolitiikan ainoa todellinen tavoite on luoda markkinoille vakaa ja luotettava toimintaympäristö. Vaikka rahapolitiikalla voidaan sössiä talouden tasapaino, sillä ei voida sitä pelastaa.

Jos Kreikalla olisi kansallinen valuutta joka devalvoitaisiin, se tuskin korjaisi nykyistä kriisiä: Kreikan velat, jotka on sidottu euroon, räjähtäisivät käsiin ja kriisi leviäsi pankkijärjestelmän kautta muihin eurooppalaisiin maihin - täsmälleen samalla tavalla kuin nyt. Luultavasti Kreikan poliitikot myös sortuisivat setelirahoitukseen, mikä vain kiihdyttäisi velkakriisiä. Parempi ratkaisu on palkkajoustot. Se ei tietenkään ole kivutonta, mutta ainakin se johtaa pysyvään tasapainoon.

Euron todellinen ongelma on se, että perussopimuksia ei ole noudatettu. "No bail out" -periaate ja talous- ja kasvusopimus olivat erinomaisia järjestelyjä. Kreikka olisi pitänyt päästää heti velkasaneeraukseen ja pankit pelastaa pääomituksen kautta.

Optimaalinen talousalue olisi koko planeetta. Tällöin kaikki hinnat ja palkat määräytyisivät suoraan markkinoilla, eikä valuuttakurssipolitiikalla voisi vääristää hintakilpailua.

Metusalah

"Optimaalinen talousalue olisi koko planeetta."

Kyllä toki, vaan kun kaikki eivät voi voittaa perinteisessä pyramidihuijauksessa; todelliset maksajatkin pitää aina löytyä jostakin! Tähän asti läntisen maailman (myös Suomen) talouskasvu on perustunut "kolmansien valtioiden" riistoon, joihin valtioihin ovat perinteisesti kuuluneet esim. Kiina ja useat muut Kauko-Idän, Afrikan ym. valtiot. Vaan eivät kuulu enää. Kuppi on kallistumassa ylösalaisin; Kiina alkaa olla maailman johtavin talousmahti.

Kymmenisen vuotta sitten eräs ystäväni lausui vitsinä: "Kun Suomen suuret ikäluokat eläköityvät, heidät lennätetään Kiinaan vanhustentaloihin."
Tänä päivänä tuo ajatus ei ole enää vitsi; aiheesta on jo kirjoiteltu lehdissä ihan vakavissa pohdiskeluissa (m.m. Soininvaara).

Marko Hamilo

Optimaalisesta valuutta-alueesta. Jos uskoo että omalla keskuspankkipolitiikalla ylipäätään voi tehdä mitään hyödyllistä, optimaalinen valuutta-alue on sellainen, jonka sisällä ei ole voimakkaasti erilaisia suhdanteita. Maailmantalouden sisällä on.

Peliteoriasta: siitähän tuo käsitepari plussummapelit-nollasummapelit tietysti tulee.

Nyt ei ollut kyse deflaatiotalouksista ja inflaatiotalouksista vaan siitä, että toiset ovat toteuttaneet keynesiläisyyttä sekä lasku- että noususuhdanteessa kun toisille se on tarkoittanut sitä, että laskusuhdanteessa velkaannutaan paljon ja noususuhdanteessa velkaannutaan vähemmän.

Nollasummapeli siitä tulee, kun velkoja ei makseta itse. Näin on käynyt nyt ja sitä myös eurobondit tarkoittaisivat. Mitä vähemmän Kreikka maksaa omista veloistaan, sitä enemmän me muut maksamme. Se on nollasummapeliä se.

Kansallisissa valuutoissa on toki nollasummapeliä eri ryhmien kanssa, mutta siinä maiden välille ei synny tällaisia tilanteita kuin nyt. Unkarin ongelmat eivät heijastu kovin merkittävästi euroalueelle.

Kojhtaamisteoriasta: "Kohtaamisteoriassa ymmärtääkseni painotetaan henkilökohtaista kontaktia. Montako romania keskivertosuomalainen tuntee henkilökohtaisesti? Itse ainakin täytyy sanoa, että en yhtäkään."

