Kelan tutkimusprofessori Raimo Raitasalon mukaan nuorten väkivaltaista käyttäytymistä "ymmärretään liian pitkälle".

Raitasalo haluaisi, että väkivaltaa kutsuttaisiin väkivallaksi eikä "kiusaamiseksi" ja että väkivaltaisesta käytöksestä rangaistaisiin aina. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Koulukiusaajien paapomisen taustalla lienee ajatus, että nämä häiriökäyttäytyjät olisivat itsekin uhreja ja kärsivät jostakin mielenterveyden häiriöstä. Vaikka mielenterveyden ongelmat eivät juurikaan lisää väkivaltakäyttäytymistä, varsinkaan henkirikollisuutta, toki osa nuorista väkivallantekijöistä voi selittää tekemisiään ankealla lapsuudella. Mutta selittääkö se (fyysistä väkivaltaa sisältävän) koulukiusaamisen?

Tuskin. Koulukiusaaminen on valitettavasti niin yleistä, ettei edes lehdistössä tyypillisesti liioitellut luvut mielenterveyden häiriöistä nuorilla oikein riitä selittäjäksi. Diagnooseja ei riitä kaikille, tuskin enemmistöllekään koulukiusaajista.

Koulukiusaaminen onkin ymmärrettävissä paremmin, jos se mielletään nimenomaan tavallisten ihmisten pahuudeksi. Yhdysvaltalainen tutkija Philip Zimbardo kutsuu tätä tietyissä olosuhteissa ja rooleissa ilmenevää, lähtökohtaisesti tasapainoisten ihmisten julmuutta Lucifer-efektiksi.

Zimbardo ei ole tutkinut koulukiusaamista, mutta hänen tutkimuksensa osoittavat, että lähes kuka tahansa meistä - aikuisistakin - pystyy tietyissä olosuhteissa yllättävään julmuuteen.

Koulu ei ehkä ole niin äärimmäinen ympäristö kuin armeija tai Zimbardon laboratorio, mutta kyllä se silti eräänlaisen pienoisyhteiskunnan muodostaa. Ryhmässä ollaan tiiviisti kymmeniä tunteja viikossa, eikä oppivelvollisuuskoulusta noin vain lähdetä poiskaan.

Tällaisessa ympäristössä moni sellainenkin lapsi, joka periaatteessa inhoaa kiusaamista, ei puutu kiusaamiseen tai jopa liittyy kiusaajan hoviin ja hyväksyy tai rohkaisee kiusaamista, ehkä syyllistyy siihen itsekin. Voimme tietysti yrittää kampanjoida lapsia rohkeammaksi ilmoittamaan kiusaamisesta opettajille ja muille aikuisille. Jos riskinä kuitenkin on, että ilmiantajasta tulee uusi kiusattu, kuinkahan moni lapsi ottaa aikuisten typerästä rohkaisusta vaarin? Ja kuinka eettistä tällainen rohkaisu ylipäätään on?

Mutta miksi kiusaaja sitten kiusaa?

Kasvatustieteiden tohtori Päivi Hamaruksen mukaan kiusaamiseen ei tarvitse etsiä valtapeliä ihmeellisempiä motiiveja. Evoluutiopsykologin termein kiusaamisessa on kyse statuksesta. Kiusaaja on hierarkian huipulla ja kiusaaminen hyödyttää kaikkia siihen osallistuvia pysymään vähintään omalla tasollaan hierarkiassa. Kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin sitä suvaitaan ja niin kauan kuin se hyödyttää siihen osallistuvia. Paras keino sen ehkäisyyn on rikoshyödyn ottaminen pois.

Siksi olisi paitsi oikeudenmukaista, myös todennäköisesti tehokasta kiusaamisen ehkäisemiseksi, että kiusaaja - ei kiusattu - joutuisi vaihtamaan koulua, kuten on ehdotettu. Kiusaaminen edellyttää kavereita ja sosiaalisten verkostojen hyödyntämistä. Kun kiusaaja joutuu aloittamaan uudessa ympäristössä nollasta - parhaimmillan vielä yhteisössä, joka ei ole aiemmin suvainnut kiusaamista - hänellä menee ainakin melkoisen kauan aikaa noustaakseen asemaan, jossa hän voisi taas ottaa päällikön roolin.

Kommentit (16)

Pekka

Olen täysin samaa mieltä.

Tällä tavoin saataisiin myös oikeasti välitettyä sellaista viestiä, että koulussa ei kiusaamista hyväksytä: jos kiusaat, saat lähteä.

Nythän tarjolla on pelkästään kauniita puheita ja käsien levittelyä (mikä ei tietenkään ole kovin ihmeellinen asia Suomessa kun ollaan).

Realisti

Suurinta osaa kiusaamisesta ei voida havaita. Vain pahoinpitelyn kaltaiset näkyvämmät muodot havaitaan.

