Kirjoitin oheisen tekstin pyynnöstä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -keskusteluun. Keskusteluun voi osallistua myös siellä.

Koulussa opetettiin, että ihmiskunnan, tai lähinnä tietysti Euroopan, esihistoriallinen aika jakautuu kivi-, pronssi- ja rautakauteen, ja historiallinen aika antiikkiin, keskiaikaan ja uuteen aikaan. Arkeologisten löydöksien ja kristillisen kirkon valta-asemaan perustuvat jaot eivät kerro juuri mitään olennaista. Tavallisten ihmisten elämää pronssiesineet eivät helpottaneet mitenkään. Renessanssi mullisti oppineiden maailmankuvan Firenzessä, mutta peruseurooppalaisia se tuskin teki onnellisemmaksi.

Tavallisten ihmisten elämänlaatuun vaikuttaa eniten kokonaistuotannon määrä ja sen jakautuminen. Taloushistoriassa pronssi- ja rautaesineiden vaikutusta tai antiikin ihanteiden paluuta muotiin ei huomaa. Talouskasvu oli 1700-luvulle asti olematonta, ja vähätkin resurssit tuhlattiin hallitsevan luokan palatseihin tai kirkkoihin.

Lajimme historiassa on kaksi todellista käännepistettä: maanviljelys ja teollinen vallankumous. Korkealaatuisen teräksen massavalmistuksen myötä globaali talouskasvu on ollut jatkuvaa. Sähkön, polttomoottorin ja integroidun piirin kaltaiset keksinnöt ovat ylläpitäneet kasvua, mutta ne eivät ole kiihdyttäneet sitä.

Kasvu ja siihen liittyvä ruokavalion ja terveydenhuollon parantuminen ovat parantaneet ihmisten elinoloja nopeammin kuin mitkään muut tekijät tuhansina vuosina ennen sitä. Elämänlaatu, tyytyväisyys elämään tai “onnellisuus”, jos sitä termiä haluaa käyttää, ovat lisääntyneet. Väkivalta, sodat ja henkirikollisuus ovat vähentyneet.

Noin sukupolven ajan elintason edelleen jatkuva kasvu on kaikkein kehittyneimmissä maissa kuitenkin lisännyt onnellisuutta tai tyytyväisyyttä elämään vähemmän kuin ennen. Kasvupolitiikka oli oikeaa onnellisuuspolitiikkaa ennen, mutta onko se sitä enää? Millainen olisi kasvuideologialle vaihtoehtoinen tai sitä täydentävä onnellisuuspolitiikan ohjelma?

Minulla ei ole suoranaista vastausta tähän kysymykseen. Ennemminkin haluan esittää varoituksen sanoja siitä, millaisiin onnellisuuspoliittisiin uudistuksiin ei ainakaan pitäisi suin päin lähteä.

Ihmiskunta ei olisi ehkä koskaan kehittynyt nykyiseen kukoistukseensa ilman uudistuksia, joita aikalaiset, tai ainakin merkittävä osa heistä, pitivät epärealistisen utooppisina. Että kansa voisi muka itse hallita itseään? Mitä siitäkin tulisi, jos naiset saisivat päättää omista asioistaan ja pääsisivät samoihin virkoihin kuin miehet? Jos homoseksuaalisuus sallittaisiin, eikö seuraavaksi vaadittaisi oikeutta elää sian kanssa, ja että se olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää?

Utooppisilla radikaaleilla on usein tapana vedota aiempiin onnistumisiin. Ennenkin koettiin muutosvastarintaa, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Jälkikäteen vaikuttaa käsittämättömältä, miksi tasavaltaista ja demokraattista hallitusmuotoa, miesten ja naisten tasa-arvoa tai seksivähemmistöjen oikeuksia on voitu tosissaan vastustaa. Kaikki olisi paremmin, jos vain konservatiivit eivät olisi järkevien uudistusten esteenä.

Tämä argumentti perustuu valikoivaan muistiin. Konservatiivi voi muistuttaa kaikista niistä hulluista utopioista, jotka yhteiskunnallisella suunnittelupöydällä ja poliittisessa manifestissa näyttivät niin rationaalisilta, mutta lopulta osoittautuivat tuhoisiksi. Kommunismia kokeiltiin Euroopassa ja vähän muuallakin lähes sata vuotta. Nyt Euroopassa on meneillään on kokeilu, jossa monikulttuurista maahanmuuttoa yritetään yhdistää anteliaaseen hyvinvointivaltioon. En ota itse kantaa siihen, kuinka hyvin tämä kokeilu on onnistunut – totean vain, että jos se sekä Angela Merkelin, David Cameronin että Nicolas Sarkozyn mielestä on pahasti epäonnistunut, ehkä se ei ihan demokratian tai tasa-arvon kaltainen täysosuma ole ollut.

Empirian valossa sekä radikaaleilla uudistajilla että konservatiivisillä säilyttäjillä (tai ainakin muutosvauhdin hitauden kannattajilla) on siis perusteita katsomukselleen. Olisiko kuitenkin jokin keino arvioida ennalta, millaiset radikaalit uudistushankkeet todennäköisesti päätyvät tuhoon ja millaiset vievät edistystä eteenpäin?

Jos vertaa onnistuneita ja epäonnistuneita utopioita toisiinsa, näyttäisi siltä, että yhteiskunnallisia instituutioita tai “pelisääntöjä” voi periaatteessa muuttaa radikaalistikin. Käytännössä uudet säännöt eivät usein ole sen parempia kuin vanhat, mutta aina joskus löydetään aiempia paremmin toimiva käytäntö. Koska se toimii, se myös vähitellen leviää ympäristöönsä kuten hyödyllinen mutaatio. Tällaisia hyötymutaatioita ovat olleet esimerkiksi oikeusvaltio (rule of law), vapaakauppa ja edustuksellinen demokratia. Tärkeämpää kuin se, mitä yhteisiä piirteitä näillä uudistuksilla on, on se, mikä piirre näiltä vallankumouksilta puuttuu. Radikaaleimmatkaan vapaakaupan, laillisuusperiaatteen tai demokratian kannattajat eivät nimittäin ajatelleet muuttavansa ihmisluontoa, vaikka heidän aatteensa olivat ainakin heidän vastustajiensa mielestä utooppisen epärealistisia.

Tuhoisille radikaaleille utopioille taas on tyypillistä se, että ne pyrkivät synnyttämään kokonaan uuden ihmistyypin kasvatuksella, valistuksella ja propagandalla. Mutta kun ihmisluonto vain ei ole muokattavissa. Neuvostoliitto ei pystynyt tekemään Homo sapiensista Homo sovieticusta, vaikka sillä oli siihen totaalinen valta ja aikaakin kolme sukupolvea. Sosialismi halusi uskoa ihmisen luontaiseen solidaarisuuteen, mutta tuotti järjestelmän, jossa jokainen joutui ajattelemaan vain omaa ja lähimpiensä etua. Kapitalismi otti lähtökohdakseen ihmisen raadollisuuden ja oman edun tavoittelun, ja tuotti järjestelmän, jossa riittää jaettavaa huono-osaisimmillekin.

Minusta näyttää, että epärealistinen käsitys ihmisluonnosta uhkaa myös niin sanottujen kulttuurimarxilaisten utopioiden toteutumista. Jos psykologisia sukupuolieroja ei saa kitkettyä pois, olisiko viisaampaa pyrkiä viemään sukupuolirooleja järkevämpään suuntaan kuin yrittää häivyttää niitä kokonaan? Jos ihmisten rasistista taipumusta suosia etnisesti ja arvomaailmaltaan itsensä kaltaisia lajitovereita ei saa pois päältä, ehkä rauhanomaisesti yhteistyötä tekevät kansallisvaltiot olisivat parempi ratkaisu kuin monikulttuurisuus jokaisen valtion sisällä.

Viime vuosina virinnyt keskustelu onnellisuuspolitiikasta perustuukin itse asiassa juuri ihmisluonnon parempaan ymmärtämiseen. Sen lähtökohtanahan on havainto, että keskimääräinen onnellisuus jossakin väestössä ei perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen enää juuri kasva siitä, että vauraus yleisesti ottaen lisääntyy. Sen sijaan yksilön onnea lisää usein se, että hänen oma asemansa sosioekonomisella asteikolla paranee. Olemme sosiaalinen eläinlaji, ja ennen kaikkea olemme hierarkisten sosiaalisten suhteiden määrittämä laji.

