Nyt se on sitten vahvistettu: Suomi on maailman paras maa, vaikka suomalaiset ehtivät jo epäillä saaneensa ykköstilan laskuvirheen takia! Newsweekin tutkimusta voi tietysti pitää painotukseltaan subjektiivisena. Mutta riittäisikö tämä nyt kuitenkin vaientamaan hetkeksi sen suomalaisen kansallisen itseruoskinnan perinteen, josta olen kirjoittanut aiemminkin?

Tuskin. Aina joku huomauttaa suomalaisesta elämänilottomuudesta (vaikka tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisimpia) tai masennuksen yleisyydestä Suomessa (suomalaiset eivät epidemiologien mukaan ole sen masentuneempia kuin muutkaan teollisuusmaiden ihmiset eikä masennus ole yleistynyt). Tai sitten tuodaan esille suomalaiset koulusurmat (ikään kuin niitä ei olisi tapahtunut esimerkiksi Saksassa) tai henkirikollisuuden taso (joka hieman heikensi pisteitämme yhdessä viidestä osa-alueesta, elämänlaatumittarissa.

Suomalaisilla ihmisillä tuskin on sen huonompi itsetunto yksilöinä kuin vaikka yhdysvaltalaisillakaan. Mutta siinä missä amerikkalainen ammentaa itsetuntonsa siitä, että hän asuu maailman parhaassa maassa - joka siis ei pidä nyt Newsweekin metodologialla edes paikkansa - ja katsoo eurooppalaisiakin vähän alaspäin, suomalainen pönkittää itsetuntoaan sillä, että samastuu ennemminkin kansainvälisyyteen tai eurooppalaisuuteen ja katsoo juntimpia suomalaisiaan hieman alaspäin.

Perjantaina julkaistavan nettiuutisemme mukaan yhdysvaltalaisista vähiten ylpeitä omasta maastaan ovat - yllätys - ateistit! Sen sijaan eri etnisten ryhmien välillä ei näytä olevan suuria eroja. Tietty patriotismi kuitenkin läpäisee koko amerikkalaisen yhteiskunnan eliittiä myöten. Suomessa ainakin helposti syntyy vaikutelma, että patrioottisuus on alaluokkaistunut. Talouselämän eliittikin tuntuu välillä edes hieman isänmaalliselta, kun taas varsinkin media ja kirjallinen älymystö rakastaa suomalaisuuden halveksimista.

Jollain tavalla tuon kyllä ymmärtääkin. Negatiivinen Suomi-kuva syntyy lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa henkirikostilastot todella ovat länsieurooppalaisesta matalasta tasosta poikkeavia. Siellä kannetaan akkaa, heitetään kännykkää, masennutaan ja kuollaan oman käden kautta, ammutaan kouluissa ja kuollaan löylykilpailuissa. Ja sieltähän lähdetään korkeintaan Tallinnaan tai Bulgariaan kyselemään, mitä meistä oikein ajatellaan.

Ne, jotka enemmän matkustavat tai työskentelevät ulkomailla, joutuvat sitten kohtaamaan maalaisserkkujensa luoman Suomi-kuvan - kuvan, josta helsinkiläisen tai turkulaisen voi olla vaikea tunnistaa itseään. Ei ihme, jos eliitti samastuu ennemmin eurooppalaisuuteen kuin suomalaisuuteen.

Ulkoministeri Alexander Stubb riemuitsi Newsweekin rankkauksesta ja kehotti olemaan ylpeitä maastamme. Minusta hän näytti hyvää esimerkkiä. Miksei terve patrioottisuus voisi Suomessakin amerikkalaiseen tapaan kuulua kaikille - ei vain Suomi-paita päällä maahanmuuttajia ylenkatsoville tosimiehille.

Itseruoskinnan puolesta täytyy kuitenkin todeta, että ehkä tämä negatiivinen kansallinen omakuva kuitenkin on yksi niistä tekijöistä, joiden avulla noihin huippupisteisiin on päästy. On vaikea kuvitella maata, jossa syntyisi niin suuri kohu niin vähäisestä korruptionäytöstä kuin mitä vaalirahasotkussa tähän mennessä on selvinnyt. Mutta juuri sen ansiosta saatamme lähivuosina taas päästä korruptiovertailussa takaisin ykköseksi nykyiseltä sijalta 6.

