Uudenvuodenaaton joukkomurha Espoon Sellossa palautti ajatukset suomalaiseen henkirikokseen, jota olen aiemmin käsitellyt blogissani kirjailija Sofi Oksasen suomalaisuusteeseihin liittyen, Tiede-lehdessä nuorison henkirikoksiin liittyen sekä tässä blogissa erityisesti koulusurmiin liittyen.

Jo aiemmin olen ihmetellyt, miten väkinäisesti suomalaisia erityispiirteitä halutaan esimerkiksi koulusurmissa. Nyt näytti siltä, että kansanluonneteoreetikot joutuivat hetken vetämään henkeä: Sellon murhissa tekijän etnisellä taustalla ei (poikkeuksellisesti) ole mitään merkitystä. Samalla kannalla on jopa Jussi Halla-aho.

Joskus 1960-luvulla, kun psykiatriassa havaittiin että adoptioon annetutkin skitsofreenien äitien lapset sairastuivat huomattavasti muuta väestöä useammin skitsofreniaan (tietenkin geneettisistä syistä), kiivaimmat freudilaiset päättelivät, että "skitsofrenogeeninen" äiti ehti pilata lapsensa jo niiden muutamien päivien aikana, ennen kuin vauva annettiin adoptioon.

Hesarin Anna Karismo lähentelee tätä 1960-luvun freudilaisten argumentaatiotyyliä väittäessään sunnuntain Hesarissa, että paitsi että tietenkään Ibrahin Shkupollin tekoa ei selitä se, että hän oli sotaisesta Kosovosta, albaani, muslimi ja moneen kertaan tuomittu väkivaltarikollinen, niin lisäksi suomalaisus sittenkin selitti tämän teon, koska hän oli "asunut Suomessa jo parikymmentä vuotta ja nähnyt täkäläiset ongelmanratkaisumallit".

Hyvä, että suomalaisten siirtolaisten väkivalta aikanaan Ruotsissa - en finne igen - voidaankin siis selittää sillä, että he olivat nähneet sikäläiset ongelmanratkaisumallit. Eipähän tarvitse heitä hävetä.

Jokelan, Kauhajoen ja Sellon joukkomurhat ovat saaneet hakeutumaan erilaisten rikostilastojen pariin jo muutamaan otteeseen. Vielä kerran, suhteellisuudentajun vuoksi, kansainväliset murhatilastot. Kuten tunnettua, Suomi ei ole aivan kaikkein väkivallattomimpia maita läntisessä Euroopassa, mutta ei pahinkaan. Edellä ovat 2000-luvulla muun muassa Sveitsi ja aiemmin 2000-luvulla Ruotsi. Eurooppalaisittain Suomi on paremmassa päässä tilastoa, ja maailman mittakaavassa Eurooppa turvallisuuttaan on aivan omaa luokkaansa.

Suomen tilanne olisi paljon parempi ilman rappioalkoholisteja. Jos tarkastelee pelkästään henkirikollisuutta, suomalainen yhteiskunta ei ole erityisen epäonnistunut mielenterveys- tai sosiaalipolitiikassa, mutta alkoholipolitiikassa kylläkin.

Yhtä suurena itsestäänselvyytenä kun esitetään väite, että Suomessa tehtäisiin erityisen paljon tappoja ja murhia, tämänkin joukkomurhan yhteydessä on väitetty, että perheväkivalta/lähisuhdeväkivalta olisi Suomessa erityisen korkealla tasolla. Pidin tuota täysin mahdollisena. Ajattelin että täytyyhän sen niin olla, kun lehdessä kerran lukee.

Yritin etsiä tilastoja, mutta en löytänyt. Jos joku teistä tietää kansainvälisesti vertailukelpoisen tutkimuksen, kommentoikaa. Jo muutoksen arvioiminen on vaikeaa, jos käytetyt menetelmät perättäisissä tutkimuksissa eivät ole täsmälleen samat. Ilmeisesti väkivalta on kuitenkin laskussa.

Tällainen tosin löytyi:

"Henkirikokset ovat enimmäkseen miesten välistä väkivaltaa. Tavallisimmin henkirikos
kohdistuu tuttavaan, jonka kanssa on ryypiskelty. Tappaja ja uhri ovat yleensä
taustoiltaan toistensa kaltaisia ja elävät samanlaisissa olosuhteissa.

Noin viidennes henkirikoksista on parisuhdetappoja tappajan ollessa silloin
pääsääntöisesti mies ja uhri nainen. Suomessa naisen riski tulla surmatuksi on
kansainvälisesti verrattuna huomattavan korkea. Kun naisiin kohdistuvien henkirikosten
osuus ei Suomessa ole erityisen korkea, vaan jopa alhaisempi kuin monissa
Euroopan maissa, on luontevaa nähdä naisiin kohdistuvien henkirikosten runsauden
pikemminkin selittyvän samoista tekijöistä kuin henkirikollisuuden runsauden
yleensä eikä niinkään miesten ja naisten suhteisiin liittyvistä Suomen erityispiirteistä.
Ainakin osa parisuhdetapoista voidaankin luonnehtia ryyppysakkitapoiksi, joissa
ryyppysakki on tullut parisuhteeseen"

Shkupolli ampui laittomalla aseella. Tästä voi tietysti tehdä sen päätelmän, kuten Halla-aho tekikin, että viisainta olisi varustaa mahdollisimman moni lainkuuliainen ihminen käsiaseella. Rationaalisen valinnan teoria rikollisuudesta korostaa juuri tuollaisia kannustimia. Ajatellaan, että rikollinenkaan ei ole tyhmä, vaan ottaa huomioon mahdollisuuden tulla ammutuksi. Mutta kuinkahan hyvin tuo ehkäisykeino toimii pelotteena tekijälle, joka on päättänyt kuolla?

Toisaalta lienee selvää, että mitä enemmän laillisia aseita, sitä enemmän niitä valuu laittomille markkinoille muun muassa asuntomurtojen yhteydessä. Mutta mahtaako tästä olla tutkittua tietoa, vai olemmeko nykin vain järkeilyn ja arvailun varassa?

Asekysymystä pohtii myös kollegani Annikka Mutanen - vaatimattomasti Guardianissa: Finnish gun laws under fire.

Kommentit (26)

Mika

Mielestäni tuota asekielto-asiaa pohti hyvin Akateemisen Talousblogin Matti Liski http://blog.hse-econ.fi/?p=1872 . Varovainen veikkaukseni on, että esim. tässä tapauksessa ei välttämättä olisi yhtään ihmishenkeä pelastunut, vaikka myymälässä olisi ollut aseistettu ja asetaisteluun koulutettu turvamies, jolla olisi ollut käsiase. Kouluttamattoman ja asetaisteluun tottumattoman siviilin kanssa olisi jopa saattanut tulla enemmän vahinkoja.

nakki

Näen tilanteen päässäni:

Mies tulee myymälään aseen kanssa, suunnitelmissa murhata muutama ihminen. Parin ensimmäisen laukauksen jälkeen joku havahtuu ja muistaa, että hänellähän on myös ase mukana - ottihan hän sen mukaan kun hyvänä ihmisenä haluaa suojella itseään ja muita, se kun on hyväksyttävää nykyisin. Ympärillä on kaaos. Sankarimies ampuu murhaajan. Tämän näkee kolmas osapuoli, joka luukee suomalaisten sankaria siksi pahaksi ja ilkeäksi murhaajaksi, joten hän taas pamauttaa tämän henkiltä. Kun kolme ihmistä heiluu aseiden kanssa ruuhkaisessa julkisessa paikassa, jossa useilla olisi aseita, on täysi helvetti päässyt valloilleen. Ihmishenkiä on useampia, kuin jos alkuperäinen murhaaja olisi tappanut kohteensa.

En usko, että toimisi.

Hamilton

Siviilien aseistamista kannattavilta asefiileiltä jää omassa hurmiossaan huomioimatta se seikka, että aseiden määrän lisääntyminen ei automaattisesti lisää turvallisuutta. Kuten kuolemanrangaistuskaan ei toimi rikollisuutta vähentävänä pelotteena, vaan pahimmillaan kannustimena rikoksentekijälle paeta kiinnijäämistä keinolla millä hyvänsä, ei aseiden lisääntynyt määräkään toimi ennaltaehkäisevänä tekijänä.

