Syksyllä se oli Mannerheim-elokuva. Alkuvuonna Ylioppilaslehden raportti housuihin kakkaamisesta bussissa. Tabujen rikkominen on käynyt nyky-yhteiskunnassa kovin väsyneeksi, koska suurin osa mielekkäästi rikottavissa olevista tabuista on jo rikottu.

Onko tabujen rikkominen itseisarvoisesti hyvä asia? Monen mielestä demokratiaan ja avoimeen yhteiskuntaan kuuluu se, että soveliaan rajoja aina hieman koetellaan. Tosin useimmiten näin sanoo arvoliberaali, joka ei välttämättä suhtaudu kovinkaan myönteisesti siihen, että myös liberaaleja perususkomuksia pilkataan. Arvokonservatiivi harvoin pitää tabujen rikkomista itseisarvona. Konservatiivikin voi kuitenkin hyväksyä sen, että joskus on saatava omeletti tehtyä, ja siinähän tunnetusti pitää muniakin rikkoa.

Wikipedian mukaan tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piiriin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään.

Alun perin sana tabu tarkoitti erästä Polynesiassa tutkittua kansanperinnettä, jonka mukaan tietyt esineet ja asiat ovat niin pyhiä ja siten vaarallisia, ettei niihin kosketa eikä niistä puhuta. Sana tabu tulee tongan kielestä, ja se tarkoittaa 'pyhää', 'kiellettyä'.

Nykyaikana tabulla tarkoitetaan usein erityisesti jotain sukupuoliasioihin kuuluvaa sanaa, jota ei häveliäisyyssyistä mainita. Yksinvaltaisissa maissa tabuja ovat poliittisen järjestelmän kieltämät sanat ja puheenaiheet. Demokratioissakin tabuiksi on sanottu myös monia poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia.

Keskustelua tabuista häiritsee se, että tabujen rikkomisella tarkoitetaan kovin eri asioita. Itse olen saanut asiaan jonkinlaista selkeyttä jakamalla tabujenrikkomisen kolmeen tyyppiin. Niistä yksi herättää kammoa aivan kuten polynesialaisilla. Toinen herättää lähinnä myötähäpeän sekaista kiusaantuneisuutta. Kolmannessa on kysymys juuri sellaisesta kuvainkaatamisesta, joka on osa tieteenhistoriaa. Näiden aivan erilaisten tabujenrikkomiseetosten niputtaminen yhteen ei palvele mitään järkevää tarkoitusta.

1) Näennäistabujen rikkominen. Mannerheim. Kakka. Vihreiden nuorten kannanotot mistä tahansa mikä liittyy seksuaalisuuteen. Tabujen rikkomisen eetos ei voi olla todellista valtakulttuuria, koska jokaisessa yhteisössä on oikeita tabuja. Niiden rikkojaa rangaistaan syvällä paheksunnalla. Elämme kuitenkin kulttuurissa, joka elättelee itsestään kuvaa historian ensimmäisenä yhteiskuntana, joka on noussut tabujen yläpuolelle ja kykenee suhtautumaan rationaalisesti ja kriittisesti myös itseensä.

Illuusion ylläpitämiseksi yhteiskunnassamme on tapana harjoittaa rituaaleja, joissa rikotaan menneisyyden tabuja. Mannerheimin pilkkaaminen on ollut täydellisen vaaratonta jo vuosikymmeniä. Jotta voimansa menettäneiden tabujen rikkominen ei näyttäisi niin väsyneeltä mitä se todellisuudessa on, tarvitaan tietysti vastavoimaksi se historiallinen jäänne, joka aidosti vielä jaksaa närkästyä. Jos Päivi Räsästä ei olisi, Vihreiden nuorten pitäisi keksiä hänet.

Useimpia tervejärkisiä ihmisiä näin väsynyt ja ponneton näennäistabujen rikkominen ennemminkin kiusaannuttaa kuin närkästyttää. Erikoinen ilmiö, joka tarvitsisi oman nimensä, on se että kunnollisen vastavoiman puuttuessa itseään rohkeaksi kuvittelevat tabujenrikkojat joutuvat tulkitsemaan jopa kiusaantuneen myötähäpeän suureksi närkästykseksi, joka juuri osoittaa, kuinka tarpeellista ja rohkeata tabujenrikkominen olikaan.

2) Äärimmäisten tabujen rikkominen. Toinen tabujenrikkojan eetoksen omaksuneen keino selviytyä tilanteessa, jossa isät 60-luvulla jo ehtivät tehdä kaiken eivätkä jättäneet lapsille mitään, on korottaa aidosti panoksia. Tässä pelissä riskit tietysti ovat suuret. Symbolisten arvojen sijaan on loukattava ihmisten tai eläinten oikeuksia fyysiseen koskemattomuuteen. On heitettävä paskaa teatteriyleisön päälle tai tapettava kissa, runkattava sen päälle ja videoitava koko juttu. Riskinotto kuitenkin saatetaan palkita professuurilla.

Ikävää tyypin 2 tabujenrikkomisessa on pitemmän päälle se, että edellisen sukupolven ylittäminen vaatii yhä enemmän sellaisten tabujen rikkomista, jossa ei ole mitään mieltä.

3) Todellisten tabujen rikkominen. Tieteen ja valistuksen ihanteisiin ei kuulu tabujen rikkominen sinänsä. Ennemminkin on kyse siitä, että seurataan rationaalisesti tieteellistä menetelmää ja arvioidaan näyttöön perustuen, minkälaiset yhteiskunnalliset uudistukset vievät kehitystä parempaan suuntaan. Silloin tällöin tiede ja rationaalinen edistyksellisyys joutuvat ristiriitaan vallitsevien uskomusten kanssa. Tällaisessa tilanteessa on uskallettava rikkoa tabuja, jos se on välttämätöntä tieteellisen maailmankuvan edistämiseksi.