Minä en tunne romaneita, eikä minulla ehkä juuri ole juuri mitään asenteita koko ryhmään. Minä toisaalta tuskin olen kovin keskivertosuomalainen. Täällä kultahammasrannikolla kun ei näe muutenkaan oikein mitään epäsosiaalisia ryhmiä, ei etnisiä vähemmistöjä eikä han-suomalaisia. Täällä on hyvä elää siinä käsityksessä, että kaikki kansan vähemmistöihin kohdistamat epäilyt ovat vain alhaisia ennakkoluuloja.

jartsa

Haluan huomauttaa että rahtaamme rahaa Kreikkaan koska se on mielestämme hyvä siirto. Kreikka ottaa tarjouksemme vastaan koska Kreikan mielestä:
A: pelaamme plussummapeliä
B: pelaamme nollasummapeliä ja siirto on huono siirto vastapelaajalle
C: muusta syystä

Hannu Tanskanen

@Phony

Voidaanhan kehitellä kaikenlaisia keinulautateorioita,mutta kansanmiehen termein,nuo etelän maat vain ovat eläneet yli
varojensa. Yksilön talous eroaa valtiontaloudesta siinä, että valtiolla on verotusoikeus ja se voi aina painaa lisää rahaa, mitä
viimeksimainittua yksilön kohdalla paheksutaan. Tällaiset talouskriisit ovat aina edeltäneet sotaa,kas sotatalous on voimak-
kain mahdollinen piristysruiske taloudelle, Anthony Zischka piti sitä jopa sotien ainoana syynä.

Timo

"Optimaalisesta valuutta-alueesta. Jos uskoo että omalla keskuspankkipolitiikalla ylipäätään voi tehdä mitään hyödyllistä, optimaalinen valuutta-alue on sellainen, jonka sisällä ei ole voimakkaasti erilaisia suhdanteita. Maailmantalouden sisällä on."

Jos tuo pitäisi paikkansa, optimaalinen talousalue olisi metropoli. Joidenkin mielestä optimaalinen valuutta-alue on sisämarkkina-alue, koska vapaa liikkuvuus (tavaroiden, pääoman ja työvoiman) tasaa suhdanteita erilaisten alueiden välillä. Jos dollari toimii Yhdysvalloissa, niin miksi euro ei toimisi EU:ssa?

Maailmanvaluutta edellyttäisi tietenkin kaupan esteiden purkamista. Tai sitten sen valuutan arvon pitäisi perustua johonkin konkreettiseen kuten kultaan.

Rahapolitiikka käytetään pääasiassa inflaation torjumiseen ja taloussuhdanteiden tasaamiseen. Tämän rinnalla valtiot toteuttavat myös keynesiläistä finanssipolitiikkaa, jolla myös tasataan taloussuhdanteita.

Yksi perusongelma on siinä, että finanssipolitiikka ja rahapolitiikka kumoavat toistensa vaikutusta: kun julkinen kulutus kiihdyttää talouskasvua, reagoi keskuspankki tähän kiristämällä rahapolitiikkaansa (ja toisinpäin). Jos käytössä olisi maailmanvaluutta, joka ei tietenkään heilahda yksittäisen valtion ratkaisuista, olisi finanssipolitiikassa enemmän jytyä. Tämä auttaisi erilaisten talousalueiden ongelmien ratkaisemisessa.

Marko Hamilo

"Haluan huomauttaa että rahtaamme rahaa Kreikkaan koska se on mielestämme hyvä siirto. Kreikka ottaa tarjouksemme vastaan koska Kreikan mielestä:
A: pelaamme plussummapeliä
B: pelaamme nollasummapeliä ja siirto on huono siirto vastapelaajalle
C: muusta syystä"

Rahtaamme rahaa Kreikkaan, koska uskomme että ellei kukaan maksa Kreikan velkoja, tuloksena on katastrofi. Maksettava summa ei kuitenkaan pienene tässä pelissä. Kyse on vain siitä, kuka maksaa. Sikäli kyse on nollasummapelistä.

Alan Dorkin

"Rahtaamme rahaa Kreikkaan, koska uskomme että ellei kukaan maksa Kreikan velkoja, tuloksena on katastrofi."

Kysymyksessä olisi todella katastrofi, koska nykyisessä globaalitaloudessa kaikki ovat velkaa joka suuntaan, eli jos Kreikan velkoja ei hoideta, syntyy ns. "dominoefekti", jolloin isommatkin pankit (luotonantajat) alkavat kaatua peräjälkeen, kaataen lopulta myös valtioiden taloudet.

Tämä on sen verran problemaattinen ongelmaverkosto, jota keskivertokansalainen (esim. persut) eivät ymmärrä ollenkaan.

Marko Hamilo

Dominoefekti on totta kai olemassa. Siksi valtioiden velkojen takia kaatuvien pankkien pitää kaatua niiden kotivaltioiden syliin niin, että veronmaksajat saavat pankkituen vastikkeeksi pankkien osakkeita.

lektu-elli

Eiköhän olisi syytä luoda stabiili talousjärjestelmä, mikä ei perustu siihen että kolikoille, paperille tai biteille annetaan keinotekoinen arvo. Oikea valuutta pitää sitoa maan alaan, eli hehtaareihin. Sen määrä on melko vakio ja se olisi sitten aina velan panttina.

Ei tulisi dominoefektejä pankkien kaatumisiin jos jokaisella velalla on käypä vakuus, sellainen mitä tulevatkin sukupolvet pitävät arvokkaana. Silloin voisimme lainata myös heiltä.

Kreikka saisi jatkaa tuhlaamista mutta menettäisi pari saarta vuosittain. Heillä on niitä monta tuhatta.

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

"Tämä on sen verran problemaattinen ongelmaverkosto, jota keskivertokansalainen (esim. persut) eivät ymmärrä ollenkaan"

Mutta ymmärtävät sen,että jos vuotavaan saaviin kaataa vettä, se ei täyty koskaan.

Metusalah

"Valtioiden velkojen takia kaatuvien pankkien pitää kaatua niiden kotivaltioiden syliin niin, että veronmaksajat saavat pankkituen vastikkeeksi pankkien osakkeita."

Miten tuo "kotivaltioiden syliin" velkojen kaatuminen on käytännössä mahdollista, jos kredit on ulkomailla? Ja mitä veronmaksajat tekevät pankkien osakkeilla, jos niiden arvo on romahtanut vessapaperiluokkaan?

Marko Hamilo

Metusalah, kaikilla pankeilla on pääkonttori kirjattuna johonkin maahan, vaikka toiminta olisi kansainvälistä. Ranskalaisten pankkien tukeminen kuuluu ranskalaisille veronmaksajille.

Koska tuki estää pankkien konkurssin, niiden osakkeet eivät vessapaperistu. Valtio myy omistuksens hissun kissun markkinoilla kriisin jälkeen. Näin on toimittu monessa pankkikriisissä.

Metusalah

Islanti, joka ei siis ole EU:n jäsenvaltio, kieltäytyi kansanäänestyksen jälkeen sosialisoimasta pankkien luottotappioita. Maa toimi siis vastoin kaikkien talousviisaiden neuvoja. Islanti antoi hyvän vinkin kaikille kaikille niille, jotka yhä väittävät, että on vain yksi vaihtoehto. Maa toimi toisin, välttyi sokkihoidolta ja nyt sen talous kasvaa vastoin kaikkia virallisia talousviisauksia.
Näin voi toimia vain yksityinen valtio, jota ei sido EU:n yhteiset velvoitteet, ja maksajiksi joutuivat pääasiassa muut tahot kuin islantilaiset itse.

Hannu Tanskanen

Ei eurojärjestelmän kaatuminen katastrofi olisi kuin poliitikoille,joilta menisi taivaspaikka Brysselissä. Saksa on varautunut
D-markkaan paluun säästämällä markat, Suomi hävitti ne, mutta äkkiäkös nuo printtaa ja lyö uusiksi, teimmehän me muidenkin
eurot, kuten vaikkapa Viron. Markkaan paluu tarkoittaisi viennin kilpailukyvyn dramaattista paranemista. Sijoittajat ja pankit
menettäisivät,mutta sijoituksissahan riski on oleellinen elementti, miksi veronmaksajien pitäisi se kustantaa? Inflaatio ja deval-
vaatiot? Nehän vain todentavat valuutan todellisen arvon, euron arvoa on keinotekoisesti pidetty ylhäällä ja eletty yli varojen,
siinä ongelmien pohjimmainen syy (kuten taalallakin). Nyt on yhdestoista hetki ottaa pelastusveneet alas EU-Titanicista ja soutaa pois niin kovaa kuin päästään. Vai eikö hallituksella ole "back-up plan"ia, kuten persut välikysymyksessään kysyivät? Kaikki johtavat finanssiasiantuntijat (EU:n pitopöydistä riippumattomat) sanovat, että nurin menee ja yritykset varautuvat post euro-aikaan
täyttäpäätä, Jorma Ollila EVA:n presidenttipaneelissa juuri myönsi saman, markkinavoimat lyövät poliitikot, 10 päivää ja sitten
näemme!

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009