Anssi Miettinen kirjoitti pari viikkoa sitten Hesarissa tutkimuksesta, jonka mukaan "puumailmiö on pelkkä myytti". Jos se jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin puumalla siis tarkoitetaan vanhempaa naisia, joka etsii seksikumppaneikseen nuoria miehiä.

Tutkimuksessa analysoitiin 22 000 online-treffipalvelun asiakkaan ikätoiveita 14 eri maassa. Tuloksena oli, että naiset etsivät yhä itseään vanhempia kumppaneita, kun taas miehet ovat selvästi kiinnostuneempia itseään nuoremmista.

Tekeekö tämä muka puumailmiöstä myytin? Kai puumailmiössä on kyse siitä, että tällainen aiemmin äärimmäisen harvinainen ilmiö on nyt vain melko harvinainen. Ja uutinehan on se, mikä on yllättävää eikä se, mikä on tavallista. Jokin aika sitten kohistiin Anna-Leena Härkösen romaanista Ei kiitos. Kirja kertoo parisuhteesta, jossa mies ei anna. Siinäkin taidettiin ensin innostua uudesta "ilmiöstä", kunnes joku selasi Osmo Kontulan tutkimuksia, että kyllähän se edelleen on paljon yleisempää että mies haluaa ja nainen pihtaa. Niin tietysti, mutta juuri siksihän Härkösen kirja oli kiinnostava. Poikkeuksellinen on uutinen ja romaanin aihe, ei tavallinen.

Mutta takaisin puumaseksiin. Kyllä, evoluutiopsykologeille on aika lailla selvää, että miehet etsivät oman ikäistään tai nuorempaa kumppania, joilla hedelmällistä ikää riittää - ja naiset vastaavasti miestä, jolle on jo ehtinyt kertyä sosiaalista statusta ja muita resursseja. Tämä on enemmän tai vähemmän universaalia ja kumpuaa ihmisluonnosta.

Eri kulttuureissa ja eri aikakausina seksikulttuurit ovat sitten yrittäneet tulla toimeen tämän tosiasian kanssa eri tavoin.

Annikka Mutanen kirjoitti omassa blogipostauksessaan Halu ja intohimo kurissa ja nuhteessa pohjoismaisen ja eteläeurooppalaisen seksimoraalin eroista. Seksivallankumouksen mytologiaan kuuluu ajatus yhdestä janasta, jolle ihmiset voitaisiin asettaa seksiasenteidensa "vapautuneisuuden" mukaan, mutta todellisuudessa näyttääkin käyneen niin, että liberaalit asenteet eivät klusteroidu tällä tavalla. Pohjoismaissa sinkut ehkä hyppäävät muita herkemmin yhden illan suhteeseen tuntemattoman kanssa, mutta pettämiseen - tai rinnakkaissuhteisiin kuten uusasiallinen termi kuuluu - suhtaudutaan moralisoivammin kuin katolisessa Euroopassa.

Pettämistä kannattaisi tarkastella laajemmastakin kuin kolmiodraaman osapuolten näkökulmasta. Mitä tapahtuu seksi- ja parisuhdemarkkinoille, jos pettämiseen suhtaudutaan sallivasti? Entä jos siihen suhtaudutaan tuomitsevasti?

Olen sivunnut tätä tematiikkaa aiemmassa postauksessani Timo Hännikäisen kirjasta Ilman. Hännikäisen kaltaiset nuoret miehet jäävät kokonaan ilman osaksi siitä syystä, että hänen ikäisensä tytöt ovat parisuhteessa vanhempien miesten kanssa. Yksinkertaistaen: Italiassa menestyneellä vanhemmalla miehellä on vaimon lisäksi pikku ystävätär, joka pettää poikaystäväänsä. Suomessa keski-ikäinen mies jättää vaimonsa ottaakseen nuoremman naisen uudeksi vaimokseen. Lopputuloksena nuori mies ja keski-ikäinen nainen jäävät ilman.

Tiukka seksimoraali suojeli ennen ja suojelee esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa yhä parisuhdemarkkinoilla heikoimmin menestyviä. Jos ikäluokissa on poikia ja tyttöjä suunnilleen samassa suhteessa (eli esimerkiksi sota ei ole verottanut isoa osaa miehistä), naimisiin mennään nuorena loppuiäksi. Vähän kuin kunujaossa haluttavimmat valitsevat ensin toisensa, keskitasoiset sitten ja lopulta jakojäännöksetkin saavat seuraa edes toisistaan. Juuri kukaan ei jää kokonaan ilman. Kunujakokin voi olla raaka, mutta Palloliiton termein: "kaikki pelaa".

Stereotyyppinen "italialainen" kulttuuri (jota esiintyy tietysti jonkin verran kaikkialla mutta varsinkin eteläisessä Euroopassa) jättää jakojäännöksillekin sentään roposia. Nuori mies saa seksiä tyttöystävältään sentään joskus, siis silloin kun tämä ei ole varakkaan rakastajansa luona. Keski-ikäinen vaimo joko saa tai ei saa seksiä ja hellyyttä, mutta ainakin voi pitää sosiaalisen ja taloudellisen asemansa sekä roolinsa perheessä.

Pohjoismainen sarjayksiavioisuus näyttää tuottavan pohjoismaisiin arvoihin huonosti sopivan eriarvoisuuden. Hännikäisen kirjaa lukiessani pohdin, mitä muita keinoja tasa-arvon edistämiseksi olisi kuin islamilainen tai italialainen seksimoraali. Ajatukseen, että nuoret peräkammarinpojat ja hylätyt keski-ikäiset rouvat kohtaisivat eroottisella tasolla, en oikein uskonut. Mutta silloin en ollutkaan kuullut puumailmiöstä.

Puumailmiö on kaikin tavoin kannatettava. Saattamalla jakojäännöksiä yhteen se tasoittaa sitä markkinavääristymää, jonka ihmisluonnon - tässä tapauksessa miehen seksuaalisuuden - vapaaksi päästäminen on tuottanut. Viittaukset Demi Mooren ja Madonnan kaltaisiin tähtiin saavat puumasuhteen osapuolet näkemään välttämättömyydessä jos ei hyvettä, niin ainakin sellaista glamouria, mitä kukaan ennen tämän omituisen kissatermin keksimistä ei olisi voinut siinä nähdä.

Psykologi Michael Dunnin mukaan online-treffipalvelututkimus "haastaa yleisen käsityksen, jonka mukaan taloudellisen itsenäisyyden lisääntyessä naiset olisivat entistä vapaampia etsimään kumppaneita kaikista ikäryhmistä", Miettinen kirjoittaa.

Niin varmaan. Mutta se ei tee puumailmiöstä myyttiä. Tutkimus, joka todistaa miesten haluavan nuorempaa ja naisten vanhempaa, ei tee puumailmiötä olemattomaksi. Se päinvastoin selittää, miksi puumailmiölle on sosiaalinen tilaus.

Kommentit (49)

Milla Puumalainen

No höpön höpön! Ei takuulla ole mitään jakojäännösten yhdistämistä. Kukaan vanhempi nainen ei ota noita ilman seksiä jääviä nuoria miehiä seksikumppaneikseen. Eivätkä he jää ilman seksiä siksi, että nuoremmat naiset on vanhempien miesten kanssa. Miehet jää ilman seksiä siksi, että he eivät osaa olla naisten kanssa, ei nuorten eikä vanhojen! Se on heidän oma "vikansa" ei muitten parinmuodostuksen. Ne, jotka sen homman osaa, saa seksiä niin nuorilta kuin vanhemmilta naisilta. Puumaseksiä on nykyään siksi, että se on nykyään yleisten asenteitten väljentymisen vuoksi enemmän sallittua kuin ennen. Sille ei ole mitään muuta sosiaalista tilausta, eikä tosiaankaan mittenkään jäljelle jääneittein nuoren miesten parinmuodostusongelmien ratkomiseen.
Itse harrastan puumaseksiä. Oman ikäiseni tai vanhemmat miehet ei vain kiinnosta, tulijoita kyllä olisi yllin kyllin. Tai varmaan kiinnostaisikin. Sen sijaan minulla on nuorempi rakastaja, joka on naimisissa, ja jolle kyllä löytyisi muitakin naisia. En varmasti kelpuuttaisi naisten kanssa olemista osaamatonta miestä, näitä joissa ei ole tarpeeksi "urosta", en nuorta enkä vanhaa. Sama se on nämä peräkammarin iäkkäämmätkin pojat, ei heitä kukaan halua, ei edes parisuhteesta ilman jäävä vanhempi nainen.

JP

Meinasin kommentoida juurikin tätä jakojäännössummaa, mutta naisnimimerkki MP ehti ensin.

Marko Hamilo

Varmaan niitäkin naisia on, jotka preferoivat nuorempia miehiä, ehkä jopa miehiä jotka preferoivat vanhempia naisia. He ovat samalla tavalla onnekkaita kuin kaikki muutkin, joiden mieltymykset kohdistuvat johonkin, josta on ylitarjontaa. He myös tekevät markkinoita tasapainottamalla palveluksen niille, joille puumasuhde on korvike.

Mikko Särelä

Marko, hyvä kysymys on, onko kyseessä miehen vai naisen seksuaalinen vapautuminen. Kautta historian ja eri kulttuurien seksuaalinen kontrolli on osunut tyypillisesti kovimmin nimenomaan naisten seksuaalisuuteen. Ja samaten, ei ole mitenkään poissuljettua, että naisen seksuaalisuuden vapautuessa päähyötyjänä olisi joukko miehiä, jotka vetoavat suureen osaan naisia - naisten sijaan.

