Kirjoitukset avainsanalla tarkkaavuus

Pyörätien varrella puut hehkuivat ruskan väriloistossa. Lehdet täplittivät maata. Tässä silmä ja mieli lepää, ajattelin. Katseen pyyhkiessä yli maiseman mietin, mitä kaikkea ehdin tästä katseellani napata ja mieleeni painaa. Vain murto-osan. Niinpä piti ottaa muutamia valokuvia, joista voi kaikessa rauhassa myöhemmin tutkia yksityiskohtia.

Vaikka ihmisen näkökenttä on varsin laaja, tarkan näkemisen alue on kapea. Niinpä ei auta kuin siirtää katsetta paikasta toiseen. Silmän ollessa liikkeessä ihminen ei vaan ehdi tajuta näkemäänsä ennen kuin katse taas pysähtyy uuteen kohteeseen.

Suurin osa silmän valolle herkistä, värejä aistivista aistinsoluista sijaitsee tiiviisti silmämunan takaosassa, verkkokalvon keskikuopassa, makulassa. Sen halkaisija on vain noin 5.5. mm. Tarkin näkökyky on sen sisimmässä osassa, halkaisijaltaan vain 1.5 mm:n foveassa. Jotta näkisi kunnolla, mitä kaikkea ympäristössä onkaan, on silmiä liikutettava niin, että kiinnostava kohde osuu katsoessa foveaan. Toisen ihmisen silmien liikettä tarkkailemalla voi myös hoksata, mikä häntä ympäristössä kiinnostaa.

Likinäköisenä muistan vieläkin, miten maailma kirkastui, kun sain ensimmäiset silmälasit nenälleni. Sumu silmien edestä hälveni ja näin ihan uusia asioita. Silmälasit ovat mielestäni edelleen yksi tärkeimmistä, ihmisen kykyihin vaikuttavista keksinnöistä. Ensimmäiset silmälasit valmistettiin noin vuonna 1290 Pohjois-Italiassa. Tarkka näkö ei kuitenkaan auta, jos tarkkailee vääriä asioita. Mielikuva maailmasta voi jäädä sumeaksi ilman, että rillit ovat huurussa. Tarkkanäköinen ihminen oivaltaa sellaista, mitä monet muut eivät näe.

Katseenpolkututkimukset kertovat, mihin ihminen ensin kasvokuvassa kohdistaa katseensa: silmiin ja suuhun. Ihminen on silmien pauloissa. Katsomme toista silmiin. Katse viestii. Mainoksista minua katsovat pitkäripsiset ihmiset. Vaikka olen liki viisikymmentä vuotta treenannut, ripsivärin laitossa on edelleen opittavaa. Bussimatkalla seurasin nuoren naisen aamumeikkailua ja opin miten ripsien taivuttajaa käytetään. Jos haluaa oikein hienot ripiset, on syytä käyttää kolmea eri ripsiväriä. Juju on kuulemma harjassa. Niillä irroitellaan ja loihditaan erilaisia tuuheuksia. Tai sitten istutetaan lisää silmäripsiä omien lomaan.

Silmät ja näkeminen ovat vahvasti läsnä kielessä. Etkö näe, mitä silmiesi edessä on? Katselepa maailmaa uusin silmin. Mielipiteet ovat näkemyksiä. Avarakatseinen ja putkinäköinen katselevat maailmaa eri tavoin.

Silmät kertovat, onko nauru aitoa. Suru kostuttaa silmät. Kyyneleet silmissä voi nauraa makeasti. Ihmisellä on taito erottaa toisistaan naurun ja surun kyyneleet. Se näkyy silmistä. Ihmiset pitävät keskenään silmäpeliä, iskevät silmää, hakevat katsekontaktia. Vilkkusilmä vilkuilee. Katseet kohtasivat ja rakastavaiset näkevät vain toisensa. Silmät leiskuvat, kun oikein mieltä nyppii. Onneksi katse ei tapa. Silmät voivat kiilua innostuksesta tai huumehörhöisestä kiihkosta.

Valvovan silmän alla voi olla turvallista tai uhkaavaa. Pelkkä katse riittää välittämään ajatuksen toisensa hyvin tuntevien välillä. Rakastavaiset uppoavat toistensa silmiin niin, että ympäristökin sen huomaa.

Älylasit rynnäköivät markkinoille. Niistä ei ole älyn apuvälineeksi, jos ihminen ei tajua ja ymmärrä näkemäänsä. Silmälasinäyttö päässään kulkeva ei välttämättä näe nenäänsä pitemmälle, vaan kulkee omassa informaatiokuplassaan, jonka älylasien näytölle tietoa syöttävä internet-palvelin on hänelle räätälöinyt. Älylasitkaan eivät auta, jos mielenlasit ovat ennakkoluuloiset.

