Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimosen mukaan "Haaviston homous oli ratkaiseva tekijä."

Otsikko liioittelee hieman, sillä Uimosen mukaan rekisteröidyn parisuhteen lisäksi myös siviilipalveluksella ja kirkkoon kuulumattomuudella saattoi olla merkitystä. Yhtä kaikki se sai jälleen kerran ihmettelemään, mitä varten Suomessa on tolkuton määrä yhteiskuntatieteilijöitä, ja silti emme tiedä omasta yhteiskunnastamme mitään. Meillä myös lehdistö tuhlaa jatkuvasti paljon rahaa erilaisiin ad hoc -mielipidetutkimuksiin, mutta kunnollisia ajan yli vertailukelpoisia barometrejä arvomaailman mittaamiseen on rahoitettu vähän.

EVA:n arvo- ja asennetutkimuksia on sentään tehty vuosikymmeniä vertailukelpoisin menetelmin. HS ja Yle ovat teettäneet puoluekannatusmittauksia tavalla, joka mahdollistaa varsin hyvin puolueiden vaalienvälisen kannatusvaihtelun seuraamisen. Eurobarometrien ansiosta tiedämme jotakin suomalaisten arvoista eurooppalaisessa vertailussa ja Tiedebarometri mittaa ainakin kohtuullisen hyvin suomalaisten asenteita tieteeseen ja teknologiaan.

Mutta siinä ne melkein ovatkin. Onko suomalaisten asenteista seksivähemmistöihin, ateisteihin tai siviilipalvelukseen mitään kunnollista pitkän aikavälin tutkimusperinnettä? Maanpuolustukseen liittyvistä asenteista sentään tiedetään jotakin, mutta miten sivareihin suhtaudutaan työelämässä tai ehdokkaina erilaisissa vaaleissa?

Seksivähemmistöihin liittyvää tutkimusta on jo toista vuosikymmentä hallinnut normaalitieteellisestä metodologiasta melkoisen kaukana liihotteleva queer-paradigma, joten ei ihme, jos suomalaisten asenteista seksivähemmistöihin ei tiedetä mitään. Ja kun ei tiedetä, arvaillaan.

Rasismin lisääntymisestähän ei myöskään ollut kuin arvailuja, mihin seikkaan kiinnitin huomiota jo kesällä. Sittemmin on sentään joitakin vertailukelpoisia mittareita löytynyt, ja ne osoittivatkin rasististen asenteiden huomattavaa vähentymistä viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Yhdysvalloissa USA Today on tehnyt jo pitkään kyselyitä, joissa selvitetään, mitä ominaisuuksia äänestäjät voisivat muuten pätevältä oman puolueensa presidenttiehdokkaalta hyväksyä. Yhdysvaltojen erityispiirre on, että ateismi (vain 45 prosenttia hyväksyisi ateistin) pilaa ehdokkaan mahdollisuudet jopa pahemmin kuin homous (55 prosenttia).

Lienee selvää, että Suomessa homon hyväksyisi paljon useampi kuin 55 prosenttia - kuinka moni, siitä meillä ei ole tutkimustietoa. Toisaalta Haavisto on epäilemättä saanut jonkin verran ääniä myös siksi, että hän on homo. Kuinka paljon, sitäkään emme tiedä.

Jos Haaviston tilalla olisi ollut eurokriittinen homo, moni Väyrysen ja Soinin ensimmäisen kierroksen äänestäjä olisikin ehkä joutunut hankalaan tilanteeseen. Monille näistä ehdokasvalinta kallistui kuitenkin joka tapauksessa ilman uskontoon ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä kysymyksiäkin joko kaikin muin tavoinkin perinteisemmällä tavalla suomalaisen Niinistön kannalle, tai kotiin jäämiseen.