On ikävää, että tyypin 3 tabujenrikkojien hyvällä maineella ratsastaa iso joukko tyypin 1 tabujenrikkojia sekä pienempi kourallinen tyypin 2 rajojenrikojia.

Olisi toivottavaa, että suomen kielestä löytyisivät kuvaavat nimet näille eri tyypeille. Ehdostuksia?

Kommentit (38)

Petra Kosonen

"Jos Päivi Räsästä ei olisi, Vihreiden nuorten pitäisi keksiä hänet." Suurin osa ei ole enää päiviräsäsiä, mutta valitettavasti hän ja monet muut päiviräsäset ovat vielä olemassa ja jarruttamassa esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksien etenemistä. Suomalaisista joka kolmas vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia (reilu puolet kannattaa), joten tehtävää on vielä. Vihreät nuoret eivät ole eturintamassa rikkomassa tätä tabua, vaan ajamassa homoseksuaalien oikeuksia yleisesti hyväksytyiksi. Tähän on vielä matkaa. Sama koskee myös esimerkiksi ihonväriä. Eturintamaan ei enää kerkeä, mutta maalissakaan ei olla vielä. Tabujen rikkomisvaiheesta asian yleiseen hyväksymiseen on pitkä matka, ja matkalla tarvitaan Vihreitä nuoria ja heidän kaltaisiaan.

Anonyymi astrofyysikko

Hyvä sana pitäisi keksiä myös ilmiölle, jossa bloggaaja tai kolumnisti käyttää kaikki tilaisuudet tölväistäkseen jotakin tahoa, yleensä hyvin keinotekoisella tavalla.

VIK

Eikö tuosta aiheesta nyt saa enempää irti? Nykyajan tabuista luulisi tulevan etsimättä mieleen mm. kansakuntien väliset erot ja väestönkasvu.

Voisitko sanoa jonkun esimerkin "liberaalista perususkomuksesta", jonka pilkkaamista joku arvoliberaali olisi paheksunut? Entä esimerkin seksuaalisuuteen ja Päivi Räsäseen liittyvästä ViNOn kannanotosta, joka on mielestäsi väsynyt yritys rikkoa näennäistabuja (luokka 1)? Vai oliko tarkoituksesi vain ihan tavan vuoksi marista noista (ties mistä henkilökohtaisista syistä) inhoamistasi ryhmistä, vaikka et keksinyt niistä mitään oikeaa kritisoitavaa?

Olisi myös kiinnostavaa tietää, mitkä ovat mielestäsi niitä todellisia tabuja (luokka 3) ja ketkä niitä ovat viimeksi rikkoneet? Mikä on mielestäsi ratkaiseva ero niiden ja "äärimmäisten" tabujen (luokka 2) välillä? Jälkimmäisistähän nostit esimerkeiksi pari "taide"pläjäystä, jotka siis ilmeisesti ainakin sinusta olivat niin merkittäviä että ansaitsevat yhä tulla muistelluksi, vaikka niistä on aikaa vierähtänyt kokonainen sukupolvi. Ja ennen kaikkea, kuka (muu kuin sinä) on edes yrittänyt käsitellä näitä ilmiöitä yhteen niputettuna?

*

Bussin kakkajournalistit hakivat todennäköisesti vain julkisuutta. Julkkiksethan, tai heidän toilailuistaan luennoivat lehdet, herättävät usein kiusallista huomiota. En ymmärrä, mitä tabujen rikkomista on kakata housuun julkisessa kulkuneuvossa. Sitähän on tehty jo moneen kertaan aiemmin. Tabun rikkomista saattoi olla itsensä julkinen, vapaaehtoinen 'häpäiseminen' julkaisemalla tapahtumasta pitkähkö kuvaus lehdessä, mutta toisaalta samankaltaista tietoa julkaistaan netissä päivittäin paljon laajemmalle yleisölle.

Bussikakkaajat eivät kertoneet, miksi he päättivät matkata juuri Turkuun. Eikö Tampereen bussissa ollut tilaa, vai olivatko ratikka- ja paikallisbussimatkat liian halpoja, eivätkö paikalliset maisemat miellyttäneet? Oliko jutun perimmäisenä tarkoituksena provosoida ja nostattaa riitoja suomalaisen akateemisen oppilaitoksen syntysijan ja sen nykyisen sijaintikaupungin välillä? Huonona puolena artikkelissa oli se, että oikeasti tarpeeseen housuihinsa kakkaavat voivat nyt saada ylimääräistä painetta niskaansa. Monella matkaajalla, jolla ei ole kakkatoimittajan tyyppistä roisketiivistä vaippaa, voi ripuli yllättää kesken matkan, mutta bussin vessa on tyypilliseen tapaan rikki tai varattu. Tahattomasti penkille ulostava voi silloin kasvojenmenetyksen ja korvausvaatimusten lisäksi saada tarpeetonta moitetta ja epäilyjä yliopistolehden toimitukseen kuulumisesta. Onko se kohtuullista?

Mr. Pressure / Kierrättäjä

tiede.fi keskustelujen tabu on väite siitä ettei vetävää voimaa / kaareutuvaa avaruutta ole olemassa. Samoin väite siitä ettei laajenevaa avaruutta, eikä kaareutuvaa avaruutta ole olemassa, on tabu. Vetävästä voimasta / kaareutuvasta avaruudesta voi toki puhua, mutta vain ja ainostaan siinä muodossa että se on todellinen voima / asia. Jos väität ettei niitä ole olemassa, sinut ristiinnaulitaan virtuaalisesti. Että semmoinen vapaa sana se meillä täällä somessa on? Toisinajattelit ovat saastaa tiede.fi keskusteluissa?

