Pelottava sikainfluenssa, tai siis tämä uusi A-H1N1-virus, on ainakin julkiselta kuvaltaan kesyyntymässä harmittomaksi possunuhaksi. Pelon elinkaaresta tulee mieleen niin ebola, sars kuin lintuinfluenssakin. Ensin ollaan hysteerisiä, sitten järkiinnytään ja lopulta menetetään kohtuus järkiintymisessäkin.

Olen kritisoinut tätä hysteeristä vaihetta aiemminkin. Sars-kohun aikaan satuin käväisemään Torontossa ja oikein mielenosoituksellisesti ja solidaarisuudesta kiinalaisväestöä kohtaan kävin lounaalla Chinatownissa, joka oli menettänyt ison osan liikevaihdostaan sarsin takia.

On kuitenkin syytä kritisoida myös tällaisille epidemioille tyypillistä mediareaktion kakkosaaltoa, jossa sopulilauma kääntyy tulkitsemaan kaikki viranomaistoimet hysteriaksi. Jotkut mediakriitikot kauhistelevat mielellään jälkikäteen sitä, miten 1980-luvulla lehdistössä pelättiin "homosyöpää", aidsia. Mutta entä jos silloin olisi toimittu nopeammin ja isketty virukseen kovempaa, vaikka sitten ensin juuri seksuaalisesti aktiivein homomiesten joukko kohderyhmänä? Ainakin voi spekuloida ajatuksella, että hiv olisi pysynyt poissa heteroväestöstä ja sen eradikoimista pienemmästä riskiryhmästä olisi ollut jo mahdollista yrittää. Siitä olisivat hyötyneet maailman seksienemmistöt paljon ja seksivähemmistöt vielä enemmän.

Käytännössä hiviä olisi tuskin ollut mahdollista pysäyttää enää siinä vaiheessa, kun aidsin arvoituksen jäljille päästiin. Mutta sarsin täydellinen eradikointi onnistui, ja siitä on kiittäminen nimenomaan kansainvälisiä, nopeita ja voimakkaita viranomaistoimenpiteitä. Pandemia oli lähellä. Ja sitten kriitikot jälkikäteen ilkkuvat, että sarsistakin muka hermoiltiin ja panikoitiin turhaan, vaikkei se tappanut koko elinkaarensa aikana kuin sen verran, mitä malariaan kuolee joka aamupäivä. Ei tappanutkaan, mutta juuri sen "hysterian" ansiosta.

Yksilön tuskin kannattaa kauheasti pelätä nytkään, mutta tiukat karanteenit vaikuttavat järkevältä viranomaistoiminnalta. On hyvä mahdollisuus, että ainakaan tappavimmat kannat eivät ole päässeet kehittymään pandemiaksi.

Entäpä ensi syksynä? Espanjantautikin kehittyi 1918 niin, että ensimmäisessä aallossa tarttuvuus oli heikko, mutta sitten muutama kuukausi myöhemmin tauti oli jo globaali tappaja. Tätä selvitämme Tiede-lehteen 6/2009. Lukekaa siitä kesäkuun toisella viikolla.

Kommentit (1)

M. Niskanen

Tämä on se Väärin Sammutettu -syndrooma. Jos ei tehdä mitään, vaan WHO, CDC ja maiden terveysviranomaiset arvelevat, että mahis laajempaan epidemiaan saati sitten pandemiaan on pienehkö, joten turha meuhkata, syytetään ao. lafkoja sitten, kun niin sanotusti p-ka iskee tuulettimeen ja jengiä alkaa kaatua teho-osastolle tai hautaan. Toisaalta, jos ao. lafkat reagoivat mahdollisiin uhkiin vakavuudella ja ehkä joskus hieman ylilyödenkin, nauretaan jälkikäteen että no niin, eihän siihen kuollut kuin 100 ja malariaan kuolee joka vuosi ja jäkäjäkä. Ei tajuta, että joku SARS ei levinnyt juuri siksi, että eri terveysviranomaiset ottivat sen vakavasti ja tekivät kaikkensa ehkäistäkseen sen leviämisen.

AIDSin ja HIVin kanssakin tehtiin itse asiassa ahkeraa työtä, ja ao. taudit pystyttiin ainakin rajoittamaan varakkaissa maissa tietyssä määrin, koska näissä tehtiin mittava tiedotuskampanja joka jatkuu edelleen - rokotetta tai parantavaa lääkettä kun ao. tautiin ei vieläkään ole keksitty. Sen sijaan ongelma räjähti käsiin Afrikassa, osassa Aasiaa, viime vuosina Venäjällä ja Virossa - ilmeisesti nämä ilkkujat eivät laske köyhempien maiden ihmisiä ihmisiksi, kun väittävät, että HIV-kohu oli meteliä turhasta.

Oma lukunsa ovat sitten kaikki foliohattuhourut ja salaliittoteoretisoijat, jotka saavat tästä H1N1stäkin mehua myllyynsä.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009