Tämän viikon MOT-ohjelmassa käsiteltiin riivaajia kirkossa.

Mielenterveyspooli otti aiheeseen kantaa:

Mielenterveyspooli huolissaan Pirkko Jalovaaran toiminnasta

Mielenterveyspooli käsitteli kokouksessaan julkisuudessa käytävää uskomushoitokohua. Mielenterveyspooli on huolissaan muun muassa Pirkko Jalovaaran toiminnasta, jossa saatetaan ihmisiä jopa hengenvaaraan. Mielenterveyspooli pitää järkyttävänä ajatusta, että Jalovaara saattaa ihmisiä sellaiseen uskoon, että fyysiset sairaudet, kehitysvammaisuus tai mielenterveysongelma aiheutuu ihmiseen tulleesta demonista.

Tällainen toiminta leimaa ja syyllistää mielenterveyskuntoutujia ja vammaisia. Syyllistäminen lisää ongelmia ja heikentää psyykkistä hyvinvointia. Toiminnalla myös rohkaistaan jättäytymään pois lääketieteellisistä hoidoista. Myös hädässä olevien ihmisten rahastaminen on eettisesti väärin.

Ongelmat ovat todellisia, mutta keinot vaarallisia

Se, että ihmiset lähtevät hakemaan lohtua Jalovaaran tarjoamasta toiminnasta, kertoo, että yhteiskunta ei kykene tarjoamaan riittävää apua ihmisille. Yksinäisyys, riippuvuudet ja masennus ovat vakavia sosiaalipoliittisia ongelmia, joihin yhteiskunnan on pystyttävä nykyistä tehokkaammin vastaamaan.

Sääntelyä tarvitaan

Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita selvittänyt työryhmä luovutti esityksensä ministeri Risikolle huhtikuussa 2009. Tämän jälkeen asia ei ole edennyt. Mielenterveyspooli kiirehtii toimenpiteitä, joilla uskomushoitoihin saadaan sääntelyä.

Myös skeptikkojen piirissä on keskusteltu siitä, kuuluuko tällaisen uskonnollisen toiminnan arvostelu skeptikkoliikkeeseen, joka pohjimmiltaan ei ota kantaa uskontoihin ja niiden arvomaailmaan. Tässä rajanveto on helppoa: rukoileminen sen puolesta, että näyttöön perustuva hoito vaikuttaa on normaalia ja positiivista uskonnollisuutta, uskomus jonka mukaan demonit aiheuttavat sairauksia ja niistä pääsee rukoilemalla eikä lääkehoidolla, on empiirinen väittämä, johon skeptikko voi puuttua.

Itse asiassa on onni onnettomuudessa, että tässä tapauksessa on kyse juuri uskonnollisen liikkeen vaihtoehtohoidoista: uskontoihin ja varsinkin herätysliikkeisiin suhtaudutaan Suomessa hyvin epäillen muutenkin.

Huolestuttavaa sen sijaan on, jos aivan samanlaista lääkekielteisyyttä ilmenee esimerkiksi edelleen hyvin merkittävässä asemassa olevien terapiamuotojen kuten psykoanalyysin piirissä. Myös kaikenlaiset enemmän new ageen kuin kristillisyyteen liittyvät huuhaauskomukset sisältävät hyödyttömyyksien lisäksi usein näyttöön perustuvista hoidoista kieltäytymiseen kannustamista.

Uskonnollinen huuhaa on muutaa huuhaata vaarallisempaa siksi, että uskova on omassa yhteisössään erityisen luottavainen auktoriteettejaan kohtaan. Ei-uskonnollinen huuhaa taas on uskonnollista vaarallisempaa siksi, että maallistunut yhteiskunta ei ole lähtökohtaisesti sellaiseen yhtä kriittinen kuin herätysliikkeissä tapahtuvaan toimintaan.

Mielenterveyspoolilta toivoisi johdonmukaista suhtautumista kaikkeen näyttöön perustuvaan hoitoon kohdistuvaa perusteetonta mustamaalausta kohtaan. Valitettavasti monien psykoterapeuttien maailmankuvaan sisältyy perusteettoman suuri lääkevihamielisyys.

Kommentit (35)

Vatkain

Missä tähän psykoterapeuttien (vai psykoanalyytikkojen, minulle ei selvinnyt että kumpaisistako on kyse?) lääkekielteisyyteen tai lääkekritiikkiin pääsee tutustumaan? Lukisin mielelläni heidän perustelujaan aiheesta.

J

" Uskonnollinen huuhaa on muutaa huuhaata vaarallisempaa siksi, että uskova on omassa yhteisössään erityisen luottavainen auktoriteettejaan kohtaan. Ei-uskonnollinen huuhaa taas on uskonnollista vaarallisempaa siksi, että maallistunut yhteiskunta ei ole lähtökohtaisesti sellaiseen yhtä kriittinen kuin herätysliikkeissä tapahtuvaan toimintaan. "

Eli uskonnollinen huuhaa on ei uskonnollista huuhaata vaarallisempaa ja ei-uskonnollinen huuhaa on vaarallisempaa kuin uskonnollinen huuhaa? Nyt tais logiikkaa pettää.

