Kirjoitukset avainsanalla laulu

Yön pimeydessä kaupunkien moniväriset valot välkkyvät ja värisevät. Niiden keskellä ei tähtien tuiketta yötaivaalla juurikaan pääse ihailemaan. Monissa kodeissa ja työpaikoilla valot palavat pitkälle yöhön. Autojen valojen ketjut luikertelevat pitkin öisiä katuja. Moni kaupunki ei tänä päivänä nuku ollenkaan.

24/7 auki olevassa yhteiskunnassa ihmisen elämänrytmiä ei enää säätele yksinomaan luonnollinen päivänvalon ja yön pimeyden vaihtelu. Unettomia kukkujia, joiden keho ja mieli eivät malta tai pysty rauhoittumaan vaivaa usein societal jetlag. Kyse on tilasta, jossa ihmiskehon sisäiset – eri elintoimintoja ja uni-valverytmiä säätelevät – biologiset kellotaajuudet ovat jatkuvasti enemmän tai vähemmän sekaisin. Ihminen on eräänlaisessa välitilassa: ei nukuta kunnolla, mutta olo ei myöskään ole virkeä tai energinen. Joillekin ihmisille kellojen siirtäminen tunnilla taaksepäin talviaikaan ja puolen vuoden kuluttua taas vuorostaan eteenpäin jo sotkee kehon rytmejä ja uuden rytmin löytymiseen menee useita päiviä.

Tänä vuonna kevät tuli ryminällä. Valo ja lämpö herättivät luonnon vauhdilla. Bongasin lukuisia lintuharrastajia kiikaroimassa kaupunkiympäristön puita ja pensaita, ruohikoita ja räystäitten alusia. He vuorostaan bongailevat jokavuotisia siivekkäitä maahanmuuttajia, jotka elävät kansamme kesän yli. Osa sirkuttelevista ja laulavista linnuista on vain piipahtamassa, mutta monia lintulajeja kuten tiaisia, peippoja, varpusia, punatulkkuja, mustarastaita, asustelee kaupunkiympäristössä läpi vuoden.

Päivän pituus ja valoisuus rytmittävät lintuja touhuja. Niiden riemukasta aamulaulua alkoi kuitenkin kuulua avonaisesta ikkunasta korvatulppienikin läpi jo helmikuussa, vaikka päivänvalon lisääntymisen saattoi vasta juuri ja juuri havaita. Lintujen laulukuoroon on liittynyt kevään aikana iso joukko uusia jäseniä ja säveliä. Reviirit on merkitty, kumppanit löydetty, pesät rakennettu ja munat munittu. Monista linnunpesistä kuuluu jo pikkutipusten nälkäistä siritystä. Ensimmäiset poikueet ovat jo kokeilemassa siipiään pesän ulkopuolella. Kovin aikaisia ovat monien lintujen kevätpuuhat olleet.

Liverrystä ja taiturimaisia lurituksia, soolo, vuoro- ja yhteislaulua on kesän kynnyksellä kuulunut lähes vuorokauden ympäri. Eivätkö linnut koskaan nuku tai huilaa? Max Planck Instituutin tutkijat huomasivat, että kaupunkien keinovalot vaikuttavat monien lintulajien (kuten kuvan punarinta ja mustarastas) laulamiseen merkittävällä tavalla. Kaupungin valojen luona oleilevat linnut aloittivat kevätlaulunsa aikaisemmin kuin luonnonvalon keskellä elävät. Kaupungissa aamulaulu alkoi ennen auringon nousua ja jatkui pitempään illalla hämärässä.

Lintujen aivoissa on alue, jossa sijaitsee laulamisen ja sen oppimisen kannalta tärkeä hermosolujen verkosto. Tämän aivoalueen koko vaihtelee vuodenaikojen kierrossa. Uusien hermosolujen kytkentöjä syntyy pesintäkautena, kun kevään edetessä päivien valoisa aika pitenee. Linnunlaululle tärkeän aivoalueen koko kasvaa ja lintujen laulaminen lisääntyy ja luritukset monipuolistuvat. Lintujen laulua säätelee mm. melatoniini -hormoni. Keinovalo vähentää melatoniinin eritystä linnuilla. Tutkijat ovat päätelleet, että tämän seurauksena lyhyemmät talvipäivät tulkitaan pitemmiksi kevätpäiviksi, jolloin linnut kaupungeissa aloittavat kevätlaulunsa aikaisemmin kuin maalaisserkkunsa.

Keinovalossa linnun sukuhormonit voivat hyrrätä kovilla kierroksilla jo talven keskellä ja pesintäinto käynnistyy, vaikka luonto vielä horrostelee. Muninta ja pikkutipusten hoito voi kohdata vaikeuksia, jos ympäristössä ei silloin vielä ole riittävästi oikeanlaista ravintoa.

Thomas Edison ja Joseph Swan kisasivat aikoinaan siitä, kumpi oikeastaan keksi hehkulampun vuonna 1879. Lopulta he perustivat yhdessä hehkulamppuja myyvän Ediswan ­–yrityksen. Eivätpä keksijät tainneet arvata minkälaisessa erilaisten valojen moninaisuudessa maailma vajaa 150 vuotta myöhemmin kylpee. Ja tuskinpa osasivat aavistaa, miten monin eri tavoin keinovalot vaikuttavat niiden keskellä elävien eri olentojen biologiaan. Katuvalot sotkevat yöperhosten pölytyspuuhat uutisoi Helsingin Sanomat Tiede-sivuillaan 3.6. 2016.

Kommentit (1)

3779

Pitkän aikaa sai nukahtaa ihan lähellä pesivän satakielen lauluun, mutta nyt on laulu loppunut. Olisiko jo poikaset vai olisiko harakka ryöstänyt pesän? 

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat