Paikannus oli juttu, josta kohkattiin aivan älyttömästi 1990-luvun lopussa. Sen piti muuttaa kännykän käyttö kokonaan. Ties kuinka monta kertaa kuultiin ne esimerkit kännykkämainonnankin mahdollisuuksista: taskuun piippaa viestiä, että kulman takana kapakassa on happy hour juuri nyt ja sinkkutyttöjäkin näkyy olevan baaritiskillä, terveisin poke. Ja tietysti niin hyödyllisiä palveluitakin piti tulla, että joku niistä maksaisi.

En tiedä kuinka moni vahtii jälkikasvuaan kännykän tukiasemaan perustuvalla paikkatiedolla, mutta yhtäkään todellista hittipalvelua paikannukseen liittyen en ole huomannut otsikoissa.

Tekniikka antaisi jo melkoiset mahdollisuudet todella hyödyllisiin palveluihin. Tietysti perustuen ensi sijassa gps:ään, jota kännykkäverkko vain avustaa. Gps:hän yleistyy nyt älypuhelimissa ja valuu aikanaan normikapuloihin.

Itse törsäsin Viewrangerin topografisiin karttoihin, kun huomasin meloneeni Helsingin edustalla aavesaarelle. Yli hehtaarin kokoista saarta ei Nokian kommunikaattorin mukana tulleen kartan mukaan ollut olemassa. Eikä se katuosoitteiden löytämiseen sopiva karttakokonaisuus nyt muutenkaan oikein retkeilijää palvele.

Jouduin tyytymään vain osaan Suomea ja senkin sain 1:50 000 mittakaavalla - ja siitäkin piti pulittaa monta kymppiä. Peruskarttalaatu olisi sitten jo maksanut aivan järjettömästi koko siltä alueelta, jossa aion kesälomalla meloa.

Softa sinänsä on hauska: jälkikäteen voi esimerkiksi seurata minuutin tarkkuudella, mikä oma vauhti on ollut. Ominaisuuksia on niin paljon, etten edelleenkään tunne niistä kuin murto-osan. Kaveriporukka voisi seurata toistensa kulkua metsässä, tai miksei kaupungissakin. Mutta takaisin karttoihin.

Ymmärtääkseni yksi syy karttojen kovaan hintaan on se, että Suomen valtio ei anna karttadataa tekijänoikeusvapaasti yrittäjille, jotka paketoivat niistäpalveluita kuluttajille. Miksi?

En oikein ymmärrä piraattiliikkeen ajatusta siitä, että taiteilijoiden työtä voisi ottaa omaan käyttöön korvauksetta. Taide jää sitten tekemättä tai sitä tekevät vain jotkut harrastelijat. Mutta kun Suomen valtio tekee meidän veronmaksajien rahoilla joka tapauksessa jotakin - esimerkiksi mittaa maata - en minä halua siitä toista kertaa maksaa. Karttojen painaminen tietysti maksaa, mutta digitaalista sisältöä voi kopioida rajattomasti. Syntyy hyvinvointitappioita, kun ilmaiseksi kopioitavaa, joka tapauksessa syntyvää dataa jätetään näin käyttämättä.

Ihmettelin samaa jo vuonna 1995, kun ministeriöissä alettiin julkaista tietosisältöjä netissä. Yhtäkkiä olikin ongelma, voiko komiteamietintöjä julkaista ilmaiseksi verkossa, kun niitä kuitenkin myytiin painotuotteina. Ja kyse oli sentään lainvalmistelusta, joka ei todellakaan jää tekemättä, vaikka mietintöjä ei myytäisikään.

Jos piraattipuolue ottaisi tavoitteekseen saman periaatteen mikä Yhdysvalloissa jo toimii - veronmaksajien varoilla tuotettu sisältö on pääsäännön mukaan vapaasti kaikkien käytössä - minäkin voisin heitä kannattaa.