Mutta oletetaan että jopa 20 prosenttia äänensä antaneista olisi punninnut valintaa aivan kiikun kaakun Haaviston ja Niinistön välillä. Tämä on varmaankin aivan epärealistisen korkea arvaus. Ja oletetaan että heistä jopa 60 prosenttia heistä olisi "homofobisuuttaan" tehnyt valintansa seksuaalisen suuntautumisen ja First Ladyn perusteella Niinistön hyväksi. Tämäkin on näppituntumalta epärealistisen paljon. Ja silti - yksinkertaistetaan nyt sen verran että ei pohdita nukkuneita - Haavisto olisi saanut vain 12 prosenttiyksikköä suuremman kannatusosuuden. Lopputuloksena olisi ollut 50,6-49,4 Niinistön hyväksi. Samat luvut saataisiin 12 prosentilla kiikunkaakun-äänestäjiä, joista yksikään ei kykenisi äänestämään homoa. Ottaen huomioon Niinistön jo vuosia jatkuneen valtavan kansansuosion ja sen tosiasian, että vaalit ratkaistiin eurokriittisten ei-helsinkiläisten äänillä, euromyönteisellä ja kansainvälisellä helsinkiläisellä olisi tuskin ollut mahdollisuuksia edes kristittynä aviosäätyisenä reservin upseerina.

Luulenpa siis että Haavisto oli oikeassa ja Uimonen väärässä.

Kommentit (10)

rautamies

Marko Hamilo piirsi näköisen kuvan ei vaan queer-, vaan yleisemminkin femninstisestä tutkimuksesta. Vaikka metodologialla ei saivarteltaisikaan, niin femnistisen tutkimuksen tarkoitus on tuottaa lisää todistusaineistoa sen omaksuman idelogian todistamiseksi.

Syksylle suosittelen seuraamaan vaikka "naisen euro om 80 senttiä"- nimistä yhteiskunnallista keskustelua.

Femnistinen tutkimus ei pyri objektiviisuuteen, kuten sentään useimmat jopa yhteiskuntatieteet, vaan naistutkimus tuottaa kvasitieteellistä, tieteeltä näyttävää "tietoa" tieteellisillä menetelmillä ja luomalla omia suljettuja käsiteapparaattejaan. Naistutkimus on liki läpeensä polititoitunutta.

Summa summarum: Marko ilmaisi asian melko kiihkottomasti, mutta silti jokainen pisto femninismiä vastaan aiheuttaa reaktion

Mikael Hki

Homo tai hetero, Niinistöä itse pidin parempana vaihtoehtona presidentiksi. Monet varmaankin karsasti Haaviston äänestämistä koska tämä on homo, mutta toisaalta vähintään yhtä moni äänesti Haavistoa vain ja ainoastaan sen takia että hän on homo. Vähän sama kuin se että Obama sai yleensä äänestämättä jättävät massat liikkeelle pelkän ihon värinsä takia. Toki Obama ihan muutenkin ääniä sai mutta monet äänestivät vain sen takia että hän on Afrikan Amerikkalainen.

Simo Tuppurainen

Nuorisobarometri on jo 90-luvulta mitannut vuosittain 15-29-vuotiaiden arvoja ja asenteita ja niissä tapahtuneita muutoksia. Voidaan tietysti jollain tavalla perustella, että yhteiskunnallisten asenteiden muutokset heijastelevat nuorison asenteiden muutoksia, sillä samat nuoret, joita on haastateltu vuosien mittaan, ovat todennäköisesti edelleen osa yhteiskuntaa.

Paul M

Minä koin presidentin vaalin olevan presidentti-instituution järjestämistä. Instituutiomielessä vastakkain olisivat kuuluneet Lipponen ja Niinistö. Lukuisat näennäiset ehdokkaat sotkivat asetelman ja mukaan tuli muu merkitys. Tuo muu merkitys kärjistyi suvaitsevaisuusjuonteeksi. Kansa jakautui kummallisesti instituution rakentamiseen ja sivuraiteelle suvaitsevaisuuskampanjan mannekiiniksi.

Haavisto on varsin mukavan oloinen ja varmasti pätevä moneen, mutta ei tässä mukavuustekijä ratkaise. Enemmistö voi olla joskus myös kapinaenemmistö. Nyt ei niin ollut kuitenkaan.

Marko Hamilo

Keskisuomalaisen teettämä tutkimus on mielenkiintoinen. Siinä on huomattava kuitenkin se, että se on vuodelta 2008.