Vielä yksi tärkeä indikaattori - blogin ja Tiede-lehden aihepiirin kannalta tietysti tärkein. Tieteellinen lukutaito (scientific literacy) on Suomessa myös maailman parhaiden maiden tuntumassa, mutta ei aivan kärjessä. Kyllä tuossakin asiassa olisi kiva ohittaa ruotsalaiset.

Kommentit (24)

Maalaiserkku

Korjaus maantieteeseen: Löylykilpailut ovat Heinonolassa, Etelä-Suomessa. Jokelan ampuminen tapahtui Tuusulassa, lähellä Helsinkiä. En tunnista maalaiserkuillesi luomaa maailmankuvaa. Muuallakin suomessa matkustellaan ja junttiutta löytyy paljon myös Helsingistä, siis paikassa, jossa sanojesi mukaan eliitti asuu Turun lisäksi T. Maalaiserkkusi Lapista

Sambody

"Ne, jotka enemmän matkustavat tai työskentelevät ulkomailla, joutuvat sitten kohtaamaan maalaisserkkujensa luoman Suomi-kuvan - kuvan, josta helsinkiläisen tai turkulaisen voi olla vaikea tunnistaa itseään. "

Jep, ja kaikki suomalaiset yleistävät ihan hirveästi :-)
Ihmiset joiden itsetunto ja/tai kansallinen identiteetti ovat tällaisista newsweek-tutkimuksista jotenkin riippuvaisia ovat älylliseltä tasoltaan samassa linjassa niiden kanssa joilla se riippuvainen lätkä-menestyksestä, IMHO.

Timo Pohjois-Suomesta

Sovittaisiinko, että noi akankannot, henkiltäsaunomiskilpailut ja muut itsemurhailmiöt on Itä-Suomesta?

Jättäkää meidät pohjoissuomalaiset jo rauhaan, etelän varekset. Meillä on vähän muutakin hommaa kuin teidän hourausten perässä juosta (turistia lappaa ja kohta avataan kaivoksia, soon moro!)

Arhi Kuittinen Finnsanity-blogi

Nämä onnellisuusinsinöörit, jotka väkisin haluavat pystyttää suomalaisille statusta ja onnellisuuskulisseja, eivät lainkaan ymmärrä sitä, että Suomi on selkeästi maailman johtavin psykoosilääkkeiden käyttäjämaa.

Ja psykoosilääkkeet kun eivät ole mitään sokeroituja aspiriineja.

Suomi on helvetin traumatisoitunut kaikesta väkivallasta, ennen kaikkea kirkon lobbaamasta kasvatusväkivllasta ja valtion järjestämästä väkivallasta: mm. talvisota oli saksalaismyönteisten ministerien tietoinen valinta.

Jopa 30-vuotisen sodan brutaaliutta ja sen taustalla ollutta ruotsalaisen julman ahneuden hintaa maksetaan vieläkin. Se opetti pikakurssina metsäsuomalaiset raiskaamaan ja tappamaan kavereita.

Nuorten naisten itsemurhatilastot ovat juuri nyt huikeassa kasvuvauhdissa. Ihan vain muuten vain? Liian onnellista porukkaa.

Tallinnan ja Bulgarian matkailija

Onneksi itsetuntoa voi kohottaa mainitsemalla Tallinnan tai Bulgarian väheksyvään sävyyn.

Timo K

Hyvä kirjoitus. Pohjois-Suomi maininnasta ei kannata hermostua, koska Suomi on harvinaisen yhtenäinen elämäntavoiltaan.

Kyynisyys ei ole merkki sivistyneisyydestä.

Aatos

Skeptinen saa olla, mutta kyyninen ei koskaan. Tutkimus on hyvää mainosta Suomelle, mutta ei sitä pidä ottaa liian vakavasti. Painotukset voidaan valita miten halutaan ja saada siten melkein millainen tulos tahansa. Ihmiset eivät kuitenkaan osaa lukea tällaisia uutisia oikein. Kyseessä ovatn suuret keskiarvot, jotka eivät selitä kaikkia yksittäistapauksia. Nöyryys ja vaatimattomuus ovat hyvästä, jos se saa yrittämään enemmän, mutta ei silloin jos se lamaannuttaa. Kun kehitys loppuu, alkaa taantuminen.

Unohdetaan tuo vertailu P-Suomen ja E-Suomen välillä; tutkimuksen valossa parempi olisi yrittää asettua esimerkiksi brasilialaisen favelalapsen kenkiin ja yrittää ymmärtää maailmaa hänen silmistään. Varsin erilaiset mahdollisuudet ja maailmankuva muodostuu sieltä käsin, kun vain verrattuna Helsinkiin ja Rovaniemeen.

Mielestäni myös on syytä nähdä tutkimuksesta se, että aika hyvin asiat ovat myös Sveitsissä ja Ruotsissa, sillä heidän kansalaisensa (tai pitäisikö puhua asukkaista) saavat myös hyvät mahdollisuudet onnelliseen elämään.

Mielestäni se onkin tämän tutkimuksen tärkein tulos. Monella tavalla kärkeen sijoittuneet maat ovat keskimäärin hyviä paikkoja syntyä, elää ja kuolla. Siitä ei voi vetää johtopäätöstä, että kaikki olisi hyvin, mutta edes hieman paremmin kuin kenties jossain muualla. Vieläpä pitää valistuneen lukijan varmaan hyväksyä tuollainen +-10 sijaa laaja virhemarginaali ja jättää ykkössija ainoastaan markkinointikoneiston hyödynnettäväksi.

...eikä siinä oikeastaan ole mitään pahaa.

Sambody

"Negatiivinen Suomi-kuva syntyy lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa,....
Ne, jotka enemmän matkustavat tai työskentelevät ulkomailla, joutuvat sitten kohtaamaan maalaisserkkujensa luoman Suomi-kuvan - kuvan..."

En tiedä kuinka laajalti Marko on maailmaa nähnyt, itse kuitenkin 50+ maata - muutakin kuin lentokenttiä. Suomea tunnetaan yleensäkin kovin heikosti, kun ei juuri asia niitä ulkomaan eläviä kiinnosta, ja Alppien eteläpuolella ei sitäkään. Mitä sinä muuten tiedät Paraguaista?

ps. Porvoo, Jokela ja Kauhajoki ovat niitä Suomesta uutisoitua väkivaltatapauksia - siis itä- ja Pohjois-Suomessa :-)

suamalaine

Tulosten kaikesta hohdokkuudesta huolimatta kannattaa myös huomioida laatijoiden aatemaailma. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa mitataan tasapäistämisen mittareilla. Itse haluaisin nähdä huomattavasti vähemmän holhoavan Suomen, joten itse en ainakaan pelihousujani revi innostuksesta.

Maalaisserkku

Kirjoituksesta tulee fiilis, että siitä puuttuu pari kappaletta tai lausetta. Tekstistä ei saa oikein selvää, kuka sen ”negatiivisen mielikuvan” on lopulta luonut. Maalaiserkku Itä ja Pohjois-Suomessa, ”eliitin” edustaja omassa mielikuvituksessaan vai onko tämä kirjoittajan oma mielipide.

Kyynisyyttä ja ilkeyttä ei säästellä, jos halutaan käsitellä sen muun kuin Helsingin (niin ja Turku, sehän on lännempänä ja etelämpänä.) asioita. Esimerkkiä on näyttänyt Aalto yliopiston Professori Paul Lillrank ja Iltalehden bloggaaja Kalle Isokallio. Muun Suomen asukkaat voidaan leimata sivitymättömiksi Helsinkiläisten riistäjiksi ja se antaa kirjoittajalle vain lisää särmää.
Laaja Suomi-kuva ei tietysti muodostu Helsingissä, koska siellä asuu vain 10% väestöstä. Helsinkiläinen eliitin edustaja kuitenkin tarvitsee mielikuvaa, jossa Pohjoisessa menee huonosti. (Jos sallitte, hivenen kärjistän, jotta pointti tulee esille) Se osoittaa hänelle, että valittu asuinpaikka on oikea. Se on Helsinkiläisen mielestä Suomen paras paikka, kehittynyt ja aivan oikea suurkaupunki. Välillä Helsinkiläistä kuitenkin kiusaa se, että Tukholma on selvästi suurempi ja Tallinnassa on historiaa ja vanhaa eurooppalaista arkkitehtuuria. Silloin mieltä lämmittää, että pohjoisessa varmasti pieksetään porukkaa ja kuollaan saunassa. Helsinki tuntuu silloin hyvältä.

Jos ilmeneekin, että Pohjoisessakin on kehitystä, luovuutta, bisnestä ja elämänlaatua yleensä se ei Helsinkiläisen mielestä ole lainkaan hyvä. Ne asiat ovat varmasti tehty vain aluepolitiikan avulla, jolla kanavoidaan helsinkiläisten rahat rähjäisille seuduille. Rähjäisen seudun pitää pysyä rähjäisenä! Turha ottaa selvää esim. siitä että esim. n. 8-10% Suomen viennistä lähtee Lapista ja sen teollisuudesta ja väestöä on kuitenkin vain 3,5%. ) Helsinkiläinen eliitin edustaja on lopulta ihan tavallinen kateudessa riutuva suom-juntti.

