Osallistu Tiede-lehden lukijakyselyyn 13.12. mennessä. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan aikakauslehden vuosikertoja.

Kommentit (5)

Kyselyyn vastannut

Vastasin kyselyyn mutta en kyllä huomannut missään kenttiä, joihin olisin voinut syöttää esim. osoitetietojani. Johtuikohan tämä selaimen mainos/popup-blokkauksesta vai puuttuiko se kyselystä?

Marko Hamilo

Siellä se on 19. kysymyksen jälkeen, tällainen sivu (tässä ilman muotoiluja):

Tiede-lehden lukijakysely

Vastaajan nimi ja postiosoite (arvontaan osallistuville pakollinen)

Jos voitan aikakauslehden vuosikerran, valintani on...

Mikrobitti Geo Pelit Matkaopas Kodin Kuvalehti Tiede

Kyselyyn vastannut

Juu, siellähän se tosiaan oli. Poikkesi vaan niin paljon kyselyn muusta visuaalisesta ilmeestä, että jäi huomaamatta. Olisi ehkä kannattanut sijoittaa se vuosikerran valinnan alapuolelle, olisin ehkä myös voinut pitää silmäni auki. Hyvät kysymykset muuten :)

kse

Jos saa antaa suoraa lukijapalautetta, niin siinä uutisoinnissa Nobel-palkinnoista optisen kuidun toimintaperiaatteiden kuvaus oli vähintäänkin puutteellinen. Omalla tavalla sitä kuvausta voi pitää jopa hivenen luokkaavana Kaoa kohtaan, koska hän alusta pitäen piti yksimuotokuituja huomattavasti merkittävämpänä kuin Markon ympäripyöreästi kuvaamia monimuotokuituja.

Yksimuotokuituhan eroaa monimuotokuidusta periaatteelisella tasolla s.e. sen toimintaa ei voi kuvata geometrisen optiikan keinoin vaan aaltojohtimena, johon mahtuu vain yksi muoto (tai... noh yleensä, sen yhden muodon kaksi ortogonaalista polarisaatiomuotoa, mutta se johtaakin jo hieman eri tarinoihin..) ja tätä myöden sen toimintaa voi kuvata ("helpoiten") Maxwellin yhtälöillä.

Tarkistutatteko te ikinä noita kirjoituksianne yhdelläkään asiantuntijalla?

kse

Palautetta voisi kyllä antaa myös siitä T-säde -jutun metamateriaali -tietolaatikosta (mikä ei tosin mene Markon piikkiin...)

On nimittäin virheellistä antaa ymmärtää, että häivelentokoneiden tutkassanäkymättömyys perustuisi vain tutkasäteitä absorboivaan pintamateriaaliin. Nimittäin erittäin tärkeä ominaisuus on myös se, että koneen pinta on suunniteltu siten, ettei se heijasta sitä hyvin pientä takaisinheijastunutta tutkasignaalia joka suuntaan vaan aina tiettyihin tarkkoihin suuntiin (stealth-hävittäjän ja -pommikoneen välillä näkee hyvin eron suunnitteluaikakauden laskentatehossa - hävittäjä on kulmikas, koska laskentakapasiteetti ei riittänyt kuin tasopintojen käsittelyyn - pommikone on taas muodoiltaan sulavampi, koska laskentakapasiteetti riitti jo jatkuvasti kaartuvien pintojen mallintamiseen).

Perinteisen tutka-aseman kannalta tämä suuntaavuus on hyvin ongelmallista - vaikka aseman teho riittäisikin periaatteessa häivekoneen havaitsemiseen, niin ko. suuntaavuus aiheuttaa sen, että häivekoneesta palautuva signaali on yhden aseman osalta vain hyvin lyhytaikainen "blip" - jonka signaalinkäsittely- ja maalinosoitusjärjestelmä suodattaa pois kohinana.

Samalla voisi sanoa sen, että häivekoneita ei pyritä havaitsemaan "aukkona taivaalla" vaan tutkaketjuna, jossa on esim. yksi lähetin ja monta vastaanotinta - sekä keskitetty maalinosoitusjärjestelmä, joka pystyy yhdistämään eri vastaanotinten havaitsemat "blipit". Jotkut ovat jopa pohtineet tavallisten tv-lähettimien lähettämän signaalin käyttöä signaalilähteenä ja laajan vastaanotinverkon käyttämistä havainnointiin.

Lisäksi voisi mainita sen, ettei häiveteknologia ollut mikään kauan epäilty amerikkalaiskeksintö vaan jo 2. maailmansodan saksalaiset onnistuivat kehittämään periaattessa toimivan häivehävittäjän (Horten Go 229), jonka häiveominaisuudet vast'ikään varmistettiin USAssa.

Tosin häiveidea on muutaman vuosikymmenen vanhempaa perua - jo ennen 1. maailmansotaa Itävalta-Unkarissa testattiin näkymätöntä lentokonetta - eli tuon ajan puurunkoista lentokonetta, jossa normaali kangaspäällyste oli korvattu läpinäkyvällä kalvolla. Koe oli periaatteessa täysin onnistunut, mutta ilmeisesti käytännön ongelmat (säänkestävyys jne.) tekivät ideasta käyttökelvottoman.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009