Ohjeeni onnellisuuspoliitikoille on: älä yritä muuttaa ihmisluontoa, “perisynti” on ja pysyy. Yritä mieluummin sopeuttaa yhteiskunnallisia pelisääntöjä ihmisluonnon raadollisuuteen niin, että siitä seuraa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Ja lue evoluutiopsykologista kirjallisuutta. Muuten et voi tietää, mikä ihmisluonnossa on pysyvää ja universaalia, mikä taas kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti muokattavaa.

Kommentit (48)

TK

"Jos ihmisten rasistista taipumusta suosia etnisesti ja arvomaailmaltaan itsensä kaltaisia lajitovereita ei saa pois päältä,"

Virheellistä evoluutiopsykologian soveltamista (ei tosin yllättävä virhe jollekin Hamilon kaltaisen arvomaailman kantajalle eli hommafoorumilla viihtyvälle) Ihminen voi muodostaa ns sisä- ja ulkoryhmiä melkein minkä ominaisuuden perusteella tahansa, riittää että huomaa yhdistävän tekijän. Etnisyys ja (ainakin osa) arvomaailmaerot voidaan siis ohittaa suhteellisen helpostikin. Ryhmäytymistä tapahtuu jopa sen perusteella mitä joukkuetta kannattaa. Eli kyllä taipumus suosia etnisesti itsensä kaltaista voidaan saada pois päältä, se vain vaatii sen verran läheisen kontaktin että pystyy löytämään sen yhdistävän tekijän. Ja kun kerran on yhden yksilön kanssa tämän esteen ylittänyt, niin tapahtuu jatkossa helpommin.

Mitenhän noin käytännössä toteuttaisit tämän ihmisten jakamisen eri valtioihin - kun harvassa ovat ne ihmiset joiden kanssa on täsmälleen sama arvomaailma...

Marko Hamilo

TK: "Mitenhän noin käytännössä toteuttaisit tämän ihmisten jakamisen eri valtioihin - kun harvassa ovat ne ihmiset joiden kanssa on täsmälleen sama arvomaailma…"

Käytännössä esimerkiksi Euroopan Unionissa on jäseninä kansallisvaltioita, joiden kansalaiset jakavat riittävässä määrin saman arvomaailman, niin että yhteiskunnan ja valtion koheesio säilyy. Kielellä on melko merkittävä rooli tässä uskonnon, etnisyyden ja sen sellaisten asioiden ohella. Oikeastaan 27 maan joukossa on vain yksi, joka on käytännössä hajoamispisteessä eikä kykene edes muodostamaan hallitusta. Kuinka ollakaan, se on juuri se jyrkästi kahteen kielialueeseen jakautunut maa jolla tunnetusti ei ole minkäänlaista kansallista identiteettiä eikä koskaan ollutkaan.

N=27, joten alustavaahan tämä vielä on, mutta minusta Euroopan lähihistoriakin viittaa siihen, että demokraattinen kansallisvaltio on melko toimiva kompromissi tämän lajin yhteiselämän järjestämiseen ja monikulttuurin toteutumiseen Euroopassa kokonaisuutena. Monikulttuurisuuden toteutuminen yhden valtion sisällä on tähän mennessä tehdyissä kokeiluissa tuottanut sellaisia tuloksia, että en nyt ihan sille lääkkeelle vielä antaisi myyntilupaa. Kun niinkin samanlaiset ihmiset kuin flaamit ja valloonit eivät saa asioitaan hoidettua yhdessä valtiossa, enemmän erilaisten kesken se tuskin tulisi olemaan paljon helpompaa.

Anonyymi

Tulee mieleeni eräs tarina jonka kuulin.

Joku oli ollut Helsingin Kaivopuistossa juhlimassa kun somali oli tullut ryöstämään hänet, vaan hän ei helpolla kaatunut ja ryöstäjä kaivoi puukon esiin. Vaan hän ei helpolla kaatunut ja sohasu päätyikin somalin omaan kaulaan ja ambulanssi tuli poliisisaattueessa paikalle viemään somalia sekä rikollista asiaan kuuluville toimipisteille.
Alustavasti kuuluteltuaan poliisit tunnistivat vanhan ryöstäjätutun, eikä puukottajaa saatu koskaan kiinni.

Urbaani legenda vai ei, päätä itse.
Niin tai näin, poliisin harkintakyky palautti hetkeksi uskoni järjestelmän oikeudenmukaisuuteen.

Totti

Harvat asiat maailmassa ovat ääripäiden kautta todistettavissa.

Se, että sosialismi ei toiminut Neuvosoliitossa viittaisi siihen, että mitä vähemmän regulaatiota ja mitä pienempi julkinen sektori, niin sitä toimivampi, tehokkaampi ja onnellisempi valtio. Valitettavasti empirismi ei tue tätä väitettä. Kommunistinen Pohjois-Korea kuuluu maailman heikomman talouskasvun ryhmään. Kommunistinen Kiina taas maailman nopeimman talouskasvun ryhmään. Maailman sosialistisimpiin demokratioihin kuuluvat Ruotsi, Norja ja Tanska pärjäävät paremmin kuin huomattavasti libertalistisemmat demokratiat. Vastaavasti libertalistisista valtioista löytyy häviäjiä ja voittajia.

Ihmiset voidaan teorisoida Homo Sosisalismukseksi tai Homo Economicukseksi. Todellisuudessa ihminen ei ole kumpaakaan.
Ihminen on sekä solidaarinen, että itsekeskeinen. Parantaja ja murhaaja. Ihminen on myös huomattavan sopeutuvainen eläin. Ihmisyhteisöjen variaatio kautta historian on niin laaja, ettei tätä pysty evoluutiopsykologian kautta selittämään.
On myös huomattava, että argumentit, joiden mukaan ihminen on puhtaasti kulttuurinen tuote vailla evoluutiota ovat yhtä lapsellisia.

Mielestäni myös maahanmuuto menee saman dikotomian sisälle. Se, että hallitsematon maahanmuutto ei ole sujunut ongelmitta ei tarkoita sitä, että eristäytyneet yhteiskunnat pärjäävät. Se, että toinen toimii paremmin kuin toinen ei tarkoita sitä, että toinen olisi optimi järjestelmä. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että se on vähemmän huono kuin vastapuolen ääripään järjestelmä.

Todellisessa maailmassa optimit löytyvät hyvin harvoin ääripäistä.
Tämä koskee, niin taloutta, sukupuolta, maahanmuuttoa kuin ihmisluontoakin.

Metusalah

"On myös huomattava, että argumentit, joiden mukaan ihminen on puhtaasti kulttuurinen tuote vailla evoluutiota ovat yhtä lapsellisia."

Käsitykseni mukaan nykyinen psykologia/psykiatria lähtee siitä, että ihminen on about 50/50 sekä genetiikan että kulttuurin lopputuote.

Keppu

Äkkiä luettuna kuulostaa instituutioiden kehittymisen osalta hieman Ken Binmoren kirjojen tyyppiseltä argumentoinnilta, jos sisältö viedään abstraktille tasolle. Oletko Marko tutustunut?

Tuosta esim. populaari versio: http://www.amazon.com/Natural-Justice-Ken-Binmore/dp/0199791481/ref=sr_1...

Tai tästä vähän tuhdimpana versiona: http://www.amazon.com/Game-Theory-Social-Contract-Vol/dp/0262024446/ref=... (myös Herbert Gintiksen asiantunteva arvostelu Amazonissa kannattaa lukea).

Joonas

Olen samaa mieltä loppupäätelmästä. Kuitenkin, minusta on hieman hullunkurista, että Skeptikon päiväkirjan nimellä kulkevassa blogissa esitetään näin runsaasti tiukkoja väitteitä ilman sen kummempaa näyttöä tai perusteluja. Mitä näyttöä on siitä, että tuotannon kasvu on kaikissa tilanteissa lisännyt ihmisten onnellisuutta aina viime sukupolveen asti? Millä perusteella kapitalismin individualistinen ja rationaalinen ihmiskuva olisi yhtään lähempänä todellisuutta kuin sosialismin? Miksi ihmisluonto ei olisi muokattavissa?

