Miksi leijonat pelasi sunnuntaina täysin ponnettoman ottelun Yhdysvaltoja vastaan? Epäilemättä yksi syy oli se, että amerikkalaiset olivat hyvin valmistautuneita suomalaisten taktiikkaan, ja eliinoivat hyökkäyksiinlähdöt karvauspelillä. Mutta eihän Suomi näyttänyt laisinkaan valmistautuneelta koko matsiin. Sille on tietysti selvä syy: ottelulla Yhdysvaltoja vastaan ei ollut juuri merkitystä.

Tällä kertaa kisoissa on kaksi kahdeksan joukkueen alkulohkoa neljän puolta pienemmän alkulohkon sijaan. Kannustinongelmat ovat silti samat, elleivät vielä pahemmat kuin ennen.

Aiemmin ylemmässä jatkosarjassa voittaja pelasi toisen sarjan nelosta vastaan ja kakkonen vastaavasti kolmosta vastaan. Viimeiset pelit johtivat toisinaan koomisiin asetelmiin, kun toisen lohkon tilanne oli jo ainakin kolmosen ja nelosen osalta selvä. Jos heittopussi oli osunut kolmoseksi ja merkityksettömät ensimatsit krapulassa pelannut Kanada (tai vastaava) neljänneksi, kannatti toisen lohkon kärjessä vaikka hävitä tahallaan, jos sillä saisi jättäydyttyä toiseksi ja saisi sen heittopussikolmosen kuolemanpeliin.

Nyt merkityksettömyyttä tuottaa se, että kakkonen ja kolmonen samasta lohkosta kohtaavat puolivälierissä, joten näiden välinen sijoitus on melkein merkityksetön. (En tiedä vaikuttaako sijoitus siihen kumpi on kotijoukkue ja saa vaihtaa viimeisenä).

Olen pohtinut ja kironnut tätä sosiaaliturvan kannustinongelman kaltaista insentiividilemmaa suunnilleen joka kevät keksimättä siihen tätä ennen mitään järkevää ratkaisua. Tietty tasapainoiluhan tulee siitä, että A-sarjassa halutaan väkisin pitää 16 maata, joista useimmat eivät taitaisi pärjätä edes SM-liigan kärkijoukkueille.

Olisiko mahdollista laatia algoritmi, jonka mukaan pelattaessa jokainen joukkue pelaisi varmasti sarjansa loppuun asti täydellä motivaatiolla? Mielestäni on. Toivon lukijoilta kommentteja siihen, mikä tässä voisi jättää sijaa taktikoinnille.

Jatkettakoon siis nykyiseen tapaan kahdella kahdeksan joukkueen alkulohkolla tai vaikka entiseen tapaan, jossa jatkosarjoissa on kuusi joukkuetta. Niistä siis neljä parasta kummastakin kuolemanpeliin.

Mutta sen sijaan että määrättäisiin, ketkä pelaavat neljännesfinaaleissa vastakkain, annettaisiin lohkovoittajien valita. Jos pelattaisiin vastakkaisen lohkon joukkueita vastaan, olisi teoreettinen mahdollisuus, että toinen ykkösistä haluaisikin pelata toisen lohkon ykköstä vastaan. Silloin toimittaisiin niin. Mutta tyypillisesti ykköset valitsisivat kolmosen tai nelosen, joskus harvoin kakkosen.

Seuraavaksi jäljelle jääneistä joukkueista lohkoissaan parhaiten sijoittuneet valitsisivat parinsa, ja puolivälierät olisivat siinä.

Alkusarjan merkitystä voisi korostaa vielä sillä, että ylemmäksi sijoittunut olisi loppupeleissä aina kotijoukkue.

Edelleen alkusarjan sijoitusten mukaan voisi antaa puolivälierien voittajien valita välierävastustajansa.