Mikko Puttonen

Tabujen rikkomiseen väsyminen on myös mielenkiintoista. Nykyään on yleinen asenne, että ei haluta mistään provosoitua. Kun mennään taidenäyttelyyn, otetaan valmiiksi ivallinen hymy, että millähän ne taitelijat nyt luulevat minua yllättävänsä. Fiksu ihminen ei salli sitä itselleen. Ehkä hänen mielestään ne jotka koettavat kohauttaa ikään kuin luulevat itsestään liikoja, eikä heille pidä myöntää heidän havittelemaansa huomiota. Hehän haluavat vain huomiota tai sitten he ovat vain arvostelukyvyttömiä luullessaan käsittelevänsä vaarallisia asioita.

Minusta tuntuu, että välistä luullaan, että rikotaan tabuja jossain porvarin järkyttämisen merkityksessä, vaikkei kyse ole siitä. En usko että Mannerheim-elokuva tai Ylkkärin kakkareportaasi olivat väheksyttäviä näennäistabujen rikkomisia. Edellinen oli niin naiivi ja sentimentaalinen, ettei se missään tapauksessa voinut olla provokaatio. Tai jospa se sympaattisessa kömpelyydessään oli provokaatio niille jotka odottivat provokaatiota. Ylkkärin jutussa taas tutkittiin performanssin oloisesti kehon käyttöä, inhoa, sopivaisuutta, merkityksettömyyttä, gonzojournalismin perinnettä ja ehkä vielä provokaatiota itseään.

teekkari

Pitää kompata VIK:ta tässä asiassa. Tabujen rikkomisesta närkästyminen on vähintään yhtä väljähtänyttä (ja varmaan on ollut aina aikaisemminkin) kuin tabujen rikkominen itsessään. Vasta historia näyttää, onko tabuja oikeasti rikottu, vai unohtuuko yritys niiden rikkomisesta arkistojen pimeyteen.

Kissantappovideo on selvästikin vastannut todelliseen kysyntään, kun se kerran vieläkin muistetaan. Itse epäilen, että "paskajournalismi" sen sijaan jää elämään korkeintaan ylioppilaslehden sisäpiirin legendaksi. En minä sitä itsekään ymmärrä, mutta vielä vähemmän ymmärrän julkista närkästymistä. Jos tabuja (joko todellisia tai kuviteltuja) haluaa oikeasti suojella, se tapahtuu parhaiten kuoliaaksi vaikenemalla.

PV

Kyllä niissä muissakin puolueissa on näitä Päivi Räsäsiä. Esimerkiksi aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista allekirjoitti puolueittain prosentteina: Vas 100, Vihr 100, Vasen ryhmä 100, SDP 71, Rkp 70, Kok 32, Kesk 3, KD 0 ja PS 0

Mr Hankey

>Mikko:'Ylkkärin jutussa taas tutkittiin performanssin oloisesti'
Siinä tapauksessa se oli performanssi ilman yleisöä, koska kukaan ei - ainakaan toimittajien mukaan - huomannut aktia. Huomiota kertyi merkittävästi vasta jutun julkaisun myötä. (Senhän osoittaa tämäkin kommentti.) Tarina ei kerro, mitä kakoille myöhemmin tapahtui. Jäikö Turku kakkataseessa voitolle, palasivatko pökäleet takaisin Helsinkiin, laittettiinko ne myyntiin nettihuutokauppaan tai onko niistä edes kuvaa facebookissa? Ehkä jutusta julkaistaan vielä jatko-osa, jossa kaikki epäselvät, kiinnostavat yksityiskohdat selviävät.

Jospa kakkabussijournalistit olivat vain niin nokkelia, että kustansivat itselleen ilmaisen matkan Turkuun. Onhan Turussa kaikenlaista hauskaa ja kiinnostavaa nähtävää toimittajallekin, ja mukavampi siellä on kulkea pöksyt kuivina. Sitten jälkeenpäin piti vain sepitellä jotain mukiinmenevää tarinaa matkan tarkoituksesta, jotta sai laskutettua bussiliput ja käytetyn 'työajan' ylioppilaslehden piikkiin. Tytöistä tulee tällä perusteella loistavia konsultteja; osaavat jo oikeat laskutusperiaatteet ja tuotoskin on stardardit täyttävää (t)ulostetta.

captain scurvy

Yksi voimakas kulttuurinen kielto näyttää olevan niin sanotun "pahan tiedon" tabu, josta Janne Kivivuori kirjoittaa samannimisessä kirjassaan. Tieteellinen toiminta on arvossaan, mutta liian pitkälle ei tieteen armottomia periaatteita sovi ulottaa, koska ne uhkaavat arvokkaita, kulttuuria ylläpitäviä myyttejä ja arvojärjestelmiä. Aikana, jolloin tiedepuistoja nousee joka pitäjään, ei pidetä sopivana kritisoida tiettyjä kulttuurisen klassikkoaseman saavuttaneita uskomusjärjestelmiä.

Psykoanalyysin nauttiman kulttuurisen kritiikkisuojan taustalla näkyy olevan ennen kaikkea haluttomuus koskea arvovaltaisiin pseudotieteen klassikoihin. Edes Skepsis ry ei ole lähestynyt psykoanalyysiä aiheena ilmeisesti kertaakaan koko historiansa aikana. Masennusta hoitaviksi väitetyille LED-korvatulpille annetaan kyllä Huuhaa-palkinto, mutta koko kulttuuria vääristäneelle pseudotieteelle ei heru huomiota yhden Skeptikko-lehden artikkelin verran. Tabun mahti on hirmuinen.

