Kirjoitukset avainsanalla psykologia

Hopea-akaasian oksa (kuva) on monissa maissa naisten päivän tunnus. Päivää vietettiin 8.3. Sen kunniaksi pidin Nokian kampuksella Espoossa luennon X-Factor in Mind. Luentoani varten tein tutkimusmatkan tieteellisiin tietokantoihin mielessäni kysymys: Onko tutkimusnäyttöä lauseelle, joka väittää naisten ja miesten aivoitusten olevan kuin eri planeetoilta?

John Gray julkaisi vuonna 1992 kirjan ”Naiset ovat Venuksesta ja Miehet Marsista”. Kirjailijan nimen perässä komeilevat kirjaimet PhD, filosofian tohtori. Grayn PhD on ns. kirjekurssilla hankittu eikä täytä tältä akateemiselta arvolta vaadittavia vaatimuksia. Kirja luokitellaan psykologiaa yleistajuistavaksi tietokirjaksi. Kirjan kirjoittajan psykologian opinnot kattavat yhden psykologian kirjekurssin. Wikipedia kertoo ”tietokirjaa” myydyn yli 50 miljoonaa kappaletta ja se keikkui 121 viikkoa bestseller listalla. Kirjan nimi alkoi levitä kulovalkean tavoin ”totuutena”, joka on ruokkinut yli kaksikymmentä vuotta monenlaista liiketoimintaa. Sadat parisuhdekirjat antavat vinkkejä siitä, miten nämä kaksi etäällä toisistaan olevaa ihmisplaneettaa voisivat kohdata. On seminaareja, kirjekursseja, nettisivuja, ruokaneuvontaa kera miehen ja naisen salaattireseptit. ”Totuudesta” on tehty lauluja, elokuvia ja parisuhteiden koukeroita ruotivia TV-sarjoja.

Gray kiteytti sen, minkä me kaikki tiedämme: ihmisten välisessä viestinnässä syntyy väärinymmärryksiä. Se, mitä minä yritän sanoa, ei mene kuulijalle/kuuntelijoille perille. Tai minä en tajua, mitä toinen on sanomassa. Ymmärrystä ei välillä synny, vaikka rautalangasta vääntäisi tai enkelten kielellä yrittäisi puhua. Ns. X-faktori – naisilla on XX ja miehillä XY kromosomit – on biologiassa toki tärkeä rooli. Gray väittää X-faktorin peräti heittävän miehet Marsiin ja naiset Venukselle. Yritäpä siinä sitten huhuilla ja kommunikoida. Missä määrin vuorovaikutuksen ongelmien syynä on se, että miesten ja naisten aivot ja mielet kerta kaikkiaan vain ovat niin erilaiset. Löytyykö tieteellistä näyttöä lauseelle, joka on jo 25 vuotta kiertänyt maailmaa? Vai onko se peräti perätön, urbaani legenda, jonka pisti alulle kirjekurssit käynyt mies, jolla on pokkaa niiden pohjalta itseään tohtoriksi ja psykologian asiantuntijaksi nimittää?

Tässä tiederetkeni antia:

Vuonna 2014 ilmestyi professori Janet Hyden laaja tieteellinen katsaus siihen mennessä tehdyistä tutkimuksista miesten ja naisten kognitiivisista eroista. Naiset ovat hieman parempia kielellisissä taidoissa ja miehet taas kolmiulotteisessa hahmottamisessa. Kyvyssä ilmaista itseään puheella ei sen sijaan ollut merkittävää eroa. Ovatko naiset enemmän tunneihmisiä kuin miehet? Eipä tässäkään ominaisuudessa ole tutkimuksissa havaittu selkeitä eroja. Tärkein ero näytti olevan siinä, että miehiä kiinnostavat enemmän asiat; naisia taas ihmiset. Voiko tämän tulkita siten, että miehet puhuvat mieluummin asioista ja naiset ihmisistä? Mutta, että naiset ja miehet ovat ajatuksiensa ja kiinnostuksen kohteittensa suhteen kuin eri planeetoilta? Siitä ei kyllä ole tutkimusnäyttöä.

X-faktorista ei saa syntipukkia parisuhdeongelmille, vaikka kuinka yrittäisi. Elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen tapaan tulkita asioita, niin miehillä kuin naisilla. Joillekin ihmisille puhekumppanin sukupuoli on isompi juttu kuin toisille. Kommunikaatio-ongelmat eivät kuitenkaan johdu siitä, että naisilla olisi ”tippaleipä” ja miehillä ”putkiaivot”. Se, että miehillä on todettu vilkkaammat yhteydet saman isoaivopuoliskon havaintoja tekevien ja liikkeitä koordinoivien aivoalueiden välillä ei ole todiste ”putkiaivoisuudesta. Löydöstä voi pikemminkin tulkita niin, että nämä hermoverkkoyhteydet yhdistävät toisiinsa havaitsemisen ja sen pohjalta tapahtuvan reagoimisen. Naisilla taas näyttäisi olevan enemmän hermoratayhteyksiä oikean ja vasemman isoaivopuoliskon välillä. Tämän ajatellaan viittaavaan intuition ja loogisen ajattelun väliseen yhteyteen. Rohkean puoleinen tulkinta voisi olla, että naiset miettivät enemmän, mitä jokin havainto merkitsee ja miehet ovat herkemmin toiminnan moodissa.

Etsiessäni netistä tutkimuksia naisten ja miesten aivoitusten eroista, näyttöruudulle putkahti tiedeartikkeli: ”Pay attention to me!”. Sen voisi kääntää keskity minuun, kiinnitä minuun huomiosi. Älä anna ajatusteni harhailla muualle. Kyse on vuonna 2016 julkaistusta aivojen herätevastetutkimuksesta. Siinä 42 opiskelijaa – iältään 18-24 vuotta, heistä puolet naisia – katseli vuoron perään kolmenlaisia kuvia. Yksi kuva oli henkilöstä, jonka kanssa katselijalla oli romanttinen parisuhde, toinen julkkiksesta ja kolmas tuntemattomasta ihmisestä. Tutkimuksen mukaan sekä naisten että miesten aivovasteet olivat vahvimmat omaan partneriin. Kuitenkin miesten aivovasteiden voimakkuus erosi naisia vähemmän vasteista, joita kahden muun kuvan katselu aiheutti. Tutkijat vetivät tuloksesta rohkeita johtopäätöksiä väittäessään, että löydös kertoo miesten rennommasta asenteesta parisuhdeasioihin. Lisäksi he väittävät, että parisuhteen laatu voisi vaikuttaa tuloksiin. Siitä, miten parisuhteen laatu kunkin ihmisen kohdalla määritellään, ei tutkimuksessa puhuttu mitään. Tutkittu joukko on pieni ja ikäkin huomioiden heille on kokemuksia seurustelusta ja parisuhteista tuskin kertynyt vielä kovin paljon. En toivo aivomittausten rantautumista parisuhdevastaanotoille tai treffi-sivustoille. Olisi onnetonta, jos parinvalinnassa aivovasteet alkaisivat jyllätä ja sydämen ääni jää jalkoihin. 

Ihmisten elämänhistoria: Kokemukset – mitä on tullut opiskeltua ja työssä tehtyä, arjessa harrastettua, vuosien varrella koettua – vaikuttavat siihen, mitä tietoa ympäristöstä nappaamme ja mihin alamme selityksinä uskoa. Jos jatkuvasti kuulee, että naisen tai miehen aivoilla varustettuna ei voi jotain asiaa ymmärtää, siihen alkaa moni uskoa. Jos jatkuvasti kuulee, että naisen puhetulva mykistää miehen kuin miehen lopulta tai että mies ei saa sanaa suustaan, etenkin kun pitäisi tunteista puhua, tästä muodostuu vähitellen hyvä syy, olla yrittämättäkään ymmärtää – ainakaan toista sukupuolta. Eiköhän keskitytä ymmärtämään toisiamme ihan tällä omalla planeetalla. Annetaan kirjekurssin käyneen miehen lentävän lauseen lentää unholaan. Matkatkoon Marsiin tai Venukseen.

Kommentit (8)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38120

Perinteisesti tytöt ovat muodostaneet fysiikkaryhmien ”takapajulan” niin yläkoulussa kuin lukiossa. Esimerkiksi TIMMS99-tutkimuksen mukaan 7. luokalla 4 % tytöistä omasi myönteisen suhteen fysiikkaan kiinnostuneiden prosentin laskiessa yhä 8. luokalle siirryttäessä. Kiinnostuneiden poikien prosentti oli paljon suurempi (ollen kuitenkin ikävän pieni sekin). Herääkin kysymys, ovatko tyttöjen aivot poikien aivoja heikommin sopeutuvia fysiikan opiskeluun. Pitäisikö heille opettaa erilaista fysiikkaa? Vai pitäisikö fysiikan opetuksen olla kokonaan erilaista?

Monet ympäristötekijät eikä varmaan vähiten joidenkin opettajien asenne tyttöjen oppimiskykyä ja jopa fysiikkaa itseään kohtaan varmaan vaikuttavat enemmän poikia kuin tyttöjä kannustavasti. Mainittakoon vaikka kirjoissa esiteltyjen fyysikkojen kuvat. Niissä fyysikot ovat kymmeniä vuosia vanhempia kuin merkittävimpiä löytöjä tehdessään. Tämä tietysti vähentää myös poikien motivaatiota. Lisäksi merkittäviä naisfyysikoita on todella vähän; lieneekö kahta enempää modernin fysiikan aikakaudelta.

Työhönsä leipääntynyt opettaja saattaa myös unohtaa, että fysiikka on loogis-empiirinen tutkimusala, jonka lakien ymmärtämistä vaativa opettaja istuttaa oppilaisiinsa syvällisen harhan fysiikkaa kohtaan. Fysiikanopetuksen harhaisuus kompensoituu enemmän pojilla kenties heillä luonnostaan olevan paremman fysikaalisen kokeellisuuden ja mittaamisen tuntemuksen vuoksi.