Sophia

Mihin perustat väitteesi psykoanalyysin lääkevastaisuudesta?

Toki vanhaan aikaan katsottiin, että (turruttavien) psyykenlääkeiden käyttö estää täyden terapiahyödyn saamisen. Nykyisin psyykenlääkitys ei ole psykoanalyyttisen terapian vasta-aihe.

Mika

Hmm, jostain syystä jättämäni kommentti ei joko tullut perille tai sitä ei hyväksytty. Linkitin mukaan tämän: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13053/type=1 eli tietoa siitä, että esimerkiksi masennuksesta paranemiseen vaaditaan sekä lääkitystä että terapiaa, pelkästään toisella ei pärjätä. Tässä olisi petraamisen paikka siis sekä lääke- että terapiakielteisille hoitajille, potilaidensa parhaaksi.

captain scurvy

Suomeen pitäisi ehdottomasti saada lisää kärkevääkin keskustelua psykoanalyysistä ja muista erityisistä terapiasuuntauksista. Tämän hetkinen tilanne on se, että psykoanalyysistä puhutaan toteamalla, että se on yksi terapiamuoto muiden joukossa ja laittamalla piste perään. Keskustelu on todella lähinnä toteavalla tasolla, eli keskustelua ei käytännössä ole. Asian yksityiskohtaisempi käsittely aiheuttaa outoa levottomuutta ja hätäisiä vaientamisyrityksiä. Meno on siis hyvin samanlaista kuin nk. steinerpedagogiikan suhteen: Steiner on Steiner, ja joka edes kysyy määritelmien perään leimautuu kiihkoilijaksi.

Pekka

Keskustelu psykoanalyysistä on lähes mahdotonta, koska nämä analyytikot eivät suostu keskustelemaan alastaan muiden kuin toisten psykoanalyytikoiden kanssa.
Jos käy terapiassa yrittää kyseenalaistaa terapeutin lähestymistavan, vastataan kysymyksellä: mitä tunteita tämä ajatus sinussa herättää.

Metusalah

Psykoanalyytikko ja potilas suuttuivat vastaanoton aikana toisilleen ja alkoivat räyhäämään kesken terapiatunnin.
Tilanteen hieman rauhoituttua psykiatri analysoi:

- Te menetitte malttinne ja minä menetin malttini, mutta vain minä kykenen analysoimaan, miksi näin tapahtui! :-)

Pentti S. Varis

R.D.Laing piti periaatteenaan, että diagnostisoitujen tilaa ei esim. lääkkeillä syvennetä, vaan pyritään hyväksymään heissä tapahtuva prosessi.

http://puu.olotila.net/terveys/psykoosi.html

Martti Siiralan johtoajatus oli (joku psykiatri kirjoitti siitä Psykologia-lehdessä joskus 80-luvulla) että prosessin edetessä estämättä narsistinen (s.o. piilevästi skitsofreeninen) potilas silloittaa mielensä alueita, jotka ovat jääneet tyhjiksi lapsuudenaikaisten kokemusten johdosta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Siirala

Psykiatrisen hoidon rinnalla pitäisi ehdottomasti hoitaa aivojaan tietyillä lisäravinteilla. Valitettavasti enemmistö lääkäreistä suhtautuu vielä kielteisesti lisäravinnehoitoihin. Tähän heillä ei kuitenkaan ole muuta kuin uskomusperusteita. (esim. saksalainen lääketieteen professori laski, että Saksan terveydenhoitokulut pienenisivät 35 miljardilla vuodessa, jos väestö ottaisi 50 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin..)

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=213

Kiinnostava romaani, joka myös oli dokumentti, kertoi psykoosiin vaipuneesta naisesta (muistaakseni nimeltä Anna), joka lopuksi poltti itsensä kuoliaaksi, mutta eläessään vielä muutaman päivän oli psyykkisesti täysin terve. Tämä viittaa mielestäni geneettiseen shokkiin, joka aiheutti geenien säätelyjärjestelmässä radikaalin muutoksen. Tässä oloisi haastetta psykiatrialle ja terapialle yleensä.

Geenit ja niiden säätelyjärjestelmät lienevät usein mielenterveysongelmien takana. Ja suoliston mikrobiotalla on epäilemättä yhteys tähän järjestelmään.

Pertsa

Eräs meta-analyysi lääkkeiden ja psykoterapian tehokkuudesta lasten ja nuorten masennuksen hoidossa:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23152255

"On the basis of the available evidence, the effectiveness of these interventions for treating depressive disorders in children and adolescents cannot be established. "

Olen täysin samaa mieltä siitä, että hoidon tulisi perustua näyttöön.

Kommentaattori

Taattua Hamiloa, eli olkiukkojen huitomista ilman erityisempää sisältöä. Vielä kun jotenkin olisi saanut Punavuoren ärsyttävät hipsterit ja laadullisen tutkimuksen epätieteellisyyden mukaan, niin bloggaus olisi ollut täydellinen.

jure

Minua huolestuttaa skeptikkojen tekemät väittämät siitä mikä on oikein/hyödyllistä ja väärin/haitallista. Tämä siksi, koska heidän näkemyksensä oikeasta ja väärästä perustuu ilmeisesti uskomuksiin, eikä tieteellisten tutkimusten tuloksiin.

Petja Y

"Tässä rajanveto on helppoa: rukoileminen sen puolesta, että näyttöön perustuva hoito vaikuttaa on normaalia ja positiivista uskonnollisuutta, uskomus jonka mukaan demonit aiheuttavat sairauksia ja niistä pääsee rukoilemalla eikä lääkehoidolla, on empiirinen väittämä, johon skeptikko voi puuttua."

Mielestäni rukoilemisenkin tehoa voi tilastollisesti mitata. Toki mahdolliset haitat lienevät pienemmät, ainakin niin kauan kun ei suututa ketään jumalaa rukoilemalla toista.

Pentti S. Varis

William Tiller (Stanfordin yliopiston materiaalifysiikan emeritusprofessori) on melko vakuuttavasti osoittanut, että meditaatioon harjaantuneella mielellä on vaikutusta etäälläkin olevaan materiaan. Normaalisti skeptikkoyhdistysten pitäisi älähtää, mutta en ole löytänyt sensuuntaista ainakaan ensimmäisiltä William Tiller -nettisivuilta.

http://omniintelligencer.com/Science/Science/Interview-with-Dr.-William-...

Meditaatiohan on joskus teknisesti lähellä rukousta, vaikka sisällöllisesti eroa voi olla - ja onkin - merkittävästi. Ja Tiller on kehitellyt meditaatioon perustuvaa parannusmenetelmää (sellaisiahan on ollut iät ajat, mutta Tillerillä on nyt näyttöä meditaation vaikutuksesta materiaan).

Jos sellainen vaikutus on todella olemassa, sen kohteena voisivat parantamismeditaatiossa ensisijaisesti olla geenien säätelyjärjestelmät, joilla uuden genetiikan mukaan on ratkaiseva merkitys terveyden ja sairauden rajankäynnissä melkein jokaisen sairauden kohdalla.

Säätelyjärjestelmät ovat tosi herkkiä jo esimerkiksi omien mielentilojen suhteen. Ja onhan HIV-viruksen rakenteen selvittämisestä nobelin saanut Luc Montaigner ollut havaitsevinaan etäisvaikutuksia jopa veden ja geneettisten systeemien välillä. Montaignerin kokeita on tosin - toisin kuin Tillerin - arvosteltu rajustikin.

Myös venäläinen Peter Gariaev on kehittelemässä parantamistekniikoita. Hänen työryhmänsä on laserin avulla saanut geenit puhumaankin ja lähettämään radioaaltoja. Suomalainen fysiikan tohtori Matti Pitkänen on osoittanut, miten se voi fysikaalisesti olla mahdollista. Gariaevin kokeiden kimppuun ei myöskään ole pystytty hyökkäämään skeptikoiden taholta.

Tulee vain mieleen, että demonologia, niin suurta negatiivisuutta kuin se kristinuskoon ja luterilaisuuteen aiheuttaa, voisi olla jonkin säätelyjärjestelmässä tapahtuvan muuttumisen kaukainen kuva, relevantti ideogrammi, jonka osaava käsittely voisi saada aikaan reaalisia vaikutuksia. Olipa sairaus sitten psyykkinen tai fyysinen.

Petri

>William Tiller (Stanfordin yliopiston materiaalifysiikan emeritusprofessori) on melko vakuuttavasti osoittanut, että meditaatioon >harjaantuneella mielellä on vaikutusta etäälläkin olevaan materiaan. Normaalisti skeptikkoyhdistysten pitäisi älähtää, mutta en ole >löytänyt sensuuntaista ainakaan ensimmäisiltä William Tiller -nettisivuilta.

Tuubaa tulee niin monesta paikasta ettei kukaan kerkeä kaikkea kommentoimaan. Tunnettua on ettei meditoimalla voi vaikuttaa etäällä olevaan materiaalin, joten kyseessä on selkeästi tuuba. Ja asiaan kannattaa palata vasta, jos on joitain toistettavia kokeita, joista tehdyt raportit läpäisevät tiedelehtien laatukontrollin ja jokin toinen tutkimusryhmä toistaa löydökset.

