Hallituksen viime viikolla tekemät esitykset kahdesta uudesta ydinvoimalasta ja "uusiutuvan" energian tukipaketista vähentävät Suomen hiilidioksidipäästöjä, mutta tarpeettoman kalliilla keinoilla.

Veronmaksajille ja tavallisille sähkönkuluttajille kolmaskaan ydinvoima ei olisi maksanut mitään. Verotuloja se olisi tuonut. Jos osa sen tuottamasta sähköstä olisi jouduttu viemään, niin olisihan se tietysti ollut ikävää. Ehkä vientituloille olisi jotakin käyttöä kuitenkin löytynyt esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Uusiutuvien energianlähteiden kannattajien mukaan ydinvoimaa on vastustettava, koska se hidastaa uusiutuvien energianlähteiden kehitystä. Omalla hyvin perverssillä tavallaan he ovat oikeassa.

Tietysti voi kyseenalaistaa senkin, miksi uusiutuvien kehitystä ylipäätään pitäisi edistää. Uusiutuvat vs. uusiutumattomat energianlähteet / luonnonvarat on erottelu, joka keksittiin 1970-luvulla, kun huolestuttiin öljyn ja metallien loppumisesta. Nyt pitäisi ratkaista ilmastonmuutos. Arvioivatko 2100-luvun sukupolvet meitä sen mukaan, paljonko olemme jättäneet heille kivihiiltä ja uraania, vai sen mukaan, missä kunnossa he saavat planeettamme ilmastojärjestelmän?

Uraanista saa päästötöntä sähköä jo nyt, kivihiilen päästötön poltto edellyttää tekniikan kehitystä. Aikanaan se voi kuitenkin olla paljon kustannustehokkaampi keino tuottaa päästöttä lämpöä ja sähköä kuin "uusiutuvat" energianlähteet.

Kirjoitan uusiutuvat lainausmerkkeihin, koska uusiutuviksi kutsuttujen energianlähteiden tuotanto edellyttää usein valtavia panoksia uusiutumatonta energiaa. Näin on varsinkin pellolla tuotetun etanolin laita.

Risujen polttokin on oikeastaan vain hitaasti uusiutuvan biomassan polttamista, jonka motiivit ovat pelkästään aluepoliittisia. Suomen hiilitaseen kannalta olisi järkevämpää kasvattaa enemmän metsäpinta-alaa ja puun määrää metsissä.

Koko erottelusta uusiutuvat vs. uusiutuvat pitäisikin EU:ssa luopua ja keskittyä pelkästään todellisiin ilmastovaikutuksiin.

Mutta jos nyt kuitenkin halutaan kehittää esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaa, onko ydinvoiman lisärakentaminen esteenä?

Taloudellisesti ajatellen ydinvoima tuo verotuloja, joita voi käyttää uusiutuvien tekniikoiden kehittämiseen. Teknologia kehitetään yliopistoissa, korkeakouluissa ja muissa tutkimuslaitoksissa, jotka ovat pääosin julkisesti rahoitettuja. Tällainen ydinvoiman ja uusiutuvien kehitystuen koplaus mahdollistaisi sen, että ydinvoima todella edistäisi uusiutuvien energianlähteiden kehitystä.

Viime viikon lehmänkaupassa oli kuitenkin kysymys jostakin ihan muusta. Tuulivoima sai takuuhinnan. Se tarkoittaa tuulivoiman kehityksen kannalta sitä, että propellit menevät kaupaksi, vaikka ne eivät sähkön oikealla markkinahinnalla kelpaisi sähköyhtiöille.

Miten tämä vaikuttaa tuulivoimateknologian kehitykseen?

Jos tuulivoiman valmistajat tietäisivät, että voimaloiden pitäisi kaupaksi mennäkseen olla kaksi kertaa nykyistä parempia (tai niiden tuotannon puolet nykyistä halvempaa), heillä olisi kannustin kehittää parempia voimaloita. Heidän olisi pakko tehdä "halpoja mersuja". Tuulivoiman tuki tarkoittaa sitä, että "kallis ladakin" menee kaupaksi. Tuulivoimaa ei tarvitse kehittää ainakaan niin nopeasti kuin ilman syöttötariffia olisi pakko.