Yläkouluaan aloittelevien tyttöjen vähemmän tiedostettu kompastuskivi onkin juuri fysikaalisen konkretian ja varsinkin mittaamisen heikko tuntemus. Mittaamiseen ja laskemiseen ensimmäisestä oppitunnista alkaen keskittyvä opetus tekee tytöillekin mahdolliseksi motivoitua fysiikan opiskelusta. Olen nimittänyt menetelmän ”matemaattiseksi luonnonlakinäkökulmaksi” (Dimensio 2/2005). Toisin kuin nykyinen opetustrendi, laskemisen kieltävä ja varsin vähän mittaava ”hahmottava lähestymistapa”, matemaattinen luonnonlakinäkökulma aktivoi tyttöjen ja poikien aivot tasavertaisesti. Niinpä tytöt ja pojat tekivät jo 7. luokalla noin 15 vaativaa, vähintään tunnin kestänyttä fysiikan koetta laskelmineen esittämättä yhtään kielteistä kommenttia. Töistä, joita 7. luokan tytöt tekivät ansiokkaasti mainittakoon luonnonlain Ft^2/ms=2 todistamisen kokeellisesti kaltevalla tasolla, heijastushilan rakojen välin kokeellisen määrityksen ja Galilein putoamislain kokeellisen todentamisen.

Näin ollen fysiikan tarjoaminen sopivassa muodossa aktivoi luontevasti myös tytöt, eikä mitään kykyeroa ilmene eikä siis pohjimmiltaan ole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/03/170327083236.htm

Monet miesten ja naisten käyttäytymisen erot johtuvat varmaan genomin tiettyjen geenien erilaisista ilmentymistä eri sukupuolilla. (Tässä viitattu kotimainen tutkimus on tehty myyrillä, joten se ei ilmeisestikään huomioi ”standardi-seksuaalisuudesta” poikkeavia ihmisiä).

Vasopressiinireseptorin (vas-r) ja ositosiinireseptorin (oks-r) geneettisten ilmentymien erot saavat aikaan eroja sosiaalisessa ja seksuaalisessa käyttäytymisessä; esimerkiksi vasr:n geenin ilmentymien erot tuottavat usein avio-ongelmia. Koska näin on, saattaa ihmetyttää, että sen paremmin myyrät kuin ihmisetkään eivät ole pitkienkään aikojen kuluessa konvergoineet geneettisesti kummankin sukupuolen kannalta ihanteelliseen ratkaisuun, vaan juuttuneet ”geneettiseen taisteluun”, ristiriitaan sukupuolten välillä.

Ongelman avain on vas-r:n ja oks-r:n ihanteellisten ilmentymien riippuvuus sukupuolesta: alleelit, jotka suovat optimaalisen hedelmällisyyden naiselle ovat tuhoisia miehen hedelmällisyydelle ja kääntäen. Tästä seuraavaa ristiriitaa säätelevät lisäksi sosiaaliset tekijät kuten vallitseva yksilötiheys. Alati vaihtelevana tämäkin osaltaan estää konfliktitekijöiden tasoittumista.

Vierailija

Miesten ja naisten elämänkokemukset ovat "keskimäärin" erilaisia, koska odotukset ja stereotypiat ovat erilaisia. Miehillä on esimerkiksi enemän kokemuksia heihin kohdistetusta pelosta ja epäluottamuksesta sekä vastakkaisen sukupuolen torjunnasta (koska miehet tekevät valtaosan aloitteista ja naiset ovat tutkitusti nirsoja). Naiset taas kokevat  enemmän esimerkiksi pelkoa ja - ehkä - vähättälyä. Molemmilla sukupuolilla on toksi myös myönteisiä kokemuksia, jotka eroavat toisistaan. Näillä kokemuksilla on osin biologinen perusta eli ne heijastelevat synnynnäisä ominaisuukia vaikka ilmenevätkin vain sosiaalisissa suhteissa . Usein ene vielä vahvistuvat erilaisten peliteoreettisten kiemuroiden vaikutuksesta. Siksi on mahdollista, että vaikka "aivojen erot "olisivat pienet, silti biologisesti määräytyvät ominaisuudet tekevät miehistä marsialisia ja naisista venuslaisia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakiv...

Miehen ja naisen suhteeseen liittyy usein kohtuuttomia jännitteitä. Negatiivisimpia niistä on parisuhdeväkivalta. Mies on usein (vaikka ei aina) parisuhdeväkivallan yksinomainen tekijä.  Toisinaan mies pystyy luettelemaan (karjumaan tms.) syitä väkivallalleen, mutta ei läheskään aina.  Nainen puolestaan saattaa lamaantua niin, että ei edes vuosikausia kestäneen väkivaltaisen suhteen aikana pysty  harkitsemaan suhteen lopettamista.

Parisuhdeväkivallan syväpsykologisten ja/tai geneettisten syiden hyvä tunteminen auttaisi ehkä jo ennakolta tai jo varhaiskasvatuksessa estämään väkivaltaan johtavat psyyken elementit.  Ihanne olisi varmaan, että potentiaalinen väkivallan harjoittaja pystyisi itse havaitsemaan,  analysoimaan  ja eliminoimaan uhkaavat käyttäytymisaihiot.

Veikkaan, että ihmisen tarkasteleminen reunaehtosidonnaisena järjestelmänä voi tuoda valoa muun muassa juuri parisuhdeväkivallan ongelmaan.  Mitä sitten tarkoittaa se, että ihminen olisi reunaehtosidonnainen järjestelmä? Seuraava lainaus antaa ehkä viitteen. Reunaehtosidonnaisuuteen parisuhteessa tahtoisin palata hieman mietittyäni..

https://www.areiopagi.fi/2016/08/edes-vaivautua-miettimaan-onko-tahto-va...

"Reunaehtosidonnaisen tahto-ilmiön toteutumistie reunaehdoista tahtovektoreiksi ja tahtovektoreista niiden resultantiksi, lopulliseksi tahtotilaksi, on kiinnostava psykologiatieteellinen ongelma - varsinkin, jos koko psykologinen ihmisyytemme määritellään näiden toteutumisteiden kokoelmaksi. Mahdollisen vastauksen antaa jälleen benardin konvektio (benard convection pictures). Joitakin konvektiomoodin reunaehtoja kuten lämpövirtaa, nesteen jäykkyyttä, astian muotoa, kokoa ja astian liikuttelutapaa voidaan ihmisen reunaehtojen tavoin muutella, jolloin aina uusi moodi ilmestyy lainalaisesti. Moodi ilmestyy kyseisten reunaehtojen puitteissa lunnon korkeimman lain, Pienimmän Vaikutuksen Periaatteen, mukaisesti,  jonka sen alkuperäinen keksijä Maupertuis on kehittänyt karkeasti sanottuna seuraavan idean mukaisesti:

"Luonto pyrkii alati kohti parhainta mahdollista
olotilaa."

Maupertuis kuvasi keksintöään myös sanomalla, että ”luonto
saa ilmiönsä aikaan käyttäen yksinkertaisimpia

keinoja”."

kts. Osmo Pekonen, Maupertuis ja pienimmän vaikutuksen periaate

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Reunaehtoja käsittelin alussa vain loputtomissa tahdonvapaus-väittelyissä, kunnes käsitin, että sama mekanismi toimii kaikilla elämän alueilla

https://www.google.fi/#q=vapaa+tahto+areiopagi&spf=381

Reunaehtoparadigma näkee koko ihmisen olevan reunaehtojen funktio. Reunaehdot eivät kuitenkaan yleensä vaikuta erillisinä, vaan ne ovat monimutkaisesti toisiinsa kietoutuneita ja toisiaan modifioivia tavoitteena tietty optimaalisuus. Parisuhdeväkivalta ei aina ole jatkuvaa, vaan ”leimahtaa” aika-ajoin, mutta myös jatkuvan parisuhdeväkivallan syy on sama. Seuraavassa kaikki, mitä tuli mieleen nyt käsillä olevasta asiasta.

Parisuhdeväkivallan syy sisältyy oletettavasti reunaehtoihin seuraavalla tavalla. Useiden reunaehtojen kietoutumat saattavat sisältää komponenttinaan kukin yksittäisen reunaehdon, joka ei vielä yksinään aiheuttaisi parisuhdeväkivaltaa, mutta joiden vaikutukset kombinoituvat väkivallaksi miehessä, jonka psykologinen itse on reunaehtojensa modifioitu summa.

Väkivallaksi kombinoituvat reunaehdot saattavat sisältää esimerkiksi omista lapsuuden kokemuksista peräisin olevaa aversiivista ainesta, josta henkilö ei ole edes tietoinen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Seksuaalisuus yleisesti ja monine muunnelmineen lienee tieteelle vielä paljolti haasteen tasolla. Sukupuoliseen lisääntymiseen liittyy ehkä moniakin geneettisiä, immunologisia, psykologisia ja muita etuja; joistakuista on jo saatu vihiäkin. Tutkimusta edistää havainto, jonka mukaan esimerkiksi banaanikärpästen sukupuolielämä muistuttaa ihmisten vastaavaa, ja sitä voidaan erinäisin operaatioin jopa muuttaa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto admits he was "terribly surprised" by the results, because he had previously never doubted that male-to-male courtship in fru mutant males was "solely genetically programmed". It appears that social interaction activates neurons that make mutant males hypersensitive to visual stimuli.

While Yamamoto is cautious about drawing conclusions on human sexual orientation from studies of fruit flies, he believes some aspects of sexual orientation in humans could have a similar mechanistic basis to that of flies. "Our study offers a conceptual basis to explain how nature and nurture interact in shaping human sexual orientation," he says.

en sukupuolielämä muistuttaa suuresti ihmisen vastaavaa vieläpä joinekin muunnelmineen.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto admits he was "terribly surprised" by the results, because he had previously never doubted that male-to-male courtship in fru mutant males was "solely genetically programmed". It appears that social interaction activates neurons that make mutant males hypersensitive to visual stimuli.

While Yamamoto is cautious about drawing conclusions on human sexual orientation from studies of fruit flies, he believes some aspects of sexual orientation in humans could have a similar mechanistic basis to that of flies. "Our study offers a conceptual basis to explain how nature and nurture interact in shaping human sexual orientation," he says.

orientation,"

.

Tällä laitteella arvioidaan suutelun ihmisessä synnyttämiä väristyksiä. Se löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta. (Lähde Wikimedia Commons)
Tällä laitteella arvioidaan suutelun ihmisessä synnyttämiä väristyksiä. Se löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta. (Lähde Wikimedia Commons)

Kolmastoista päivä elokuuta vietetään kansainvälistä vasuri eli lefty –päivää. Ihmisen lisäksi monista eläinmaailman eri lajeista löytyy varsin paljon yksilöitä, joilla vasen etutassu dominoi. Miksi osa ihmisistä peräti syntyy enemmistön mielestä vääräkätisiksi? Teorioita riittää ja uusia kehitellään.

Olen yli kuusikymmentä vuotta ehtinyt vasurina sopeutua elämään vähemmistönä oikeakätisten maailmassa. Edelleen eteen tulee käytännön yllätyksiä.

Vuosia olen taivastellut kesämökin kahvinkeitintä. Miten hölmö vempain. Kahvikannussa tai missään muuallakaan laitteessa ei ole mitta-asteikkoa, josta selviäisi kuinka monta kupillista kahvia voi kerralla keittää, ja mikä on oikea määrä vettä. Tänä kesänä kaadoin laitteeseen jälleen vettä kahvikuppi kerralla. Tytär tuli paikalle ja ihmetteli touhujani. “Etkö mittaa kannulla”, hän kysyi.  Kannu vasemmassa kädessä heiluen selitin: “Eihän tässä ole asteikkoa!” “Onpas, sä vaan pidät kannua väärin”, vastasi oikeakätinen tytär. Tosiaan, kun vaihdoin kannun oikaan käteeni, asia selvisi. Vasurille kannun mitta-asteikko oli kaikki vuodet ollut piilossa kahvan takana.

Viime talvena hoksasin ainakin kymmennen vuotta vanhassa toppatakissani olevan vasemmalla sisävuoressa vetoketjullisen povitaskun. Mutta eipä ole oikealla. Ja kyllä leivästä mieheni mielestä edelleen huomaa, milloin vasuri vaimo on ollut asialla. Ei ole minun käteen sopivaa molempikätisten veistä vielä tullut vastaan.

Kansainvälistä Tapaturmapäivääkin vietetään vuosittain jonain kuukauden 13.  päivänä. Vasureille sattuu oikeakätisten maailmassa enemmän tapaturmia. Etenkin kiireessä. Vuoden 2015 Tapaturmapäivän teema onkin kiire. Monelle 13 on epäonnen luku. Siksi vasuri-päivän valinta koettelee huumorintajuani: Ihan kuin vasuriksi syntyminen olisi vähemmän onnekas juttu. Miten niin? Meillä on oma vuosipäiväkin. Eipä ole oikeakätisillä. Onneksi Ruotsin prinssi Carl Philip sentään pitää 13 onnen lukunaan. Näin selittivät Carl Philipin ja rakastettunsa hääjuhlien selostajat kesäkuussa, kun hääjuhlapäiväksi oli valittu tuo maaginen luku 13. Yritin netistä nyt selvittää, onkohan prinssi vasuri-kaimani. Ihan varmuuteen en päässyt. Vasuriksi prinssiä kuitenkin aatelisista kiinnostuneet vasurit nettisivuillaan väittävät.

Tulevan vasenkätisten vuosipäivän kunniaksi tutkailin tutkimustietokantoja. Vasenkätisyyden syistä ja merkityksestä ihmisen evoluutiossa on tuhansia tutkimuksia ja monia teorioita, joita todistellaan edelleen ja uusia keksitään. Itse asiassa kätisyys on vain yksi ilmentymä laajemmasta oikea-vasen asiasta eli lateralisaatiosta: Kumman puolen kehoaan, aistejaan ja jäseniään ihminen käyttää luontaisesi enemmän? Monet ihmiset ovat tietämättään molempipuolisia jollain yhdistelmällä. Nettisurffailun tuloksena bongasin PubMed- tietokannasta pari artikkelia kätisyydestä, jalkaisuudesta ja pussailusta

Kesä on häiden, juhannustaikojen ja romantiikan aikaa Tänä kesänä luonnon kukkaloisto on ollut runsas ja näyttävä. Niin oikea- kuin vasenkätiset ovat voineet niin myötä- kuin vastapäivään kiertäen nyppiä päivänkakkaroiden terälehtiä ja etsiä näin vastausta kysymykseen “rakastaa, ei-rakasta”. Minkä vastauksen viimeisin terälehti antaakaan?

Rakkautta on siis ilmassa, mikä innoitti vasenkätisen tiedekokin saostamaan jutun juurta tutkimuksesta otsikolla “Kissin right?”

Jo otsikko, joka suomeksi kääntyy “Suuteletko oikein” sai tietysti vasurissa aikaiseksi nyrinä hyrinää. Artikkelissa, jota esitellään myös mm. Improbable Research nettilehdessä, hollantilaiset tutkijat van der Kamp ja Cãnal-Bruland kertovat halunneensa selvittää, mihin suuntaan ihminen kääntää päätään suudellessaan toista ihmistä. Löytääkseen vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen he tutkivat, mihin suuntaan 40 naista ja 17 miestä, iältään 18 – 33 vuotiaita, käänsivät päätään suudellessaan ihmisen pään kokoista muovista nuken päätä, jolla oli aiempi ura kampaajakoulun mallina. Tutkijat selvittivät myös pussailijoitten kätisyyden, jalkaisuuden, silmäisyyden. 

Koeasetelmasta tutkijat kertovat, että nuken pään korkeus säädettiin niin, että sen nenä oli samalla korkeudella kuin nukkea kohta pussaavan ihmisen. Mallinuken päätä käännettiin koeasetelmassa seitsemään eri asentoon oikealle ja vasemmalle päin. Artikkelissa on kuva nuken päästä, joka minun silmiini on parraton, lyhythiuksinen mies. Suuteluympäristö oli vähemmän romanttinen laboratoriotila valkoisine seinineen. Tutkimuksessa henkilöitä ohjeistettiin suutelemaan nuken huulia kuin kyse olisi oikeasta ihmisestä. Tutkijat tutkivat vain ensimmäisiä pusuja. Silti nukkea piti pussata yhteensä 35 kertaa, jotta kaikki nuken pään seitsemän eri asentoa oikealle ja vasemmalle saatiin jokaisen osalta testattua.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että ihmiset, jotka luontaisesti kääntävät päätään oikealle, tekevät näin myös suudellessaan, kun taas pään kääntämistä vasemmalle suosivat olivat asiassa joustavampia. Kätisyyden, jalkaisuuden ja silmäisyyden vaikutus pussailutyyliin jäi arvoitukseksi. Tätä kysymystä on artikkelin mukaan ennenkin tutkittu ristiriitaisin tuloksin. Tutkijat peräävät lisää tutkimusta ennen lopullista tuomiota (verdict) tässä asiassa. Heidän mielestään tutkiva katse tulisi nyt kääntää myös silmä-käsi kytköksiin. Vasurit kun ovat monesti varsin molempikätisiä. Ehkä tässä piilee selitys joustavuuteen pussailussa, he arvelevat.

Tiedekokkia jäi vaivaamaan tutkimuksessa useampi asia: Voiko muovisen nukenpään pussailu olla mitenkään samanlaista kuin ihmisen? Eivätkö miehet ja naiset suhtautuneet eri tavoin miespään huulien suutelemiseen? Ainakaan mistään peruukeista, joilla esimerkiksi voisi yrittää vaihtaa nuken sukupuolta, ei artikkelissa ole mainintaa. Eikö 35 peräkkäistä pusua pysyvästi liikkumattomille muovihuulille ilmeettömissä kasvoissa puuduttanut ihmisen suuta ja mieltä? Eikö nukkepään totisena pysyvä kuminaamainen ilme ja silmien tyhjä katse ennen ja jälkeen pusun vähentänyt innokkuutta jatkaa testiä? Tutkijat olivat nimittäin etukäteen varmistaneet, että pussaajien näöntarkkuus oli kunnossa, joten silmät kiinni ei taidettu pussailla. Mielestäni tutkimuksessa olisi ehdottomasti pitänyt käyttää oheisen kuvan arviointilaitetta, joka löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta.

Olisi myös ollut kiva tietää, montako tutkittavista käytti ylipäätään mieluummin oikean tai vasemman puolen raajojaan, ja kummalla silmällä he spontaanisti avaimenreiästä kurkkivat.

Liki 72% tutkittavista pussaili pää oikealle kallellaan ja 28 % vasemmalle. Artikkelin loppuhuipennuksena tutkijat toteavat, että ehkä tutkimuksen tulosten selitys onkin yksinkertainen: vasemmalle päätään kääntävien vähemmistö joustaa (rakkauden nimissä), koska suurempi osa suudeltavista kääntelee päätään oikealle. Nettisurffailuni tuotti myös seuraavan tiedonmurusen:  Walt Disneyn Pieni Merenneito –elokuvan loppuhuipennuksessa prinssi ja merenneito suutelevat päät vasemmalle kääntyneinä. Kuva löytyy linkistä http://disney.wikia.com/wiki/File:ArielMarriage.jpg  

Elokuun iltojen pimetessä, lyhtyjen ja kynttilöiden valossa, voi meistä itse kukin miettiä, oliko tämä Kissing right? -tutkimus huuhaata vaiko ei. Kätisyyden ja -puolisuuden palapeli odottaa joka tapauksessa edelleen uusia tutkimustiedon palasia. Aika näyttää, mikä tieto tarkentaa käsitystä kätisyydestä.

Kommentit (0)

Tiedekokki nuuhkii. (kuva kotiarkisto, Michael Müller)
Tiedekokki nuuhkii. (kuva kotiarkisto, Michael Müller)

Elämme tuoksujen ja hajujen keskellä ilman, että aina sitä edes huomaamme. Hajuja aistivat solut sijaitsevat nenäontelon katossa ns. hajuepiteelissä.