Asenteet ovat saattaneet muuttua yhä suvaitsevammaksi tällä välin. Lisäksi puoluekenttä on sillä tavoin muuttunut, että ainakaan nykyisistä perussuomalaisista on vaikea sanoa tämän tutkimuksen mukaan juuri mitään. Vuonna 2008 persukannatus oli jotain kolmannes nykyisestä. On oletettavaa, että perussuomalaisten uusi kannatus poikkeaa jonkin verran vanhasta.

Erot puolueiden välillä ja erityisesti alueiden välillä eivät ihan vastaa stereotypioita. Mikä on tuo muu Etelä-Suomi, joka on niin homovastaista?

Timo Ylhäinen

Avioliitto olisi parasta lakkauttaa yhteiskunnan tunnustamana instituutiona. Yhteiskunnan kannalta riittää, jos tehdään sopimus yhteisomistuksesta, huoltajuudesta jne. Kahden tai monenvälinen, samaa tai eri sukupuolta.

Uskonnolliset yhteisöt voivat sitten vihkiä tai olla vihkimättä ketä tahansa ja harjoittaa haluamiaan seremonioita.

Problem solved.

veka

Kuukausi tämän blogin kirjoittamisen jälkeen, 7.3.2012, ilmestyi HS-Gallup, jossa selvisi 35% Niinistön äänestäjistä ilmoittavan yhtenä tärkeänä valintakriteerinäään olleen Haaviston homoseksuaalisuus. Se on aika paljon, 22 prosenttia kaikista äänestäneistä.

Olisin toivonut, että skeptikoksi itseään nimittävä Hamilo olisi perustanut arvionsa johonkin objektiivisempiin tekijöihin kuin omiin henkilökohtaisiin arvioihinsa suomalaisesta keskivertoäänestäjästä. Tai ainakin jonkinlainen päivitys tähän blogitekstiin maaliskuussa olisi ollut aiheellinen, onhan mielipidetutkimus kuitenkin perustellumpaa tietoa kuin oma mutu-tuntuma. Ainakin, jos haluaa tulla skeptikkona vakavasti otetuksi.

Mikäli Niinistön äänistä vähennetään homouden merkittäväksi päätökseensä vaikuttavaksi tekijäksi ilmaisseet, hän voittaa silti Haaviston, joskin täpärästi. Silloin olisi vajaa 41% Niinistöä joka tapauksessa kannattavia, ne 37,4% Haaviston äänestäjiä ja tämä lähes 22% osuus liikkuvia homofobeja. Kuinka liikkuvia nämä äänestäjät todellisuudessa ovat, olisi tällöin ratkaissut vaalit. On totta, että parisuhdeteemasta huolimatta tietty suuri osa näistä homovihamielisistä olisi joka tapauksessa äänestänyt Niinistöä, olihan kyseessä vain yksi tärkeimmistä äänestyspäätökseen vaikuttaneista syistä. Emme vain voi sanoa, kuinka suuri osa. Vaikka nuo 22% olisivat menneet tasan 50-50 ehdokkaiden kesken, Niinistö olisi silti voittanut, tosin tulos olisi silloin näyttänyt samalta kuin aiemmissa presidentinvaaleissamme (noin 52%-48%). Mutta on kuitenkin niin, että mikäli osakin olisi ollut Haaviston puolella vaalien alla, olisivat mielipidemittaukset näyttäneet paljon tasaisempia lukuja, ja tällä olisi voinut olla todellista vaikutusta vaalitulokseen äänestäjien aktivoituessa tasaväkisestä vaalikamppailusta.

Emme siis voi tietää, ratkaisiko parisuhde tai homous vaalit. Mutta lähes varmaa on, että ilman näitä tekijöitä ei vaalitulos olisi ollut näin selvä.

Marko Hamilo

Ne, joille Haaviston homous oli ongelma, lienevät muiltakin kannoiltaan arvokonservatiiveja, joten he olisivat todennäköisesti äänestäneet Niinistöä joka tapauksessa. Tilanne olisi ollut toinen jos muuten arvokonservatiivisempi ehdokas olisi ollut homo ja arvoliberaalimpi naimisissa naisen kanssa.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009