Ehkäpä olisi hyvä sen yleisen ihmisuonnon tuntemisen lisäksi tuntea myös itseään ja oman ajattelun taustalla vallitsevia oletuksia.

Muumi

"Tavallisten ihmisten elämää pronssiesineet eivät helpottaneet mitenkään. "

"Tavallisten ihmisten elämänlaatuun vaikuttaa eniten kokonaistuotannon määrä ja sen jakautuminen. Taloushistoriassa pronssi- ja rautaesineiden vaikutusta tai antiikin ihanteiden paluuta muotiin ei huomaa."

Hamilo voisi etsiä jostain historian ylioppilaan, joka kertoisi mm. miten rauta ja maataloustyökalujen ja maatalouden kehitys liittyivät toisiinsa. Taloushistoriaa on ollut olemassa ennen 1700-lukua, kiitos vain. Myöhäiskeskiajalla (ennen mustaa surmaa) Euroopassa tapahtui valtavaa taloudellista kasvua (vrt. esim. kaupunkien ja kaupan määrää), ainakin jos vertailukohtana pidetään edeltäviä aikakausia anakronismien sijasta.

"Luonnoliset psykologiset sukupuolierot" ovat vaihdelleet pelkästään Euroopassa saati maailmanhistoriassa niin paljon, että ihmettelen että mihin "luonnollisiin" sukupuolirooleihin kirjoittaja tahtoisi palata.

Kansallisvaltioissa ei ole välttämättä mitään luonnollista, ainakaan etnisyyteen perustuvissa sellaisissa. Minkä etnisen ryhmän perustalle on Yhdysvaltain kansallisuusaate rakennettu? Tai Kanadan? Entäpä mikä kieli-identiteetti on Sveitsin kansakunnalla? Miten kansallisvaltioaate on toiminut niissä Euroopan osissa, joissa ei ole sopivaa alueellisesti & kielellisesti yhtenäisiä kansoja valtioiden luomiseksi? Yhtenäinen Italian kansa (jos mittatikkuna pidetään italian kielen osaamista) syntyi esimerkiksi vasta Italian valtion perustamisen jälkeen, joskus 20-luvulla.

Vapaakauppa-idealismin toimivuudesta voi erinäisillä kehittyvillä mailla olla eriäviä mielipiteitä. (Vinkki: Useimmiten parhaiten ovat kehitysmaastatuksesta päässeet kehittymään ne valtiot jotka ovat ensin hyödyntäneet suojatulleja luodakseen kilpailukykyisen teollisuuden joka pystyy sitten täysipainoisesti kilpailemaan vapailla maailmanmarkkinoilla.)

Marko Hamilo

Paljonko talouskasvu oli vuodessa keskimäärin pronssikauden alusta teollisen vallankumouksen kynnykselle? Paljonko ihmiskunnan väestönkasvu oli tänä aikana? Paljonko eliniänodote kasvoi tänä aikana? En tiedä tarkkaa lukua, mutta pyöristyy nollaan.

Onnellisuustutkimuksessa on debattia siitä, lisääkö bkt:n kasvu kansakunnan onnellisuutta juurikaan tietyn kynnysarvon jälkeen, jonka Suomi muistaakseni ylitti 1970-luvulla. Sen sijaan tutkijoilla ei ole erimielisyytä siitä, että keskimäärin raha tekee onnelliseksi aina tuonne perustarpeiden tyydyttämisen kynnykselle asti. Lisäksi statuksen kohoaminen lisää onnea senkin jälkeen.

Liberalismillakin on pari epärealistista olettamaa ihmisluonnosta. Yksi on uskomus yksittäisen päätöksentekijän kykyyn edistää rationaalisesti etuaan. Toinen on uskomus, jonka mukaan kateudesta voisi jollakin henkisellä kasvulla päästä eroon tai ettei siitä tarvitsisi välittää - eli että samantekevää kuinka suuret tuloerot, jos köyhimmätkin rikastuvat. Ei se nyt ihan niin samantekevää ole.

Marko Hamilo

Suojatulliteoria on muuten myytti. Ks. esim. Johan Norberg: Globaalin kapitalismin puolustus. Suojatullien turvaama teollisuus ei kehittyisi kilpailukykyiseksi. Nopein tie kehitykseen on ollut niillä jotka avasivat tuotantonsa kilpailulle kokonaan.

Metusalah

Marko: "Paljonko talouskasvu oli vuodessa keskimäärin pronssikauden alusta teollisen vallankumouksen kynnykselle? Paljonko ihmiskunnan väestönkasvu oli tänä aikana? Paljonko eliniänodote kasvoi tänä aikana? En tiedä tarkkaa lukua, mutta pyöristyy nollaan."

Tuossa Marko on täysin oikeassa. Industrial revolution oli päässyt vasta vauhtiin 1800-luvun lopulla, kun ihmiskuntaa oli n. 1 miljardi. Nyt meitä on jo 7 miljardia - vain hieman yli sata vuotta myöhemmin. Sitä ennen ihminen ei pystynyt torjumaan tauteja, ei odottamattomia katovuosia (säätilamuutoksia), eikä juuri muitakaan olemassaolon uhkia.

Onnellisuus on suhteellinen käsite. Nykyihmisistä monet ovat onnellisia, jos saavat nukahtaa joka ilta omassa lämpimässä kodissaan terveenä ja masu kylläisenä. Toiset eivät ole onnellisia, vaikka saisivat "kultaisena kädenpuristuksena" kahdeksan miljoonaa euroa käteen, ajettuaan ensin firmansa tuhon tielle ...

?

"Lajimme historiassa on kaksi todellista käännepistettä: maanviljelys ja teollinen vallankumous."
Juu, jos luku-, kirjoitus- ja 'kirjapainotaitoa' tai yleensäkään 'symbolien' käsittelytaitoa ei olisi opittu, niin eipä tarvitsisi kuluttaa aikaa blogien lukemiseen. (Se oli vitsi. Ok, se oli huono vitsi.)
Jos maanviljelys lasketaan pelkäksi viljelyksi, eikä esimerkiksi eläinten kesyttämistä olisi opittu, niin silloin olisi monta nopeasti levinnyttä kulttuurikolaria jäänyt syntymättä. Eivätpä olisi esimerkiksi Tsingis-kaanin joukot levittäneet kauhua ja tauteja tai edes uusia tapoja ja uusia esineitä Euroopan rajamaille asti.
Yksinkertaistuksella tarina saadaan helposti omaksuttavaan muotoon, mutta samalla moni muu merkittävä asia saattaa painua unohduksiin. Varmasti maanviljelys ja teollinen vallankumous ovat vaikuttaneet radikaalisti kulttuurien ja kaupunkien syntyyn, mutta muut asiat ovat ensin vaikuttaneet niiden syntyyn tai leviämiseen ja toisaalta niistä on poikinut monta merkittävää kehityssuuntaa, joiden avulla ihmiskunta ehkä voi lopulta vaihtaa maankamaraansa tai yksilöt jopa monistaa elämiään ja elimiään.
Moni keksintö, innovaatio tai idea ei ole vaikuttanut merkittävältä omana aikanaan tai merkittävästi muuttanut aikakauden enemmistön elämää, mutta silti ne ovat voineet tai voivat mullistaa jälkipolvien ajatusmaailmaa ja elinoloja.

"Korkealaatuisen teräksen massavalmistuksen myötä globaali talouskasvu on ollut jatkuvaa."
Sepä se onkin hieno juttu. Saadaan kulutettua pallo puhki entistä nopeammin.

"Sähkön, polttomoottorin ja integroidun piirin kaltaiset keksinnöt ovat ylläpitäneet kasvua, mutta ne eivät ole kiihdyttäneet sitä."
Kai nekin jotenkin sitä kiihdyttävät. Ehkä kiihtyvyys on sitten niin hidasta, että se 'huomataan' vasta sadan vuoden päästä?

Monitaho.

Vaikka kapitalismi olisikin jossain määrin lisännyt joillain mittareilla onnellisuutta, niin se ei tarkoita, että se tekisi sitä aina tai etteikö se voisi jostain vuotaa siten yli, että käyrät kääntyykin toiseen suuntaan.

Näin ollen kapitalismi ei tuota ehdoitta onnellisuutta vaan tietyin ehdoin. Vaikka positio olisi aina siellä, missä todennäköisesti saa olla se inisevä hyttynen, kriitikko tai skeptikko, niin objektiivisuutta sellainen positio ei tuo, koska vallitseva käsitys voi olla osittain oikeassakin.

Objektiivisuuden vaatiminen toki luo kuvan sellaisesta ihmisestä, joka on objektiivinen. Valitettavasti sillä ei yleensä petä muita kuin itseään.

Monitaho.

"Jos psykologisia sukupuolieroja ei saa kitkettyä pois, olisiko viisaampaa pyrkiä viemään sukupuolirooleja järkevämpään suuntaan kuin yrittää häivyttää niitä kokonaan?"

En ymmärrä miksi ihmisiä pitäisi jakaa sukupuolen mukaan siitäkään huolimatta, että olisi sukupuolittuneita biologisperäisiä eroja olemassa. Ihan hyvin voidaan mennä silläkin, että kohdellaan yksilöinä sukupuolesta riippumatta ja katsotaan mitä tapahtuu.

Kiintiönaiset voivat olla osoittautuneet huonoksi ideaksi monella alalla, mutta siinä oli hyviä ideoita eikä sekään ihan täysin 100 % hukkaan ole mennyt. On periaatteessa hyvä yrittää katsoa josko sukupuolikäsityksillä olisi jonkinlainen rooli siinä, miten yhteiskunnassa asiat ja hyvä jakaantuu sukupuolen mukaan. Tämä ei luonnollisestikaan kiellä biologisia sukupuolieroja, vaan pyrkii karsimaan sellaista absolutismia, että nainen ei voi olla metallimies tai mies ei voi olla sairaanhoitaja, ksoka se on noloa tai ei vain voi osata.

Monitaho.

""Empirian valossa sekä radikaaleilla uudistajilla että konservatiivisillä säilyttäjillä (tai ainakin muutosvauhdin hitauden kannattajilla) on siis perusteita katsomukselleen.""

Hmmm, tosi liberaali ei välttämättä tahdonalaisesti muuta tai uudista koko ajan, vaan ylipäätään hyväksyy muutoksen, erilaisuuden, uutuuden jne. Näin ollen konservatiivista saattaa tulla jäärä, joka vastustaa vääjäämättömiä muutoksia, kun taas liberaali hyväksyy vääjäämättömän muutoksen.

Outo käsitys tuo, että muuttaa muutoksen ja uudistuksen vuoksi....

Monitaho.

""Jos ihmisten rasistista taipumusta suosia etnisesti ja arvomaailmaltaan itsensä kaltaisia lajitovereita ei saa pois päältä, ehkä rauhanomaisesti yhteistyötä tekevät kansallisvaltiot olisivat parempi ratkaisu kuin monikulttuurisuus jokaisen valtion sisällä.""

Ensinnäkin, kulttuuri ei noudata maan rajoja ja toiseksi Suomenkin kokoisessa paikassa olisi jo monikulttuurisuutta ja erilaisia mielipiteitä riidaksi asti. Toki voimme yrittää totalitarismia jonkun monokulttuurin suhteen (jota ei yleensä ole koskaan ollutkaan), mutta tuskin tulee onnistumaan. Tämä avautuminen ei tarkoita, että monikulttuurisuus olisi ongelmaton, hyvä tai paha. Se ei ole lähtökohtaisesti mitään noista...

Ihmiset tekoi tekevät "rasistisesti" erotteluja meihin ja heihin hyvin helpolla, mutta kaikki eivät suhtaudu tai vastaa siihen rasistisesti käyttäytyen, vaan kuten tiedät, tämä kammoamasi suvaitsevaisto syntyy melko spontaanisti myös.

Näin ollen on ihmiselle ominaista olla samasta syystä sekä rasisti että suvaitsevainen ja mielipideilmastoa voidaan säätää siten, että ihmisten asenne suosii suvaitsevaisuutta. Ja huomaa nyt, en määrittele kaikkea (tiedostamattomasti tai tiedostavasti tapahtuvaa) erottelua rasismiksi, totta kai sitä on aina, huomaamme toisen mustan ihon helpolla, jos se poikkeaa omasta, puhun käyttäytymisen tasosta. Onko erottelu aina rasismia?

Ja mitä tulee evoluutiopsykologiaan, niin mielestäni se on hiukan sellaista laiskan miehen ad hoc -tiedettä, jossa on ihan varteenotettavia ideoita, mutta voi luoda jokseenkin mustavalkoisen maailmankuvan pahimmillaan.

T

"Jos ihmisten rasistista taipumusta suosia etnisesti ja arvomaailmaltaan itsensä kaltaisia lajitovereita ei saa pois päältä, ehkä rauhanomaisesti yhteistyötä tekevät kansallisvaltiot olisivat parempi ratkaisu kuin monikulttuurisuus jokaisen valtion sisällä"

esim. erilainen ihonväri kuulemma todella aktivoi peilisolujärjestelmää heikommin, joten etniselle erottelulle olisi myös aivoperustansa. Muistaakseni ko. suosimistendenssi näyttäisi kuitenkin heikkenevän, kun aikaa vietetään yhdessä. Mielenkiintoista olisi tietää, miten tämä puolestaan korreloisi ihmisten kokemukseen eri viiteryhmiin kuulumisestaan?

Monitaho.

Olisi hyvä myös muistaa, että mitkä asiat ovat selkeästi ennakkoluuloista kumpuavia stereotypioita ja mitkä sitten sen kaltaista rasismia, jossa pyritään suosimaan omiaan.

Ajatellaan, jos näet mustan ihmisen, voi olla, että pidät häntä vaarallisena, mutta pidätkö automaattisesti tyhmänä? Asian voi tarkistaa helpolla vaikka intialaisista, he ovat tummahipiäisiä, mutta stereotypiat eivät puhu yhtä vahvasti älyllisistä heikkouksista tai vaarallisuudesta heidän kohdallaan.

Tässä valossa "luonnollinen rasismi" ei välttämättä olekaan niin hallitseva asia kuin opitut stereotypiat, jotka liitetään tiettyyn etnisyyteen tai ihonväriin. Aiheuttaako romanin näkeminen pelkoa, inhoa vai ihastusta? Ja vain ihonvärin takia?

radiofarmer

Teollisen vallankumouksen alussa tehdastyössä oli surkea palkka, erittäin pitkät työajat ja huonot ja epäterveelliset työolot kuin pahimmissa nykyisissä kehitysmaiden hikipajoissa. Piti luoda olosuhteet, joissa osan kansasta oli pakko mennä tehtaisiin pysyäkseen hengissä. Ilman työväenliikettä ei hyötyä tuotannon kasvusta olisi paljoa valunut kansalle ja yleinen äänioikeuskin olisi varmaan jäänyt saavuttamatta.

Well

Ihan pari huomiota vain:

1.Neuvostoliitto ei ollut kommunismi kuten väitit. Itse asiassa kommunismia ei oel kokeiltu vielä kertaakaan.
Äläkä viitsi sotkea sosialismia (talousjärjestelmä) totalitaristiseen diktatuuriin (hallinto).

2.Miksi juuri KANSALLISvaltiot? Luuletko tosiaan, että merkittävin ihmisiä yhdistävä tekijä on kansallisuus? Säälittävän vanhanaikainen ja epäoriginelli ajatus.

Muutenkin blogisi alkaa jo vajota NYT-liitteen kolumnitasolle. Mielipiteesi ei kiinnosta ja faktat ovat väärin.

Marko Hamilo

Well:

"1.Neuvostoliitto ei ollut kommunismi kuten väitit. Itse asiassa kommunismia ei oel kokeiltu vielä kertaakaan.
Äläkä viitsi sotkea sosialismia (talousjärjestelmä) totalitaristiseen diktatuuriin (hallinto)."

Ja miksi yritys saavuttaa kommunismi jäi utopistiseksi? Koska se perustui epärealistiseen ihiskuvaan. Väärä laji.

Edward O. Wilsonin sanoin: "Karl Marx was right, socialism works, it is just that he had the wrong species."