Aca-Ac

En tiedä aiheesta X mitään. Aihe X tuntuu monesta tärkeältä. Koen siis että minun pitäisi tietää siitä jotain. Tämä ärsyttää minua. Tarkemmin ajateltuna, aihe X ei kiinnosta minua pätkääkään. Tartun myös kaikkeen negatiiviseen liittyen aiheeseen X. En tiedä pitävätkö ne paikkansa, mutta eihän minua kiinnosta. En halua olla ihminen, joka kuluttaa paljon aikaa aiheeseen X, mutta en myöskään sellainen, joka tietää siitä niin vähän, että joku pitää huonona ihmisenä. En halua ottaa kantaa siihen nyt. En halua, että ihmiset näkevät minut henkilönä, jolla on mielipide siitä. Vältän aihetta X tai pyrin tyrehdyttämään sen ympäristöstäni. Joku pitää selkärangattomana. Ärsyttää. Miksi aina pitää leimata? Enkö saa rauhassa keskittyä muihin asioihin? Jos joku tuo väkisin aiheeseen X liittyvän asian tietoisuuteeni ja koen sen vahingossa jotenkin posiitivseksi, niin sitten ainakin vähättelen sitä.

Miksi itse kiedon itseni tähän ongelmaan oman pääni sisällä? Yksinkö olen puhunut koko ajan? Miettivätköhän muutkin samoin...

Marko Hamilo

Teekkari,

Tabujen rikkomisestahan ei kukaan närkästykään. Siksi sen yrittäminen on niin väsynyttä.

Mitä päiviräsäsiin tulee, Suomessa selvästikin ylivoimainen enemmistö avioliittolain muutoksen vastustajista on aivan muita kuin niitä, joiden mielestä homous on syntiä.

Aca-Ac

>"Mitä päiviräsäsiin tulee, Suomessa selvästikin ylivoimainen enemmistö avioliittolain muutoksen vastustajista on aivan muita kuin niitä, joiden mielestä homous on syntiä."
Sekös tässä harmittaa. Synti-ihmiset voi ymmärtää ainakin jollakin tasolla. Ne, jotka perustavat omien arvojensa tapaan elämisen pakottamisen muille jostakin kevyestä, mukatieteellisestä, inhottavuus tai perustelemattomasta syystä, ovat niitä jotka aiheuttavat hämmennyksensekaista introspektiota siitä, elänkö Truman showssa vai en. Jos keskustelu kohdistuu ääripäihin (räsäset), niin ehkä kevyemmät vastustajat vaihtavat puolta, kun eivät tahdo olla assosioituneita räsäsien kanssa. Kaikista poliittisista vaikuttamiskeinoista tämä kuulostaa aika lievältä, vaikka ei idealistisen reilulta.

MrrKAT

Vai ei ole enää tabuja rikottaviksi ?
Kokeilkaa tuttavapiirissä tai päivällispöydässä (jossa viiniä) nostaa esiin että alkoholi tappaa 3000 per vuosi tai että se syö ainakin miljardi euroa per vuosi. Jälkimmäinen lienee tabu joillekin puolueillekin. Ja tämä tabu kuuluu sarjaan 3).

Ehkä sitä pahentaa sekin, että joutuu samaan leiriin päiviräsästen kanssa.

Karoliina Kaita

Ihan kiva juttu ja erottelu. Itse antaisin lajeille 1 ja 3 vähän toisenlaiset nimet:

1. sitkeä poliittinen jalkatyö eli kuten muutkin täällä jo ovat todenneet, asian ajaminen loppuun, kun tabu on jo rikottu, mutta ennakkoluulot kukoistavat.

3. paradigman uudistaminen. kaiken tieteellisen uudistamisen olennainen osa.

Kaikkiin tabujen rikkomiseen ja etenkin niistä väsyneesti ärsyyntymiseen liittyy myös ikä. Nuorten pitää opetella asiat ensimmäistä kertaa, ja ne, jotka asiat jo tietävät, voivat kokea "mulla on toi vaihe jo ohi"-tunnetta :). Aina nuoret eivät riko eivätkä kuvittele rikkovansa tabuja. He vain ihmettelevät maailmaa, ja ovat maailmanmenosta jotain mieltä.

Marko Hamilo

Alkoholiin liittyvät tabut oli hyvä nostaa esiin. Nimittäin samanaikaisesti on vallalla näennäistabujen rikkomista ja todellinen tabu - muistan että Enbusken Epäkorrektia-tv-sarjassa rajoittavaa alkoholipolitiikkaa kyseenalaistavia mielipiteitä esitettiin ikän kuin ne olisivat rohkeita ja poliittisesti epäkorrekteja. Tosiasiassahan meillä on 40 vuotta systemaattisesti liberalisoitu alkoholipolitiikkaa ja takapakin ottamisen kannattaminen on tabu, josta oikeasti rangaistaan (leimaamalla Päivi Räsäsen leiriin).

Tilanne on tosin mutkikkaampi sikäli, että suomalaiset ovat nyt saavuttaneet sellaisen kokonaiskulutuksen tason, että vähän vähemmänkin rajoittava alkoholipolitiikka tuskin nostaisi kokonaiskulutusta enää. Nykyinen vain on kovin korkea ja näkyy maksasairauksissa muun ohella.