Kysyntää kunnollisille palveluille olisi. Minä haluaisin samassa näytössä kännykän ruudulla nähdä erilaisia kartta-layereitä, ilmakuvaa, aallonkorkeusennusteen, paikallisen sääennusteen tuuli-, sade- yms. karttoineen, web-kameroiden kuvaa ja niin edelleen. Tekniikka olisi olemassa. Dataakin olisi olemassa. Typerää, jos valtion tuottama tieto ei ole palveluntuottajien käytettävissä.

Tiede.fi hiljenee uutisten osalta huomenna elokuun alkuun. Saatan itse bloggailla Saaristomereltä melontaretkiltä. Keskustelupalstamme elää tietysti 24/7. Hyvää juhannusta ja kesää!

Kommentit (11)

Janne Paalijärvi / Piraattipuolue

Olet oikeassa, valtion verorahoilla tuottaman aineiston pitäisi ilman muuta olla tekijänoikeuksista vapaata. Saatamme jossain vaiheessa kehitellä kannanoton aiheesta.

Pjdesum

Muhun ei ole oikein uponnut se, että työstä ei tarvitsisi saada korvausta. Siis ei teoksesta vaan nimenomaan sen tekemisestä.

Piraattipuolueen IRC-kanavalla muutaman viikon oltuani aloin saada kuvan, että piraattipuoluelaisten mielestä kuka tahansa voi pelkän Internetin avulla nousta kellariluojasta taiteella elannon saajaksi pelkkien fanien tuilla ja lahjoituksilla. Juttu on kuitenkin niin, että tuki ja lahjoitus ovat pyyntö tehdä lisää eikä korvausta tehdystä työstä. Kyllä säveltäminen, maalaaminen, näytteleminen ja suunnitteleminen on ihan oikeaa työtä, joka vie aikaa ja voimia siinä missä vaikkapa rehellinen varastotyö. Vaikka kulttuurisisältö olisi kuinka aineetonta omaisuutta ja henkistä työtä, sitä ei synny ilman fyysistä työtä eikä se pysy olemassa ilman fyysistä työtä.

Esimerkkeinä annetaan aina tavalliset Nine Inch Nails ja Monty Python, joiden myyntikäyriin ilmestyi uusi piikki, kun porukat julkaisivat luomuksiaan netissä, sekä Star Wreck, joka ihan oikeasti onnistui nousemaan syövereistä pinnalle Internetin avulla. En oikein luota näihin esimerkkeihin, sillä NIN ja MP olivat huippusuosittuja etukäteen. Miksi niiden myynti koki ryminän vasta, kun ne itse alkoivat jakaa? SW ja uudet projektit sen sijaan eivät tietääkseni oikeasti tuota tekijöilleen edes tukien ja lahjoitusten muodossa elantoa. Mutta SW on oikeastaan yksi ehkäpä satojen netistä löytyiven trekkiparodioiden joukossa. Jos netin avulla kuka tahansa voi nousta, niin mitä niille kaikille muille tapahtui? "Kuka tahansa" ei tarkoita, että jos onni suo, vaan kaikkia vähänkään tehneitä.

Kerran kysyin IRC-kanavalla eräältä, eikö musiikintekijän pitäisi esimerkiksi levyä myydessään pyytää siitä enempää hintaa, kuin mitä levy itsessään on maksanut. Vastaus oli, ettei siinä olisi mitään järkeä. Miten tämä voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että tekijä on tyhmä apina, joka ei tarvitse mitään?

Seuraavaksi he valittavat, että levy on vanha formaatti eikä sitä pitäisi enää ajatella.

Mikko S.

Marko, pääsääntöisesti tapaamani piraatit ovat samaa mieltä kanssasi julkisista tietokannoista. Emmeköhän saa asiasta virallisenkin kannan aikaiseksi tässä kesän ja syksyn aikana.

Niitä asioita, joihin pitää ottaa kantaa, vaikka puolue rajoittaakin näkökulmansa kansalaisten perusoikeuksiin ja informaatioon, on häkellyttävän paljon. Itse ainakin ihmettelen sitä yhden asian puolueen leimaa.

Kielenkäyttäjäveronmaksaja

"Mutta kun Suomen valtio tekee meidän veronmaksajien rahoilla joka tapauksessa jotakin - esimerkiksi mittaa maata - en minä halua siitä toista kertaa maksaa."