Tätä logiikkaa voisi soveltaa joko entiseen tapaan vastakkaiseen lohkoon, nykyiseen tapaan (jossa vältellään liikkumista maasta toiseen) omaan lohkoon tai vaikka niin että valinnat saa lohkovoittaja tehdä puolivälierissä koko seitsemän joukkueen poolista ja välierissä kolmen joukkueen poolista. Tosin tässä täytyisi jotenkin valita kahdesta lohkovoittajasta pistemäärän, maalieron tai vastaavan tekijän avulla se, joka saa aloittaa valinnat, jos molempien kiinnostus kohdistuu samaan heittopussiin.

Tällainen valitsemisjärjestelmä olisi myös varsin viihdyttävä ja siksi kaupallisesti toimiva. Voi sitä spekulaatioiden määrää, kuka valitsee kenet.

Onko jotakin, jota en ottanut huomioon?

Systeemi on vapaasti kv-jääkiekkopäättäjien käytettävissä, olkaa hyvä vain.

Kommentit (6)

J.T.

Tuo voisi toimia. Toisaalta jos ison alkulohkon kärkijoukkue voittaa heti alussa useamman pelin ja muut saavat keskenään tasureita tai voittavat ristiin, voi hyvinkin olla, että ykkösen lohkovoitto on varmistettu ennen viimeistä peliä tai kahta. Koska toisen alkulohkon ykköseksi päässyt joukkue ei kuitenkaan haasta ja satunnaiset alussa rämpineet ja siksi alemmille sijoille jääneet kovat maat tuossa vastalohkossa voi väistää ensimmäisen (tai toisen) valintavuoron avulla, jvoi pelihaluja joissain tapauksissa olla jopa vähemmän.

jeejee

Pudotuspelien valintasysteemi on käytössä kotimaisessa salibandyliigassa. Eli puolivälierissä sijoille 1-4 saavat vuorollaan valita sijoilta 5-8 vastustajan. Systeemin suurin etu on että häviämällä ei voi taktikoida, ja muutenkin tuo valituksi tuleinen näyttää lisäävän jännitettä ottelusarjaan. Kolikon kääntöpuoli on että joukkue voi tehdä itsestään ei-toivotun vastustajan pelaamalla väkivaltaisesti muutaa viimeisen ottelun.

Marko Hamilo

No jos se on jo salibandyssa, ei kai se nyt niin suuri kulttuurishokki olisi ottaa käyttöön jääkiekossa.

Smuige

Mielestäni lohkojako 8/lohko on ok ja myös 4/lohko jatkoon.

Sitten pitäisi pelata uusi sarja jokainen jokaista vastaan (vaihtoehtoisesti ne alkusarjan pelit huomioidaan).
Sarjan lopussa vain 1 ja 2 pelaavat finaaliottelun.
Pronssi jaetaan sarjatuloksen perusteella. (vaihtoehtoisesti pelattaisiin myös pronssiottelu)

Pudonneista kummankin lohkon viimeiset suoraan seuraavalle sarjatasolle (tilalle nousee alemman sarjatason ykköset) ja toiseksi viimeiset karsivat toiseksi tullutta nousijaa vastaan.

Näin jäisi loppusarjasta turhat taikka merkityksettömät pelit pois ja jokaisella matsilla on merkitys, mutta yhdessä matsissa tumpeloiminen ei kuitenkaan olisi lopullinen katastrofi.
Paitsi tietenkin hävitty finaali.

Eteranal

Mites sitten kun toisen lohkon voittaja valitsee toisen lohkon voittajan. Silloin tämä toisen lohkon voittaja menettää mahdollisuuden valita vastustajaansa vaikka voittikin oman lohkonsa.

jukka

Sama tuli heti mieleen kolumnia lukiessa.

Ehkä tuo voitaisiin hoitaa niin, ettei kumpikaan lohkovoittajista kuitenkaan voisi valita toisen lohkon voittajaa vastustajakseen. Se ehkei olisi kohtuuton myönnytys lohkovoitosta. Ja ottelut silti säilyttäisivät merkityksensä hyvinkin kummassakin lohkossa.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009