Ikävää vastakkainasettelua on alkanut pukkaamaan nimenomaan Helsingistä (en tosin tiedä, missä Marko Hamilo vaikuttaa). Eikö koko maa elää rauhassa keskenään, ilman että kenenkään tarvitsee leipoa itsestään erityistä eliitti-aluetta? Euroopasta katsottuna koko maa on landella ja periferiassa ja vieraita yleensä kiinnostaa enemmän pieni suomalainen kylä tai perinteiset suomalaiset ilmiöt, kuin Helsinkiläinen urbaani elämä. Kahviloita ja metroasemia on heillä omiksi tarpeiksi vallan hyvin.

Jos vertailussa olisi palkittu vain Helsinki, siitä ei olisi mukistu. Kun koko Suomi voittaa, se vaivaa Helsinkiläisen eliitin mieltä. Suomenhan piti olla ”syvältä”. Jos tämä viimeksi mainittu oli Hamilon pointti, niin ok. Sen olisi voinut kuitenkin vähän selkeämmin tekstissä tuoda esille.

T: Maalaisserkku

Löyly

Hyvä pointti. Pitkään olen jo ihmetellyt että miksei me saataisi olla isänmaallisia? Ei isänmaallisuus ole sitä että letti pois, nahkasaappaat jalkaan ja kaupungille piekseen maahanmuuttajia. Se on vaan ajatusmaailma että meillä on hieno ja kaunis maa mistä pitäisi voida olla ylpeä ilman että kukaan alkaa haukkumaan milloin rasistiksi, natsiksi tai muuksi vastaavaksi. Usassa sama asia on kansallinen ylpeys. Jopa saksassakin saa jo olla isänmaallinen.

JPRoos

Marko nyt pikkuisen vetää mutkia suoriksi. Newsweekin mittarit olivat suhteellisen asiallisia eikä yhtään subjektiivisia (päinvastoin kuin ne kilpailukyky yms mittaukset) ja kärkiporukkahan oli sitten suurin piirtein yhtä hyviä. Nimi mittarille (maailman paras maa) on tietysti vähän suurellinen: tarkkaan ottaen kyse on maasta jossa on asiat hyvin: ihmiset saavat laadukasta koulutusta, ovat terveitä, elämänlaatu (mm tasa-arvo) on hyvä ja talous ja demokratia ovat kunnossa. Minusta on tosi hienoa että tällaisella mittarilla olemme ykkösporukkaa.
Sitten on toinen juttu, että jos Suomella joku kuva ulkomailla on, niin se kyllä muodostuu näistä meidän kahjoista puolista, eli juuri hulluista kilpailuista, väkivallasta, saunasta (itsekidutusta ulkopuolisen silmin, mikä nyt siis tuli todistetuksi), tervasta (kukaan muu kuin suomalainen ei pidä tervapastilleista tai Sisusta) ja viinasta ja pikkuisen matkapuhelimistakin. Ja ankarasta ilmastosta. Eli ei tänne mielellään tulla maista joissa asiat ovat kohtuullisessa järjestyksessä, sää on parempi ja ihmiset mukavampia. Ja maan sisällähän meillä on tämä iso geeniero Pähkinäsaaren rajan eri puolilla joka merkitsee että itä- ja pohjoissuomalaiset ovat vielä vähän kahjompia. Mutta pitää muistaa että geeniero näkyy myös etelässä.
Kaiken kaikkiaan, kyllä täällä suomalaisten on ihan hyvä olla mutta ulkomaalaisille on kyllä vähän ankeaa.

Marko Hamilo

Muistaisin lukeneeni hiljattain jostain, että henkirikostilastoissa Itä- ja Pohjois-Suomi ovat omissa lukemissaan. En tiedä millaisen Suomi-kuvan saisi, jos resoluutio olisi tarkempi. Luultavasti tuo "Itä- ja Pohjois-Suomi" olisi juuri niin laaja kuin mitä se minun kaltaiselle ihmiselle on. Toisin sanoen siellä missä Keskusta on valtapuolue, rikollisuutta on enemmän. Ottamatta nyt kantaa syihin ja seurauksiin. Nuo koulusurmat muuten ovat tapahtuneen paitsi meillä myös Yhdysvalloissa melkein pelkästään suurten keskusten ulkopuolella. Siis juuri siellä missä Matti Vanhasen mielestä lapsia ainoastaan voi kasvattaa.