Sama juttuhan se on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa (tavallisessa kielenkäytössä koko laitoksesta puhutaan enimmäkseen sen yhden osan nimellä kielitoimistona). Tutkijat tutkivat ja kehittävät suomen kieltä, johon meillä kaikilla on täydellinen oikeus. Jostain syystä meidän tavallisten kielenkäyttäjien vaan on maksettava heidän palveluistaan - yksi kirja kolmiosaisesta Nykysuomen sanakirjasta maksaa 70 euroa... Melko varmaa ainakin minun mielestäni on se, että juopa tavallisen kielenkäyttäjän (tai veronmaksajan, mikä sopii siis mainitsemaasi esimerkkiinkin) ja kieltä kehittävien akateemikkojen välillä kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän oikeakielisyydestä pitää maksaa.

Olet niin oikeassa siinä, että piraattipuolueen ajatus taiteen jakamisesta ilmaiseksi on kummallinen. Mutta niin on maahanmuuttovastaisuuden ja eu-vastaisuuden yhdistäminenkin. Politiikka näyttää koko ajan enemmän muovautuvan yksinkertaisten mottojen hokemiseksi. Mutta sellaisellahan Jeesuskin pärjäsi...

Esteetikko

Riippumatta siitä, onko piraattipuolue toimiva konsepti vai ei, en ymmärrä, miksi juuri taide on nostettu esille tässä kontekstissa. Taiteen vapaaseen jakeluun liittyy hyvin erilaisia kysymyksiä kuin esim. karttoihin. Piraattiliike näkee kysymyksen koskevan myös muiden alojen tekijänoikeuksia ja patentteja, jotka voisivat olla tässä yhteydessä mielenkiintoisempia. Hämärän peittoon jää myös, mikä uhka ”harrastelijat” ovat taiteelle - mitä taiteen ”harrastelijat” ylipäänsä ovat?

Marko Hamilo

Esteetikko, harrastelijat ovat ihmisiä, jotka kirjoittavat runoja pöytälaatikkoon tai blogiinsa. He eivät mitenkään voi olla uhka taiteelle. Se, että kukaan ei voisi elää ammatikseen kirjoja kirjoittamalla on jonkinlainen uhka.

Ja taiteen vapaaseen jakeluun liittyvät kysymykset ovat toden totta erilaisia kuin karttoihin liittyvät - enkös minä niin kirjoittanutkin. Juuri siksi piraattiväen olisikin viisainta ensin vapauttaa tekijänoikeuksista sellaista aineistoa, jonka vapauttamiseen olisi helppo saada laaja konsensus.

Asiaan liittyvää keskustelua myös Odella http://www.soininvaara.fi/2009/06/20/oppikirjapeli/.

aipi

Jos "kielitoimisto" laittaisi sanakirjansa webiin, niin johan rappeutuva oikeinkirjoitus lähtisi uuteen nousuun, kun ei googlefightin perusteella tarvitsisi arvailla jonkin sanan kirjoitusasua.

Siinä voisi olla nappi: "ehdota uutta sanaa". Nyt uudissanat leviävät alussa sekalaisina, vaikeasti ymmärrettävinä muotoina, kun kestää pitkään, ennen kuin kielitoimisto ottaa niihin kannan, ja sitten taas pitkään, ennen kuin se alkaa vakiintua, jolloin moni ehtii oppia vääriä muotoja ja levittää niitä pitkään eteenpäin.

"En oikein ymmärrä piraattiliikkeen ajatusta siitä, että taiteilijoiden työtä voisi ottaa omaan käyttöön korvauksetta. Taide jää sitten tekemättä tai sitä tekevät vain jotkut harrastelijat."

Kuten Shakespeare, Rembrandt, da Vinci ja muut tekivät työnsä ilman tukiaisia ja nykyistä heikommalla tekijänoikeussuojalla. Noh, ehkä sillä suojalla oli oleellinen merkitys - kuka osaisi vahvistaa?

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009