Totalitaarinen hallinto itse asiassa toimii siinä mielessä että sellaiset hallinnot voivat olla suhteellisen vakaita, ne vain eivät tuota kovin onnellisia ihmisiä. Mutta lajimme luontainen hierarkinen sosiaalisuus mahdollistaa totalitaristiset diktatuurit. Taloudellisesti ne voivat olla kohtalaisen menestyksekkäitäkin, jos ne yhdistyvät jonkinlaiseen kapitalismimuunnelmaan, kuten Kiinasta on voitu oppia.

"2.Miksi juuri KANSALLISvaltiot? Luuletko tosiaan, että merkittävin ihmisiä yhdistävä tekijä on kansallisuus? Säälittävän vanhanaikainen ja epäoriginelli ajatus."

Demokraattiset kansallisvaltiot ovat kokemusten valossa olleet vakaita, taloudellisesti hyvin menestyneitä ja rauhanomaisia. Luulisin, että se johtuu siitä, että kansallisvaltioaatteen taustalla oleva käsitys ihmisestäoli realistinen: että kieli, kulttuuri, historia, uskonto ja perusarvot yhdistävät tai erottavat ihmisiä, ja jos ihmiset jakavat useimmat näistä, he voivat tuntea yhteenkuuluvuutta toisiinsa. Kansallinen identiteetti ja koettu kansallismielisyys voi perustua näihin yhdistäviin asioihin, ja kansallinen identiteetti taas pitää osaltaan kansallisvaltion paremmin koossa kuin valtion, jolta sellainen puuttuu.

En muuten mitenkään erityisesti arvosta ajatuksia sen mukaan, kuinka uusia tai originelleja ne ovat. Minua kiinnostaa enemmän, tukevatko havainnot niitä vai eivät. Ei kyllä sekään ajatus, että kansallinen identiteetti olisi vain jonkinlainen kuvitteelinen yhteisö tai konstruktio, ole järin omaperäinen tai uusi ollut vuosikausiin.

kse

Tuo "Neuvostoliitossa ei ollut kommunismia ja siksi kommunismi on hyvä" -defenssi alkaa olla jo aika väsynyt vale. Oikeastihan Neuvostoliitossa seurattiin aika uskollisesti kommunistisen vallankumousteorian oppeja eli että väkivaltaista vallankumousta piti seurata valtiososialismi ja proletariaatin diktatuuri eli siis kommunistipuolueen ehdoton yksinvalta, jonka aikana kommunistipuolue oli automaatisesti oikeassa vaikka olisikin ollut väärässä. Tämän valtiososialismin vaiheen aikana piti ensimmäisenä eliminoida kaikki vastavallankumoukselliset ja muut vallankumouksen tuloksia uhkaavat tahot. Tähän liittyi mm. porvariston "tuhoaminen luokkana", joka useimmiten käsitettiin varsin konkreettisena. Samalla piti hävittää kaikki muutkin vanhan vallan rakenteet ml. virkamiehet ja oppineet (sama toistui lähes 1:1 jokaisessa kommunistisessa vallankumouksessa Venäjän jälkeen - eikä kyse siis tosiaankaan ole mistään sattumasta).

Vasta sen jälkeen kun kommunistipuolueen kiistaton hegemonia olisi taattu, kaikki vanha raivattu tieltä ja varmistettu, että kansa on "valistettu" oikein, olisi voitu siirtyä varsinaiseen kommunistiseen vaiheeseen, jossa valtiokoneisto olisi itseasiassa lopettanut itse itsensä. No, kuten tiedämme missään näistä suurista yhteiskuntakokeiluista ei päästy edes lähellekään tätä vaihetta vaan lähinnä pystyttiin luomaan epärehellisten, silmää palvovien laiskureiden tehoton ja jälkijättöinen takapajula.

Yhdenkään kommunistin ei kannata jäkättää näitä faktoja vastaan, koska tuo kommunistisen vallankumouksen resepti löytyy itse partaukkojen omista teksteistä.

Well

^Hamilolle:

Jostain kumman syystä sellaiset täysin kommunistiset viritelmät kuin Wikipedia, tiede tai Linux toimivat. Myös pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka on jonkinlainen sosialismi-light, on toiminut erinomaisesti.

En nyt oikein saanut selvää miten määrittelet "toimivan" tai hyvän talousjärjestelmän tai hallinnon.
Minusta tärkeimpiä mittareita ovat ihmisten onnellisuus, mahdollisuus toteuttaa itseään ja yleinen hyvinvointi.
Parhaiten kaikilla osa-alueilla menestyvät sosiaalidemokraattiset Pohjoismaat.

Luulen, että tulevaisuudessa ihmiset itse valitsevat missä hallinto- ja talousjärjestelmässä haluavat elää. Luulisi, että sinä (liberaalina?) kannattaisit valinnanvapautta. Mielenkiintoista, että USA, tuo kielten uskontojen ja kulttuurien sekametelisoppa, on toiminut niinkin hyvin vaikka sinun standardeilla sillä ei olisi siihen edellytyksiä. Voisiko se kenties johtua siitä, että suurin osa USAhan muuttaneista ovat valinneet maan omasta vapaasta tahdostaan? Ja ne jotka eivät ole itse saaneet valita ovatkin pärjänneet huonommin. Siitä, että ihminen, oli ihmisluonto sitten millainen tahansa, pakotetaan tekemään jotain ei varmasti seuraa mitään hyvää. Jos et ole huomannut niin tämän globaalin markkinatalouden sivutuote on orjuus.

yxlukija

Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa. Ihmisluonnon tunteminen on varmaan avaintekijä lähes kaikelle onnistuneelle ihmistenväliselle toiminnalle. Mutta eihän meidän toki pidä fatalismiin vajota, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Silloin kun valistus ja lait eivät enää riitä, niin kyllä jokainen voi käydä yli vanhan luontonsa.

Nurkkakuntaisesta rasistista voi tulla peloton maailmankansalainen ja kapitalistista tyytyväinen kommuunieläjä. Mutta näin tapahtuakseen pitää laittaa se vanha Aatami itsestä pois ja ottaa uusi Ihminen vastaan.

Unknown

Annat kirjoituksessasi kuvan nykyisten järjestelmien ihmisluonnon mukailevuudesta.

Haluaisin huomauttaa, että orjuuden ollessa voimassa, katsottiin että tummaihoisten ihmisluonto oli vähemmän arvokas kuin valkoihoisten, ja ajateltiin että tummaihoiset eivät voi olla esimerkiksi yhtä älykkäitä. Samaa on ajateltu myös naisista, homoista ja lapsista aikojen saatossa, ja kuinkas sitten on käynytkään?

On virheellistä vastustaa uusia suuntauksia vain koska "ne ovat ihmisluonnon vastaisia". Jos tätä perustelua käytettäisiin, homous olisi edelleen sairaus, naiset nyrkin ja hellan välissä sekä tummaihoiset orjia. Pelkästään käsitys siitä, mikä on ihmisluonto, on muuttunut nyt aikojen saatossa, ja muuttuu varmasti edelleenkin.

Marko Hamilo

Unknown, juuri siksi että ymmärrämme paremmin sitä, mikä Homo sapiensissa on psykologisesti universaalia, voi auttaa meitä aiempaa useammin välttämään sellaisia ideologioita, jotka johtaisivat ihmiskuvansa epärealistisuuden takia tuhoisiin seurauksiin.

Steven Pinkerin uusi kirja Better Angels of Our Nature kertoo siitä, kuinka paljon väkivalta on vähentynyt ihmiskunnan historiassa ja miksi. Kyllä jo Hobbes ja 1700-luvun valistusajattelijat kehitellessään yhteiskuntasopimusteorioita ymmärsivät aika hyvin ihmisluonnon raadollisuuden ja myös sen, miten se pidetään kurissa.

kse

On se niin hauska seurata miten uus- ja vanhakommunistit jaksavat jankuttaa, ettei missään milloinkaan ole vielä kokeilut kommunismia, samalla keksien mitä ihmellisimpiä väitteitä siitä mitkä kaikki positiiviset asiat ovatkin itseasissa lähestulkoon täysin kommunismin ansiota.

Todellisuudessa mikään kapitalismista tai (talous)liberalismissa ei kiellä vapaaehtoista yhteistyötä jonkin asian eteen (ellei yhteistyöstä synny kilpailun estettä) eikä myöskään yhteistyön tulosten jakamista. Linux on mitä parhain esimerkki ahneiden kapitalistien omia etuja ajavasta yhteistyöstä - jo aivan alkuvaiheesta alkaen suurin osa Linux:n kehityksestä tehtiin yrityksissä ja Linux onkin tarjonnut tuhansille yrityksille valtavasti businessmahdollisuuksia (oli sitten kyse "ilmaisesta" käyttöjärjestelmästä omiin tuotteisiin, ylläpitopalveluista jne.)

Sinänsä pohjoismainen hyvinvointivaltiokin on todelliselle kommunistille kauhistus - sehän on vienyt proletariaaltilta kaikki syyt vallankumouksen tekemiseen ja myös juurruttanut porvallisuuden saastan työtätekevän kansanosan mieliin "lahjomalla" heidät omistusasunnoin, autoin ja kesämökein. Tämän vuoksihan sosiaalidemokraatit olivat yleensä kommunistien likvidointilistalla aivan kärkisijoilla.

Joonaz

Hyvä TK ja naulankantaan Totti!
Osaat olla aika kyyninen toisinaan Marko. :/

Hyvät joulun odotukset! Siinähän meillä on muuten seuraava tutkimuskuohde ihmismielen vastakohtaisuuteen.

jorma

Muumi kirjoittaa:
>Kansallisvaltioissa ei ole välttämättä mitään luonnollista, ainakaan etnisyyteen perustuvissa sellaisissa.

No mutta. Kyllähän etnisyys on ihan olemassa oleva, luonnollinen ilmiö. Ainakin minun tietääkseni. Samoin etninen solidaarisuus.

>Minkä etnisen ryhmän perustalle on Yhdysvaltain kansallisuusaate rakennettu? Tai Kanadan?

Eikös se ole WASP eli "White Anglo-Saxon Protestant"? Protestanttista anglogermaanista porukkaa (ja muuta eurooppalaisuutta mausteena).

http://en.wikipedia.org/wiki/White_Anglo-Saxon_Protestant

>Entäpä mikä kieli-identiteetti on Sveitsin kansakunnalla?

Eikös niitä ole 4, vaikka saksa taitaakin dominoida demografisesti? Tässä lienee kuitenkin merkittävä syy Sveitsin voimakkaan alueellisen itsehallinnon perinteelle.

>Miten kansallisvaltioaate on toiminut niissä Euroopan osissa, joissa ei ole sopivaa alueellisesti & kielellisesti yhtenäisiä kansoja valtioiden luomiseksi?

Ainakin Jugoslavia pärjäsi huonosti. Vaikuttaisi todistavan etnisyyden merkityksellisyyden puolesta.

>Yhtenäinen Italian kansa (jos mittatikkuna pidetään italian kielen osaamista) syntyi esimerkiksi vasta Italian valtion perustamisen jälkeen, joskus 20-luvulla.

Italiahan on pystyssä ja pyörii iloisesti edelleen. On kuulemma demokratia ja hyvinvointivaltio ja niin edelleen (ainakin vielä).

Matti Pöri

"Mitä siitäkin tulisi, jos naiset saisivat päättää omista asioistaan ja pääsisivät samoihin virkoihin kuin miehet?"

Feministinen yhteiskunta, jossa miehet voivat pahoin. Yritys halata koko maailmaa resursseja tuhlaten.

Nimi

'“Luonnoliset psykologiset sukupuolierot” ovat vaihdelleet pelkästään Euroopassa saati maailmanhistoriassa niin paljon, että ihmettelen että mihin “luonnollisiin” sukupuolirooleihin kirjoittaja tahtoisi palata.' (muumi)
Muumi osaa epäilemättä nimetä kymmenen merkittävää yhteiskuntaa, jossa poliittinen valta on ollut naisilla, ja toiset kymmenen, jossa sodankäynti on ollut naisten hommaa johon miehet eivät ole osallistuneet. Kun roolit ovat epäluonnollisia ja mielivaltaisia, niin totta kai tällaisiakin on löytynyt, ja paljon.

Nimi

'Minkä etnisen ryhmän perustalle on Yhdysvaltain kansallisuusaate rakennettu? Tai Kanadan? Entäpä mikä kieli-identiteetti on Sveitsin kansakunnalla?' (muumi)
1) Valkoisten, anglo-saksisten protestanttien. Myöhemmät muutokset ovat myöhempiä muutoksia -- vielä 50-luvulla oli ihan normia, että ihmiset anglonsivat nimensä tyyliin Izzy Demsky -> Kirk Douglas.
2) Sama kuin edellä, mutta monarkismi ja Quebecin ranskikset erottamassa amerikkalaisista.
3) Sveitsi on kielellisesti ja historiallisesti Saksaa. Eivät ole edes viitsineet tehdä omasta murteestaan virallista kieltä, toisin kuin hollantilaiset.

Nimi

'Miten kansallisvaltioaate on toiminut niissä Euroopan osissa, joissa ei ole sopivaa alueellisesti & kielellisesti yhtenäisiä kansoja valtioiden luomiseksi?' (muumi)
Paremmin kuin dynastiat, joka oli se aikalaisvaihtoehto. Mutta jos yhden suvun itsevalta on sinusta hyvä juttu, niin OK, muuta Saudeihin. Italiassa oli tietysti myös Paavin hallitsema Katolisen kirkon ikioma valtio, joka käsitti maan keskiosat. Ei ollut kansallisvaltio, ei.

Nimi

'Parhaiten kaikilla osa-alueilla menestyvät sosiaalidemokraattiset Pohjoismaat.' (Well)
Kaikki homogeenisiä kansallisvaltioita, ja vielä valitettavan kalpeita.

Marko Hamilo

Sukupuolierot ovat eri asia kuin sukupuoliroolit. Sukupuolien väliset biologiset erot ovat biologinen, pysyvä fakta. Sukupuoliroolit vaihtelevat kulttuurien välillä ja ajassa. Sukupuoliroolit eivät osoita katoamisen merkkejä siitä huolimatta, että niitä vastaan on taisteltu vuosikymmeniä. Yksi vaihtoehto on, että emme ole vain yrittäneet tarpeeksi. Toinen vaihtoehto on, että sukupuoliroolit syntyvät aina uudestaan, vaikka niitä kuinka yrittäisi kitkeä. Tällöin ehkä olisi hedelmällisempää keskustella siitä, millaiset sukupuoliroolit ovat hyviä ja mitkä huonoja kuin pyrkiä taistelemaan niitä kaikkia vastaan.

Marko Hamilo

Yhdysvaltain kansallinen identiteetti on ankkuroitu perustuslakiin, joka toimii yhteiskuntaa koossa pitävänä kansalaisuskontona. Meillä ei Euroopassa ole oikein vastaavaa. Se auttaa Yhdysvaltoja toimimaan sulatusuunina.

Sveitsissä ei ole juuri monikielisyyttä. Yksi kanton taitaa olla ranskalais-saksalainen mutta sekin niin että jakautuu kylittäin. Maan vakaus perustuukin siihen että kantonien itsehallinto on lähes suvereenin valtion tasoa. Ranskalaiset eivät kerro miten sakslaisten tulee elää eikä toisin päin, eikä toinen joudu elättämään toista.

Kanadan kansallinen identiteetti on vitsi. Vitsi menee näin: englanninkielisten identiteetti on: emme ole jenkkejä. Ranskankielisten identiteetti on: emme ole kanadalaisia. Mitään positiivista identiteettiä ei kanadalaisilla oikein ole. Mutta mihinkäs sitä tarvittaisiinkaan, kun noilla negatiivisillakin pärjää hyvin.

Matkavinkki kaikille jotka aikovat käydä Ottawassa: kun baarit menevät kiinni, kävelkää Quebecin puolelle Hulliin. Baarit saavat olla auki neljään ja kokemus on kuin olisi ylittänyt Atlantin, vaikka siinä ylittää vain joen.

Belgian kansalliseen identiteettiin ei liity oikein muuta vitsiä kuin se, että maailmassa belgialaiseksi kokevia ihmisiä lienee vain kuningasperhe ja Alexander Stubbin lapset.

Nimimerkin takaa

"Nyt Euroopassa on meneillään on kokeilu, jossa monikulttuurista maahanmuuttoa yritetään yhdistää anteliaaseen hyvinvointivaltioon. En ota itse kantaa siihen, kuinka hyvin tämä kokeilu on onnistunut – totean vain, että jos se sekä Angela Merkelin, David Cameronin että Nicolas Sarkozyn mielestä on pahasti epäonnistunut, ehkä se ei ihan demokratian tai tasa-arvon kaltainen täysosuma ole ollut."

Näemmä Hamilolla on taas menossa kokeilu, kuinka kauan Tiede-lehden blogia voi käyttää politiikkabloggaukseen ennenkuin asiasta tulee noottia.

Jos kolme konservatiivipoliitikkoa, joista yksi on vieläpä kristillisdemari, sanovat että monikulttuurisuus on epäonnistunut, niin siitä voi lähinnä todeta, että konservatiivipoliitikot ovat todellakin konservatiiveja. Toivottavasti kukaan ei yllättynyt. Sitä paitsi näiden poliitikkojen kotimaista lähinnä Britannia on harjoittanut aktiivista monikulttuurisuuspolitiikkaa. Ranskalaisethan ovat suorastaan ryppyotsaisia yksikulttuurisuutensa kanssa ja haluavat kaikkien maahanmuuttajien muuttuvan ranskalaisiksi.

"Jos ihmisten rasistista taipumusta suosia etnisesti ja arvomaailmaltaan itsensä kaltaisia lajitovereita ei saa pois päältä, ehkä rauhanomaisesti yhteistyötä tekevät kansallisvaltiot olisivat parempi ratkaisu kuin monikulttuurisuus jokaisen valtion sisällä."

Odotas nyt. Millä utooppisella suunnitelmalla ajattelit pistää maailman kartat uusiksi niin, että jokaisella etnisellä ryhmällä on oma kansallisvaltio?

Sitäpaitsi, en nyt ihan ymmärrä miksi kapitalismista puhuttaessa kotiin päin vetäminen on hyvä asia, joka mahdollistaa paremman yhteiskunnan, mutta valtioista puhuttaessa kaikkien pitäisikin seisoa yhdessa rintamassa, yhtä arvomaailmaa tunnustaen?

Marko Hamilo

"Odotas nyt. Millä utooppisella suunnitelmalla ajattelit pistää maailman kartat uusiksi niin, että jokaisella etnisellä ryhmällä on oma kansallisvaltio?"

Afrikassa syntyi hiljattain yksi uusi valtio, kun uskonnollisesti kahtiajakautunut Sudan hajosi.

Afrikkaahan tuo kysymys lähinnä koskee, tuota kuin kurjuuteen kirottua maanosaa. Minulla ei ole liikaa toiveikkuutta sen maanosan suhteen, melkoista utooppisuutta vaatisi, että kaikki Afrikan suhteen tehdyt virheet korjattaisiin.

Mutta meillä Euroopassa vielä on kansallisvaltioista koostuva valtioliitto. Minusta on melkoisen utooppista ajatella, että Euroopan kansa syntyisi minun elinaikanani. Ellei sellaista synny, liittovaltio-EU tulee olemaan hyvin epädemokraattinen kokeilu, joka voi päättyä todella huonosti.

Euroopan demokratia toimisi, jos ensin päättäisimme, että latina korvaa kansalliset kielet kolmessa sukupolvessa. Sitten aletaan opettamaan antiikin myyttejä ja eurooppalaista historiaa kouluissa samaan tapaan kaikille. Euroopan kansa voi syntyä 2100 mennessä.

Ai niin, baskit, skotit, saamelaiset? Lähden aamulla Bilbaoon. Autonomia on kompromissi, joka toimii suhteellisen hyvin. Ainakin minulle rakkaalla Ahvenanmaalla.

Nimimerkin takaa

Menneinä vuosisatoina moni olisi epäilemättä pitänyt absurdina ajatusta, että englantilaiset ja skotit vielä joskus eläisivät rauhassa samassa valtiossa, joka olisi kaiken huipuksi vapaaehtoisesti liitossa Ranskan ja Saksan kanssa. Kukapa siis tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

En kuitenkaan pidä yhtenäisen Euroopan kansan poliittisesti ohjattua synnyttämistä kannatettavana hankkeena. Minusta ei edelleenkään ole kovin liberaali ajatus, että demokratian toimiminen edellyttää kulttuurillista yhtenäisyyttä. Saattaisihan demokratia toimia sujuvammin yksi- kuin monipuoluejärjestelmässäkin, mutta se ei ole demokratian idea.

Marko Hamilo

"En kuitenkaan pidä yhtenäisen Euroopan kansan poliittisesti ohjattua synnyttämistä kannatettavana hankkeena. Minusta ei edelleenkään ole kovin liberaali ajatus, että demokratian toimiminen edellyttää kulttuurillista yhtenäisyyttä. Saattaisihan demokratia toimia sujuvammin yksi- kuin monipuoluejärjestelmässäkin, mutta se ei ole demokratian idea."

Se ei varmaankaan ole liberaali ajatus, mutta jos liberaali ajatus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa, vaihdammeko ajatusta, vai toteammeko, että sen ikävämpi tosiasioille?

Monipuoluejärjestelmä on demokratian olemukseen kuuluva asia. Demokratian määritelmä ei ota kantaa siihen, onko tämä demos kuinka yhtenäinen tai epäyhtenäinen arvoiltaan ja uskomuksiltaan. Kokemukset kuitenkin osoittavat, että suhteellisen homogeenisten väestöjen monipuoluedemokratiat ovat olleet huomattavan vakaita, rauhanomaisia ja menestyneitä.

Nimimerkin takaa

"Se ei varmaankaan ole liberaali ajatus, mutta jos liberaali ajatus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa, vaihdammeko ajatusta, vai toteammeko, että sen ikävämpi tosiasioille?"

Miten demokratia on ristiriidassa tosiasioiden kanssa?

Välineellinen demokratian kannattaminen voi toki olla ristiriidassa tosiasioiden kanssa ("kannatan demokratiaa koska se tuottaa talouskasvua / tehokasta hallintoa / rauhaa / jotain muuta kivaa"), mutta demokratiaa voi pitää myös perusarvona.

Ottaen huomioon, miten Euroopan kansallisvaltiot hoitivat ulkosuhteitaan viime vuosisadan jälkipuoliskolle asti, EU on ilmeisine ongelmineenkin parempi vaihtoehto. En kannattaisi oman käden oikeuteen siirtymistä Suomessakaan, vaikka täälläkin demokratiaan on pesiytynyt korruptiota.

Marko Hamilo

Demokraattisilla kansallisvaltioilla on hyvä track record. Monikansallisesta, monikulttuurisesta ja monikielisestä demokratiasta tiedämme vain sen, että se toimii radikaalien uudistajien ruutupaperilla. Sen toimivuudesta in vivo ei ole näyttöä.

Huomaa myös uudempi postaukseni liittyen eurokriisiin.

Nimimerkin takaa

"Demokraattisilla kansallisvaltioilla on hyvä track record."

Mikä siis käytännössä tarkoittaa...?

"Monikansallisesta, monikulttuurisesta ja monikielisestä demokratiasta tiedämme vain sen, että se toimii radikaalien uudistajien ruutupaperilla. Sen toimivuudesta in vivo ei ole näyttöä."

Mitä hallitusmuotoa suosittelisit monikansallisiin, monikulttuurisiin ja monikielisiin valtioihin, jos et demokratiaa?

Marko Hamilo

“Demokraattisilla kansallisvaltioilla on hyvä track record.”
Mikä siis käytännössä tarkoittaa…?

--------
Vakautta, rauhanomaisuutta ja taloudellista menestystä.

--------

“Monikansallisesta, monikulttuurisesta ja monikielisestä demokratiasta tiedämme vain sen, että se toimii radikaalien uudistajien ruutupaperilla. Sen toimivuudesta in vivo ei ole näyttöä.”

Mitä hallitusmuotoa suosittelisit monikansallisiin, monikulttuurisiin ja monikielisiin valtioihin, jos et demokratiaa?

