Kirjoitin Suomen Kuvalehteen (julki tänään 3.2.2012) jutun monivaimoisuuden haitoista yhteiskunnan vakaudelle tuoreen Joseph Henrichin artikkelin pohjalta.

Artikkeli ja siitä kirjoittamani juttu eivät ottaneet kantaa seksuaalieettisiin kysymyksiin. Niissä ainoastaan todettiin, että kaikki tekijät, jotka johtavat naimattomien nuorten miesten ylijäämään, ovat omiaan heikentämään yhteiskuntaa muun muassa lisäämällä rikollisuutta ja vähentämällä taloudellisesti rakentavaa toimeliaisuutta. Mies on keskimäärin naisia taipuvaisempi ottamaan riskejä, mutta miehet ottavat hieman vähemmän riskejä silloin, kun heillä on jotain menetettävää ja vain kohtuullisesti voitettavaa. Parisuhde ja oma lapsi on jotain hävittävää. Teoreettinenkin mahdollisuus saavuttaa status, jossa on tilaisuus useampaan vaimoon, on taas huima kannustin riskinottoon ja kaikkien keinojen häikäilemättömään käyttämiseen korkean statuksen saavuttamiseksi.

Ideologisesti tieteellisiä artikkeleita lukevalle ensivaikutelma artikkelista saattaa olla, että siinä taas arvokonservatiivit yrittävät piileskellä tieteen kaavussa. Ideologinen lukutapa ei tietysti ylipäätään ole järkevä asennoitumistapa tieteeseen. Ironista kuitenkin on, että pyrkimys välttää nuorten naimattomien miesten ylijäämäväestön syntyä voi itse asiassa puoltaa monia arvoliberaaleja katsomuksia. Katsotaanpa, mitkä käytännöt ovat utilitaristin näkökulmasta eettisesti parhaiten perusteltuja. Utilitaristi siis pyrkisi puoltamaan sellaisia instituutioita ja normeja, joista on mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman monelle sekä yhteiskunnan kokonaisedulle kuten vakaudelle ja talouskasvulle.

Kielteisiä käytäntöjä:

Monivaimoisuus. Lisää naimattomien nuorten miesten määrä dramaattisesti. Moniaalla nykyään virallisesti kiellettyä, mutta ollut historiallisesti merkittävässä roolissa.

Sukupuolen mukaan valikoivat abortit. Kiellettyjä mutta silti käytössä maissa, joissa poikalapsia suositaan. Sallittuja monissa maissa, joissa kiellolle ei ole perustetta. Kiinassa lisännyt merkittävästi naimattomaksi jäävien miesten määrää. Hyvä puoli tietysti on siinä, että tämän ryhmän yhteiskuntaa epävakauttava vaikutus voi myös nopeuttaa demokratiakehitystä.

Miesten uudet avioliitot merkittävästi nuoremman naisen kanssa. Perättäiset uskolliset suhteet hyväksytään nykyään paremmin kuin rakastajattaret, samanaikaisesta varsinaisesta monivaimoisuudesta puhumattakaan. Korkean statuksen mies, jolla on elämässään kaksi vaimoa, joista jälkimmäinen on hedelmällisessä iässä, vaikuttaa avioliittomarkkinoiden epätasapainoon kuitenkin yhtä haitallisesti kuin mies, jolla on kaksi ikäistään vaimoa.

Kulissiavioliitoissa elävät homomiehet. Suomessa ja muissa liberaaleissa maissa väistyvä käytäntö, mutta yhä tavanomainen ratkaisu isossa osassa maailmaa. Paitsi että tällainen liitto on onneton homomiehen, hänen heterovaimonsa ja todennäköisesti myös heidän lastensa kannalta, järjestely vie heteromiehien saatavilta yhden hedelmällisen naisen.

Biseksuaalien nuorten naisten parisuhteet. Kokeilunomaisesta "muotilesboudesta" ei ole seurauksia nuorten miesten ja naisten markkinatasapainolle, mutta vakavammista suhteista on. Lesbot ovat varmaankin aikanaan eläneet myös kulissiavioliitoissa miesten kanssa. Lesbon aviomies on tuskin ollut onnellinen, mutta ehkä tällainenkin avioliitto on pitänyt miehen poissa naimattomien nuorten miesten jengiytyvästä ylijäämäväestöstä. Hedelmällisen iän jälkeen tasapaino markkinoilla vinoutuu toiseen suuntaan, eikä viisikymppisenä toisen aikuisen naisen löytänyt nainen enää vinouta hedelmällisten ikäluokkien markkinoita.

Ulkomaalainen mies. "Ne vie meidän naiset."

Myönteisiä käytäntöjä:

Nainen jakaa monta miestä. Antropologinen harvinaisuus, ja tällöinkin usein kyse veljeksistä, jotka jakavat vaimon hyvin niukoissa olosuhteissa. Jos lukumääräneutraali avioliitto päätettäisiin hyväksyä, yhteiskunnan kokonaisedun kannalta olisi perusteltua, että monimiehisyyttä suosittaisiin - luontaisesti paljon yleisemmän monivaimoisuuden markkinavaikutusten tasapainottamiseksi.

Miesten avoin homoseksuaalisuus. Heteromiesten kannattaa suhtautua miesten homoseksuaalisuuteen varauksettoman hyväksyvästi. Oli sitten kyse hedonistisista homoista tai rekisteröidyistä parisuhteista / sukupuolineutraaleista avioliitoista, heteromiehen kiistaton etu on, että homot pysyvät poissa heteroiden seksi- ja parisuhdemarkkinoilta eivätkä vie heteroiden naisia kulissiavioliittoihin. Homoystävällinen kulttuuri on erityisen heteromiesystävällistä vietellessään mahdollisimman suuren osan biseksuaalisista miehistä mahdollisimman poissulkevasti homoseksuaaliseen elämäntapaan.

Puumasuhteet. Keski-ikäisten naisten nuoret seksikumppanit eivät ehkä sittenkään tasapainota seksi- ja parisuhdemarkkinoita niin paljon kuin luulin - kiitos Henri Laasaselle hyvistä kriittisistä huomioista. Jos joku puuma vie kuitenkin markkinoilta nuoren miehen kokonaan, muilla miehillä ei siihen tietysti ole mitään pahaa sanottavaa.

Vaimon haku ulkomailta. Thaimaasta naisen hakenut mies voi joutua kohtaamaan Suomessa moraalista paheksuntaa, mutta tekohan on isänmaallinen. Thaimaalaisille miehille länsimaiset vaimonhakijat ovat ongelma, jos ilmiö kasvaa niin mittavaksi, että se alkaa poikkeuttaa naisten ja miesten lukumäärällistä tasapainoa. Thaimaasta hakevat vaimoja myös esimerkiksi korealaiset miehet, jotka kärsivät oman yhteiskuntansa valikoivilla aborteilla aikaansaadusta epätasapainosta (thaimaalaiset ovat edes suunnilleen korealaisten näköisiä). Vahinko kiertää.

Johtopäätös: utilitaristi kannattaisi valikoivasti joitakin arvokonservatiivien ja joitakin arvoliberaalien seksuaalieettisiä käsityksiä. Kummatkaan arvokeskustelun ääripäät eivät osaa puolustaa omia kantojaan vetoamalla yhteiskunnan kokonaisetuun, vaikka molemmat yrittävät antaa sellaisen vaikutelman. Presidenttiehdokkaiden puolisovalintojen etiikkaa pohtivalle tämä Henrichin innoittama näkökulma saattaa tuottaa yllättävän tuloksen.

Disclaimerinä sen verran, että en ota kantaa siihen, missä määrin itse kannatan utilitarismia. Liberaalina olen pohjimmiltani sitä mieltä, että valtion tulisi olla tällaisissa kysymyksissä pääsääntöisesti etiikkaneutraali.

Kommentit (0)

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009