Armitage

On olemassa myös naisia, jotka eivät saa seksiä siitä syystä että he eivät osaa olla miesten kanssa. Heistä tulee perin usein lesboja. Veikkaan että homoseksuaalien suhteen pätee sama juttu. Eli osa homoista ei ole homoja sen takia että olisivat kiinnostuneita pelkästään omasta sukupuolestaan, vaan sen takia etteivät kykene rakentavaan suhteeseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Eivätkä yksinkään halua olla.

Enigma

Mielenkiintoinen teksti. Sen haluaisin kuitenkin huomauttaa, että vaikka nuori nainen - vanhempi mies on edelleen yleisempi pari kuin nuori mies - vanhempi nainen, ylivoimainen enemmistö suosii kuitenkin oman ikäisiään. Hesarista muistaakseni luin, että vaikka naimisiin menevien parien keskimääräinen ikä on 1900-luvulla Suomessa vaihdellut paljonkin, keskimääräinen ikäero on pysynyt samana (2 vuotta miehen hyväksi).

Varallisuus- ja hedelmällisyyskliseitä tärkeämpi tekijä parinmuodostuksessa on kuitenkin ympäristö, jossa sopivia tarjokkaita on; suurin osa valitsee parinsa esimerkiksi opiskeluympyröistä (tai nykyistä useammin nettiyhteisöstä - jossa sielläkin muodostuvat sosiaaliset ryhmät koostuvat useimmiten tietyn ikäisistä).

Parit, joiden ikäero on yli 10 vuotta ovat edelleen verraten todella harvinaisia. Ja mitä Timo Hännikäiseen tulee, hän itse kommentoi City-lehden haastattelussa, ettei "kelpuuttaisi" keski-ikäistä naista; itse asiassa hänelle kelpasivat lehden esittelemistä naisista vain Jenni Vartiainen ja pari bikinimisua bile-sivuilta. Aika ankeaa kehittää tästä yhteiskunnallista ongelmaa - madaltakoon rimaa kuten muutkin, jos ei parhailta irtoa.

Tiedemies

En ihan ymmärrä sitä vihan määrää, jonka Hännikäisen kuvaama ilmiö herättää, ja joka on ylläkin kommenteissa rivien välistä luettavissa. Puhun tietysti siitä, kuinka ilman naisseuraa jääneet nuoret miehet täysin demonisoidaan; yllä kommenteissa ei suoraan, mutta välillisesti. Kun Hännikäisen kirja tuli - en lukenut sitä, myönnän - niin suomenkielinen internet ryöpsähti täyteen aivan silmitöntä vihaa paitsi Hännikäistä, myös kaikkia näitä peräkammarinpoikia kohtaan. Tuli mieleen jotenkin tiettyjen tahojen puheet romanikerjäläisistä tai somaleista.

Tätä epäsuhtaa "puumailmiö" ei kyllä korjaa lainkaan. Vanhemmat naiset metsästävät niitä nuoria miehiä, jotka todennäköisesti jo muutenkin ovat (maksuttoman) seksin suurkuluttajia. Ja kuten yltä voidaan rivien välistä lukea, jos jotain, niin nämä puumanaiset vihaavat peräkammarinpoikia enemmän kuin nuoremmat naiset. Jostain syystä nimittäin iän - ja ilkeämpi sanoisi katkeruuden - kertyessä "räväkät sinkkunaiset" alkavat vaatia miehiltä entistä enemmän niitä ominaisuuksia, joita juuri näiltä peräkammarin pojilta puuttuu. Ja muuttuvat samalla entistä vähemmän myötätuntoisiksi näitä kohtaan.

Penttinen

Äiti-lapsi suhde, kesken jäänyt itsenäistyminen, naisen halu alistaa ja käyttää.. Ihan kiva, kun erilaiset ryhmät voi tulla kaapist ulos ihan julkisesti

raimo

Nuorena poikana peuhasin paljon puumien kanssa, jalkeenpain katsoen ne olivat hukattuja vuosia mutta hyvaa elamankoulua tosin. Vanhempana taas omanikaiset saati vanhemmat eivat enaa jaksa jo hiipuvaa miehuutta nostaa, mutta onneksi sosioekonomisen aseman nousun myota nuorempia naisia riittaa.
Nuorelle miehelle puuma on hyva harjoitteluvastustaja, mutta pitemman paalle suhde ei toimi. Naisen nuoruus taas on nopeasti ohi ja on tarkeaa ettei noita vuosia hukata. Miehella taas on mahdollisuus uuteen alkuun viela nelikymppisena jos vain kuntoa ja pelimerkkeja riittaa.

Rousseau

Jonkinlaisena "puumana" olen itse nettikeskusteluissa havainnut olevani toisinaan silmittömän raivon kohteena niin nuorten kuin vanhainkin miesten taholta. Vanhat eli itseäni 10 v vanhemmat miehet purkavat minuun kiukkuaan heti kun kuulevat että olen kiinnostunut itseäni nuoremmista miehistä. Olen kuulema lapsellinen ja minua pitäisi sylkeä päin naamaa koska olen pedofiili (huomautettakoon että en ole kiinnostunut alle 21-vuotiaista ja saattaa olla että en edes alle 25-vuotiaista). Nämä ihanuudet minulle laukoneet yli 50-vuotiaat miehet saattavat itse innostua netissä ylistämään kuinka nuoret naiset, tahtoo sanoa alle 30-vuotiaat, ovat erittäin ihania ja haluttavia, ja toitottavat siitä kuinka kaikki nelikymppiset naiset ovat rupsahtaneita läskejä. Tuollainen asenne on todella tympäisevä koska se osoittaa miten lapsellinen noita "totuuksia" laukova mahdollisesti rupsahtanut ja mahdollisesti läski vanha mies on itse, koska hänellä ei ole pienintäkään hajua siitä että yhtälailla kuin hän itse arvostaa nuoruutta ja raikkautta naisessa voi nainenkin arvostaa miehen suhteen. Minkä vuoksi sukupuolet olisivat niin kauhean erilaisia?

Nuorten miesten raivon kohteeksi olen joutunut kun olen torjunut heidät. Jos tulee esille että olen kiinnostunut itseäni nuoremmista miehistä, jotkut nuoret miehet olettavat automaattisesti että se koskee kaikkia nuorempia miehiä, eli olen valmis toimimaan jonkinlaisena puutteenpoistajana ja jakorasiana jokaisen hännänheiluttajan suhteen. Näin ei ole, koska en ole nymfo ja luonnevikaiset yksilöt eivät kiinnosta. Eräänkin torjutuksi tulleen miehen purkaus päättyi siihen väitteeseen että olen kuulema vanha ruma haahka jonka pitäisi uskoa ettei edes voi saada nuorempaa miestä. (Kyseinen mies ei ollut edes nähnyt miltä näytän, olipahan vain innostunut tyrkyttämään puhelinnumeroaan netissä ja kun en ottanut yhteyttä, alkoi ränkyttää ja vänkyttää ja lopulta siis haukkui minut pataluhaksi.) - Ei siis tarvitse ihmetellä minkä vuoksi jotkut meistä "puumista" eivät halua toimia laupeudensisarina ja olla aiemmin mainittujen saamattomien puutteenalaisten miesten eli ns. peräkammarinpoikien panopuina, kun noiden poikien asenne ja käytös on kerran tuota luokkaa.

Kyllä se on sillä tavalla että fiksut saavat ja tulevat entistä fiksummiksi ja saavat entistä enemmän.

Puumuus toimii mielestäni siltä pohjalta ja niin kauan että kukaan tai kumpikaan ei halua pysyvää suhdetta. Pitkässä juoksussa nuoremman miehen höpötykset voisivat varmaankin olla varsin rasittavaa kuunneltavaa, kun on itse ehtinyt jo elää kauemmin ja pidemmälle ja miettiä juttuja 10 - 20 v enemmän kuin kyseinen mies. Jos tuollainen nuori mies vielä alkaa pomottamaan ja määräilemään, niin tervemenoa nuori mies. Mikäli miehellä on dominointipyrkimyksiä, hänen ei liene aiheellista suotta sekaantua itseään vanhempiin naisiin jos aikoo onnistua kumppaninsa "kouluttamisessa"... Itse puolestani uskoisin ettei vanhempia naisia omasta puolestaan välttämättä kiinnosta pomputtaa nuorta miestä sen kummemmin, ja eihän sellaiseen pystyisikään. Aina nimittäin löytyy joku toinen vanhempi nainen jos yhden kanssa ei suju. Eiköhän se puumailu pääasiassa siis seksille perustu niin kauan kuin millekään perustuu. Tasa-arvoiselle seksille, sillä nelikymppisenähän nainen nauttii kehostaan eniten kun nuoruuden estoista on päästy ja mahdollisesti orgasmejakin on oppinut saamaan enemmän ja voimakkaampina, eikä nuori mies ole itse puolestaan kehittänyt vielä mitään impotenssiongelmia omalla tahollaan.

Siljamaarit

Outoa tuomitsemista ja toisten ihmisten valintojen patologisoimista sekä blogi että lähes koko ketju. Ihmettelin itse kyllä aikoinaan alle 30-vuotiaana, miksi aviomieheni, joka oli ikäiseni, eromme jälkeen avioitui kymmenen vuotta vanhemman naisen kanssa; olin vielä nuori ja kokematon, enkä tajunnut, mikä tässä minua vanhemmassa naisessa oli hurmaavampaa kuin minussa. Sitä en muistaakseni kummeksunut, että vajaa nelikymppinen nainen otti alle kolmikymppisen aviomiehen! Valinta oli kuitenkin ilmeisesti heille molemmille oikea, sillä he ovat tietääkseni edelleen yli 20 vuoden jälkeen naimisissa. Nykyisellä elämänkokemuksella, parisuhteita läpikäyneenä, ymmärrän paremmin, että ihmiset valitsevat yksilön, eivät tietyn yleisesti hyväksytyn kaavan täyttävää "standardipartneria". Se, että itse en ole - ainakaan toistaiseksi - solminut suhteita huomattavasti nuorempiin miehiin, ei nähdäkseni oikeuta leimaamaan niin toimivia henkilöitä "jakojäännöksiksi"!

