Jacob Adriaensz Backer (1608-1651) oli Hollannin kultakauden taiteilija (Wikimedia commons)

Kelloja siirrettiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna (taas!) keinotekoisesti kesäajasta talviaikaan. Kärvistelin epävireisenä liki viikon. Kehoni kellogeenien orkesteri ei noin vain virittäydy uudelle taajuudelle. Biorytmini ovat olleet sekaisin. Etenkin kun aivojeni vuorokausirytmin kapellimestari, ns. keskuskello, on ollut aika pihalla.

Koska univalverytmi ja muut kehon biorytmit vaikuttavat monin eri tavoin ihmisen toimintakykyyn, ne ovat usein esillä luennoillani. Kuulijat esittävät hyviä kysymyksiä. Ne ovat monesti sytyke sille, että sukellan tutkimustietokantoihin etsimään tietoa. ”Miten on pienen vauvan vuorokausirytmin kanssa? Milloin vauva ymmärtää, että nyt on yö ja pitäisi nukkua eikä kukkua?”, kysyi nuori mies jokin aika sitten. ”Meillä kotona mietimme tätä päivittäin. Kun pitäisi saada rytmiä imetykseen, muistaa unentarve päivällä, seurata vauvan painoa, riittääkö maitoa ja sitten vielä yöunetkin ovat sitä, mitä ovat.” Lupasin kirjoittaa asiasta Tiedekokkiblogiini.

Tietokantojen uumenissa seikkailu on aina yhtä innostavaa. Asiasanat ja niiden yhdistelmät räväyttävät näyttöruudulle monesti odottamatonta, kiinnostavaa. Ahaa-elämysten äärellä, biorytmieni häiriötilan keskellä, mieleni kummasti menneellä viikolla virkistyi.

Kronobiologia tutkii vuorokausi- ja muiden biorytmien vaikutuksia ihmisen elintoimintoihin. Latinan sana chrónos tarkoittaa ”aikaa” Rytmitutkijat käyttävät vuorokausirytmistä sanaa sirkadiaaninen rytmi, sillä sen jakso on noin 24 tuntia (latinan circa = noin ja dies = päivä). Kävelylenkeillä Helsingin keskuspuistossa näen päivittäin vanhempia työntelemässä lastenrattaita. Mieleeni pompahtaa kuulijani kysymys. Mikä mahtaa olla rattaiden suojassa ulkoilevan vauvan vuorokausirytmin tilanne? pohdin.

Tietokantojen uumenista löytyi tukholmalaisen lastenlääkärin vuonna 1904 julkaistu tutkimus, jossa hän mittasi vauvojen peruslämpöä peräaukosta. Jundell totesi, että 4–9 viikon ikäisillä vauvoilla alkoi jo esiintyä vuorokausivaihtelua matalampien yölämpötilojen muodossa. Tämä vaihtelu näkyi vielä selvemmin 10–16 viikon ikäisillä vauvoilla. Ihmiskehon peruslämmön mittaus onkin sittemmin vakiinnuttanut paikkansa kronobiologiassa.

1950-luvulla saksalaiset tutkijat Kleitman ja Engelmann mittailivat kuinka pitkiä aikoja eri ikäiset vauvat ovat hereillä ja unessa ja miten unet jakautuivat päivään ja yöhön. Vauvojen päivittäinen nukkumisen aika yöllä päivään verrattuna lisääntyi jo kuukauden iässä. Viiden kuukauden ikäisillä yleisin aika nukkua oli keskimäärin ilta yhdentoista ja aamuviiden välillä. Yli 6 kuukauden iässä hereillä olon aika päivällä edelleen lisääntyi.

Vuonna 1960 saksalainen Theodor Hellbrügge julkaisi artikkelin imeväisikäisten vuorokausirytmistä ja katsoi neuro-hormonaalisten tekijöiden kypsymisen olevan keskeisessä roolissa. Hän mittasi vauvojen sydämen sykettä ja totesi vuorokausivaihtelua esiintyvän noin 6 viikon iästä lähtien. Yöllä syke oli päivää matalampi ja sykkeen vuorokausivaihtelu voimistui vauvan ollessa 5–8 kuukauden ikäinen.

Ihotautilääkäri Aaron Lerner löysi melatoniinin vuonna 1958. Melatoniini on aivojen käpylisäkkeen tuottama ns. luonnollinen hormoni. Sittemmin Lerner nautti itse 100 mg eristämäänsä melatoniinia ja totesi sen aiheuttavan uneliaisuutta. Tämä Lernerin havainto ei juurikaan herättänyt huomiota. Kiinnostus melatoniiniin lisääntyi vasta, kun Science -lehdessä ilmestyi (Alfred Lewy ym.) vuonna 1980 artikkeli, jossa raportoitiin kirkkaan keinovalon vaimentavan yöllistä melatoniinin tuotantoa. Melatoniinin rooli on tärkeä vuorokausirytmin säätelyssä: sen eritys käpylisäkkeestä lisääntyy illalla ja on yöllä suurimmillaan.