Marko Hamilo

Suurinta osaa suomalaisista tuskin häiritsee homojen elämä millään tavalla. Heitä ei myöskään kiinnosta tuputtaa homoille mitään oikeata parisuhdemallia avioliiton muodossa. Mikä siinä on, että kun homot 1970-1980-luvuilla vaativat yhteiskunnan pois makuuhuoneesta, nyt heille ei sitten kelpaakaan, kun suomalaiset asennoituvat homouteen juuri näin. Parisuhdelaista alkaen seksivähemmistöt ovat halunneet valtion makuuhuoneeseen eikä -huoneesta. Osa homoliittojen kyseenalaistajista on liberaaleja. Osa taas konservatiiveja siinä, että he haluavat vaalia avioliiton pyhyyttä heterojen elämässä. Homoutta vastustavien / inhoavien osuus lienee jossain kymmenessä prosentissa.

Sukupuolineutraali avioliitto on ollut radikaaleilta arvoliberaaleilta karhunpalvelus homoille. Se on kääntämässä osan maltillisesta enemmistöstä uudestaan homoja vastaan, koska he kokevat, tällä kertaa syystäkin, että heidän kristillistä vakaumustaan on loukattu. Juuri kun oltiin päästy eräänlaiseen yhteiskuntasopimukseen siitä, että me emme puutu teidän elämäänne jos te ette puutu meidän elämäämme. Se on surullista.

Tiedemies

En nyt ihan tajua miksi Vihreät toistuvasti nostetaan näissä esiin muka jonkinlaisina tabujen (edes näennäisten) rikkojina. En ole kertaakaan nähnyt näiden kannareissa tai missään muuallakaan mitään sellaista pyrkimystä. Itseltäni ei varsinaisesti Vihreille mitään kovin suurta sympatiaa löydy, mutta minua kyllä häiritsee Vihreisiin kohdistuva vääristely. Hamilokin syyllistyy tässä siihen, samoin kuin ympäri suomenkielistä nettiä erilaisia konservatiivisympatioita osoittavat tahot noin yleensäkin. Esimerkiksi miten Vihreät yhtään mitenkään liittyvät Mannerheimin pilkkaamiseen?

Tiedemies

Ja siis, mitä ihmettä? Konservatiivien käsitys omasta avioliitostaan saa olla mitä tahansa, miten ihmeessä se liittyy siihen, että homoseksuaaleilla on oikeus omaan avioliittoonsa? Tämä on ihan dadaa, siis, pelkäävätkö konservatiivit että heidän on pakko alkaa homoilla jos laki sallii homoliitot? Surullista tässä on lähinnä se, että jonkun "vakaumusta" loukkaa se, että muille annetaan oikeus elää niinkuin haluavat. Minusta tuo on aika paksua tekstiä ihmiseltä, joka väittää olevansa klassinen liberaali.

insinööri

Vihreiden nuorten toimintaa joskus lähempääkin seuranneena sanoisin, että esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain vaatiminen ei ole pyrkimys tabujen rikkomiseen, vaan tasa-arvon edistämiseen. Samoin muutenkin aika harvoin tarkoituksena on nimenomaisesti koittaa rikkoa jotain tabua, vaan yleensä herättää keskustelua jostain poliittisesta teemasta, johon järjestöllä liittyy poliittisia tavoitteita.

Aca-Ac

Eikö juuri tällä hetkellä valtio tule makuuhuoneeseen, katso mitä sukupuolta siellä ollaan, huomaa että nyt on kyllä samaa sukupuolta nämä kaverit ja kieltää liiton. Jos laissa ei määriteltäisi osapuolien sukupuolta, niin valtion ei tarvitse koskaan kurkata ketä siellä huoneessa on. Naimisiin vain, kuka siellä oven takana onkaan!

Vai tarkoitatko makuuhuoneeseen/-huoneesta -ajatuksella jotain ihan muuta?

Voiko myös rivien välistä lukea, että mielestäsi homot olisivat vähemmän kiinnostuneita avioliittolaista kuin heterot, jopa kun suhteutetaan väkilukuun nähden? Että heterot nyt pilasivat tämän, kun homot tahtoivat vaan istua hiljaa tyytyväisinä siitä, että meitä ei kohdella tasa-arvoisesti mutta ainakaan joku kristitty ei huuda.

Käsitin siis näin: vähän aikaa sitten valtio ja ihmiset eivät puuttuneet homojen elämään, nyt sekä valtio että ihmiset puuttuvat. Minusta tämä kuulostaa siltä, että homot eivät ole enää yhteiskunnan piilotettu, häpeällinen salaisuus, vaan ihan normaali asia, joka kokee normaalia huomiota. Oletko varma oletuksesta, että tämän keskustelun kontekstissa "elämään puuttuminen (ihmisten sanoilla; valtion.. jollakin, en vieläkään ymmärrä millä)" on homojen kannalta korkeimmalle priorisoitu mittari?

Marko Hamilo

Tiedemies, koko tämä keskustelu on pelkästään symboliikkaa, koska oikeusvaikutuksisa ei ole enää rekisteröidyn parisuhteen jälkeen juuri mitään eroa.

"Surullista tässä on lähinnä se, että jonkun “vakaumusta” loukkaa se, että muille annetaan oikeus elää niinkuin haluavat."

Ei tässä keskustella siitä, saako mies elää ja harrastaa seksiä miehen kanssa ja nainen naisen kanssa ("oikeus elää niin kuin haluavat"). Tässä keskustellaan siitä, saavatko homoparit samat oikeusvaikutukset heteroparien kanssa samannimisellä instituutiolla kuin heterot, joka on minusta käsittämättömän suuri symbolinen asia sitä kannattaville arvoliberaaleille ja vastustaville arvokonservatiiveille, joille itse asia olisi ok kunhan avioliitto käsitteensä jää entiselleen.

Näistä kahdesta kun pitää valita, ei tasa-arvo tai liberalismi anna selkeää ohjenuoraa suuntaan tai toiseen. Kallistun perinteisen avioliitto-sanan tulkinnan puolelle siksi, että heille avioliitto merkitsee paljon enemmän.