Valto Ensio

Siitä huolimatta, että ihmisliha(kin) on ollut iät ajat kaupan, ei sitä ole ennen näin suorasukaisesti kauppatorille oltu viemässä. "Parisuhdemarkkinat", "jakojäännökset" ja "miehen markkina-arvo" -eivätkö jo nämä nimityshirviöt kuvasta ihan vain sitä aikaa jossa eletään, aikaa jossa on edetty luonnosta ja luonnollisuudesta hyvin kauaksi naaraan ja uroksen alkuperäisestä tarkoituksesta? Aikaa, jossa todella kaikki on kaupan.

Ehkä rannalle jäävät voivat nyt sitten näiden avulla edes protestoida osattomuuttaan johtui se nyt sitten ihan mistä hyvänsä. Helpottaako tällainen "terapia" sitten nykyisin yksinäisyyden kourissa olevia yhtään sen enempää kuin että vastakkainen sukupuoli jäi entisiltä vanhoiltapiioilta ja -pojilta mystiseksi kummajaiseksi hamaan hautaan saakka.

Ennen piti tyytyä siihen mitä oli. "Luonnonvalinta" toimi, ikävä kyllä, jos ei ollut omaisuutta tai muuta statusta ulkonäköseikkojen lisäksi olemassa.

Johonkinhan se tämäkin johtaa, että ihmiset ovat tällä tavalla markkinatermeillä arvioitavissa ja että netin kautta ihmiskeho on kuin teurastamolla kävisi paisteja arvioimassa.

Milla Puumalainen

Tiedemies kirjoitti mm. "Jostain syystä nimittäin iän - ja ilkeämpi sanoisi katkeruuden - kertyessä “räväkät sinkkunaiset” alkavat vaatia miehiltä entistä enemmän niitä ominaisuuksia, joita juuri näiltä peräkammarin pojilta puuttuu. Ja muuttuvat samalla entistä vähemmän myötätuntoisiksi näitä kohtaan." Näinhän asia ei ole. Se, että vanhemmat naiset eivät ota peräkammarinpoikia, ei johdu vihasta eikä katkeruudesta, vaan terveestä itsekkyydestä, jota on tullut vuosien myötä. Naiset vain yksinkertaisesti haluavat itselleen parempaa elämää, kuin mitä nämä "ei niin hyvin naismaailmassa pärjäävät" miehet pystyvät näille naisille tarjoamaan. Parempi elämä on joskus, aika useinkin, jopa yksin elämistä, sen sijaan, että alkaisi jollekin tuollaiselle miehelle äidinkorvikkeeksi. Ei tämän asian toteaminen ole vihaa tai katkeruutta, vaan lähinnä itsensä arvostamista, ja sen ymmärtämistä, että elämä on muunkinlaista kuin perinteinen naisenroolin mukainen elämä. Omien toimeentulolähteitten ja varallisuuden myötä naisillakin on mahdollista valita "toisenlainen" elämä. Siihen kuvioon sopii hyvin nuorempi rakastaja tms.

Monet nuoret miehet pitävät lisäksi vanhemmista naisista, koska monet vanhemmat naiset ovat elämänkokemuksen myötä vapautuneita niin elämisen kuin seksuaalisuudenkin suhteen. Nuorena erityisesti naiset kantavat mukanaan aivan liikaa turhia sääntöjä ja rajoituksia, joista elämänkokemuksen karttuessa osa meistä pääsee eroon, ja se miellyttää monesti nuoria seikkailunhaluisia miehiä. Siitä on molemminpuolista iloa. Hyvä näin.

Milla Puumalainen

Valto: “Parisuhdemarkkinat”, “jakojäännökset” ja “miehen markkina-arvo” ovat aivan vääriä termejä, ei parinvalinta toimi nykyäänkään mittenkään talouselämän markkinalakien mukaan. Pariutuminen on edelleen ihan sitä samaa luonnonvalintaa kuin ennenkin. Tai oikeastaan ennen oli paljon enemmän kyse markkinoista, kun nuoret olivat vanhempien ja suvun kaupankäynnin kohteena omaisuutta turvattaessa. Kyllä nykyäänkin ihan aito luonnonvalinta määrää sen, että jotkut saa ja jotkut jää ilman. Se on 1+10 ja 1+0 peliä ja kaikkea siltä väliltä. Vanhemmat, suku, yhteisö eivät enää nykään vaikuta niin voimakkaasti ihmisten seksuaalisiin valintoihin kuin ennen, joten tuo valinta on monipuolistunut muuksikin kuin pelkäksi suvunjatkamiseksi. Jälkeläisten saanti tai markkina-arvo eivät enää ole ne ratkaisevat valintakriteerit, vaan se jokin, seksuaaliseksi vetovoimaksi kai sitä voisi kutsua tai joksikin. Voisi melkein sanoa, että ihmiset voivat nykyään olla enemmän sukupuolisten vaistojensa vietävänä kuin ennen. Siihen on nykyään vara.

Valto Ensio

Milla: "“Parisuhdemarkkinat”, “jakojäännökset” ja “miehen markkina-arvo” ovat aivan vääriä termejä".

Mutta miksi esimerkiksi näitä on jopa tutkimus- ja kirjallisuuden alalla sitten lanseerattu käyttöön jo pitemmän aikaa? Vainko siksi, että muutamat julkisuutta halajavat niiden avulla pääsisivät poikuudestaan/ saamattomuudestaan?

Olen kyllä seurannut parinvalintarituaaleja moneltakin tasolta, enkä tietenkään ala ihannoimaan "mennyttä, `hyvää´ aikaa" kun sekään ei pidä paikkaansa.

Paljon käyn edelleen lavatansseissa ja sielläkin, isommissa paikoissa, ovat selkeä "Anttilan ja Stockmannin" puolet olleet todellisuutta aika kauan. Kuitenkin humpalla edelleen on enimmäkseen jalanliike, ja kuinka naista kohtelee muutenkin, se paras tae, että ilta sujuu tanssien, ei seinille katsellen. Tämän voin kääntää ihan omana mielipiteenä koskemaan myös niitä naisia, joita mieluimmin haen.

Mutta kunhan tässä spekuloin vaihtoehdoilla -jos niitä on?

Vääristymiä jokatapauksessa on ehkä enemmän kuin ennen. Ainakin siitä käsityksestä, että mitä seksuaalisuus voi todella olla. Onhan näitä tutkimuksiakin jo tehty esim. internetin pornon vaikutuksesta nuorten osalta. Onhan se aika hurjaa, jos viagrareseptiä on vailla joku 16-20 vuotias kaveri joka luulee, että pitää jaksaa höylätä illasta aamuun tai lahkeessa ei värähtelekään etukäteen arvellulla tavalla kun pykälään olisi pääsemässä.

Toisaalta samoja luulojahan ne vanhemmat miehet naureskellen siirsivät omassakin nuoruudessani nuoremmilleen: "Monastiko?" oli hyvin yleinen, virnistellen esitetty kysymys maanantaiaamuisin työmailla.

Minäkään en ole eilisenteeren poikanen näissä asioissa, mutta eipä se tietenkään takaa sekään, että kaikesta ilmassaliikkuvasta aina perillä olisi.

Tiedemies

En minä puhunut siitä, että ei huolita peräkammarinpoikia - siihen ei auta kerrassaan mikään, eikä sitä voi mitenkään vaatia - vaan se, että näissä jutuissa keksitään erilaisia syitä demonisoida miehiä, jotka ovat oikeastaan täysin syyttömiä itse omaan tilanteeseensa. Olen suomenkielistä internettiä tämän aiheen tiimoilta seurannut jo toistakymmentä vuotta, ja ilmiö ei ole muuttunut mihinkään. Hännikäisen kirjassaan nostamasta problematiikasta - siis merkittävästä määrästä miehiä, joille alkaa jo jossain vajaa kolmekymppisenä selvitä, etteivät he todennäköisesti kenellekään koskaan tule kelpaamaan - ei ole saanut edes puhua ilman, että moni yleensä 30-40-vuotias nainen, dehumanisoi nämä miehet täysin.

Ja yleensä homma menee niin, että mitä enemmän nainen itse on pettynyt miehiin, sitä enemmän vihaa ryöpytetään juuri niiden miesten niskaan, jotka tosiasiassa eivät ole koskaan edes seurustelleet naisen kanssa. Tätä pidän erikoisena, koska nämä miehet eivät ihan määritelmän nojalla edes voi olla syypäitä niihin negatiivisiin kokemuksiin, joita naisilla miehistä on. Yllä joku puuma esitti, että nuoret miehet olettavat tämän olevan kiinnostunut automaattisesti, mutta miehet, jotka tällaisen oletuksen pääsevät jotenkin ilmaisemaan, ovat melko varmasti jotain ihan muita kuin Hännikäisen kuvailemia ilman jääneitä miehiä.