Tämä Suomen jakautuminen - joka tosiaan on kulttuurisestikin johonkin Brasiliaan verrattuna mitätöntä - oli postauksessani sivujuonne. Varsinainen pointti oli se, että mitäs jos nyt vain oltaisiin ylpeitä Hangosta Nuorgamiin niistä asioista joissa olemme hyviä.

Myönnän kuitenkin, että henkilökohtaisesti minun on ollut vaikea samastua positiivisesti suomalaisuuteen juuri sen takia, että kansallista identiteettiä halutaan jostain syystä aina symboloida sellaisilla järvisuomalaisilla jotakin 1950-luvun arvomaailmaa henkivillä asioilla, jotka ovat meille pääkaupunkiseudulla syntyneille aivan oikeasti täysin vieraita. Varmaan niitäkin on, jotka maalta Helsinkiin muutettuaan omaksuvat viikossa stadin slangin ja kieltävät turpeen varpaidensa välissä, mutta kyllä myös meitä, joiden ei tarvitse teeskennellä, että järvimaisema näyttää ahdistavalta ja synnyttää pikaisen kaipuun sinne, missä näkyy horisontti ja katukyltit ovat kaksikielisiä.

Paraguayssa oli 2004 siellä käydessäni oikein mukavaa, kiitos kysymästä. Elintasoltaan ja elämänlaadultaanhan se on huomattavasti naapureitaankin köyhempi, ja sen huomasi. Hintataso oli halpa, muttei laatutasokaan ollut kovin korkea (missään). Huumekauppa kävi rajalla. Opettajat osoittivat Asunciónissa mieltään "uusliberalismia" vastaan. Kokeilisivat uusliberalismia kuten chileleläiset.

Kävin kesälomalla Andorrassa (89. maa minulle) ja Monacossa (90.).

Alan Dorkin

Toivottavasti tämä kommentti ei loukkaa Markoa, mutta possessiivisuffiksi puuttuu seuraavasta lauseesta:
"Luultavasti tuo “Itä- ja Pohjois-Suomi” olisi juuri niin laaja kuin mitä se minun kaltaiselle ihmiselle on."

Näinkin vaikutusvaltaisella foorumilla äidinkielemme täsmällinen hallinta on tärkeä asia!

Terveisin Alan Dorkin

Maalaisserkku

Ymmärsin, että blogitekstissä pidettiin mielivaltaisia väkivallantekoja esimerkkinä Helsingin ulkopuolisen Suomen ahdistuneisuudesta ja alkukantaisuudesta. Jos viimeaikaisia mielivaltaisia joukkomurhia/tappoja katsoo taaksepäin ketjun voi aloittaa Porvoosta, sitä ennen ammuttiin Espoossa (Sello), Kauhajoella ja Jokelassa. Kauhajoki on ainoa, joka ei sijaitse Helsingin lähettyvillä. Kauhajoenkin voisi sijoittaa Länsi-Suomeen, jos se jonnekin pitäisi sijoittaa ilmansuuntien mukaan. Näitä ennen Sanna Sillapää suoritti kolmen miehen teloituksen aivan Helsingin ytimessä Albertinkadulla (Albertsgatan). Jos haluaisi olla asenteellinen, nämä voisi ”pikselöidä” kartalle ja todeta Helsingin olevan joukkomurhakeskus ja pohtia mikä siellä mättää. Kyse on mielestäni kuitenkin vain sattumasta. Ei voi tietää missä ihmisen pää sekoaa.

Vieraillessani Helsingissä en koe paikkaa ahdistavaksi, vaan ihan mukavaksi. Suhtaudun siihen uteliaisuudella ja hankin kulttuurikokemuksia siitä, mitä eri kaupunginosissa tapahtuu ja mikä kaupungissa on persoonallista ja mukavaa. Saman asian teen muuallakin liikkuessa, Pohjanmaalla tai Inarissa. Nyt kun mainitsit, molemmissa näissä paikoissa kyltit ovat muuten kaksikielisiä, mutta asialla ei ole ollut minulle erityistä merkitystä, kuten ei Helsingissäkään. Kotiseudullaan tietysti kiintyy asioihin, jotka ulkopuolisista voi olla outoa.

