En pidä vasemmistolle tyypillisestä, selkäydinreaktiota muistuttavasta antiamerikkalaisuudesta. Muistan kuinka kauheaa punavihreiden ystävieni mielestä oli, kun Yhdysvallat pakotti Serbian järjestykseen 1999. Lopputulos kuitenkin oli kosovolaisten säästyminen pahemmalta ja Balkanin rauhoittuminen.

Irakin sotaa pidetään Bushin epäonnistumisena, mutta itse sotahan ei kestänyt kauankaan, Saddamin regiimi vaihtui, ja lopulta Saddam itse saatiin kiinni ja oikeuden eteen. Jos Irakin eri uskontoryhmät eivät demokratian oloissa kykene elämään toistensa kanssa, on tietysti asia, joka Yhdysvaltojen olisi ehkä pitänyt ennakoida, mutta tuskin se Yhdysvaltain sotarikos on, jos shiiat ja sunnit tappavat toisiaan.

Minulla olisi siis jonkinlainen asenteellinen taipumus puolustaa nyt Yhdysvaltain jonkinlaista kostoiskua Syyriaan. Toisiin ajatuksiin tulin New Scientistin mainiosta pääkirjoituksesta Syria: Drop medicines, not bombs. Se kannattaa jokaisen lukea itse, mutta hieman tiivistelmää tähän.

Iranilaiset toksikologit, jotka tutkivat 1980-luvulla Irakin kemiallisin aseiden tekemää hyökkäystä Iraniin, huomasivat että hermokaasuihin on olemassa vastalääkkeitä. Atropiini ja pralidoksiimi lihakseen injisoituna säästävät ihmishenkiä ja vähentävät kroonisia oireita eloonjääneillä. Jopa halvemmat vaihtoehdot, kuten natriumbikarbonaatti ja magnesiumsulfaatti auttavat. 

Myös valistus siitä, mitä sariini-iskun tapahtuessa tulee tehdä, voi vähentää kuolleisuutta. Damaskoksessa monet uhrit piilottelivat kellareissa, kun heidän olisi tullut nousta ylempiin kerroksiin. Sariinihöyry on ilmaa painavampaa ja laskeutuu kellareihin. Altistuneet olisivat hyötyneet ohjeesta riisua vaatteet, peseytyä vedellä ja saippualla ja etsiä vastalääkettä.

Länsimaissa näitä vastalääkkeitä on saatavilla mistä tahansa ja halvalla. Syyriassa niistä on pulaa, eikä niitä ole mukana edes Maailman terveysjärjestö WHO:n hätäapupaketeissa. 

New Scientistin kanta on, että länsimaat auttaisivat syyrialaisia siviilejä eniten pudottamalla pommien sijaan Syyrian siviileille lääkepaketteja ja ohjevihkosia.

Toinen kysymys tietysti on, pitääkö Yhdysvaltain jo uskottavuuden takia tehdä kostoisku. Mutta kemiallisten aseiden välittömän uhan suhteen pehmeät keinot lienevät tehokkaampi ratkaisu kuin yritys löytää jokainen kemiallisten aseiden varasto ja pommittaa ne kaikki maan tasalle.  

Kommentit (4)

Janne

Väkivallan alettua Irakissa maa ei ollut demokraattinen vaan miehityshallinnon asettaman väliaikaishallinnon hallinnoima. Hallintoon ja jälleenrakennukseen oli haalittu Bushin lähipiiri. Tuon väliaikaishallinnon ensimmäisiä päätöksiä oli mm koko Irakin armeijan lakkauttaminen ja virkamieskunnan erottaminen ala-asteopettajista lähtien.

Jälleenrakennusprojekteja ei kilpailutettu vaan ne myönnettiin suoraan Bushin hallinnon lähipiirille, jonka lisäksi itse työn laatu oli täydellisen ala-arvoista, koska tarkoituksena oli vain rahojen varastaminen monitasoisen aliurakoitsijaketjun kautta (rakennettin mm. sairaala, jossa ei ollut lainkaan toimivaa viemäri- tai vesijärjestelmää).

Tuota riittävästi katseltuaan (ja huomattuaan mitä oli tapahtumassa) jotkin paikalliset tekivät oman päätöksensä, kun eivät voineet - vaikka halusivat - osallistua maansa jälleenrakentamiseen. Maassa oli jo tässä vaiheessa valtava tyhjiö, kun sotilaita ja poliiseja ei ollut partioimassa.

Bushin hallinto jossain vaiheessa tajusi, että on olemassa shia ja sunni-muslimeja ja päätteli, että kaikki jotka jakoivat suuntauksen Saddamin kanssa olivat pahoja ja loput hyviä, ja vahvistettiin poliittinen jako kaikissa nimityksissä ja toimenpiteissä...

Kyseessä todellakin oli Bushin suuri epäonnistuminen, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Operaation jälkihoito oli täydellinen katastrofi. Tuosta syystähän esimerkiksi varsinaisen sotaoperaation aikainen sotilasesikunta Franksin johdolla lähti oma-aloitteisesti maasta tajuttuaan että mitään jälkihoitosuunnitelmaa ei ollut (Bush eli idealistikuplassa, että kaikki hoituu ikäänkuin itsekseen suuren vapauden siivittämänä). Tilalle saatiin poliittisesti valittu johtajansa toiveita myötäilevä komentaja, mikä edesauttoi katastrofin syntymistä.

Luulisi tuon ikäisen asiaa seuranneen ja skeptikoksi itseään tituleeraavan olevan asioista perillä...

Alan Dorkin

Mikäli nämä päivänpoliittiset Lähi-Idän aiheet eivät kiinnosta lukijoita, Marko voisi pitkästä aikaa kirjoittaa jotakin Fukushiman katastrofista, joka jatkuu hallitsemattomana jo kolmatta vuotta. Monet asiantuntijat pitävät Fukushimaa potentiaalisena maailmanloppuna, koska myrkyttäessään hallitsemattomana valtameriä kenties vielä vuosikymmeniä se uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa. Jos pienimmätkin todelliset kauhuskenaariot toteutuvat, reaktoreissa 3 ja 4 jäljellä polttoainesauvat aikaansaavat uuden, hallitsemattoman ketjureation, josta on totisesti leikki kaukana.
Kirjoitin yli kaksi vuotta sitten tällä nimimerkillä siitä, että Tokio joudutaan mahdollisesti evakuoimaan. Silloin minulle naurettiin. Nyt suunnitellaan ihan vakavissaan Tokion prefektuurin 40 miljoonan ihmisen evakuoimista. Tämä tuntuu mahdottomalle ajatukselle, mutta karu tosiasia on se, että pohjavesien jatkuvan saastumisen jälkeen alueella ei voi asua kukaan ihminen. Tähän saakka tosiasioiden vähättely ja salailu on vienyt voiton, mutta kuinka kauan tämä voi jatkua?
En tiedä kuka lukijoista on seurannut kansainvälistä mediaa tästä aiheesta, mutta tässä liitteenä pieni linkki Fukushiman tilanteesta 19.9.2013:

http://arcticcompass.blogspot.fi/2013/08/fukushima-catastrophe-is-ongoin...

Alan Dorkin

Eilinen linkkini ei jostain syystä toimi tässä kontekstissa. Tässä pieni ote Euroopan Säteilyturvakeskuksen Chris Busbyn haastattelusta:

RT: "Why has TEPCO failed to contain the radiation?"

Chris Busby: "I think no one has actually realized how bad this is, because the international nuclear industries have tried to play it down so much, that they sort of came to the idea that somehow it can be controlled. Whereas all along, it could never be controlled.
I’ve seen a photograph taken from the air recently, in which the water in the Pacific Ocean is actually appearing to boil. Well, it is not boiling. You can see that it’s hot. Steam is coming off the surface. There is a fog condensing over the area of the ocean close to the reactors, which means that hot water is getting into the Pacific that means something is fissioning very close to the Pacific and it is not inside the reactors, it must be outside the reactors in my opinion."

RT: "Surely international nuclear industry should have come to TEPCO’s help before this?"

CB: " Yes. They should have done that. This is not a local affair. This is an international affair. I could not say why it has not. I think they are all hoping that nothing will happen, hoping that this will all go away and keeping their fingers crossed. But from the beginning it was quite clear that it was very serious and that there is no way in which this going not going to go very bad.
And now it seem to have suddenly got very bad. If that photograph I’ve seen is true, they should start evacuating people up to a 100 kilometer zone."

Jbui

Bushin hallinto(ei siis Bush) käytti myös hajoita-ja-hallitse taktiikkaa vähentääkseen miehitysvaltaan kohdistuvaa vastarintaa, ja usutti shiioja ja sunneja toistensa kimppuun erilaisilla aseistus/pommi/lähiöarmeija-taktiikoilla. Irakin sota aloitettiin petrodollarin suojelemiseksi, verorahojen ryöstämiseksi sotateollisuudelle, öljyvarantojen hallinnoimiseksi - jossa tosin epäonnistuttiin jne. Hamilon kannattaisi erottaa Amerikkamyönteisyytensä ja Jenkkien sotien tukeminen/niiden selittely toisistaan - USA on hieno maa ja kansa, jossa vallan on kaapannut suurpääoma joka sotii ja tekee tuhoa maailmalla mielensä mukaan.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009