Niin kauan kuin on statushierarkioita ja suositumpia ja vähemmän suosittuja oppilaita, kiusaaminen jatkuu. Joko näkyvänä tai näkymättömänä. Näkymätön kiusaaminen on todella hienovaraista.

Fyysisen tai avoimen verbaalisen kiusaamisen loppuminen ei lohduta statushierarkian pohjasakkaa. Jos kokee vuodesta toiseen olevansa vähemmän suosittu kuin muut ja jäävänsä ilman aitoa, rehellistä arvostusta, niin itsetunto murskautuu pysyvästi.

Näkyvä kiusaaminen on vain yksi tapa tuhota jonkun itsetunto ja mielenterveys. Se osataan kyllä tuhota ilman kiusaamistakin.

Miten poistat statushierarkiat? Et mitenkään. Siksi koulut tulevat aina tuottamaan "luusereita" ja rikkinäisiä itsetuntoja.

Nimi

Jos nimimerkki 'Realisti' on oikeassa, meidän pitäisi saman tien lakkauttaa koko rikoslaki myös aikuisten kohdalla tarpeettomana: mitä sitä nyt turhaan kieltämään pahoinpitelyitä, seksuaalisia ahdisteluja ja muuta ilmeistä ja näkyvää, jos näkymättömästikin saa mimosan itsetunnon hajalle. Kaikki on turhaa, mitään ei ole tehtävissä.
Vakavammin: minua EVVVK perusjunttien suosio ja arvostus: en minäkään arvosta tai kunnioita niitä. Hyvin toimii aikuisena, olisi toiminut pentunakin, jos ne juntit olisi pidetty kurissa, mutta kai siellä oli tuollaisia voivottelevia (tai ihan vaan laiskoja) 'Realisteja' päättämässä kurinpidosta.

Marko Hamilo

Realistille: ihmisyhteisöjen hierarkiat voivat olla jyrkempiä tai loivempia, vaikka niistä tuskin koskaan pääsee eroon. Suljetuissa yhteisöissä on mahdollista kehittää hyvin voimakkaita hierarkioita, varsinkin jos se yhteisö sallii kiusaamisen.

Jukalle: päällikkö, kingi, alfauros, you name it.

Instrumentalisti

Paras konkreettinen ehdotus kiusaamisen kitkemiseksi jonka olen kuullut. Mutta tämäkin toimisi vain pieneen osaan kiusaamisesta (sellaiseen joka on yleisesti ilmeistä ja helposti todennettavissa, so. jossa kiusaajat ovat täysiä idiootteja).

Tatu Ollila

tuohonhan voisi auttaa, jos kouluista tehtäisiin vapaanpia, annettaisiin oppilaille enemmän valinnaisuutta ja mahdollisuus järkevään ajankäyttöön välitunneilla. nykyisinhän nuoret vain notkuvat kylmillä käytävillä istuen.

KTR

Yksi typerimmistä kuulemistani opettajan antamista ohjeista on, että "riidassa on aina kaksi osapuolta". Äärimmilleen vietynä tämän ajattelun mukaan myös itseään puolustava koulukiusattu voi olla aina osasyyllinen. Omalta ala-asteajaltani (80-luvun lopulta) muistan, että myös pelkkä kiusaamisen uhri saattoi saada opettajalta rangaistuksen, vaikka opettajakin tiesi asian oikean laidan. Tässä yksi ääriesimerkki koulukiusaamisen psykologisoimisesta ja sen haitoista.

KTR

"tuohonhan voisi auttaa, jos kouluista tehtäisiin vapaanpia, annettaisiin oppilaille enemmän valinnaisuutta ja mahdollisuus järkevään ajankäyttöön välitunneilla. nykyisinhän nuoret vain notkuvat kylmillä käytävillä istuen."

Tuo tuskin vähentäisi koulukiusaamista. Tässä asiassa auttaa varmasti parhaiten Orwellmaiseen yhteiskuntaan kuuluva isoveljen (aikuisen henkilön) jatkuva valvonta ja tiukka kiusaamiseen puuttuminen.

Shriek

Jos joku käyttää sadismia keinona ratkaista omia ongelmiaan, niin eikö se ole sinusta merkki mielenterveyden ongelmista? Onko käynyt mielessä, että väkivaltaa älykkäästi hyväksi käyttävä pitää yleensä myös huolen siitä, että ei jää kiinni sen hyväksikäyttämisestä, ellei ykkösmotiivi ole juuri se, että haluaa väkivallalla huomiota. Ja ei taatusti pidä paikkaansa, että jokainen väkivaltaan sortuva haluaa nimenomaan ja vain sosiaalista valtaa, niin kuin sinä tässä tekstissä esität.

Noista tilastoista et voi myös vetää koko totuutta. On myös hyvin tyypillistä, että tilastoilla pyritään kaunistelemaan olemassaolevia ongelmia, miten esim. työttömyyden kohdalla usein tehdään.

Sekin tässä mietityttää, että mihin pyrit sen vihjaamisella, että auktoriteeteille raportoinnista pidättäytyminen olisi parempi vaihtoehto? Hiukan arvelluttavaa, että joku haluaa vihjailla, että sosiaalinen vastuuttomuus on eettisesti parempi vaihtoehto. Jos esim. ilmastomuutosta vastaan taistellaan myös ruohonjuuritasolla, niin minkä takia yksilötasolla ratkaisevien valintojen tekeminen on kiusaamiseen puuttumisen kohdalla eettisesti huonompi vaihtoehto?

Onko sinusta myös parempi vaihtoehto se, että kaikki odottelevat jonkun random yläasteella kiusaamista harrastavan henkilön vankilaan joutumista sen sijaan, että muut opiskelijat raportoisivat asiasta ja joku älykäs psykoterapeutti opettaisi tällaiselle häirikölle nöyryyttä?

Ja vielä kerran, onko mitään järkeä siinä, että otetaan asiaan politiikka, joka puoltaa asiaan puuttumattomuutta ja opettaa moraalia: suutari pysyköön lestissään, sillä kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan petoja, joita pystyy helposti manipuloimalla käyttämään työkaluina väkivaltaan. Vai onko ideasi juuri siinä, että ihmisten tulisi jalostua pikkuhiljaa sosiaalisesti sokeiksi ja vastuuttomiksi, jotta sosiologit voisivat syyllistää psykologiaa vallan väärinkäyttämisestä ja jotta heidän omat teoriansa hyväksyttäisiin yleiseksi selitysmalleiksi asioissa?

Marko Hamilo

Shriekin ajattelua on vaiketa seurata, koska hän näyttää kritisoivan jotakuta mutten tiedä ketä. Oletettavasti minua, vaikka hänen rakentamansa olkiukot minun on vaikea tunnistaa omiksi argumenteikseni.

"Jos joku käyttää sadismia keinona ratkaista omia ongelmiaan, niin eikö se ole sinusta merkki mielenterveyden ongelmista?"

Ei. Se voi olla merkki mielenterveyden ongelmista, mutta se voi olla myös merkki "Lucifer-efektistä". http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1177&vl=2009

"Onko käynyt mielessä, että väkivaltaa älykkäästi hyväksi käyttävä pitää yleensä myös huolen siitä, että ei jää kiinni sen hyväksikäyttämisestä, ellei ykkösmotiivi ole juuri se, että haluaa väkivallalla huomiota."

Postauksen aiheena oli koulukiusaaminen, ei kaikki väkivalta eikä edes kaikki kouluväkivalta.

"Ja ei taatusti pidä paikkaansa, että jokainen väkivaltaan sortuva haluaa nimenomaan ja vain sosiaalista valtaa, niin kuin sinä tässä tekstissä esität."

Koulukiusaamisella kuitenkin yleensä viitataan juuri siihen ilmiöön, jossa kiusaaja haluaa ja saa arvostusta "hovinsa" silmissä.

"Sekin tässä mietityttää, että mihin pyrit sen vihjaamisella, että auktoriteeteille raportoinnista pidättäytyminen olisi parempi vaihtoehto? Hiukan arvelluttavaa, että joku haluaa vihjailla, että sosiaalinen vastuuttomuus on eettisesti parempi vaihtoehto."

Minusta sellainen olisi parempi järjestelmä, jossa kiusaamisen sivustaseuraajalle olisi hänen omalta kannaltaan parempi vaihtoehto raportoida auktoriteeteille. Valitettavasti niin kauan kuin koulu ei tosiasiallisesti toimi näin, sivustaseuraaja tuskin uhraa tulevia vuosiaan koululuokassa vain miellyttääkseen meitä eettiseen keskusteluun mieltyneitä aikuisia. Olisi epärealistista uskoa, että kukaan lapsi tai teini ottaisi tuollaisia riskejä omassa elämässään, kun niitä ei ota aikuiset työelämässäkään.

"Onko sinusta myös parempi vaihtoehto se, että kaikki odottelevat jonkun random yläasteella kiusaamista harrastavan henkilön vankilaan joutumista sen sijaan, että muut opiskelijat raportoisivat asiasta ja joku älykäs psykoterapeutti opettaisi tällaiselle häirikölle nöyryyttä?"

Olisiko se sinusta parempi?

Ellei, olemme samaa mieltä siitä, että meidän on saatava aikaan järkevä kannustin sivullisille puuttua asiaan / raportoida. Niin kauan kuin edellytämme sivullisilta mittavaa henkilökohtaista riskinottoa, voimme vain odotella kiusaajan joutumista vankilaan (jossa ehkä sellikaveri opettaa henkilölle nöyryyttä).