En todellakaan oleta - kukaan tuskin olettaa - että kukaan nainen. nuorempi tai vanhempi, tuosta vaan kiinnostuisi näistä peräkammarinpojista. Markon juttussa esitetty oli siksi epärealistinen mekanismi ongelman ratkaisemiseksi. Se, mitä minä ihmettelen oli, että tätä ongelmaa lähestytään mieluummin vihaamalla ja demonisoimalla. Kai kyse on jostain samankaltaisesta kuin romanikerjäläisissä, jotka nähdään mieluummin rikollisina ja syyllisinä omaan kurjuuteensa kuin vain pudokkaina, joilla nyt ei satu olemaan mitään tarjottavaa nykymuotoisessa yhteiskunnassa. Ei kai heitä nyt sen takia tarvitse vihata? Sama pätee niihin miehiin, jotka kaipaavat kumppanuutta, seksiä, tai läheisyytta, vailla mitään realistisia mahdollisuuksia sellaista koskaan saada. En minä ymmärrä, miksi heitä pitää siksi vihata.

Rolf

Kiitos teille asiallisista kommenteistä. Itselläni on kokemusta äärimmillään 12 vuotta nuoremmista ja vanhemmista naisista parisuhdekokeiluina, joten aihe kiinnostaa. Teoriatasolla on sellainen kutina minussa vahvistunut, että juuri yhteiskunnallinen demokratia suosii jollain tavoin geneettisiä valintatekijöitä ympäristötekijöiden kustannuksella.
Näin sattuman vaikutusta yleisellä tasolla vähentävä länsimainen kulttuurimme nostaa yksilölliset perintötekijät kulttuurievoluution piiriin. Puuma- ja peräkammarikulttuurit ovat siten geneettisen monimuotoisuuden masinoimia yksittäisiä kulttuurellisia sopeutumia.

Rousseau

Paremman tekemisen eli suon kuokkimisen puutteessa ihmisillä on nykyään aikaa mietiskellä "turhia" asioita, ja sen vuoksi aiheesta kuin aiheesta väkerretään erilaisia tutkimuksiakin. Väkisinkin tuloksia tavaillessa alkaa tulla masentunut olo että kokonaiset elävät ihmiset persoonallisuuksineen kehoineen ovat muuttuneet pelkiksi palikoiksi joista rakennellaan milloin minkäkinlaista muodostelmaa. Olit sitten ihmisenä millainen hyvänsä tai harrastit mitä hyvänsä, sinut voidaan näppärästi sijoittaa johonkin kategoriaan ja täten oletkin sitten punnittu, mitattu ja leimattu siksi tahi täksi.

Mutta mitään ainutlaatuistahan meissä ei ole, tuli se kasvottoman massan mielikuva sitten tutkimuksien tuloksena tai ihmiskunnan historiaa tarkastelemalla...

Aivan varmasti kautta aikain on ollut olemassa vanhempia naisia jotka eivät panneet pahakseen nuoremmankaan miehen seurasta. Jos ajattelee jotain vähänkin rikkaampaa naista joka on onnistunut jäämään lukuisten lapsivuoteiden jälkeen henkiin ja elämään itseään huomattavasti vanhempaa aviomiestään pidempään, niin mikä häntä olisi estänyt leskeksi jäätyään ottamasta vaikka miten nuorta miestä uudeksi kumppaniksi kun kerta ne perillisetkin oli jo saatu aikaan sille alkuperäiselle paronille tai mille milloinkin? Joku historiaa tunteva voisikin kertoa oliko kyseinen yleistäkin vai ei?

Ei ole olemassa mitään uutta auringon alla. Emme me lajina niin kekseliäitä ole ettäkö yhtäkkiä löydettäisiin joku upouusi asia jollaista ei ole koskaan kokeiltu eikä koettu kautta ihmiskunnan historian.

Me nykyään vain kuvittelemme että meidän pitäisi tuntea jotain syvää empatiaa ja sympatiaa toisiamme kohtaan ja järjestää niin että kaikilla on hyvä olla. Sellainen ei tule koskaan toteutumaan. Siksi ne joilla on yksilöinä mahdollisuus ns. toteuttaa itseään tehkööt sitä vapaasti, koska vaikka he luopuisivat kaikesta mahdollisesta omassa elämässään, se ei tätä koko maailmaa tai edes tätä maata rahtuakaan onnellisemmaksi. Ne taas joilla ei ole mitään mahdollisuuksia mihinkään, kaikki peräkammarin pojat jne. saakoot toki veisata valitusvirsiään, mutta lopputuloshan puutteesta itkemisessä on aina se että puute ei muutu miksikään. Ehkäpä sitten on syytä olla prostituoituja, ja itse ainakin näkisin että tyhmähän se sellainen ihminen tai kansa on joka ei huoria hyväksy ja vieläpä panettelee näitä sen minkä ehtii, kun kuitenkin salaa nurkan takana raha vilahtaa ja näin päin pois.

Jos on totta että jo apinaihmiset harjoittivat prostituutiota (seksiä ruokaa vastaan), niin aivan luonnollistahan se on. Luonnollisempaa kuin ikuinen marina siitä että joku sai ja itse ei.

Joni Pelkonen

"Vääristymiä jokatapauksessa on ehkä enemmän kuin ennen. Ainakin siitä käsityksestä, että mitä seksuaalisuus voi todella olla. Onhan näitä tutkimuksiakin jo tehty esim. internetin pornon vaikutuksesta nuorten osalta. Onhan se aika hurjaa, jos viagrareseptiä on vailla joku 16-20 vuotias kaveri joka luulee, että pitää jaksaa höylätä illasta aamuun tai lahkeessa ei värähtelekään etukäteen arvellulla tavalla kun pykälään olisi pääsemässä."

Erehdyt. Erektioapua suositellaan nuorille pojille siksi että heillä muuten kokemattomuuttaan olisi vaikeuksia suoriutua aktista. Tällä ei ole mitään tekemistä pornon kanssa vaan suorituspaineet ovat samoja kuin aina ennenkin mutta nykyään niihin on olemassa apu, siispä sitä käytetään. Olisipa kummallista jos apua *ei* tarjottaisi kun sitä kerran on tarjolla?

siljamaarit

Menee ehkä toistoksi, mutta kysyn uudelleen, mikä oikeuttaa nimittelemään ihmisiä "puumaksi" tai ''jakojäännökseksi" sen perusteella, että he valitsevat eri ikäisen kumppanin? Eikö tässä muuten niin individualistisessa yhteiskunnassa olekaan oikein valita seksi- tai elämänkumppani tämän yksilöllisten ominaisuuksien perusteella?

Toiseksi: Seksiä tai rakkautta ei ole välttämättä, olipa sitten sinkku ja vapaa valitsemaan, tai olipa avioliitossa tai muussa parisuhteessa. Jos sitten löytää kumppanin, niin tämäkö pitäisi hylätä, jollei hän täytä tiettyjä yhteiskunnallisesti soveliaiksi katsottuja normeja? Kuulostaa kovin vanhanaikaiselta.

Vielä Hännikäisen kirjaan palatakseni: sen teemanahan oli tietääkseni toive, että nuorille miehille taattaisiin viehättävää nuorta naisseuraa tarvittaessa vaikka yhteiskunnallisen palvelun muodossa, jos muuten ei onnistu. Tämän pikkulapsenomainen toive, jossa ihminen ei itse ota vastuuta omasta onnellisuudestaan, vaan odottaa onnen (tai seksin) tulevan ulkopuolelta ikään kuin maito äidin rinnasta vauvalle on liikuttava. Onneksi useimmat ihmiset, jotka ovat '"pakkoselibaatissa" ovat iäkkäämpiä ja viisaampia.

Hamilon esiintuomaa fylogeneettisesti mielekästä teoriaa siitä, että miehet etsivät hedelmällistä naista ja naiset johtavassa asemassa olevaa, jälkeläisistä huolehtimaan pystyvää urosta, en kiistä. Näillä kivikauden vaistoillahan täällä eletään; mutta miksi siitä pitäisi tehdä normi nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa?

Valto Ensio

"Erehdyt. Erektioapua suositellaan nuorille pojille siksi että heillä muuten kokemattomuuttaan olisi vaikeuksia suoriutua aktista."

Älä höpötä Pelkonen. Kyllä Viagra on yhtenä tuotteena siinä kaiken medikalisoimisen ketjussa jossa käsittämättömiä voittoja tekevät lääkefirmat avuliaitten reseptienkirjoittajien avulla businestaan kutovat.

"Tikanpojan" puuhun kiipeämisen yhdeksi opetukseksi kuuluu myös epäonnistua, yrittää uudestaan, ja ehkä sitten onnistua. Ei lannistua ja kuuliaisesti vaivaan kuin vaivaan popsaista pilleri huuleen.

Ikäraja moiselle pillerille 65, eli eläkekortilla ilmaiseksi jos tuntee todella tarvitsevansa.

Siljamaarit: oikeastaan noin ajattelen minäkin -kun tarkemmin ajattelen. Sinä osasit sen vain paremmin muotoilla.

Enigma

Tiedemies; Selibaatti-Timon kirjan herättämä inho nyt luultavasti ei kuitenkaan johtunut siitä, että naiset jotenkin vihaisivat kollektiivisesti yksinäisiä miehiä, vaan ko. kirjoittajan (toki tahallaan kärjistetyistä) ratkaisuehdotuksista tilanteeseen. Tällaisiin lukeutui mm. pakollinen prostituutiopalvelus nuorille naisille armeijan tapaan. Jos tällaisia latelee, niin ei ole mikään ihme, että saa suuren yleisön vihat päällensä - ja suuren mediahuomion, mikä varmasti oli tarkoituskin.