Kuljen kesäisessä metsässä. Sateen jälkeen mullan ja suopursujen tuoksu on vahva. Kielokimppu tuoksuu metsäkävelyn jälkeen maljakossa. Viime viikolla ostamani irtotee hautuu isossa teemuksissa ja sen aromi leijailee nenääni. Pihalla sireenit kukkivat. Tuulen vire tuo niiden tuoksun ikkunasta sisälle vieden minut hetkeksi keskelle lapsuuden kesää. Samalla muistan, kuinka huumaavan voimakkaana tuomen kukat tuoksuivat maalla Kuusistossa.

Amerikkalaiset Richard Axel ja Linda B. Buck saivat vuonna 2004 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon hajureseptoreja ja hajuaistijärjestelmää koskevista tutkimuksistaan. He osoittivat vuonna 1991 ilmestyneessä julkaisussaan, että noin 1000 geeniä säätelee rotilla yhtä monen erilaisen hajuaistinsolun kehitystä. Kukin niistä reagoi vain muutamalle hajulle. Ihmisen genomi eli perimäprojektin  mukaan noin 400 geeniä sääteleee ihmisen hajuaistin kehittymistä ja toimintaa. Ihminen pystyy tunnistamaan ja muistamaan noin 10 000 hajua.

Eri hajusolutyypit erilaistuvat kukin tunnistamaan vain muutamia tiettyjä hajuja. Hajusolujen nappaama aistitieto kulkee hajuhermoissa isoaivojen alapinnalla olevalle, hajukäämiksi kutsutulle, alueelle edeten sieltä muille aivoalueille, joissa tapahtuu hajujen varsinainen tunnistus.

Hyvään hajuaistiin liittyy sekä tuoksujen ja hajujen hienovaraisten vivahteiden erotuskyky että hyvä hajumuisti eli kyky nimetä niiden alkuperä. Hajuaistiaan voi kehittää nuuhkimalla. Erilaisille tuoksuille herkkä nenä ei kuitenkaan riitä, vaan hajut on kyettävä tunnistamaan ja liittämään asiayhteyteen. Kyse on kognitiivisesta hajujen ja tuoksujen tulkinnasta, johon tarvitaan myös muiden aistien välittämää tietoa. Lisäksi aivojen muistirakenteissa pitää olla kokemuksen tuottamaa tietoa hajuaistimuksen alkuperästä. Ihminen ei osaa yhdistää ruusun tuoksua ruusuun, jollei ole joskus nähnyt ruusua, pistänyt nenäänsä lähelle kukkaa ja nuuhkinut ruusun tuoksua. Lisäksi on pitänyt hankkia tieto siitä, että kysessä on kukka, jota kutsutaan ruusuksi. Kosketusaistin avulla ihminen saa tiedon siitä, miltä kukan terälehti tuntuu ja oppii tietämään, että teityn tuoksuisen kukan varressa voi olla teräviä piikkejä, jotka pistävät varomattoman sormea. Omalla kohdallani pystyn palauttamaan mieleen lapsuuden kokemuksen, jossa sormen päähän ilmestyi punainen veripisara, kun tökkäsin käteni ruusupuskaan. Silloin ymmärsin myös, miksi isomummilla valokuvassa oli käsineet kädessä ruusupuskan luona. 

Useissa ammateissa hajuaisti ja hajumuisti hioutuvat työn myötä: viinitiloilla, kahvipaahtimoissa, hajusteita kehittävissä laboratorioissa, keittiöissä, puutarhoissa, siivoustöissä. Paperimiehet seuraavat nykyään paperin valmistusta ja paperikoneen toimintavarmuutta toimistomaisten valvomoiden lukuisilta näyttöruuduilta. Näyttöjen numerojonot, pylväät, piirakkakuvat ja trendikäyrät eivät ole informaatiolähteinä yhtä hyviä kuin ihmisnenä, väittävät operaattorit. Niinpä he piipahtavat säännöllisesti hajuttomasta valvomosta tehtaan puolelle ilmaa nuuhkimaan. Tietynlainen käry paljastaa kokeneille ammattilaisille näyttöjä nopeammin, että kaikki ei ole tuotantoprosessissa kunnossa. Treenattu nenä ja hajumuisti kykenee tunnistamaan erilaisia käryjä ja liittämään ne erilaisiin vikoihin.

Hajuaisti myös turtuu. Voisiko tässä olla eräs syy siihen, että joitakin ihmisiä ympäröi oikea hajustepilvi? Moni ihminen huomaa palatessaan pitemmältä matkalta kotiin asumuksensa tutun ominaishajun, johon ei kohta enää kiinnitä huomiota.

Erilaiset hajut aktivoivat mielen sopukoista erilaisia muistoja. Metsämansikan tuoksun myötä aikamatkaan lapsuuteni kesään, isotätini kesäpaikalle, jonka rinteet olivat punaisina tuota makeaa marjaa. Tuoreen pullan tuoksu tuo mieleen mummoni nauravat kasvot. Näen hänet sieluni silmillä mustikkapiirakan taikinaa vaivaamassa.

Hajuhermo kulkee aivojen pohjassa. Kallonpohjan murtuma silmien takana voi joskus johtaa hajuaistin pysyvään menetykseen hermon vaurioitumisen takia. Silloin on ammattihaistajalla edessä ammatin vaihto. Haju ja makuaisti tukevat toisiaan. Kokin ammatissa on vaikeata toimia, jos hajuaisti puuttuu.

Hajuaisti voi ohimenevästi herkistyä esimerkiksi migreenikohtauksen yhteydessä. Monissa neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa, hajuaisti tai hajumuisti heikkenee. Hajuaistin häiriöitä todetaan myös useissa psykiatrisissa sairauksissa. Lääkkeet voivat sivuvaikutuksena aiheuttaa omituisia hajuelämyksiä. Minulla parasetamoli –särkylääke tekee hajuista kitkeriä.

Vaikka ihminen ei lähtökohtaisesti kulje nenä liki kiinni maassa hajujälkiä ja esineitä haistellen, hajuaisti vaikuttaa monin tavoin käyttäytymiseemme. Ilmassa leijuvat  tuoksut ohjaavat ruokapatojen äärelle. Aromikas tuoksujen yhdistelmä voi jo paljastaa, mitä onkaan tarjolla. Vesi herahtaa kielelle lempiruoan odotuksesta. Teeostoksilla teen valintani nuuhkimalla eri teelaatuja. Näin tekee moni asiakas, tietävät myyjät. Sienestäessä nuuhkiminen on tärkeässä roolissa sieniä tunnistettaessa. Sodassa venäläisten vahvan mahorkka-tupakan haju paljasti monta kertaa suomalaisille sotilaille ajoissa lähistöllä lymävän vihollisen. Mädän haju on ihmiselle lähtökohtaisesti vastenmielinen. Mädäntynyttä ruokaa ei syödä ja haisevaa raatoa ei suin päin rynnätä käsin tutkimaan.

Erilaiset kielikuvat - “Minulla ei ole hajuakaan, mistä on kyse”, “Haistan tässä hommassa nyt palaneen käryä”, “Kävin nuuhkimassa tunnelmia”, "Haistelepa ilmapiiriä” – paljastavat myös hajujen merkityksen ihmiselle. “Raha haisee, mutta miten kovasti se haisee” –otsikoi YLE reilu viikko sitten kertoessaan, kuinka  havusellutehtaan hajuhaitat minimoidaan uuden teknologian avulla: ihmisnenä ei enää haista sellun tekoa. Tekonenän (eNose ) kehittelijät eri puolilla maailmaa tutkivat mm. voidaanko sen avulla haistaa ihmisen tunnetilojen tuottamia tuoksuja, jotka pysyvät ihmisnenälle piilossa. Olisiko sinusta, lukijani, kiva saada käyttöösi nuuhkiva tunnetutka?

Kommentit (18)

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

Kiva ja mielenkiintoinen blogikirjoitus.

"Tekonenän (eNose ) kehittelijät eri puolilla maailmaa tutkivat mm. voidaanko sen avulla haistaa ihmisen tunnetilojen tuottamia tuoksuja, jotka pysyvät ihmisnenälle piilossa. Olisiko sinusta, lukijani, kiva saada käyttöösi nuuhkiva tunnetutka?"

Minkähänlaisia sovelluksia tuollaiselle tunnetutka-tekonenälle olisi kotitaloudelle ja yksityisihmisille, entä viranomaisille? Voisiko esimerkiksi olla hyödyllistä (ja haitallistakin), jos tietäisi, pelkääkö toinen ihminen, onko stressaantunut, kiihottunut, ihastunut, apaattinen, masentunut? Aika mahtava tietolähde sellainen olisi, ja lisäisi ehkä sosiaalisen kanssakäymisen tarkkuutta, mutta toisaalta mahdollistaisi manipuolointia. Sairaanhoidossa esimerkiksi masentuneiden ja työuupuneiden tunnistaminen ajoissa voisi olla hyödyllistä.

Tekonenälle olisi muutenkin käyttöä, mm. dementoituneiden vanhusten avuksi. Teknonenän ansiosta he voisivat mm. tunnistaa pilantuneet ruoat. Jääkaappin voisi esim. tehdä automaatthälytyksen silloin kun siellä on jokin ruoka-aine menossa vanhaksi, ja itse kullekin semmoisesta voisi olla hyötyä. Diabeetikot voisivat tekonenän ansiosta "haistaa" tulehtuneet haavat (ja välttää raajojen amputaation), ja varmaan verensokerinkin nousun. Syöpätaudit voisi "haistaa" (koiriahan on käytetty sellaiseen aiemminkin).