Sama tilanne oli maissa, joiden autoteollisuutta suojeltiin tuontiautojen tulleilla. Kuluttajat joutuivat tyytymään kalliisiin ja huonolaatuisiin kotimaisiin autoihin. Virallisen selityksen mukaan protektionismia tarvittiin väliaikaisesti, jotta kotimainen autoteollisuus kasvaisi kilpailukykyiseksi kyetäkseen sitten myöhemmin avoimeen kansainväliseen kilpailuun. Kaikki tietävät, että sitä päivää ei koskaan nähty.

Kommentit (15)

Kalle

Hyvä pointti tuo, että "uusiutuvuus" ei itsessään liity mitenkään ilmastonmuutokseen vaan "öljy loppuu vuonna 2000" -keskusteluun.

Jos tuulivoimaa kuitenkin tuetaan, tuen pitäisi olla esimerkiksi senttejä myytyä kilowattituntia kohden, jotta se kannustaisi kehittämään kulutushuippuina paremmin toimivia tuulivoimaloita.

Syöttötariffin vaikutus on nolla silloin, kun kulutus on korkeimmillaan ja sähkö korvaisi saastuttavimpia öljyturbiineja, ja suurimmillaan silloin, kun sähköä ei juuri tarvita, hinta on nollassa, ja tuuli korvaisi jotain öljyä ekologisempaa.

Paras tuki on kuitenkin asettaa täysi haittavero kaikille päästöille. Miksi tukea tuulisähkön tuotantoa, kun sekin saastuttaa mm. voimalan rakentamisen, huollon ja sähkönjakelun osalta, joskin ehkä vähemmän kuin muut? Valtion tulisi tukea köyhiä ihmisiä eikä saastuttajia.

Turkka Louekari

Miten varmoja olemme siitä, että yksityinen sektori todella rakentaa ne ydnvoimalat, joille myönnetään luvat?

JL

Sama tilanne oli maissa, joiden autoteollisuutta suojeltiin tuontiautojen tulleilla. Kuluttajat joutuivat tyytymään kalliisiin ja huonolaatuisiin kotimaisiin autoihin. Virallisen selityksen mukaan protektionismia tarvittiin väliaikaisesti, jotta kotimainen autoteollisuus kasvaisi kilpailukykyiseksi kyetäkseen sitten myöhemmin avoimeen kansainväliseen kilpailuun. Kaikki tietävät, että sitä päivää ei koskaan nähty.

Toyota.

Joakim Sjöroos

Jos asetutaan tuulivoimalanostajan asemaan niin eikö ostaja edelleen valitse sen voimalatyypin josta saa eniten sähköä ja näin eniten valtion rahaa? Kuka ihmeessä ostaa tuulivoimala-ladoja jotka kyllä toimivat ja tuottavat rahaa mutta tekevät sen huonommin kuin muut vaihtoehdot?

On valmistajan intresseissä jatkaa tuotekehitystä aivan samaa tahtia tariffilla kuin ilman, koska tuotekehityksessä pyritään voittamaan kilpaileva tuulivoimalatehdas, ei kilpailevaa hiilivoimalaa.

Marko Hamilo

Turkka: emme tiedäkään. Jos markkinoilla on tarvetta, rakentavat. Ellei, niin eivät. Ei sen pitäisi juuri sen enempää kuulua poliitikoille.

Japanin teollisuuspolitiikassa harrastettiin jonkin verran suunnittelua ja protektionismia, käsittääkseni kuitenkin juuri niillä aloilla joissa protektionismia harjoitettiin, kehitys oli hidasta. Latinalainen amerikka oli tässä enemmän mielessäni.

Joakim, voi olla että tämä on mutkikkaammin mallinnettava asia kuin ajattelinkaan ja käytännössä vielä mutkikkaampi. Kyse on sekä siitä miten koko ala kasvaa ja miten alalla erikoistutaan. Nyt tuulivoimayritys joutuu kilpailemaan sellaista tuulivoimayritystä vastaan, joka tekee kannattavasti voimaloita, jotka pärjäävät tariffimarkkinoilla mutteivät vapailla markkinoilla. Tämä kilpailija olisi pois pelistä, jos tariffia ei olisi.

Tuulivoiman tilanne on kyllä eri kuin aurinkopaneelien, joissa skaalaedun sijaan tapahtui se, että tarvittavien raaka-aineiden kysyntä nosti paneelien hintaa, minkä takia niitä sitten päätyi vähemmän kuin muuten olisi ollut mahdollista sinnekin missä tukia ei ollut.