Jos lähtöoletuksena jokaisessa asunnossa on ase tai jokaisella vastaantulijalla voi olla piilotettu ase niin tällöin rikosta suunnitteleva henkilö luonnollisesti varautuu siihen että kohtaa aseen. Lopputuloksena asuntomurto tai ryöstö josta uhri nykyiselllään selviää pelottelulla tai pahoinpitelyllä voi kääntyä ryöstömurhaksi rikollisen toimiessa "ennaltaehkäisevästi".

Joitakin vuosia takaperin joku jenkkiläinen senaattori esitti tosissaan (lähteet voi kaivaa googlella) että piilotetun aseenkannon lisäksi kansalaisille tulisi sallia "pre-emptive" aseenkäyttö mikäli he kokevat jonkun tilanteen tai henkilön uhkaavaksi. Ei tarvitse olla kovin kaksinen ajattelija havaitakseen mikä kaikki tällaisessa ajattelumallissa on pielessä ja minkälaiseen katastrofiin "ennakoivan aseenkäytön" salliminen siviileille johtaisi.

Mitä tulee ylipäätään tuliaseen hyödyllisyyteen puolustautumistarkoituksessa, niin pelkkä aseen olemassaolohan ei lisää - pikemminkin vähentää - henkilökohtaista turvallisuutta. Asetta täytyy myös osata käyttää, ja kuten miltä tahansa sotilasorganisaatiolta voi kysyä on suurimmassa osassa ihmisiä sisäänrakennettu esto toisen ihmisen ampumista kohtaan.

Lisäksi kaikenlaisten aseiden (ei pelkästään ampuma-) tuomista itsesuojelutilanteeseen tulee harkita myös siltä kannalta miten se muuttaa vastapuolen reagointia tilanteessa ja ottaa huomioon mahdollisuus että käyttöönottamansa välineen menettää - pahimmassa tapauksessa sille hyökkääjälle jolta puolustautuakseen sen on esiin ottanut.

Annikka Mutanen

Mitä tyhmempää voi keksiä kuin antaa pyssy jokaiselle, että turvallisuus parantuisi.

Koska Marko haki tilastoja, niin tässä Tilastokeskuksen vertailu väkivaltaan kuolleista naisista eri maissa ja muutamia muita.
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_10_01_naisvakiv_tau.html

Suomessa siis tapetaan enemmän naisia kuin Länsi-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa, mutta tehdäänkö sekin useimmiten puukolla puliremmeissä? Epäilen että ei, vaikka tilasto ei sitä kerrokaan.

Marko Hamilo

Annikka: "Suomessa siis tapetaan enemmän naisia kuin muissa länsimaissa, mutta tehdäänkö sekin useimmiten puukolla puliremmeissä? Epäilen että ei, vaikka tilasto ei sitä kerrokaan."

Linkkaamani rikoksentorjuntaraportin mukaan näin kuitenkin olisi.

MrrKAT

Olen huolissani myös tulevaisuudesta jota ei välttämättä osata nähdä. Greenpeace on jo törkeästi alkanut käyttää sokaisevaa laseria aseena.Kiinasta, Hongkongista ym saa tilata 50-150 mW ja kohta varmaan 300 mW lasereita kuka vaan, jotka polttaa pitkien matkojen päästä reikiä vaatteisiinkin, tulipaloista puhumattakaan. (Kostavan pyromaanin unelma, ei jää jälkiä).

Hamilton

Mielestäni Marko tekee erinomaista työtä kerätessään virallisia tilastoja aiheesta esille. Kiitokset siitä! Kansalaiskeskusteluissa näistä aiheista (suomalaisten väkivaltaisuus ja erityisesti naisia/lapsia kohtaan) kun liikkuu aivan liikaa mutu-pohjalta olevaa "tietoa", yleensä kunkin keskustelijan oman ideologisen lähestymistavan mukaan esitettynä.

On hyvä että joku jaksaa nähdä sen vaivan, että kaivaa esille faktat aiheesta.

MrrKAT

Jos pituuspiiriä kuljetetaan itäänpän niin se koskettaa lähimaitamme ensikosketus- järjestyksessä eli Norja,Tanska, Ruotsi,*Suomi*, Latvia, Viro, Venäjä, niin murhaluvut ovat myös kumman siististi nousevassa järjestyksessä:
0.71, 0.88, 0.89, *2.17*, 6.47, 7.0, 16.5

Tuskin sattumaa ?

LR

"Jokelan, Kauhajoen ja Sellon joukkomurhat ovat saaneet hakeutumaan erilaisten rikostilastojen pariin jo muutamaan otteeseen. Vielä kerran, suhteellisuudentajun vuoksi, kansainväliset murhatilastot. Kuten tunnettua, Suomi ei ole aivan kaikkein väkivallattomimpia maita läntisessä Euroopassa, mutta ei pahinkaan. Edellä ovat 2000-luvulla muun muassa Sveitsi ja aiemmin 2000-luvulla Ruotsi. Eurooppalaisittain Suomi on paremmassa päässä tilastoa, ja maailman mittakaavassa Eurooppa turvallisuuttaan on aivan omaa luokkaansa."

Jos nyt katsoo tuota linkittämääsi Wikipedia-sivua, niin ei se nyt ihan tuolta näytä. Länsi-Euroopan maista Suomen edellä on vain Sveitsi, ja Ruotsi kerran vuonna 2003. Siinä kaikki.

Marko Hamilo

Sain palautetta sivuston yleisen palautesivun kautta, mutta tähän postaukseen se liittynee:

"Taas kerran puhutaan vain välineestä ja tekijästä, ei ikinä uhrista. Olen seurannut Sellon tragedian jälkeistä lehtikirjoittelua tiiviisti, eikä juuri missään oteta kantaa siihen miten lähestymiskiellon uhri voisi elää ilman kokoaikaista pelkoa. Nilkkapantakin tyrmättiin sillä että se rajoittaisi liikaa syyllisen vapautta! Ei se aseden poistaminen tilannetta paranna, ainoa keino uhrien turvaamiseksi on sulkea nämä lähiväkivaltasyylliset pois ihmisten ilmoilta, halvemmaksi tietysti tulisi niskalaukaus ladon takana. Mutta eihän sellaista voi tehdä, eihän syyllistä saa Suomessa syyllistää, tulee vielä kompleksi.....Ainakin kaikki ihmisoikeuspiiperöt älähtävät. On se kumma etteivät he koskaan metelöi uhrien puolesta, aina vain syyllisten ihmisoikeuksien perään huudetaan suureen ääneen."

Toisessa palautteessa saman luukun kautta kyseltiin, miksi esitän tilastoja, kun yksikin murha on liikaa.

Tilastoja on syytä tutkia siksi, että voisimme estää edes yhden, mieluiten kaikki henkirikokset. Tilastojen avulla voimme saada selville, ovatko otaksumat henkirikollisuuden syistä edes mahdollisia, saati hyvin perusteltuja.

Erilaiset suomalaisiin erityispiirteisiin perustuvat selitykset eivät minusta ole tilastojen valossa hyviä selityksiä näille suurten otsikoiden henkirikoksille. Suomalainen erityispiirre - se miksi olemme länsieurooppalaisten maiden itäeurooppalaisessa päässä henkirikostilastoissa - on se, että meillä tehdään poikkeuksellisen paljon murhia ja tappoja ympäripäissään. Näissä alkoholi on osallisena kolmella tavalla: kyse on rappioalkoholisteista, teko tehdään käsittämättömän humalassa ja riidan aiheena on usein lisäalkoholin saatavuus. Kyse on siis hieman eri asiasta kuin edes tavanomaisesta humalajuomisesta, puhumattakaan alkoholin tavanomaisesta suurkulutuksesta.

Henkirikosten ennaltaehkäisyn näkökulmasta uhreista tuskin kannattaa kauheasti puhua. Vai olisiko näiden uhrien vain pitänyt olla kiltimpiä? Eiköhän niistä ajoista, kun raiskauksen uhreja pidettiin osasyyllisenä raiskaukseen, ole menty jo eteenpäin.

Mikko

Kiitoksia sekä jutusta että kommenteista.

Mutta liittyen aseisiin ja tappamiseen, jota Annikka itsekin tuossa sivusi (liittyen naisten väkivaltaisiin kuolemiin).

Annikka kirjoittaa Guardianissa:
"To become a killer you don't really need to be extraordinarily sick in the head. But you certainly need a gun."