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä4522

Itse olen työssä käyttänyt hajuaistiani lähinnä pissan haisteluun. Virtsatieinfektioon hajudiagnosointini kehittyi nopeasti luotettavaksi. Käytännössä siis vaipanvaihdon yhteydessä osasin aloittaa antibiootit heti, sitten puhelinvahvistus lääkäriltä, stixillä varmistus ja katetrilla näytteet purkkeihin ja labraan (PLV ja uricult muistaakseni). Edelleen huomaan monet hajut kusessa (aargh, minusta on tulossa kusimies kakkonen).   :)

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Raatokärpäsen hajuaistin herkkyys on vertaansa vailla. Joitakin aineita se haistaa, vaikka niitä olisi vain 80 molekyyliä litrassa ilmaa. Jos suureen järveen pudotettaisiin tippa mustetta ja myöhemmin siitä otettaisiin litra vettä, siinä olisi tämän verran em. hajuainemolekyylejä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/hyonteinen_haistaa_herkasti

Muistaakseni Oulun yliopiston biofysiikan professori yritti taannoin ottaa kärpästen herkän hajuaistin hyötykäyttöön ilmeisesti lähinnä lääketieteellisissä diagnooseissa (muistikuvani kymmenien vuosien takaa on hämärä..). Kärpänen tuskin pystyy kertomaan mitä haistaa, mutta joissakin tapauksissa sen liikehdintä voisi ehkä muuttua herkin anturein mitattavissa olevin määrin.

 

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä4522
aggris aggris

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

 

Tämäpä mielenkiintoista. Olen ikäni pohtinut syitä alfa-statukseeni naisten keskuudessa (jossa se on vahvempi kuin miesporukassa) ja olen päättänyt peiliä katsomalla, että syy menestykseeni on luontainen lemuni. Nämä huomiosi eivät ainakaan tyrmää teoriaani  ;)

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076
aggris aggris

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

Miten tämä nyt on. Olen ymmärtänyt yhteyksien määrän olevan sama kaikilla aisteilla mutta muiden aistien sensoriset ärsykkeet kulkevat mantelitumakkeen läpi ennen kuin haarautuvat ympäri aivoja kun taas hajuaistin sensoriset ärsykkeet eivät kulje mantelitumakkeen läpi vaan linkittyvät suoraan eripuolille aivoja. Se, että hajuaistin viestit eivät kulje mantelitumakkeen läpi tarkoittaa esimerkiksi sitä (ymmärtääkseni), että emme refleksinomaisesti säikähdä yllättäviä hajuja päinvastoin kuin voimme säikähtää muiden aistien kautta saamaamme yllättävää informaatiota ennen kuin tietoisesti ymmäräämme, mitä säikähdimme.

Mikäli meni nyt poskelleen lukisin mieleläni missä kohtaa meni poskelleen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

^ Tuo saattaa Lauri olla kyllä päinvastoin. Hajuaistilla ehkä on kaikkein vahvin yhteys emootioihin, ja siten limbiseen systeemin, mukaanlukien mantelitumake (amygdala):

The Journal of Neuroscience: When the Sense of Smell Meets Emotion: Anxiety-State-Dependent Olfactory Processing and Neural Circuitry Adaptation

The olfactory sense has a unique intimacy with emotion. Unlike other senses, olfactory neuroanatomy is intertwined, via extensive reciprocal axonal connections, with primary emotion areas including the amygdala, hippocampus, and orbitofrontal cortex (OFC) (Carmichael et al., 1994Haberly, 2001Gottfried, 2010). Olfactory stimulation can directly activate amygdala neurons, bypassing the primary olfactory cortex, before arriving at the secondary (association) olfactory cortex situated in the middle of the OFC. Unsurprisingly then, olfactory perception is known to be dominated by emotion. Potent affective experiences (e.g., “it smells good;” “that stinks”), as opposed to object percepts (e.g., smell of fresh linen; smell of sweaty socks), arise spontaneously in the presence of odors (Schiffman, 1974). In fact, humans are notoriously poor at odor object identification, even if they are to name smells of household objects (Lawless and Engen, 1977Cain, 1979de Wijk et al., 1995). Along this line, recent evidence further promotes the idea that affective valence represents the dominant dimension in olfactory perception, and affective experience is the primary behavioral correlate of odorant chemical properties (Khan et al., 2007Yeshurun and Sobel, 2010). However, despite this affective primacy in olfaction, it remains unclear how emotion and olfaction interact and converge in everyday life.

Phylogenetically the most ancient sense, olfaction has long been associated with primitive needs concerning reward, threat, and homeostasis.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076

^Kiitos korjauksesta, olet mitä ilmeisimmin oikeassa ja minä olin tuon mantelitukmakkeen suhteen väärässä. Muistan kuitenkin, että se oli joku aivorakenne, jonka kautta muut aistit kulkevat ennen kuin haarautuvat muualle aivoihin kun taas hajuaisiti ohittaa tuon paikan ja muistaakseni juuri sen vuoksi hajuaistiin ei liittyisi tietynlaisia autonomisia refleksejä. Oiskohan tuo aivorakenne ollut sittenkin talamus: https://en.wikibooks.org/wiki/Sensory_Systems/Olfactory_System#Sensory_Organ_Components

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

http://www2.uef.fi/fi/uef/-/5-12-varien-maaran-laskeminen-ja-niiden-erotuskyvyn-parantaminen-valaistusta-muuttamalla

Näköaistin avulla ihminen voi ylläolevan väitöskirjan arvion mukaan erottaa noin kaksi miljoonaa väriä.Koska ihmisellä on vain neljä erityyppistä näköreseptoria (neljäs, äsken löydetty vain valoisuutta varten) kun taas sirkkaäyriäisellä on kuusitoista, sen "näkemien värien" määrä voi olla moninkertainen.

http://phys.org/news/2013-09-mantis-shrimp-world-eyesbut.html

Kosketusaistista voisi harjoittelemalla saada karkean arvioni mukaan myös miljardeja kosketustuntemuksia erottelevan systeemin. Kosketusaistin kohdalla kaikkiin aisteihin liittyvä aktiivinen tunnustelutoiminto on ilmeisin. Pieni ero tunnustelun tavassa aiheuttaa erilaisen aistimuksen.

Hajuaisti on kuitenkin näköaistia ja muita aisteja "herkempi" uusien tutkimustulosten näyttäessä jopa triljoonan eri hajun erottamiskykyä

http://www.sciencemag.org/content/343/6177/1370

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076

^ok, eli olin epäilemättä väärässä myös noiden kytkentöjän määrän suhteen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

http://www.pnas.org/content/early/2015/06/17/1424826112.abstract?sid=2ad7d254-b65f-4e98-9d3b-4da9ca722815

Niinpä, jos esimerkiksi elinsiirtoa suunniteltaessa mahdollisella luovuttajalla ja vastaanottajalla on samanlainen testihajun kokemus, elinsiirtoon ei liity hylkimisreaktiota. 

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä

http://www.veripalvelu.fi/www/2864

Testihajujen hajuelämysspektri toimii geneettisenä hajusormenjälkenä, joka voitaisiin muutamaa testihajua käyttäen helposti määrittää vaikka kaikilta maailman ihmisiltä. 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
aggris aggris

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

Eikä kun: ihmisellä eläinlajina on 400 erilaista hajureseptorityyppiä (kaikki 400 ovat erilaisia). Kullakin ihmisyksilöllä on näistä hajureseptoreista lähes yksilöllinen kombinaatio. (Ehkä tarkoititkin tätä?)

Sinänsä kiinnostava tuo hajutestin ja HLA:n yhteys. Mikähän sen selittäisi? Olisikohan hajureseptorien haistamisfunktiossa jotain, mikä nojaa vasta-aineisiin (jotka olisivat ehkä samat kuin leukosyyttien vasta-aineet?)? Miten haistaminen itse asiassa tapahtuu? Hajumolekyylejä kulkeutuu hajureseptorien luo, ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ennen kuin hajukäämin neuronien aksoni laukoo tunnistamisviestiä aivoihin päin? Kootaanko "viesti" lopuksi vasta aivoissa, varmaankin eri hajukäämin neuronien aktivaation yhteisvaikutuksena?

aggris aggris

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä 

Jos en väärin muista, niin noita HLA-arvoja on ainakin neljä, ei vain yksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
BCK
aggris aggris

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

Eikä kun: ihmisellä eläinlajina on 400 erilaista hajureseptorityyppiä (kaikki 400 ovat erilaisia). Kullakin ihmisyksilöllä on näistä hajureseptoreista lähes yksilöllinen kombinaatio. (Ehkä tarkoititkin tätä?)

Sinänsä kiinnostava tuo hajutestin ja HLA:n yhteys. Mikähän sen selittäisi? Olisikohan hajureseptorien haistamisfunktiossa jotain, mikä nojaa vasta-aineisiin (jotka olisivat ehkä samat kuin leukosyyttien vasta-aineet?)? Miten haistaminen itse asiassa tapahtuu? Hajumolekyylejä kulkeutuu hajureseptorien luo, ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ennen kuin hajukäämin neuronien aksoni laukoo tunnistamisviestiä aivoihin päin? Kootaanko "viesti" lopuksi vasta aivoissa, varmaankin eri hajukäämin neuronien aktivaation yhteisvaikutuksena?

aggris aggris

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä 

Jos en väärin muista, niin noita HLA-arvoja on ainakin neljä, ei vain yksi.

Olet oikeassa. Enpä todellakaan ollut perin pohjin ajatellut koko hajureseptorikysymystä enkä juurikaan miettinyt, mitä tuli kirjoitettua..

Nyt tuli mieleen, että joitakin reseptorityyppejä lienee eri ihmisillä eri määrät, ja tietyn hajuaineen erilainen hajuelämys johtuu osaksi siitäkin?

Mutta miten jokin aistimien vastaanottama vaikutus alkeiskäsitellään ennen varsinaista aivoihin vientiä on jo suunnattoman mutkikas, vasta lähinnä näköaistin alalla tutkittu ilmiö, vaikka sen pitäisi toimia muillakin aisteilla

http://www.scientificamerican.com/article/the-movies-in-our-eyes/

Ja miten saamme tästä tietoisen aistikokemuksen, on käsittääkseni paitsi yksi avainkysymyksistä, myös täysin ratkaisua tai edes ratkaisuehdotusta vailla oleva ongelma.