----------

Jos demokratia ei millään yrittämiselläkään tahdo vakiintua, suosittelisin hajoamista paremmin toimiviin yksiköihin. Jokos Belgiassa on hallitus? Katsotaanpa kuinka kauan...

Nimimerkin takaa

On hyvin kyseenalaista tuoko demokratia minkäänlaista taloudellista menestystä. Ainakin epädemokraattinen kansallisvaltio Kiina tuntuu pärjäävän ilmankin, siinä missä demokraattisten Yhdysvaltain poliittinen umpikuja uhkaa pysäyttää maan talousongelmien ratkaisemisen ja siten vaarantaa maan vakauden. Kun taloudellisesta menestyksestä nauttivat niinkin erilaiset maat kuin Ruotsi ja Saudi-Arabia, on hyvin spekulatiivista pitää sitä jonkinlaisena demokratian väistämättömänä seurauksena.

Belgia lienee hallituskriisistään huolimatta edelleen mukavampi paikka asua kuin hyvin moni maa, jossa on toimiva, demokraattisesti valittu hallitus. Eipä silti, jos belgialaiset äänestäisivät maan hajottamisesta, ei minulla mitään sitä vastaan olisi. Ei ole minun asiani määritellä toimiiko Belgian demokratia, se on belgialaisten asia. Kenties siitä, että maata ei ole toistaiseksi hajotettu vaikka sitä ei mikään styranki pidä koossa, voi päätellä että homma toimii kuitenkin siedettävästi.

Vaikka Belgian tapauksessa poliittisten jakolinjojen tausta on etnisyydessä, Yhdysvaltain esimerkki osoittaa, että hyvin jyrkkiä jakolinjoja voi syntyä myös aatteellisista syistä. Suomen politiikassakin jyrkimmät kiistat käytiin aikana, jolloin Suomessa oli hyvin vähän maahanmuuttoa. Nykyinen politiikka on varsin leppoisaa ja asiallista verrattuna 70-lukuun, vuodesta 1918 puhumattakaan.

Kansallisvaltiot näyttävät poikkeuksellisen rauhanomaisilta vain, jos tarkastelemme vain muutamaa viime vuosikymmentä. Vielä 70-luvulla Euroopan kansallisvaltiot kävivät vielä viimeisiä siirtomaasotiaan ja viimeisiä sotilasjunttia kammettiin pois vallasta. On varsin epäuskottavaa ajatella, että viime vuosikymmienien rauhanomainen kehitys johtuisi siitä, että kansallisvaltiot olisivat muuttuneet jotenkin enemmän kansallisvaltioiksi. Paremminkin rauhan ja monikulttuurisuuden lisääntymisen välillä on korrelaatio, joskaan ei välttämättä kausaatiota.

Timo Lampinen

Avara arkiyhteisö on hyötymutaatio

”Ihmiskunta ei olisi ehkä koskaan kehittynyt nykyiseen kukoistukseensa ilman uudistuksia, joita aikalaiset, tai ainakin merkittävä osa heistä, pitivät epärealistisen utooppisina….

Jos vertaa onnistuneita ja epäonnistuneita utopioita toisiinsa, näyttäisi siltä, että yhteiskunnallisia instituutioita tai “pelisääntöjä” voi periaatteessa muuttaa radikaalistikin. Käytännössä uudet säännöt eivät usein ole sen parempia kuin vanhat, mutta aina joskus löydetään aiempia paremmin toimiva käytäntö. Koska se toimii, se myös vähitellen leviää ympäristöönsä kuten hyödyllinen mutaatio. Tällaisia hyötymutaatioita ovat olleet esimerkiksi oikeusvaltio (rule of law), vapaakauppa ja edustuksellinen demokratia. Tärkeämpää kuin se, mitä yhteisiä piirteitä näillä uudistuksilla on, on se, mikä piirre näiltä vallankumouksilta puuttuu. Radikaaleimmatkaan vapaakaupan, laillisuusperiaatteen tai demokratian kannattajat eivät nimittäin ajatelleet muuttavansa ihmisluontoa, vaikka heidän aatteensa olivat ainakin heidän vastustajiensa mielestä utooppisen epärealistisia….

Ohjeeni onnellisuuspoliitikoille on: älä yritä muuttaa ihmisluontoa, “perisynti” on ja pysyy. Yritä mieluummin sopeuttaa yhteiskunnallisia pelisääntöjä ihmisluonnon raadollisuuteen niin, että siitä seuraa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Ja lue evoluutiopsykologista kirjallisuutta. Muuten et voi tietää, mikä ihmisluonnossa on pysyvää ja universaalia, mikä taas kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti muokattavaa.” (Lainaus on tiedetoimittaja Marko Hamilon blogista.)

Ideani avarista arkiyhteisöistä hyvinvoinnin merkittävästi lisäämän yksinäisyyden aiheuttamien haittojen kompensoijana täyttänee Hamilon molemmat ehdot eli ottaa huomioon ihmisluonnon raadollisuuden sekä tarjoaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Idea tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia nykyaikaan sopivalla tavalla esimerkiksi kestävälle kehitykselle, taloudelliselle kasvulle ja tasa-arvolle. (Voisi ehkä puhua Y2A-”teoriasta” tai –hypoteesista, jossa Y tarkoittaa yksinäisyyttä ja 2A avaraa arkiyhteisöä, jolla yksinäisyyden haitat voidaan eliminoida. Huomaa, että oletus Y:stä on voimassa, vaikka 2A osoittautuisi toimimattomaksi eli pitäisi etsiä joku muu oikeaan suuntaan vievä ratkaisu.)

Arkiyhteisön oletettu koko on sama kuin lajimme olemassaolon pääosan vallinnut elossapitoyhteisön koko. Koko tarjoaa dynaamisen mahdollisuuden lajin menestystekijöiden eli yhteistyön ja työnjaon harjoittamiseen myös arkielämässä, toisin kuin nykyinen kotitalous. Toisaalta idea antaa sijaa myös esimerkiksi sosiaalisen hierarkiataipumuksen harjoittamiseen, koska siinä arkiyhteisön jäsenillä on omat, erilliset asunnot yhteisen tilan lisäksi. Idean ydinpiirteitä ovat yhteisön koon, oman yhteisen pysyvän tilan ja jäsenten omien asuntojen lisäksi myös yhteisön autonomisuus sekä käsitys siitä, että yhteisön jäsenten asuntojen ei tarvitse välttämättä olla edes kovin lähellä toisiaan.

Ydinpiirteet mahdollistavat, että yhteisöstä voi muodostua jäsenilleen dynaaminen, turvallinen, merkityksellinen ja riittävän jatkuva ympäristö. Se tarjoaa kestävän avun sekä sopii myös väestön enemmistölle, toisin kuin verovähennyksiin, taloudellisiin tukiin tai ruuhkavuosiongelmien kärjistämiseen ja verorahoilla kustannettavan tukiaparaatin jatkuvaan paisuttamiseen perustuvat yksinäistymisongelmien oireita lieventävät ehdotukset.

Ehdottamani mutaatio vahvistuisi ja leviäisi nopeammin, jos se saisi aluksi riittävän suosion hyvin koulutettujen tai muutoin hyväosaisten lajitovereiden keskuudessa. Niin hyvien, haitallisten kuin harmittomienkin käytäntöjen leviäminen kun noudattaa tällaista evoluutiopsykologista kaavaa.

Timo Lampinen

PS Työnmuotoilutaustani vuoksi olen kiinnostunut lähinnä toimivista ja kehitystä oikeaan suuntaan kääntävistä ideoista. Yllä olevan tekstin kirjoitin Hamilon analyyttisen evoluutiopsykologiaan tukeutuvan kirjoituksen innoittamana eli vertasin tämän hetken laaja-alaisinta kehittämisideaani Hamilon osoittamiin kriteereihin. Hyvältä näyttää omasta mielestäni, mutta hyvä olisi jos ideaani muutkin arvioisivat. Tämä alusta ei näytä huolivan linkkejä, joten ideastani enemmän kiinnostuneet suostunevat lukemaan tämän tekstin blogistani, johon kopioin tämän tekstin vielä tänään, linkkien kanssa. http://timolampinen.blogspot.com/

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009