Silmien varaan lasketaan paljon. Silminnäkijöiden kertomuksia tapahtumista jaetaan muistamatta, että paikalla olleen ihmisen näköhavainnot ja -muisto voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa vastakkaisia. Heurekan kävijät pääsivät kesällä 2017 testaamaan omien havaintojensa luotettavuutta silminnäkijätestissä. Tulos ei monien kohdalla ollut mitenkään mairitteleva. Arpomalla olisi voinut saada saman tuloksen.

Silmien liikkeet kertovat etsimisestä, harhailusta, löytämisestä, väsymyksestä, ylirasituksesta, keskittymisestä. Ruusunpunaisilla mielen tunnelaseilla varustettu ihminen näkee eri asioita kuin synkeän harmailla katsova. Ihminen näkee usein, mitä haluaa ja voi kieltää nähneensä sen, mikä on muille selvää. Silmät voivat katsoa näkemättä.

Aivojen otsalohkoilla on tärkeä rooli sekä silmänliikkeiden ohjauksessa että tarkkaavuuden säätelyssä. Ihmisen vireystila vaikuttaa otsalohkojen toimintaan. Jokaisella lienee niin omakohtaisia kokemuksia väsymyksestä ja havaintoja muista nuokkujista. Väsyneen ihmisen silmäluomet alkavat roikkua ja painuvat hetkeksi kiinni samalla kun pää alkaa nuokkua. Silmät harittavat: ihminen nukkuu mikrounia. Kun ihminen havahtuu mikrounesta hereille, hän pyrkii usein voimakkaalla räpyttelyllä ja silmien availulla nostamaan vireystilaansa.

Liian pitkään hereillä olevan ihmisen unipaine kasvaa, mikä laskee vireyttä ja heikentää näönvaraista havainnointia. Ihminen ei välttämättä edes huomaa, että tarkkaavuus herpaantuu. Tärkeitäkin asioita voi huomamatta mennä ohi silmien. Tapaturma- ja onnettomuusriski kasvaa.

Tuoreessa Helsingin Sanomien artikkelissa ”Väsynyt kuljettaja voi olla yhtä vaarallinen kuin rattijuoppo”, poliisit tuovat esille huolensa väsyneenä ajamisen liikenneriskeistä. Juuri tarkastetussa väitöskirjassaan biofyysikko Kati Pettersson osoitti, että silmänliikkeistä on mahdollista arvioida, kuinka pitkään ihminen on ollut hereillä. Olisiko tästä tutkimustuloksesta apua luotettavan väsymysmittarin kehittämisessä?

Kommentit (22)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Silmästä käydyissä kiistoissa tai silmää koskevassa kouluopetuksessa silmä on usein mielletty ainoastaan näköelimeksi.  Ylläolevasta blogista kuitenkin ilmenee, että silmä on kykenevä välittämään valtavasti inhimillisesti tärkeää informaatiota. Silmä onkin paitsi näköelin, myös mitä tärkein kommunikaatioelin. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

https://sites.oxy.edu/clint/physio/article/moviesinoureyes.pdf

Silmän verkkokalvo koostuu kymmenistä funktionaalisista, keskenään kommunikoivista solutyypeistä.  Nämä alkavat käsitellä verkkokalvoon tulevaa kuvaa. Monimutkaisissa vuorovaikutuksellisissa prosesseissa ne poistavat kuvasta paljon "turhaa" ainesta ja jakavat lopun kuva-aineksen kahteentoista eri puolia (kuten esim. reunoja) esittävään hämärältä näyttävään kuva-aihioon, jotka sitten syötetään syvemmälle aivoalueisiin, joissa aihiot tuntemattomalla tavalla uudelleen kootaan ja niistä muodostetaan selkeä näkökuva. Tämä alkoi selvitä Botond Roskalle hänen ollessaan Frank Werblinin ohjauksessa jatko-opinnoissa noin v. 2000  ja he ovat yhdessä tutkineet sitä vuosikausia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

https://www.touchophthalmology.com/articles/third-photoreceptor-system-eye-photosensitive-retinal-ganglion-cells

Sauvat ja tapit olivat kauan ainoat tunnetut verkkokalvon valoherkät solut.  Hiirien vuorokausirytmiä tutkittaessa alkoi tappien ja sauvojen vaikutus vuorokausirytmin pitämisessä tuntua riittämättömältä. Tarkempi tutkimus osoittikin, että hiiret kykenivät säilyttämään vuorokausirytmin ilman tappeja ja sauvoja, mutta vasta kun tämä oli sitovasti osoitettu, refereet lakkasivat ivaamasta. Tämän jälkeen oli selvää, että verkkokalvolla oli tappien ja sauvojen ohella kolmas valoherkkä solutyyppi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Silmiä sopivasti painamalla jotkut näkevät kaleidoskooppisia kuvia, jotkut fraktaaleja jne. Itse en ole koskaan nähnyt muuta kuin epämääräisiä valonväläyksiä, vaikka olen usein yrittänyt erään fysiikan tiedelehdessä olleen jutun perusteella.