Vuonna 1993 (Illnerová ym.) julkaistiin tutkimus melatoniinista ja äidinmaidosta. Sitä oli tuskin mitattavia pitoisuuksia päivällä kerätyssä maidossa, mutta korkeita pitoisuuksia yömaidossa. Tutkijat esittävät ajatuksen, että äidinmaito osaltaan auttaa rintaruokinnassa olevaa vauvaa löytämään univalverytmin. Nyt tiedämme, että äidinmaidon koostumus vaihtelee eri vuorokauden aikoina.

Hollantilaiset tutkijat (Italianer ym.) julkaisivat vuonna 2020 katsausartikkelin äidinmaidon koostumuksen vuorokausivaihtelusta. Tryptofaanin, ihmiselle tärkeän aminohapon, pitoisuus on korkeimmillaan iltapäivällä, jolloin maidon melatoniinipitoisuus on matala. Kun taas melatoniinin pitoisuus alkaa maidossa nousta iltaa kohti ja on korkeimmillaan aamuyöstä. Vuonna 1901 löydetystä tryptofaanista syntyy käpyrauhasessa melatoniinia. Äidinmaidon rasvapitoisuus on korkeimmillaan alkuillasta. Ehkä tämäkin auttaa vauvaa löytämään rytmin, jossa öisin enimmäkseen nukutaan, kun illalla saatu maitoannos pitää nälän loitolla. Melatoniinin on todettu rauhoittavan suoliston liikettä ja niinpä on esitetty ajatus siitä, että tämäkin vaikutus parantaisi vauvan unen laatua.

Suomalaiset tutkijat Tampereelta (Kärki ym. 2020) raportoivat, että 8 kuukauden ikäisten vauvojen unirekisteröinnissä oli vähemmän syvää unta keväällä verrattuna syksyllä suoritettuun rekisteröintiin. Luonnonvalon määrä näyttäisi vaikuttavan vauvojen uneen kuten tilanne on aikuisillakin. Mikä mahtaa olla kellojen siirron vaikutus vauvojen uni- ja muihin biorytmeihin?  

Pari päivää sitten pidin taukoa kahvilassa. ”Joko pieni nukkuu yönsä?” kysyi vanhempi rouva naapuripöydän tuoreelta äidiltä. ”Meidän vauvamme on vasta pari kuukautta, joten katkonaista on yöuni ”. ”Rintamaidollako vauva on?” uteli rouva lisää. Ja jatkoi muistelemaan oman perheen pikkuvauva-aikoja. Vuosikymmenestä toiseen samat asiat keskusteluttavat.

Nykypäivän tuoreet äidit saavat paljon imetykseen liittyvää tietoa ja elämänsä alussa vauvaa punnitaan tiuhaan ja seurataan painokäyrän kehittymistä. Riittääkö rintamaito? Vauva muuttaa monin tavoin perheen arkirutiineja. Asia, josta ei mielestäni riittävästi puhuta on vauvan uni ja miten univalverytmin löytymistä voitaisiin edistää.

Tehdessäni sirkadiaaniseen rytmiin liittyvää kirjallisuushakua siitä, miten vauva vähitellen löytää rytmin, haaviin jäi rintamaitoon liittyvää tutkimusta. Enpä itse aikoinaan 1980-luvulla rintamaidon vuorokausirytmistä mitään tiennyt. Silloin en merkinnyt pakastamaani rintamaitoon, mihin aikaan sitä olin pumpannut. Miten rintamaidon melatoniinin käy pakkasessa? Tämä asia vaatii vielä lisätutkimuksia. Tutkitun tiedon kalastuksessa koukkuun jäi vain julkaisu, jonka mukaan eripituisia aikoja pakkasessa säilytetyn päivällä ja yöllä kerätyn äidinmaidon melatoniinipitoisuudet eivät muuttuneet. Tutkimuksen iso puute oli minusta se, että tutkijat eivät olleet mitanneet tuoreen rintamaidon melatoniinipitoisuuksia.

Rintamaidon koostumus vaihtelee vuorokauden aikana. Rintamaito on erinomainen ravintococktail pienen lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä immuunipuolustukselle ja edistää vauvan vuorokausirytmin kehitystä.

Kommentit (12)

orale
16/12 | 

If each of us learns how to apply and https://surviv-io.co/ properly study it, everything in the content can be true. Together, let's build a thriving new world. Many thanks to the banks.

Vierailija
17/12 | 

Babies' daily sleeping time at night compared to daytime increased already at the age of one month. As per the dryer vent cleaning near me, For five-month-olds, the most common time to sleep was on average between eleven in the evening and five in the morning. Over 6 months of age, the time spent awake during the day continued to increase.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori lähti tutkijaksi Nokian tutkimusyksiköihin. Nokialla vierähti viisi ja puoli vuotta. Kesän 2020 korvilla Kiti totesi, että on jälleen muutoksen aika. Hän palasi akateemisille juurilleen, Helsingin ja Aalto yliopistojen dosentiksi, jatkamaan soveltavan neurotieteen ja digiajan lääketieteen tutkimusta. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla