Ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb sanoi Helsingin Sanomille, että lap­set ovat kiel­ten suh­teen kuin sie­niä, ja että suo­men tai ruot­sin kie­len opis­ke­lu pi­täi­si aloit­taa ny­kyis­tä ai­kai­sem­min, esi­mer­kik­si jo pe­rus­kou­lun toi­sel­la luo­kal­la. "Mik­sei siis voi­tai­si kään­tää ti­lan­net­ta toi­sin­päin ja so­pia, et­tä vaik­ka ylä­kou­lun alus­sa eli seit­se­män­nel­lä luo­kal­la voi päät­tää, jat­kaa­ko ruot­sin tai suo­men kie­len opis­ke­lua."

Tässä asiassa on helppo olla Stubbin kanssa samaa mieltä. On vankka tieteellinen näyttö sille, että kieliä kannattaisi opiskella mahdollisimman varhain, kun taas aivan yhtä hyvin kehityspsykologisesti voi perustella, että abstrahointikykyä vaativia aineita kannattaisi opiskella hieman nykyistä myöhemmin. Kielen oppimisen ikkuna sulkeutuu puberteetissa samalla kun abstraktin ajattelun oppimisen ikkuna avautuu. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, ja olen iloinen jos Tiede-lehteä luetaan myös poliitikkojen parissa, ja tutkittu tieto näin vaikuttaa päätöksentekoon.

Mutta tämä koskee kaikkea kielten opiskelua, ei vain ruotsin kieltä.

Suo­meen tar­vi­taan Stubbin mu­kaan­ myös kak­si­kie­li­siä kou­lu­ja. "En ym­mär­rä nii­tä ih­mi­siä, jot­ka pel­kää­vät ruot­sin kie­len puo­les­ta."

Minä ymmärrän. Svenskfinlandilla on existensfråga, josta lienee poliittisesti korrektimpaa olla huolissaan kuin esimerkiksi eurooppalaisen tai suomalaisen kulttuurin säilymisestä islamisoituvassa Euroopassa. Suomenruotsalaisuus katoaa, jos on kadotakseen, juuri kaksikielisyyden kautta. Kaksikielisestä koulusta on varmasti hyötyä suomenkielisille, jotka oppivat toisen kansalliskielen muun oppimisen sivussa. Mutta kaksikielinen koulu merkitsee ruotsinkielisille lapsille sulautumista suomenkielisten kulttuuriin. Ainoa keino ylläpitää suomenruotsalaisuutta kulttuurina ja identiteettinä, siis enemmänkin kuin ruotsin kielen taitona Suomessa, on omat suomenruotsalaiset instituutiot, joista tärkein on koulu ja 12 kouluvuoden aikana muodostuvat ystävyyssuhteet.

Väestömatematiikka on kuitenkin suomenruotsalaisten puolella, tai urheilutermein sanottuna, ratkaisu on heidän omissa käsissään, riippumatta siitä miten muut pelaavat. Kyse on seka-avioliitoista. Jos ruotsinkielisen ja suomenkielisen vanhemman lapset laitetaan suomenkieliseen kouluun, ei kahden ruotsinkielisten vanhemman perheiden lapsiluku riitä ylläpitämään suomenruotsalaisuutta. Tämä on se perimmäinen ongelma, eikä pakkoruotsi auta ratkaisemaan tätä olemassaolon kysymystä millään tavoin.

Jos taas useimmat kaksikieliset perheet laittaisivat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun, suomenruotsalaisen identiteetin omaavien lasten osuus pitäisi suomenruotsalaisten väestöosuuden kasvussa. Koska suomenruotsalaisilla on perustuslailliset oikeudet näihin palveluihin, siis ruotsinkielisiin päiväkoteihin ja kouluihin, suomenruotsalaisuus säilyy jos suomenruotsalaiset haluavat kulttuurinsa säilyttää, päätti eduskunta pakkoruotsista mitä tahansa.

Pakkoruotsilla ei ole mitään merkitystä ruotsinkielisten julkisten palveluiden turvaamisen kannalta. Suurin osa tuntemistani akateemisista suomenkielisistä, jotka ovat lukeneet tunnollisesti sekä yläasteen että lukion ruotsin ja suorittaneet virkamiesruotsin tutkinnon yliopistolla, ei kykene järjelliseen ruotsinkieliseen keskusteluun, vaan vaihtaa Ruotsissa englantiin ja suomenruotsalaisen kanssa keskustellessa suomeen. Kukaan työnantaja Närpiössä tai Tammisaaressa ei kutsuisi tällaisia suomenkielisiä edes haastatteluun. Ja nyt puhutaan yläasteen pakollisesta ruotsista. Mitä osaa se, joka on kaksi vuosikymmentä sitten saanut yläasteen B1-pakkoruotsista huonolla motivaatiolla vitosen, eikä ole käyttänyt kieltä sen koommin? 

Suomenruotsalaisten kannattaisi keskittyä lisääntymiseen ja lastensa sosiaalistamiseen Ankkalammikkoon. Pakkoruotsiin hirttäytymällä he vain provosoivat kiihkeimpiä uusfennomaaneja taistelemaan seuraavasta askeleesta, eli ruotsin kielen pudottamisesta kansalliskielen asemasta yhdeksi vähemmistökieleksi muiden joukossa. Silloin oikeus ruotsinkielisiin palveluihin, kuten päiväkoteihin ja kouluihin, kyseenalaistetaan.

Kommentit (12)

Pekka Taipale

Juuri näin. Tämän takia tilasin Tiede-lehden: uskalla sanoa ilmiselvät asiat, jopa poliittisesti arat asiat.

Petri

"On vankka tieteellinen näyttö sille, että kieliä kannattaisi opiskella mahdollisimman varhain"

Ja toisaalta on vankkaa tieteellistä näyttöä siitä että kahden kielen yhtäaikainen opiskelu heikentää molempien kielten oppimistuloksia, ellei toisen kielen taso ole jo vahva. Yksi selitys sille miksi Ruotsin opiskelu on täysin veden kaatamista hanhen selkään.

Jo 40 vuotta pakkoruotsia silti useimmat ihmiset eivät sitä osaa. Siinä kannattaisi miettiä jo luovuttamista :)

Paavo Oja

Vieraiden kielten kuuleminen aiheuttaa stressiä ihmisissä. Ehkäpä pakkoruotsi vähentää sitä stressiä, jota suomenkieliset kokevat suomenruotsia ratikoissa kuullessaan, vaikkeivat sitä ymmärräkään.Yläasteen ruotsintunnit totuttavat sisäsuomalaisetkin siihen, että ruotsin kieli on osa arkea. Pakkoruotsi tuntuu olevan symbolinen kohteliaisuusele Suomen kieliryhmien välillä. Nykysuomalaisille kieliryhmien välinen potentiaalinen kahnaus on niin kaukainen mahdollisuus, että kohteliaisuuseleitä ei pidetä enää järkevinä.

Suomenruotsalaisuuteen assosioituvat vauraus ja korkea status. Siihen liittyy myös akateeminen osaaminen. Pakkoruotsi on fiksuille helppo, sen vastustajat ovat siis tyhmiä, joille se on vaikeaa. Aikaisemmin kaksikielisten pariskuntien lapsista tuli enemmistökielisiä ja mielisiä. Nykyään vähemmistöyteen liittyy statusta, siksi ruotsinkieliset liittoutuvat vasemmistolaisten ja vihreiden kanssa vähemmistökysymyksissä.

justas

Ruotsin kielen taito on työläiselle ainoa mahdollisuus parempiin palkkoihin . Ennen, tänään ja tulevaisuudessa se avaa oven pohjoismaisille työmarkkinoille. Itse 14 vuotiaana tiesin etten ruotsia tarvitse, elämä osoitti että olin väärässä. Osaan kyllä myös englantia ja venäjää muttei niillä Norjassa pärjää.

JPRoos

Kesän hätätiedotesotkut Ylessä paljastivat kuinka surkeassa jamassa on hyvin koulutettujen, periaatteessa ruotsia osaavien toimittajien kielitaito. Jos Yle pitäisi kiinni siitä että kuuluttajan pitää pärjätä myös ruotsilla niin sinnehän ei suomalaisia voisi valita, vaan ainoastaan suomenruotsalaisia...

jamo

Justas, ei Norjassa pärjää huonolla ruotsin kielelläkään, tarvitaan erittäin vahva taito ks. kielessä. Paremmin pärjää heikolla englannilla.

Tiuskea rakki

Itse olen kyllä pärjännyt Norjassa aina englannilla, ei mitään ongelmia kun sekä norjalaiset että minä puhumme sitä ihan sujuvasti. Riippuu ehkä millä alalla on, jos joutuu vaikka tuottamaan paikallisille asiakkaille jotain tekstejä niin kai sitten ruotsi voi olla hyödyllinen.

Varsinaisesta blogitekstistä jäi vähän kaivelemaan tämä asetelma, että suomenruotsalaisille näköjään sallitaan "oma kulttuuri" siinä mielessä, että heillä on omat instituutiot, koulut ja niin pois päin. Meille suomenkielisille ei sitten niinkään väliksi, kun ilmeisesti suomenkieliset koulut eivät ole kulttuuri-instituutio vaan lapset voidaan ihan helposti laittaa erikieliseen kouluun, jotta heistä tulisi paremmin hyväksyttävämmän kulttuurin edustajia...

Jouko Koskinen

Timo Soini luokitteli pakkoruotsin moraalikysymykseksi kuten esim. aborttilaki tai homoliittokysymys. Lausuntoon ei ole näkyvästi puututtu joten 'vaikeneminen on myöntymisen merkki' .

Useimmissa vanhoissa kolonialismin maissa puhutaan emämaan kieltä pääkielenä käytännöllisistä syistå. Saksa, ranska, englanti, venäjä ovatkin taiteen, tekniikan ja kulttuurin alueella ihan eri luokkaa kuin ruotsinkieli, joka siis on vain moraalinen velvoitteemme.

Kiitollisuus uskonsotien tuomasta kulttuurivaihdosta keskisessä Euroopassa velvoittaa suomalaiset toimimaan ruotsinkielen säilymisen ulkomuseona ikuisesti kun emämaassa ulkoisen pakon sanelemana siirrytään em. sivistyskieliin.

Ruotsissa poliisin, sosiaalihuollon ja vartiointiliikeiden henkilökunnan pakolliset kieliopinnot käsittävät nykyään useita itäafrikkalaisia ja kaukoidän kielialueiden murteita. Sanavarasto voi olla melko vaatimaton - ehkä hieman rikkaampi kuin suomalaisia käskytettäessä.

Seppo Haavisto

Minä olen vielä sitä sukupolvea, jolle oppikoulu tarkoitti aina pakkoruotsia. Joensuun Lyseossa Kahilan Elli opetti lukiossa ruotsia, ja vaatimukset olivat sellaiset, että suuri osa kirjoitti ruotsista laudaturin, minä myös. Olikohan siinä mitään järkeä, että Pohjois-Karjalan johtavan poikakoulun pääaine oli ruotsi? Nykyään minua pännii pahasti TV- ja radiotoimittajien kielitaidottomuus. Euroopan eniten äidinkielenä puhuttu kieli, eli saksa tuntuu olevan nykyiselle toimittajapolvelle täyttä hepreaa. Saksalaisnimet lausutaan joko pakkoruotsin tai jenkkienglannin ääntämisopeilla, mikä tällaisen sujuvan saksan puhujan niskakarvat saa pörhistymään. Pitäisi jotain kielitaitoa vaatia jopa toimittajiltakin. Seppo H

kommentaattori

> Useimmissa vanhoissa kolonialismin maissa puhutaan emämaan kieltä pääkielenä

Olen aivan hämmästynyt. Voisitko mainita näitä useimpia maita?

Ismo Leppänen

Valtaosa koulussa ruotsia opiskelleista ei halua käyttää ruotsia, koska ainakin ennen koulun kielenopetuksen tavoite oli menestyminen ylioppilaskirjoituksissa. Useimpiin koululaisiin myös tarttua virheiden tekemisen pelko. Kun ei sano mitään, ei myöskään tee virheitä.

Sakusammakko

"Osaan kyllä myös englantia ja venäjää muttei niillä Norjassa pärjää."

Norjassa pärjää englannilla vallan mainiosti.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009