Ja mihin perustuvat eri aisteista saatujen aistikokemusten laadut (kvaliat?)? Niin kuin vaikka triljoona erilaista hajuelämystä!  Ei mitään tietoa minulla.

.......

PS. Tietoisuuden tutkijoiden maailmankonferenssi oli äskettäin Suomessa. Siitä on selostus tässä:

Kohti tietoisuuden tiedettä: TSC 2015 – konferenssi Helsingissä

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

http://www.hopkinsmedicine.org/news/media/releases/blood_vessels_sniff_gut_microbes_to_regulate_blood_pressure

Aistikykyjen sijainnista kehon eri osissa on joskus kiistelty. Esimerkiksi ihon avulla tapahtuva valon näkeminen on kiistanalaista (vaikka esim. maailman psykologiliiton entinen presidentti A.N.Leontjev tutki ilmiötä kokeellisesti positiivisin tuloksin). Sitä vastoin tuntoaistin avulla tapahtuva musiikin kuuntelu on esimerkiksi kuulovammaiselle jokapäiväistä.

Nenäkään ei ole kehon ainoa haisteleva elin. Samoja hajureseptoreita kuin nenässä esiintyy muun muassa pienissä munuaisten, sydämen ja ihon verisuonissa, joissa niillä on tärkeä tehtävä. Ne haistelevat suoliston mikrobiotan synnyttämiä molekyylejä. Haistelun tuloksen perusteella keho sitten tarvittaessa suurentaa verenpainetta.

Erityisesti on tutkittu verisuonista löytynyttä hajureseptoria Olfr78 ja todettu, että se reagoi ainoastaan etikkahappoon tai sen suoloihin (asetaatteihin) sekä näitä läheisesti muistuttaviin lyhytketjuisiin rasvahappoihin (SCFA), joita suoliston ziljoonat bakteerit valmistavat syödystä ravinnosta.

SCFA:ta haistellessaan Olfr78 aiheuttaa kehoon verenpaineen nousua.

“We don’t have the full story yet,” says Pluznick. “There are many players involved in the maintenance of stable levels of blood pressure, and these are just a few of them", toteaa tutkija lopuksi. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Voidaan ajatella (vaikka se ei olekan varmaa), että kaikki elämyksellisesti koetut (fenomenologiset) ilmiöt alkaen aistisimuksista ovat tietoisuuden sisältöjä. Tietoisuutta puolestaan voidaan verrata kirkkaaseen väliaineeseen, jonka sisäinen rakenne voi muuttua ja muuttuukin "käyristäen" fenomenologisia sisältöjään (siis sitä, millaisina ne tunnetaan). Pelko, jännitys, ilo, kipu jne "käyristävät" tietoisuutta ja saavat objektiivisesti saman havaintoärsykkeen tuntumaan hyvin erilaiselta.

Hajuaistilla ja tuskaisuudella (anxiety) on monipuolinen yhteys.

http://www.calmclinic.com/anxiety/signs/smell

Hajukokemus muuttuu suuresti tuskaisuudesta  johtuen. Hajukokemus voi myös sekä pahentaa että parantaa tuskaisuutta.

Sivumennen sanottuna tuskaisuus, masennus ja monet muut vastaavat tilat johtuvat usein kohtuuttoman alhaisesta D-vitamiinitasosta. Sadan mikrogramman nappi päivässä auttaisi varmaan useimpia. Arkkiatri Ylppö piti tärkeänä tämän määrän D-vitamiinia saamista päivittäin.

Vahva Etyyli-EPA ja -DHA myös helpottavat monen masennustilaa. Ne siis saavat siis myös hajuaistin toimimaan uudella tavalla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

http://www.apa.org/monitor/2011/02/scents.aspx

Ylläoleva linkki sisältää paljon kiinnostavaa tietoa hajuaistista, Esimerkiksi seuraavanlainen psykologinen koe on tehty. Osalle astmaattisista osallistujista kerrottiin, että heille haisteltavaksi annettu haju oli vahingollista, kun taas osalle kerrottiin saman hajun olevan terveellistä, Haistelun tuloksena viimeksimainitut koehenkilöt tunsivat voivansa hyvin, mutta ensinmainitut huonosti. Monelle tuli kaiken lisäksi keuhkotulehdus. Todellisuudessa haisteltu haju oli täysin vaikutukseton.

Toisessa kokeessa  osalle koehenkilöistä annettiin haisteltavaksi jonkun ihmisen käyttämä paita. Toiselle osalle annettiin haisteltavaksi paita, jossa oli hyvin samankaltaista, mutta keinotekoista hajua. Aitoa ihmisen hajua saaneet koehenkilöt prosessoivat sitä aivan eri aivoalueissa kuin keinotekoista saaneet. Todettiin, että kehon hajuilla on oma erikoinen prosessointialueensa aivoissa.

Kun koehenkilö katsoi toisella silmällään tussikynän kuvaa ja toisella ruusun kuvaa, hän näki vuorotellen tussikynän ja ruusun suunnilleen yhtä pitkän ajan. Kun hänen annettiin samalla haistella tussikynää, hän näki sen paljon pitempään kuin ruusun. Haistellessaan ruusuöljyä hän näki vastaavasti ruusun kuvan paljon kauemmin. Tällainen on yksi monista kokeista, joilla osoitetaan eri aistien kietoutuneisuus toisiinsa ja erityisesti hajuaistiin.

Sivumennen sanottuna tutkin aikoinaan Rubinin vaasia nähden vuorotellen vaasin ja kasvot. Ajatellessani jatkuvasti sanaa "vaasi" näin vaasin paljon kauemmin kuin kasvot. Tapahtui siis jonkinlainen aistien kietoutuneisuus-ilmiö.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
aggris aggris

Sivumennen sanottuna tuskaisuus, masennus ja monet muut vastaavat tilat johtuvat usein kohtuuttoman alhaisesta D-vitamiinitasosta. Sadan mikrogramman nappi päivässä auttaisi varmaan useimpia. Arkkiatri Ylppö piti tärkeänä tämän määrän D-vitamiinia saamista päivittäin.

Vahva Etyyli-EPA ja -DHA myös helpottavat monen masennustilaa. Ne siis saavat siis myös hajuaistin toimimaan uudella tavalla.

Lapsille tuo 100 mikrogrammaa on liikaa. Se on sitäpaitsi maksimannos, mitä ei kannata ylittää. Useimmille ihmisille optimiannos lienee alhaisempi, ja sen saa selville vain verikokein.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Nenän hajusolujen miljoonat reseptorit ovat järjestyneet pieniksi ryhmiksi, jotka auttavat aivoja esimerkiksi erottamaan hyvät hajut pahoista, selvittää tuore tutkimus.

http://natgeo.fi/tiede/ihminen/hajuaisti-nenan-eri-osat-erottavat-hyvat-hajut-pahoista

Mahdollisesti nenä toimii haistellessaan vain osalla hajureseptoreita kerrallaan. Hajun luonne, esimerkiksi hyvä tai paha, saattaa olla aivojen tasolla helpommin tunnistettavissa, jos se on jo nenässä esikäsitelty kohdistamalla siihen vain pienehkö, valittu reseptorijoukko.

Tästä tulee mieleen, että myös muilla aisteilla voi esiintyä samantapaisia ilmiöitä. Esimerkiksi silmän reseptorit voivat jakautua suureenkin joukkoon osittain sisäkkäisiä reseptorityyppejä, jotka ovat erikoistuneet havaitsemaan ja "katselemaan" erityyppisiä visuaalisia sisältöjä..

Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)
Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)

Aprillipiloilla on yli 500 vuoden perinteet. Leikkisä ihminen haastaa itseään ja muita älyämään, oivaltamaan, mielikuvittelemaan. Huumorintajuakin koetellaan. Sepitettyjen ja tositarinoiden äärellä ihminen ei aina tiedä, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Aprillipilat ovat hyvää materiaalia lähdekriittisyyden opettelulle.

Huhtikuun 1. päivänä minulle tarjoillaan usein kuravettä. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi juoma jo vaihtunut. Lähipiirin mielikuvitus on edelleen usein vienyt voiton. Vuosi sitten sain töissä kesken projektikokouksen tekstiviestin tyttäreltä. “Soita heti, kriisi!” Kokoustauolla huomasin uuden viestin: “Mikset soita! Onko kesyrotille katumuspilleriä?” Voi ei, ajattelin. Tyttärellä hoidossa olleet poikarotat olivat sittenkin onnistuneet riiustelemaan toisessa huoneessa olleitten tyttörottien kanssa. Taivastelin töissä kesyrottien nokkeluutta ja mietimme yhdessä katumuspilleriasiaa. Kenellekään meistä ei tullut mieleen, että kyse olisi aprillipilasta. Mietin jälkikäteen, että jos joukossamme olisi ollut muitakin kuin lääketieteen parissa toimivia, jekku olisi ehkä paljastunut nopeammin. Lääkärille ajatus kesyrottien katumuspilleristä ei ollut tarpeeksi omituinen. Aprillauksen onnistumiseen vaikutti myös nappi ajoitus. Pilavalppauteni oli herpaantunut, koska aviomiehen aamuinen pila ei sillä kertaa naruttanut. Hoksottimeni eivät sen jälkeen enää olleet “epäile vähän erikoisia juttuja” moodiin viritettynä. Kesyrottien katumuspilleristä riitti hauskaa muisteltavaa työyhteisössä pitkään.

 

Aprillipäivää vietetään maailmanlaajuisesti. Aprillaus, pilailu, naruttaminen, jekuttaminen, höplästä vetäminen, on mielestäni osoitus ihmisen leikkisyydestä ja sosiaalisuudesta. Jo yli 500 vuotta ihmiset ovat koetelleet toistensa älyä ja huumorintajua kertomalla tekaistuja juttuja, jotka voisivat olla tottakin. Media hehkuttaa huhtikuun 1. päivän tuloa nykyään hyvissä ajoin. Niinpä hyvän aprillipilan ideointi ja toteutus on itsessään älyllinen haaste, kun ihmiset (minua lukuunottamatta) ovat jo lähtökohtaisesti usein varpaillaan.