Yhteiskunnassa, jossa sukupuolijakauma on jokseenkin normaali (vrt. tietyt Kiinan alueet, jossa miehiä alkaa olla reipas enemmistö nuorista), luulisi suurimman osan löytävän parinsa. Jos toisesta sukupuolesta jää iso osa ilman, jää toisestakin (jos nyt ei moniavioisuutta ole kuvioissa). Miksi nämä ryhmät eivät löydä toisiaan? Yksi selitys on, että toista ryhmää sinkkuus/selibaatti ei juurikaan haittaa. Kun miehiä ja naisia on yhtä paljon, jokaista vapaaehtoisesti yksin olevaa vastaa toinen yksin jäävä - mahdollisesti tahtomattaan. Jos vaikkapa naisista 5 % ja miehistä 1 % haluaa olla ilman parisuhdetta, siinä jää suuri joukko miehiä "ilman". Tai toisinpäin.

Vapaassa yhteiskunnassa jokaisella lienee vapaus valita parinsa tai vaikka yksinolo, jos siltä tuntuu. Sille ei voi mitään, ellei haluta mennä ääriuskonnolliseen pakkonaittamiskulttuuriin.

Vesa Toljola

Enemmän edestkaisinliikettä ja vähemmän puhetta (vrt. Afrikan populaation kasvukäyrä), tämä on ehkä kuivikkain seksiä käsittelevä ketju ikinä.

Neonomide

Viimeistelen juuri opinnäytetyötä biologisismista & sukupuolesta ja en uskonut vielä näin loppumetreillä törmääväni näin hauskoihin uudis[?]käsitteisiin.

Evoluutiopsykologisointia ja markkina-arvolässytystä Laasasen Henryn henken - hänhän popularisoi raudanlujille kovistiedemiehille koko joukon uusia käsitteitä kirjaksi turvonneessa huumoripamfletissaan Naisten Seksuaalinen Valta (2009).

Hauskaa tässä nimittelyfarssissa on se, että oikeastaan sitä seksuaalista valtaa todella on vain ns. geneettisillä julkkiksilla eli nuorilla hyvännäköisillä naisilla, jotka kelpaavat ainakin teoriassa kaikille.

Parisuhteen etsiminen on tietenkin "jakojäännösvaiheessa" sitä nussimiseen pyrkimistä kivesten ja munasarjojen rumpujen tahtiin ja kilpajuoksun estoisimmat ja epäviehättävimmät (ja sellaisina itsejään pitävät, siis jälleen estoisimmat) jäävät tietenkin nuolemaan näppejään. Toistaiseksi.

Ei ole keenit suosineet omaakaan naamaani erityisemmin, mutta ehdokasnaisia on silti riittänyt säännöllisin väliajoin, todella laajalta skaalalta. Koenkin hyvin hyvin hauskaksi nämä biologistiset törkykäsitteet, joiden tarkoitusperästä riippumatta pääasiallinen denotaatio on se, että ihmiset leimataan ryhmään A, B ja C ja biologistinen maailmankuva voittaa.

Pilluttomat jäävät perähuoneisiin, vain siksi että he ovat jo sellaisia... jakojäännöksiä.

Kiitos aamuyön nauruista, palaankin tästä kirjojen ääreen. :-D

Maailmaa tämä vain on

Hamilolle: "Ei kiitos" kirjasta, se on hämmästyttävän yleistä, että mies sanoo ei - on haluton, se kävi ilmi kun aikanaan keskustelin asiasta tuttavapiirin naisten kanssa, asiattomille tässä vaiheessa, kyse ei ollut viehkeyden puutteesta. Olin yllättynyt kun asian mittasuhteet valkenivat.
Poikeuksellinen uutinen se ei ollut. Asiasta vain tuli julkinen. Nykyään puhutaan kaikesta avoimmemmin, ne asiat eivät välttämättä tunnu aina mukavalle.
Tämä haluttomuus ilmenee suhteellisen nuorissakin miehissä, yleisemmin kuitenkin 45-ikävuodesta ylöspäin.
Yleensä on pidetty meteliä, kun nainen ei halua ja todellisuudessa eivät miehet niin erilaisia ole. Mutta se on tabu josta ei voi puhua. Tai siihen suhtaudutaan tunteenomaisella kiihkolla, josta asiallisuus on kaukana.

Nykyään ikä ei ole enää kriteeri sen paremmin miehille kuin naisillekaan, ammoisista ajoista joillekin naisille on ollut tärkeää miehen sosiaalinen status yms.
Samoin on ollut myös puolin ja toisin nuorempia rakastajia.Tyyli, mieltymykset, harrastuksetkin vaikuttavat, tänä päivänä mitä niitä tässä kertaamaan enempää.
Aina on ollut joku porukka olemassa noihin muutaman vuoden ikähaarukka- lokeiroihin, mutta todella useasti miehet ovat sanoneet ettei iällä ole merkitystä, sekin monasti vaikuttaa tietenkin millainen ulkoinen habitus on. Mutta ei kenenkään tarvitse olla mannekiinikaan.
Lisäksi näin rumasti sanottuna ei se järjen määrässä aina näy... ne ikävuodet, samanikäisyys ei vielä sinällään "onnea luo" on kokemusta seurustelusta ja seksisuhteista, jotta on tullut huomatuksi sekin puoli.
Oman ikäinen voi olla jollain osa-alueella todella kehittymätön. Siksi toiseksi, jos molemmille on ok harrastaa seksiä tai seurustella, mitä sitten?
Tosiaankin, miehet jäävät vaille seksiä sosiaalisten taitojen puutteessa, käytöstapojen ja jopa siisteydenkin vuoksi.
Jälleen kerran, ihan sama kumpaa sukupuolta on, kumpikaan ei pidä edellä mainittujen puutteesta.

Ei siinä vihasta kyse ole, puheenollen peräkammmarin pojista, ei vain kiinnosta.
Vanhemman naisen ja nuoremman miehen seksuaalinen halukkuus kohtaa, siinä se, ei sen kummempaa. Aika usealla näitä kokemuksia on. Eivätkä nämä miehet ole tosiaan mitään ylijäämää/jakojäämää, vaan fiksuja, miellyttäviä, aktiivisia ihmisiä.

Eikä ole ongelma jos ei löydy sopivaa, voi mennä merta edemmäs kalaan, ulkomaille, näinhän tehdäänkin, joku ihan naimisiin astikin.
Ja ajatus että nuorempaa miestä alistaisi, on naurettava. Niitä bileitä pidettään joissain aivan erikseen, jossa alistus kuuluu kuvaan.
Keski-ikäisillä miehillä, jotka ovat sharmantteja on mahdollisuus saada nuoren naisen kiinnostus tai kiinnostus ylipäätään tai he ovat todella mukavia ja miellyttäviä ihmisiä. Eivät he siinä määrin nai nuorempia, että täällä olisi vääristymiä. Oikeasti naurattaa jo.
Naisilla taas on hyvin yleistä, että eivät halua edes mennä uuteen suhteeseen, vaan haluavat elää omaehtoista elämää, jossa hyvä seksisuhde voi täydentää elämää. On tehty lapset eikä haluta enää pesää tehdä. Silloin voi olla Puuma, jos siltä tuntuu.

Eikös tuo ole hieman nuorempia miehiä vähättelevää, kyllä he halutessaan saavat nuorempia naisia, jos siltä tuntuu, mutta moni viihtyy itseään vanhemman naisen kanssa. Sekös nyt kauheaa onkin?

Otetaan nyt löysemmin, ei minäkään päätäni halkaise, jos joku mies nuoremmasta naisesta pitää, kaipa heillä molemmilla on omat intressinsä. En suostu uskomaan että nainen haaskaa aikaansa vanhemman miehen kanssa enkä päivastoin. Molemmat ovat siinä mukana vapaaehtoisesti.

Tiedemies

Tietenkin vapaassa yhteiskunnassa jokaisella on oikeus valita kumppaninsa. Tällä on kuitenkin vapaassa yhteiskunnassamme sellainen seuraus, että merkittävällä osalla miehistä ei ole mitään mahdollisuuksia koskaan saada mielekästä parisuhdetta, vaikka haluaisivat. Tämä on tosiasia, ja tosiasia on myös se, että nämä miehet kokevat sen usein ahdistavaksi. Minusta se, että tämän ongelman esiintuominen herättää närkästystä, mitätöintiä jne., on kummallista. Tämä ei eroa esimeriksi työttömyydestä oikeastaan mitenkään. Erotuksena on, että yhteiskuntana me katsomme, että ihmisten toimeentuloa pitää jotenkin turvata, ja siksi on jotain sosiaaliturvaa. Tästä huolimatta työttömyys aiheuttaa kaikenlaista kurjaa.

Myös syrjäytyminen ihmissuhteista aiheuttaa kurjistumista. Me voimme toki sivuuttaa sen toteamalla, että se on näiden oma vika, tai että emme voi sille mitään. Poliittisesti varmaan onkin niin, että Hännikäisen ehdottamat pakolliset prostituutiopalvelut jne. ovat älyttömiä ehdotuksia, mutta Suomessa on prostituutio muutenkin kiellettyä. Usein juurikin samat tahot, jotka tähän mitätöintiin lähtevät, ovat niitä, jotka kannattavat prostituution kieltämistä ja erityisesti kannattavat prostituoitujen asiakkaiden rankaisua Ruotsin malliin. Pidän tätä kummallisena, ja tulkitsen sen vihan ja halveksunnan osoitukseksi noita miehiä kohtaan, aivan samaan tapaan kuin kerjäämisen kieltämisen vaatiminen on halveksunnan ja vihan osoittamista kerjäläisiä kohtaan.

Tämä ei uskoakseni liity kerrassaan mitenkään tähän puumailmiöön, koska puumailmiössä on kyse seksuaalisesta kanssakäymisestä vanhemman naisen ja sellaisen nuoren miehen välillä, joka ei todellakaan ole tässä syrjäytymisvaarassa, siis toisin kuin Marko yllä esittää, ehkä leikkimielisesti. Jos jotain, niin puumailmiön hehkuttaminen on ikäänkuin suolan hieromista syrjäytymisuhan alla olevien miesten haavoihin, vähän samaan tapaan kuin rikkaiden rikastuminen tilanteessa, jossa merkittävä osa porukasta elää siltojen alla.

Itse en ole asiasta niinkään kiinnostunut muulla tavalla kuin kuriositeettina. Lisäksi epäilen, että suurin osa ihmisistä ei vain yksinkertaisesti halua myöntää tosiasioita, mikä on minusta jotenkin hassua.

Marko Hamilo

Keskustelu on kulkenut aika kauas varsinaisesta pointistani.

"Hamilon esiintuomaa fylogeneettisesti mielekästä teoriaa siitä, että miehet etsivät hedelmällistä naista ja naiset johtavassa asemassa olevaa, jälkeläisistä huolehtimaan pystyvää urosta, en kiistä. Näillä kivikauden vaistoillahan täällä eletään; mutta miksi siitä pitäisi tehdä normi nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa?"

En tiedä, tekeekö joku siitä normin. Minä en ainakaan sitä normia kannata; päinvastoin minustahan on hyvä, että puumailmiö tasapainottaa tuon kivikautisen vaiston seurauksia.

Kuinka paljon sitten puumailmiö tasoittaa, on toinen asia. Vaikka puumat eivät haekaan saaliikseen niitä kaikkein huonoiten kaupaksi meneviä nuoria miehiä, ottamalla markkinoilta pois laadukkaan, joku nuori nainen joutuukin ottamaan keskitasoisen ja kun se keskitasoinen on viety, joku ottaa sitten sen ujommankin, jne. Samanlainen ketjuhan on käynnissä esimerkiksi asuntomarkkinoilla. Kun kaupunkiin rakennetaan lisää perheasuntoja, hyötyy siitä yksiötä etsivä yksinasujakin ketjureaktion kautta, ainakin vähän.

Tietysti voi olla että on olemassa jokin luuseriuden raja, jonka alapuolella olevat miehet eivät saisi naista edes tilanteessa, jossa heillä ei olisi kilpailijoitakaan.

Mutta miksi tämä kylmä markkinaretoriikka?

Siksi että todellisuudessa nämä markkinat ovat olemassa. Ja ne ovat aika raakoja markkinoita. Minä en kannata tätä markkinoiden kovuutta, mutta on laiha lohtu niille, jotka siinä kilpailussa eivät menesty, kieltää koko kilpailun olemassaolo. Siksihän puolustinkin kaikkia niitä kulttuurin piirteitä, jotka tekisivät markkinoita tasa-arvoisemmiksi.

Markkinoita on vain vaikea huomata. On paljon helpompi tarkastella valintoja yksilötasolla. Psykologisoiva sammakkoperspektiivi on tuttu kaikille, markkinoiden lintuperspektiivi aika vaikea nähdä, ellei kaiva jostakin tilastoja. Yksi keskeinen tekijä, joka jää helposti huomaamatta, on tuo markkinoiden vinouma. Sama henkilö (mies tai nainen) voi jossain asetelmassa kokea että ei käy flaksi sitten millään tai vain kauhealla rimanlaskulla ja jossain että leikiten löytyy paitsi seuraa ylipäätään, myös oikein erityisen kivaa seuraa, ja kuvittelee että nuo erot johtuvat ennen kaikkea siitä mitä itse on tehnyt (itsetunnosta tai mistä lieneekään). Jokainen, joka on opiskellut tai ollut jossain harrastusyhteisössä jossa sukupuolivinouma on suuri, tietää mistä puhun - varsinkin jos on kokemuksia molemmista. Siis jos kyseinen yhteisö on sellainen että siellä helposti syntyy suhteita ja ihmiset viettävät ison osan ajastaan siellä. Tietysti sitten kun epäsuhta on todella iso, se näkyy päälle ja sille tehdään jotakin (teekkarien ja hoitajien bileet yms).

Politiikka ja yhteiskunnalliset arvot lienevät nykyään sukupuolittuneemmat kuin esimerkiksi 1970-luvulla, jolloin käsittääkseni kaikilla puolueilla oli suunnilleen yhtä paljon mies- ja naiskannattajia. Punavihreällä arvomaailmalla varustetulla miehellä on aika helppoa olla naistenmies pehmomiesroolinsa alla. Tietysti tässäkin sitten tehdään kompromisseja, ja ehkä Viivin ja Wagnerin vetovoima perustuu osaksi siihen, että tuollaiset maailmanparantajanaisen ja kyynisen pragmaatikon väliset suhteet ovat väistämättömiä, kun kokoomusta äänestäviä ydinvoimaa kannattavia naisia ei riitä joka insinöörimiehelle eikä yrityksien katoilla banderolleineen kiipeileviä greenpeacemiehiä joka maailmanparantajanaiselle. (Tietysti suuri osa Viivistä ja Wagnerista on muilla sukupuolistereotypioilla pelailua, mutta onahn siinä tämäkin.)

Halujen kohtaamisesta parisuhteessa: kyllä se siellä Kontulan kirjassa on, että edelleen miehet haluavat useammin. Keskimäärin. Koska joissain suhteissa on niin päin, että mies pihtaa ja nainen haluaa, tuloksena on tietysti se että näitä ongelmatilanteita joissa nainen pihtaa ja mies haluaa on enemmän kuin pelkkien keskiarvolukujen perusteella voisi olettaa. Kokonaisuuden kannalta asioita katsova hieman matemaattisen kylmä parisuhdeterapeutti yrittäisi auttaa suhteita, joissa mies haluaa enemmän ja nainen pihtaa mutta ehdottaisi eroa pareille joissa nainen haluaa enemmän ja mies ei anna - koska nämä suhteet pahentavat keskimääräisistä eroista johtuvaa ongelmaa.

Ja Laasasen mainioon kirjaan taisin viitata aiemminkin, mukavaa jos Laasanen ja/tai tämä blogi on antanut edes hyvät naurut niille jotka eivät sen pointtia ole ymmärtäneet.

Marko Hamilo

Vielä Tiedemiehelle: ehkä käytin hieman liian kärkeviä ilmaisuja "peräkammarin pojista". Olin siis aiemmin pohtinut leikilläni, että entäpä jos nuoret miehet ja keski-ikäiset naiset, nämä eniten ilman jäävät demografiset ryhmät, löytäisivät toisensa. Kun sitten puumailmiöstä tuli muodikas puheenaihe, jouduin myöntämään että ehkä olin ollut väärässä.

Mutta vaikka kaikkein vähiten viehätysvoimaiset nuoret miehet ja keski-ikäiset naiset eivät puumasuhteesta toisiaan löytäisikään, kyllä yleisesti ottaen silti puumasuhteita minusta kaikkein eniten selittää se, että näissä ikä- ja sukupuoliluokissa on ylijäämää. Kun tekee iän suhteen hieman kompromissia, on enemmän valinnanvaraa muissa kriteereissä. Puumanaiset valittavat oman ikäisiään miehiä huonolaatuiseksi - niin, siis niitä joita on vapaana. Nuoremmissa niitä vapaita on enemmän, joukossa sitten enemmän valinnanvaraa muille mieltymyksille.

Ja tämä siis on täysin toinen tulkinta ilmiöstä kuin se, jossa koko puumailmiö todetaan olemattomaksi sen perusteella että enemmistö miehistä preferoi nuorempia naisia ja enemmistö naisista vanhempia miehiä.

Tiedemies

Markkinamekanismi ei tässä sikäli toimi, että heikkolaatuisempi mies ei ole oikein substituutti parempilaatuiselle, vaan markkinat vain "kompressoituvat" yläpäästä. So., sillä puuman kanssa pelehtivällä on edelleen omanikäisiä tyttöystäviä, ehkä yksi vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin. Ja sillä, joka ei pelehdi puuman kanssa, on sitten yksi enemmän, ja vaikutus ei näy sinne pohjalle muuten kuin että muilla on näköjään vielä entistä paremmat bileet meneillään, kun he jäävät ilman.

En tätäkään sano moralisoidakseni, enkä usko että Hamilokaan kirjoitti omaansa lainkaan niin. Epäilen vain, että tätä "kohtaanto-ongelmaa" korjaamaan puumailmiöstä ei oikein ole. Ne miehet eivät ole ilman siksi, että kaikki naiset on viety, vaan siksi, että he eivät kelpaa edes niille, jotka eivät kelpaa kenellekään muulle.

Neutroni

Ei hyöty varmaan valu pohjasakalle asti, mutta esimerkiksi alemman keskitason miehille se voi olla merkittävä etu, jos he saavat vaihtoehdoksi toimia seksikumppaneina vanhemmille naisille. Ja tietysti niille vanhemmille naisille. Kyllä ne "saavat" miehet yleensä saavat tarpeekseen eivätkä välttämättä kiinnostu puumista, tai ainakin puuman pitää tarjota heille jotain, mitä oman ikäisiltä naisilta ei saa, esim. suostua epätavallisempiin seksihurjasteluihin tai tarjota mahdollisuus leveämpään elämään.

Timothy from London

Jaaha, yksi kirjoitus lisää seksistä ja sen saamisesta (tai saamisen puutteesta).

Hohhoijaa...yliarvostettua hommaa koko seksi.