Metusalah

Jos kysymys on ihmisten parantumisesta mistä tahansa sairaudesta, eikö tärkein argumentti ole silloin yksilön paraneminen?
Mitä väliä sillä on, onko kyse huuhaasta, plasebosta, vaiko koululääketieteestä; pääasia lienee parantuminen, eikö niin?

Vaan mitäpä mieltä Marko Hamilo on tästä uutisesta, josta hän kaksi vuotta sitten oli täysin toista mieltä:
http://www.examiner.com/article/fukushima-dire-warning-over-4-million-ja...

Vatkain

"Jos kysymys on ihmisten parantumisesta mistä tahansa sairaudesta, eikö tärkein argumentti ole silloin yksilön paraneminen?
Mitä väliä sillä on, onko kyse huuhaasta, plasebosta, vaiko koululääketieteestä; pääasia lienee parantuminen, eikö niin?"

Toden totta, kuhan vaan ei sairastuta muita siinä ympärillään. Kiva juttu jos joku on Jalovaaran avulla parantunut tai tullut paremmaksi, mutta monikohan on tullut pahemmaksi tuosta syyllistämisestä tai siitä että on jättänyt lääkkeensä ottamatta?

Pentti S. Varis

Lääketiede ei välttämättä ole niin siloista, että jyrkkää vastakkainasettelua joidenkin vaihtoehtoisten hoitotapojen kanssa voisi pitää absoluuttisen oikeana. Esim. uudessa sciencedailyssä kerrotaan, että antibioottien vaikutustavasta ei tieteellä ole mitään käsitystä! Mutta niiden aiheuttamista vakavista haitoista suoliston mikrobiotalle on jo alustava käsitys: tärkeiden bakteerien tuhoutuminen ja siitä johtuvat monet sairaudet.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/karu-arvio-hoitovirheisiin-kuol...

Uusi genetiikka on osoittanut, että kun löydetään oikeat tavat vaikuttaa geenien säätelyjärjestelmiin voidaan jokseenkin kaikki sairaudet parantaa. Yksi tie vaikuttamiselle voisi olla osaava psyykkinen manipulaatio. Myös shokkivaikutus, kuten edell. kommentissani "Annalle" tapahtui hänen polttaessaan itsensä, voisi olla yksi avain - ei tietenkään polttaminen vaan joku "vastaava".

"Tulee vain mieleen, että demonologia, niin suurta negatiivisuutta kuin se kristinuskoon ja luterilaisuuteen aiheuttaa, voisi olla jonkin säätelyjärjestelmässä tapahtuvan muuttumisen kaukainen kuva, relevantti ideogrammi, jonka osaava käsittely voisi saada aikaan reaalisia vaikutuksia. Olipa sairaus sitten psyykkinen tai fyysinen."

Ennen kerrottiin, että esim. jotkut afrikkalaiset poppamiehet saivat uhrinsa uskomaan sanottuun kuolinpäiväänsä ja tosiaan kuolivat. Sanomisella ja ylipäänsä psyykkisellä vaikuttamisella voi hyvinkin olla vaikutus uuden genetiikan (josta koulussa ei puhuta mitään) paljastamiin geenien säätelyjärjestelmiin (kts. linkki säätelyjärjestelmiin Petrin blogin kommentissani).

Kriittinen ajattelu paljastaa, että esimerkiksi kysymykseen "mikä on ihminen" ei juurikaan osata vastata kuin pinnallisin argumentein..

kommentti

Psykoanalyysi voi teoriana olla ihan huuhaata mutta siihen pohjautuvat terapiamuodot on kuitenkin osoitettu tehokkaiksi monissa häiriöissä. Eri asia on ovatko ne kustannustehokkaita. Joka tapauksessa niiden kritisointi hoitomenetelmänä on ihan eri keskustelu kuin psykoanalyyttisen teorian ja siitä lähtevän diagnostiikan kritisointi.

Perusongelma varmastikin on, että nykyiset hoidot psyyken häiriöihin ovat parhaimmillaankin kohtuullisia ja yleensä varsin huonoja. Silloin syntyy kysyntää monenlaiselle väliaikaiselle lohdutukselle, joka voi johtaa yhä suurempaan kärsimykseen.

Paljon edistystä kuitenkin koko ajan tapahtuu, esim depression hoidossa ollaan uusien läpimurtojen äärellä. Ketamiinin hoitovaikutuksesta lähteneet tutkimukset glutamaatti-järjestelmään kohdistuviin lääkkeisiin lupaavat paljon:

http://www.sciencemag.org/content/338/6103/68

Joka tapauksessa kokonaiskuva alkaa jo häämöttää jossain kaukana edessäpäin. Masennus on degeneroiva stressisairaus: aivot kutistuvat, ruostuvat, kuihtuvat.

Psykoosin kanssa ollaankin sitten edelleen ihmeissään. Ei edes tiedetä onko biologisella tasolla yksi vai tuhat eri psykoosia. Paljon on matkaa.

Masennuspotilas

Itselläni taas on kokemusta psykoterapiaan kielteisesti suhtautuvista psykiatreista. Alun perin tosin hoito oli yleislääkärillä, mutta kun masennus lääkehoidon aikana uusiutui, lääkäri ohjasi minut psykiatrille ja ehdotti lähetteessään myös psykoterapiaa. Psykiatri oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkitystä säätelemällä nämä ongelmat ratkeavat. Eivät ratkenneet. Sama kuvio toistui toisen psykiatrin kanssa, yhtä laihoin tuloksin.

Kokonaisuudessaan 7 vuotta kestäneen hoitoni aikana kokeiltiin toistakymmentä eri lääkettä, muitakin kuin varsinaisia masennuslääkkeitä. Myös 2-3 lääkkeen kombinaatioita kokeiltiin, taisipa neljäkin lääkettä olla välillä samanaikaisesti käytössä. Lopulta psykiatri joutui toteamaan, että kaikista kokeilluista lääkityksistä yleislääkärin määräämä lääkitys oli vähiten huono. Tämän jälkeen psykiatri ei tarjonnutkaan enää mitään hoitoa, vaan ohjasi minut takaisin yleislääkärille.

Taitavat nuo mielenterveysalan ammattilaiset huuhahdella ihan yhtä lailla lääkemyönteisyyden kuin -kielteisyyden suuntaan.

Mie

"Jos kysymys on ihmisten parantumisesta mistä tahansa sairaudesta, eikö tärkein argumentti ole silloin yksilön paraneminen?
Mitä väliä sillä on, onko kyse huuhaasta, plasebosta, vaiko koululääketieteestä; pääasia lienee parantuminen, eikö niin?"

Tärkein argumentti on yksilön paraneminen sen TIETYN annetun hoidon perusteella. Jos hoidon X väitetty teho perustuu plasebovaikutukseen eikä hoitoon X, niin miksi ihmeessä sitä hoitoa pitäisi käyttää tai suositella? Lääketieteessä hoidon toimivuuden kriteerinä on se, että sen vaikutus EI ole plaseboa.

"Vaan mitäpä mieltä Marko Hamilo on tästä uutisesta, josta hän kaksi vuotta sitten oli täysin toista mieltä:
http://www.examiner.com/article/fukushima-dire-warning-over-4-million-ja..."

Markosta en tiedä, mutta itse en oikein osaa innostua - tai pelästyä - ydininsinöörin (ei minkään sortin epidemiologi tai syöpätutkija) kommentin perusteella, etenkään kun se ei ... no, perustu käytännössä mihinkään.

captain scurvy

"Psykoanalyysi voi teoriana olla ihan huuhaata mutta siihen pohjautuvat terapiamuodot on kuitenkin osoitettu tehokkaiksi monissa häiriöissä."

Tässä irrotetaan erikoisella tavalla toisistaan hoitomuoto ja sen taustalla oleva teoria. Teorialla ei ole väliä, se voi olla vaikka mitä humpuukia, mutta "siihen pohjautuvat terapiamuodot on kuitenkin osoitettu tehokkaiksi." Jos hoito tepsii siitä huolimatta, että taustaoletkset ovat humpuukia, niin eikö juuri se herätä epäilyksiä hoidon tehokkuudesta? Teho ei perustukaan hoitoon sinänsä, vaan "ymmärtävään" juttelukaveriin ja tyydyttävään kuvitelmaan itseymmärryksen lisääntymisestä?

Psykoanalyysin sanotaan usein olevan jotain muuta kuin tiedettä, mutta heti perään sitä määritellään tavalla, joka näyttää palauttavan sen takaisin tieteen piiriin. Se on niin kuin humalainen juhlija, joka heitetään kerta toisensa jälkeen pihalle häiriköinnin takia, mutta jonka joku ohjaa aina takaisin takaoven kautta.

Vatkain

"Teho ei perustukaan hoitoon sinänsä, vaan “ymmärtävään” juttelukaveriin ja tyydyttävään kuvitelmaan itseymmärryksen lisääntymisestä?"

Jos se perustuiusi "ymmärtävään" juttukaveriin, eikä hoitoon sinänsä, niin silloin mikä tahansa psykoterapia tuottaisi yhtä hyvät tulokset häiriöstä riippumatta. Kuitenkin tulokset riippuvat terapiasuuntauksista. Tunnetuimpana esimerkkinä kognitiivinen psykoterapia, josta on todettu olevan eniten hyötyä fobioissa ja sos. tilanteiden pelossa. Muilla terapiasuuntauksilla tulokset fobioiden hoidossa eivät ole yhtä hyviä tai ne ovat olemattomat.

kommentti

"Jos hoito tepsii siitä huolimatta, että taustaoletkset ovat humpuukia, niin eikö juuri se herätä epäilyksiä hoidon tehokkuudesta? Teho ei perustukaan hoitoon sinänsä, vaan “ymmärtävään” juttelukaveriin ja tyydyttävään kuvitelmaan itseymmärryksen lisääntymisestä?"

Lääketieteessä käy usein niin, että ensin keksitään puolivahingossa hoito ja sitten yritetään keksiä miksi hoito toimii. On eri asia tutkia miksi jokin hoito toimii kuin tutkia toimiiko hoito.

Vaikuttaisi siltä, että psykoterapiamuodot vaikuttavat teoriasta huolimatta suunnilleen yhtä hyvin ja enemmän on vaikutusta terapeutilla. Tämä kertoisi siitä, että hoitovaikutus välittyy sellaista mekanismia, joka on yhteistä terapiamuodoille. Näitä ovat esimerkiksi luottamus, strukturoitu muoto, toisto, rutiini, kokemus välittämisestä, oman toiminnan tarkastelu, valmius muutokseen yms. Täytyisi kehittää halvempia toimintamuotoja, joissa nämä hoitovaikutukset tulisivat esille, esimerkiksi ryhmätoiminta vertaisryhmässä on mainio tällainen, vaikkakin potentiaalisesti stigmatisoiva. Ylivoimaisesti yleisimmin lieviin psyyken häiriöihin käytetyt ssri-lääkkeet lisäävät aivojen joustavuutta ja uusiutumiskykyä lisäämällä esim hermokasvutekijöiden määrää, niihin pitäisi aina yhdistää jonkinlainen ohjattu toiminnan muutos vaikka ei kallista psykoterapiaa aina tarvittaisikaan.

Monet psykiatrit kyllä keskittyvät liikaa lääkehoitoon. Tämä ei tarkoita, etteikö lääkehoito olisi äärimmäisen tärkeä osa psyyken häiriöiden hoitoa.

Marko Hamilo

” Uskonnollinen huuhaa on muutaa huuhaata vaarallisempaa siksi, että uskova on omassa yhteisössään erityisen luottavainen auktoriteettejaan kohtaan. Ei-uskonnollinen huuhaa taas on uskonnollista vaarallisempaa siksi, että maallistunut yhteiskunta ei ole lähtökohtaisesti sellaiseen yhtä kriittinen kuin herätysliikkeissä tapahtuvaan toimintaan. ”

Eli uskonnollinen huuhaa on ei uskonnollista huuhaata vaarallisempaa ja ei-uskonnollinen huuhaa on vaarallisempaa kuin uskonnollinen huuhaa? Nyt tais logiikkaa pettää.

------
Kielen täsmällisyys petti.

Vaihda sanan siksi paikalle "siltä osin" tms.

Marko Hamilo

“Teho ei perustukaan hoitoon sinänsä, vaan “ymmärtävään” juttelukaveriin ja tyydyttävään kuvitelmaan itseymmärryksen lisääntymisestä?”

Jos se perustuiusi “ymmärtävään” juttukaveriin, eikä hoitoon sinänsä, niin silloin mikä tahansa psykoterapia tuottaisi yhtä hyvät tulokset häiriöstä riippumatta. Kuitenkin tulokset riippuvat terapiasuuntauksista. Tunnetuimpana esimerkkinä kognitiivinen psykoterapia, josta on todettu olevan eniten hyötyä fobioissa ja sos. tilanteiden pelossa. Muilla terapiasuuntauksilla tulokset fobioiden hoidossa eivät ole yhtä hyviä tai ne ovat olemattomat.

----

CBT http://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_behavioral_therapy
on fobioissa muita vaikuttavampi juuri siksi että sillä on todella juuri se vaikutusmekanismi jonka se väittääkin fobiaan vaikuttavan.

Sen sijaan depression kohdalla tutkimuksesta toiseen toistuu aina sama löydös: terapiasuuntauksilla ei ole eroja.

kommentti

Toki on totta, että CBT-psykoterapioilla ja altistuksella on eniten näyttöä tietyissä ahdistuneisuushäiriöissä. On kuitenkin muistettava, että esim määräkohteiset pelot (fobiat) ja sosiaalisten tilanteiden pelkko ovat yksittäisinä ilmiöinä marginaalisia hoidon kohteita. Pelkästä yksittäisestä fobiasta kärsivä aniharvoin hakeutuu hoitoon vaan mieluummin välttelee tätä asiaa. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy erittäin usein vaikea-asteinen masennus ja/tai päihdehäiriö sekä myös hoitoa monimutkaistava persoonallisuushäiriö. Puhdas sosiaalisten tilanteiden pelko on usein vaikeusasteeltaan lievä. Usein psykoterapiaa saavalla on eri häiriöitä joihin yksittäisinä on todettu eri psykoterapioiden paremmin sopivan, kokonaisuudesta ei tiedä kukaan. Käytännössä psykoterapeutilla yksilönä on valtava merkitys.

Se, että eri psykoterapioiden tehoerot käytännön elämän monihäiriöisissä tilanteissa ovat mitättömiä, ei tarkoita että kyseessä olisi jokin huijaus. Eri psykoterapioilla on paljon muitakin yhteisiä elementtejä kuin vain se ymmärtävä juttukaveri. Nämä elementit vain olisi halvempi tuottaa jotenkin muuten kuin kouluttamalla ihmisiä 10 vuotta tuohon psykoterapiaan. Toki tässä on valtavia ammattikuntaintressejä, psykoterapia tarjoaa ammattikunnalleen turvatun ja hyväpalkkaisen ja autonomisen ammatin.

Vatkain

"Sen sijaan depression kohdalla tutkimuksesta toiseen toistuu aina sama löydös: terapiasuuntauksilla ei ole eroja."

Näimpä se varmaan on. On kuitenkin muistettava, että mielenterveyshäiriöiden kirjo on laajempi kuin fobiat ja masennus. Terapiat myös kehittyy. Esim. vaikkapa persoonallisuushäiriöt, joita on pidetty terapiaresistentteinä häiriöinä, mutta viime aikoina dialektisella käyttäytymisterapialla ja skeematerapialla on saatu tuloksia.

(Henkilökohtanen mielipie: ottaa suuresti päähän, kun puhutaan mt-ongelmista, niin se tuntuu aina olevan sama kuin masennus! Vastustetaan terapioita ja lääkkeitä, mielenterveyssairauksia yleensä, tuhahdellaan nokkavartta pitkin. Olisiko joskus mahdollista muodostaa se oma kanta ja mielipide vaikka niin, että vaihtaa lauseessaan sanan masennus kohdalle vaikka sanan skitsofrenia, kakssuuntanen tai paniikkihäiriö? Sen jälkeen voisi testata, että pysyykö se mielipide ja asenne edelleen samoina.)

MrrKAT

"Ekman on tutkinut ihmisten kykyä paljastaa valehtelijat ja se on melko pateettinen. Useimmat eivät juuri osaa sitä ... Hän on kuitenkin todennut, että jotkut ammattilaiset ovat siinä taitavia: salaisen palvelun agentit ovat taitavimpia ja seuraavina tuleva psykoterapeutit."
- Michael Gazzaniga: Inhimillinen. Ainutlaatuisuutemme tiede, Terra Cognita, 2009, s.116

kommentti

Taisi kommentti kadota taivaan tuuliin. Mutta tosiaan CBT-terapiat ovat joihinkin häiriöihin tehokkaampia olleet tutkimuksissa. Hyvä muistaa, että esim sosiaalisten tilanteiden pelko tai määräkohteiset pelot eli fobiat ovat yksittäisinä hoidon kohteina marginaalinen ilmiö. Sosiaalisten tilanteiden pelko yksinään on yleensä hyvin lieväasteinen, tyypillistä on siihen liittyvä vaikea-asteinen masennus ja/tai päihdehäiriö. Fobiat taas eivät yksinään juuri koskaan saa ketään hakeutumaan hoitoon, julkiselle puolelle ei terveyskeskusta pidemmälle pääsisikään. Tosiasiassa siis hoidetaan monihäiriöisiä tilanteita, joissa yksittäisinä on erilaista näyttöä eri psykoterapioista mutta kokonaisuudesta ei kukaan tiedä. Käytännössä psykoterapeutilla yksilönä on suuri vaikutus. Mutta vaikka psykoterapioiden tehoerot ovat vähäisiä niin niiden hoitovaikutus on kiistaton. Psykoterapioila on paljon yhteisiä toimintapiirteitä, vaikka teoriat eroavaisivat täysin. Täytyisi silti miettiä voisiko noita vaikutuksia saada jotenkin halvemmalla kuin kalliilla psykoterapialla korkeasti koulutetun kanssa.

captain scurvy

"Täytyisi silti miettiä voisiko noita vaikutuksia saada jotenkin halvemmalla kuin kalliilla psykoterapialla korkeasti koulutetun kanssa."

Tuo on kysymys, joka nousee usein esiin pohdittaessa sitä, mikä ylipäätään tekee "hoidosta" hoitoa. Terapiaa ehkä mystifioidaan tarpeettomasti rinnastamalla se esimerkiksi lääkehoitoon (joku psykologi hehkutti äskettäin Ylen uutisissa, että terapia on niin kuin lääkettä ottaisi). Todellisuudessa terapoiminen muistuttaa usein kädestä pitämistä ja ymmärtävää kuuntelemista, mihin ei tarvita erityistä tekniikkaa, vaan tiettyjä luonteenpiirteitä ja ns. ihmistuntemusta. Kaikenlaista elämänhallinnallisten taitojen (kodinhoito, unirytmi, ruoanlaitto, jne.) opettamista kuulee myös sanottavan hoidoksi. Silloin "hoito" on kuitenkin lähinnä hallinnollinen, avun tai tuen järjestämiseen liittyvä sana, ei lääketieteelliseen vaikutusmekanismiin rinnastuva käsite.