Paljon maailmalla kiertävän suomalaisen olisi hyvä tutustua avoimin mielin myös oman maan eri alueisiin ja kulttuureihin, eikä suhtautua niihin leimaavan vihamielisesti. Tiedän myös ilmiön, jossa varsinkin paljon maailmalla matkustavat Helsinkiläiset keräävät identiteettinsä osia maailman suurkaupunkien elämästä ja Suomeen palatessa Suomi tuntuu niiiiin juntilta. Silloin käperrytään Helsingin kaupunkimaisimpiin ilmiöihin ja mietitään, että onneksi täällä on sentään vähän oikeaa kaupunkimaisuutta. Käydään ravintolassa ja ooperassa (vai käyttekö siellä, sehän koko maan verorahoilla teille rakennettiin). Sitten tarvotaan loskan läpi metroon ja katsotaan masentuneena reittikarttaa yhdestä raiteenpätkästä. Syvällä sisimmässä harmittaa, ettei ole syntynyt vaikkapa Berliiniläiseksi tai Pariisiin, vaan pimeään junttien maahan.

Jos väitteellä, että pääkaupunki on koko maan sydän ja satsaukset sinne hyödyttävät koko Suomea, on perää ja pääkaupungissa vaikuttaa jonkinlainen ”eliitti”, toivoisin ainakin itse enemmän positiivista suhtautumista myös muuhun maahan. En sitä, että ilmansuunnat määritellään uusiksi (mitä seuraavaksi viikonpäivät kenties?) ja singotaan vihamielisiä ja alentavia lausuntoja eri foorumeille. Onko tämä se eliitti, jonka suomalaiset ansaitsevat, mehän olemme sentään maailman paras maa.

Maalaisserkku

Sophia

Henkirikoksia tehdään pohjois- ja itä-Suomessa perinteisesti enemmän kuin muualla maassa, vähiten ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Linkki Optulan uusimpaan katsaukseen:
http://www.optula.om.fi/uploads/qclqn_2.pdf , jossa nähdään henkirikosten aluellinen jakautuminen viimeisen 28:n vuoden aikana.

Monet demografiset piirteet jakautuvat vuoden 1323 rajan eri puolille. Kiistämättä täällä asuu kaksi perimältään, tavoiltaan ja kulttuuriltaankin erilaista kansanryhmää. Miksi tästä pitäisi loukkaantua, puolin tahi toisin?

JD

"Ikävää vastakkainasettelua on alkanut pukkaamaan nimenomaan Helsingistä "
Miksi sinä (ilmeisesti maalla asuva) olet huolissasi helsinkiläisten mielipiteistä tai niin sanotusta vastakkainasettelusta? Eihän niiden pitäisi sinua koskettaa.

Suomalaisten erilaisuuden suhteen mielenkiintoista katsottavaa on mm. psyykkisten sairauksien ja kansantautien määrä aluettain.

Pergolaattori

Erikoinen. Asiallinen aloitus kirjoituksessa kansallisen itsetunnon kohottamiseksi. Loppuosan kirjoittajan Newsweekin rankkauksesta itselleen ja ilmeiselle asuinseudulleen poimima kunnia ja irtisanoutuminen periferioista luotaa pitkälti kirjoittajan omaa sielunelämää ja itsetuntoa, edustaen täysin sitä itseruoskintaa josta kirjoittaja pääsi heti aluksi mainitsemasta.

Hyvällä itsetunnolla varustettu kantaa ja kestää myös sen juhlaan vahingossa kutsutun ei-niin-menestyneen sukulaisen saapumisen.

-

Maalaisserkku

Kiitos Sophialle Optulan dokumentin lähettämisestä. Alueellisia jakaumia katsoessa olisin kuitenkin eri mieltä siitä, että henkirikostilastot eivät jakaannu 1323 rajan mukaan, vaan esimerkiksi suuret alueet Pohjois-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa ovat sen ulkopuolella ja edustavat vähäistä määrää henkirikoksissa. Helsinki oli pitkään tilastoissa korkealla tasolla, mutta asiat parantuivat viime vuosina. Pohjanmaalla ovat muutkin alueet kuin ruotsinkieliset kunnat edustaneet vähäistä henkirikosmäärää.