Kalle

Joakim on sikäli oikeassa, että autonvalmistuksessa tukiaiset ovat haitallisempia kuin sähköntuotannossa. Sähköntuotannossa ei ole muita laatueroja kuin tuo mainitsemani "kalliin sähkön / sähköpulan aika" (Mersu) vs. "halvan sähkön aika" (Lada), kun taas autonvalmistuksessa laatuerot ovat suuremmat.

Tuki olisi siis helpompi mitoittaa samaksi jokaista valmistettua kilowattituntia kohden. Syöttötariffi eli takuuhinta tukee lähinnä Ladoja - Mersuja se ei tue lainkaan (eli sähkön tekemistä silloin, kun hinta on yli takuuhinnan), kuten yllä kirjoitin.

Markon ehdottama tutkimustuki voi olla perusteltua sellaisen perustutkimuksen osalta, josta on suuria ulkoishyötyjä. Tällaista markkinat tekevät ehkä aivan liian vähän, joskin tehokkaammin.

Soveltavin tutkimus kannattaa yleensä jättää markkinoiden tehtäväksi: jos valtio yrittää siitä valita tuettavat projektit, se onnistuu paljon huonommin kuin markkinoilta ja samalla lannistetaan markkinoita tekemästä omaa tutkimustaan.

Siis tuulivoiman tuotantotuki olisi parempi kuin soveltavan tutkimuksen tuki. Syöttötariffi on huonompi tuki, mutta sekin sentään tukee halvimman Ladan tekijöitä yhtä paljon kuin kalleimman ja siksi jättää jonkinasteisen kannustimen investoida rajallisesti tehokkuuteen.

En sitä paitsi tiedä, onko Ladoissa ja Mersuissa paljonkaan eroa: onko tuulivoimassa edes sellaisia kylmäkestävyys-, kylmäteho- tai muita tekijöitä, joita voi kehittää paremmiksi niin, että tuotanto olisi huippukulutusoloissa suhteessa suurempi tai edes varmempi? Ehkä jokin hiljaisemman tuulen voimalatyyppi? Ellei juuri mitään eroa ole, syöttötariffi on vain hieman kilowattitukea huonompi kannustin. Toinen huonous tulee siitä, että mitä vähemmän sähköä tulevaisuudessa tarvitaan, sitä enemmän tukea tuulivoimalle annetaan suhteessa ja absoluuttisesti, toisin kuin kilowattitukimallissa.

Toyota: Japanissa talouden huomattava liberalisointi suhteessa naapureihin ja muihin yhtä köyhiin maihin toi huomattavan talouskasvun. Sääntely oli suhteellisen suppeaa ja hidasti kasvua mutta joissain tapauksissa tuki terässektoria ym. muiden alojen suuremmalla kustannuksella. Nyt Japani on niin rikas maa, että kiinniottajan edun tuoma vauhti on hiipunut ja tarvittaisiin lisää talouden vapauttamista. Korea ym. on samalla tiellä. Hongkong on tajunnut vapauttaa taloutta enemmän, vaikka on sielläkin hyvä julkinen joukkoliikenne ym.

Mikko Särelä

Erinomainen ratkaisu ydinvoimalapäätöksen rinnalle olisi ottaa käyttöön väliaikainen hiilidioksidivero. Valtio saisi kassaansa kipeästi kaivattua rahaa, hiilen ja öljyn polttamisen hinta suhteessa muihin energiamuotoihin kasvaisi, mikä kannustaisi sekä ydinreaktoreihin, että uusiutuviin energiamuotoihin panostamiseen.

Turkka Louekari

Tulisi ikävä tilanne, jos markkinat odottaisivat kolmea isoa voimalaa ja saisivat nolla, mikäli sillä aikaa ei olisi rakennettu lainkaan uusiutuvia. Kuvittelisin, että keskeneräiselle voimalanraadolle halutaan maksaa tarvittaessa jopa valtiontukia. Ihan ajatusleikkinä, en tunne numeroita.

Marko Hamilo

Ajattelin siis itse niin, että nyt paikassa p keskituulella x m/s tuulivoima ei ole markkinahintaan kannattavaa. Tuulivoimalat kehittyvät ja niiden valmistus halpenee. Jossain vaiheessa paikkaan p jonka tuuliolot ovat edelleen keskimäärin x m/s sen kyseisen historiallisen vaiheen sähkön markkinahinnalla kannattaa rakentaa tuulivoimala.

Jos otamme tariffit käyttöön, kohtaammeko tuon kannattavuuden breikkaushetken aiemmin vai myöhemmin?

Yksi vaihtoehto on, että vaikka kohtaisimme sen aiemmin, niin sinne ei kannata rakentaa sitä edullista tuulivoimaa, koska siellä seisoo jo voimala eikä enempää mahdu. Se tehottomampi ja kalliimpi, joka on siellä tukien takia.

Erik

Eikö Suomen energiantuotanto kuulu mitoittaa suurimman energiatarpeen piikkiarvon mukaan? Ja mielummin piikkiarvon yläpuolelle kuin alapuolelle?

Käsittääkseni suurin energiantarve on talvipakkasilla, yleensä helmi-maaliskuussa. Tuolloin tuulivoiman tuottama energia on lähellä nollaa, joten eikö tuulivoima voida jättää kokonaan pois laskuista? Käytetään energian tuotantoon tehokkaasti niitä voimaloita jotka on pakkokin rakentaa.

Perusolettamukseni on että ylimääräisen kesäkäyttöön tarkoitetun energiantuotantokapasiteetin rakentaminen ei ole kustannustehokasta ja vain lisää energian kulutusta.

jmk

> Veronmaksajille ja tavallisille sähkönkuluttajille kolmaskaan ydinvoima ei olisi
> maksanut mitään

Ahaa. 150 000 vuotta jätteen säilytystä on siis ilmaista. Mitä luulet ydinvoimalla tuotetun sähkön hinnalle tapahtuvan, jos tämä otetaan oikeasti huomioon?

Niina

Veikkaanpa, että 2100-luvun jälkeläisemme ovat myös jotain mieltä kallion kolossa kytevistä aikapommeista, joiden sisältö on vielä vuosituhansia melko paljon vaarallisempaa kuin hiilidioksidi.

Suosittelen tutustumaan siihen, kuinka kannattamatonta yksityinen pienimuotoinen tuulivoiman käyttö on verotuksen vuoksi. Yhdistämällä tuulivoimaa, aurinkopaneelia, maalämpöä ja vanhoja kunnon halkoja saadaan varmasti toimiva kokonaisuus.

Marko Hamilo

Jos loppusijoitetuista ydinjätteistä on jotakin huolta joskus, niin tuskinpa sentään 2100-luvulla - edes ydinjätepelottelijoiden mukaan.

Kauhuskenaariothan yleensä edellyttävät että sivilisaatio romahtaa, ydinjätteiden sijaintitieto ja säteilyn fysiikka unohdetaan, jääkausi jynssää muutaman sata metriä peruskalliota pois ja kuparikapselien ja bentoniittisaven yhdistelmä osoittautuu sittenkin riittämättömäksi ratkaisuksi vuosituhansien perspektiivillä.

2100-luvulla ilmakehään loppusijoittamamme hiilidioksidi on paljon suurempi uhka. Voi tietysti olla, että geenimuunnellut viljelykasvit ja vastaavat ratkaisut pelastavat meidät esitetyiltä uhkakuvilta, ehkä opimme viilentämään ilmastoa "planeettatekniikalla" mutta en jättäisi 2100-luvun jälkeläisiä ihan vain näiden tekno-optimististen skenaarioiden varaan.

Xyzzy

Ydinjätteiden vaarallisuus ei todellakaan kestä vuosituhansia. Se että se vielä säteilee ei tarkoita ettäs e on vaarallista. Säteileehän moni muukin asia. Suomessa on esimerkiksi maaperään U-238 aiheuttamaa radon säteilyä moninpaikoin huomattavia määriä eikä kansa lakoa kuolleena maahan.

Lisäksi nykyiset ydinjätteet kelpaavat tulevaisuudessa uusien ydinvoimaloiden polttoaineeksi. Sopivilla nopeilla reaktoreilla saadaan uraanista paljonenemmän energiaa ulos ja jäte huomattavasti turvallisemmaksi.

Mutta aurinkopaneeleilla , tuulella ja haloilla ei tämän maan teollisuutta pyöritetä. Sillä voidaan tehdä pientä lisää energiatuotantoon, mutta ei niiden varaan voi jättäytyä

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009