Otsikon väite ei ole viikon tiedeuutinen, vaan provokaatio. Mutta vaikka se provo onkin, tavallaan se pitää paikkansa. Ainakaan minun tietooni ei ole tullut, että plasmanäyttöjen tuijottamisen pitkäaikaisia vaikutuksia olisi tutkittu solutasolla tai epidemiologisesti.

Jos nyt joku menisi kysymään lääkäreiltä, onko plasma-tv:tä sitten turvallista katsoa, tavallaan lääkärin kuuluisi sanoa, että asiaa ei ole tutkittu riittävästi, jotta voisi varmasti sanoa. Ja siitä sitten sanomalehden toimittaja kirjoittamaan jutun, jossa pohditaan, pitäisikö ainakin Pikku Kakkonen katsoa kuvaputkitelkkarista.

Kollegani Tiina Huttu kirjoitti ensi tiistaina 9. joulukuuta ilmestyvään Tiede-lehteen päivityksen siitä, mitä kännykkäsäteilyn vaaroista tiedetään. Ja samaahan se on kuin ennenkin. Solututkijat eivät laboratorioissaan saa oikein mitään patologista muutosta aikaan, eivätkä epidemiologit löydä mitään näyttöä siitä, että kännykät lisäisivät pään alueen syöpiä.

Mutta voidaanko sanoa, että tiedämme varmasti, että kännyköillä ei ole terveysriskejä? Emme. Kukaan tosin ei ole keksinyt mitään solutason mekanismia, jolla ei-ionisoiva säteily kännyköiden heikoilla tehoilla voisi aiheuttaa patologisia muutoksia, mutta ainahan sellainen voi löytyä. Ja vaikka kännyköitä on käytetty jo melko kauan, voihan olla, että vielä tarvitaan pari vuotta lisää tutkimusta, ennen kuin epidemiologisessa aineistossa tulee tilastollisesti merkitseviä eroja näkyviin.

Joku voi huomauttaa, että syövät keskimäärin kehittyvät vasta vuosikymmenien altistuksen vaikutuksesta. Mutta vaikka syöpien ilmaantuvuuden kellokäyrän huippu osuisi 30 tai 40 vuoden päähän, käyrän vasen häntä olisi koholla jo aiemmin.

Miten tämä enää eroaa plasma-tv:n kuvitteellisista terveysriskeistä? Tai mistä tahansa muustakaan uudesta tekniikasta, joka otetaan laajaan käyttöön.

Hesarin kesäinen rimanalitus oli pöyristyttävää journalismia. Uutisoitiin isolla muutaman pilipalilääkärin huuhaavetoomus samassa yhteydessä, kun alle kainalojutuksi oli piilotettu jälleen uusi tutkimus, joka ei löytänyt kännyköiden riskeistä mitään näyttöä.

Se oli Hesarilta melkoinen luiskahdus sensaatiojournalismin suuntaan. Mutta laatujournalismikin on puun ja kaarnan välissä. Jos sanoo, että kännykät on osoitettu turvallisiksi, on tieteellisesti katsottuna väärässä. Jos toistaa käsityksen, että kännyköiden terveysriskejä ei vielä tunneta, on teknisesti oikeassa, mutta luo suurelle yleisölle tarpeettomia pelkoja. Turhauttavaa.

Ongelma liittyy varmuuden käsitteen erilaiseen tulkintaan tieteessä ja arkikielessä. On totta, että ei voida aukottomasti todistaa, ettei maailmaa luonut jumala tai että jumalaa ei ole olemassa. Paras argumentti tätä agnostikkoargumenttia vastaan on, että emme myöskään tiedä, etteikö maailmaa luonut lentävä spagettihirviö. Senkään olemassaoloa ei ole voitu varmasti kiistää.

Ehkä sama argumentti sopii kännykkäsäteilyynkin. Kännyköiden turvallisuutta ei ole aukottomasti todistettu, mutta ei ole myöskään plasma-tv:n eikä [lisää oma spagettihirviösi tähän].

Sama pätee geeniruokaan, jota Tuija Takala käsitteli omassa blogissaan. Geeniruoan vastustajat voivat ad infinitum & ad nauseam toistaa väitettä, ettei geeniruoan terveys- yms. vaikutuksia ole riittävästi tutkittu (varsinaisesti virheellisistä väitteistä geeniruoan vaarallisuudesta jää paljon nopeammin kiinni).

Jos haluamme tietää absoluuttisen varmasti, mitä syömme, emme voi syödä mitään. Emme ehkä tiedä geenimuunnelluista lajikkeista aivan kaikkea, mutta takuulla enemmän kuin perinteisesti jalostetuista lajikkeista, joihin on esimerkiksi säteilyttämällä aiheutettu täysin satunnaisia mutaatioita pitkin poikin perimää.

Pitäisikö ennemminkin vaatia merkintöjä elintarvikkeisiin, joihin on käytetty säteilyjalostettuja raaka-aineita?

Kommentit (6)

Pekka

Hah sinä vielä vetreästi vihainen nuorimies Marko!! Aivan ihanaa löytää tällanen kirjoitus missä vittuillaan kaikille jotka tekee samaa meille muille!! Plasma-TV sokeuttaa sinut, tai ainakin aiheuttaa vainoharhoja, samoin kännykkä paahtaa aivosi tippaleiväksi ja geeniruoka tekee sinut impotentiksi... No, ei anneta näiden "uutisten" haitata menoa, se vaan harmittaa että joskus ihmiset ahdistuvat tällaisista "tiedehavainnoista" jotka lähemmin tarkasteltuina ovat kuitenkin vaan oletuksia, arvauksia, uskoja ja pelkoja.

Axel Niemi

Terve Marko

Artikkelisi kanta terveysriskien kartoittamattomuuden sensaatiomaisesta uutisoinnista ja muusta höntyilystä sisälsi paljon perusteltuja näkökantoja. Huomioni kuitenkin kiinnittyi tekstin loppupäässä mainittuun geeniruokaan.
Vaikkakin käytitkin geeniruokaa esimerkkinä lehtiä myyvästä huuhaauutisten generaattorista melko osuvasti terveysriskien osalta, on otettava huomioon myös muita seikkoja, kuten vaikkapa biodiversiteetti ja alan kaupallisuus.
Esimerkiksi Amerikassa toimiva mm. geenimanipuloituun ruokaan keskittyvä yritys on patentoinut soijasiemenen ja voi vain kuvitella mihin tällainen toiminta johtaa maassa, jossa oikeudenkäynti kultuuri on enemmän kuin kyseenalainen. (http://www.commondreams.org/headlines05/0115-04.htm)
Kyseisen yrityksen toiminta monissa kolmannen mailman maissa on myös ollut jokseenkin kyseenalaista.(http://www.monbiot.com/archives/1998/06/04/monsanto-sells-hunger/)
Geeniruoan absoluuttinen demonisoiminen on kuitenkin turhaa, ja siitä voi tulevaisuudessa olla paljonkin hyötyä, mutta sen puolisokea hyväksyminen on yhtälailla turhaa ja lisäksi vaarallista.

Tiina Huttu

Kännykkäsäteily on hyvä esimerkki terveysjournalismin spagettihirviöistä, kuten Marko kirjoittaa. Vaikka asiantuntijoilla on sama tutkimusaineisto käytettävissään, säteilyn syöpäriski riippuu siitä keneltä kysyy.

Tutkijat tulkitsevat eri tavoin joissain tutkimuksissa saadut viitteet lievästi kohonneesta syöpäriskistä. Osa kuittaa ne täysin tutkimuksiin liittyvillä epävarmuustekijöillä ja satunnaisvaihtelulla, mutta kaikki eivät halua sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että kyse olisi Markon mainitsemasta kellokäyrän hännästä. (Jutussa lisää siitä, miksi näin.)

Jos kännykkäsäteilyn tai geenimuunneltujen elintarvikkeiden riskit arveluttavat, kannattaa muistaa, että meillä on taipumus liioitella tuntemattomia ja väheksyä tunnettuja riskejä. Vai kuinka vakavasti suhtaudut Säteilyturvakeskuksen jokakesäisiin varoituksiin auringon uv-säteilystä? Entäpä ruokaan liittyvistä terveysriskeistä (ainakin kansanterveydellisesti) suurimpaan eli ylipainoon?

veepee

On käsittääkseni erittäin totta, että kännykkäsäteily lämmittää aivoja kohtalaisen paljonkin. Ei voida siis väittää etteikö se aivan selkeästi vaikuttaisi aivoihin. Haitallisuus pitää sitten tietenkin erikseen todistaa, mutta ei ole aivan tuulesta temmattu ajatus, että jotain pientä haittaa voi olla.

Kuten A. Niemikin toi esiin tuossa yllä, minä ainakin pyrin budjetin salliessa ja tietojen riittäessä välttelemään gm-elintarvikkeita tuotantoon liittyvän maailmanpolitiikan rakenteellisen väkivallan takia. Perusteita voi olla monenlaisia. Lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi tämmöinen ruokaan liittyvä tuotekehitys pitäisi minun mielestäni sosialisoida YK:lle, kunhan vaan ensin päästään niistä veto-oikeuksista eroon.

Noiden blogikirjoituksen esimerkkien jatkeeksi voisi muuten sopia röntgen-tekniikan alkuaikojen hupikäyttö ja Marie Curien kohtalo.

Pekka

Hahaa, juuri näin Tiina! Toisaalta onhan ihan hyvä että meistä pidetään "huolta", kunhan pidetään joku järki mukana ettei lähdetä pelottelemaan ja syyllistämään porukkaa kaikenmaailman "havaintojen, tutkimustulosten ja epäilysten" varjossa jotka aika usein ovat ihan pelkkää spekulaatiota. Asia on ihan eri, kun todennettua näyttöä mistäkin löytyy.

Keka

"Sähkölämmitetyssä talossa valaistus vähentää lämmityksen tarvetta 60 - 80 prosenttia valaisuun käytetystä energiasta. "

Ei toki pitäisi spekuloida kokonaisuudesta irrotetuilla lauseilla, mutta kun näissä energiakeskusteluissa yleensä unohdetaan luonnonlait. Lait, jotka pääasiassa on "säädetty" ennen EU:ta.

Tuo 60 - 80 prosenttia on sinänsä mielenkiintoinen luku ja jo sinänsä spekuloitavissa. Energian häviämättömyyden lain mukaan kaikki talossa tai asunnossa käytetty sähkö jää rakennukseen lämpönä. Milloin se sitten jää ylilämmöksi, joka on tuuletettava, onkin sitten se spekuloinnin paikka.

Valaistusta käytetään kotitalouksissa pääasiassa hämärän jo laskeuduttua, jolloin aurinko ei enää rakennusta lämmitä ja harvoin meillä on sellaisia hellejaksoja, jolloin ulkolämpötila pimeän aikaan on yli viihtyisän huonelämpötilan, 21 -23 astetta. Toki auringon lämmittävä vaikutus säilyy vielä auringonlaskukin jälkeen rakennuksen lämpökapasiteetista johtuen. Toisaalta, mitä enemmän aurinko lämmittää, sitä pidempi on hämärän aika, jolloin valaistusta ei tarvita.

Olen kuitenkin varsin skeptinen tuon prosentin 60 - 80 suhteen, kun asiaa tarkastellaan vuositasolla.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009