Rasittavaa nurkkapatriotismia tukemaan löytyy varmasti dokumentteja joka lähtöön. Vaikkapa tämän tämän mukaan omaisuus- ja huumausainerikokset ovat sitä yleisempiä, mitä lähempänä suurta keskusta ollaan http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/muut/Tu114.pdf (sivu53.) En väitä, että tämä johtuisi ”perimästä”, pähkinäsaaren rauhan rajasta tai keskusten ahdistuksesta, vaan jostakin käytännön faktasta, kuten vaikka siitä että huumeiden kuljetus ja jakelu toimii näiden seutujen kautta.

Korkea henkirikosväkivalta tuskin johtuu 1323 rajasta, tai siitä että perimä tai maaseutu tekee ihmisestä rikollisen. Se voi johtua esimerkiksi siitä, että alueella on työttömyyttä, joka voi generoida sosiaalisia ongelmia. Puhe perimästä johtaa nopeasti hataralle pohjalle, koska sillä voi perustella ilman mitään todellista pohjaa itselleen kaikenlaista ylemmyydentuntoa, vain mielikuvitus on rajana. 1900-luvun alun historia Euroopassa oli siitä surullinen esimerkki.

Lukaisin Markon aikaisemman kirjoituksen kansallisesta itseruoskinnasta ja hyvää tekstiähän häneltä tulee. http://www.tiede.fi/blog/2009/11/30/sofi-oksanen-on-vaarassa/ Jäyhään suomalaiseen luonteeseen on helppo istuttaa negatiivisia piirteitä, vaikka itse asiassa ruotsalaiset väkivaltaisempia olisivatkin. 1323 raja läppä on osa tällaista leimaamista ja lisäksi hiukan kyynistä kielenkäyttöä.

Parhaan maan tittelin voisi ottaa vastaan ilman, että kaavoja aletaan tutkimaan ”voiko tämä olla totta” –tyyliin. Voiton voisi ottaa vastaan ilman sen pohdintaa, että joku aluehan täällä täytyy kuitenkin olla huono. Kansallinen itsetunto ja voittamisen kulttuuri kehittyy varmasti jonain päivänä sille tasolle, että menestys voidaan ottaa vastaan luonnollisesti. Jos itsetunto alueella on hyvä, sen voi perustella omalla hyvyydellään sen sijaan, että sen perustelee muiden huonoudella.

Jos Suomi on maailmalla kuuluisa järvimaisema mielikuvasta, se johtuu siitä että tämä tekee Suomesta ainutlaatuisen. Asia ei ole muuttunut 50-luvulta. 200 000- 600 000 kokoisia kaupunkeja löytyy Euroopasta enemmän kuin kaloja järvestä. Suomalaiset ”suuret” kaupungit eivät ole kulttuuriltaan niin kiinnostavia, että ne tekisivät Suomesta kuuluisan ja symboloisivat Suomea. Eikä niistä tulisi sen kiinnostavampia, jos puolet väestöstä pakotettaisiin niihin muuttaman ja useampi metrolinja saataisiin. Päinvastoin maa voisi alkaa vaikuttamaan paljon omituisemmalta. Keski-Euroopasta käsin voisi pohtia, minkä takia tällaisia stadeja perustellaan periferiaan, kun voi saman tien muuttaa ulkomaille oikeaan kaupunkiin. Helsingissä sijaitsevat EU-virastot yms. voisi siirtää Euroopan sydänmaille, jossa ne toimisivat kustannustehokkaammin.

Onko tässä vastakkainasettelussa kyse lopulta pääkaupunkiseudun nuoresta ja hauraasta kaupunki-identiteetistä. Turulle pitää kiukutella mielipuolisella huumorilla ja sitten etsiä ylemmyydentunnetta 1323-rajasta? Mitä seuraavaksi? Please - peace.

Ystävällisin terveisin
Maalaisserkku

Marko Hamilo

"Loppuosan kirjoittajan Newsweekin rankkauksesta itselleen ja ilmeiselle asuinseudulleen poimima kunnia ja irtisanoutuminen periferioista luotaa pitkälti kirjoittajan omaa sielunelämää ja itsetuntoa, edustaen täysin sitä itseruoskintaa josta kirjoittaja pääsi heti aluksi mainitsemasta."

Ei suinkaan. Siinähän ruoskin aivan avoimesti muita. Sellainen Sofi Oksasen tyyppinen itseruoskinta - johon olen ainakin aiemmin ollut itsekin taipuvainen, silloin joskus 80-luvulla kun vielä ulkomailta Helsinkiinkin palatessa on kokenut kulttuurishokin - on minusta tekopyhää siinä, että se ikään kuin on olevinaan rohkeaa kollektivista itsekritiikkiä, vaikka pienen raaputuksen jälkeen paljastuu, että kirjoittaja ei lainkaan samastu siihen suomalaisuuteen jota hän halveksuu.