Vaan kun ei. Tappajien tuottamiseksi Suomessa nimenomaan EI tarvita aseita. Suomessa kuolee noin 120 henkilöä vuodessa henkirikoksen uhrina (http://www.stat.fi/til/ksyyt/2008/ksyyt_2008_2009-12-18_tie_001.html).

Näistä vain n 15% ammutaan. Ja näistä vähän reilu puolet on ollut laittomia aseita(http://yle.fi/poliisitv/raportit.php?sivu=raportti_laitonta). Tappaja tappaa. Jos käsillä on pyssy niin sitten sillä, mutta onnistuu se ilmankin.

Pahoittelen kun en varsinaisilta töiltäni ehdi sitä tehdä, mutta kieltämättä tuo Ylen tieto ansaitsisi lähdekriittisen tarkastuksen.

J

Venla Salmen Oikeus-lehdessä viime vuonna julkaistu artikkeli "Kohti monimuotoista parisuhdeväkivaltatutkimusta" kannattaa ehdottomasti lukea. Sen voi ladata täältä: https://www.qdrive.net/public-shared-files/37218/Venla-Salmi---Kohti-mon...

Pasi Malmi on koonnut suomalaisen parisuhdeväkivallan uhrien sukupuolijakaumaa koskevia tutkimustuloksia: http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukko.jpg. Lähteet tarkemmin täällä: http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukon-lahte...

Malmin samoin kuin Saaren teesi on, että suomalaisessa parisuhdeväkivaltakeskustelussa ja asiaa koskevassa poliittisessa päätöksenteossa feministisesti orientoitunut tutkimustraditio on ylikorostuneessa asemassa. Tämä traditio on ongelmallinen siksi, että sen edustajat näyttävät tarkoituksellisesti suosivan tutkimusmetodeja, joissa miesten harjoittama väkivalta korostuu ja naisten harjoittama näyttäytyy olemattomana.

Muiden tutkimustraditioiden mukaan asia ei ole näin yksioikoinen. Vaikka miehet näyttävät harjoittavan parisuhdeväkivaltaa naisia enemmän (paitsi ehkä teini-ikäisten keskuudessa), naisten väkivaltaisuus puolisoaan kohtaan näyttäisi olevan paljon yleisempää kuin yleensä luullaan. Feministisessä traditiossa väitetään tyypillisesti, että 90 prosentissa parisuhdeväkivallasta nainen on uhri ja 10 prosentissa mies, kun taas muunlaiset tutkimukset ja esimerkiksi poliisin törkeää parisuhdeväkivaltaa koskevat tilastot implikoivat, että suhdeluku olisi pikemminkin luokkaa 60-40.

Salmi tekee sen mielenkiintoisen havainnon, että normaalisti laadullisia menetelmiä suosivat feministit pitävät parisuhdeväkivaltatutkimuksessa tiukasti kiinni tietynlaisista määrällisistä metodeista. Tässä näyttäisi olevan taustalla se, että laadullinen tutkimus paljastaa parisuhdeväkivallan selittyvän samoilla tekijöillä kuin väkivaltarikollisuuden yleensäkin, esimerkiksi heikolla itsekontrollilla ja alkoholismilla. Parisuhteessa esiintyvä väkivalta on myös tyypillisesti molemminpuolista. Feministien hellimä ajatus, että parisuhdeväkivallassa olisi kyse miesten harjoittamasta yhteiskunnallisesta sorrosta ja kontrollista naisten yli, ei saa tukea laadullisesta tutkimuksesta.

Jussi

Kiitos hyvästä kirjoituksesta jälleen.

Laittomiin aseisiin on pakko kommentoida sen verran, että tuo Ministeri Holmlundin esittämä väite, että laittomat aseet olisivat varastettuja laillisia aseita on kyllä erikoinen.

Ensinnäkin olisi mielenkiintoista, että tilanne on täysin toinen Ruotsissa, jonne laittomat aseet valuvat lähinnä ulkomailta, esim. Balkanilta: http://www.kvp.se/nyheter/1.1823914/de-kriminella-rustar-for-krig. Lisäksi uutisoiduissa jutuissa rikollisliigoilta on takavarikoitu mm. konetuliaseita, joihin ei suomessa saa lupaa millään, edes reserviläiset. Siksi olisikin mielenkiintoista kuulla kenen laillisista kokoelmista nämä on aikanaan varastettu.

En kiistä, etteikö tuolla laittomien aseiden joukossa olisi varastettujakin aseita, mutta en usko että ne selittävät kovinkaan suurta osaa kokonaisuudesta.

Jussi

Sen verran on vielä kommentoitava, että jos oikein ymmärsin, Marko ja Annikka ovat hieman erilinjoilla tuosta naisiin kohdistuvasta väkivallasta?

Koska asia on selkeästi jotain sellaista mistä ei asiallista keskustelua ole syntynyt, haastaisin teidät asiaa tutkimaan ja siitä julkisesti keskustelemaan? Ei siksi että jommankumman olisi oltava oikeassa ja toisen väärässä, vaan siksi että aihetta voitaisiin lisävalottaa. Olettaisin kahden tiedetoimittajan pystyvän objektiiviseen ja tunnevapaaseen keskusteluun … puhtaasti asiasta?

Xyzzy

Löytyyhän tietoa noista linkatuista tutkimuksista tarpeeksi. Esimerkiksi:
- Suomessa on enemmän naisiin kohdistuvia henkirikoksia kuin länsi-Euroopassa
- Mutta meillä on henkirikoksia paljoin, ja tarkkaan ottaen naisten suhteellinen osuus uhreissa on hieman alle muun euroopan
Ergo, on kohtuullista olettaa että naisiin kohdistuva "ylijäämä" tappaminen johtuu samoista syistä kuin miehillä.

Pääkaupunki seudulla henkirikosten esiintyminen on muuten jotakuinkin eurooppalaisella tasolla. Itäsuomessa on sitten tilanne aika toinen.

Jussi

Henkirikoksissa tilanne voi ollakin noin, mutta ne eivät kata koko väkivaltatilastoa.

Esim:
http://miestentasaarvory.wordpress.com/miesten-tasa-arvon-linkkeja/miest...

Hieman yllättäen asiasta oli myös päivän lööppilehdessä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml

Ja kyselyn "vaietaanko naisten väkivallasta" tilanne ma 11.1 klo 17:55, oli 96% puolesta ja 4% vastaan, ääniä 7475.

Kysymys on tosin hieman huonosti aseteltu, koska sen voi ymmärtää kummin päin vain. Mutta koska se oli jutun yhteydessä, jossa kerrotaan naisten harjoittamasta väkivallasta, tulkitsen sen samoin.

Annikka Mutanen

Tutkimusprofessori, entinen vankilapsykiatri Hannu Lauerma esitti tänään Lääkäripäivillä joitakin lukuja. Hän sanoi, että henkirikosten miesuhreista ja tekijöistä molemmista 80 prosenttia on syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita, mutta naisuhreista kolmannes on työssä käyviä ja yleensä perheväkivallan uhreja.

Lauerma huomautti myös, että tilastot muista kuin kuolemaan johtavista väkivallanteoista ovat täynnä erilaisia virhelähteitä ja vertailukelvottomia eri maiden välillä.

Tomi

Euroopan/EU:n väkivaltaa on vertailtu kahdessa haastattelututkimuksessa. niiden perusteella Suomi ei missään nimessä ole erityisen väkivaltainen. Tässä aiheessa tutkimuksiin on tosin vaikea luottaa. Tulokset heittelevä liikaa.

1) EUICS Consortiumin Burden of Crime in the European Union rankkaa Suomen selvästi keskivertoa väkivallattomammaksi, tosin rankkaus on vaihdellut eri vuosina paljonkin. Pääkaupunkien vertailuissa (kaksi eri raporttia) Helsinki on suurin piirtein turvallisin ja väkivallattomin.

2) European Social Surveyssä (ESS) on mukana muutama väkivaltaa koskeva kysymys. Niiden mukaan Suomi kuuluu Euroopan väkivallattomimpiin maihin.

Tässä esimerkki, jossa Suomi "pärjää" melkeinpä käsittämättömän hyvin:

Kysymys: Worry about becoming victim of violent crime has effect on quality of life

Vastausvaihtoehdot: Serious effect on quality of life; Some effect; No real effect on quality of life

Otin pois joitakin etäisempiä Euroopan maita. Järjestin maat sen mukaan miten suuri osa väestöstä ei ole kokenut väkivallan käytännössä vaikuttaneen elämäänsä:

Finland 1.6; 15.6; 82.9
Denmark 1.9; 21.7; 76.5
Sweden 1.7; 23.1; 75.1
Norway 1.7; 23.7; 74.5
Netherlands 5.0; 24.6;70.5
Belgium 5.5; 27.6; 66.9
United Kingdom 3.9; 29.8; 66.3
Germany 3.7; 30.7; 65.5
Switzerland 4.5; 30.5; 65.1
France 7.8; 33.0; 59.1
Poland 4.5; 36.5; 59.0
Spain 4.3; 37.6; 58.1
Estonia 9.1; 41.2; 49.8
Portugal 7.8; 57.9; 34.3
Russia 11.2; 56.3; 32.5

Marko Hamilo

Tomin kiintoisa tilasto voi kertoa siitä, että meillä lehdistö ei ole vielä ehtinyt ainakaan ennen tuon tutkimuksen ajankohtaa lietsoa rikollisuuden pelkoa. Mutta näyttäisi tuokin muuttuvan. Iltapäivälehtien otsikot väkivaltaistuivat viime vuosikymmenien aikana, nyt ilmeisesti "laatulehdistössä" on sama trendi meneillään.

Tomi

Luulen, että väkivallan pelko syntyy kyllä ihan reaalimaailmankin perusteella.

Voisiko tässä toimia ns. Wisdom of Crowds -ilmiö? Tiedäthän: Kun yksi kokematon heittää tikkaa, se voi lentää vähän minne vain. Mutta kun tuhat ihmistä heittää, tikkojen kasaantumisen perusteella voidaan päätellä kympin sijainti hyvin tarkasti (kunhan tikanheittäjät ovat edes hiukan taitavia eli "satunnaisheittäjää" parempia). Se voidaan päätellä tällä keinoin myös paljon tarkemmin kuin maailman parhaan tikka-ammattialisen heittämän yhden tikan perusteella (paitsi sattumalta).

Tässä se tarkoittaisi, että yhden ihmisen mielipiteeseen turvallisuudesta ei voi uskoa. Mutta kun kysytään tuhannelta ihmiseltä, joista jokainen on edes hiukan asiantuntija, tieto kasaantuu oikeaan suuntaan ja tulokseen voi luottaa.

Vaikeampi on tietysti tietää, mikä tieto kasaantuu. Tieto väkivallan kohtaamisen todennäköisyydestä vai vain tieto pelon määrästä. En tiedä.

Nuo EUICS:n tutkimukset kysyvät suoraan kuinka usein on kohdattu väkivaltaa tai sen uhkaa. Tällaisia uhritutkimuksiahan pidetään kaikkein luotettavimpina henkirikostilastojen jälkeen. Niitäkään en kuitenkaan viitsi pitää kuin suuntaa-antavina.

Yleiskuva on kuitenkin Suomi, jossa on vähänlaisesti väkivaltaa.

Tomi

No, toi nyt ei ollut kovin hyvin spekuloitu. Kokeillaan uudestaan: kun kysytään: "vaikuttaako väkivallan pelko elämänlaatuusi", se on aika sama kysymys kuin: "miten tavallista on väkivalta tai sen uhka elämässäsi". Tuon jälkimmäisen kysymyksen kohdalla olisi helpompi väittää, että siinä vastaajien tieto väkisin kasaantuu oikeaan suuntaan ja kertoo väkivallan oikeasta määrästä siinä ympäristössä, missä vastaajat elävät.

Mutta edelleen ei olisi tietoa, mikä osuus on katteettomilla mielikuvilla, joten ei tämäkään asiaa ratkaisisi. Onko tähän joku tilastotieteellinen ratkaisu?

Panu

Annika, eikö tuosta seuraa että 66,6 % henkirikosten naisuhreista on ei-työssäkäyviä (eikä perheväkivallan uhreja) ?
Ja se että on ollut perheväkivallan uhri, ei kai sinällään sulje pois sitä että sekä uhri että henkirikoksen tekijä voisivat olla pahasti alkoholisoituneita?
Enkö ymmärrä jotain, vai miten nämä luvut sulkisivat pois sen mahdollisuuden, että suurin osa myös naisiin kohdistuvista henkirikoksista voisi kuitenkin tapahtua rappioalkoholistien keskuudessa?

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009