 

Tieteestä ja teknologiasta löytyy hyviä aineksia aprillikeittoon, johon on ripoteltu mausteiksi kokoelma erilaisia faktoja ja fiktiota. Sopasta ei välttämättä heti selviä, onko kyse huuhaasta, joka nautitaan kuravellin ja sillin kera. Tietyiltä osin tiedeuutinen voisi olla totta, mutta tarinan sisältä löytyy juonen käänteitä ja sanontoja, jotka lopulta paljastavat sen fiktioksi.

 

Aprillipäivänä voi testata muistiaan, yleistietouttaan ja valpauttaan: Huomaanko epäloogisuudet ja humoristisesti yhteenkudotut asiat, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä toisiinsa?

 

Aprillipiloja bongaili netin uutisvirrasta viime viikolla iso verkosto ihmisiä, joka jakoi niitä omille mm. omille some yhteisöilleen. Osasta juttuja en heti osannut päätellä, olivatko ne totta vai tarua. Netissä käytiinkin varsin vilkasta keskustelua siitä, onko tietty uutinen pila vaiko ei. Osassa taas ilmoitettiin heti, että aprillista on kyse. Silloinkin voi miettiä, onko ilmoitus pilasta lopulta jutun juuri. Internetin aikakaudella Aprillipäivä on siis oiva oppitunti siitä, miten tärkeätä on tarkistaa netin uutisvirrassa esitettyjä totuuksia useista eri tietolähteistä.

 

Tänä vuonna minua viehättivät erityisesti seuraavat uutisankat: Suomen poliisi uutisoi kokeilusta, jossa 250 polokkia eli poliisilokkia ryhtyy valvontatehtäviin. Vaativissa tilanteissa polokit käyttävät uutisen mukaan hajuaseenaan tarvittaessa vaikka hapansilakoita. Vielä tarua. Mutta voisiko ehkä olla totta tulevaisuudessa? Kirjekyyhkyt ovat kulkeneet viesti jalassa yli 3000 vuotta. 1970-luvulla kirjekyyhkyjä koulutettiin Englannissa kuljettamaan laboratorionäytteitä kahden sairaalan välillä. Lintujen muuttoa ja käyttäytymistä tutkitaan jo rutiinisti EEG kypärän ja GPS-navigointilaitteen avulla.

 

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin tutkijat taas ilmoittivat Aprillipäivänä kiihdyttimensä vahvistaneen voiman olemassa olon ja valo- kuvanneensa sen. “En usko ennen kuin näen omin silmin”, on moni meistä varmaan joskus todennut. Cernin jutussa näytetään, minkälaista “todistusaineistoa” kuvankäsittelyllä saadaan aikaiseksi. Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tulevaisuudessa virtuaalitodellisuus ja reaalimaailma voivat sekoittua yllättävillä tavoilla keskenään.

 

Playstation hehkutti Aprillipäivän videossaan vievänsä pelikokemuksen uusiin syvyyksiin uima-altaaseen. Elämyksen voi kokea myös kylpyammeessa. Tarvitaan vain erikoisvalmisteiset uimalasit sekä uudenlaiset, liikettä ohjaavat vedenkestävät hikinauhat käsiin ja jalkoihin. Onko tämä lähivuosina enää aprillipila-tavaraa? Laatikko, josta kuuluu ihmisen ääni ja näköradio ovat aikoinaan olleet pila-ainesta. Samoin sellainen kummajainen kuin kädessä tai taskussa kulkeva monitoimikapula.

 

Vuonna 2012 New Yorkin automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. Odottelen innolla neljän hevosen vetovoimalla kulkevaa autoa heille, jotka haluavat eläimellisen vaihtoehdon robottiautolle.

Kommentit (14)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Uskottaessa kaiken olevan vain fysiikkaa on ensimmäisenä tarjoutuva tietoisuuden selitys fysikalismi. Elämykset ymmärretään fysikalismissa aivojen fysikaalisiksi tiloiksi, esim. sähkömagneettisiksi tapahtumiksi. Tämän näkemyksen vastaanotto jakaa ihmiskunnan kahteen osaan. Suuri osa esim. aivotutkijoista uskoo, että elämykset ovat aivojen sähkömagneettisten kenttien tms. aspektien fysikaalisia konfiguraatioita. Toinen osa pysähtyy Leibnizin kuilulle eikä uskalla tai voi tehdä vastaavaa uskonhyppyä, jolla ei heidän mielestään ole kuin korrelaatioperusteet, jotka eivät täysin riitä.

Fysikaaliseksi käsitetyssä universumissa voi tehdä fysikalismin ohella useita muitakin elämyksellisen tietoisuuden selitysyrityksiä - varsinkin, jos ei pitäydy kaikkein ahtaampaan tai pelkkään enemmistön hyväksymään fysiikkakäsitykseen. "Oikeaoppiseen" fysiikkaan jäykästi pitäytyvät eivät tietenkään voi tällaisia tehdä. Mutta ennen fysikalismiin kääntymistä olisi hyvä muistaa, että oikeaoppisinkaan fysiikkatieteen osa ei lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin elämyksellinen tietoisuus fysikaalisena suureena tai ilmiönä.

Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja.

Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

Huumoripitoinen struktuuri ei aina muotoudu toiselle, vaikka toinen haluaisi ; huumori täytyy ymmärtää. Tämä ilmenee mm. ylläolevasta "Vauva"-lehden keskustelusta ja myös Tiede-lehden 2006 kirjoituksesta. Aivoissa täytyy siis olla huumorin ymmärtämisen struktuuri aivan avainstruktuurina. Yksi voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä toisen huumoria (esimerkiksi eräällä kylällä asui kaksi tunnettua huumorimiestä, jotka eivät kuitenkaan ymmärtäneet toistensa huumoria).

Aprillipila huumorin erityislaatuisena muotona on yksi niistä huumorin muodoista, joita ei voi esimerkiksi vitsien tavoin "ulkoistaa". Aprillipilaan kuuluu usein lievä nolostuminen, mihin aprillaus pyrkiikin; ihmissuhteen ohimenevään koettelemukseen. "Sinulla on kengännauhat jäänyt auki", ja kun uhri katsoo hämääntyneenä kenkiinsä, nolostumisen tunne lievennetään ja velhotaan pois litanialla "aprillii, syö sillii, juo kuumaa kuravettä päälle." - Ehkä tässä olisi vihje huumorin yleisemminkin merkitykseen ihmissuhteiden verkostossa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä7195
aggris aggris

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Hakurimpsulla

https://scholar.google.fi/scholar?q=humor+amusement+imaging+&btnG=&hl=fi&as_sdt=0%2C5

löytyy kuvantamistuloksia huumoriin liittyvistä aivoprosesseista. Humori ei ole mikään yksiselitteinen tunne tai prosessi, vaan koostuu eri komponenteista. Yllättävyys, oivallus on monesti mukana ja näihin tietysti liittyy vastaavaa prosessointia. Mielihyväalueet aktivoivoituu, jos huumori koetaan hauskana. jne. Huumorin tyypi vaikuttaa: http://cercor.oxfordjournals.org/content/17/2/314.short 

Yksilöiden välillä on tietenkin eroja siinä, mikä huvittaa ja mikä ei. Sukupuolierojakin näkyy olevan

"...we investigated 29 healthy subjects (14 female, 15 male) during the processing of humorous cartoons. In women, the ventral system implicated ín detection and appraisal of emotion was activated, including amygdala, insula, and Anterior Cingulate Cortex (ACC). Men showed activation in both the ventral and dorsal processing systems. The results indicate that women process humor though limbic reactivity, involving appraisal of its emotional features, while men apply more evaluative, executive resources to humo processing"

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0028393211000728 

Elämyksellisyys on vielä piirun verran epämääräisempi ja subjektiivisempi asia. Jo se määrittely on hankalaa. Kai siihen liittyy jotain arkikokemuksen ylittävää, yllättävää(?) ja yleensä positiivista, vaikka kyllä negatiivinenkin juttu voi olla "elämys", kuten vaikka heikkoihin jäihin humpsahtaminen.

Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

lokki
Liittynyt3.1.2010
Viestejä4944

Nauru on aina naurua kuolemalle; vähintäänkin edellisen mielikuvaketjun, tarinan, kuolemalle ja uuden syntymälle. Uudelle näkökulmalle, jota ei voi olla, ellei vanha kuole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
Lentotaidoton

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

Edistystä on se, että subjektittoman tietoisuuden idea näyttää viimeinkin menneen perille. Naurettavaa sen sijaan on täysin ilman perustelun yritystäkään väittää tietoisuutta fysiikaksi (olipa se sitten sitä tai ei).

Jos haluat löytää lähes päteviä perusteluja, voisit etsiä niitä Japetuksen yrityksistä todistaa minulle, että Leibnizin kuilua ei ole olemassa.

Hyvin herkkäuskoinen kuulija voi ehkä uskoa mielikuvitusselitystäsi, kun sanot tavalliseen tapaasi, että kvanttikenttien jotkut tapahtumat ovat elämyksellisiä (olen kirjoittanut niin yleisluontoisesti kuin osaan, ettet taas tapasi mukaan pakenisi epäoleellisiin käytettyjen termien arvosteluihin kuten käyttämäni termin "konfiguraatio" vääristelyyn. Et kai luule minun luulleen, että kaikille punaisen vivahteille riittäisi yksi konfiguraatio? Vai eikö elämykset sinulle enää olekaan kvanttikenttien funktioita/konfiguraatioita/tiloja/ylipäänsä mitä vain, eikö vieläkään sananvalinta osunut?)

Vastauksen voisi kirjoittaa vaikka fysiikkapalstalle aloittamalla uuden "Tietoisuuden ongelmat" -ketjun, niin tämä palsta rauhoittuisi oman otsikkonsa alle, kuten varmaan monet MooMin tavoin toivovat.

Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. Uskomuksen vaikka kuinka tehokas toisteleminen ei nyt kelpaa perusteluksi. Pätevä tieteellinen perustelu saisi minutkin harkitsemaan asiaa, uskonvakuuttelut ja mielikuvitusselitykset (kuten kvanttikenttien tapahtumien väittäminen elämyksiksi) eivät sitä tee.

No, toivotaan, että onnistut perusteluissasi. Minä tulen miettimään niitä enkä heti potkaise väheksyvästi pellolle, niin kuin itselleni on taholtasi aina tapahtunut, kun olen jotain omintakeista yrittänyt esittää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

 

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
Lentotaidoton

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

Ihan hyvä jos joku tyytyy aihetodistukseen, joka itsekin on oletus, oikeastaan ehkä uskomus. Saattaa olla, että Leibnizin kuilu ei vain ole kaikkien (kuten minun) ylitettävissä, kun taas toiset eivät sitä edes havaitse. Paljon mahdollista, että näkemyserot perustuvatkin usein korostamaani erimielisyysperiaatteeseen. Pelkään kuitenkin, että sisäinen tietämisen pakko estää tunnustamasta edes itselleen, että ei tiedä..

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
Lentotaidoton

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

Olet väärässä, mutta ei se mitään. Kuten ennenkin olen korostanut, toisille (kuten minulle) Leibnizin kuilu tuntuu mahdottomalta ylittää, ja toiset eivät edes tuota kuilua tunne. Kokemuksellinen ero saattaa perustua suorastaan erimielisyysperiaatteeseen

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Erimielisyysperiaate ehkä yhdessä kasvatuskokemusten ja muiden kokemusten kanssa saa toisen uskomaan tietävänsä jonkin asian, kun toinen mieltää näkemyksensä olennaisesti spekulaationa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei. Kun itse olen esitellyt joitakin naturalistisia (esimerkiksi vakuumiperäisiä tai informaatiokondensaattiperäisiä) näkemyksiä tietoisuudesta, en ole saanut vastaani vähäisintäkään positiivista vastakaikua tai myötäpohdiskelua.

Silti en pidä täysin mahdottomana, että Leibnizin kuilu voisi umpeutua minullekin, mutta pelkkänä uskomuksena tämä on mahdoton. Sillä, joka ei jostain syystä Leibnizin kuilua kokemuksellisesti tunne eikä koe mitään vaikeutta sanoa elämyksellisyyttä aineeksi, ei vastaavaa ongelmaa ole.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
Lentotaidoton

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

0. GDI merkitsee, että asia jätetään tieteellisesti selittämättä ja todetaan sen asemesta GDI. Näin olen ainakin sen käsittänyt. Nytpä voisit osoittaa minun kirjoituksistani, missä olen turvautunut GDI:hin. Mutta entä jos uskomus että käytän GDI-"argumenttia"  onkin vain omassa päässäsi? Minun päässäni sellaista ei ole koskaan ollut.

1. "Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa" Olisi ehkä hyvä vähän yksilöidä, mikä esittämäni näkemys/ehdotelma on käsitepotaskaa ja mikä tahallista vähättelyä. Kumpaakaan kun en itse tiedä kirjoittaaneni. Mutta jos voit osoittaa tuollaisia kohtia, voisin ottaa tarvittaessa opikseni.

2. "Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa" Sama koskee tätä "syytöstä". Kirjoittaessa olen tarkoittanut aivan muuta, enkä arvannut, että ne voi noinkin tulkita. Niin mitkä? En tiedä, mutta että toisetkin ymmärtäisivät, olisi varmaan hieman eksplikoitava niitä kohtia, jotka näin tulkitset..

Ehkä samalla miettisit hieman tarkemmin, mitä olen kirjoittanut. Tosin et varmaan viitsi/uskalla?

Muutama tunti sitten keskustelin juuri pitkään kollegan kanssa. Keskustelun kuluessa hän mainitsi muun muassa, että Wolfgang Paulin mielestä mind-brain -ongelma on kaikkein tärkein ratkaistava. Toiveeni on, että muutkin tosissaan yrittäisivät ratkaista ongelman. Mutta sinun mukaasi sitä ei luultavasti voi ratkaista elinaikanamme. Voit tietenkin olla oikeassa tässä uskomuksessasi. Mitä uutta tietoa materiasta sen ratkaiseminen sitten mielestäsi vaatisi?

Totuus on se, että yksikään tämänhetkinen teoriarakennelma ei ole varmuudella lopullinen, eikö niin? Monesta asiasta on olemassa "virallisen" lisäksi joukko erilaisia hahmotelmia. Esimerkiksi YST:stä on monta varteenotettavaa kehitelmää. Mainitsen tässä vain O.K.Davtyanin ja Hagen Kleinertin hahmotelmat. Tämän näkökulman voisi laajentaa kehoitukseksi olla pitäytymättä juuri tällä hetkellä vallitsevaan yleisimpään näkemykseen. Esimerkiksi eetterin teoriaa ei tavallasi tarvitsisi väheksyen jättää huomiotta, vaikka monet fyysikotkin niin tekevät. Eetterin (fysikaalisen vakuumin) teoria ei liene vielä loppuun asti rakennettu. Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

 According to the philosophical point of view of Einstein, Dirac, Bell, Polyakov, ’t Hooft, Laughlin, de Broglie, Maxwell, Newton and other theorists, there might be a medium with physical properties filling 'empty' space, an Aether, enabling the observed physical processes.

Aivoja voi myös pitää hyvin tiheänä verkostona, johon Barabasin mukaan voi kehittyä Bosen-Einsteinin kondensaatti. Elämyksellinen tietoisuus voisi liittyä tuollaiseen kondensaattiin. Aivojen tilan muuttuessa sekä kondensaatin sijainti että sen mahdolliset moodit muuttuisivat ollen toisaalta elämyksellisiä tietoisuuden tiloja.

3. "Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää." Miten se, mitä "jotkut" alkavat tekemään, liittyy keskusteluumme? Siksikö, että mahdollinen lukija ajattelisi minunkin tekevän niin?

Muistan kyllä hyvin, kun kerroit yhtyväsi :-) Lauriin sävyllä, että minun toivottaisiin häipyvän näiltä palstoilta. Ja silloin ei ollut kysymys sen kummemmasta kuin hieman poikkeavasta kvanttifysiikan tulkinnasta tai sen pohtimisesta, voisiko kvanttifysiikkaa soveltaa. Sen jälkeen olen pidättynyt häiritsemästä mielenrauhaanne ja välttänyt kvanttifysiikan mainitsemista aina kun mahdollista. Voisit tehdä luettelon, mistä asioista kanssasi ei sovi olla eri mieltä. Jos voisin, välttäisin sitten niitä..

Eetteri ja kondensaatti, niistä en mielelläni luopuisi edes tuomitsijoiden edessä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

Kun keskustelumme menee suuntaan: enhän minä noin – sinähän noin, niin siitä ei paljoa kostu. Voin hyvin kuvitella Syksy Räsäsen tuntemukset. Ei ole kyse siitä, etteikö hän tiennyt tai osaanut. Sinulla ei taida hoksottimet juuri tässä kohdin (asenteesi vuoksi) oikein toimia. Oletko pohtinut mahdollisuutta, että hän vain on kyllästynyt tällaisiin (monet tiedemiehet valittelevat näitä tieteen enemmän/vähemmän harhaisia sivupolkuja imuroivia innokkaita mullavälähti-tieteilijöitä)? Räsänen vain sanoi asian kohteliaammin: en ymmärrä kysymystä (tätä hän on harrastanut esim. Eusan kysymysten itsetehdyn fysiikan kohdalla).

 

aggris aggris: Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
aggris aggris

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Koko elämänprosessin tietoisuudessa ilmenevä alue on pohjimmiltaan aistimista. Aistimme ulkoisten asioiden lisäksi mm. oman päämme sisäisiä tiloja, joihin tietoiset tilatkin voidaan alustavasti lukea. Aistitoimintojen tutkimus on aistielinten toiminnan yllättävässä monimutkaisuudessa ja monesti myös niiden aivotasojen yhteenkietoutuneisuudessa ollut olennaisilta osin vasta  pintaraaputusta.

Moniaistielimenä toimivan ihmisen tärkeimmät aistitoimintojen lohkot liittyvät aivoihin. Toinen niistä on omien aivotilojen aistiminen. Tämän ilmiön syventävä tutkiminen voisi olla ajankohtaista. Toinen on taas toisten, erityisesti kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnusteleva aistiminen.

Aivoissa tosin tapahtuu paljon tiedostamattomia asioita, joita ei niiden tapahtumishetkellä aistita. Esimerkiksi matemaattisen ongelmanratkaisun jotkin vaiheet voivat olla sellaisia.

Kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnustelevan aistimisen monimutkaisuus ylittää kielellisten (tai vastaavien) tunnustelumoodien monimutkaisuuden, mutta pelkät kielelliset moodit ovat jo erittäin monimutkainen ja monitasoinen "tunnusteluverkko". Kukin moodi testaa keskustelukumppanin aivotilaa joltain osalta. Huumorin eri muodot ovat tällaisia moodeja. Niitä "käyttämällä" saadaan selville tiettyjen tietoisuuden osioiden virittymisherkkyys.

Omaa laatuaan olevana ihmissuhdeaistin moodina toimivat  myös uskontoon liittyvät puheenaiheet. Niiden yhteydessä paljastuu usein varsin radikaalia tietoa aistikohteesta, varsinkin, jos tunnustelu on muodoltaan adekvaattia. 

Aivan kuin silmän funktio ei ole pelkkä näkeminen, ihmissuhdeaistillakin on paljon funktioita. Tarkemmin ajatellen nämä funktiot kuitenkin osoittuvat ihmissuhdeaistin säikeiksi, joista muodostuu ihmissuhteittemme verkko. Osa säikeistä johtaa verkon kehityskelvottomiin osiin, osa taas kehityskelpoisiin tai jo pitkälle kehittyneisiin.

Arvioinnissa on elämyksellisellä tietoisuudella keskeinen rooli. Elämyksellisen tietoisuuden synty, olopaikka ja rakenne ovat kuitenkin toistaiseksi täysin avoimia ongelmia. 

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat