Yle ja HS avasivat tällä viikolla vaalikoneensa. Oletettavissa on siis taas joukko kolumneja, joissa naureskellaan sille, miten hoopoja ehdokkaita koneet "arpovat". Vai jokohan vaalikoneisiin olisi totuttu ja ymmärretään, missä käyttötarkoituksessa ne oikeasti toimivat, ja mitä niiltä ei kannatakaan odottaa?

Hesarin vaalikoneessa on tavanomaisen käyttöliittymä ohella mainio graafinen esitystapa, jossa ehdokkaat jakautuvat värikkäänä ruksipilvenä mustaan poliittiseen avaruuteen. Se löytyy, kun käy HS:n koneen läpi ja klikkaa tulossivulla oikeassa palkissa olevaa linkkiä. Ohessa Helsingin ehdokkaat.

Miten niin puolueiden välillä ei ole eroja? Toki niillä on päällekkäisyyksiäksin, mutta vain oikeistolaisimmat demarit ovat oikealla kaikkein vasemmistolaisimmasta kokoomuslaisesta. Kone näyttää suoriutuneen myös toisesta poliittisesta erottelutehtävästä, eli se erottelee arvoliberaaleja arvokonservatiiveista - tai olisikohan tässä tapauksessa kyse suhtautumisesta ympäristöön, varsinkin autoiluun. Vihreät ryvästyvät siististi kuvan alalaitaan.

Jos vaalikoneet olisivat pelkkää viihdettä ja arpoisivat kutakuinkin satunnaisesti suosituksiaan, eivät ehdokkaat ryvästyisi näin selkeästi.

Helsingissä vihreät ovat menossa Sdp:n ohi kakkoseksi, kertoi Helsingin Sanomien TNS-Hurjalla teettämä mielipidekysely lokakuun alussa. Anteeksi, siis TNS-Gallup piti sanomani.

Poliittiset mielipidekyselyt ja hienot tilastotieteelliset oivallukset niiden takana eivät nimittäin olleet Mr. Gallupin keksintö, vaikka hän niitä oivallisesti kehittikin. Vaikka kaiken takana on yleensä nainen, Mr. Gallupin takana oli herra Hurja.

Suomalaissyntyinen sanomalehtimies Emil Hurja tarjosi salaisia mittauspalvelujaan demokraattiselle puolueelle jo vuoden 1928 presidentinvaalien alla. Puolueen johto ei kuitenkaan vielä tuolloin kiinnostunut uudenlaisesta kampanjoinnista.

Neljä vuotta myöhemmin tilanne oli toinen. Hurja oli jo saanut mainetta johtavien demokraattien piirissä, ja hän pääsi pohjustamaan Franklin Rooseveltin ensimmäistä valintaa presidentiksi.

Lisää Emil Hurjasta, velhosta vaaligallupien takana Tieteen kymppinumerossa. Ilmestyy tiistaina 7. lokakuuta.

PS. Kaiken takana on kuin onkin nainen, ainakin Lapin Kansan päätoimittajan paikalta erotetun Johanna Korhosen. Harmi kyllä kukaan ei voi varmasti tietää, mitä Korhosen ja Alman johdon välisessä keskusteluissa todella puhuttiin. Sana sanaa vastaan eikä kellään tiettävästi ollut nauhuria. Mutta kuten Telanne itse sanoo, "kun luottamusta ei ole, niin luottamusta ei ole". Kuinkahan kauan Telanne nauttii Alma Median hallituksen luottamusta?

Työntekijän työsuhdetta ei voi purkaa sillä, että työntekijää epäillään jostakin kyseenalaisesta - pitää olla näyttöä. Toimitusjohtajan asema on paljon heikompi. Jos Alma Media pelkää Telanteen tahrivan mielikuvansa työnantajana, Telanne ei voi jatkaa tehtävissään eikä siihen tarvita mitään sen kummempaa selvitystä tapahtuneesta. Miten se olikaan - jos luottamusta ei ole, luottamusta ei ole.

PS2. Millennium-teknologiapalkinnon tänä vuonna voittanut professori Robert Langer esiintyy Heurekassa Studia Generalia –luennolla perjantaina 3. lokakuuta kello 17-18 ja nuorille suunnatussa Millennium Youth Forum –tapahtumassa lauantaina 4.10. kello 12-14. Aiheena on “Innovative biomaterials for controlled drug release and tissue-engineering” .

Kommentit (0)

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009