Minusta homojen promiskuiteetti on paljon ongelmattomampi asia yhteiskunnalle kuin heteroiden, koska ensin mainitusta aktiviteetista ei voi vahingossakaan seurata lapsia. Siksi en näe mitään yhteiskunnallista intressiä puuttua homojen oikeuksiin elää miten haluavat, sen sijaan heteroiden kohdalla pieni yhteiskunnan vihjaus siihen suuntaan, että vakiintunut parisuhde taloudellisine sitoumuksineen kumppania kohtaan on parempi tapa elää, sopii minulle. Vaikkei se tietysti liberaalia olekaan.

Johdonmukainen liberaali yksityistäisi tietysti koko avioliiton, sopikoot ihmiset keskenään mitä haluavat.

Marko Hamilo

Tiedemies:

"En nyt ihan tajua miksi Vihreät toistuvasti nostetaan näissä esiin muka jonkinlaisina tabujen (edes näennäisten) rikkojina. En ole kertaakaan nähnyt näiden kannareissa tai missään muuallakaan mitään sellaista pyrkimystä. Itseltäni ei varsinaisesti Vihreille mitään kovin suurta sympatiaa löydy, mutta minua kyllä häiritsee Vihreisiin kohdistuva vääristely."

Vaikea tähän on mitään sanoa. Vähän kuin joku ihmettelisi että miksi KD on aina liitetään uskonnollisuuteen tai Vas korkeaan veroasteeseen. Ellei kommentti tulisi yleensä asiallisesti keskustelevalta nimimerkiltä, sitä voisi pitää trollina.

emp

Kaipa ne homot tajus, ettei oman piirin laajeneminen kaapista jopa oman makuuhuoneen kokoiseksi, ole ihan sama kuin se laajuus, josta heterot saavat nauttia? Siksi lisävaatimukset. Naisillekaan ei aikanaan kelvannut se, että saavat jopa ryhtyä sairaanhoitajiksi ym. sopiviin töihin, vaan pirulaiset ryhtyivät vaatimaan jopa presidentiksi pääsyä. Kun pirulle antaa pikkusormen...

Homoliittojen ajaminen ei kuitenkaan ole pelkkää periaatteellista rutinaa, sillä vaikkapa adoptio-oikeuden rajoitukset - tai se erilainen nimike, joka paljastaa homoksi - ovat ihan oikeita ja oikeassa elämässä hankaluutta aiheuttavia asioita.

Itse välillä tulee olo, että voisikohan näin jälkikäteen protestimielellä vaatia mitätöitäväksi kirkon avioliitolle antamaa siunausta? Kirkosta kun en voi enää erota toistamiseen. Avioliittohan sillä ei purkautuisi, kun se on maistraatissa solmittu. Mitäilmeisimminhän kirkko pitää itse tätä siunauksensa antamista erittäinkin merkittävänä asiana, joten luulisi heidän myös ymmärtävän, jos joku ottaisi sen todella tässä suhteessa ihan tosissaan ja vaatisi sen purkua.

Marko Hamilo

"Käsitin siis näin: vähän aikaa sitten valtio ja ihmiset eivät puuttuneet homojen elämään, nyt sekä valtio että ihmiset puuttuvat. Minusta tämä kuulostaa siltä, että homot eivät ole enää yhteiskunnan piilotettu, häpeällinen salaisuus, vaan ihan normaali asia, joka kokee normaalia huomiota."

Liberaali suhtautuminen seksuaalisuuteen on se, ettei valtio ota asiaan mitään kantaa. Avioliitto ottaa kantaa. Sosiaalidemokratiassa on tietysti normaalia että ihmisiä luokitellaan kymmenillä ellei sadoilla eri perusteilla, joilla saa tai ei saa erilaisia syyperusteisia etuuksia, mutta puhdas liberaali kanta olisi että ihmiset tekisivät keskinäiset sopimuksensa yhteiselämästään ja siihen liittyvistä taloudellisista seikoista sekä sopimusrikkomuksien seurauksista itse sopimusvapauden piirissä.

Aca-Ac

"Kallistun perinteisen avioliitto-sanan tulkinnan puolelle siksi, että heille avioliitto merkitsee paljon enemmän."
Miten olet tämän merkittävyyden asteen arvioinut?

Mielestäni symboliikassa on eroja, joita ei pidä unohtaa. Symbolismin takia vastustavien kohdalla asia koskee symbolia itsessään. Homojen kohdalla asia koskee symbolia, mutta myös vapautta osallistua tähän symboliikkaan. Heterot voivat edelleen osallistua täsmälleen samoihin symbolisiin rituaaleihinsa, vaikka symbolin määritelmää kasvatetaan. Mediaerakko kristitty ei edes huomaisi eroa. Jokainen homo huomaa heti eron, kun pyrkii naimisiin.

Kun on vierekkäin kaksi paria, toinen hetero ja toinen homo, joille kummallekin symboli merkitsee yhtä paljon, niin edellisen perusteella heteroparin suosiminen aiheuttaa homoparille enemmän haittaa kuin homoparin suosiminen heteroparille.

Pyritkö utilitaristiseen keskiarvotyytyväisyyteen tässä? Että jos keskiarvoisesti arvokonservatiivit välittävät enemmän, niin on parempi suosia heitä, koska kansan yhteenlaskettu tyytyväisyys on korkeampi. Olen ollut käsityksessä, että kannatat enemmän yksilönvapautta kuin ryhmien tyytyväisyyttä.

Rogue

Tällähän Hanna Hakko ja ViNo niitti mainetta seksuaalitabujen rikkojana. Ja tonhan katsottiin vaan vahvistavan sen käsityksen, mikä yleisön silmissä ViNosta vallitsi jo aiemmin. Itse tekstissä ei varsinaisesti ehdotettu mitään eikä oo myöskään syytä olettaa et Hakko tai ViNo oikeesti haluais ajaa insestin tai eläimiin sekaantumisen vapauttamista, joten ton voi hyvin tulkita itsetarkotukselliseks ja julkisuushakuseks tabujen rikkomisella leikkimiseks. Siinä mielessä Hamilo on oikeilla jäljillä.

http://koijarvi.org/2012/07/30/periaatteiden-ja-tarpeiden-seksipolitiikkaa/

Pentti S. Varis

Varsin monelle biologille ja maallikolle luonnonvalinta on "tabu", jota ei sovi epäillä. Niinpä akatemiaprofessori, evoluutiobiologi kysyy kolme vuotta sitten esitelmässään, onko eliömaailman ilmiöiden runsaus, biodiversiteetti, kokonaan luonnonvalinnan tuottamaa (sanamuotoa en muista). Ja hän vastaa itse: Kyllä on!

Luonnonvalintaa julistaa on koko Darwinin juhlavuoden kirjallisuus, esimerkiksi muuten mukava kirja Kutistuva turska.

Mitä sanoo arkkidarvinisti, biokemian professori Larry Moran blogissaan perehdyttyään mm. huippubiologi Micael Lynchin kirjoihin?

http://sandwalk.blogspot.fi/2012/12/on-evolution-of-complexity.html

Asia on tärkeä. Et voi suoralta kädeltä olettaa, että monimutkainen piirre on välttämättä sopeutuma ja että se on syntynyt luonnonvalinnan vaikutuksesta. Sama pätee sekä molekyyleistä koostuviin monimutkaisiin rakenteisiin että monimutkaiseen käyttäytymiseen.

This is an important point. You can't just assume, without question, that a complex trait must be an adaptation and must have arisen by natural selection. That applies to molecular complexes and also to complex behavior.

Menee varmaan vuosia ennenkuin luonnonvalintaan ainoana kompleksisuuden tekijänä lakataan uskomasta. Onhan se luovuttamaton osa Darwinin evoluutioteoriaa ja siitä kehittynyttä modernia synteesiä.

kasteltu

"Itse välillä tulee olo, että voisikohan näin jälkikäteen protestimielellä vaatia mitätöitäväksi kirkon avioliitolle antamaa siunausta?"

Saman tyyppinen toive on vaatimus kasteen poistamisesta tai mitätöinnistä. Koska en ole milloinkaan ollut uskonnollinen, olen hieman kieli poskessa toisinaan miettinyt, minkä tahon puoleen voisin kääntyä minulle luvatta tehdyn kasteen poistamiseksi.

MK

Marko Hamilo:
"Näistä kahdesta kun pitää valita, ei tasa-arvo tai liberalismi anna selkeää ohjenuoraa suuntaan tai toiseen. Kallistun perinteisen avioliitto-sanan tulkinnan puolelle siksi, että heille avioliitto merkitsee paljon enemmän."

Siis yhdenvertaisuus lain edessä ei ole mitään? Siitähän tässä nimenomaan on kyse: laki tekee sukupuoleen perustuvan erottelun, jolle ei ole MITÄÄN tieteellistä pohjaa. Homoutta esiintyy eläimillä, homot kykenevät olemaan uskollisia toisilleen, homot kykeneät kasvattamaan ns. normaaleja terveitä lapsia, ja niin edelleen. Ainoa syy erilaiselle kohtelulle on konservatiivien alikehittynyt mantelitumake.

Marko Hamilo

Koska yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu joka tapauksessa, jäljelle jää tämä symbolinen kysymys. Uskoakseni näitä kristittyjä, joille avioliiton symbolinen merkitys on tärkeä, on paljon enemmän kuin niitä homoja jotka tulisivat avioitumaan.

Käsittääkseni konservatiiveilla on ylikehittynyt amygdala, eli he ovat tavallaan pelkureita, ja tällä tavoin, näkökulmasta riippuen, joko jarruttavat edistystä tai suojaavat yhteiskuntaa hörhöilyltä.

Tiedemies

On totta, että merkitys on symbolinen. Se on symbolinen sillä lailla, että ottaako yhteiskunta lakien tasolla kantaa siihen, mitä ihmisten seksuaalinen suuntautuminen on. Nythän se ottaa kovasti paljon kantaa, kieltämällä adoption miehiltä ja homosuhteessa olevilta naisilta (muttei yksinäisiltä naisilta, mitä en tajua) jaei tätä nyt voi yhdenvertaisuutena pitää. Rekisteröity parisuhde ei anna kaikkia samoja oikeuksia kuin avioliitto muutenkaan, ja tämäkin on yhdenvertaisuuden vastaista.

Argumentti siitä, että muutostahti voi olla liian nopeaa esimerkiksi poliittisten realiteettien mielessä, voi toki olla validi. Mutta mielestäni et kyllä argumentoinut näin, vaan esitit että nykytilanne on riittävän tasavertainen ylipäänsä.

Se, mitä Rogue sanoi yllä, on toki totta; siltä osin olin hieman liian kärkevä. Mutta väite on silti kummallinen, siis että Vihreät olisivat yhteiskunnan tabuja rikkomassa jotenkin puolueena muita useammin. Schubakin tapaus, ja monet muutkin kokoomusnuorten ulostulot ovat osoittaneet, että kyllä tabuja on paljon muuallakin ja niitä rikotaan ahkerasti. Sikäli myös pointti siitä että Päivi Räsänen on herkullinen vastavoima monille ViNon poliittisille ohjelmille, on totta. Mutta kuten yllä todettiin, ei kyse tässä toiminnassa ole todellakaan (melkein koskaan) siitä, että tabuja rikottaisiin, vaan siitä, että on ihan validi poliittinen ohjelma, joka nyt vaan sattuu olemaan tiettyjen piirien arvomaailmassa jotenkin "väärä". Se ei vielä tee siitä tabua. Ei ViNo (tai muukaan poliittinen järjestö muissa puolueissa) tapa kissoja tai kakkaa housuun saadakseen julkisuutta.

Se, mihin yllä halusin kiinnittää huomiota on, että konservatiivisympatiat saavat jostain syystä ihmiset ottamaan Vihreät jonkinlaisena ykkösvihollisena. Kuitenkin esimerkiksi vasemmistoliitosta löytyy paljon ihan yhtä radikaalia porukkaa monissa asioissa. Vihreitä on myös tapana syyttää ihan jokaisesta "vihreältä" haiskahtavasta poliittisesta päätöksestä, silloinkin kun päätöksen ajajina ovat olleet ihan muut puolueet. Itseäni tässä ei häiritse niinkään se, että tästä olisi haittaa Vihreille (todennäköisesti siitä on vain hyötyä) vaan se, että se on älyllisesti tavattoman laiskaa ja poliittisesti epätarkoituksenmukaista. Esimerkiksi ydinvoiman vastustamisesta Vihreitä on toki mielekästä kritisoida, mutta yksin Vihreät eivät ole ydinvoimaa kyenneet torppaamaan, vaan vastustus on ollut laajaa myös muissa puolueissa. Ja monien kyselyiden mukaan se on Vasemmistoliitossa vähintään yhtä kovaa. Ja niin edelleen.

Olennaista on mielestäni se, että mielestäni sinun jos kenen kannattaisi pyrkiä tarkkuuteen ja erittelemään ne ilmiöt joita kritisoit, eikä huitoa hehtaarikirveellä, joka saa asian näyttämään siltä että tarkoituksena on vain tunnustaa väriä. Kykenet analyyttisyyteen ja arvostat sitä, näin uskon. Mielestäni se voisi näkyä teksteissä näiltä osin vielä selkeämmin.

MK

"Koska yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu joka tapauksessa, jäljelle jää tämä symbolinen kysymys."

Eihän toteutu, jos sukupuoli vaikuttaa siihen, miten tai mitä lakia toteutetaan.

Joku

"Koska yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu joka tapauksessa, jäljelle jää tämä symbolinen kysymys. Uskoakseni näitä kristittyjä, joille avioliiton symbolinen merkitys on tärkeä, on paljon enemmän kuin niitä homoja jotka tulisivat avioitumaan."

Jos kristittyjen loukkaantuminen on joku peruste lakien säätämiselle niin homouden pitäisi olla edelleen rikos ja sairaus. 60-luvulla oli varmasti homon kaapista tulosta närkästyviä paljon enemmän kuin homoja. Kuulostaa vähän samalta kuin sanoisi että koulukiusaamiseen ei pidä puuttua koska kiusaaja ei pääse toteuttamaan itseään.

Ihmettelen tätä avioliiton suojelemista homoudelta kun laillinen avioliitto ei velvoita mihinkään aviolliseen käyttäytymiseen vaan voi olla pelkkä tyhjä kuori riippuen ihan tapauksesta. Ihminen voi elää kulissiavioliitossa ja kuitenkin seurustella toisen kanssa, mennä julkisuuden, kansalaisuuden tai rahan takia naimisiin ja vaikka mitä.

Eiköhän

joille avioliiton symbolinen merkitys on tärkeä, on paljon enemmän kuin niitä homoja jotka tulisivat avioitumaan.

Johan.F

Homoista ja suvaitsevaisuudesta puhutaan kovasti, mutta jos kysytään onko esimerkiksi veljesten välinen homosuhde OK? Tuntuu suvaitsevaisillakin olevan vaikeaa vastata miksi ei. Sisarusten välisestä suhteesta tulee tietenkin ensimmäisenä palutetta mahdollisista vammaisista lapsista, mutta eihän heidän lapsia tarvitse tehdä tai jos ovat samaa sukupuolta.
Tämä on tabu.

Yhdenvertaisuus ja sukupuolira...

Yhdenvertaisuusperiaate vaatii poistamaan avioliittolaista sukupuolirajoitukset siinä missä se aiemmin vaati poistamaan sukupuolirajoitukset myös suojaikärajalaista sekä homoseksin kieltäneestä laista.

Homoille ehkä sopisi, että valtio ei puutu makuuhuoneisiin, mutta niin kauan kuin se puuttuu avioliittolailla, puuttumisen pitää olla yhdenvertaista sukupuolista riippumatta.

Laajemmin tulkittuna yhdenvertaisuusperiaate vaatisi, että laeista poistettaisiin muutkin "ei-välttämättömät" rajoitukset, mutta yllä mainitut tapaukset nyt kuuluvat kaikkiin muihin paitsi järjettömän kapeisiin tulkintoihin, joissa välttämättömyys tulkitaan laajemmin.

Tietysti laeissa on paljon muutakin korjattavaa asevelvollisuuslaista moniin preferenssejä eri tavoin kohteleviin lakiin, jotta laaja yhdenvertaisuusperiaate toteutuisi.

Perinteisesti avioliitoksi ei ole hyväksytty eri uskontojen edustajien tai eri rotujen edustajien välisiä liittoja, mutta avio-yhdysosa ei viittaa sukupuoleen. Vaikka viittaisikin, perinne ei ole "välttämätön syy" yhdenvertaisuuden rikkomiselle.