Miksi ystäväkerhoja tai vastaavia järjestelyjä ei pidetä hoidon paikkoina, jos ne lievittävät yksinäisyyteen liittyviä tunne-elämän ongelmia? Koska niillä ei ole hallinnollisesti määriteltyä statusta hoitopalveluina. Niitä alettaisiin sanomaan hoitopalveluiksi heti, jos niihin palkattaisiin psykologeja tai terapeutteja järjestämään ohjattua toimintaa. Silloin niiden sosiaalinen luonne kuitenkin oleellisesti muuttuisi ja jotkut aiemmin apua saaneet alkaisivat kenties vierastamaan niitä. Toivottavasti yhteiskunnan psykohallinnollistuminen ei muodosta uhkaa näille perinteisille selviytymismekanismeille.

Luin Turun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli tutkittu suomalaisten ja amerikkalaisten tapoja käsitellä joukkosurmien aiheuttamia traumoja. Amerikkalaiset saivat enemmän tukea toisiltaan kuin suomalaiset, jotka käyvät sen sijaan muodollisessa kriisiterapiassa. Jos pitää paikkansa, että terapiakulttuuri passivoi tällä tavoin ihmisen luontaista sosiaalisuutta ja korvaa sitä institutionaalisilla rakenteilla, niin se asettaa tietenkin ironiseen valoon väitteen psykoterapeuttisen hoidon "luonnollisuudesta".

instannssi sincci

näissä uskontoa-asioissa ymmärrän tänään, asiaintuntija on oloissaan, laajemmin esim. suomi-kristillisyys on olemassa oloa ja ilmiöissämme, voi arvailla perustaa edellä ilmenneille, uskontokuntien kootut voisi olla olemassa alkuperäiskielillä. Teot, sanat, Hengellinen ja koemme hengittää ja kierrättää energiaa ... kokoontumiset ylläpitää hyvää järjestystä, erillistyminen ja yksilöityminen on .......... Sanoisin nämä skeptisen ja laitosten yhteen otot ilmenee oikein, aivan oikein, hyvä näiden on kohdata, huijaa ellei ole skeptikko uskoo jos on uskovainen, näissä haluan esimerkiksi Jesus Aramenakielinen kielinen, uskontokuntakohtainen ja Historiallinen, olemme aidossa, hyvässä vedossa, Jumala siunatkoon Totuutta.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40604

Raha ja ahneus.....

"Rukousystävät ry:tä johtanut maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara vastaa käräjäoikeudessa syytteeseen rahankeräysrikoksesta.

Pirkko Jalovaaran julistustyön tueksi perustetun Rukousystävät ry:n epäillään käyttäneen satoja tuhansia euroja keräysvaroja keräyslupien vastaisiin tarkoituksiin vuosina 2010–2013.

Hyväpalkkainen saarnaaja

Syyttäjä on laskenut saaduksi rikoshyödyksi 605 864 euroa. Hän vaatii sen menettämistä valtiolle. Lisäksi syyttäjä vaatii 30 000 euron yhteisösakon tuomitsemista Rukousystävät ry:lle.

Syyttäjän mukaan keräysvaroista hyväntekeväisyyteen päätyi vain roposia: vain noin kuusi prosenttia käytettiin aineellisiin lahjoituksiin.

Sen sijaan yhdistys järjesti rukousiltoja kirkoissa, Radio Deissä ja TV7:llä.

Leijonanosa keräysvaroista päätyi syyttäjän mukaan kuitenkin yhdistyksen johtokaksikon hyödyksi. Jalovaara nautti huomattavaa palkkaa, joka enimmillään oli syyttäjän mukaan 133 000 euroa vuodessa.

Lisäksi Jalovaara sai 62 000 euroa palkkaa Rukousystävä-lehden kustannusyhtiöltä. Talouden ja hallinnon palvelut yhdistys puolestaan osti 68-vuotiaan varapuheenjohtajan yhtiöiltä.

Jalovaaralla oli Rukousystävät ry:ltä myös vapaa autoetu. Yhdistys osti hänen käyttöönsä 23 000 euron henkilöauton ja maksoi sen kulut.

Syyttäjän mukaan yhdistys käytti keräyslupien vastaisesti kymmeniä tuhansia euroja myös muun muassa ammattikirjallisuuteen, matkakuluihin ja GodTV:n perustamiseen Intiaan."

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005090228.html .