Jimbo

Nyt ollaan vaan reilut 10 vuotta Suurta Maailmaa jäljessä tämän "puumailmiön" kanssa. Vuonna 1998 tuli ensi-iltaan sellainen elokuva kuin American Pie, jossa tämä "puumailmiö" kulki nimellä MILF. Heti elokuvan jälkeen pornoteollisuus teki helvetisti rahaa mature-, milf- ja cougar-nimillä kulkevilla elokuvilla. Cougar Town -sarja kai sitten herätti peräseinäjoen aikamiespojatkin "puumailmiöön".

Itse tykkään paneskella vanhempia naisia. Ravintolasta heltiää ilman sen suurempia vaivoja hyvärunkoisia "puumanaisia" koska he haluavat nussia nuorempia miehiä. Vanhemmissa naisissa viehättää tyylikkyys (ei rapalanaamaa, linnatatskoja, rekkalesbokampausta tms.) ja itsevarmuus. Sen lisäksi vanhemmat naiset, ainkaan ne pystyperseiset jakkupukunaiset, eivät ole siideri- ja kerjälaisprinsessoja vaan omista asioistaan omalla rahalla huolehtivia naisia ja irtoseksi sujuu ilman suuria draamoja.

Jos olisin vapaa niin valitsisin ehdottomasti itseäni vanhemman naisen.

Jimbo

MP: “Parisuhdemarkkinat”, “jakojäännökset” ja “miehen markkina-arvo” ovat aivan vääriä termejä, ei parinvalinta toimi nykyäänkään mittenkään talouselämän markkinalakien mukaan.

Heh! No näillä kollektivistirassukoilla on hirveä tarve päästä kommentoimaan jotain "ajankohtaista" aihetta, joista he eivät selkeästi tiedä mitään.

Marko Hamilo

Jimbo, jos parinmuodostuksessa ei ole kyse markkinoiden kaltaisesta ilmiöstä, mistä niissä on kyse?

Kritiikki olisi perusteltu, jos jokainen etsisi vain itselleen sopivaa matchia, eli vaikka lyhyet lyhyitä ja liikuntaa harrastavat liikuntaa harrastavia, ja jos määrät menisivät tasan. Silloion kukaan ei olisi muita halutumpi. Yleisen elämänkokemuksen valossa tällainen väite on kuitenkin tietysti aivan järjetön.

Jimbo

"jos parinmuodostuksessa ei ole kyse markkinoiden kaltaisesta ilmiöstä, mistä niissä on kyse?"

Jos jo mainstream-tasolla teini-ikään kasvanutta ilmiötä analysoitiin 22 000 treffipalveluilmoituksen mukaan niin riippuu varmaan aika paljon millaisilta palvelusivuilta noita ilmoituksia haettiin. Toki, jos kyseessä on tyypillisten konservatiivien pelit ja leikit niin varmasti toimitaan statuksen ja aseman vaatimalla tavalla tai laumapaineen luomien odotusten mukaisesti.

Mitä markkina-arvoteoriaan tulee niin ATM-Laasanen kirjoitti, että "yksinkertaisesti sanottuna markkina-arvoteoria on teoria siitä, että toiset ihmiset ovat halutumpia seksuaalisten suhteiden partnereita kuin toiset".

Se mitä ATM-Laasanen kirjoittaa on samaa paskaa kuin kuumat rahoitusteoriat tai vallitsevat makrotalousteoriat. Jos tiettyjä seksuaalisia haluja omaavat ihmiset etsivät toisiaan niin mitä tekemistä sillä on markkina-arvolla. Vai lasketaanko tietyille seksimieltymyksille tunnusluvut kuten pörssiyhtiöille ja kysyntä ja tarjonta arvottavat nämä mieltymykset ja niitä omaavat.

Jos seksimieltymykset poikkeavat valtavirtakäsityksestä niin samalla niche-sektorilla seksikumppania hakevat eivät ehkä ihan ensimmäisenä ole miettimässä henkilön taloudellista tai sosiaalista asemaa, tai jopa ulkonäköä.

Jos nyt haluaa jotain seksimieltymystä lähteä markkina-arvoistamaan niin siitä vaan. Jotenkin tässä touhussa on sellainen maku, että trendijutusta yritetään väkisin vääntää jotain akateemista supliikkijorinaa.

Marko Hamilo

Tämä on Tiede-lehden blogi, joten oli aihe mikä tahansa, täällä siitä tehdään akateemista jorinaa.

Mitä tulee erikoisiin seksuaalisiin mieltymyksiin, niissä voi hyvin olla vielä suurempia vinoumia kuin koko väestössä. Jos vaikka jotakin heteroseksuaalista kahdenkeskistä fetissiä haluaa 10 prosenttia miehistä ja 2 prosenttia naisista, näillä naisilla on paljon enemmän valinnanvaraa kuin vastaavilla miehillä. Mitä ne muut kriteerit sitten ovatkaan, naisten tarvitsisi tuossa esimerkissä tehdä vähemmän kompromisseja.

Alan Dorkin

Marko kirjoitti:
"Tämä on Tiede-lehden blogi, joten oli aihe mikä tahansa, täällä siitä tehdään akateemista jorinaa."

Eipä tätäkään aihetta kommentteineen voisi tieteeksi mieltää, jos sitä ei erikseen tuolla tavalla painottaisi...

Kaiken kaikkiaan tämä blogi on aivan liian seksipainotteinen - ihan niin kuin miehen ja naisen välinen elämänsuhde perustuisi vain ja ainoastaan seksuaalisuuteen!

Silti kerron seuraavan anekdootin. Muistan hyvin, kun joskus opiskeluaikoina poistuin aamukrapuloissani erään hyvin puoleensavetävän naikkosen kämpiltä. (Sittemmin hän on elättänyt itsensä taiteilijana; runous/kirjallisuus.) Laittaessani takkia päälleni eteisessä, hän heitti ikäänkuin rohkaisuksi perääni kommentin: "Aina silloin tällöin annan säälistä!"

Tuo oli minulle niin suuri loukkaus, etten koskaan unohda sitä. Tämän tapauksen jälkeen kesti pitkään, ennen kuin antauduin tositoimiin kenenkään kanssa. Sitten, onneksi, tapasin nykyisen muusani ja sitä suhdetta on riittänyt ja riittänyt...

Henri K.

Jos puuma-ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että vanhemmat naiset etsivät aktiivisemmin seksiseuraa nuorista miehistä, niin voi olla. Ei tällainen seksi mitään uutta kuitenkaan ole. Hyvin oli jo minun nuoruudessani tiedossa, että esim. Storyvillestä voi käydä helpolla pokaamassa vanhemmista naisista seksiseuraa, jos ei jaksa hirveästi nähdä vaivaa nuorempien kanssa.

Enemmänkin tämä puumakohu kuitenkin liittyy jonkinlaisen feministiseen voimauttamisideologiaan. "Olen jo rupsahtanut, mutta paskat siitä, isken nuoria miehiä siinä missä kaljupäiset ukot nuoria naisia" tms. Tai sitten koitetaan todistella, miten on vielä niin viehättävä, että nuoret miehet suorastaan tyrkyttävät itseään.

Ja mikäs siinä, viime kädessä. Molemmat osapuolet saavat ongelmatonta seksiä.

Riksu

Milla Puumalainen: "“Parisuhdemarkkinat”, “jakojäännökset” ja “miehen markkina-arvo” ovat aivan vääriä termejä,"

Ne ovat aivan oikeita termejä. Parinvalinta jos mikä on markkinataloutta puhtaimmillaan, sillä jokaisella on tavoitteena oma etu (eli saada mahdollisimman hyvä kumppani) ja parisuhdemarkkinoita valtio ei ainakaan vielä juurikaan säätele.

"...ei parinvalinta toimi nykyäänkään mittenkään talouselämän markkinalakien mukaan. Pariutuminen on edelleen ihan sitä samaa luonnonvalintaa kuin ennenkin."

Luonnonvalinta on yhtä kuin markkinatalous. Parhaat pärjäävät. Sanat "markkina" ja "laki" eivät tässä viittaa mihinkään taloutta koskevaan lainsäädäntöön vaan vapailla markkinoilla vallitseviin luonnonlakeihin. Eli siihen, että jotkut saavat melkein kenet tahansa, kun taas jotkut eivät meinaa saada ikinä ketään.

"Tai oikeastaan ennen oli paljon enemmän kyse markkinoista, kun nuoret olivat vanhempien ja suvun kaupankäynnin kohteena omaisuutta turvattaessa."

Parinvalinnassa markkinat tarkoittavat muutakin kuin taloudellisia markkinoita, eikä seksuaaliseen markkina-arvoon (välttämättä) liity lainkaan rahaa.

"Kyllä nykyäänkin ihan aito luonnonvalinta määrää sen, että jotkut saa ja jotkut jää ilman."

Aito luonnonvalinta eli puhdas markkinatalous.

"Jälkeläisten saanti tai markkina-arvo eivät enää ole ne ratkaisevat valintakriteerit, vaan se jokin, seksuaaliseksi vetovoimaksi kai sitä voisi kutsua tai joksikin."

Se seksuaalinen vetovoima nimenomaan on sitä markkina-arvoa. Parisuhdemarkkinoilla markkina-arvoa ei voi mitata niin tarkasti kuin esimerkiksi omaisuuden arvo voidaan mitata euroissa, mutta on silti kiistaton tosiasia, ja jollain tavalla myös mitattavissa, että joillakin ihmisillä on korkeampi markkina-arvo kuin joillakin toisilla.

Marko Hamilo

Tuo Henri K.:n mainitsema "feministinen voimauttamisideologia" on se, mikä minua tässä puumakeskustelussa on huvittanut. Egon pönkittäminen seksisuhteilla on kornia jos sitä tekevät nuoret miehet, eikä se ole sitä yhtään vähempää, jos sen tekevät keski-ikäiset naiset.