Kansallinen identiteetti on mielenkiintoinen konstruktio (tässä on oikeasti kysymys "konstruktiosta"!) Jostain syystä fennomanian alkuajoista asti meillä on korostettu sitä, missä olemme erikoisia (saunat ja sen sellaiset) eikä sitä, missä olemme tyypillisiä eurooppalaisia (kristinusko, sivistysyliopisto jne). Eksoottisuuden korostamisella on varmaan joskus ollut puolensa, mutta Suomen EU-jäsenyydestä 15 vuotta nauttinut helsinkiläinen ei kauheasti näe hyötyä siitä, eikä se tunnu uskottavaltakaan. Newsweek nosti Suomen ykköseksi asioissa, joissa emme ole mitenkään eksoottisia, vain parempia kuin muut. Toivottavasti kansallisen identiteetin eksotiikkapuolueessakin nähtiin, että voimme pärjätä myös niissä lajeissa, joita pelataan muuallakin.

Marko Hamilo

Järvi-Suomen ohella Suomessa on ainutlaatuinen Ahvenanmaan ja Saaristomeren saaristo. Meripuolueen jäsenen on vaikea ymmärtää, miksi sen ainutlaatuisuus on pysynyt aika pienen purjehtivan väestönosan salaisuutena. Mutta toisaalta, ehkä se on syytäkin pitää.

Mari P.

Olen juuri viettänyt pari viikkoa Israelista kotoisin olevan maailmankansalaisen kanssa, ja vaikka me avopuolisoni kanssa hieman hymyilimme tälle tutkimustulokselle, vieraamme onnistui muistuttamaan meitä, kuinka hyvin meillä nuo suuret linjat ovatkaan.

Eipä taida olla maata, jonne erityisesti meitä suomalaisia ei päästetä, toisin on israelilaisilla - monella muullakin kansalla. Kahden armeijan käyneen keskustelujen lopputulos oli, että sotatila on todellisuutta Israelissa vaan melko kaukainen ajatus (kuitenkin) Suomessa. Israelin aavikon kuivuuteen tottuneelle Inarinjärven ympäristö pienine ja isoine järvineen ja jokineen oli päivittelyn aihe - niin monista sienistä ja marjoista puhumattakaan.

Nelos- ja viitosteitä Inarista etelään päin ajaessamme hän ehti monta kertaa kysellä, koska se "highway" oikein alkaa, mutta toisaalta hän ymmärsi, kun kysyimme, että mihin nämä näkyvissä olevat kolme autoa tarvitsevat neljää kaistaa...? :)

Itse siis päädyn olemaan vain tyytyväinen Suomen saamasta huomiosta ja suurten linjojen toimivuudesta. Yksityiskohtia voikin sitten ryhtyä muuttamaan, omasta itsestä ja ympäristöstä alkaen, jos tarve vaatii.

angelica

OIEN YLITTÄVÄ RAPORTTIIN, JOTA OMA HUSBAND TULOSTA MINUN
Hei, nimeni on Angelica Vukovic, olen Irlannista. Haluan kertoa teille kaikille, että on oikeinkirjoitus ja todellinen oikeinkirjoitin. En ole koskaan uskonut mihinkään näistä asioista, mutta kun menetin mieheni Vladimir Magasin, tarvitsin apua ja jotkut, jotka kääntyisivät huonosti. Tulin kohta Isikolon loitsupet temppelin ja tilasin LOVE SPELLin. 2 päivää myöhemmin, kun loitsu on tehty puhelimellani Vladimir oli hänen vanha itsensä ja halusi tulla takaisin minulle! Ei vain tullut takaisin, tämä oikeinkirjoitusveturi avasi hänet siihen kuinka paljon rakastin ja tarvitsi häntä. Spell Casting ei ole aivopesua, mutta he avasivat silmänsä siihen, kuinka paljon meidän on jaettava yhdessä. Suosittelen ketään, joka on vanha tilanne kokeilla sitä. Se tuo sinulle ihania yllätyksiä sekä rakastajanne tulee takaisin sinulle. Näin asiat olisivat olleet, voit ottaa yhteyttä oikeinkirjoittajan osoitteeseen: drisikolosolutionhome.webnode.com YHTEYSTIEDOT EMAIL OSOITE
IS isikolosolutionhome@gmail.com  whatsapp on +2348133261196.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009