"Ja vielä kerran, onko mitään järkeä siinä, että otetaan asiaan politiikka, joka puoltaa asiaan puuttumattomuutta?"

Ei. Meillä on tuollainen politiikka, ja kritisoin sitä.

"ihmisten tulisi jalostua pikkuhiljaa sosiaalisesti sokeiksi ja vastuuttomiksi, jotta sosiologit voisivat syyllistää psykologiaa vallan väärinkäyttämisestä ja jotta heidän omat teoriansa hyväksyttäisiin yleiseksi selitysmalleiksi asioissa?"

Tätä argumenttia en kyennyt enää seuraamaan.

Shriek

Mistä lähtien kouluissa on saanut arvostuksen nokkimisjärjestyksen luomisella? Kaikkialla ja missä tahansa ihminen toimii, sääntöjen noudattaminen ja niillä pelaaminen on se keino, jolla lopullinen arvostus ansaitaan ja juuri siksi ihmiset mm. menevät kouluun. Koko yhteiskunta rakentuu tällaisen periaatteen noudattamiselle, joten sopisi osoittaa, että kenen arvostus sillä kiusaamisella ansaitaan?

Eettinen ajattelu kuuluu kaikille, siinä missä muukin opiskelu. Riskejä ihminen joutuu ottamaan monella elämänosalueilla elämänsä aikana, eikä sellainen järjestelmä, joka vetää riskit minimiin tietyllä elämän osa-alueilla, ole sen parempi, kuin missä niitä riskejä on. Tasa-arvoa on se, että annetaan kaikille samat mahdollisuudet, ei se, että annetaan kaikille heidän vikansa anteeksi, koska siinä tapauksessa luodaan vain illuusio siitä, että kaikkia tarvitaan. Jos sen sijaan kaikkia tarvitaan, tulisi osata tarjota ihmisille henkilökohtainen selitys, mihin häntä elämässä tarvitaan.

Palkkio asiaan puuttumisesta on siinä, että tietää asiasta kertoessa tehneensä hyvän teon. Hankkii ehkä siinä samalla uuden ystävän. Jos asiasta on luvassa vaikkapa karamellipalkinto, niin sekö on sinusta fiksumpaa ehdollistumista ja osoitus hyvästä teosta? Vai haluatko esittää, että mikä on parempi kannustin kuin moraalinen hyve? Kenties uusi systeemi, jossa olisi entistä enemmän makupaloja tarjolla ja jonka johdosta jatkossa olisi entistä vähemmän ihmisiä - suhteessa väkilukuun - miettimässä moraalisia ongelmia, jolloin lucifer-efekti teoriana alkaa pitämään yhä enemmän paikkansa?

Marko Hamilo

Jos Sriek olisi oikeassa, meillä ei olisi kiusaamisongelmaa. Meillä kuitenkin on kiusaamisongelma. Joten...

Kimmo

Täysin samaa mieltä Hamilon kanssa.

Loistavasti kiteytetty ja hyvät toimenpide ehdotukset.

Opettajien osuutta kiusaamisen mahdollistamiseen olisi hyvä seuraava blogin aihe. Millainen näkemys sinulla olisi siihen puoleen vaikka Turun ruotsalaisen koulun oikeusjutun pohjalta? Tässä yksi ajatus asiaan:

Se, että ei tee mitään kiusaamisen lopettamiseksi, pitäisi olla isommin rangaistava asia, kuin se, että lopettamiseen puuttuminen aiheuttaa opettajalle ongelmia. Kiusaajan perhe "hyökkää" kiusaajaan kimppuun, mutta kuka hyökkäisi kahta agressiivisemmin niiden opettajien kimppuun jotka eivät puuttuneet kiusaamiseen?

Shriek

"Jos Sriek olisi oikeassa, meillä ei olisi kiusaamisongelmaa. Meillä kuitenkin on kiusaamisongelma. Joten…"

...mutkia ei voi vetää suoriksi. Toteamalla:

"Raitasalo haluaisi, että väkivaltaa kutsuttaisiin väkivallaksi eikä “kiusaamiseksi” ja että väkivaltaisesta käytöksestä rangaistaisiin aina. Tästä on helppo olla samaa mieltä."

Lapsi ei voi olla täysin vastuussa rikoksestaan. Henkistä kiusaamista ei voida myöskään rinnastaa puheeseen fyysisestä väkivallasta. Olisi pelkkää modernin psykologisen tietämyksen laiminlyöntiä ja vähättelyä, jos näin tehtäisiin. Lisäksi ilman tarkempia lainsäädännöllisiä määrittelyjä, tuollaiset ratkaisut ovat vain pyrkimystä lakaista ongelmat maton alle.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009