Mutta kuten sanottua, muutenhan puumasuhteissa ei ole mitään kritisoitavaa - kaikki voittavat. Molemmat mukana olevat osapuolet ja ehkä markkinavaikutusten kautta ulkopuolisetkin.

Rousseau

"Enemmänkin tämä puumakohu kuitenkin liittyy jonkinlaisen feministiseen voimauttamisideologiaan. “Olen jo rupsahtanut, mutta paskat siitä, isken nuoria miehiä siinä missä kaljupäiset ukot nuoria naisia” tms. Tai sitten koitetaan todistella, miten on vielä niin viehättävä, että nuoret miehet suorastaan tyrkyttävät itseään."

Henri K. tuntuu unohtavan sellaisen (ehkä minimaalisen, mutta kuitenkin olemassaolevan) mahdollisuuden että joku vanhempi nainen saattaa ihan oikeasti tykätä nuoremmista miehistä piste. Eli taustalla ei ole feminististä agendaa että "teenpä kuten miehet tekevät" EIKÄ tarvetta todistella itselleen jotakin. Todisteleeko joku itselleen jotakin jos hän nautiskelee esim. annoksen minttujäätelöä, silloin kun hän aidosti ja oikeasti todellakin pitää minttujäätelöstä?

Tietenkin voidaan ryhtyä pähkäilemään onko sellaisessa tapauksessa kyse jonkinlaisesta jälkeenjääneisyydestä tai muusta "sairaasta" jos ihminen kokee olonsa luontevammaksi itseään huomattavasti nuoremman partnerin seurassa. Ensin vain pitäisi määritellä missä se huomattavasti nuoremman ikäraja sitten kulkee. Onko se siitä kiinni että toinen osapuoli pystyisi olemaan toisen osapuolen biologinen vanhempi ikänsä puolesta?

Omalta kohdaltani en voi sanoa muuta kuin että itseäni 10 v nuorempi mies on todennäköisemmin vielä ulkoisesti sen näköinen että hän ihan oikeasti kiinnostaa ja saattaa kiihottaakin. En pystyisi olemaan 10 v nuoremman äiti, joten tämän vuoksi en miellä itseäni sairaaksi enkä pedofiiliksi, jälkeenjääneisyydestä en osaa sanoa varmuudella... Esteetikoksi ehkä itseni miellän. Ja aivan kuten mitä rumin, lihavin, haisevin ja kaikinpuolin vastenmielisin vanha mies voi nimittää itseään esteetikoksi halutessaan nautiskella nuorista naisista, niin minullakin on tämä sama piirre, kohdistuen tietenkin päinvastoin nuoriin miehiin. Se joka pitää kauneudesta ei itse välttämättä ole kaunis. Puuma-ilmiössä on aika ärsyttävästi juututtu siihen että naisella on ikäänkuin "lupa" puuhastella itseään nuorempien miesten kanssa mikäli hän itse on ns. hyvin säilynyt eli ikäisekseen kaunis. Mutta eihän omia sisäisiä tuntemuksiaan ja mieltymyksiään voi muotoilla sopivaksi sen mukaan miltä itse sattuu näyttämään!

Mutta niin kuin kukaan tuskin menisi soimaamaan sellaista joka suosii parinvalinnassa toisen rodun edustajaa, myöskään ei ole nykyään suotavaa aukoa päätään siitä että suosii oman sukupuolensa edustajaa... niin miksi siitä sitten pitäisi nostaa valtava haloo että suosii itseään nuorempaa partneria?

Kaiken kaikkiaan sen kautta että tarkastellaan mikä on "soveliasta" vanhemmalle naiselle voidaan kenties saada aikaan tilanne että kaikki vanhat ihmiset miehiäkin myöten voivat saada itselleen mahdollisuuden elää vähän rennommin ja luontevammin. Oletetaan ehkä että sitä pidetään ihan normaalina että vanha mies lempii nuorta naista, mutta kyllähän siitä on niin moneen kertaan huomautettu että miten vastenmielistä se on, ettei ole mikään ihme jos neuroottisena nykyaikana ympäristön paine alkaa kohta käydä niin vahvaksi tämänkin asian suhteen että kukaan ei saa enää vapaasti päättää omista asioistaan eikä toteuttaa omia tunteitaan oman rakkaansa kanssa. Kyttäyskulttuuri sen kuin etenee ja kaikkeen puuttumisen tarve lisääntyy. Sekö meistä sitten tekee onnellisia ja täysipäisiä ihmisiä että koetamme kokoajan painostaa toisiamme elämään "keskimääräisesti kuten toisetkin"? Olemmeko ihmisiä vai toistemme klooneja?

Gc

Kyllä nuoremman miehen on moninkertaisesti helpompi saada seuraa nuoremmista naisista kuin vanhemman miehen. Lisäksi se, että nainen preferoi parisuhteessa tietynlaista miestä ei tarkoita täysin samaa mitä hän preferoisi seksissä. Minusta on täysin mahdollista, että keski-ikäiset naiset esimerkiksi preferoivat seksiin mieluummin kolmikymppisiä kuin nelikymppisiä, jos muut asiat ovat samalla tavalla. Iällä ei kuitenkaan ole läheskään niin paljon merkitystä kuin suhteissa toisin päin.

Henri K.

Rousseau: "Ja aivan kuten mitä rumin, lihavin, haisevin ja kaikinpuolin vastenmielisin vanha mies voi nimittää itseään esteetikoksi halutessaan nautiskella nuorista naisista, niin minullakin on tämä sama piirre, kohdistuen tietenkin päinvastoin nuoriin miehiin."

Niin no, suurin piirtein tätä minä tarkoitin voimauttamisella. Tuskin tämä puuman itsensä toiminnassa on etualalla, mutta ilmiön raportoinnissa kyllä.

Se nyt lienee selvää, että nuorempi ihminen on yleensä seksuaalisesti puoleensavetävämpi.

Repsahtava puuma

Puumailmiökin voi olla tapa kahlehtia naista. Ettei saa rauhassa rupsahtaa. Siis näyttää ikäiseltään. Vaan että vielä viisikymppisenäkin täytyisi näyttää niin hyvältä, että voi pyydystää kaksi- tai kolmekymppisiä miehiä. Siitä vaan kauneusleikkauksiin, kosmetologille, kampaajalle, jumppasalille, loputon raadanta ja aherrus ulkonäön eteen, jotta kelpaisi... silti viisikymppinen on viisikymppinen...

En pidä pahana sitä, jos nainen pitää itsestään ja kropastaan huolen itsensä vuoksi, mutta että pitäisi pysyä nuorille miehille kelpaavan hyvännäköisenä vielä mummoiässäkin, ei, vapauttakaa mut siitä!

Maailmankuva

Jos näiden kirjoitusten perusteella pitäisi päätellä minkälainen maailma ja ihmiset on, niin kyllä aukeis ranteet välittömästi. Suurimman osan keskustelijoista kannattaisi keskittyä masturbatioon, niin ei menisi kenenkään aika hukkaan.

Tureek

Islamilaisessa kulttuurissa miehellä voi olla 4 vaimoa. Mohammedilla oli 8.
Kirjoittaja ei selkeästi tunne, että Islamin tiukka seksimoraali sallii 4 vaimon pitämisen. Lisäksi tulevat rakastajattaret.

Shemale ...eikun maleshe.

"Jos näiden kirjoitusten perusteella pitäisi päätellä minkälainen maailma ja ihmiset on, niin kyllä aukeis ranteet välittömästi. Suurimman osan keskustelijoista kannattaisi keskittyä masturbatioon, niin ei menisi kenenkään aika hukkaan."

Täysin samaa mieltä.
Sadistista porukkaa ja kielenkäyttö myös. Koulukiusaajat "kasvaneet" aikuisiksi. Ikää on, mutta muuta ei ollutkaan.
Olisipa mukavaa jos e-pillerit ja kondomit katoaisivat maapallolta, niin loppuisi tämä mankuminen kun "ei saa seksiä". Ennen se lause meni sentään niin että "ei saa vaimoa/naista". Onhan se kaunista muuttaa sana nainen seksiksi. Onnea, hyvin pyyhkii.

Allu

Plaa plaa plaa. Hännikäisen kaltaiset nuoret miehet jäävät kokonaan ilman siksi että ovat epähaluttavia, suorastaan yököttäviä. Ja kuitenkin haluavat itse sitä kauneinta tyttöä... Nuortenkin naisten joukossa on rumia, pariutukoot rumat keskenään.
Puuma-ilmiöön vaikuttanee myös kosmetiikkateollisuuden ja kauneuskirurgian kehitys viime vuosikymmeninä. Nelikympinen puuma voi olla paremman näköinen kuin parikymppinen.

auvo rouvinen

Marko, ei se punavihreän miehen pehmo status ole idea, kuka nainen mitään nössöä etsii. Jos etsii, niitä on peräkammareissa. Selitys löytyy riikinkukon pyrstöstä. Kyseinen uros on niin kelvollinen että pärjää vaikka ei edes aja omaa etuaan. Suurin mahdollinen evoluutio haitta ja silti hengissä.

Sama asia muuten pukeutumisessa itselle sattunut monasti. Käyn parturissa kun naiset alkaa ehdotella. Se kertoo että näyttää todella ränsistyneeltä. Yhden kerran olen joutunut selittelemään pukeutumistani, Tallinan laivalla henkilökunta epäili onko minulla oluen hintaa, piti selittää niille että rikkaat näyttävät kerjäläisiltä, nousukkaat pyrkivät koreilemaan.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009