https://www.dedoimedo.com/physics/eye-images.html

Aivoinfarktista johtuvan näönpuutoksen alueessa esiintyi minullakin pimeässä ainakin kaksi vuotta runsaasti erikokoisia ja -värisiä, hieman tummia suorakulmioita ja suoria. Mutta niitä varten tarvitsi vain sulkea silmät.

Tapahtuivatko näkyni vain aivoissa vai myös silmässä, sitä en tiedä. Migreenifosfeenien sanotaan tapahtuvan aivoissa, vaikka ne selvästi näyttävät tapahtuvan silmissä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Silmän rakennetta on myös arvosteltu varsin pinnallisin tiedoin.  Tässä väitteitä "nurinkurisesta retinasta":

Dennet (2005): Niin nerokas kuin silmän suunnittelu onkin, eräs ilmeinen virhe paljastaa sen alkuperän. Retina on nurinkurin. Hermosäikeet, jotka kuljettavat signaaleja silmän sauva- ja tappisoluista, lepäävät näiden solujen päällä. Päästäkseen aivoihin hermosäikeiden on tunkeuduttavata verkkokalvon läpi suuren aukon kautta, mikä synnyttää sokean pisteen. Kukaan älykäs suunnittelija ei laittaisi näin kömpelöä rakennetta videokameraan. Tämä on vain yksi sadoista onnettomista rakenteista evoluution historiassa, jotka osoittavan prosessin tarkoituksettomuuden.

Dawkins (2009): Verkkokalvo on nurinpäin. - - Valokennot aivoihin yhdistävät johtimet kulkevat verkkokalvon pinnalla, joten valonsäteet joutuvat kulkemaan ikään kuin johdinten maton lävitse ennen valokennoihin osumista. - - se ei ole vain rakenteeltaan huono vaan se on idiootin suunnittelema.

http://www.hs.fi/tiede/a1420433343186

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/02/150227131018.htm

https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Me tavalliset tallaajat tosiaan harvoin tulemme ajatelleeksi, mitä kaikenlaisia rakenteita ja toimintoja esimerkiksi tuttu näkemisprosessi vaatii toteutuakseen.  Tieto niistä varmaan vaikuttaisi yleisestikin ajatteluumme tehden siitä lähtökohtaisesti tasokkaamman.

https://helda.helsinki.fi/dikk/bitstream/handle/2455/137857/lumoSilm%C3%...

https://docplayer.fi/14368232-Luentomoniste-aivohermojen-anatomiaa-heikk...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Täysin silmätön piilevä (diatom) ja yksisoluinen warnowiid voitaneen lukea näköaistin alkumuodon omaaviksi. Näköaisti on siis alun perin ollut puhtaasti geeneissä sijaitseva ulottuvuus:

http://www.slate.com/blogs/bad_astronom ... orite.html

Mutta itse piileviä on olemassa monta kymmentä lajia..

http://www.google.fi/search?q=diatom+pi ... 80&bih=643

Miten sitten piilevä aistii? Missä sijaitsevat sen aistielimet? Ymmärtämättä täysin asiaa veikkaan, että aistiminen ja siihen reagoiminen tapahtuvat piilevän genomin säätelyjärjestelmän (johon kuuluu ainakin puolet piilevän genomista!!) ja joidenkin spesifien proteiiniyhdelmien vuorovaikutusprosessissa. Piilevä aistii siis karkeasti sanottuna geeneillään.

Valoisuuden ja pimeän vaihtelu, runsas tai niukka ravinnetilanne jne aiheuttavan piilevän tuhansien geenien aktivoitumisen, Jotkut näistä geeneistä omaavat tunnetun funktion, osa taas uuden, tuntemattoman funktion. Eri aistiärsykkeiden aiheuttama geenispektri on tietenkin erilainen ja johtaa vastaavasti piilevän uuteen fysiologiseen moodiin.

Piilevällä on todella laaja genominen säätelyjärjestelmä, jonka eri jakautumat aktivoivat eri proteiinintuottogeenejä eri ärsyketilanteissa. Lisäksi geeneihin kuuluu muutamien eri värien (eri taajuuden omaavien smg aaltojen) näkemisen ja erottamisen mahdollistavia proteiineja ja erilaisia valoherkkiä proteiineja.

Piilevällä on siis genomissaan ja sen aktiivisessa ympäristössä laaja aistimisen, signaalien antamisen ja säätelyn mahdollistava systeemi, jolla se tunnistaa ympäristön tilan ja jonka perusteella sen fysiologiset tilat muuttuvat suuresti.

Piilevällä on geenistössään myös vuorokausirytmistä huolehtiva säätelyjärjestelmä, joka sekin reagoi ympäristön tilan, esim. valoisuuden muutoksiin.

 http://phys.org/news/2015-07-single-celled-predator-evolves-tiny-human-like.html

http://www.sci-news.com/biology/science-warnowiid-dinoflagellate-plankto...

Merkillisen voimakas halu nähdä on jopa yksisoluisella petomaisella warnowiid-panssarilevällä, joka on tehnyt itselleen silmän!

https://www.google.fi/search?q=warnowiid+pictures&biw=1280&bih=553&tbm=i...

Wanowiidin silmä näyttää kaikin puolin monisoluisten silmältä, ja tutkijat luulivatkin kauan, että warnowiidilta löydetty silmä oli peräisin sen syömältä monisoluiselta.

Yksisoluisen olion silmän olemassaolo on vahva viittaus siihen, että ärsykkeiden "lopputuotteet" kuten reaktiot ja jopa tietoisuus ovat yhteydessä genomiin eikä niinkään esimerkiksi hermoverkkoihin.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Chrysina gloriosa (loistokas pillerinpyörittäjä??) kätkeytyy vihollisiltaan tekemällä kuorestaan heijastuvan valon ympyräpolaroiduksi. (Ympyräpolaroitua valoa eivät useimmat muut eläimet näe.) Tutkimuksen mukaan se myös löytää lajikumppaninsa näkemällä ympyräpolaroidun valon.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 102924.htm

http://www.biomimicrynews.com/research/ ... r_tech.asp

Eräs katkarapu, josta äskettäin kerrottiin, on toinen kahdesta tunnetusta ympyräpolaroitua valoa aistivasta eläimestä. Se saattaa käyttää ympyräpolaroitua valoa monipuoliseen kommunikaatioon.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 210456.htm

evoluutio-ja-fossiilit-f8/aistinelimet-t27658-60.html

Miten ympyräpolaroidun valon näkeminen on mahdollista? Sitä ei tarkoin tiedetä, mutta luteiinimolekyylien järjestyminen kehän muotoon silmän verkkokalvolla saattaa olla yksi osatekijä. Kiinnostavaa on, että ihminen voi harjoituksella saada kyvyn nähdä ympyräpolaroitua valoa esim. katsoessaan siniselle taivaalle. Hän saa siten ikään kuin uuden aistin, jonka avulla ilmenee ympyräpolaroidun valon verkkomainen tai säiemäinen järjestyminen taivaalla.

http://www.polarization.com/haidinger/haidinger.html

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Näkökyky voi olla viiveellinen niin, että vaikka objekti on kauan edessä ja sitä vieläpä tarkataan, siitä ei heti nähdä kaikkea oleellista. Havaitsin tämän ensi kertaa tuijottaessani jääkukkien kevyesti kattamaa ikkunaa, jonka läpi auringon valo tihkui. Aluksi ruutu näytti värittömältä monta minuuttia, mutta sitten yhtäkkiä siihen ilmestyi pieni kirkkaanvärinen piste. Ja pian ikkunassa oli suuri joukko eri värisiä kirkkaita pisteitä. Auringon lämpö oli muuttanut jääkukkien rakennetta niin, että se oli täynnä pieniä valoa taittavia prismoja. Mutta aluksi en siis nähnyt niitä. Nykyisin näen valopisteet esimerkiksi kevätauringossa ikkunanlaudalla muutamassa sekunnissa.

Silmiin tulevien ärsytysten kohdalla on siis viive ennen niiden tietoista havaitsemista. Viive voisi olla aivoperäinen, mutta jo verkkokalvon toiminnan osoittauduttua paljon luultua komplisoidummaksi myös verkkokalvo voi olla vastuussa viiveestä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Tuli mieleen kaksi näköaistin alaan liittyvää mielestäni merkillistä, jopa tärkeää ilmiötä, joita olen tutkinut toistaiseksi keksimättä hyvää selitystä.

Ensimmäinen ilmiö (Kiilupisteilmiö) liittyy hämärässä hämärää taustaa vasten kulkevaan mustaan esineeseen (kokeissani n. 15 cm paksuun n. 2 m päässä katsojasta kävelyvauhdilla liikkuvaan pystysuoraan lieriöön, korkeus n. metri), jota katsotaan hieman sivusilmällä. Lieriön siirtyessä sen "takareunassa" "näkyy" runsaasti kiemurtelevia kirkkaita valopisteitä, joista jokaisen kesto on puolisen sekuntia. Ilmiö saattaa olla selvempi, jos katsoja itse on liikkeessä ja lieriö paikallaan.

Toinen ilmiö (Spiraali-ilmiö) havaitaan tuijotettaessa pää alaspäin taivutettuna (kasvot kohden maata) sopivaa struktuuria kuten vanhaa, kulunutta öljysorapäällysteistä pihaa, jossa kivet erottuvat, ja hyvin hitaasti kierrettäessä päätä, jolloin soran rakeiseen struktuuriin jäsentyy logaritmisia spiraaleja muistuttava spiraalikimppu. Kun pään kiertosuuntaa muutetaan, kimppu häviää ja korvautuu uudella, päinvastaiseen suuntaan kierteisellä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Näköaistin (ja tietysti muidenkin aistien) alalla on vielä paljon selittämätöntä. Joskus 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa ilmestyi Naturessa kahden italialaisen tutkijan kirjoittama artikkeli,  jossa kerrottiin, että  ohuilla viivoilla varustetun levyn ja paksuilla viivoilla varustetun levyn pyöriessä samalla vauhdilla rinnakkain, ohutviivainen levy näytti aina välillä hetkellisesti pysähtyvän, kun taas paksuviivainen näytti jatkavan pyörimistään (molemmat tosiasiassa pyörivät koko ajan). Artikkelin kirjoittajat totesivat, että he eivät ymmärtäneet, mistä ilmiö johtui.

Rakensin itsekin vastaavan laitteen ja totesin väitetyn ilmiön todella tapahtuvan. Ajaessani  aurinkoisella säällä puiden tasaisesti reunustamaa tietä tuntui puiden varjojen aiheuttama värähtely joskus aiheuttavan silmissäni harhan, että vastaan tuleva auto olisi hetkellisesti pysähtynyt.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Ihmisen näköaistiin liittyy eräs harvemmin mainittu ilmiö, johon olen törmännyt kahdesti. Tämä on valveilla nähty uni. Kuvailen nyt lyhyesti toista näkemääni valveunta.

Heräsin aamulla hyvin nukkuneena ja olin juuri nähnyt kiinnostavaa unta. Vaikka olin täysin valveilla, uni ei päättynytkään, vaan jatkui värikkäänä. Katselin sitä kiinnostuneena silmät kiinni. Vähän ajan kuluttua (3-4 s) uni kuitenkin loppui ja nyt alkoi merkillinen vaihe. Unen loputtua (lakattua näkymästä) havaitsin sen olleen projisioituneena ikään kuin tärkkelyslevylle, joka siis oli toiminut unen "valkokankaana". Ja tämä tärkkelyslevy näytti sijaitsevan silmissä, silmien etupuolella.

Sekunnin kuluttua tämä levy alkoi liueta silmän nesteeseen - siltä ainakin tuntui ja näytti. Se ensin ikään kuin oheni ja sitten murtui pienemmiksi paloiksi, jotka pian liukenivat näkymättömiin. Tämä vaihe kesti noin 3 sekuntia. Samalla näkyi nesteen pyörimistä (tärkkelyskappaleet pyörivät liuetessaan.)

Tämä silmissä nähty "valkokangas" ja "filminpätkä" oli aivan erilainen kuin tavanomaisesti näkemäni unet tai vaikkapa syvässä väsymystilassa näkyvät hallusinaatiot (esim. armeijan sotaharjoituksessa kartat).

Kokemuksen kiistattomuus herättää kysymyksen, voisiko nähty aines todella olla aivoperäistä, silmiin kohdistuvaa, ja vielä merkillisempää, silmiin muodostuneelle tärkkelyksen tapaiselle levylle aivoista
projisioituvaa.  Tämä olisi mahdollista, jos silmähermoon tuon tuostakin avautuisi hetkellisesti ikkuna, josta aivojen epäkypsä RW-aihio (Roska-Werblin -aihio) pujahtaisi verkkokalvolle uutta RW-käsittelyä varten tullakseen vasta sitten varsinaisesti näkyväksi (Tärkkelyslevy oli ennen yleisesti käytössä kauluksen ja hihojen kovetuksessa. Se liuotettiin silloin veteen.)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

"Sinun kanssasi, tähtisilmä" laulaa tangolaulaja.  On totta, että 'rakastavaiset uppoavat toistensa silmiin'..  Myös eläimen, lähinnä koiran, katse voi olla syvää kiintymystä ilmaiseva.  Ei voi olla ajattelematta, että silmät toimivat tiettyinä hetkinä säteilyn lähteenä.  Ennen lasertyyppisesti syntyvien biofotonien (LB) tuntemista (vaikka biofotonit tiedettiin jo sata vuotta sitten) oli ehkä vaikea käsittää silmien kykyä  emittoida koherentteja fotoneita.  On oletettavissa, että meneillään olevan toiminnon laatu aktivoi tietyn solujoukon elämää ja biofotonien (LB) tuottoa tässä solujoukossa. Ja on hetkiä, joina silmien LB-emissio on suurimmillaan. Vaikka näihin silmiin katsoja ei tietoisesti näkisikään silmien säteilyä,  se saa kuitenkin aikaan selvästi tuntuvan vaikutuksen.

https://mielenihmeet.fi/elainten-silmat-puhuvat-ainutlaatuista-kielta/

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1755-3768.2015.0392

https://scienceline.org/2014/12/why-do-we-see-colors-with-our-eyes-closed/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Kun miehet voivat nähdä miljoona eri väriä, jotkut naiset näkevät sata miljoonaa. Tämä perustuu siihen, että naisilla on (voi olla) neljä erityyppistä tappisolua verkkokalvossaan (tetrakromaattinen näköaisti). Vielä ei ole tutkittu, mitä kaikkea tämä voi merkitä näköaistimuksessa. Itse veikkaisin, että tällä on merkitystä esimerkiksi naisten kuvataiteessa, esimerkiksi Schjerfbeckin töissä

http://www.google.fi/search?q=helene+sc ... d=0CB0QsAQ

http://www.huffingtonpost.com/2012/06/2 ... 31480.html

http://www.google.fi/search?q=cone+cell ... 80&bih=668

Joillakin eläimillä, kuten hyppäävällä hämähäkillä (jumping spider) on myös tetrakromaattinen näköaisti. Sillä on oma väri UV-säteilylle.

http://en.wikipedia.org/wiki/Jumping_spider

http://www.google.fi/search?q=jumping+s ... 80&bih=668

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

https://www.google.fi/search?source=hp&ei=yRbnW6frLKnSrgSpr4-ICg&q=olive...

Hallusinatoriset näkökuvat ovat elämyksellisesti näköaistimusten kaltaisia.  Herääkin kysymys, voisiko silmän verkkokalvon liki sadalla erilaisella neuronilla olla minkäänlainen osuus näköhallusinaatioon, vai suorittavatko aivot yksinään ilman silmästä tulevia virikkeitä kaiken hallusinatorisen näkemisen. 'Normaalissa' näkemisessä verkkokalvolle tulevan kuvan RW- prosessoinnilla lienee joka tapauksessa vaikutusta aivoissa ilmenevään aistittuun näkökuvaan. Asiaa on varmasti paljon tutkittu, mutta onko tällöin otettu huomioon kaikki mahdolliset vaikutuskykyiset tekijät, esimerkiksi biofotonit?

Paljon vaikeampi on kysymys, mitä elämyksellinen näköprosessi (tai mikä tahansa aistimusprosessi) pohjimmiltaan on.  Kyseessä on siis tietoisuuden ydinolemus, joka on toistaiseksi pysynyt selittämättömänä. Koska tarkkaan ottaen kaikki on tietoisuutta ja sen sisältöjä (Berkeleyn 'esse est percipi' voidaan lausua muodossa 'asian oleminen on sen olemista tietoisuudessa'),  herää epäilys, että tietoisuuden selittäminen on verrattavissa itsensä nostamiseen tukasta.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Silmää voi 'erehdyttää' optiikan avulla. Jos pistellään neulalla pahviin useita eri kokoisia reikiä halkaisijaltaan alkaen 0,1 mm:stä 1 mm:iin ja katsotaan kutakin reikää kirkasta taustaa vasten kaikki reiät näyttävät täsmälleen yhtä suurilta.   Pienen ja ison reiän näkökuvien ero on kuitenkin se, että pienen kuva on tummempi ja ison kirkkampi. Kokoero korvautuu siis valoisuuserolla.

Hyvin pienen tekstin voi suurentaa moninkertaiseksi katsomalla sitä tavalla tai toisella tehdyn pienen reiän läpi.

Twitter viserteli kännykkäni näytölle tiedon Nature-lehden tuoreesta artikkelista, jonka otsikossa tutkijat toteavat, että maailmassa vallitsee fyysisen aktiviteetin epätasa-arvo. Stanfordin tutkijat hyödynsivät älykännyköiden keräämää tietoa 111 maasta, joissa jokaisessa oli ainakin 100 kännykän käyttäjää. Tämän tiedon pohjalta muodostettu maailman kartta ihmisten päivittäisistä askeleista väittää, että japanilaiset ja espanjalaiset ovat kovia kävelijöitä. Suomi on keskikastia, mutta häviää ainakin 1000 keskimääräisen päivittäisen askeleen verran ruotsalaisille. Ilmastoltaan kuumissa maissa kävellään vähemmän. Tämä tulos ei ainakaan minua yllätä.

Tuore tutkimus kertoo digiajan vempaimien tarjoamista mahdollisuuksista yrittää tehdä päätelmiä laitteitten käytön pohjalta. Tulokset ovat mielestäni lähinnä suuntaa antava. Onko kaikilla kännykkä aina ja kaikkialla mukana? Jos suurimman osan päivästä aurinko porottaa kuumana, on kävelyvauhti ja –määrä varmasti erilainen kuin ilmanalassa, jossa kävely on oiva keino pitää itsensä lämpimänä.

Vähäinen liikkuminen on yhdistetty elämäntapasairauksiin sekä myöhemmän iän muistisairauksiin ja muihin kremppoihin. Tätä tietoa tulee joka tuutista. Tellervo Seppälän toukokuussa (2017) Turun yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan elämäntapasairauksista kärsivät kokevat usein lääkäreiden syyllistävän terveysneuvoillaan. Hyvät lukijani, minäpä kirjoitankin nyt vähän muusta: jaloista.

Sain idean tähän blogiini metsän siimeksessä. Kävelin polkua pitkin ja katselin paljon jalkoihini. Polku oli paljosta kävelemisestä kulunut ja eri suuntiin kulkevat, erikorkuiset ja –paksuiset puiden juuret sekä niiden lomassa olevat käpyrykelmät vaativat huomion keskittämistä jalkoihin. Kun idea blogiin putkahti mieleeni ja samalla aktivoitui muistikuva Nature -lehden visertelystä, olikin vähän vaikeampaa keskittyä siihen kävelemiseen. Ajatukseni meinasivat väkisin laukata blogitekstin sisällön suunnitteluun. Pääsin kuitenkin kotiin kompuroimatta.

Jalkojen varassa taaperramme elämänpolkuamme. Käsi on aina mukana kulkeva työväline, jonka monimutkaisuutta robotiikka kiivaasti mallintaa. Ihmisen jalka on aina mukana oleva kulkuväline ja kyllä sitä erilaisten hommienkin tekemiseen tarvitaan. Ihmisen kävely on paljon monisyisempää ja sulavampaa kuin monien robottien, jotka lähinnä liukuvat pitkin lattiaa tai kävelevät kankein koivin.

Jalkaterässä on laskettu olevan 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Jalkaterä ja nilkka tekevät monenlaisia liikkeitä, joitten myötä kävelemme välillä varpailla tai kantapäillä, hypimme yhdellä jalalla, kävelemme taaksepäin ja sivuttain, pyörähdämme jalan tai jalkojen varassa ympäri, hyppäämme ojan yli, polskuttelemme vedessä, pyörähtelemme ja nytkymme musiikin tahdissa tai tuotamme rytmiä jalkoja eri tavoin tömistellen.

Jalkapohjat ovat ainoa ruumiinosa, joka on tuntokontaktissa ympärillä olevaan fyysiseen maailmaan ihmisen ollessa pystyasennossa. Paljain jaloin liikuttaessa jalkapohjan ihotunto sekä nilkan asento- ja liiketunto välittävät koko ajan tietoja alustoista, niiden muodoista ja alaraajan asennoista. . Kun tuntoaistit ovat kunnossa ihminen tunnistaa katsomattakin, onko jalkapohjien alla hiekkaa, nurmikkoa, asfalttia tai tuliko astuttua kävyn päälle.

Ääreishermoston tuntohermojen vaurioissa jalkapohjien tuntoaistit heikkenevät. Jalkapohjan iho kärähtää liian kuumalla alustalla. Aivot eivät saa kuumavaroitusta ja väistämisliikkeeseen osallistuvat aivojen hermoverkot ja raajaan kulkevat liikehermoradat eivät aktivoidu. Jos jalkapohjan tunto on huono, ihminen kompuroi herkemmin pimeässä, koska näköaistin antama lisätieto ei ole auttamassa, kun jalkapohjat ja varpaat eivät tunnista maton reunaa tai alustan kaltevuutta.

Jalkojen käyttö vaatii aivojen eri toiminnoille erilaistuneiden hermoverkkojen yhteispeliä. Jo kävely aktivoi näitä hermoverkkoja monipuolisesti: Päälakialueen tuntoaivokuorelle kulkeutuu tuntohermoratoja pitkin jalkojen tuntoaistimien keräämää tietoa. Tuntoaivokuoren vieressä on liikeaivokuori, jonka hermosoluista saavat alkunsa vartalon ja raajojen lihaksia eri tavoin liikuttavat liikehermot. Tuntotietoon erikoistuneet hermoverkot ovat yhteydessä liikeaivokuoren hermoverkkoihin. Ympäristöstä kerätty tuntotieto vaikuttaa ihmisen liikkeisiin. Tunto- ja liikehermoradat risteävät aivorungon ydinjatkeeksi nimetyllä alueella. Oikea aivopuolisko ohjaa vasenta jalkaa ja päinvastoin.

Kävely ei suju pelkällä tunto- ja liikehermojen yhteispelillä. Pikkuaivot ja aivorunko-alue osallistuvat tasapainon hallintaan sekä raajojen väliseen koordinaatioon. Ihminen tarkkailee aistinvaraisesti ympäristöään ja mm. takaraivoalueelle kulkeutuva näkötieto sekä ohimolohkoalueella jatkokäsiteltävä kuulotieto on huomioitava, kun kävelyä sopeutetaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Eri puolilta ihmiskehoa aivoihin kulkeutuvan aistitiedon pohjalta ihminen hahmottaa myös sitä, missä asennossa jalat ja itse asiassa koko ihminen on ympäristöönsä nähden. Aistitiedon huomioiminen ja sen pohjalta tapahtuva kävelyn tilannekohtainen säätely vaatii toimivia otsalohkoja, jotka koordinoivat kävelyyn osallistuvien, eri hermoverkkojen välistä yhteispeliä. Jaloitellessaan ihminen aivojumppaa. Kävelemisen kyky, kuten muutkin taidot, ruostuu, jos sitä ei jatkuvasti tee.

Jaloistaan kannattaa pitää huolta. Omin jaloin kulkeminen voi joskus olla ainoa keino päästä perille. Jalkojen toimintaa voi pitää yllä ja kehittää monilla iloa tuottavilla tavoilla: tanssien, pallopeleissä, vaihtelevissa maastoissa samoillen, vedessä polskutellen, hiihtäen, luistellen, kiipeillen, paljain jaloin askeltaen. Arkisten askareiden lomassa voi välillä ottaa pari hyppyaskelta, keinutella itseään edes takaisin kantapäiltä varpaille. Bussipysäkillä voi harjoitella yhdellä jalalla seisomista. Jokaiselle löytyy keino treenata jalkateriään. Jalkajumppa on myös tasapainotreeniä, kehon hallintaa, todella monipuolista hermoverkkojen kutittelua – aivotreeniä.

Kouluajoiltani muistan jumppatunneilta hernepussit. Niitä piti nostella varpaitten avulla. Lapsuuskesinä seurasin kuinka mummuni pyöritteli vauhdikkaasti kaulinta leipoessaan karjalanpiirakoita tai mustikkapiirakkaa vehnätaikinasta. Iltaisin mummu laittoi putsatun kaulimen maahan ja hieroi sillä päivän askareissa väsyneitten paljaitten jalkojensa pohjia. Välillä mummun jalat saivat ilma- ja vesikylpyjä sekä rasvahierontaa. Mummuni sanoi: Nyt on aika jalkojen lepuutella. Muista, Kiti, välillä nostaa jalat kohti kattoa ja pyöritellä nilkkoja. Viisas neuvo. (Blogin kuvassa heiluttelen jalkojani kevättä rinnassa – kesää odotellen.)

Kommentit (2)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://www.tiede.fi/keskustelu/59715/ketju/ihmeaine_parantaisi_haavat_jo...

Diabeetikon jalat ovat vaaravyöhykkeessä, koska niiden haavaumat pyrkivät vain pahenemaan perinteisistä hoidoista huolimatta. Uumajan yliopiston tutkija Y. Shen on todennut, että verenohennuksessa ym. käytetty lääketieteelle tuttu aine saa aikaan hyvin vaikeiden jalkahaavojen nopean parantumisen. Ylläolevassa ketjussa esitellään hieman Y.Shenin tutkimuksia. Samalla varoitellaa apteekissakin myytävien pihkavoiteiden mahdollisesta huonosta sopivuudesta kaikkien jalkojen hoitoon.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

https://www.google.fi/search?site=&source=hp&q=knee+anatomy&oq=knee+anat...

https://www.google.fi/search?q=foot+anatomy&oq=foot+anatomy&gs_l=psy-ab....

Kun ylläolevista linkeistä vielä ottaa kuvahaun, ilmenee ihmisen polven ja jalan hämmästyttävä rakenteellinen monimutkaisuus. Ja jokaisella rakenneosalla ja sen sijainnilla on myös oma tärkeä tehtävänsä.

Tuntuu erikoiselta, että vaikka jalkapohjassa on varsin herkkä tuntoaistikokoelma, on se kuitenkin kokemukseni mukaan erikoisherkkä toisen jalkaa vasten.  Jalassa voi ehkä olla myös kemiallinen aisti (kuten esim. krokotiilin nahkalla), jolla se tunnistaa esim. happaman suoveden happamaksi (arvio perustuu vain muistikuviin)

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat